Koska Voitto Ramun henkien koettelemisopasvihkonen on tullut aika usein esiin eri palstojen kirjoituksissa, kannattaa lukea allaoleva arviointi aiheesta. Mielestäni kritiikille on aihetta.
http://www.lahetyspalvelu.fi/lehti_8.htm
Vinksahtanutta henkien koettelemista!
Voitto Ramu on tehnyt teräviä huomioita karismaattisen liikehdinnän liepeillä esiintyvistä epäraittiista ilmiöistä. Hän on niistä vilpittömästi ja aiheellisesti huolissaan. Vihkosessaan “Älkää jokaista henkeä uskoko” hän on vastapainoksi kehitellyt “henkienkoettelemisopin”, joka kuitenkin vie ja on jo vienyt monia ojasta allikkoon ja epäraittiille poluille aivan päinvastoin kuin kirjoittaja on alunperin tarkoittanut. Elämä on monien kohdalla muuttunut yhdeksi henkien temmellyskentäksi, piruja nähdään joka oksalla ja kannon nokassa, saatikka, että toisten ihmisten ja uskovienkin kohtaaminen on jatkuvaa pelonsekaista varuillaan oloa, “jos vaikka mikäkin henki milloinkin hyökkää tai tarttuu ja vie mukanaan”. “Henkiä” sitten koetellaan ja manataan ja niiltä suojaudutaan toistamalla raamatunlauseita, suorittamalla rituaalisia siunauksia ja pyhittämisiä, ristinmerkeillä, öljyvoiteluilla, musiikilla jne., ikäänkuin pahat henget niitä pelkäisivät. Tällainen jopa raamatunlauseiden käyttö manausvälineenä on täysin maagista ja verrattavissa pakanallisten suomalaisten esi-isien, Lapin noitien ja shamaanien loitsuihin. Manipuloinnin kohteena oleva ihminen seisoo näiden toimitusten edessä nolona, onnettomana ja kenties ihmetellen itseään, onko mahdollista, että on joutunut jopa tietämättään salaperäisten henkien viestintäkanavaksi ja eikö hänen oma henkilöllisyytensä ja mielipiteensä merkitse tässä myllytyksessä mitään. Ei ole ihme, että moni tervejärkinen tälläisten “koettelemisien” kohteena, kun henkilön oman persoonallisuuden ohi puhutellaan ja manataan jotakin aineetonta oliota, hämmentyneenä purskahtaa nauruun tämänkaltaisen mielettömyyden edessä. Mutta silloinkin diagnoosi on selvä: paha henkihän se siinä nauraa ja paljastaa itsensä!
Ihmisen saatanallinen luovuus
Monet herkemmät ja asioista tietämättömät alkavat pelkojensa ohjaamina luoda itsessään usein manipuloijan oletettujen toiveiden mukaisia “sivupersooniaan”, niin että kohta marssii näitä “henkistettyjä tinasotilaita” pitkä liuta milloin minkin nimisinä ja äänisinä esiin. Ihmisessä on nimittäin syntiinlankeemuksen seurauksena käärmeen siemenen osallisuuden myötä saatu saatanallinen luovuus 1Ms 3:5), joka saa jo itsessään versomaan, jopa “luomaan” joka lähtöön mitä merkillisimpiä todellisuuksia. Ihminen siinä on useimmiten itse näiden “henkien” tuottamisen takana. Tällä en tietenkään pyri puhumaan tyhjäksi sitä tosiasiaa, että olisi olemassa todellisia pahoja henkiäkin, jotka voivat manifestoitua ihmisessä. Ne ovat kuitenkin harvinaisempia. Useimmiten näiden ilmiöiden takana on ihminen itse omine pelkoineen ja harhoineen.
Onneksi Jumala ei ole tätä maailmaa ihan näin sekavaksi luonut, vaikka pahuuden ja eksytyksen voimat näyttävätkin voimistavan otettaan meidän Herramme sallimaan mittaan saakka. Paholainenkin on onneksi viime kädessä vain Jumalan renki, jolle aikoja sitten on sanottu: “Tähän saakka, mutta edemmäksi et!”
Ihminen ei ole mekaanisesti “henkien” käytettävissä oleva tuohitorvi!
Ramulla näyttää olevan spritistinen käsitys profetoimisesta, vaikkei hän kenties sitä itsekään huomaa. Sen mukaan ihminen jopa uskovanakin on meedio, tuohitorvi, jonka kautta milloin minkinlainen henki puhaltelee. Tämä ei ole kristillinen näkemys. Kun Paavali muistuttaa, “kuinka ollessanne vielä pakanoita vastustamaton voima ajoi teitä mykkien epäjumalien luo” (1Kr 12:2ss.), hän samalla antaa ymmärtää, ettei Jumalan Hengen vaikutuksen alla puhuva ole tällaisen pakottavan voiman edessä, vaan Jumalan Hengen vaikutuksen alla kykenee kontrolloimaan puheensa. Eli sama asia sanottuna toisinpäin: Jos ihminen joutuu joukkosuggestiosta johtuen tai muusta syystä kontrolloimattomaan tilaan hurmoksessaan ja pakon alla toimii tai puhuu, mitä puhuu, ei sellainen ole Jumalan Hengen vaikuttamaa, vaan joko ihmisen oman psyyken tuotetta tai pahimmassa tapauksessa siihen sekoittunutta pahan hengen vaikutusta. Kun Herran sana tuli esimerkiksi vanhan liiton profeetoille, eivät he langenneet loveen, vaan Herran sana tuli heille, Herra puhui heidän hengelleen ja tämän sanan he itsekukin persoonallisella tavallaan julistivat edelleen. Jumalan Henki ei työnnä koskaan luomansa ihmisen omaa persoonallisuutta sivuun puhaltaakseen hänen kauttaan niin kuin megafonista oman sanomansa. Tässä on suuri ja oleellinen ero spiritismin ja raittiin hengellisyyden välillä.
Mitä “henkiä” käsketään koettelemaan?
Raamattu käskee koettelemaan henget, ovatko ne Jumalasta (1Jh 4:1). Tässä Raamatun kohdassa koetteleminen (dokimadzoo) ei merkitse sen tutkimista ja torjumista, mikä henki milloinkin ihmisessä puhuu, vaan “sana kuvaa koetusta, jonka edellytyksenä on hyvä motiivi, halu saada esiin se, mikä on totta ja aitoa. Se, mikä on Jumalasta, tulee ottaa vastaan, ja se, mikä ei ole Jumalasta, on hylättävä” (Novum 4, s. 651). On siis kysymys julistajan ja profeetan ja hänen sanomansa aitouden tutkimisesta, voidaanko hänen julistuksensa kaikilta osin hyväksyä, vai hylätä.
Tässä Raamatun kohdassa (1Jh 4:1ss.) sanaa “henki” on käytetty yksinkertaisesti persoonallisesta ihmishengestä, ihmisen omasta persoonallisuudesta, varsinaisesta minästään. Kun käsketään koettelemaan henkiä, ei niillä tarkoiteta joitakin ruumiittomia ilmassa leijuvia henkiä, vaan kehoitetaan tutkimaan ja koettelemaan edessä seisovia ihmisiä, heidän julistustaan, ajatteluaan, persoonallisuutta, löytyisikö kenties heissä antikristukselle ominaisia piirteitä ja tunnustavatko he Jeesusta sellaiseksi kuin Hän on vai ei. Kun Jeesus kääntyi Pietariin päin ja käski saatanaa (satan vastustaja) väistymään, ei Hän tarkoittanut Pietarin taustalla vaikuttavaa henkiolentoa, vaan Pietaria itseään, joka sielullisessa vilpittömyydessään vastusti Jumalan aivoituksia ajattelemalla ihmisten tavoin (Mt 16:23). Ei siinä Pietari silti personoitunut saatanaksi lopun iäkseen, vaan aivan varmasti Jeesuksen nuhtelun jälkeen teki liukkaasti täyskäännöksen (parannuksen) asennoitumisessaan ja ajattelussaan. Tällaisessa vastustavan ihmisen merkityksessä saatana esiintyy useita kertoja Vanhan Testamentin teksteissä, vaikkei se useinkaan meidän käännöksissämme käy ilmi.
Me ihmiset voimme usein olla vilpittömästikin väärässä ja aina on toivoa mielenmuutoksesta niillä alueilla, missä meitä päästään rakkauden hengessä neuvomaan. Käytännön kohtelu on kuitenkin yleensä niin raju, että ihminen tuomitaan kokonaisvaltaisesti ja heitetään pihalle, ettei vain hänen väärä henkensä tarttuisi muihinkin! “Ottakee jyvät ja jättäkee akanat silleen”, neuvoi kerran Paavo Ruotsalainen. Ei meidänkään useimmiten tarvitse tässä “henkien tutkimusopissa” mennä tämän pitemmälle!
Väärä käännös henkien koettelemisen pohjana!
Kun henkien erottamisen lahjaa ei ole monilla, kuten Ramu toteaa, hän on keksinyt jokaiselle riviuskovalle sopivan oivan suojautumiskeinon väärien henkien toiminnalta. Ennen puolileikillisesti neuvottiin, että tarkista, onko sanoman tuojalla pukinsorkat ja häntä kainalossa. Tämä neuvo osoittautui kuitenkin kehnoksi, koska Belsebuub piti yleensä sorkkansa ja häntänsä piilossa. Mutta nyt Ramu sanoo, että tämä suojautumiskeino “on annettu kaikille Jumalan lapsille ja se toimii aina. Se on yksinkertainen ja erehtymätön tulkki”. Tämän “erehtymättömän tulkin” käyttö perustuu 1Jh 4:2 KR38:n epätarkkaan käännökseen: “Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta”. Ramu kirjoittaa tästä sananpaikasta: ”Valtavan selkeä, yksinkertainen ja aina toimiva sanankohta. Todellinen tunnussana, jonka edessä väärät henget vapisevat ja vaikenevat. Tuo Raamatun kohta on väärille hengille niin vaarallinen, että se on pitänyt uudessa Raamatunkäännöksessä muuttaa muotoon jossa se ei toimikaan enää tunnussanana.” Valitettavasti irrallisia Raamatun lauseita ei ole tarkoitettu tällaiseen maagiseen manaamiseen, ”tunnussana”- vielä vähemmän voimasanakäyttöön. Sensijaan Herran nimen turhaan lausumiseen siinä helposti syyllistytään!
Mitä “lihaksi tuleminen” merkitsee?
Mainittu epätarkka käännös on johtanut Ramun ja monen muun tämän paikan virheelliseen tulkintaan. Alkutekstissä ei sanota tässä, että Jeesus tulee tunnustaa Kristukseksi vaan sanatarkasti siinä sanotaan “Jeesuksen Kristuksen lihassa (ei: lihaan!) tulleen”. Tämä tarkoittaa sitä, että Kristus, Messias, Sana, on tullut Jeesuksessa ruumiilliseksi ihmiseksi, ei vain, että Messiaan Henki olisi tullut johonkin ihmiseen, “lihaan” poistuakseen sitten esimerkiksi Jeesuksen kuoleman yhteydessä jättäen ruumiin. Ruumiillisena ihmisenä Hän nousi ylös ja otettiin ylös taivaaseen. Sieltä Hän, kun aika koittaa, on tuleva ruumiillisena ihmisenä, Ihmisen Poikana, vallalla ja kunnialla vyötettynä taivaan pivissä tänne maan päälle takaisin. Tässä puheena olevassa kohdassa KR92 onkin kääntänyt jakeen ajatuksen erinomaisen hyvin ja selventävästi kaksoiskäännöstä avuksi käyttäen alkutekstin mukaan: “Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristuksen ihmiseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta.” Ramun mukaan tämä raamatunkohta uudessa käännöksessä “ei toimikaan enää tunnussanana”, koska se “väärille hengille vaarallisena” on täytynyt muuttaa uuteen muotoon! Kaikkea sitä kuuleekaan! Kannattaisi ottaa Raamatun varoitus opettajaksi ryhtymisestä tuomion pelossa vähän vakavammin (Jk 3:1)!
