Omantunnonvapaus uhattuna
Protestantit suhtautuvat nyt paavinkirkkoon paljon suopeammin kuin aikaisempina vuosina. Niissä maissa, niissä katolisuus vaikutusvaltaansa lisätäkseen esiintyy sovinnollisesti, vahvistuu käsitys, että erot ratkaisevissa kysymyksissä ovat paljon pienemmät kuin on luultu ja että pienet myönnytykset protestanttien puolelta edistäisivät yhteisymmärrystä Rooman kanssa. Oli aika, jolloin protestantit opettivat lapsilleen, että sovinnon etsiminen Rooman kanssa oli uskottomuutta Jumalalle. Miten erilaisia ovatkaan ne mielipiteet, joita nyt esitetään!
Paavinvallan puolustajat väittävät, että Rooman kirkkoa on parjattu aiheettomasti, että on epäoikeudenmukaista tuomita nykyinen kirkko tietämättömyyden ja pimeyden aikakauden väärinkäytöksistä. He puolustelevat kirkon kammottavaa julmuutta vetoamalla ajan yleiseen raakuuteen.
Ovatko nämä henkilöt unohtaneet tämän vallan esittämän erehtymättömyysvaatimuksen? Rooma väittää, että "kirkko ei ole koskaan erehtynyt eikä kirjoitusten mukaan voi koskaan erehtyä".
Paavinkirkko ei tule koskaan luopumaan erehtymättömyysvaatimuksestaan. jos maallisten hallitusten asettamat rajoitukset poistettaisiin ja Rooma saisi entisen valtansa, tyrannius ja vainot alkaisivat nopeasti uudelleen.
On totta, että roomalaiskatolisessa kirkossa on
todellisia kristittyjä. Tuhannet tuossa kirkossa palvelevat jumalaa sen valon mukaan, joka heillä on. jumala katsoo säälivän lempeästi näitä ihmisiä, jotka on kasvatettu harhaan johtavaan ja epätyydyttävään uskoon. Hän antaa valonsäteiden tunkeutua pimeyteen, ja monet tulevat ottamaan paikkansa hänen kansansa parissa.
Mutta uskonnollisena järjestelmänä paavinvalta ei ole nyt sen paremmassa sopusoinnussa Kristuksen evankeliumin kanssa kuin historiansa varhaisempinakaan kausina. Rooman kirkko käyttää kaikkia keinoja saadakseen maailman uudelleen valvontaansa, aloittaakseen vainon ja kumotakseen kaikki protestantismin saavutukset. Katolisuus voittaa alaa kaikkialla. Katsokaa sen kirkkojen määrän lisääntymistä. Pankaa merkille sen suositut yliopistot ja seminaarit, joissa monet protestantitkin opiskelevat. Katsokaa katolisten jumalanpalvelusmenojen lisääntymistä Englannissa ja lukuisia siirtymisiä katolisten riveihin.
Kompromisseja ja myönnytyksiä
Protestantit ovat suhtautuneet paaviuteen suopeasti; he ovat tehneet kompromisseja ja myönnytyksiä, joita paaviuden kannattajat itsekin hämmästelevät. Ihmiset sulkevat silmänsä paavinvallan todelliselta luonteelta. Kansan on vastustettava tämän vaarallisen yhteiskunnallisen ja uskonnollisen vapauden vihollisen etenemistä.
Vaikka paavius perustuu petokseen, kyseessä ei ole karkea eikä kömpelö petos. Rooman kirkon jumalanpalvelus on mitä vaikuttavin tilaisuus. Sen loisto ja juhlalliset rituaalit kiehtovat ihmisiä sekä vaientavat järjen ja omantunnon äänen. Silmät ihastuvat. Suurenmoiset kirkot, vaikuttavat kulkueet, kultaiset alttarit, jalokivin koristellut pyhäinjäännöslippaat, hienot maalaukset ja upeat veistokset vetoavat kauneuden
kaipuuseen. Musiikki on verratonta. Syvä-äänisten urkujen täyteläiset sävelet sekoittuvat kuoron soinnukkaaseen lauluun, joka kaikuu mahtavien tuomiokirkkojen korkeissa holveissa ja pylväskäytävissä herättäen kuulijassa syvää kunnioitusta.
