Tulipa mieleeni tuosta Nutun ajatuksesta se, että ne miehet, jotka tukevat toisia (miehiä tai naisia) urallaan usein toimivat eräänlaisen "herrasmies"-koodin pohjalta.
Ts. on sanomattakin selvää, että kun toinen tekee toiselle palveluksen, se on tavallaan muistissa takaraivossa.
"Veli" joka ei kontribuoi herrasmiesmäisesti, kun hänen vuoronsa tulee (ja se eittämättä tulee, ennemmin tai myöhemmin) huomaa olevansa hyvin pian yksin.
Feministisessä retoriikassa on usein esitetty lause "naisia on tuettava" ikään kuin siihen ei sisältyisi ajatusta siitä, että tuo nainen tavallaan hoitaa saamansa tuen takaisin myös tukijoilleen. (Muutenkin kuin vain "hoitamalla työnsä") - tämä näin kärjistettynä ilmaisuna. Ts. se ei tunnu sisältävän semmoista "herrasmies"-koodia lähtökohtaisesti. (Yleensäkään tuen "institutionalisointi" ei lähde tuosta ajatuksesta liikkeelle).
Siksipä jäin pohtimaan, että toimiiko naisilla noin yleensä sellainen "herrasmieskoodi" - ja jos/kun toimii, niin ilmeneekö tai ilmaistaanko se jotenkin eri tavalla kuin miesten välisessä kommunikoinnissa.
nimittäin hyvä veli-kerhoistakin pullahtaa pihalle, jos et osaltasi tuo siihen jotain "ekstraa". Omalla työurallani olen havainnut, että "sanaton herrasmieskoodi" toimii jotenkin paremmin mieskollegoiden kanssa - mikä on sinällään sääli, koska jos kyse onkin kommunikaatiovaikeuksista, niin puolin ja toisin naisten kanssa voisi kehittää vastaavaa asiaa - ja saada näitä verkostoja "gentlehuman"-verkostoiksi (eikä gentleman - gentlewoman) nykyistä enemmän.
Tuli mieleeni, että ainakin erilaisuuksia varmaan on... Mutta miten päästä niistä yli, ja tiedostamaan vastavuoroisuus ihmisten välillä sukupuolesta riippumatta paremmin?
Ts. on sanomattakin selvää, että kun toinen tekee toiselle palveluksen, se on tavallaan muistissa takaraivossa.
"Veli" joka ei kontribuoi herrasmiesmäisesti, kun hänen vuoronsa tulee (ja se eittämättä tulee, ennemmin tai myöhemmin) huomaa olevansa hyvin pian yksin.
Feministisessä retoriikassa on usein esitetty lause "naisia on tuettava" ikään kuin siihen ei sisältyisi ajatusta siitä, että tuo nainen tavallaan hoitaa saamansa tuen takaisin myös tukijoilleen. (Muutenkin kuin vain "hoitamalla työnsä") - tämä näin kärjistettynä ilmaisuna. Ts. se ei tunnu sisältävän semmoista "herrasmies"-koodia lähtökohtaisesti. (Yleensäkään tuen "institutionalisointi" ei lähde tuosta ajatuksesta liikkeelle).
Siksipä jäin pohtimaan, että toimiiko naisilla noin yleensä sellainen "herrasmieskoodi" - ja jos/kun toimii, niin ilmeneekö tai ilmaistaanko se jotenkin eri tavalla kuin miesten välisessä kommunikoinnissa.
nimittäin hyvä veli-kerhoistakin pullahtaa pihalle, jos et osaltasi tuo siihen jotain "ekstraa". Omalla työurallani olen havainnut, että "sanaton herrasmieskoodi" toimii jotenkin paremmin mieskollegoiden kanssa - mikä on sinällään sääli, koska jos kyse onkin kommunikaatiovaikeuksista, niin puolin ja toisin naisten kanssa voisi kehittää vastaavaa asiaa - ja saada näitä verkostoja "gentlehuman"-verkostoiksi (eikä gentleman - gentlewoman) nykyistä enemmän.
Tuli mieleeni, että ainakin erilaisuuksia varmaan on... Mutta miten päästä niistä yli, ja tiedostamaan vastavuoroisuus ihmisten välillä sukupuolesta riippumatta paremmin?