Tässä yhteydessä on syytä todeta, että sellaisessakin julistuksessa, missä kyllä kirkkaasti tunnustetaan Jeesuksen sovituskuolema ristillä ja rakennetaan pelastusoppi sen varaan, mutta unohdetaan tyystin Jeesuksen lihaksi, ihmiseksi tulo, Hänen vaelluksensa täällä maan päällä myös välttämättömänä osana pelastusta, ollaan hyvin lähellä sitä tosiasiaa, ettei tunnustetakaan Jeesusta Kristusta ihmiseksi, lihaksi tulleena. Elämä ilmestyi jo lihaksi tulleessa Jeesuksessa Hänen maallisen elämänsä aikana (Jh 1:14; 1Jh 1:1-2) eikä vasta ristinkuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen. Siksi esimerkiksi sellaisissakin piireissä, missä nykyään suorastaan raivotaan Vapahtajan syntymäjuhlan, joulun kristillistä viettoa vastaan, olisi syytä pysähtyä miettimään, tunnustetaako heidän keskuudessaan todella Jeesusta Kristusta lihaksi tulleeksi! Vanhat kristityt osasivat iloita pelastuksestaan myöskin seimen äärellä, veisatessaan: “On ihmisenä olo autuasta, kun veljenään saa pitää Jeesus-lasta... Tuo lapsi poisti synnin kirouksen, ja Aatamista tulleen lankeemuksen!” Synnin kirousta ei olisi kyennyt poistamaan kuka tahansa. Siihen tarvittiin neitseestä syntynyt ainosyntyinen Jumalan Poika, joka on jumalallista alkuperää oleva lihaksi tullut Jumalan Sana (Jh 1:1). Tämä Jeesus oli Messias, Kristus, jo seimessä eikä vasta myöhemmin!
Ramulla siis toimii “tunnussanana” ja “erehtymättömänä tulkkina” henkien tunnistamisessa ja paljastamisessa virheellinen raamatunkäännös, muttei tässä kohdassa oikeampi ja parempi uusi käännös. On aivan selvää, että tälle tulkinnalle rakennettu muukin selitys johtaa virheellisiin päätelmiin.
Hengen manifestaatio
Paavali puhuu (1Kr 12:10) henkien arvostelemisesta. Alkutekstissä ei tässä (1Kr 12 eikä myöskään Rm 12) esiinny henkilahjoista puhuttaessa varsinaista lahja-sanaa (doorea) ollenkaan! Tämä merkitsee sitä, että ei olekaan kyse irrallisista, itsenäisesti hallittavista lahjoista. Pyhän Hengen työtä ei saa erottaa henkilökohtaisesta uskonsuhteesta irralliseksi ilmiöksi. Paavali aloittaa puheensa “hengellisyyksistä” (peri toon pneumatikoon, Hengen ilmennyksiä koskevista, 1Kr 12:1), eli seurakunnan keskellä Hengen ilmoituksen (fanerioosis tuu pneumatos, 12:7, Hengen julkituominen, manifestaatio) kautta tapahtuvista Hengen manifestaatioista, ilmentymistä. Nämä ilmennykset konkretisoituvat erilaisissa armovaikutuksissa, karismoissa (kharismatoon, j.4), joita kaikkia sama Henki jakaa, eri palvelutehtävissä (diakonioon, j.5), joita sama Herra antaa ja voimavaikutuksissa (energeematoon, j.6), joita sama Jumala kaikki kaikissa vaikuttaa “kenessä tahtoo” (j.11). Niitä Paavali luettelee jakeissa 8-10 olevan viisauden sana, tiedon sana, usko, parantamisen armovaikutukset eli karismat, voimavaikutukset, henkien erottelut, kielien lajit ja niiden selitykset. Niissä on kaksi tuntomerkkiä: ne antavat kunnian aina Jeesukselle ja ovat “yhteiseksi hyödyksi”, so. palvelevat rakkaudessa toisia uskovia (12:3). Joskus nämä tuntomerkit voivat puuttua kokonaan tai osittain ja voi jopa esiintyä väärässä hengessä tapahtuvaa innoitusta. Siksi Henki vaikuttaa myöskin “henkien erotteluja”, “henkien arvosteluja” (diakriseis pneumatoon). Nämä ilmenevät seurakunnan keskellä kenessä hyvänsä Hengen tahdon mukaan. Periaatteessa siis ns. henkien erottelemiset, arvostelut, eivät tulisikaan olla niin harvinaisia, kuin yleisesti uskotaan, vaan ne ilmenevät tavalla tai toisella kaikissa uskovien kokoontumisissa ja yleensä kristillisen seurakunnan keskuudessa, missä ollaan koolla Jeesuksen nimessä. Henkien erottelussa on yksinkertaisesti kyse Hengen manifestaation, esimerkiksi profetian sisällön arvioimisesta, onko se uskon ja Sanan mukaista (kata teen analogian tees pisteoos, uskon “analogian” mukaista, Rm 12:6).
Henkien erottelemisissa ei ole myöskään kysymys jostain “niin rankasta lahjasta”, kuten Ramu väittää, että sitä on vaikea kantaa. Eihän Raamattu näin opeta. Tällainen käsitys on paitsi hurskaan mielikuvituksen tuotetta, osoitus koko armolahjaopetuksen harhautumisesta. Tämä harhautuminen johtuu siitä, ettei osata opetuksessa erottaa uskovien kesken tapahtuvissa Hengen ilmentymisissä, manifestaatioissa ilmeneviä “hengellisyyksiä”, “henkilahjoja” (pneumata), ja niiden varsinaista konkretisoitumista (armolahjat, palvelutehtävät, voimavaikutukset) toisistaan.
Ero henkilahjojen ja konkreettien armo- ja voimavaikutusten ja palvelutehtävien välillä
Paavali kehottaa meitä olemaan ymmärrykseltä, ajattelussamme aikuisia eikä lapsia (1Kr 14:20). Tällaista selkeyttävää ajattelua ehkä nykyinen armolahjaopetus kautta linjan tarvitsisi. Henki vaikuttaa ja ilmentää itseään uskovien kokoontumisissa suvereenisesti eri ihmisten kautta “niin kuin tahtoo” eikä silloin ole suinkaan kysymys aina siitä, että nämä henkilöt itse välttämättä saisivat jonkun henkilahjan käyttöönsä. Tämä armoitus tulee joidenkin kohdalle myöhemmin. Näitä “armon lahjoja” saavat ja vastaanottavat toiset eikä suinkaan se henkilö, jonka kautta Henki kulloinkin ilmenee. Näin esimerkiksi joku saa armon vastaanottaa lahjana itselleen parantumisen tai jotain muuta, ilman että “välikäsi” itse olisi saanut varsinaisen parantajan kyvyn tai esimerkiksi henkien erottamisen kykylahjan.
Tämä lähtökohta on pidettävä mielessä erityisesti kahdesta syystä Kristuksen Henki (mahdollisesti jonkun “välikäden” Hengen vaikutuksen alla avustaessa) on tekemässä rakkauden palvelusta jakamalla lahjojaan tahtonsa mukaan suoraan niille, jotka niitä tarvitsevat. Siksi erityisesti terveeksi tekemisen lahjat esiintyvät monikossa, koska samassa kokouksessa saattavat Matti, Maija ja Pirkko saada kukin lahjaksi terveyden omalle kohdalleen. Toiseksi tällainen Hengen ilmeneminen mahdollistaa sen, että pienissäkin uskovien piireissä voidaan tulla raittiisti Hengen opettamiksi, vaikka ryhmän jäsenillä uskonelämä olisi vasta alullaan ja heiltä varttuneempien ja Sanassa kasvaneiden uskovien läsnäolo alussa puuttuisikin. Ainoa edellytys on, että näissä kokoontumisissa Raamatun Sana saa olla karttana ja kompassina ja Hengen innoituksen lähteenä syvempään Kristuksen tuntemiseen. Tämä näkökohta varsinkin lähetystilanteessa ja muutoinkin on hyvin tärkeää ymmärtää, jotta pienetkin uskovien piirit olosuhteista johtuen voidaan täysin luottavaisin mielin “uskoa Jumalan ja Hänen armonsa Sanan haltuun”!
Tämän keskinäisissä kokoontumisissa tapahtuvan yleisen Hengen ilmoituksen, ilmentymisen alla karismojen, armovaikutuksien “suoran” jaon lisäksi alkaa joidenkin henkilöiden kohdalla ilmetä erityinen armoitus (karisma, kyky) palvella määrätyillä alueilla. Tällöin on kysymys siirtymästä Hengen kutsusta määrätyn rakkaudenpalveluksen (kharisma) tai laajemmassa mielessä seurakunnallisen palvelutehtävän (diakonia) hoitamiseen.
Tästä siirtymästä Paavali puhuu Rm 12:6-8: “Meillä on erilaisia armolahjoja (kharismata) sen armon mukaan, mikä meille on annettu” viitaten edellä toteamaansa Kristuksen ruumiin kaikkien jäsenten saamiin erilaisiin tehtäviin (j.4). Sitten hän luettelee näitä eri palvelutoimia, kuten profetoimisen, palvelutehtävän (“viran”), opettamisen, kehottamisen, antamisen, johtamisen ja laupeuden työn. Ensimmäisen korinttilaiskirjeen 12. luvun jakeissa 28-30 sanotaan: “Niinpä Jumala asetti seurakuntaan ensiksi muutamia apostoleiksi, toisia profeetoiksi, kolmansia opettajiksi, sitten hän antoi voimallisia tekoja, sitten armolahjoja parantaa tauteja, avustaa, hallita, puhua eri kielillä. Eivät suinkaan kaikki ole apostoleja? Eivät kaikki profeettoja? Eivät kaikki opettajia? Eiväthän kaikki tee voimallisia tekoja? Eihän kaikilla ole parantamisen armolahjoja? Eiväthän kaikki puhu kielillä? Eiväthän kaikki kykene niitä selittämään? Pyrkikää osallisiksi parhaimmista armolahjoista.” Ef 4:11 sanoo: “Ja Hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi.”
Näissä palvelutehtävissä on siis kysymys yksityisen ihmisen erityisestä armoituksesta eli “taidollisuudesta” palvella määrätyillä alueilla Hengen ilmentymien kanavana. Tällöin on kyse Jumalalta saadusta erityisestä kyvykkyydestä määrätyn palvelutehtävän suorittamiseen. Tähän kyvykkyyteen, armoitukseen on saatettu saada eväät jo ennen syntymää, kuten Jeremiaalla (Jer 1:5), ne voivat kehittyä ja niitä voidaan kehittää ja kasvattaa kunkin henkilökohtaisten taipumusten mukaan, niitä voi jopa laiminlyödä (1Tm 4:14), mutta ne voidaan virittää myös palaviksi (2Tm 1:6) jne., mutta vasta Pyhän Hengen voitelun alla ja Jeesuksen ja Hänen Sanansa kuuliaisuudessa ne tulevat pyhitetyksi Herran käyttöön.
Ero “luonnonlahjojen” ja armovaikutusten välillä
Palvelutehtävään Herran erityisen kutsun saaneiden “viranhaltijoiden”, joissa eri karismat vaikuttavat ja ilmenevät, “konkretisoituvat”, tulee siis olla Jumalan “asettamia” ja “antamia” (Rm 12:6; Ef 4:11). Tämä merkitsee sitä, että kutsun saaneessa tulee käydä ilmi edellämainittu Hengen ilmennys, joka pyhittää, erottaa lahjat hengelliseen käyttöön – muutoin on kyse yleisinhimillisten, kaikkialla ihmiskunnassa esiintyvien luonnollisten lahjojen käytöstä.
