Olen pettynyt kristittyihin. Olen valoittanut eräälle henkilölle sielunmaisemaani. Hän pelkää omaa tapaani nähdä maailmaa, joka ei ole kristityn tapa nähdä maailmaa. Miksi, pelko? Tavalleni elää ei löydy puolustusta tietenkään raamatusta, mutta olen jumalan luotu siinä missä muutkin luodut. Miksi minua pitäsi vihata tai pelätä, vaikka olin hänelle rehellinen siitä miten elän.
Miksi hän näkee minussa sen kamalan epätäydellisyyden mitä pitää vihata? Jumala ei anna hänenkään olla täydellinen vaan antaa hänen tehdä syntiä eli rikkoa jumalan tahtoa vastaan. Sitten kait nöyryyttä opettaakseen antaa synnit anteeksi kun hänen lapsensa niin pyytää. Voidaan kuitenkin ajatella, että jumala antaa lapsensa toimia pimeän voiman eli oman voimansa dualiteetin vastavoimalla.
Minä en saa, olla raamatun tai muutenkaan hänen mielestään epätäydellinen vaikka jumala toistuvasti antaa hänen olla epätäydellinen, tätä en ymmärrä.
Miksi hän näkee minussa sen kamalan epätäydellisyyden mitä pitää vihata? Jumala ei anna hänenkään olla täydellinen vaan antaa hänen tehdä syntiä eli rikkoa jumalan tahtoa vastaan. Sitten kait nöyryyttä opettaakseen antaa synnit anteeksi kun hänen lapsensa niin pyytää. Voidaan kuitenkin ajatella, että jumala antaa lapsensa toimia pimeän voiman eli oman voimansa dualiteetin vastavoimalla.
Minä en saa, olla raamatun tai muutenkaan hänen mielestään epätäydellinen vaikka jumala toistuvasti antaa hänen olla epätäydellinen, tätä en ymmärrä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
tietää, mikä on se piirre jonka tämä lähimmäinen tuomitsee...
Jos hän tuomitsee; hän tuomitsee sen saman piirteen itsessään...
> Hän pelkää omaa tapaani nähdä maailmaa, joka ei ole kristityn tapa nähdä maailmaa. <
Mistä tiedät että hän pelkää omaa tapaasi nähdä maailmaa? Eihän välttämättä ole niin. Vihaa sinua? Toivottavasti ei...
Kerron jotakin. Olin viikonloppuna erotiikkamessuilla jakamassa traktaatteja. Minua inhotti ne asiat mitkä siellä näin ja pimeyden voimat joiden otteessa ja riepoteltavina nuo ihmiset on. Mutta ei minua inhottaneet ne ihmiset!
Esimerkiksi kun juttelin yhden itseään keikuttavan lähes alastoman naisihmisen kanssa, joka kohta keskustelumme jälkeen lähti "tyttökaverinsa" kanssa lavalle esittämään sadomasokistista lesboshowtaan, sisimmässäni ei ollut hiukkaakaan vihaa häntä kohtaan, ei myöskään inhoa ja tuskinpa pelkoakaan, ja uskon että hän huomasi sen. Kun nimittäin menin traktaattia antamaan hän ensin meinasi halveksien heittää sen syrjään, mutta katsoi sitten silmiini, otti traktaatin vastaan ja vaihdoimme muutaman sanan, sen verran kun siinä aikaa oli.
Liian usein sekotamme asiat. Jos kristitty oman elämänkokemuksensa ja uskonsa mukaisesti suhtautuu negatiivisesti johonkin elämäntapaan, uskomukseen tai piirteeseen jota lähimmäinen harrastaa, tarkoittaako se että hän suhtautuu tuohon lähimmäiseen negatiivisesti ihmisenä, inhoten tai jopa vihaten häntä?
Ei suinkaan.
Kristus on elävä todellisuus. Hän on voittanut kaikki pimeyden ja eksytyksen voimat. On ihanaa kulkea Hänen seurassaan joka auttaa vihaamaan syntiä mutta rakastamaan syntisiä.
