Palaan jälleen tälle foorumille selvittääkseni asiaa, mitä olen aina ennenkin väittänyt, siis luonto sanan merkitystä. Nykyihmiset ajattelevat, että luonto on ihmisen ulkopuolella, mutta ennen vanhaan ajateltiin - aivan oikein - että luonto on ihmisen sisäpuolella.
Vanha muinaissuomalainen käsitys oli, että ihmisellä on kaksi erilaista muotoa, jotka ovat näkyvä aineellinen muoto (1) ja näkymätön sekä rajaton aineeton luonto (2). Koska ihmisen luonto oli näkymätön ja rajaton, se saattoi olla yhteydessä kaikkien henkien ja jumalten kanssa. Siksi ihmisen luonto oli ennen paljon tärkeämpi kuin hänen ulkoinen olemuksensa. Ideaali oli kovaluontoinen ihminen, mikä oli positiivinen käsite, koska hän ei tuntenut pelkoa, kateutta yms.
Siis kaikkihan tiesivät Totuuden ennen vanhaan, mutta nykyään sitä ei enää moni tiedä.
Vanha muinaissuomalainen käsitys oli, että ihmisellä on kaksi erilaista muotoa, jotka ovat näkyvä aineellinen muoto (1) ja näkymätön sekä rajaton aineeton luonto (2). Koska ihmisen luonto oli näkymätön ja rajaton, se saattoi olla yhteydessä kaikkien henkien ja jumalten kanssa. Siksi ihmisen luonto oli ennen paljon tärkeämpi kuin hänen ulkoinen olemuksensa. Ideaali oli kovaluontoinen ihminen, mikä oli positiivinen käsite, koska hän ei tuntenut pelkoa, kateutta yms.
Siis kaikkihan tiesivät Totuuden ennen vanhaan, mutta nykyään sitä ei enää moni tiedä.
Vastaukset 16
Vanhimmat
...mihinkä ihmeeseen perustuu tuo omituinen käsityksesi siitä, että ihmisten varhaiset taikauskoiset käsitykset olisivat edustaneet "totuutta" ?
Ja mitkä noista monista eri käsityksistä olisivat sitten olleet oikeita ja millä perusteella ?
Siksikö vain, että nuoren maan kreationisti niihin uskoo ?
Terve vain pitkästä aikaa theos!
Jenkit ovat tunnetusti varsin kreationistisia ja heiltäkin löytyy vastine muinaissuomalaisten ihannoimaille kovaluontoiselle miehelle (Saarijärven Paavo yms.) eli hard-boiled man. Raamatun hard-boiled man on tietysti Job.
A.Mannerkorpi
Nuoren maan kreationisti, Jyväskylä
...että olet niin vähän täällä enään keskustelemassa. Olet kuitenkin niitä harvoja, jotka pyrkivät perusteellisesti esittämään näkemyksiään ja setvimään näkemyseroja 'loppuun' asti.
Täällä on kunnollinen väittely (hyvässä mielessä) lähestulkoon kuollutta nykyisin.
MORIGAM OLI RAUTAA !... vaikka näkemyksemme poikkesikin paljon :)
Olen ollut poissa lähinnä siksi, ettei samoja aiheita kannata uudestaan käsitellä. Jos niihin palataan niin on parempi laittaa linkkejä aiempiin keskusteluihin.
Jos ei ole mitään asiaa tai uutta näkemystä niin silloin on parempi olla poissa. Olen ennen tällä foorumilla väittänyt, että Jumala on ihmisen sisäpuolella ja kun kuulin muinaissuomalaisen näkemyksen, että luonto on ihmisen sisäpuolella, niin se sykähdytti sen verran, että palasin tänne.
Ajatus erillisestä luonnosta ihmisen ulkopuolella lienee alunperin roomalaista teologiaa.
A.Mannerkorpi, Jyväskylä
Kaikkihan on kuin suurta hologrammia.
Jokaisessa solussa on koko maailmankaikkeus. Eikä tietenkään vain solussa vaan kaikkein pienimmässäkin osasessa... mikä se sitten onkin.
"Sisäkautta" siis voimme vaikuttaa ulkoiseen fyysiseen maailmaan.
Tämä vastaa siis edelläolevaan psykokinesia kysymykseenkin.
Tämän näkemyksen voin myös allekirjoittaa, kunhan ei väitetä kaiken olevan ikuista.
A.Mannerkorpi
Nuoren maan kreationisti, Jyväskylä
Sanot: 'Ideaali oli kovaluontoinen ihminen, mikä oli positiivinen käsite, koska hän ei tuntenut pelkoa, kateutta yms.'
Kuuntelin juuri kansantapojen tutkijan Satu Apon ohjelman. Hän toisti jälleen asian, jonka olen ennenkin tiennyt. Suomalaiseen kulttuuriin on kuulunut käsitys 'onnen rajallisuudesta'. Jos jollakin meni hyvin elämässä, tämän onnen ajateltiin olevan poissa itseltä, oltiin kateellisia! Epäiltiin naapurin toimia, hän oli kenties varastanut omaisuutensa, käyttänyt pahaa magiaa(mustaa magiaa) itseä vastaan.