Luonnollisetkin lahjat tosin ovat Jumalan antamia, mutta eivät riitä ilman tätä henkilökohtaista Herran kutsua antamaan pätevyyttä Jumalan seurakunnan palvelustehtävien hoitamiseen. Täten esimerkiksi pelkästään teologilla, olkoon kuinka oppinut raamatuntuntija ja selittäjä tahansa, ei ole ilman Jumalan valtakunnan opetuslapseutta (Mt 15:32) pätevyyttä seurakunnallisia palvelutehtäviä hoitamaan, sillä nämä “virat” ovat Jumalan asettamia, karismaattisia lahjoja, jotka aina edellyttävät Jumalan henkilökohtaista kutsua. Tätä kutsua ei esimerkiksi kirkon puolelta annettu vokaatio korvaa. Jumalan Henki ei valitettavasti ole Sanassaan sitoutunut manifestoitumaan vain pelkän kätten päälle asettamisseremonian kautta. “Älä ole liian kerkeä panemaan käsiäsi kenenkään päälle”, varoittaa Paavali tässä asiayhteydessä Timoteusta (1Tm 5:22). Lestadiolaisissa piireissä testattiin aikoinaan puhujaa kiusallisella kysymyksellä: “Onko sinussa asuvainen Pyhä Henki?”
Palvelutehtävän kolmitahoinen armoitus
Voimme todeta, että palvelutehtävän hengellinen armoitus on kolmitahoinen. Se koostuu henkilökohtaisesta Herran kutsusta, joka käy ilmi Hengen ilmennyksestä, luontaisista lahjoista ja taipumuksista ja kolmanneksi ihmisen omasta henkilökohtaisesta, aktiivisesta panoksesta. Tähän viimemainittuun sisältyy aktiivinen Raamatun tutkiminen ja kaikkinainen muukin opiskelu, kokemuksista opiksi ottaminen, itsensä kehittäminen ja harjaannuttaminen esimerkiksi ihmistuntemuksessa, henkilökohtainen antautuminen Herran Hengen johdatettavaksi, oman tahdon tiestä luopuminen, itsensä uhraava rakkaus ihmisiin, empaattinen kyky asettua heidän asemaansa ja halu palvella heitä. Narsistinen, omaa mielihyväänsä tavoitteleva ihminen ei tässä onnistu, vaan lankeaa suurinekin lahjoineen helposti Jumalalle kuuluvan palvonnan vastaanottamiseen, kuten ns. nykyajan “voidelluilla” julistajilla näyttää melkein järjestään olevan tapana.
Älköön siis ilman kustannustensa laskemista kuka tahansa pyrkikö Jumalan seurakunnan palvelustehtäviä hoitamaan! “Minä olen Herra, Jahve on minun nimeni. Kunniani kirkkautta minä en kenellekään luovuta, en minulle kuuluvaa ylistystä jumalankuville!” (Jes 42:8)
Miten henget koetellaan?
Kun henkiä tutkitaan ja koetellaan, tulee kiinnittää huomiota siihen, mitä ao. henkilö puhuu, eritellä hänen sanomaansa Jumalan sanan ja uskon valossa, seurata hänen käyttäytymistään, hedelmiään ja näistä kaikista tehdä sitten johtopäätökset. Varteenotettavia neuvoja antaa meille Didakhee, mahdollisesti alkuaan toisella vuosisadalla syntynyt hengellinen kirjoitus, miten oikeat apostolit ja profeetat voidaan erottaa vääristä:
...“Jokainen apostoli, joka tulee luoksenne, otettakoon vastaan, niin kuin Herra. Älköön hän viipykö kuin päivän, tahi tarpeen vaatiessa toisenkin. Mutta jos hän viipyy kolme päivää, on hän valheprofeetta. Lähtiessään älköön apostoli ottako mitään muuta kuin leipää, seuraavaan yöpymispaikkaan riittävän määrän; jos hän pyytää rahaa, on hän valheprofeetta.
“Jokainen, joka tulee Herran nimessä luoksenne, otettakoon vastaan. Sitten pantuanne hänet koetukselle, tulette tuntemaan hänet; onhan teillä ymmärrystä oikeaan ja vasempaan päin. Jos tulija on läpikulkumatkalla, niin auttakaa häntä niin paljon kuin voitte; eihän hän viivy luonanne kuin pari tai kolme päivää, jos on välttämätöntä. Mutta jos hän ammatinharjoittajana tahtoo asettua luoksenne, niin tehköön työtä ja saakoon ruokaa. Mutta jos hänellä ei ole mitään ammattia, niin pitäkää ymmärryksenne mukaan huolta siitä, ettei kristitty elä joukossanne joutilaana. Jos hän ei tahdo tämän mukaan menetellä, pitää hän Kristusta kauppatavarana. Varokaa sellaisia!”
Jokainen Herran nimessä tuleva on tutkittava ja koeteltava. Tutkiminen ei tule rajoittua vain siihen, mitä hän puhuu, vaan on tarkkailtava hänen käyttäytymistään, hänen suhdettaan rahaan, pyrkiikö hän hyötymään uskovien kestitsemisalttiudesta pitäen “Kristusta kauppatavarana” jne..
Sitten tulee hyvin vakava varoitus, joka sivuaa Ramun suosittelemaa tapaa koetella henget keskeyttämällä hengessä inspiroidun puheen:
“Älkää ketään profeettaa, joka puhuu hengessä, panko koetukselle älkääkä arvostelko häntä. Sillä jokainen synti annetaan anteeksi, mutta tätä syntiä ei anneta anteeksi. Ei jokainen joka puhuu hengessä ole profeetta, vaan ainoastaan se, jolla on Herran tavat. Tavoistaan tunnetaan valheprofeetta ja profeetta. Jokainen profeetta, joka opettaa totuutta tekemättä sitä, mitä hän opettaa, on valheprofeetta. ...Joka hengessä sanoo: “Anna minulle rahaa tahi jotakin muuta”, älkää kuulko häntä. Mutta jos hän toisten, puutteessa olevien, hyväksi käskee antamaan, älköön kukaan häntä tuomitko”.
On todella vaarallista mennä keskeyttämällä häiritsemään ja varsinkin väkivalloin vaientamaan hengessä puhuvaa, vaikka kokisikin hänet vääräksi. Tässä tulee olla erityisen varovainen. On parempi hiljaa rukoillen odottaa, että innoitus menee ohi ja sitten, mieluummin ensin kahden kesken pyrkiä keskustelemaan ja pohtimaan, mistä on kysymys. Radikaaleihin toimenpiteisiin saisi ryhtyä vain aivan äärimmäisessä tapauksessa ja silloinkin rakkauden lakia noudattaen ja toista loukkaamatta tai häväistyksen alaiseksi saattamatta. On myöskin ymmärrettävä, että hengen inspiroimassa tilassa ihminen on äärettömän haavoittuvainen ja hänen psyykensä ylivirittyneessä tilassa, jolloin taitamaton ja usein rakkaudeton kohtelu saattaa saada hyvinkin pahoja vaurioita aikaan. Sellaista ihmistä on enää myöhemminkään hyvin vaikeaa, jopa suorastaan mahdotonta auttaa. Esimerkkejä tällaisista löytyy melkein joka poppoosta Suomen Siionissa.
Paavali kehottaa pyrkimään rakkauteen, kun tavoitellaan “intohimoisesti”, kuten alkukielessä sanotaan, Hengen ilmentymiä (1Kr 14:1). “Pyrkikää rakkauteen” on jatkuva aikamuoto. Tulee alati pitää huolta siitä, että kuljetaan rakkauden suurenmoista tietä (1Kr 12:31) pyrittäessä palvelemaan toisia lähimmäisiä hengellisten lahjojen jakamisessa. Muuten näiden lahjojen käytöllä ei ole mitään rakentavaa merkitystä.
Henkien erottamisen kykylahja ja totuuden arviointi
Henkien erottamisen lahja, “kyky erottaa eri henget toisistaan”, kuten uusi käännös on asian ilmaissut, ei tarkoita sellaista yliluonnollista kykyä, missä nähdään hengessä, milloin minkinnäköinen ja -niminen henki tai “karvajalka” puhujassa kulloinkin on vaikuttamassa. Tällainen ei kerta kaikkiaan kuulu raittiiseen hengellisyyteen! Jehovan todistajien ns. Uuden maailman käännöksessä puhutaan “henkeytettyjen ilmaisujen käsittämiskyvystä”. Tässä on mielestäni erinomaisen hyvin onnistuttu ilmaisemaan, mistä henkien erottamislahjassa on kysymys.
Tässä yhteydessä pääsemmekin samalla lopuksi toteamaan vielä erään asian, mikä on oleellisen tärkeää kaikissa totuuden arvioinneissa. Meidän kaikin tavoin lahkohenkisyyteen taipuvien kristittyjen tulisi oppia vihdoin ymmärtämään, että totuuden edessä on kumarruttava, tuli se sitten Jehovan todistajien, muslimien, mielestämme jumalattomien tiedemiesten, teologien tai muutoin vain väärienkin “henkien” suusta. Tähän emme kykene, jos emme uskalla ja halua kohdata jokaista ihmistä, oli hänen maailmankatsomuksensa ja ajattelunsa minkälaatuista tahansa, samaan eksyksissä olevaan ja erehtyvään ihmissukuun, mutta silti Kristuksen sovitustyön piiriin kuuluvana yksilönä, vaan pyrimme diskriminoimaan heidät mielestämme “pahan hengen vallassa olevina” perkeleen kätyreinä pikatuomiolla luotamme mahdollisimman kauas. Kuinka sellaisella asenteella voidaan lähestyä ylipäänsä ketään pelastuksesta osatonta ihmistä ja voittaa hänet Kristukselle?
Oikeaa ja raitista henkien erottamisen “käsittämiskykyä” aikanamme todella tarvitaan. Sen vuoksi tulisi Hengen vaikutuksen joidenkuiden kohdalla päästä etenemään henkilahjojen käytössä karismoiduksi palvelutehtäväksi, jolloin henkilön kokemuspohja, Sanan tuntemus ja ihmistuntemus ajan myötä saisivat yhdistyä Hengen antamaan viisauteen ja näkökykyyn.
Näin enenevässä määrin tämä on mahdollista myös toteutua, jos meillä löytyy enemmän nöyryyttä pyrkiä kaikissa hengellisessä toiminnoissamme korjaamaan omat erehdyksemme ja raitistumaan henkien arvostelemisienkin alueilla vääristä maagisista luuloista ja asenteista Sanan tukevalle pohjalle.
Reino Marjakangas
http://www.lahetyspalvelu.fi/lehti_8.htm
Vinksahtanutta henkien koettelemista!
Voitto Ramu on tehnyt teräviä huomioita karismaattisen liikehdinnän liepeillä esiintyvistä epäraittiista ilmiöistä. Hän on niistä vilpittömästi ja aiheellisesti huolissaan. Vihkosessaan “Älkää jokaista henkeä uskoko” hän on vastapainoksi kehitellyt “henkienkoettelemisopin”, joka kuitenkin vie ja on jo vienyt monia ojasta allikkoon ja epäraittiille poluille aivan päinvastoin kuin kirjoittaja on alunperin tarkoittanut. Elämä on monien kohdalla muuttunut yhdeksi henkien temmellyskentäksi, piruja nähdään joka oksalla ja kannon nokassa, saatikka, että toisten ihmisten ja uskovienkin kohtaaminen on jatkuvaa pelonsekaista varuillaan oloa, “jos vaikka mikäkin henki milloinkin hyökkää tai tarttuu ja vie mukanaan”. “Henkiä” sitten koetellaan ja manataan ja niiltä suojaudutaan toistamalla raamatunlauseita, suorittamalla rituaalisia siunauksia ja pyhittämisiä, ristinmerkeillä, öljyvoiteluilla, musiikilla jne., ikäänkuin pahat henget niitä pelkäisivät. Tällainen jopa raamatunlauseiden käyttö manausvälineenä on täysin maagista ja verrattavissa pakanallisten suomalaisten esi-isien, Lapin noitien ja shamaanien loitsuihin. Manipuloinnin kohteena oleva ihminen seisoo näiden toimitusten edessä nolona, onnettomana ja kenties ihmetellen itseään, onko mahdollista, että on joutunut jopa tietämättään salaperäisten henkien viestintäkanavaksi ja eikö hänen oma henkilöllisyytensä ja mielipiteensä merkitse tässä myllytyksessä mitään. Ei ole ihme, että moni tervejärkinen tälläisten “koettelemisien” kohteena, kun henkilön oman persoonallisuuden ohi puhutellaan ja manataan jotakin aineetonta oliota, hämmentyneenä purskahtaa nauruun tämänkaltaisen mielettömyyden edessä. Mutta silloinkin diagnoosi on selvä: paha henkihän se siinä nauraa ja paljastaa itsensä!
