Sunnuntainvietto
Sunnuntain pyhittäminen on Rooman alulle panema tapa, jota se pitää arvovaltansa merkkinä. Paavikunnan henki - mukautuminen maailman tapoihin, perimätiedon asettaminen Jumalan käskyjen yläpuolelle - on tunkeutumassa protestanttisiin kirkkoihin ja saane korottamaan sunnuntaita samalla tavalla kuin Rooman kirkko ennen niitä.
Kuninkaallisten julistusten, kirkolliskokousten ja maallisen vallan tuen avulla tämä pakanallinen juhlapäivä nousi kunnia-asemaan kristillisessä maailmassa. Konstantinuksen sunnuntailain säätäminen oli ensimmäinen julkinen toimi sunnuntainvieton vahvistamiseksi. Vaikka laki oli pohjimmiltaan pakanallinen, keisari saattoi sen voimaan nimellisen kristinuskoon kääntymisensä jälkeen.
Eusebios, ruhtinaiden suosiota tavoitteleva piispa ja Konstantinuksen hyvä ystävä, väitti Kristuksen siirtäneen sapatin sunnuntaille. Väitteen tueksi ei esitetty ainoatakaan raamatullista todistetta. Eusebios itse tunnusti vahingossa väitteensä vääräksi. "Kaiken", hän sanoo, "mitä piti tehdä sapattina, me olemme siirtäneet Herran päivälle."
Paavinvallan lujittuessa jatkettiin sunnuntain korottamista. Seitsemättä päivää pidettiin vielä jonkin aikaa sapattina, mutta muutos eteni vääjäämättä. Myöhemmin paavi määräsi, että seurakuntapappien tuli varoittaa sunnuntain rikkojia, jotta nämä eivät aiheuttaisi suurta onnettomuutta itselleen ja naapureilleen.
Kun kirkolliskokousten päätökset osoittautuivat riittämättömiksi, maallisia viranomaisia kehotettiin
antamaan määräys, joka herättäisi ihmisissä pelkoa ja pakottaisi heidät pidättymään työstä sunnuntaina. Roomassa pidetyssä kirkolliskokouksessa vahvistettiin kaikki edelliset päätökset. Ne liitettiin kirkkolakiin, ja maalliset viranomaiset valvoivat niiden noudattamista.
Raamatullisen tuen puuttuminen sunnuntainvietolta aiheutti kuitenkin yhä hämminkiä. Ihmiset kysyivät, millä oikeudella heidän opettajansa, auringonpäivää kunnioittaakseen, syrjäyttivät julistuksen: "Seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti." Raamatullisten todisteiden puute täytyi korvata muilla keinoilla.
Eräs innokas sunnuntain kannattaja, joka kahdennentoista vuosisadan lopussa vieraili Englannin seurakunnissa, kohtasi vastustusta totuuden puolustajien taholta. Hänen yrityksensä jäi niin hedelmättömäksi, että hän poistui maasta joksikin aikaa. Palatessaan hän toi mukanaan asiakirjan, jota hän väitti Jumalan itsensä antamaksi; siinä oli kaivattu määräys sunnuntainvietosta ja kammottavia uhkauksia tottelemattomien pelottamiseksi. Tämä kallisarvoinen asiakirja oli nuuka pudonnut taivaasta ja löytynyt Golgatalta Pyhän Simeonin alttarilta. Itse asiassa se oli peräisin paavin palatsista Roomassa. Paavinvalta on kaikkina aikoina pitänyt petoksia ja väärennöksiä hyväksyttävinä menetelminä.
Mutta sunnuntain pyhyyden vahvistamiseen tähtäävistä ponnisteluista huolimatta paavin kannattajat itse tunnustivat julkisesti sapatin jumalallisen arvovallan. Kuudennellatoista vuosisadalla kirkolliskokous totesi: "Muistakoot kaikki kristityt, että Jumala pyhitti seitsemännen päivän eivätkä sitä ole hyväksyneet ja pitäneet pyhänä ainoastaan juutalaiset vaan kaikki muutkin, jotka sanovat palvelevansa jumalaa, vaikka
me kristityt olemmekin vaihtaneet heidän sapattinsa Herran päivään." Ne, jotka peukaloivat Jumalan lakia, eivät olleet tietämättömiä työnsä luonteesta.
