tälläkin palstalla usein väitämme: Tämä on totuus!
Mahtaakohan meillä kenelläkään olla kovin syvässä mielessä tietoa siitä mikä on totuus. Pikemminkin meillä saattaa olla enemmän tai vähemmän todenperäisiä luuloja ja uskomuksia; toisilta opittuja kliseitä ja hokemia, ennakkoluuloja, aavisteluja ja oman mielemme ja mielikuvituksemme luomia rakennelmia.
Luulisi että jos on olemassa totuus, se on jollain tavoin universaali ja yhteinen kaikille ihmisille. Kuitenkin näyttää ihmisille yhteisiä asioita olevan yllättävän vähän: Syntymä ja kuolema ja ravinnon tarve elinaikanaan näyttäisivät olevan tällaisia. Näistä kai voisi sanoa, että ne ovat totuus ainakin ihmisenä olemisesta.
Mahtaakohan meillä kenelläkään olla kovin syvässä mielessä tietoa siitä mikä on totuus. Pikemminkin meillä saattaa olla enemmän tai vähemmän todenperäisiä luuloja ja uskomuksia; toisilta opittuja kliseitä ja hokemia, ennakkoluuloja, aavisteluja ja oman mielemme ja mielikuvituksemme luomia rakennelmia.
Luulisi että jos on olemassa totuus, se on jollain tavoin universaali ja yhteinen kaikille ihmisille. Kuitenkin näyttää ihmisille yhteisiä asioita olevan yllättävän vähän: Syntymä ja kuolema ja ravinnon tarve elinaikanaan näyttäisivät olevan tällaisia. Näistä kai voisi sanoa, että ne ovat totuus ainakin ihmisenä olemisesta.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olen samaa mieltä. Aivan kuin olisin itse tuon viestin kirjoittanut.
Kun nuo asiat ymmärtää ei pysty olemaan kovin fanaattinen ja mustavalkoinen.
Ensimmäisenä kuitenkin joutuu miettimään tätä, kun jos uskoo Raamattuun, että Sanassa sanotaan että on Jumala, ja että Jumala on luonut ihmisen omaksi kuvakseen, ja sitten kaiken tämän elinpiirin ihmisen asuttavaksi. Ja ihmisen elämään Hänen yhteydessään.
Eli tässä tulee jo ensimmäinen jako ihmisten välillä, toiset uskoo Jumalaan, toiset että pikkuhiljaa kehittynyt kaikki tämä, ja ihmiset tulleet joistakin alkeellisimmista eliöistä.
Tästä aika paljon seuraa, kumpi sinun mielestäsi on todellisempi, kun nämähän on aivan vastakkaiset ajatusmallit. Itse olen aprikoinut, että jos olisimme jotain kehityksen tulosta, niin missä ovat sitten nämä kaikki "välimuodot", jotka eivät esim. olisi vielä aivan kissoja , mutta ei enää myyriäkään, tai sammakoita, mikä nyt sitten sattuisikaan olemaan minkäkin "lajin" oma kehitysketju. Älä naura kovin, OIKEASTI olen halunnut pohtia näin! Haluan tietää mihin uskon, enkä mitä hyvänsä selitystä, mikä ei tunnu mitenkään uskottavalta. Ja vaikka en tiedä muuta biologiasta kuin mitä nyt ennen aikaan koulussa vähän käytiin läpi, niin vähän olen lukenut kirjoista mitä kerrotaan.