Ihmisen saatanallinen luovuus
Monet herkemmät ja asioista tietämättömät alkavat pelkojensa ohjaamina luoda itsessään usein manipuloijan oletettujen toiveiden mukaisia “sivupersooniaan”, niin että kohta marssii näitä “henkistettyjä tinasotilaita” pitkä liuta milloin minkin nimisinä ja äänisinä esiin. Ihmisessä on nimittäin syntiinlankeemuksen seurauksena käärmeen siemenen osallisuuden myötä saatu saatanallinen luovuus 1Ms 3:5), joka saa jo itsessään versomaan, jopa “luomaan” joka lähtöön mitä merkillisimpiä todellisuuksia. Ihminen siinä on useimmiten itse näiden “henkien” tuottamisen takana. Tällä en tietenkään pyri puhumaan tyhjäksi sitä tosiasiaa, että olisi olemassa todellisia pahoja henkiäkin, jotka voivat manifestoitua ihmisessä. Ne ovat kuitenkin harvinaisempia. Useimmiten näiden ilmiöiden takana on ihminen itse omine pelkoineen ja harhoineen.
Onneksi Jumala ei ole tätä maailmaa ihan näin sekavaksi luonut, vaikka pahuuden ja eksytyksen voimat näyttävätkin voimistavan otettaan meidän Herramme sallimaan mittaan saakka. Paholainenkin on onneksi viime kädessä vain Jumalan renki, jolle aikoja sitten on sanottu: “Tähän saakka, mutta edemmäksi et!”
Ihminen ei ole mekaanisesti “henkien” käytettävissä oleva tuohitorvi!
Ramulla näyttää olevan spritistinen käsitys profetoimisesta, vaikkei hän kenties sitä itsekään huomaa. Sen mukaan ihminen jopa uskovanakin on meedio, tuohitorvi, jonka kautta milloin minkinlainen henki puhaltelee. Tämä ei ole kristillinen näkemys. Kun Paavali muistuttaa, “kuinka ollessanne vielä pakanoita vastustamaton voima ajoi teitä mykkien epäjumalien luo” (1Kr 12:2ss.), hän samalla antaa ymmärtää, ettei Jumalan Hengen vaikutuksen alla puhuva ole tällaisen pakottavan voiman edessä, vaan Jumalan Hengen vaikutuksen alla kykenee kontrolloimaan puheensa. Eli sama asia sanottuna toisinpäin: Jos ihminen joutuu joukkosuggestiosta johtuen tai muusta syystä kontrolloimattomaan tilaan hurmoksessaan ja pakon alla toimii tai puhuu, mitä puhuu, ei sellainen ole Jumalan Hengen vaikuttamaa, vaan joko ihmisen oman psyyken tuotetta tai pahimmassa tapauksessa siihen sekoittunutta pahan hengen vaikutusta. Kun Herran sana tuli esimerkiksi vanhan liiton profeetoille, eivät he langenneet loveen, vaan Herran sana tuli heille, Herra puhui heidän hengelleen ja tämän sanan he itsekukin persoonallisella tavallaan julistivat edelleen. Jumalan Henki ei työnnä koskaan luomansa ihmisen omaa persoonallisuutta sivuun puhaltaakseen hänen kauttaan niin kuin megafonista oman sanomansa. Tässä on suuri ja oleellinen ero spiritismin ja raittiin hengellisyyden välillä.
Mitä “henkiä” käsketään koettelemaan?
Raamattu käskee koettelemaan henget, ovatko ne Jumalasta (1Jh 4:1). Tässä Raamatun kohdassa koetteleminen (dokimadzoo) ei merkitse sen tutkimista ja torjumista, mikä henki milloinkin ihmisessä puhuu, vaan “sana kuvaa koetusta, jonka edellytyksenä on hyvä motiivi, halu saada esiin se, mikä on totta ja aitoa. Se, mikä on Jumalasta, tulee ottaa vastaan, ja se, mikä ei ole Jumalasta, on hylättävä” (Novum 4, s. 651). On siis kysymys julistajan ja profeetan ja hänen sanomansa aitouden tutkimisesta, voidaanko hänen julistuksensa kaikilta osin hyväksyä, vai hylätä.
Tässä Raamatun kohdassa (1Jh 4:1ss.) sanaa “henki” on käytetty yksinkertaisesti persoonallisesta ihmishengestä, ihmisen omasta persoonallisuudesta, varsinaisesta minästään. Kun käsketään koettelemaan henkiä, ei niillä tarkoiteta joitakin ruumiittomia ilmassa leijuvia henkiä, vaan kehoitetaan tutkimaan ja koettelemaan edessä seisovia ihmisiä, heidän julistustaan, ajatteluaan, persoonallisuutta, löytyisikö kenties heissä antikristukselle ominaisia piirteitä ja tunnustavatko he Jeesusta sellaiseksi kuin Hän on vai ei. Kun Jeesus kääntyi Pietariin päin ja käski saatanaa (satan vastustaja) väistymään, ei Hän tarkoittanut Pietarin taustalla vaikuttavaa henkiolentoa, vaan Pietaria itseään, joka sielullisessa vilpittömyydessään vastusti Jumalan aivoituksia ajattelemalla ihmisten tavoin (Mt 16:23). Ei siinä Pietari silti personoitunut saatanaksi lopun iäkseen, vaan aivan varmasti Jeesuksen nuhtelun jälkeen teki liukkaasti täyskäännöksen (parannuksen) asennoitumisessaan ja ajattelussaan. Tällaisessa vastustavan ihmisen merkityksessä saatana esiintyy useita kertoja Vanhan Testamentin teksteissä, vaikkei se useinkaan meidän käännöksissämme käy ilmi.
Me ihmiset voimme usein olla vilpittömästikin väärässä ja aina on toivoa mielenmuutoksesta niillä alueilla, missä meitä päästään rakkauden hengessä neuvomaan. Käytännön kohtelu on kuitenkin yleensä niin raju, että ihminen tuomitaan kokonaisvaltaisesti ja heitetään pihalle, ettei vain hänen väärä henkensä tarttuisi muihinkin! “Ottakee jyvät ja jättäkee akanat silleen”, neuvoi kerran Paavo Ruotsalainen. Ei meidänkään useimmiten tarvitse tässä “henkien tutkimusopissa” mennä tämän pitemmälle!
Väärä käännös henkien koettelemisen pohjana!
Kun henkien erottamisen lahjaa ei ole monilla, kuten Ramu toteaa, hän on keksinyt jokaiselle riviuskovalle sopivan oivan suojautumiskeinon väärien henkien toiminnalta. Ennen puolileikillisesti neuvottiin, että tarkista, onko sanoman tuojalla pukinsorkat ja häntä kainalossa. Tämä neuvo osoittautui kuitenkin kehnoksi, koska Belsebuub piti yleensä sorkkansa ja häntänsä piilossa. Mutta nyt Ramu sanoo, että tämä suojautumiskeino “on annettu kaikille Jumalan lapsille ja se toimii aina. Se on yksinkertainen ja erehtymätön tulkki”. Tämän “erehtymättömän tulkin” käyttö perustuu 1Jh 4:2 KR38:n epätarkkaan käännökseen: “Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta”. Ramu kirjoittaa tästä sananpaikasta: ”Valtavan selkeä, yksinkertainen ja aina toimiva sanankohta. Todellinen tunnussana, jonka edessä väärät henget vapisevat ja vaikenevat. Tuo Raamatun kohta on väärille hengille niin vaarallinen, että se on pitänyt uudessa Raamatunkäännöksessä muuttaa muotoon jossa se ei toimikaan enää tunnussanana.” Valitettavasti irrallisia Raamatun lauseita ei ole tarkoitettu tällaiseen maagiseen manaamiseen, ”tunnussana”- vielä vähemmän voimasanakäyttöön. Sensijaan Herran nimen turhaan lausumiseen siinä helposti syyllistytään!
Mitä “lihaksi tuleminen” merkitsee?
Mainittu epätarkka käännös on johtanut Ramun ja monen muun tämän paikan virheelliseen tulkintaan. Alkutekstissä ei sanota tässä, että Jeesus tulee tunnustaa Kristukseksi vaan sanatarkasti siinä sanotaan “Jeesuksen Kristuksen lihassa (ei: lihaan!) tulleen”. Tämä tarkoittaa sitä, että Kristus, Messias, Sana, on tullut Jeesuksessa ruumiilliseksi ihmiseksi, ei vain, että Messiaan Henki olisi tullut johonkin ihmiseen, “lihaan” poistuakseen sitten esimerkiksi Jeesuksen kuoleman yhteydessä jättäen ruumiin. Ruumiillisena ihmisenä Hän nousi ylös ja otettiin ylös taivaaseen. Sieltä Hän, kun aika koittaa, on tuleva ruumiillisena ihmisenä, Ihmisen Poikana, vallalla ja kunnialla vyötettynä taivaan pivissä tänne maan päälle takaisin. Tässä puheena olevassa kohdassa KR92 onkin kääntänyt jakeen ajatuksen erinomaisen hyvin ja selventävästi kaksoiskäännöstä avuksi käyttäen alkutekstin mukaan: “Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristuksen ihmiseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta.” Ramun mukaan tämä raamatunkohta uudessa käännöksessä “ei toimikaan enää tunnussanana”, koska se “väärille hengille vaarallisena” on täytynyt muuttaa uuteen muotoon! Kaikkea sitä kuuleekaan! Kannattaisi ottaa Raamatun varoitus opettajaksi ryhtymisestä tuomion pelossa vähän vakavammin (Jk 3:1)!
Tässä yhteydessä on syytä todeta, että sellaisessakin julistuksessa, missä kyllä kirkkaasti tunnustetaan Jeesuksen sovituskuolema ristillä ja rakennetaan pelastusoppi sen varaan, mutta unohdetaan tyystin Jeesuksen lihaksi, ihmiseksi tulo, Hänen vaelluksensa täällä maan päällä myös välttämättömänä osana pelastusta, ollaan hyvin lähellä sitä tosiasiaa, ettei tunnustetakaan Jeesusta Kristusta ihmiseksi, lihaksi tulleena. Elämä ilmestyi jo lihaksi tulleessa Jeesuksessa Hänen maallisen elämänsä aikana (Jh 1:14; 1Jh 1:1-2) eikä vasta ristinkuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen. Siksi esimerkiksi sellaisissakin piireissä, missä nykyään suorastaan raivotaan Vapahtajan syntymäjuhlan, joulun kristillistä viettoa vastaan, olisi syytä pysähtyä miettimään, tunnustetaako heidän keskuudessaan todella Jeesusta Kristusta lihaksi tulleeksi! Vanhat kristityt osasivat iloita pelastuksestaan myöskin seimen äärellä, veisatessaan: “On ihmisenä olo autuasta, kun veljenään saa pitää Jeesus-lasta... Tuo lapsi poisti synnin kirouksen, ja Aatamista tulleen lankeemuksen!” Synnin kirousta ei olisi kyennyt poistamaan kuka tahansa. Siihen tarvittiin neitseestä syntynyt ainosyntyinen Jumalan Poika, joka on jumalallista alkuperää oleva lihaksi tullut Jumalan Sana (Jh 1:1). Tämä Jeesus oli Messias, Kristus, jo seimessä eikä vasta myöhemmin!