Ankaria rangaistuksia
Hätkähdyttävän esimerkin, Rooman menettelytavoista tarjoaa pitkä ja verinen valdolaisiin kohdistunut vaino. (Osa heistä oli sapatinviettäjiä. Katso liitettä.) Erityisen merkittävä on Etiopian ja Abessinian kirkkojen historia. Pimeällä keskiajalla maailma unohti Keski-Afrikan kristityt, jotka saivat vuosisatojen ajan harjoittaa vapaasti uskontoaan. Lopulta Rooma sai tietää heidän olemassaolostaan, ja Abessinian keisari houkuteltiin tunnustamaan paavi Kristuksen sijaiseksi. Annettiin määräys, joka ankarien rangaistusten uhalla kielsi sapatinvieton. Mutta pian paavin hirmuvallasta tuli niin vastenmielinen taakka, että abessinialaiset päättivät vapautua siitä. Rooman kirkon kannattajat karkotettiin ja vanha usko palautettiin.
Samalla kun Afrikan seurakunnat kuuliaisina Jumalan käskylle pyhittivät seitsemännen päivän, ne pidättyivät työstä sunnuntaina katolisen kirkon tavan mukaisesti. Rooma polki Jumalan sapattia korottaakseen omaansa, mutta Afrikan seurakunnat, jotka olivat olleet piilossa lähes tuhat vuotta, eivät osallistuneet tästä luopumuksesta. Jouduttuaan Rooman vallan alle ne pakotettiin syrjäyttämään oikea sapatti ja korottamaan väärä. Mutta heti kun ne saivat takaisin itsenäisyytensä, ne alkoivat jälleen noudattaa sapattikäskyä.
Historia paljastaa selvästi Rooman vihamielisyyden oikeaa sapattia ja sen puolustajia kohtaan. Jumalan sana opettaa, että nämä tapahtumat tulevat toistumaan, kun katolilaiset ja protestantit liittoutuvat korottaakseen sunnuntaita.
Peto, jolla on karitsan sarvet Ilmestyskirjan 13. luvun ennustuksen mukaan peto, jolla on karitsan sarvet, "panee maan ja sen asukkaat kumartamaan" paavinvaltaa, jota leopardin näköinen peto kuvaa. Lisäksi se yllyttää maan asukkaat "tekemään patsaan sen pedon kunniaksi" ja määrää kaikki, "pienet ja suuret, rikkaat ja köyhät, vapaat ja orjat"
ottamaan pedon merkin. Peto, jolla on karitsan sarvet, kuvaa Yhdysvaltoja. Ennustus toteutuu, kun Yhdysvallat pakkokeinoin saattaa voimaan sunnuntainvieton, jota Rooma pitää ylivaltansa tunnustamisen merkkinä.
"Minä näin, että yksi pedon päistä oli saanut surmaniskun mutta haava oli parantunut. Koko maailma ihmetteli petoa ja lähti seuraamaan sitä. "Kuolinhaava viittaa paavinvallan romahdukseen vuonna 1798. Tämän jälkeen, profeetta sanoo, että "haava oli parantunut" ja "koko maailma ihmetteli petoa ja lähti seuraamaan sitä". Paavali toteaa, että "laittomuus ihmishahmossa" jatkaa petollista toimintaansa ajan loppuun saakka. "Kaikki maan asukkaat kumartavat sitä ~ kaikki ne, joiden nimi ei maailman luomisesta alkaen ole ollut kirjoitettuna teurastetun Karitsan elämänkirjaan." Sunnuntaille osoitettu kunnioitus tulee tuomaan Roomalle kunniaa sekä vanhassa että uudessa maailmassa.
Yhdeksännentoista vuosisadan puolivälistä lähtien ennustuksen tutkijat ovat julistaneet tätä sanomaa maailmalle. Nyt näkyy, taiten nopeasti tilanne kehittyy kohti ennustuksen toteutumista. Paavillisten johtajien tavoin protestanttiset opettajat vakuuttavat sunnuntainvieton olevan jumalallista alkuperää mutta ovat yhtä kykenemättömiä esittämään asiasta raamatullisia todisteita. Vanhat väitteet siitä, että Jumalan tuomiot kohtaavat sunnuntai-sapatin rikkojia, tullaan toistamaan; jo nyt niitä on ruvettu korostamaan.
Rooman kirkko on hämmästyttävän ovela. Se näkee niitä tulee tapahtumaan - että protestanttiset kirkot osoittavat sille kunnioitusta hyväksymällä väärän sapatin ja valmistautuvat tekemään sen vieton pakolliseksi samoilla keinoilla, joita se itse käytti menneinä aikoina. Ei ole vaikea arvata, miten mielellään se tulee protestanttien avuksi tässä asiassa.