Tämä ulkonainen loisto ja nämä juhlamenot eivät tyydytä katuvan sielun kaipuuta. Kristuksen uskonto ei tarvitse tällaisia viehätyskeinoja. Ristiltä loistava valo näyttää niin puhtaalta ja ihastuttavalta, että mitkään ulkonaiset koristukset eivät voi lisätä sen todellista arvoa.
Saatana hyödyntää usein ihmisten kehittynyttä taiteellista tajua ja hienostunutta makua saadakseen heidät unohtamaan sielun todelliset tarpeet ja elämään yksin tälle maailmalle.
Katolisen jumalanpalveluksen loistolla ja juhlamenoilla on kiehtova ja lumoava vaikutus, joka johtaa monet harhaan. He alkavat pitää Rooman kirkkoa taivaan porttina. Vain ne, jotka seisovat vakaasti totuuden perustuksella ja joiden sydän on Jumalan Hengen uudistama, pystyvät vastustamaan sen vaikutusta. Useimmat kaipaavat uskontoa, jossa on jumalisuuden ulkokuori ilman voimaa.
Kun kirkko väittää olevansa oikeutettu antamaan anteeksi syntejä, paavinuskoiset luulevat saavansa tehdä vapaasti syntiä, ja myös rippijärjestelmä on omiaan rohkaisemaan pahaan. Se, joka polvistuu syntisen ihmisen edessä ja tunnustaa hänelle sydämensä salaiset ajatukset, häpäisee sielunsa. Kun hän kertoo elämänsä synnit papille - erehtyvälle kuolevaiselle hänen ihanteensa laskee. Hän alkaa pitää Jumalaa syntisen ihmisen kaltaisena, sillä pappi on Jumalan edustaja. Tämä alentava synnin tunnustaminen toiselle ihmiselle on salainen lähde, josta on virrannut maailmaan paljon pahaa. Mutta nautinnonhaluisesta ihmisestä on mukavampaa tunnustaa syntinsä toiselle
kuolevaiselle kuin avata sydän Jumalalle. Ihmisluonnolle on miellyttävämpää suorittaa katumusharjoituksia kuin luopua synnistä; on helpompi pukeutua säkkiin kuin naulita ristille lihan hienot.
Hämmästyttävää samankaltaisuutta
Kun juutalaiset Kristuksen ensimmäisen tulemisen aikana polkivat salaa Jumalan lakia, he olivat samalla ulkonaisesti tarkkoja sen määräysten noudattamisesta ja lisäsivät siihen omia vaatimuksiaan, mikä teki lainkuuliaisuuden raskaaksi. Samoin kuin juutalaiset väittivät kunnioittavansa lakia, sanovat paavilaiset kunnioittavansa ristiä.
He sijoittavat ristejä kirkkoihinsa, alttareihinsa ja vaatteisiinsa. Ristiä kunnioitetaan ulkonaisesti kaikkialla. Mutta Kristuksen opetukset haudataan järjettömien traditioiden ja ankarien vaatimusten alle. Tunnollisia ihmisiä pelotellaan Jumalan vihalla samalla kun monet kirkon arvohenkilöt elävät ylellisyydessä ja aistillisissa nautinnoissa.
Saatana pyrkii jatkuvasti esittämään väärin Jumalan luonteen, synnin luonnon ja suuren taistelun ydinkysymykset. Hänen viisastelunsa antaa ihmisille luvan tehdä syntiä. Samalla hän levittää vääriä näkemyksiä Jumalasta, niin että he pelkäävät ja vihaavat häntä pikemmin kuin rakastavat. Väärät käsitykset Jumalan luonteesta johtivat pakanakansat pitämään ihmisuhreja välttämättöminä Jumalan suosion varmistamiseksi. Epäjumalanpalvelus eri muodoissaan on johtanut kammottaviin julmuuksiin.