Mielenkiintoista kun eri lajit esin linnuissa, kaloissa, hyönteisissä, nisäkkäissä, niin kaikissa on se "jokin" vaistonsa, mikä vie sitä lajia eteenpäin, eivätkä tarvitse ihmistä väliin söheltämään mitään! Ihminen ainoa "ajatteleva laji", mietippä tätä, mutta myös ainoa mikä teoillaan ja valinnoillaan veisi kaiken tuhoon, muut, kaikkein yksinkertaisimmat toukat meidän mielestämme, ne tekevät mikä niiden tarkoitus on, ja jatkavat omaa lajiansa, eivät sotkeennu niille kuulumattomiin, vaikka ei taitaisi paljon älykkyysosamäärästä voida puhua! Ja jos me ihmiset oltaisi jotain niin alkeellista alkuperää, vuosimiljoonien takaa, toukkien poikia ja tyttäriä, hiljalleen olisi tullut uusia ominaisuuksia jostain (mistä?) ja olisi sadan tai tuhannen vuoden päästä jokin uusi piirre sitten jalostunut/ kasvanut, tai jokin vähempiarvoinen kuihtunut pois. Ja mitenpä sitä olisi jokin ryömivä olio voinut karistaa jonkin " tarpeettoman" osan tai ominaisuuden hyljätä pois?
Ja kun jatkuvasti näitä joka lajin alkuperäisiä elikoita kuitenkin liikkuu ympäri mantereita, paitsi mitä ihmisen toiminta on hävittänyt ja hävittämässä sukupuuttoon. Tähän tarvitsisi valtavasti enemmän uskoa, ja suorastaan IHMEITÄ (Jumalan!) että voisi uskoa mihinkään kehitysoppiin! Jotkut tutkii varmasti aivan vilpittömästi, biologit sun muut, mutta luulisi että silmät ovat monilla auenneet tosiasioitten edessä, eivätkä voi uskoa tosissaan mitä joutuvat opettamaan kuitenkin "toisena vaihtoehtona tälle elämän synnylle."
Kun tämäkin asia sitten, että jos uskomme että Jumala on luonut kaiken tämän, niin meillä ei ole minkäänlaista vaikeutta jatkaa ajatuskulkua sitten eteenpäin, siihen, mitä Raamattu sanoo tulevaisuudesta. Kaikki on saanut kerran alkunsa, mutta on myös päättyvä, tämä maallinen elämä. Raamattu sanoo myös, että vaikka elämämme täällä on jonain päivänä päättyvä itsekultakin, niin sen jälkeen on kuitenkin vielä ikuisuutta ( me elämme siinä jo nyt!) loputtomiin. Jos uskoisit, että olet kehittynyt jostain alkulimasta ja pikkuhiljaa satojen vaiheiden jälkeen tullut tällaiseksi "sinuksi", käveleväksi ja ajattelevaksi ihmiseksi, niin ajatteletko että sinä kerran vaan sitten lakkaat elämästä ja häviät, ei mitään ole sen jälkeen sitten? Sen voikin ajatella jäniksen tai sammakon ja linnun kohtaloksi, nehän onkin eläimiä, mutta sinä olet ihminen. Nämä eivät pysty päättelemään asioita ja uskomaan sinne tai tänne, mutta sinut on pantu ratkaisun eteen. Sitä ei voi pyörtää pois, ei ohittaa lopullisesti. Siirtää voit, mutta mikä on se " viimeinen käyttöpäivä", sinun kohdallasi?
Se, että joudumme ainakin mielessämme tekemään ratkaisumme, uskommeko olevamme Jumalan luomia vai tyhjästä itsekseen kehittyneitä, johtaa myös seuraavaan: jos Jumala on meidät luonut, silloin Raamattu on totta, ja me olemme itsessämme syntiset ja tarvitsemme syntiemme sovituksen, ja sen Jumala tarjoaa meille Jeesuksessa. Ja Raamatusta me löydämme myös ratkaisumallit oman elämämme eri asioihin. Me olemme löytäneet sen, mitä kauan hapuilimme.
Tämä ketjun aloittaja pohti totuutta, ja onko sellaista yhteistä kaikille ihmisille. Uskon, että jokaiseen ihmiseen on pantu sisimpään kaipaus löytää totuus elämän tarkoituksesta, se ajaa meitä etsimään sitä syvintä tyydytystä ja vastausta mitä moninaisimmista asioista, mutta se ei koskaan löydä etsimäänsä erillään Jumalasta. Meihin on pantu jano totuuteen, puhtauteen, kirkkauteen, koska ne ovat Jumalan ominaisuuksia, ja me olemme Jumalan kuvaksi luotuja.