Roomalaiskatolinen kirkko muodostaa valtavan yhtenäisen järjestön, jota paavinistuin hallitsee ja jonka miljoonilta ehtoollisvierailta vaaditaan ehdotonta uskollisuutta paaville, oli heidän kansallisuutensa tai maansa hallitusmuoto mikä hyvänsä. Vaikka he voivat vannoa uskollisuutta valtiolle, he ovat viime kädessä sitoutuneet tottelemaan Roomaa.
Historia todistaa Rooman taitavista ja hellittämättömistä yrityksistä puuttua kansakuntien asioihin ja ajaa omia etujaan ruhtinaiden ja kansojen hyvinvoinnista välittämättä.
Rooma kerskuu muuttumattomuudellaan. Protestantit eivät tiedä mitä tekevät, kun he aikovat hyväksyä Rooman avun sunnuntain korottamiseksi. Heidän ajaessaan omaa asiaansa Rooma pyrkii saarnaan takaisin entisen valta-asemansa. Jos maassa vakiinnutetaan periaate, että kirkko voi valvoa valtiovaltaa ja että uskonnollisten menojen noudattaminen voidaan tehdä pakolliseksi maallisten lakien avulla - lyhyesti, että kirkko ja valtio voivat hallita omaatuntoa, silloin Rooman voitto on varma.
Protestanttinen maailma huomaa Rooman todelliset aikeet vasta sitten, kun ansan välttäminen on liian myöhäistä. Rooman kirkon valta lisääntyy vähitellen. Sen oppien vaikutus ulottuu lainsäädäntöelimiin, seurakuntiin ja ihmisten sydämiin. Se vahvistaa voimiaan voidakseen toteuttaa tavoitteensa, kun tulee otollinen aika iskeä. Silloin jokainen, joka uskoo ja noudattaa Jumalan sanaa, joutuu moitteen ja vainon kohteeksi.
Sunnuntain pyhittäminen on Rooman alulle panema tapa, jota se pitää arvovaltansa merkkinä. Paavikunnan henki - mukautuminen maailman tapoihin, perimätiedon asettaminen Jumalan käskyjen yläpuolelle - on tunkeutumassa protestanttisiin kirkkoihin ja saane korottamaan sunnuntaita samalla tavalla kuin Rooman kirkko ennen niitä.
Kuninkaallisten julistusten, kirkolliskokousten ja maallisen vallan tuen avulla tämä pakanallinen juhlapäivä nousi kunnia-asemaan kristillisessä maailmassa. Konstantinuksen sunnuntailain säätäminen oli ensimmäinen julkinen toimi sunnuntainvieton vahvistamiseksi. Vaikka laki oli pohjimmiltaan pakanallinen, keisari saattoi sen voimaan nimellisen kristinuskoon kääntymisensä jälkeen.
Eusebios, ruhtinaiden suosiota tavoitteleva piispa ja Konstantinuksen hyvä ystävä, väitti Kristuksen siirtäneen sapatin sunnuntaille. Väitteen tueksi ei esitetty ainoatakaan raamatullista todistetta. Eusebios itse tunnusti vahingossa väitteensä vääräksi. "Kaiken", hän sanoo, "mitä piti tehdä sapattina, me olemme siirtäneet Herran päivälle."
Paavinvallan lujittuessa jatkettiin sunnuntain korottamista. Seitsemättä päivää pidettiin vielä jonkin aikaa sapattina, mutta muutos eteni vääjäämättä. Myöhemmin paavi määräsi, että seurakuntapappien tuli varoittaa sunnuntain rikkojia, jotta nämä eivät aiheuttaisi suurta onnettomuutta itselleen ja naapureilleen.
Kun kirkolliskokousten päätökset osoittautuivat riittämättömiksi, maallisia viranomaisia kehotettiin
antamaan määräys, joka herättäisi ihmisissä pelkoa ja pakottaisi heidät pidättymään työstä sunnuntaina. Roomassa pidetyssä kirkolliskokouksessa vahvistettiin kaikki edelliset päätökset. Ne liitettiin kirkkolakiin, ja maalliset viranomaiset valvoivat niiden noudattamista.
Raamatullisen tuen puuttuminen sunnuntainvietolta aiheutti kuitenkin yhä hämminkiä. Ihmiset kysyivät, millä oikeudella heidän opettajansa, auringonpäivää kunnioittaakseen, syrjäyttivät julistuksen: "Seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti." Raamatullisten todisteiden puute täytyi korvata muilla keinoilla.