Kateus kuului kulttuuriimme, vihastuttiin ja suututtiin, oltiin arkoja kunniasta (varhemmin tämä koski ensisijaisesti omaa sukua), tartuttiin puukkoon (joka kuului myös naisen jokapäiväisiin mukana kulkeviin työkaluihin ja sitä kannettiin mukana aina), tapettiin, tai ainakin yritettiin vahingoittaa - oli taitoa onnistua tekemään kunnon haava, taitamattomuutta jos seurasi kuolema. Ihmiset olivat epäluuloisia ja _kateellisia_!
Suomessa elää vanha ja vaikeasti kitkettävä myytti siitä, että 'vihan' ilmaisu on hyödyllistä itselle, että 'viha' tulee purkaa, muuten se kääntyy itseä vastaan. Tämä ei kuitenkaan ole totta, tästä on erittäin paljon tutkittua tietoa. Vihan ilmaisu saa aikaan samat fyysiset kielteiset reaktiot itsessä kuin ilmaisematta jättäminenekin, stressihormooneja syntyy jopa enemmän ja niitten vaikutus ei lakkaa kun aggressio lakkaa. Lisäksi vihan kohde, joka kenties ei tiedä mistä 'purkauksessa' on edes kysymys, reagoi väistämättä negatiivisekti.
Kateus pitää sisällään myös vihaa, vihan ilmaisu lisää vihaa. Väärään osoitteeseen purettu viha saattaa tuottaa tyydytystä, hetkellisesti, ilmaisille, mutta eikö tämä ennakoi sitä, että vastaisuudessa sama henkilö jälleen purkaa vihaansa?
Mahtaisiko jossakin suomalaisten hellimässä vihan ja suuttumuksen ilmaisun ja kovan 'luonnon', ja epäluuloiduusen kulttuurissa olla syy siihen, että Suomi on Euroopan maista kaikkein väkivaltaisin (esim murhat ym väkivallan teot)maa?
Miten tällaiseen syvälle juurtuneeseen kultuuriin vaikuttaa harhaluulo, että vihaa pitää purkaa? Suuttumusta itseen kohdistuneesta vääryydestä ei tietenkään tarvitse eikä voikssn kieltää, mutta parempi ratkaisu silti ongelmiin on niiden ratkaiseminen puhumalla. Vihaisuushan sammuttaa myös järjen käytön, viha lisääntyy sitä ilmaisemalla, väärään osoitteeseen kohdistettu viha ja kateus etsivät yhä uusia kohteita, koska alkuperäinen 'syy' unohtuu. Lisäksi ihminen vihastuttuaan helposti vapauttaa kuin itsestään kaikki menneetkin kiukkunsa muistot, tässä muuan syy monenlaisiin ylireagointeihin.
Muinaissuomalainen oli kateellinen, nykysuomalaiset ovat yhä kateellisia. On niitäkin, joitten mielestä kateus on positiivista: 'Kateus on positiivinen tunne, sillä se osoittaa meille mikä oikeastaan kuuluisi meille itsellemme', kirjoittaa muuan terapeutti, jota on nimitetty jopa 'suomalaisten hoviterapeutiksi'. Vihan ilmaisun tärkeyttä hän puolustaa myös uskonnollisin perustein - 'olihan Nasaretilainenkin vihainen, kaatoi pöydät.. jne eikä mikään 'pulla-Jeesus'. (Jääköön nimi mainitsematta, mutta pakko sanoa, että lause ei ole Ben Furmanilta! ).. se siitä kateudesta, ja 'luonnosta'.. Ihmisen 'luonto' on hyvin pitkälle kulttuurista perintöä, mutta voihan sitä tavallaan sanoa myös 'luonnoksi',.. tosin jos 'viljellään vihan purkamisen myyttiä', kannattaa miettiä, millaisia seurauksia voi saada aikaan kateellisten ja epäluuloisten ihmisten maassa.
Onneksi kaikki ihmiset eivät ole kateellisia, eivät helli kaunan- ja kateuden tunteitaan!! edes Suomessa.
Kuuntele itse ohjelma, 'sivistyksen mittarit', Suoman kansan uskomuksia ja tapoja, 30 min, Henna Salakari haastattelee Satu Apoa, taustoja yksillösyyden idealle, itsekseen pärjäämisen eetokselle, naapurin epäilyyn ym.. (psykohistorioitsija Juha Siltala huomauttaa kirjassaan Suomalainen ahdistus, että herännäisyys sai aikaan sen, että kansan raa'at tavat silottuivat osaltaan myös .. Asia ei tietenkään ole aivan näin yksinkertainen.. Nykyisyyttä ajatellen, näyttäisi siltä, että 'raadollisuutta' pidetään 'aitoutena' ja alkuperäisenä, jonakin, mikä kuuluu ihmisen 'luontoon', sivistystä taas teennäisyytenä ja epäaitona.. Kiipeämmeköhän piankin takaisin puuhun?
http://www.yle.fi/ylenykko/meta/
..ohjelman siinä kohdassa, jossa Apo mainitsee, että 'syntyi kaikenmaailman seuroja.. ym liikkeitä.. lopulta hyvinvointiyhteiskunta jne', sana 'seura' viitannee herännäisyyteen, ilmeisesti. Aiheena on kuitenkin kansan perinne, suomalaisuus ja miltä se ennen näytti ja miten 'tähän on tultu' (kovat arvot).