Ramulla siis toimii “tunnussanana” ja “erehtymättömänä tulkkina” henkien tunnistamisessa ja paljastamisessa virheellinen raamatunkäännös, muttei tässä kohdassa oikeampi ja parempi uusi käännös. On aivan selvää, että tälle tulkinnalle rakennettu muukin selitys johtaa virheellisiin päätelmiin.
Hengen manifestaatio
Paavali puhuu (1Kr 12:10) henkien arvostelemisesta. Alkutekstissä ei tässä (1Kr 12 eikä myöskään Rm 12) esiinny henkilahjoista puhuttaessa varsinaista lahja-sanaa (doorea) ollenkaan! Tämä merkitsee sitä, että ei olekaan kyse irrallisista, itsenäisesti hallittavista lahjoista. Pyhän Hengen työtä ei saa erottaa henkilökohtaisesta uskonsuhteesta irralliseksi ilmiöksi. Paavali aloittaa puheensa “hengellisyyksistä” (peri toon pneumatikoon, Hengen ilmennyksiä koskevista, 1Kr 12:1), eli seurakunnan keskellä Hengen ilmoituksen (fanerioosis tuu pneumatos, 12:7, Hengen julkituominen, manifestaatio) kautta tapahtuvista Hengen manifestaatioista, ilmentymistä. Nämä ilmennykset konkretisoituvat erilaisissa armovaikutuksissa, karismoissa (kharismatoon, j.4), joita kaikkia sama Henki jakaa, eri palvelutehtävissä (diakonioon, j.5), joita sama Herra antaa ja voimavaikutuksissa (energeematoon, j.6), joita sama Jumala kaikki kaikissa vaikuttaa “kenessä tahtoo” (j.11). Niitä Paavali luettelee jakeissa 8-10 olevan viisauden sana, tiedon sana, usko, parantamisen armovaikutukset eli karismat, voimavaikutukset, henkien erottelut, kielien lajit ja niiden selitykset. Niissä on kaksi tuntomerkkiä: ne antavat kunnian aina Jeesukselle ja ovat “yhteiseksi hyödyksi”, so. palvelevat rakkaudessa toisia uskovia (12:3). Joskus nämä tuntomerkit voivat puuttua kokonaan tai osittain ja voi jopa esiintyä väärässä hengessä tapahtuvaa innoitusta. Siksi Henki vaikuttaa myöskin “henkien erotteluja”, “henkien arvosteluja” (diakriseis pneumatoon). Nämä ilmenevät seurakunnan keskellä kenessä hyvänsä Hengen tahdon mukaan. Periaatteessa siis ns. henkien erottelemiset, arvostelut, eivät tulisikaan olla niin harvinaisia, kuin yleisesti uskotaan, vaan ne ilmenevät tavalla tai toisella kaikissa uskovien kokoontumisissa ja yleensä kristillisen seurakunnan keskuudessa, missä ollaan koolla Jeesuksen nimessä. Henkien erottelussa on yksinkertaisesti kyse Hengen manifestaation, esimerkiksi profetian sisällön arvioimisesta, onko se uskon ja Sanan mukaista (kata teen analogian tees pisteoos, uskon “analogian” mukaista, Rm 12:6).
Henkien erottelemisissa ei ole myöskään kysymys jostain “niin rankasta lahjasta”, kuten Ramu väittää, että sitä on vaikea kantaa. Eihän Raamattu näin opeta. Tällainen käsitys on paitsi hurskaan mielikuvituksen tuotetta, osoitus koko armolahjaopetuksen harhautumisesta. Tämä harhautuminen johtuu siitä, ettei osata opetuksessa erottaa uskovien kesken tapahtuvissa Hengen ilmentymisissä, manifestaatioissa ilmeneviä “hengellisyyksiä”, “henkilahjoja” (pneumata), ja niiden varsinaista konkretisoitumista (armolahjat, palvelutehtävät, voimavaikutukset) toisistaan.
Ero henkilahjojen ja konkreettien armo- ja voimavaikutusten ja palvelutehtävien välillä
Paavali kehottaa meitä olemaan ymmärrykseltä, ajattelussamme aikuisia eikä lapsia (1Kr 14:20). Tällaista selkeyttävää ajattelua ehkä nykyinen armolahjaopetus kautta linjan tarvitsisi. Henki vaikuttaa ja ilmentää itseään uskovien kokoontumisissa suvereenisesti eri ihmisten kautta “niin kuin tahtoo” eikä silloin ole suinkaan kysymys aina siitä, että nämä henkilöt itse välttämättä saisivat jonkun henkilahjan käyttöönsä. Tämä armoitus tulee joidenkin kohdalle myöhemmin. Näitä “armon lahjoja” saavat ja vastaanottavat toiset eikä suinkaan se henkilö, jonka kautta Henki kulloinkin ilmenee. Näin esimerkiksi joku saa armon vastaanottaa lahjana itselleen parantumisen tai jotain muuta, ilman että “välikäsi” itse olisi saanut varsinaisen parantajan kyvyn tai esimerkiksi henkien erottamisen kykylahjan.
Tämä lähtökohta on pidettävä mielessä erityisesti kahdesta syystä Kristuksen Henki (mahdollisesti jonkun “välikäden” Hengen vaikutuksen alla avustaessa) on tekemässä rakkauden palvelusta jakamalla lahjojaan tahtonsa mukaan suoraan niille, jotka niitä tarvitsevat. Siksi erityisesti terveeksi tekemisen lahjat esiintyvät monikossa, koska samassa kokouksessa saattavat Matti, Maija ja Pirkko saada kukin lahjaksi terveyden omalle kohdalleen. Toiseksi tällainen Hengen ilmeneminen mahdollistaa sen, että pienissäkin uskovien piireissä voidaan tulla raittiisti Hengen opettamiksi, vaikka ryhmän jäsenillä uskonelämä olisi vasta alullaan ja heiltä varttuneempien ja Sanassa kasvaneiden uskovien läsnäolo alussa puuttuisikin. Ainoa edellytys on, että näissä kokoontumisissa Raamatun Sana saa olla karttana ja kompassina ja Hengen innoituksen lähteenä syvempään Kristuksen tuntemiseen. Tämä näkökohta varsinkin lähetystilanteessa ja muutoinkin on hyvin tärkeää ymmärtää, jotta pienetkin uskovien piirit olosuhteista johtuen voidaan täysin luottavaisin mielin “uskoa Jumalan ja Hänen armonsa Sanan haltuun”!
Tämän keskinäisissä kokoontumisissa tapahtuvan yleisen Hengen ilmoituksen, ilmentymisen alla karismojen, armovaikutuksien “suoran” jaon lisäksi alkaa joidenkin henkilöiden kohdalla ilmetä erityinen armoitus (karisma, kyky) palvella määrätyillä alueilla. Tällöin on kysymys siirtymästä Hengen kutsusta määrätyn rakkaudenpalveluksen (kharisma) tai laajemmassa mielessä seurakunnallisen palvelutehtävän (diakonia) hoitamiseen.
Tästä siirtymästä Paavali puhuu Rm 12:6-8: “Meillä on erilaisia armolahjoja (kharismata) sen armon mukaan, mikä meille on annettu” viitaten edellä toteamaansa Kristuksen ruumiin kaikkien jäsenten saamiin erilaisiin tehtäviin (j.4). Sitten hän luettelee näitä eri palvelutoimia, kuten profetoimisen, palvelutehtävän (“viran”), opettamisen, kehottamisen, antamisen, johtamisen ja laupeuden työn. Ensimmäisen korinttilaiskirjeen 12. luvun jakeissa 28-30 sanotaan: “Niinpä Jumala asetti seurakuntaan ensiksi muutamia apostoleiksi, toisia profeetoiksi, kolmansia opettajiksi, sitten hän antoi voimallisia tekoja, sitten armolahjoja parantaa tauteja, avustaa, hallita, puhua eri kielillä. Eivät suinkaan kaikki ole apostoleja? Eivät kaikki profeettoja? Eivät kaikki opettajia? Eiväthän kaikki tee voimallisia tekoja? Eihän kaikilla ole parantamisen armolahjoja? Eiväthän kaikki puhu kielillä? Eiväthän kaikki kykene niitä selittämään? Pyrkikää osallisiksi parhaimmista armolahjoista.” Ef 4:11 sanoo: “Ja Hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi.”
Näissä palvelutehtävissä on siis kysymys yksityisen ihmisen erityisestä armoituksesta eli “taidollisuudesta” palvella määrätyillä alueilla Hengen ilmentymien kanavana. Tällöin on kyse Jumalalta saadusta erityisestä kyvykkyydestä määrätyn palvelutehtävän suorittamiseen. Tähän kyvykkyyteen, armoitukseen on saatettu saada eväät jo ennen syntymää, kuten Jeremiaalla (Jer 1:5), ne voivat kehittyä ja niitä voidaan kehittää ja kasvattaa kunkin henkilökohtaisten taipumusten mukaan, niitä voi jopa laiminlyödä (1Tm 4:14), mutta ne voidaan virittää myös palaviksi (2Tm 1:6) jne., mutta vasta Pyhän Hengen voitelun alla ja Jeesuksen ja Hänen Sanansa kuuliaisuudessa ne tulevat pyhitetyksi Herran käyttöön.
Ero “luonnonlahjojen” ja armovaikutusten välillä
Palvelutehtävään Herran erityisen kutsun saaneiden “viranhaltijoiden”, joissa eri karismat vaikuttavat ja ilmenevät, “konkretisoituvat”, tulee siis olla Jumalan “asettamia” ja “antamia” (Rm 12:6; Ef 4:11). Tämä merkitsee sitä, että kutsun saaneessa tulee käydä ilmi edellämainittu Hengen ilmennys, joka pyhittää, erottaa lahjat hengelliseen käyttöön – muutoin on kyse yleisinhimillisten, kaikkialla ihmiskunnassa esiintyvien luonnollisten lahjojen käytöstä.
Luonnollisetkin lahjat tosin ovat Jumalan antamia, mutta eivät riitä ilman tätä henkilökohtaista Herran kutsua antamaan pätevyyttä Jumalan seurakunnan palvelustehtävien hoitamiseen. Täten esimerkiksi pelkästään teologilla, olkoon kuinka oppinut raamatuntuntija ja selittäjä tahansa, ei ole ilman Jumalan valtakunnan opetuslapseutta (Mt 15:32) pätevyyttä seurakunnallisia palvelutehtäviä hoitamaan, sillä nämä “virat” ovat Jumalan asettamia, karismaattisia lahjoja, jotka aina edellyttävät Jumalan henkilökohtaista kutsua. Tätä kutsua ei esimerkiksi kirkon puolelta annettu vokaatio korvaa. Jumalan Henki ei valitettavasti ole Sanassaan sitoutunut manifestoitumaan vain pelkän kätten päälle asettamisseremonian kautta. “Älä ole liian kerkeä panemaan käsiäsi kenenkään päälle”, varoittaa Paavali tässä asiayhteydessä Timoteusta (1Tm 5:22). Lestadiolaisissa piireissä testattiin aikoinaan puhujaa kiusallisella kysymyksellä: “Onko sinussa asuvainen Pyhä Henki?”