Eräs innokas sunnuntain kannattaja, joka kahdennentoista vuosisadan lopussa vieraili Englannin seurakunnissa, kohtasi vastustusta totuuden puolustajien taholta. Hänen yrityksensä jäi niin hedelmättömäksi, että hän poistui maasta joksikin aikaa. Palatessaan hän toi mukanaan asiakirjan, jota hän väitti Jumalan itsensä antamaksi; siinä oli kaivattu määräys sunnuntainvietosta ja kammottavia uhkauksia tottelemattomien pelottamiseksi. Tämä kallisarvoinen asiakirja oli nuuka pudonnut taivaasta ja löytynyt Golgatalta Pyhän Simeonin alttarilta. Itse asiassa se oli peräisin paavin palatsista Roomassa. Paavinvalta on kaikkina aikoina pitänyt petoksia ja väärennöksiä hyväksyttävinä menetelminä.
Mutta sunnuntain pyhyyden vahvistamiseen tähtäävistä ponnisteluista huolimatta paavin kannattajat itse tunnustivat julkisesti sapatin jumalallisen arvovallan. Kuudennellatoista vuosisadalla kirkolliskokous totesi: "Muistakoot kaikki kristityt, että Jumala pyhitti seitsemännen päivän eivätkä sitä ole hyväksyneet ja pitäneet pyhänä ainoastaan juutalaiset vaan kaikki muutkin, jotka sanovat palvelevansa jumalaa, vaikka
me kristityt olemmekin vaihtaneet heidän sapattinsa Herran päivään." Ne, jotka peukaloivat Jumalan lakia, eivät olleet tietämättömiä työnsä luonteesta.
Ankaria rangaistuksia
Hätkähdyttävän esimerkin, Rooman menettelytavoista tarjoaa pitkä ja verinen valdolaisiin kohdistunut vaino. (Osa heistä oli sapatinviettäjiä. Katso liitettä.) Erityisen merkittävä on Etiopian ja Abessinian kirkkojen historia. Pimeällä keskiajalla maailma unohti Keski-Afrikan kristityt, jotka saivat vuosisatojen ajan harjoittaa vapaasti uskontoaan. Lopulta Rooma sai tietää heidän olemassaolostaan, ja Abessinian keisari houkuteltiin tunnustamaan paavi Kristuksen sijaiseksi. Annettiin määräys, joka ankarien rangaistusten uhalla kielsi sapatinvieton. Mutta pian paavin hirmuvallasta tuli niin vastenmielinen taakka, että abessinialaiset päättivät vapautua siitä. Rooman kirkon kannattajat karkotettiin ja vanha usko palautettiin.
Samalla kun Afrikan seurakunnat kuuliaisina Jumalan käskylle pyhittivät seitsemännen päivän, ne pidättyivät työstä sunnuntaina katolisen kirkon tavan mukaisesti. Rooma polki Jumalan sapattia korottaakseen omaansa, mutta Afrikan seurakunnat, jotka olivat olleet piilossa lähes tuhat vuotta, eivät osallistuneet tästä luopumuksesta. Jouduttuaan Rooman vallan alle ne pakotettiin syrjäyttämään oikea sapatti ja korottamaan väärä. Mutta heti kun ne saivat takaisin itsenäisyytensä, ne alkoivat jälleen noudattaa sapattikäskyä.
Historia paljastaa selvästi Rooman vihamielisyyden oikeaa sapattia ja sen puolustajia kohtaan. Jumalan sana opettaa, että nämä tapahtumat tulevat toistumaan, kun katolilaiset ja protestantit liittoutuvat korottaakseen sunnuntaita.
Peto, jolla on karitsan sarvet Ilmestyskirjan 13. luvun ennustuksen mukaan peto, jolla on karitsan sarvet, "panee maan ja sen asukkaat kumartamaan" paavinvaltaa, jota leopardin näköinen peto kuvaa. Lisäksi se yllyttää maan asukkaat "tekemään patsaan sen pedon kunniaksi" ja määrää kaikki, "pienet ja suuret, rikkaat ja köyhät, vapaat ja orjat"
ottamaan pedon merkin. Peto, jolla on karitsan sarvet, kuvaa Yhdysvaltoja. Ennustus toteutuu, kun Yhdysvallat pakkokeinoin saattaa voimaan sunnuntainvieton, jota Rooma pitää ylivaltansa tunnustamisen merkkinä.
"Minä näin, että yksi pedon päistä oli saanut surmaniskun mutta haava oli parantunut. Koko maailma ihmetteli petoa ja lähti seuraamaan sitä. "Kuolinhaava viittaa paavinvallan romahdukseen vuonna 1798. Tämän jälkeen, profeetta sanoo, että "haava oli parantunut" ja "koko maailma ihmetteli petoa ja lähti seuraamaan sitä". Paavali toteaa, että "laittomuus ihmishahmossa" jatkaa petollista toimintaansa ajan loppuun saakka. "Kaikki maan asukkaat kumartavat sitä ~ kaikki ne, joiden nimi ei maailman luomisesta alkaen ole ollut kirjoitettuna teurastetun Karitsan elämänkirjaan." Sunnuntaille osoitettu kunnioitus tulee tuomaan Roomalle kunniaa sekä vanhassa että uudessa maailmassa.