Pakanuuden ja kristinuskon liitto
Roomalaiskatolinen kirkko, jossa pakanuus ja kristinusko yhdistyvät ja joka pakanoiden tavoin on antanut Jumalan luonteesta väärän kuvan, on turvautunut aivan yhtä julmiin menetelmiin kuin pakanat. Ihmiset
pakotettiin kidutusvälineillä hyväksymään sen opit. Kirkon arvohenkilöt pyrkivät kehittämään kidutusmenetelmiä, jotka tuottaisivat mahdollisimman suurta tuskaa lopettamatta kuitenkaan niiden elämää, jotka eivät alistaneet kirkon vaatimuksiin. Monessa tapauksessa kärsijät tervehtivät kuolemaa armollisena vapautuksena.
Omat kannattajansa Rooma piti kurissa ruoskalla, nälällä ja askeesilla. Taivaan suosion varmistamiseksi katuvan tuli katkaista siteet, jotka jumala oli solminut siunatakseen ja ilahduttaakseen ihmisen maallista vaellusta. Hautausmaat kätkevät miljoonia uhreja, jotka tuhlasivat elämänsä turhiin yrityksiin tukahduttaa Jumalalle vastenmielisinä kaikki lähimmäisiinsä kohdistuvat myötämieliset ajatukset ja tunteet.
Jumala ei pane kenenkään kannettavaksi näitä raskaita taakkoja. Kristus ei kehottanut ihmisiä sulkeutumaan luostareihin, jotta he tulisivat sopiviksi taivaaseen. Hän ei ole milloinkaan opettanut, että rakkaus olisi tukahdutettava.
Paavi väittää olevansa Kristuksen sijainen. Mutta sulkiko Kristus ihmisiä vankilaan, kun nämä eivät kunnioittaneet häntä taivaan kuninkaana? Tuomitsiko hän kuolemaan ne, jotka eivät ottaneet häntä vastaan?
Rooman kirkko näyttää nyt maailmalle ystävällisiä kasvoja ja peittää anteeksipyynnöillä kauheat julmuutensa. Se on pukeutunut kristillisyyden pukuun, mutta on pohjimmiltaan muuttumaton. Paavinvalta pitää yhä kiinni kaikista periaatteistaan ja pimeältä keskiajalta periytyvistä opeistaan. Protestanttien nyt kunnioittama paavinvalta on sama, joka hallitsi uskonpuhdistuksen aikana, jolloin Jumalan miehet ryhtyivät henkensä uhalla paljastamaan sen vääryyksiä.
Paavius on viimeisten aikojen luopumusta, kuten Raamattu on siitä ennustanut. Kameleontin
vaihtelevan ulkoasun alle kätkeytyy muuttumatonta käärmeen myrkkyä. Onko tämä valta, jonka historia on vuosituhannen ajan kirjoitettu pyhien verellä, nyt tunnustettava osaksi Kristuksen seurakuntaa?
Muuttunut protestanttisuus
Protestanttisissa maissa on väitetty, että katolisuus eroaa nyt protestanttisuudesta vähemmän kuin ennen. Muutos on kyllä tapahtunut, mutta ei paavikunnassa. Katolisuus muistuttaa todella paljossa nykyistä protestantismia, koska protestanttisuus on suuresti rappeutunut sitten uskonpuhdistajien päivien.
Tavoitellessaan maailman suosiota protestanttiset kirkot ovat ryhtyneet uskomaan hyvää kaikesta pahasta, ja lopulta ne päätyvät uskomaan pahaa kaikesta hyvästä. Niiden nykyinen käyttäytyminen voidaan tulkita anteeksipyynnöksi Roomalle niiden rakkaudettomasta asenteesta ja uskonkiihkosta. Monet väittävät, että keskiajalla vallinnut älyllinen ja moraalinen pimeys edisti Rooman taikauskon ja sorron leviämistä ja että nykyajan korkeampi sivistys ja lisääntyvä vapaamielisyys uskonnollisissa kysymyksissä estävät suvaitsemattomuuden elpymisen. Ajatusta olojen muuttumisesta samanlaisiksi tänä valistuneena aikana pidetään naurettavana. Mutta on muistettava, että mitä suurempi annettu valo on, sitä suurempi on niiden pimeys, jotka sen hylkäävät.