Vastaukset 15
Vanhimmat
..tuon herrasmieskoodin perustuvan ilmiöön, josta käytetään nimitystä kähmintä..
..mielestäni muodollisesti sääntöjen mukaan toimiva organisaatio ei tunne herrasmiessopimuksia, vaan toimii objektiivisesti asetettujen sääntöjen ja määräysten mukaan, tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti..
..juuri kähmintää ja muuta kekkuloimista vastustan siinä missä feministitkin sikäli kuin sellaisia feministejä ylipäätänsäkään löytyy, koskapa tuohon kähmintäilmiöön törmää myös naisten hallinnoimissa organisaatioissa..
Miten joku edes vaivautuu miettimään jotakin noin naivia. Sehän nyt on itsestään selvää kaikille, että kun toiselle tekee palveluksen, niin yleensä myös tämä toinen on valmis tekemään palveluksen tälle toiselle. Tai ehkä tämä joillekin "herrasmiehille" on jotenkin liian vaikea ja siten pohtimisen arvoinen asia.
''''
..tämä tietysti toimii näin siviilissä, mutta ei formaalissa organisaatiossa, mielestäni suomalaisen työelämän yököttävyys piilee juuri tässä, että toimitaan kuin hevostallissa kaikesta tasavertaisuudesta, objektiivisuudesta ja jopa säännöistä piittaamatta..
..viestilläni en mitenkään halua loukata hevosta, feminismiä enkä ylipäätään ketään muutakaan, tilitänpähän vain tuntojani..
...sääntöjen mukaan toimiva organisaatio esim. noin liike-elämässä voi olla ihan jees ideaali (siinä missä kommunismikin), mutta se ei toimi käytännössä.
Esim luottamus on todettu useissa tutkimuksissakin (henkilökohtainen sellainen) erääksi tärkeimmistä tekijöistä siinä, että eri firmat tekevät bisnestä keskenään.
Tätä luottamusta ei rakenneta formaaleilla säännöillä... vaan juuri gentlehuman-tyyppisellä vuorovaikutuksella.
Julkishallinto on tietty asia erikseen... ovatko naiset enemmän sääntöorientoituneita kuin miehet, koska hakeutuvat useammin julkishallinnon työpaikkoihin? Kun taas miehet itse asiassa luottaisivatkin ENEMMÄN sosiaalisiin verkostoihinsa työelämässä?
Mielenkiintoinen ajatus.
...olen havainnut, että on olemassa yksilöitä - niin miehiä kuin naisia - joille tämä ei näytä olevan itsestäänselvä asia.
Sitä juuri pohdin, kun nuttu tuossa totesi, että naisilta tulee selkään puukkoa jne... että onko tuo "gentlehuman"-koodi erilainen eri sukupuolten välisessä vuorovaikutuksessa. (Kun tottahan naisillakin sitä on) - esim. näkyykö se naisilla sittenkin enemmän vaikkapa yksityiselämässä ja miehillä se sekoittuu enemmän työelämään?
..nimenomaan liike-elämässä määritellään tasan tarkkaan sopimuksin vastuut ja velvoitteet, mitä täsmällisemmin sen parempi, bisnekset sujuvat sitä sutjakkaammin, mitä vähemmän tulkinnanvaraa ja epäselvyyksiä sopimuksissa on..
..luottamus syntyy juuri siitä, että sopimukset pidetään..
...ja etenkin USAssa sopimuksilla vedätetään usein... Ja kaikista joustavin liiketoiminta on itse asiassa juuri vanhoihin ja hyväksi havaittuihin, luotettuihin, liikesuhteisiin pohjaavaa - hyvin usein.
Kiinassa itse asiassa ei pääse edes tekemään bisnestä yksityisten kanssa, ennen kuin on saavuttanut yritystä pyörittävien klaanien luottamuksen... Koko filosofia siellä pohjautuu siihen.
Esimerkkinä sopimuksiin pohjaavasta "muodollisesta" liiketoiminnasta sinällään sitten vaikkapa taannoiset lämpökattilakauppiaat, jotka antoivat pitkiä takuita, mutta kun firmansa meni nurin aina parin vuoden välein, niin mikäpäs niistä paukahtaneista kattiloista vastaili jne...