Palvelutehtävän kolmitahoinen armoitus
Voimme todeta, että palvelutehtävän hengellinen armoitus on kolmitahoinen. Se koostuu henkilökohtaisesta Herran kutsusta, joka käy ilmi Hengen ilmennyksestä, luontaisista lahjoista ja taipumuksista ja kolmanneksi ihmisen omasta henkilökohtaisesta, aktiivisesta panoksesta. Tähän viimemainittuun sisältyy aktiivinen Raamatun tutkiminen ja kaikkinainen muukin opiskelu, kokemuksista opiksi ottaminen, itsensä kehittäminen ja harjaannuttaminen esimerkiksi ihmistuntemuksessa, henkilökohtainen antautuminen Herran Hengen johdatettavaksi, oman tahdon tiestä luopuminen, itsensä uhraava rakkaus ihmisiin, empaattinen kyky asettua heidän asemaansa ja halu palvella heitä. Narsistinen, omaa mielihyväänsä tavoitteleva ihminen ei tässä onnistu, vaan lankeaa suurinekin lahjoineen helposti Jumalalle kuuluvan palvonnan vastaanottamiseen, kuten ns. nykyajan “voidelluilla” julistajilla näyttää melkein järjestään olevan tapana.
Älköön siis ilman kustannustensa laskemista kuka tahansa pyrkikö Jumalan seurakunnan palvelustehtäviä hoitamaan! “Minä olen Herra, Jahve on minun nimeni. Kunniani kirkkautta minä en kenellekään luovuta, en minulle kuuluvaa ylistystä jumalankuville!” (Jes 42:8)
Miten henget koetellaan?
Kun henkiä tutkitaan ja koetellaan, tulee kiinnittää huomiota siihen, mitä ao. henkilö puhuu, eritellä hänen sanomaansa Jumalan sanan ja uskon valossa, seurata hänen käyttäytymistään, hedelmiään ja näistä kaikista tehdä sitten johtopäätökset. Varteenotettavia neuvoja antaa meille Didakhee, mahdollisesti alkuaan toisella vuosisadalla syntynyt hengellinen kirjoitus, miten oikeat apostolit ja profeetat voidaan erottaa vääristä:
...“Jokainen apostoli, joka tulee luoksenne, otettakoon vastaan, niin kuin Herra. Älköön hän viipykö kuin päivän, tahi tarpeen vaatiessa toisenkin. Mutta jos hän viipyy kolme päivää, on hän valheprofeetta. Lähtiessään älköön apostoli ottako mitään muuta kuin leipää, seuraavaan yöpymispaikkaan riittävän määrän; jos hän pyytää rahaa, on hän valheprofeetta.
“Jokainen, joka tulee Herran nimessä luoksenne, otettakoon vastaan. Sitten pantuanne hänet koetukselle, tulette tuntemaan hänet; onhan teillä ymmärrystä oikeaan ja vasempaan päin. Jos tulija on läpikulkumatkalla, niin auttakaa häntä niin paljon kuin voitte; eihän hän viivy luonanne kuin pari tai kolme päivää, jos on välttämätöntä. Mutta jos hän ammatinharjoittajana tahtoo asettua luoksenne, niin tehköön työtä ja saakoon ruokaa. Mutta jos hänellä ei ole mitään ammattia, niin pitäkää ymmärryksenne mukaan huolta siitä, ettei kristitty elä joukossanne joutilaana. Jos hän ei tahdo tämän mukaan menetellä, pitää hän Kristusta kauppatavarana. Varokaa sellaisia!”
Jokainen Herran nimessä tuleva on tutkittava ja koeteltava. Tutkiminen ei tule rajoittua vain siihen, mitä hän puhuu, vaan on tarkkailtava hänen käyttäytymistään, hänen suhdettaan rahaan, pyrkiikö hän hyötymään uskovien kestitsemisalttiudesta pitäen “Kristusta kauppatavarana” jne..
Sitten tulee hyvin vakava varoitus, joka sivuaa Ramun suosittelemaa tapaa koetella henget keskeyttämällä hengessä inspiroidun puheen:
“Älkää ketään profeettaa, joka puhuu hengessä, panko koetukselle älkääkä arvostelko häntä. Sillä jokainen synti annetaan anteeksi, mutta tätä syntiä ei anneta anteeksi. Ei jokainen joka puhuu hengessä ole profeetta, vaan ainoastaan se, jolla on Herran tavat. Tavoistaan tunnetaan valheprofeetta ja profeetta. Jokainen profeetta, joka opettaa totuutta tekemättä sitä, mitä hän opettaa, on valheprofeetta. ...Joka hengessä sanoo: “Anna minulle rahaa tahi jotakin muuta”, älkää kuulko häntä. Mutta jos hän toisten, puutteessa olevien, hyväksi käskee antamaan, älköön kukaan häntä tuomitko”.
On todella vaarallista mennä keskeyttämällä häiritsemään ja varsinkin väkivalloin vaientamaan hengessä puhuvaa, vaikka kokisikin hänet vääräksi. Tässä tulee olla erityisen varovainen. On parempi hiljaa rukoillen odottaa, että innoitus menee ohi ja sitten, mieluummin ensin kahden kesken pyrkiä keskustelemaan ja pohtimaan, mistä on kysymys. Radikaaleihin toimenpiteisiin saisi ryhtyä vain aivan äärimmäisessä tapauksessa ja silloinkin rakkauden lakia noudattaen ja toista loukkaamatta tai häväistyksen alaiseksi saattamatta. On myöskin ymmärrettävä, että hengen inspiroimassa tilassa ihminen on äärettömän haavoittuvainen ja hänen psyykensä ylivirittyneessä tilassa, jolloin taitamaton ja usein rakkaudeton kohtelu saattaa saada hyvinkin pahoja vaurioita aikaan. Sellaista ihmistä on enää myöhemminkään hyvin vaikeaa, jopa suorastaan mahdotonta auttaa. Esimerkkejä tällaisista löytyy melkein joka poppoosta Suomen Siionissa.
Paavali kehottaa pyrkimään rakkauteen, kun tavoitellaan “intohimoisesti”, kuten alkukielessä sanotaan, Hengen ilmentymiä (1Kr 14:1). “Pyrkikää rakkauteen” on jatkuva aikamuoto. Tulee alati pitää huolta siitä, että kuljetaan rakkauden suurenmoista tietä (1Kr 12:31) pyrittäessä palvelemaan toisia lähimmäisiä hengellisten lahjojen jakamisessa. Muuten näiden lahjojen käytöllä ei ole mitään rakentavaa merkitystä.
Henkien erottamisen kykylahja ja totuuden arviointi
Henkien erottamisen lahja, “kyky erottaa eri henget toisistaan”, kuten uusi käännös on asian ilmaissut, ei tarkoita sellaista yliluonnollista kykyä, missä nähdään hengessä, milloin minkinnäköinen ja -niminen henki tai “karvajalka” puhujassa kulloinkin on vaikuttamassa. Tällainen ei kerta kaikkiaan kuulu raittiiseen hengellisyyteen! Jehovan todistajien ns. Uuden maailman käännöksessä puhutaan “henkeytettyjen ilmaisujen käsittämiskyvystä”. Tässä on mielestäni erinomaisen hyvin onnistuttu ilmaisemaan, mistä henkien erottamislahjassa on kysymys.
Tässä yhteydessä pääsemmekin samalla lopuksi toteamaan vielä erään asian, mikä on oleellisen tärkeää kaikissa totuuden arvioinneissa. Meidän kaikin tavoin lahkohenkisyyteen taipuvien kristittyjen tulisi oppia vihdoin ymmärtämään, että totuuden edessä on kumarruttava, tuli se sitten Jehovan todistajien, muslimien, mielestämme jumalattomien tiedemiesten, teologien tai muutoin vain väärienkin “henkien” suusta. Tähän emme kykene, jos emme uskalla ja halua kohdata jokaista ihmistä, oli hänen maailmankatsomuksensa ja ajattelunsa minkälaatuista tahansa, samaan eksyksissä olevaan ja erehtyvään ihmissukuun, mutta silti Kristuksen sovitustyön piiriin kuuluvana yksilönä, vaan pyrimme diskriminoimaan heidät mielestämme “pahan hengen vallassa olevina” perkeleen kätyreinä pikatuomiolla luotamme mahdollisimman kauas. Kuinka sellaisella asenteella voidaan lähestyä ylipäänsä ketään pelastuksesta osatonta ihmistä ja voittaa hänet Kristukselle?
Oikeaa ja raitista henkien erottamisen “käsittämiskykyä” aikanamme todella tarvitaan. Sen vuoksi tulisi Hengen vaikutuksen joidenkuiden kohdalla päästä etenemään henkilahjojen käytössä karismoiduksi palvelutehtäväksi, jolloin henkilön kokemuspohja, Sanan tuntemus ja ihmistuntemus ajan myötä saisivat yhdistyä Hengen antamaan viisauteen ja näkökykyyn.
Näin enenevässä määrin tämä on mahdollista myös toteutua, jos meillä löytyy enemmän nöyryyttä pyrkiä kaikissa hengellisessä toiminnoissamme korjaamaan omat erehdyksemme ja raitistumaan henkien arvostelemisienkin alueilla vääristä maagisista luuloista ja asenteista Sanan tukevalle pohjalle.
Reino Marjakangas
Vastaukset 24
Vanhimmat
Missä on paljon sanoja, siinä ei syntiä puutu,
mutta joka huulensa hillitsee, se on taitava.
Tällaistako on Marjakankaan lahkolaisten elämä?
voi jättää omaan arvoonsa. toisaalta jos lusikalla on annettu, niin....
Jeesus itse sanoo kerran monille jopa hänen nimessään riivaajia ulosajaneille: Menkää pois tyköäni te vääryyden tekijät...te laittomuuden tekijät!
Jo alkuseurakunan ajoista asti on ollut antikristillistä julistusta ja opetusta, jossa
kristinuskosta tehtiin vain hyveiden ja tekojen elämänoppi ja Jeesuksesta vain hyvän ihmisen esikuva...ja toinen äärilaita; alettiin väkevästi velloa hengellisiä, jotta merkit ja ihmeet näkyisivät.
Molemmissa tapauksissa kuulijoita ei ohjata Jeesuksen lihaesiripun kautta Jumalan armoon. Niissä voidaan toki puhua Jumalasta ja jopa anteeksisaamisesta, mutta Jeesuksen veri jätetään pois. Lakia ei julisteta parannukseen tulemiseksi jne..
Siis henki ei ole Pyhä Henki, joka irrottaa Raamatusta vain osia, mutta jättää sovintoveren
julistuksen ulkopuolelle!
Hyvä esimerkki antikristuksen hengessä toimineesta opettajista lienee ollut Rudolf Steiner, koska hän tunnusti vain, että "jouluyönä hyvä tahto tuli ihmiseksi" ei tunnustanut Jumalan Pojan, Jeesuksen Kristuksen lihaantulemista saatika sovintoverta!
Henkiä ei tavallinen rivikristitty pysty koettelemaan, mutta sitä varten on seurakunnissa oltava lahja, diakrisis ja jolle Pyhä Henki on sellaisen lahjan antanut, hänelle Henki ilmoittaa totuuden julistajista ja heidän hengistään!
Usein juuri synnintunto, parannus ja Jeesuksen veren sovittava armo kierretään antikristillisesti siellä, missä ollaan tekopyhiä kiiltokuvakristittyjäkin.
Helluntailaisten teltasta saadut "kielet" ja henki lähti ainakin heti livohkaan, kun teki niinkuin Voitto Ramu opettaa tuossa vihkossaan.
Sillä Ramun kehittelemä uskonoppihan on juuri helluntailaisten oppi, jota oppikirjaa
hän tuhansittain markkinoilla ihmisille jakaa? Kuitenkin ilman uudestikastamista.
Ymmärrän tämän tapahtuman siten, että nuo henget tunsivat olonsa turvallisemmaksi Ramun
kuin helluntailaisten seurassa ja siksi liittyivät Ramun lahkoon.