Suuri henkinen pimeys edisti paavinvallan menestystä. Suuren älyllisen tiedon aika on sille yhtä suotuisa. Kun ihmiset menneinä aikoina eivät tunteneet totuutta, tuhannet joutuivat ansaan, koska he eivät nähneet eteensä levitettyä verkkoa. Myös nykyisessä sukupolvessa on monia, jotka eivät näe verkkoa vaan menevät siihen kuin sidotuin silmin. Kun ihmiset korottavat omat teoriansa Raamatun yläpuolelle, äly voi saada enemmän pahaa aikaan kuin tietämättömyys. Siksi nykyinen väärä tiede tulee valmistamaan tietä paaviuden hyväksymiselle yhtä tehokkaasti kuin tiedon pidättäminen pimeällä keskiajalla.
Protestantit suhtautuvat nyt paavinkirkkoon paljon suopeammin kuin aikaisempina vuosina. Niissä maissa, niissä katolisuus vaikutusvaltaansa lisätäkseen esiintyy sovinnollisesti, vahvistuu käsitys, että erot ratkaisevissa kysymyksissä ovat paljon pienemmät kuin on luultu ja että pienet myönnytykset protestanttien puolelta edistäisivät yhteisymmärrystä Rooman kanssa. Oli aika, jolloin protestantit opettivat lapsilleen, että sovinnon etsiminen Rooman kanssa oli uskottomuutta Jumalalle. Miten erilaisia ovatkaan ne mielipiteet, joita nyt esitetään!
Paavinvallan puolustajat väittävät, että Rooman kirkkoa on parjattu aiheettomasti, että on epäoikeudenmukaista tuomita nykyinen kirkko tietämättömyyden ja pimeyden aikakauden väärinkäytöksistä. He puolustelevat kirkon kammottavaa julmuutta vetoamalla ajan yleiseen raakuuteen.
Ovatko nämä henkilöt unohtaneet tämän vallan esittämän erehtymättömyysvaatimuksen? Rooma väittää, että "kirkko ei ole koskaan erehtynyt eikä kirjoitusten mukaan voi koskaan erehtyä".
Paavinkirkko ei tule koskaan luopumaan erehtymättömyysvaatimuksestaan. jos maallisten hallitusten asettamat rajoitukset poistettaisiin ja Rooma saisi entisen valtansa, tyrannius ja vainot alkaisivat nopeasti uudelleen.
On totta, että roomalaiskatolisessa kirkossa on
todellisia kristittyjä. Tuhannet tuossa kirkossa palvelevat jumalaa sen valon mukaan, joka heillä on. jumala katsoo säälivän lempeästi näitä ihmisiä, jotka on kasvatettu harhaan johtavaan ja epätyydyttävään uskoon. Hän antaa valonsäteiden tunkeutua pimeyteen, ja monet tulevat ottamaan paikkansa hänen kansansa parissa.
Mutta uskonnollisena järjestelmänä paavinvalta ei ole nyt sen paremmassa sopusoinnussa Kristuksen evankeliumin kanssa kuin historiansa varhaisempinakaan kausina. Rooman kirkko käyttää kaikkia keinoja saadakseen maailman uudelleen valvontaansa, aloittaakseen vainon ja kumotakseen kaikki protestantismin saavutukset. Katolisuus voittaa alaa kaikkialla. Katsokaa sen kirkkojen määrän lisääntymistä. Pankaa merkille sen suositut yliopistot ja seminaarit, joissa monet protestantitkin opiskelevat. Katsokaa katolisten jumalanpalvelusmenojen lisääntymistä Englannissa ja lukuisia siirtymisiä katolisten riveihin.
Kompromisseja ja myönnytyksiä
Protestantit ovat suhtautuneet paaviuteen suopeasti; he ovat tehneet kompromisseja ja myönnytyksiä, joita paaviuden kannattajat itsekin hämmästelevät. Ihmiset sulkevat silmänsä paavinvallan todelliselta luonteelta. Kansan on vastustettava tämän vaarallisen yhteiskunnallisen ja uskonnollisen vapauden vihollisen etenemistä.