Yhdeksännentoista vuosisadan puolivälistä lähtien ennustuksen tutkijat ovat julistaneet tätä sanomaa maailmalle. Nyt näkyy, taiten nopeasti tilanne kehittyy kohti ennustuksen toteutumista. Paavillisten johtajien tavoin protestanttiset opettajat vakuuttavat sunnuntainvieton olevan jumalallista alkuperää mutta ovat yhtä kykenemättömiä esittämään asiasta raamatullisia todisteita. Vanhat väitteet siitä, että Jumalan tuomiot kohtaavat sunnuntai-sapatin rikkojia, tullaan toistamaan; jo nyt niitä on ruvettu korostamaan.
Rooman kirkko on hämmästyttävän ovela. Se näkee niitä tulee tapahtumaan - että protestanttiset kirkot osoittavat sille kunnioitusta hyväksymällä väärän sapatin ja valmistautuvat tekemään sen vieton pakolliseksi samoilla keinoilla, joita se itse käytti menneinä aikoina. Ei ole vaikea arvata, miten mielellään se tulee protestanttien avuksi tässä asiassa.
Roomalaiskatolinen kirkko muodostaa valtavan yhtenäisen järjestön, jota paavinistuin hallitsee ja jonka miljoonilta ehtoollisvierailta vaaditaan ehdotonta uskollisuutta paaville, oli heidän kansallisuutensa tai maansa hallitusmuoto mikä hyvänsä. Vaikka he voivat vannoa uskollisuutta valtiolle, he ovat viime kädessä sitoutuneet tottelemaan Roomaa.
Historia todistaa Rooman taitavista ja hellittämättömistä yrityksistä puuttua kansakuntien asioihin ja ajaa omia etujaan ruhtinaiden ja kansojen hyvinvoinnista välittämättä.
Rooma kerskuu muuttumattomuudellaan. Protestantit eivät tiedä mitä tekevät, kun he aikovat hyväksyä Rooman avun sunnuntain korottamiseksi. Heidän ajaessaan omaa asiaansa Rooma pyrkii saarnaan takaisin entisen valta-asemansa. Jos maassa vakiinnutetaan periaate, että kirkko voi valvoa valtiovaltaa ja että uskonnollisten menojen noudattaminen voidaan tehdä pakolliseksi maallisten lakien avulla - lyhyesti, että kirkko ja valtio voivat hallita omaatuntoa, silloin Rooman voitto on varma.
Protestanttinen maailma huomaa Rooman todelliset aikeet vasta sitten, kun ansan välttäminen on liian myöhäistä. Rooman kirkon valta lisääntyy vähitellen. Sen oppien vaikutus ulottuu lainsäädäntöelimiin, seurakuntiin ja ihmisten sydämiin. Se vahvistaa voimiaan voidakseen toteuttaa tavoitteensa, kun tulee otollinen aika iskeä. Silloin jokainen, joka uskoo ja noudattaa Jumalan sanaa, joutuu moitteen ja vainon kohteeksi.
Vastaukset 6
Vanhimmat
....määrätty pakolliseksi.
Sellainen määräys mille päivälle tahansa olisi yhtä väärin.
2. Moos. 20:10
mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti. Silloin et saa tehdä mitään työtä, et sinä eikä sinun poikasi eikä tyttäresi, orjasi eikä orjattaresi, ei juhtasi eikä yksikään muukalainen, joka asuu kaupungissasi.
Jes. 56:2
Onnellinen se ihminen, joka näin tekee, autuas se ihmislapsi, joka tässä pysyy, se joka pitää loukkaamattomana sapatin pyhyyden ja varoo tekemästä pahaa. [Jes. 58:13,14]
Jes. 56:6
Samalla tavoin myös muukalaiset, jotka ovat liittyneet Herran palvelijoiden joukkoon, jotka rakastavat hänen nimeään ja kunnioittavat häntä, kaikki jotka varovat loukkaamasta sapatin pyhyyttä ja pysyvät minun liitossani, [56:6,7: 1. Kun. 8:41-43; Jes. 14:1]
keskuudessa Israelissa, olisi melko luonnollista pitää lepopäivä lauantaina koska ympäristö ja kanssaihmisetkin näin tekevät. Nyt asutaan kuitenkin Suomessa, jossa yleinen lepopäivä on sunnuntaina.