Väärät henget ei tykkää siitä, kun niiltä aletaan kyselemään ajokorttia ja rekisteriotetta?
1. Joh. 4:1
Rakkaani, älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta; sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan.
kun ei hän omia henkiään koettele vaan antaa niille turvapaikan.
...väärää todistusta lähimmäisestäsi.
Sananl. 25:18
Nuija ja miekka ja terävä nuoli on mies, joka väärin todistaa lähimmäistänsä vastaan.
Paljon on tekstiä, mutta vain vähän totuutta. Vain sen verran, etteivät Totuuden Hengestä
osattomat sitä tule huomaamaan. Rahan kerjäämistä varten on Saatana tämänkin lahkonsa perustanut.
jos ei näin olisi, ei siellä olisi rahastavan pankin tilinumeroa.
Marjakangas opetaa harhaoppeja.
Hän opettaa että Jumala lähettiylienkeli Gabrielin Muhamedin luokse tuomaan viestiä Jumalalta ja antoi Muhamedille tehtänän opastaa kristikunta oikealle tielle.
Marjakangas kieltää Kolminaisuuden ja Jeesuksen Jumaluuden kuten Poutiainenkin.
Marjakangas opettaa monisteissaan myöskin ,että Jumalan tahto on että miehellä on useampia vaimoja .
Raamatukohdan: "paimen olkoon yhden vaimon mies" Marjakangas kiertää opettamalla, että se ei ole Jumalan käsky vaan OHJE (jota ei tarvitse noudattaa).
Marjakangas yrittää kovasti saada rahaa harhaoppiensa levittämiseen, yrittää lehtisissään kovasti kannustaa : "otamme vastaan testamentteja".
Haaveili yhdessä lehdessään saada lahjoituksina 110- tuhatta vanhaa markkaa jotta voisi hankkia painokoneen ja painattaa SEURAKUNTIIN opetusvihkosia.
(kukakohan seurakunta tilaisi tuollaiselta yhdenmiehen lahkolta, joka kieltää Kolminaisuuden ja Jeesuksen Jumaluuden "opetusvihkosia")
Naputelkaapa hakusana : Suuhusi pasuuna - niin voitte tutustua Marjakankaan harhaoppiin laajemmin.
Henkien koettelemista ei Marjakangas ymmärrä VÄHÄÄKÄÄN.
Arka paikka koko henkien koetteleminen Marjakankaalle kaikkiaankin, kuten hänen profeettana esiintyneelle uudelle vaimolleen, joka profetoi Marjakangasta piirittäessään tämän entiselle vaimolle: "sinä olet esteenä miehesi hengelliselle työlle". Lopputuoksena oli salainen suhde joka johti siihen että Marjakangas otti itselleen toisen vaimon.
Tuon teon selittämiseksi Marjakangas kehitti opin monivaimoisuudesta, jota KOLMESSA lehtisessään keskeisesti opettaa.
Tässä maassa esiintyy lukuisia harhaopettajia jotka tuovat turmiollista harhaoppia kristittyjen keskuuteen:
Noita henkilöitä on muunmuassa:
Marjakangas ja Raimo Poutiainen, joiden oppi ei ole minkään tunnustuskunnan opin mukainen.
Lisäksi mm:
Brabhamilainen Pentti Heiska, Teuvo Suni ( joka tosin on pikkutekijä.)
taidan olla anteeksipyynnön velkaa, kun tulin kopioineeksi tämän ketjun aloitusviestin liian vähällä harkinnalla. Anteeksi pyydän!
Toisaalta voi olla hyväkin, että nämä eri henkilöiden omat painotukset ja harhat tuleekin esille, koska niihin netissä kuitenkin törmää. Olen ihmetellytkin juuri tuota monivaimoisuuskeskustelua Marjakankaan ja Lindemanin kirjeenvaihdossa, outo asia suomalaisessa kristillisyydessä nykyaikana.
Voisit kirjoittaa enemmänkin ko aiheesta.
harhaoppisen Ramun selitelmiä.
Paljonkin taidan tietää tapauksesta Marjakangas, sillä olen keskustellut hänen ekan vaimonsa kanssa ja parin muun henkilön kanssa jotka tuntevat Marjakankaan tapauksen noilta ajoilta jolloin hän havaitsi olevansa kahden vaimon mies, mutta mitäpä noista tuon enempää tonkimaan- harhaoppisia riittää.
Mutta jos haluat nähdä miehen ihka ikiomaa ja yksin hänen oppiaan, niin sieltä "suuhusi pasuuna" niitä löytyy kosolti lisää.
Empä tiedä kuinka kovasti tuo seitenvitonen ukko enää useista vaimoista haaveilee- kehuskeli että hänellä on käsikirjoitus valmiinaa aiheena "avioliitto" mutta ei ole löytänyt sille kustantajaa. Tataapi olla kuten tuon Teuvon kohdalla joa tarjosi käsikirjoitustaan yli kolmellekymmenelle kustantajalla ja kukaan ei suostunut sitä painamaan, jotenka Teuvo otti omakustanteen.
Muuten-
tuo "älkää jokaista henkeä uskono" julkaisu ilmestyi Venäjäksi Petroskoissa kirjapainosta muutaman viikkoa sitten. Venäläinen evankelista halusi kovasti että se painettaisiin Venäjäksi koska hänen mukaansa siellä on kovasti tarvetta opetusta henkien koettelemisesta.
Kyseinen evankelista hoitaa vihkosen Venäjän levittämisen.
Painoksen tarkista Pertoskoin yliopistoin Venäjänkielen opettaja, jotanka käännös on huolella tehty. Suomeksi sitä on levinnyt jo noin 20- tuhatta kpl.
Vieläkö heidän harteilleen on tämä ramulaisuudenkin ekytys taakaksi pantu?
Ajatella 20-tuhatta kappaletta: "On hienoa olla kultapossukeron jäsen!"
jonka Ramu on kirjoittanut
suosittelen kaikille, jotka aikoo päästä perille taivaaseen
On tärkeää tunnustaa Jeesus Messiaaksi. Tämä on 1.Jh 4:1-3 kohdan ydin asia (tosin monet eivät asiaa ymmärrä ja ilman Pyhää Henkeä ei kyseinen kohta näytä avaantuvan kenellekään)
Ei riitä, että tunnustetaan Jeesuksen IHMISEKSI,lihaan tulleeksi . NOINHAN JEESUKSEN AIKAISET YLIPAPIT JA KIRJANOPPINEET TUNNUSTIVAT, ETTÄ JEESUS ON VAIN IHMINEN, NIIN MYÖSKIN ISLAMILAISET, JEHOVAT YM TUNNUSTAVA JEESUSKEN VAIN IHMISEKSI.
Jokainen ihminen toki tulee ”lihaan”, eli ihmiseksi.
1.JH 4:1-3
”Tästä te tunnette Jumalan Hengen; jokainen henki joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta”.
Lue tuo ajatuksella, rukoillen. Havaitset miten yksinkertainen on tuo tunnistamistapa. Ei pitäisi olla vaikeaa. Lapsillehan se on kirjoitettu. Jumalan lapsille.
Hengen tunnistamisesta on siis kyse, ei ihmisen tunnistamisesta. Hengen puhetta ja toimintaa ei siis arvioida sen sisällön, Raamatun mukaisuuden tms. perusteella. Toki kaikki Raamatun vastainen puhe on väärästä hengestä.
Saatana ja väärät henget puhuvat myöskin hyvin Raamatun mukaisesti. Kyllä ne Raamatun tuntevat, paremmin kuin koko kristikunta yhteensä. Siinä ei ihminen pysty niitä päihittämään.
Mutta yhtä väärät henget eivät tee. Ne eivät koskaan tunnusta, että Raamatun ilmoittama Jeesus on Kristus, Messias, Voideltu, joka tuli lihaksi; se on: tuli ihmiseksi suorittamaan Jumalan antaman lunastustyön Golgatan ristillä. Kaiken muun väärät henget kyllä saattavat tunnustaa. Älä anna tämän hämätä itseäsi. Yllä olevaa tunnustusta ei voi korvata millään muulla. Ole tässä tarkkana.
Muistat miten riivaajahenget tunnustivat Jeesuksen Jumalan Pojaksi (Mt 8:29,) tai Jumalan Pyhäksi (Mk 1:24, Lk 4:34 ). Siinä on tärkeä ero. Mutta, että Jumala lähetti Poikansa Kristuksena lunastamaan ihmiset synnin orjuudesta (saatanan vallasta), sitä väärät henget eivät tunnusta.”
Väärät henget tunnustaa toki innolla Jeesuksen ihmiseksi, mutta eivät tunnusta Jeesusta Kristukseksi, eli Messiaaksi.
” On merkillepantavaa, että apostolien julistuksessa oli näkyvästi esillä se, että Jeesus on kirjoitusten lupaama Messia.
Monessa Raamatun jakeessa tulee esille Jeesuksen Kristukseksi tunnustaminen. Jeesuksen aseman ilmaisema sana Kristus on kreikkaa, hepreankielinen ilmaisu on Messias. Kun jatkossa Kristus sanan paikalla ( ja lisäksi) käytän ilmaisua Messias, niin se auttaa asian ymmärtämisessä. (suluissa oleva on kirjoittajan korostus).
1Jh 4:1-3 opettaa, että henget tunnistaa siitä tunnustavatko ne Jeesuksen Messiaaksi vai ei. ”Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, (Messiaaksi) lihaan tulleeksi, on Jumalasta;”(1Jh 4:2)
Jeesuksen asema Messiaana ilmaistaan 1Jh 5:1 toteamalla, että “Jeesus on Kristus“ (Messias), sekä mainitsemalla, että joka uskoo, että Jeesus on Kristus (Messias), on Jumalasta syntynyt. Todella keskeisestä asiasta on kyse. Todellinen kynnyskysymys tuo Jeesuksen tunnustaminen Kristukseksi, Messiaaksi. Tuosta ymmärtää, miksi saatana ja väärät henget eivät tuota tunnustusta voi antaa. Jos antaisivat, niin nehän olisivat silloin kai uskossa?!
Mitä pitää uskoa? Tuon mukaan pitää uskoa, että Jeesus on Messias. (Toki varmaan pitää silloin myöskin ymmärtää ja uskoa mitä tuohon Messiaan asemaan ja tehtävään sisältyy.) Usko on Raamatun mukaan; “usko, jonka Jeesus vaikuttaa“. “Usko on luja luottamus...“
Peruskysymys on, että uskotaan Jeesukseen, uskotaan, että Jeesus on Kristus, Messias.
1Jh 5:1 Jokainen, joka uskoo, että Jeesus on Kristus,(Messias) on Jumalasta syntynyt; ja jokainen, joka rakastaa häntä, joka on synnyttänyt, rakastaa myöskin sitä, joka hänestä on syntynyt.
Jeesuksen KRISTUKSEKSI tunnustaminen tulee esille monissa jakeissa:
Mt 1:16 Jaakobille syntyi Joosef, Marian mies, hänen, josta syntyi Jeesus, jota kutsutaan KRISTUKSEKSI (Messiaaksi).
Mt 27:17 Kun he nyt olivat koolla, sanoi Pilatus heille: »Kummanko tahdotte, että minä teille päästän, Barabbaanko vai Jeesuksen, jota sanotaan KRISTUKSEKSI?» (Messiaaksi)
Mt 27:22 Pilatus sanoi heille: »Mitä minun sitten on tehtävä Jeesukselle, jota sanotaan KRISTUKSEKSI (Messiaaksi)» He sanoivat kaikki: »Ristiinnaulittakoon!»
Lk 23:2 Ja he alkoivat syyttää häntä sanoen: »Tämän me olemme havainneet villitsevän kansaamme, kieltävän antamasta veroja keisarille ja sanovan itseään KRISTUKSEKSI,(Messiaaksi) kuninkaaksi».