> Miksi hän näkee minussa sen kamalan epätäydellisyyden mitä pitää vihata? <
Asia tuntuu sinusta varmaan kipeältä. Ota kuitenkin huomioon että osittain voi olla kyse vain omasta tulkinnastasi.
Voi, toivon että löytäisit Jeesuksen Kristuksen ja Hänen hyvyytensä.
Siinä on epätäydelliselle ihana turva ja armon vaikuttama kasvu Jumalan tahtomaan suuntaan.
> Voidaan kuitenkin ajatella, että jumala antaa lapsensa toimia pimeän voiman eli oman voimansa dualiteetin vastavoimalla. <
Tietysti voidaan ajatella näin. Voimme ajatella miten tahansa. Eri asia kuitenkin on tunnemmeko Jumalan henkilökohtaisesti, ja mikä on se "Jumala" jonka tunnemme ja jota Jumalaksi sanomme? Jumalaa ja "voimia" määrittelevät ajatukset eivät ole Jumalan tuntemista ja Hänen todellisuutensa kokemista, eivät myöskään todellista tietoa siitä millaisia voimia faktisesti on, mitä on pimeys ja valkeus Jumalan näkökulmasta, mitä Pyhä Henki - ja mitä riivaajahenget, jotka varsin mielellään tekeytyvät valkeudeksi ja kykenevät esiintymään hyvyytenä kaikkialla, missä Jeesus ohitetaan.
> Minä en saa, olla raamatun tai muutenkaan hänen mielestään epätäydellinen vaikka jumala toistuvasti antaa hänen olla epätäydellinen, tätä en ymmärrä. <
Rakas lähimmäiseni, sanon sinulle kristittynä: saat olla epätäydellinen. Ystäväsi on epätäydellinen. Minä olen epätäydellinen.
Tärkeintä on että henkilökohtaisesti tunnemme Jeesuksen Kristuksen ja Hänen sovintotyönsä. Ainoastaan siinä Jumala tulee täydellisyydeksi meille, epätäydellisille.
Kristillinen pyhityselämä ja hengellinen kasvu syvemmin Jumalan tahdon mukaiseen elämään ei ole ihmisen tulemista täydellisemmäksi itsessään, se on Jumalan työtä anteeksiantamuksen ihmeen kautta, uudessa elämän olotilassa, että Kristuksen täydellisyys saa meissä vajavaisissa vaikuttaa ja kasvaa, enemmän Hänen hallintavaltaansa minussa. Se on ihanaa.
Hengellisen kasvun kautta en tule pelastetuksi.
Mutta jos olen kokenut pelastuksen Jeesuksessa luonnollinen seuraus on hengellinen kasvu. Joka tulee myös elämäntavoissa näkyviin, ennemmin tai myöhemmin. Toisin ei voi olla.
Uusi testamentti sanoo selkeästi että Jumalan ARMO kasvattaa hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot sekä elämään siveästi nykyhetkessä, tämän maailman keskellä missä olemme.
Ei inhimillisten ja ehdollistuneiden tarpeidemme vaan Jumalan tahdon mukaan. Sisäisesti päivä päivältä eheytyen Kristuksen läsnäolossa.
Tämän tahdon sinulle ystävällisesti ja siunaten sanoa.
Kaikkea hyvää. Yritä ymmärtää ystävääsi...
Ja pyydä Jumalalta että hän voisi nähdä ja ymmärtää sinua oikein, samaa pyydä myös itsellesi. Todellisen Jumalan syvempää tuntemista.
Siltä pohjalta vain voi syntyä aito hengellinen yhteys.
Kaikki Jumalan armo ja hyvyys on Jeesuksessa.
käyttäytymisensä ja arvomaailmansa/ eettiset koodistot valitsemansa ismin mukaan.
Harrasta vaan kylmäverisesti samaa tai vedä kännit ja mene baariin.
Ihmissielun hyvyyttä ja puhtautta kun ei voi arvottaa. Se joko on tai ei. Kuten valo.