Nimimerkin siteeraama 2:Moos.20:10:nkin puhuu ei-israelilaisten muukalaisten osalta vain heistä jotka asuvat Israelin kaupungeissa. Siis homma on tarkoitettu siten, että "maassa maan tavalla".
Elleniläinen hapatus lähtee siitä, että ensin on Ellenin oikeassa oleminen, joka sitten pyritään todistelemaan parhaansa mukaan Raamatun sanalla.
Missä kohtaa Raamatussa sanotaan että kymmenen käskyn laki koskee vain Israelin maa-aluetta?
Mitä uskovia te lain vastustajat olette?
Jumalan lapsi iloiten noudattaa Jumalan lakia, ei tapa, ei varasta, pyhittää sapatin jne.
juutalaiset Mooseksenuskoiset ovat sapattisäännöksineen sellaisessa asemassa, että lauantai on yleinen lepopäivä, kuin Israelissa.
ikiaikainen uusi liitto (sapatti käskyt)
Kirjoittanut: israelille (Moses ja Aaron) 20.3.2006 klo 10.19
2. Mooseksen kirja 34
1 Ja Herra sanoi Moosekselle: "Veistä itsellesi kaksi kivitaulua, entisten kaltaista, niin minä kirjoitan niihin tauluihin ne sanat, jotka olivat entisissä tauluissa, jotka sinä murskasit.
2 Ole siis huomenaamuksi valmis; ja nouse huomenaamuna Siinain vuorelle ja seiso siellä minua vastassa vuoren huipulla.
3 Mutta älköön kukaan nousko sinne sinun kanssasi, älköönkä ketään näkykö koko vuorella; lampaitakaan ja karjaa älköön käykö laitumella vuoren vaiheilla."
4 Ja Mooses veisti kaksi kivitaulua, entisten kaltaista. Ja varhain seuraavana aamuna Mooses nousi Siinain vuorelle, niinkuin Herra oli häntä käskenyt, ja otti ne kaksi kivitaulua käteensä.
5 Niin Herra astui alas pilvessä, ja Mooses asettui siellä hänen läheisyyteensä ja huusi Herran nimeä.
6 Ja Herra kulki hänen ohitsensa ja huusi: "Herra, Herra on laupias ja armahtavainen Jumala, pitkämielinen ja suuri armossa ja uskollisuudessa,
7 joka pysyy armollisena tuhansille, joka antaa anteeksi pahat teot, rikokset ja synnit, mutta ei kuitenkaan jätä rankaisematta, vaan kostaa isien pahat teot lapsille ja lasten lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen".
8 Niin Mooses kumartui nopeasti maahan ja rukoili ja sanoi:
9 "Herra, jos olen saanut armon sinun silmiesi edessä, niin käyköön Herra meidän keskellämme. Sillä tämä on tosin niskurikansa, mutta anna anteeksi meidän pahat tekomme ja syntimme ja ota meidät perintöosaksesi."
10 Hän vastasi: "Katso, minä teen liiton, minä teen kaiken sinun kansasi nähden ihmeellisiä tekoja, joiden kaltaisia ei ole tehty yhdessäkään maassa, ei minkään kansan keskuudessa. Niin koko kansa, jonka keskellä sinä olet, on näkevä Herran teot, sillä peljättävää on se, mitä minä sinulle teen.
11 Noudata, mitä minä tänä päivänä käsken sinun noudattaa. Katso, minä karkoitan sinun tieltäsi amorilaiset, kanaanilaiset, heettiläiset, perissiläiset, hivviläiset ja jebusilaiset.
12 Kavahda, ettet tee liittoa sen maan asukasten kanssa, johon tulet, etteivät he tulisi teidän keskuudessanne ansaksi;
13 vaan kukistakaa heidän alttarinsa ja murskatkaa heidän patsaansa ja hakatkaa maahan heidän asera-karsikkonsa.
14 Älä kumarra muuta jumalaa; sillä Herra on nimeltänsä Kiivas, hän on kiivas Jumala.
15 Älä siis tee liittoa maan asukasten kanssa, ettet, kun he kulkevat haureudessa jumaliensa jäljessä ja uhraavat jumalillensa ja kutsuvat sinua, sinä söisi heidän uhristaan,
16 ja etteivät heidän tyttärensä, kun sinä otat heitä pojillesi vaimoiksi ja kun he kulkevat haureudessa jumaliensa jäljessä, viettelisi sinun poikiasikin haureudessa kulkemaan heidän jumaliensa jäljessä.
17 Älä tee itsellesi valettuja jumalankuvia.