Vaikka paavius perustuu petokseen, kyseessä ei ole karkea eikä kömpelö petos. Rooman kirkon jumalanpalvelus on mitä vaikuttavin tilaisuus. Sen loisto ja juhlalliset rituaalit kiehtovat ihmisiä sekä vaientavat järjen ja omantunnon äänen. Silmät ihastuvat. Suurenmoiset kirkot, vaikuttavat kulkueet, kultaiset alttarit, jalokivin koristellut pyhäinjäännöslippaat, hienot maalaukset ja upeat veistokset vetoavat kauneuden
kaipuuseen. Musiikki on verratonta. Syvä-äänisten urkujen täyteläiset sävelet sekoittuvat kuoron soinnukkaaseen lauluun, joka kaikuu mahtavien tuomiokirkkojen korkeissa holveissa ja pylväskäytävissä herättäen kuulijassa syvää kunnioitusta.
Tämä ulkonainen loisto ja nämä juhlamenot eivät tyydytä katuvan sielun kaipuuta. Kristuksen uskonto ei tarvitse tällaisia viehätyskeinoja. Ristiltä loistava valo näyttää niin puhtaalta ja ihastuttavalta, että mitkään ulkonaiset koristukset eivät voi lisätä sen todellista arvoa.
Saatana hyödyntää usein ihmisten kehittynyttä taiteellista tajua ja hienostunutta makua saadakseen heidät unohtamaan sielun todelliset tarpeet ja elämään yksin tälle maailmalle.
Katolisen jumalanpalveluksen loistolla ja juhlamenoilla on kiehtova ja lumoava vaikutus, joka johtaa monet harhaan. He alkavat pitää Rooman kirkkoa taivaan porttina. Vain ne, jotka seisovat vakaasti totuuden perustuksella ja joiden sydän on Jumalan Hengen uudistama, pystyvät vastustamaan sen vaikutusta. Useimmat kaipaavat uskontoa, jossa on jumalisuuden ulkokuori ilman voimaa.
Kun kirkko väittää olevansa oikeutettu antamaan anteeksi syntejä, paavinuskoiset luulevat saavansa tehdä vapaasti syntiä, ja myös rippijärjestelmä on omiaan rohkaisemaan pahaan. Se, joka polvistuu syntisen ihmisen edessä ja tunnustaa hänelle sydämensä salaiset ajatukset, häpäisee sielunsa. Kun hän kertoo elämänsä synnit papille - erehtyvälle kuolevaiselle hänen ihanteensa laskee. Hän alkaa pitää Jumalaa syntisen ihmisen kaltaisena, sillä pappi on Jumalan edustaja. Tämä alentava synnin tunnustaminen toiselle ihmiselle on salainen lähde, josta on virrannut maailmaan paljon pahaa. Mutta nautinnonhaluisesta ihmisestä on mukavampaa tunnustaa syntinsä toiselle
kuolevaiselle kuin avata sydän Jumalalle. Ihmisluonnolle on miellyttävämpää suorittaa katumusharjoituksia kuin luopua synnistä; on helpompi pukeutua säkkiin kuin naulita ristille lihan hienot.
Hämmästyttävää samankaltaisuutta
Kun juutalaiset Kristuksen ensimmäisen tulemisen aikana polkivat salaa Jumalan lakia, he olivat samalla ulkonaisesti tarkkoja sen määräysten noudattamisesta ja lisäsivät siihen omia vaatimuksiaan, mikä teki lainkuuliaisuuden raskaaksi. Samoin kuin juutalaiset väittivät kunnioittavansa lakia, sanovat paavilaiset kunnioittavansa ristiä.
He sijoittavat ristejä kirkkoihinsa, alttareihinsa ja vaatteisiinsa. Ristiä kunnioitetaan ulkonaisesti kaikkialla. Mutta Kristuksen opetukset haudataan järjettömien traditioiden ja ankarien vaatimusten alle. Tunnollisia ihmisiä pelotellaan Jumalan vihalla samalla kun monet kirkon arvohenkilöt elävät ylellisyydessä ja aistillisissa nautinnoissa.
Saatana pyrkii jatkuvasti esittämään väärin Jumalan luonteen, synnin luonnon ja suuren taistelun ydinkysymykset. Hänen viisastelunsa antaa ihmisille luvan tehdä syntiä. Samalla hän levittää vääriä näkemyksiä Jumalasta, niin että he pelkäävät ja vihaavat häntä pikemmin kuin rakastavat. Väärät käsitykset Jumalan luonteesta johtivat pakanakansat pitämään ihmisuhreja välttämättöminä Jumalan suosion varmistamiseksi. Epäjumalanpalvelus eri muodoissaan on johtanut kammottaviin julmuuksiin.