Kateus ei ollut ihanne. Se ei ollut positiivista, vaikka sitä oli.
Kuuntelin minäkin aamupäivällä saman kansantapojen tutkijan Satu Aapon ohjelman radiosta, mutta painotin eri asioita kuin Sinä. Se juuri ja nimenomaan oli inspiraationi palata tälle foorumille.
Tämän paljon korostamasi kateuden yhdistin pikemminkin herravihaan kuin kovaluontoisen ihmisen hyveeseen olla kadehtimatta naapuriaan so. lähimmäistään.
Mitä tulee kovaluontoisen ihmisen vihanpurkauksiin ja alkoholinkäyttöön, niin ne palauttavat ihannoinnin realismiin, mistä löytyy vakuuttavia todisteita.
A.Mannerkorpi, Jyväskylä
Muistaakseni emeritusprofessori ja kansalliseepoksemme luoja Elias Lönnrot antoi ymmärtää, että tavallinen rahvas kansa on aidompaa kuin koulujakäynyt sivistyneistö.
Oman teoriani olen esittänyt useaankin otteeseen tällä palstalla. Paratiisissa oli ainoastaan usko, muttei tietämistä. Siten sivistys, tiede ja taide voidaan johtaa syntiinlankeemukseen, joten ne eivät kuulu ihmisen alkuperäiseen luontoon.
A.Mannerkorpi, Jyväskylä
Perustelusi on rationalistinen ja perustunee siis järkeisoppiin, nojaatkin tiedemieheen.
En lainkaan arvostellut 'rahvasta' heidän rahvaanomaisuudestaan. Apon (mm) mukaan muinoin Suomessa noudatetut tavat, kirjoittamattomat lait ym, ovat syntyneet ankarissa olosuhteissa - oli kyse eloonjäämisestä, esim kato- tai ruttovuosina hengissä selviäminen on vaatinut suurta älykkyyttä ja nokkeluutta ja sopeutumiskykyä, mielenlujuuttakin (kovaluontoisuutta, jos niin haluat), ja 'onnea'!. Varmaan ihmiset olivat erilaisia, enemmän tai vähemmän herkkänahkaisia, myös silloin kuten nyt.
En kuitenkaan erityisesti kaipaisi aikaa jolloin 'aidot' ihmiset olivat niin tarkkoja kunniastaan - niin rahvas (kuin myös 'ylemmät', aateliset jne..esim kaksintaisteluperinne), että 'ilkeä' ('paha silmä', kuviteltu tai todellinen) katse riitti päällekarkaamisen syyksi. Tosin en mahda paljoa sille, että puheenaollutta 'aitoutta' yhä tavataan siellä täällä, tuon tuostakin.
Ihmisen on ollut pakko suojautua luontoa vastaan.. Siinäkö yksi syy siihen, että järki ylipäätään on kehittynyt, tultiin omenien perässä puusta maahan??
Pitäisiköhän ihmisen suojautua myös omaa 'luontoaan' vastaan, 'kova luonto' 'heikkoa ja altista luontoa' vastaan?..vai puolesta, hm..
Vai kaikkiko irti täysillä, 'tässä ja nyt'.. Sellainen yhteiskunta olisi aika kova.
Varmaan puhuin taas eri asiasta kuin sinä, eli en varsinaisesti itse 'asiaa'.
tietää totuuden. muka?
Hehhee mikä vitsi!
tietää totuuden. muka?
Hehhee mikä vitsi!
Kun laittoi korjaamattomankin version liikenteeseen. Perkele se ei ainakaan ollut.
Terve vaan pitkästä aikaa Pakana (M)!
Täsmennän Totuuden käsitettäni siten, ettei vain nuoren maan kreationisti tiedä sitä, vaan kaikki ihmiset kaikkina aikoina ovat tienneet Totuuden. Poisjättäminen Totuudesta on valhe.
Miksi kertoa sellaista, minkä kaikki jo tietävät?
Siten kaikkinaiset ristiretket ja käännytykset ovat olleet turhia. Ihmisen luonto on aina ollut sukupolvesta toiseen sellainen kuin se on nytkin ja on tulevaisuudessakin.
A.Mannerkorpi
Nuoren maan kreationisti, Jyväskylä
ovat tärkeitä. Kovaluontoinen ei ole voinut tuntea sen paremmin hyvää kuin huonoa. On epäinhimillistä olla tuntematta mitään ns. negatiivista - eriasia antaako tällaisten inhimillisten puoliensa hallita, vai mitä?