18 Vietä happamattoman leivän juhlaa: seitsemänä päivänä syö happamatonta leipää, niinkuin minä olen sinua käskenyt, määrättynä aikana, aabib-kuussa, sillä aabib-kuussa sinä olet lähtenyt Egyptistä.
19 Kaikki, mikä avaa äidinkohdun, on minun; samoin myös kaikki sinun karjasi urospuolet, raavaittesi ja lampaittesi ensiksisynnyttämät.
20 Mutta aasin ensiksisynnyttämä lunasta lampaalla, mutta jos et sitä lunasta, niin taita siltä niska. Jokainen esikoinen pojistasi lunasta. Ja tyhjin käsin älköön tultako minun kasvojeni eteen.
21 Kuusi päivää tee työtä, mutta lepää seitsemäs päivä; kyntö-ja elonleikkuuaikanakin sinun on levättävä.
22 Ja vietä viikkojuhla, kun leikkaat nisusi uutisen, ja korjuujuhla vuoden vaihteessa.
23 Kolme kertaa vuodessa kaikki sinun miesväkesi tulkoon Herran, sinun Herrasi, Israelin Jumalan, kasvojen eteen.
24 Sillä minä karkoitan kansat sinun tieltäsi ja laajennan sinun alueesi; eikä kukaan ole himoitseva sinun maatasi, kun sinä kolme kertaa vuodessa vaellat tullaksesi Herran, sinun Jumalasi, kasvojen eteen.
25 Älä uhraa minun teurasuhrini verta happamen leivän ohella. Ja pääsiäisjuhlan uhrista älköön mitään jääkö yli yön seuraavaan aamuun.
26 Parhaat maasi uutisesta tuo Herran, sinun Jumalasi, huoneeseen. Älä keitä vohlaa emänsä maidossa."
27 Ja Herra sanoi Moosekselle: "Kirjoita itsellesi nämä sanat, sillä näiden sanojen mukaisesti minä olen tehnyt liiton sinun ja Israelin kanssa".
28 Ja hän oli siellä Herran tykönä neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä syömättä ja juomatta. Ja hän kirjoitti tauluihin liiton sanat, ne kymmenen sanaa.
29 Ja kun Mooses astui alas Siinain vuorelta ja hänellä vuorelta alas astuessaan oli kädessänsä kaksi laintaulua, ei hän tiennyt, että hänen kasvojensa iho oli tullut säteileväksi hänen puhuessaan Herran kanssa.
30 Ja kun Aaron ja kaikki israelilaiset näkivät Mooseksen kasvojen ihon säteilevän, pelkäsivät he lähestyä häntä.
31 Mutta Mooses huusi heitä; niin Aaron ja kaikki kansan päämiehet kääntyivät takaisin hänen luokseen, ja Mooses puhui heille.
32 Sitten kaikki israelilaiset lähestyivät häntä, ja hän käski heidän noudattaa kaikkea, mitä Herra oli puhunut hänelle Siinain vuorella.
33 Ja kun Mooses oli lakannut puhumasta heidän kanssaan, pani hän peitteen kasvoillensa.
34 Mutta niin usein kuin hän meni Herran eteen puhuttelemaan häntä, poisti hän peitteen, siksi kunnes tuli ulos. Ja tultuaan ulos hän puhui israelilaisille, mitä hänen oli käsketty puhua.
35 Ja israelilaiset näkivät joka kerta Mooseksen kasvojen ihon säteilevän; ja Mooses veti peitteen kasvoillensa, siksi kunnes hän jälleen meni puhuttelemaan häntä.
2. Mooseksen kirja 35
1 Ja Mooses kokosi kaiken Israelin kansan ja sanoi heille: "Näin on Herra käskenyt teidän tehdä:
2 Kuusi päivää tehtäköön työtä, mutta seitsemäs päivä olkoon teille pyhä sapatti, levon päivä, Herralle pyhitetty. Kuka ikinä silloin työtä tekee, se surmattakoon.
3 Älkää sytyttäkö tulta sapatin päivänä, missä asuttekin."
4 Ja Mooses sanoi koko Israelin kansalle näin: "Näin on Herra käskenyt ja sanonut:
5 Ottakaa siitä, mitä teillä on, anti Herralle; jokainen, jonka sydän on siihen altis, tuokoon anniksi Herralle kultaa, hopeata ja vaskea,
6 punasinisiä, purppuranpunaisia ja helakanpunaisia lankoja ja valkoisia pellavalankoja sekä vuohenkarvoja,
7 punaisia oinaannahkoja, sireeninnahkoja, akasiapuuta,
8 ljyä seitsenhaaraista lamppua varten, hajuaineita voiteluöljyä ja hyvänhajuista suitsutusta varten,
9 onyks-kiviä ja muita jalokiviä kasukkaa ja rintakilpeä varten.