Pakanuuden ja kristinuskon liitto
Roomalaiskatolinen kirkko, jossa pakanuus ja kristinusko yhdistyvät ja joka pakanoiden tavoin on antanut Jumalan luonteesta väärän kuvan, on turvautunut aivan yhtä julmiin menetelmiin kuin pakanat. Ihmiset
pakotettiin kidutusvälineillä hyväksymään sen opit. Kirkon arvohenkilöt pyrkivät kehittämään kidutusmenetelmiä, jotka tuottaisivat mahdollisimman suurta tuskaa lopettamatta kuitenkaan niiden elämää, jotka eivät alistaneet kirkon vaatimuksiin. Monessa tapauksessa kärsijät tervehtivät kuolemaa armollisena vapautuksena.
Omat kannattajansa Rooma piti kurissa ruoskalla, nälällä ja askeesilla. Taivaan suosion varmistamiseksi katuvan tuli katkaista siteet, jotka jumala oli solminut siunatakseen ja ilahduttaakseen ihmisen maallista vaellusta. Hautausmaat kätkevät miljoonia uhreja, jotka tuhlasivat elämänsä turhiin yrityksiin tukahduttaa Jumalalle vastenmielisinä kaikki lähimmäisiinsä kohdistuvat myötämieliset ajatukset ja tunteet.
Jumala ei pane kenenkään kannettavaksi näitä raskaita taakkoja. Kristus ei kehottanut ihmisiä sulkeutumaan luostareihin, jotta he tulisivat sopiviksi taivaaseen. Hän ei ole milloinkaan opettanut, että rakkaus olisi tukahdutettava.
Paavi väittää olevansa Kristuksen sijainen. Mutta sulkiko Kristus ihmisiä vankilaan, kun nämä eivät kunnioittaneet häntä taivaan kuninkaana? Tuomitsiko hän kuolemaan ne, jotka eivät ottaneet häntä vastaan?
Rooman kirkko näyttää nyt maailmalle ystävällisiä kasvoja ja peittää anteeksipyynnöillä kauheat julmuutensa. Se on pukeutunut kristillisyyden pukuun, mutta on pohjimmiltaan muuttumaton. Paavinvalta pitää yhä kiinni kaikista periaatteistaan ja pimeältä keskiajalta periytyvistä opeistaan. Protestanttien nyt kunnioittama paavinvalta on sama, joka hallitsi uskonpuhdistuksen aikana, jolloin Jumalan miehet ryhtyivät henkensä uhalla paljastamaan sen vääryyksiä.
Paavius on viimeisten aikojen luopumusta, kuten Raamattu on siitä ennustanut. Kameleontin
vaihtelevan ulkoasun alle kätkeytyy muuttumatonta käärmeen myrkkyä. Onko tämä valta, jonka historia on vuosituhannen ajan kirjoitettu pyhien verellä, nyt tunnustettava osaksi Kristuksen seurakuntaa?
Muuttunut protestanttisuus
Protestanttisissa maissa on väitetty, että katolisuus eroaa nyt protestanttisuudesta vähemmän kuin ennen. Muutos on kyllä tapahtunut, mutta ei paavikunnassa. Katolisuus muistuttaa todella paljossa nykyistä protestantismia, koska protestanttisuus on suuresti rappeutunut sitten uskonpuhdistajien päivien.
Tavoitellessaan maailman suosiota protestanttiset kirkot ovat ryhtyneet uskomaan hyvää kaikesta pahasta, ja lopulta ne päätyvät uskomaan pahaa kaikesta hyvästä. Niiden nykyinen käyttäytyminen voidaan tulkita anteeksipyynnöksi Roomalle niiden rakkaudettomasta asenteesta ja uskonkiihkosta. Monet väittävät, että keskiajalla vallinnut älyllinen ja moraalinen pimeys edisti Rooman taikauskon ja sorron leviämistä ja että nykyajan korkeampi sivistys ja lisääntyvä vapaamielisyys uskonnollisissa kysymyksissä estävät suvaitsemattomuuden elpymisen. Ajatusta olojen muuttumisesta samanlaisiksi tänä valistuneena aikana pidetään naurettavana. Mutta on muistettava, että mitä suurempi annettu valo on, sitä suurempi on niiden pimeys, jotka sen hylkäävät.