Raamattu sanoo, että me kerran laulamme taivaassa " Pyhä, Pyhä, Pyhä !"
palstalle koska totuuden torvia riittää eri nimimerkeistä huolimatta. Totuus kuitenkin pysynee hämärän peitossa ja se onkin elämän kannalta parasta, sillä totuuden etsimisessä ja etsijöissä piilee se energia mikä maailmaa pyörittää. Jokainen totuutta etsivä ihminen voi sanoa olevansa ~uskova, olipa hän tieteen parissa tai Jeesukseen uskova tai uskomaton ja juuri siitä syystä ettei totuus ole hänessä. Tsekin entinen presidentti Havel tokaisi asian ytimekkäästi: "Luota ihmisiin, jotka etsivät totuutta. Vältä niitä, jotka ovat sen löytäneet."
Jeesuksen omat sanat Matt.7:7 " Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte, kolkuttakaa, niin teille avataan."
Totuus ei myöskään ole hämärän peitossa, niinkuin sinä Kadun-nainen sanoit, vaan sinäkin löydät sen Raamatusta. Jeesus sanoo vielä itsestään; "Minä olen tie, totuus ja elämä. "
Eri asia on sitten, jos ei haluakkaan löytää? Jokainen joka haluaa, löytää. Ylpeä ihminen ei halua löytää, koska siten joutuisi nöyrtymään Jumalan edessä ja tekemään parannusta. Siksi sitä niin mielellään kiertäisi sen totuuden niin kaukaa kuin suinkin, ja mielellään vielä hyökkäilisi niitä vastaan, jotka sanovat mikä on Raamatun totuus ihmisestä ja synnistä. Ja kun jokainen voi nähdä mitä synti ja pahuus saa aikaan maailmassa.
Rehellinen ja puhdas elämä ei olisi pahasta kenellekään. Paljolta itkulta ja tuskalta ja rikkinäisyydeltä säästyisi monet perheet, jos yhä enemmän yhä useammat -sadat tuhannet isät ja äidit Suomessakin - ymmärtäisivät jättää entisen resun elämänsä, ja alkaa uudenlaisen elämän Jeesusta seuraten.
Joh.14:1-4 Jeesus sanoo: " Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan, ja uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa? "
"Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen. Ja mihin minä menen -tien sinne te tiedätte."
Etsijä on rauhaton, ja levoton, kunnes on löytänyt.
Valheen nielemisessä tarvitaan nöyryyttä.
Totuus ei tarvitse nöyristelyä.
Kun kulttit haluavat aivopestä uhrinsa nielemään kaikki todistamattomat väitteensä he käyttävät juuri
tuota 'sinun tulee nöyrtyä näkemään totuus' menetelmää.
Tuumailija, minkä kultin jäsen sinä olet?
tuo havelin lausahdus taitaa olla alunperin ranskalaisen kirjailija-filosofi andre giden suusta:
usko niitä jotka etsivät totuutta; epäile niitä jotka ovat löytäneet sen.
olen kanssasi samaa mieltä. täällä on tälläkin hetkellä n. 6mrd ihmistä jotka varmasti kaikki haluaisivat ajatella omien näkemyksiensä ja uskomuksiensa olevan totuuksia ja jotkut jopa ajattelevat niin.
loppujen lopuks kaikki meidän näkemykset ovat uskomuksia. me uskomme tieteen teorioiden olevan luotettavia tai oikeastaan ketkä uskoo ja ketkä ei, me saatetaan uskoa uskonnollisiin oppirakennelmiin, jotkut uskovat selvännäkijöiden ennustuksiin ja joskus jopa saatamme sinisilmäsinä uskoa vaikkapa vakuuttavasti esiintyvien kaupparatsujen myyntipuheisiin.
uskomista ikä kaikki. toivottavasti myös oppimista virheistään.