10 Ja kaikki taidolliset teidän keskuudessanne tulkoot ja tehkööt kaikki, mitä Herra on käskenyt:
11 asumuksen telttoineen ja peitteineen, hakasineen, lautoineen, poikkitankoineen, pylväineen ja jalustoineen,
12 arkin korentoineen, armoistuimen ja sitä verhoavan esiripun,
13 pöydän korentoineen ja kaikkine kaluineen sekä näkyleivät,
14 seitsenhaaraisen lampun kaluineen ja lamppuineen, öljyä seitsenhaaraista lamppua varten,
15 suitsutusalttarin korentoineen, voiteluöljyn ja hyvänhajuisen suitsukkeen, oviuutimen asumuksen ovelle,
16 polttouhrialttarin vaskiristikkoineen, korentoineen ja kaikkine kaluineen, altaan jalustoineen,
17 esipihan ympärysverhot pylväineen ja jalustoineen sekä esipihan porttiin uutimen,
18 asumuksen vaarnat ja esipihan vaarnat köysineen,
19 virkapuvut pyhäkköpalvelusta varten ja pappi Aaronin muut pyhät vaatteet sekä hänen poikiensa pappispuvut."
20 Ja kaikki israelilaisten seurakunta meni pois Mooseksen luota.
21 Sitten he tulivat takaisin, jokainen, jonka sydän häntä siihen vaati, ja jokainen, jonka henki oli siihen altis, ja toivat antinsa Herralle ilmestysmajan valmistamista varten ja kaikkea siinä vietettävää jumalanpalvelusta varten ja pyhiä vaatteita varten.
22 He tulivat, sekä miehet että naiset, jokainen, jonka sydän oli siihen altis, ja toivat solkia, korvarenkaita, sormuksia ja kaulakoristeita, kaikkinaisia kultakaluja-jokainen, joka toi Herralle kultaa heilutusuhriksi.
23 Ja jokainen, jolla oli punasinisiä, purppuranpunaisia ja helakanpunaisia lankoja, valkoisia pellavalankoja, vuohen karvoja, punaisia oinaannahkoja tai sireeninnahkoja, toi niitä.
24 Ja jokainen, joka voi antaa anniksi hopeata ja vaskea, toi annin Herralle. Ja jokainen, jolla oli akasiapuuta, toi sitä kaikkinaisten töiden valmistamista varten.
25 Ja kaikki taitavat naiset kehräsivät omin käsin ja toivat kehräämänsä punasiniset, purppuranpunaiset ja helakanpunaiset langat ja valkoiset pellavalangat;
26 ja kaikki naiset, joiden taidollinen sydän heitä siihen vaati, kehräsivät vuohenkarvoja.
27 Mutta päämiehet toivat onyks-kiviä ja muita jalokiviä kasukkaa ja rintakilpeä varten,
28 ja hajuaineita ja öljyä seitsenhaaraista lamppua varten sekä voiteluöljyksi ja hyvänhajuiseksi suitsutukseksi.
29 Kaikki israelilaiset, miehet ja naiset, joiden sydän oli altis ja vaati heitä tuomaan jotakin niitä töitä varten, joita Herra Mooseksen kautta oli käskenyt tehdä, toivat vapaaehtoisen lahjan Herralle.
30 Ja Mooses sanoi israelilaisille: "Katsokaa, Herra on nimeltään kutsunut Besalelin, Uurin pojan, Huurin pojanpojan, Juudan sukukunnasta,
31 ja on täyttänyt hänet Jumalan hengellä, taidollisuudella, ymmärryksellä, tiedolla ja kaikkinaisella kätevyydellä
32 sommittelemaan taidokkaita teoksia ja valmistamaan niitä kullasta, hopeasta ja vaskesta,
33 hiomaan ja kiinnittämään kiviä ja veistämään puuta, tekemään kaikkinaisia taidokkaita töitä.
34 Hänelle ja Oholiabille, Ahisamakin pojalle, Daanin sukukunnasta, hän on myös antanut kyvyn opettaa muita.
35 Nämä hän on täyttänyt taidollisuudella tekemään kaikkinaisia töitä, jommoisia tekevät seppä, kuvakudosten tekijä, kirjokankaiden kutoja, joka valmistaa punasinisiä, purppuranpunaisia ja helakanpunaisia kankaita ja valkoisia pellavakankaita, sekä muu kankuri, ne, jotka valmistavat kaikkinaisia töitä ja sommittelevat taidokkaita teoksia."