Suuri henkinen pimeys edisti paavinvallan menestystä. Suuren älyllisen tiedon aika on sille yhtä suotuisa. Kun ihmiset menneinä aikoina eivät tunteneet totuutta, tuhannet joutuivat ansaan, koska he eivät nähneet eteensä levitettyä verkkoa. Myös nykyisessä sukupolvessa on monia, jotka eivät näe verkkoa vaan menevät siihen kuin sidotuin silmin. Kun ihmiset korottavat omat teoriansa Raamatun yläpuolelle, äly voi saada enemmän pahaa aikaan kuin tietämättömyys. Siksi nykyinen väärä tiede tulee valmistamaan tietä paaviuden hyväksymiselle yhtä tehokkaasti kuin tiedon pidättäminen pimeällä keskiajalla.
Vastaukset 3
Vanhimmat
verukkeella tehtyihin hirvittäviin ja epäinimillisiin tekoihin, niissä ei ole mitään puolustamista, eikä syytä lakaista maton alle, olipa niihin syyllistynyt mikä kirkko tahansa. Omantunnon vapaus on toki myös sallittava ellei se johda toimiin, jotka alistavat ja kahlitsevat muita ihmisiä ja heidän omantunnon vapauttaan.
Adventtikirkko sapattioppeineen on suhteellisen pieni vähemmistö maailman kristittyjen joukossa. He ehkä tuntevat tästä vähemmistöläisyydestään(kin) johtuen asemansa uhanalaiseksi ja sorretuksi tai ainakin viimeisten tapahtumien-oppinsa mukaan odottavat kohdalleen tulevia sortotoimia.
Miten kuitenkin mahtaisi olla tilanne, jos asia olisikin niin päin, että avdentistit olisivat murskaavan suuri kristillinen valtaenemmistö ja esim. room.katoliset adventistien kaltainen sirpaleryhmittymä. Pyrkisivätkö adventistit sallimaan mahdollisuuksien mukaan omantunnonvapauden sunnuntain pyhittäjille vai pyrkisivätkö he itselleen omaksumallaan jumalallisella arvovallalla määräämään lauantain - sapattinsa - lepopäiväksi, jota kaikkien olisi noudatettava?
Ajatuksesi on mielenkiintoinen, mutta mahdoton. Koskaan ei Jumalan kansa tule olemaan enemmistönä tässä synnin maailmassa.
Kysymys ei ole yksin adventisteista, vaan niistä jotka lopunaikana tahtovat elää Jumalan tahdon mukaisesti, heitä tullaan vainoamaan kirkon ja valtion liittouman puolelta. Vainon peruste tulee olemaan ero lepopäivässä.
2.Pietarin kirje:
2:1 Mutta myös valheprofeettoja oli kansan seassa, niinkuin teidänkin keskuudessanne on oleva valheenopettajia, jotka salaa kuljettavat sisään turmiollisia harhaoppeja, kieltävätpä Herrankin, joka on heidät ostanut, ja tuottavat itselleen äkillisen perikadon.
Perikato onkin luvattu tottelemattomille.
Näin myös Sakarjassa 13-luku 2. Ja sinä päivänä, sanoo Herra Sebaot, minä hävitän epäjumalain nimet maasta, eikä niitä enää muisteta. Myöskin profeetat ja saastaisuuden hengen minä ajan maasta pois.
3. Ja jos joku vielä ennustaa, sanovat hänen isänsä ja äitinsä, hänen vanhempansa, hänelle: "Sinä et saa elää, koska olet puhunut valhetta Herran nimeen". Ja hänen isänsä ja äitinsä, hänen vanhempansa, lävistävät hänet hänen ennustamisensa tähden.
4. Sinä päivänä häpeävät profeetat itsekukin näkyään, kun he ennustavat, eivätkä he valhetellakseen pue yllensä karvaista vaippaa.
5. Hän sanoo: "En ole profeetta, vaan peltomies, sillä eräs mies on ostanut minut orjaksi jo nuoruudessani".