Suomessakin hyvä maine on parempi kuin iso tukku sopimuksia.
Tosin julkishallinnon kanssa Suomessa on sitten niin, että ilman mustaa valkoisella ei kannata esim.yrittäjän alkaa millekään. Esim. verottaja tunnetusti (ainakin eräissä veropiireissä) takavuosina teki aika ikäviäkin kupruja... tulkitessaan eri tavoin ajoittain lakeja, mitä oli tullut suulliseksi sopineeksi.
Eli julkishallinnon kanssa kannattaa aina olla mustaa valkoisella (ja tietysti noin muutenkin, varulta, ei se sopimuksen teko sinänsä synti eikä huono asia ole).
..no joitakin pikkuputiikkeja, jotka ovat yhtiömuodoltaan toiminimiä, avoimia tai kommandiittiyhtiöitä saatetaan tietysti johtaa ilman enempiä papereita ja ostot ja myynnit saattavat tapahtua niin tiskin ylä kuin alapuoleltakin ja rahavirrat saattavat tai saattavat olla menemättä kirjanpitoon, mutta esimerkiksi osakeyhtiötä on jo lain mukaankin johdettava muodollisemmin..
..vähän tietysti riippuu niin sanoakseni, mutta melko rivolta täkälaiset johtamiskäytännöt näyttävät, sanoisin että melkoista humppatanssia..
Meidän kioskimme pyörittää muutamien miljoonien eurojen liikevaihtoa. Asiakkaat koostuvat pikkufirmoista aina suurempiin yrityksiin. Niin ja olemme valmistavaa teollisuutta.
Sopimuksia tehdään 50-50 kirjallisesti ja suullisesti. Lisäksi kirjallisia sopimuksia monasti muutetaan suullisesti tekemättä alkuperäiseen sopimukseen mitään merkintöjä tai allekirjoittamatta uutta sopimusta. Näin se vaan menee ja toimii. Ja jos joku näistä tavoista poikkeaa niin ei tarvitse uudelleen soitella. Näin ei ole montaa kertaa käynyt.
Suullisia sopimuksia tehdään tyyliin, että laita tavaraa tulemaan silloin ja silloin, siihen ja siihen hintaan. Ainoastaan kerran on tullut isompi sota ja viimeisen vuoden aikana minulle on valehdellut vain yksi toimittaja.
Jos kerran "herrasmiessopimuksin" homma toimii niin on turhan aikaista mielestäni alkaa kaikenmaailman papereita allekirjoittamaan ja pilkkuja viilaamaan. Jos joku paperille asiat haluaa niin toki näin tehdään.
Minä teen aina kirjallisen sopimuksen. Herrasmiessopparien varaan ei uskalla jättää yksityisen ihmisten kanssa käytävää kauppaa, enkä kyllä tee sitä yritystenkään kanssa. Toki nämä asiat ovat myös alasta kiinni.
ei täälläkään yksityisiin ihan niin kovasti luoteta. Tosin emme juurikaan tee kaupaa yksityisten kanssa. Olisiko liikevaihdosta jotain alle puoliprosenttia jos sitäkään.
Tottakai tällaisia sanattomia soppareita esiintyy työyhteisössä. Kysymys on ihan yksinkertaisesti siitä, että jos sinä tarjoat apua työkaverille, hän on velvollinen tarjoamaan sitä sinulle vs. tilanteessa. Org. säännöstö ei voi huomioida kaikkia mahd. poikkeustilanteita. Dynaaminen org. ja vs. työntekijät toimivat juuri näin.
..jokaisessa organisaatiossahan tietysti on ns. epävirallinen organisaatio, sitä ei käy kiistäminen, mutta ellei mitään virallista rakennetta ole, niin silloinhan organisaatio toimii mielivaltaisesti, syrjii jopa, hyi hitto sentään, ja harjoittaa ties mitä konnuutta..
..kyllä organisaatiolla täytyy olla myös virallinen puoli, se, jonka mukaan asioita hoidetaan niin kuin kuuluu..
tuo toimii ihan yhtä hyvin.
miksi muuten niille kukkia, suklaata tai juomia ostettais?