Jh 4:25 Nainen sanoi hänelle: »Minä tiedän, että Messias on tuleva, hän, jota sanotaan KRISTUKSEKSI; (Messiaaksi) kun hän tulee, ilmoittaa hän meille kaikki».
Jh 9:22 Näin hänen vanhempansa sanoivat, koska pelkäsivät juutalaisia. Sillä juutalaiset olivat jo sopineet keskenään, että se, joka tunnusti hänet KRISTUKSEKSI, (Messiaaksi) oli erotettava synagoogasta.
Apt 2:36 Varmasti tietäköön siis koko Israelin huone, että Jumala on hänet Herraksi ja KRISTUKSEKSI (Messiaaksi) tehnyt, tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte.»
Muutamissa kohdin selkeästi todetaan, että Jeesus on KRISTUS:
Jh 20:31 mutta nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Jeesus on KRISTUS, (Messias) Jumalan Poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessänsä.
Apt 9:22 Mutta Saulus sai yhä enemmän voimaa ja saattoi Damaskossa asuvat juutalaiset ymmälle näyttäen toteen, että Jeesus on KRISTUS (Messias).
Apt 17:3 selitti ne ja osoitti, että Kristuksen piti kärsimän ja nouseman kuolleista, ja sanoi: »Tämä Jeesus, jota minä teille julistan, on KRISTUS (Messias)».
Apt18:5 Ja kun Silas ja Timoteus tulivat Makedoniasta, oli Paavali kokonaan antautunut sanan julistamiseen ja todisti juutalaisille, että Jeesus on KRISTUS (Messias).
Apt 18:28 Sillä hän kumosi suurella voimalla julkisesti juutalaisten väitteet ja näytti kirjoituksista toteen, että Jeesus on KRISTUS (Messias).
Selkeästi myöskin sanotaan, että Jeesuksen messiaanisuuden kieltävä on antikristus;
1Jh 2:22 Kuka on valhettelija, ellei se, joka KIELTÄÄ sen, että Jeesus on KRISTUS (Messias)? Hän on antikristus, se, joka kieltää Isän ja Pojan.
2Jh 1:7 Sillä monta villitsijää on lähtenyt maailmaan, jotka EIVÄT tunnusta Jeesusta KRISTUKSEKSI,( Messiaaksi) joka oli lihaan tuleva; tämä tämmöinen on villitsijä ja antikristus.
Kyse on Jeesuksen ASEMAN, eli Jeesuksen MESSIAANISUUDEN tunnustamisesta. Tämähän on monien uskontojenkin kompastuskivi, todellinen loukkauskallio. Juutalaisuushan EI tunnusta, että Jeesus on MESSIAS (Kristus). Tuon tunnustaminen olisi juutalaisille kauhistus. Jehovalaiset eivät myöskään tunnusta Jeesusta Messiaaksi (Kristukseksi), he pitävät Jeesusta jonkinlaisena “jumal-poikana“.
Eivätkä islamilaiset ym, jotka tunnustavat Jeesuksen vain profeetaksi.
Meediot ym tunnustavat Jeesuksen vain “jälleensyntymiskierroksen“ viimeisellä kierroksella olevaksi jalostuneimmaksi ihmiseksi.
Uusi raamatunkäännös tunnustaa “Jeesuksen Kristuksen IHMISEKSI, lihaan tulleeksi“. Tuo on hämmästyttävää ja törkeää. Tuohan on aivan sama kuin islamilaisten asenne Jeesukseen. Nyt on uudessa raamatussakin virallisesti “tullut tieltä poistetuksi se, joka pidättää“ antikristuksen ilmestymistä. Jeesus Kristuksena (Messiaana) on syrjäytetty tuossa ratkaisevassa kohdassa, jolla koetellaan ovatko henget Jumalasta vai onko toimivahenki antikristuksen henki.
Taitaa olla niin, että Jeesus Kristus, eli sana Kristus taidetaan ymmärtää vain Jeesuksen “toiseksi“ nimeksi, tai “sukunimeksi“, ymmärtämättä ja ajattelematta, että sana Kristus on kreikkaa ja on käännös heprealaisesta sanasta Messias, ja merkitsee Voideltu ( Jh 1:41). Eli kyseessä on Messias, joka oli ilmoitettu tulevaksi lunastamaan kansansa ja päästämään heidät synneistään. Kyse on Jeesuksen tunnustamisesta tuon lunastustehtävän suorittajaksi.
Varmaan kauhea paikka juutalaisille tunnustaa, että he tappoivat Messiaan.
Jeesuksen Messias asemaa ei saatana todellakaan tunnusta. Apostolien tehtävä oli todistaa Jeesuksen messiaanisuudesta. Näinhän Paavali heti kääntymyksensä jälkeen todisti Jeesuksesta; “näyttäen kirjoituksista toteen, että Jeesus ON KRISTUS (Messias)“.
Johanneskin kirjoitti evankeliuminsa näyttääkseen toteen ja todistaakseen Jeesuksen messiaanisuuden;“ mutta nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Jeesus on KRISTUS,(Messias) Jumalan Poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessänsä“ (Jh 20:31).
Apostolit todistivat, että Jeesus oli Kirjoitusten lupaama Messias eli Kristus.
Tuo kiista jatkuu vieläkin. Olisi kyse saatanan “uskoontulosta“, jos se tunnustaisi, että Jeesus on Kristus, eli Messias. 1Jh 5:1 sanoo. “Jokainen, joka uskoo, että Jeesus ON KRISTUS, (Messias) on Jumalasta syntynyt.“
Toki saatana tuon ilmeisesti tietää, mutta se ei sitä tunnusta, koska se merkitsisi saatanalle häviönsä tunnustamista.
Jeesuksen todistajana oleminen merkitsee juuri sitä, että todistetaan, että Jeesus on Messias, Lunastaja, Pelastaja, syntiemme sovittaja.
Voidaan siis tunnustaa, että Jeesus ON KRISTUS, taikka tunnustaa Jeesus KRISTUKSEKSI.
Ongelma taitaa eri raamatunkäännösten kohdalla olla siinä, että Uusi Testamentti on alkujaan kirjoitettu kreikaksi, jolloinka Jeesuksen asema kirjoitetaan kreikaksi Kristus. Hepreaksi kun asia ilmaistaan niin silloin kirjoitetaan Messias. Tästä Jh 1: 41 mainitseekin: “Me olemme löytäneet Messiaan“, se on käännettynä: Kristus.“
Eli Kreikaksi käännettynä sana Messias muuttuu ehkä vaikeammin ymmärrettäväksi “Kristukseksi“, kun kyse on Jeesuksen asemasta lunastustehtävän suorittajana”
” On tietysti johdonmukaista, että kreikaksi kirjoitettua Uutta Testamenttia suomennettaessa Jeesuksen asemasta käytetään Jeesuksen asemasta Kreikankielistä ilmaisua Kristus ja näinollen myöskin kyseessä olevassa 1Jh 4:2 kohdassa taivutusmuotoa Kristukseksi.
Asiaa kuitenkin toki selventäisi jos esim. tuossakin 1Jh 4:2 olisi Jeesuksen asema kirjoitettu hepreaksi; “tunnustaa Jeesuksen Messiaaksi.“ Tuolloin Jeesuksen asema lunastustehtävän suorittajana tulisi yksiselitteisesti ilmaistua. Kyllähän se nytkin tulee selvästi ilmaistua, kunhan vain ymmärretään, että Kristus-nimi tarkoittaa Jeesuksen asemaa, - että hänen asemansa on Messias, lunastustehtävään lähetetty Voideltu.
Ehkä saattaisi olla hyvä noissa henkien koettelemistilanteissakin käyttää “Tunnustatko Jeesuksen Kristukseksi“, sijasta heprealaista ilmaisua “Tunnustatko Jeesuksen Messiaaksi?“. Tuolloin asian opettaminen suomalaisille uskoville saattaisi olla helpommin ymmärrettävämpää.
Kummallista, miten olenkaan joutunut tuota Jeesuksen Messias-aseman merkitystä monesti selventämään. Monet ihmiset eivät yksinkertaisesti ole ymmärtäneet, että ihmisille puhuvat henget tunnistetaan siitä, tunnustavatko ne Jeesus Messiaaksi. Monet ymmärtävät, että 1Jh4:1-3 kohdan tarkoittavan ihmisen tunnistamista.
Monet kai käsittävät tuon Jeesus Kristus - tarkoittavan kai samaa kuin “Voitto Aulis“ ja kai käsittävät, ettei asia muutu miksikään, jos tunnustaa Voiton Aulikseksi. Eihän todellakaan minun nimeni kohdalla asia muutu miksikään, koska tuo Aulis ei ole mikään asemaani kuvaava sana, niinkuin sana Kristus on Jeesuksen kohdalla.
Varmaan on niin, että taistelu Kristuksen asemasta tulee kiihtymään ennennäkemättömiin mittoihin. “Vääriä kristuksia (siis vääriä messiaita) ilmaantuu“. Ja nimenomaan antikristus tulee “anastamaan“ Kristuksen aseman itselleen määräajaksi, se annetaan hänelle.( Ilm 13:7, Dn 7:25) Se tulee esiintymään nimenomaan “antimessiaana“, Messiaan kopiona, jäljennöksenä( 2Ts 2:4).
“toinen tulee omassa nimessään, niin hänet te otatte vastaan“(Jh5:43). Tuo “te“ varmasti tarkoittaa Israelin kansaa, mutta myöskin seurakuntaa (eli uskovia), –portoksi muuttuvaa seurakuntaa. Kihlattu morsian ottaa vieraan vastaan, porttouttahan se on. Varmasti antikristus on persoona, mutta varmasti se jäljittelee myöskin kolminaisuutta eli se esiintyy aluksi henkenä, Pyhäksi Hengeksi tekeytyneenä “valkeuden enkelinä“.
Jeesus tulee varmaan syrjäytetyksi tuosta Kristuksen, – Messiaan asemasta; “tulee tieltä poistetuksi se joka pidättää“ ( 2Ts 2:7) (siis pidättää antikristuksen ilmaantumista) ja antikristus ottaa määräajaksi tuon Kristuksen aseman seurakunnankin keskellä (2Ts 2:4). Antikristuksen henkenä saatana on jo kauan tuota valmistelutyötä “vallan vaihtamiseksi“ tehnyt.
Seurakunta yksinkertaisesti ottaa vastaan tuon antikristuksen hengen luullen sitä Pyhäksi Hengeksi; “…jos toinen tulee omassa nimessään, niin hänet te otatte vastaan“ (Jh 5:43).
Saatana joukkoineen on jo heitetty ulos taivaasta tänne maan päälle. Se pitää suurta vihaa niitä vastaan; “jotka pitävät Jumalan käskyt ja joilla on Jeesuksen todistus“ (Ilm 12:9,12,17). Ihmeillä ja tunnusteoilla se eksyttää nimenomaan valittuja, uskovia ja herätyksentilassa olevia. Tuota vihaa se pitää varmasti sitä uskoa vastaan, jolla uskotaan, että Raamatun ilmoittama Jeesus on Messias. Se yrittää kääntää tuon uskon nyt toimivaan henkeen eli itseensä. Paljon se siinä onnistuukin. Valmistelutyöhön varmasti kuuluu oleellisena osana antikristuksen hengen ja kristittyjen välisen yhteyden vakiinnuttaminen. Seurustelu pimeyden henkivaltojen kanssa tulee varmaan entisestään lisääntymään. Asiaa ei muuta miksikään se, että luullaan, että ollaan tekemisissä Pyhän Hengen kanssa kuten Mt 7:22 palvelijat varmasti luulivat: “Emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet...., tehneet monta voimallista tekoa-
Ole tarkkana.
“Tunnustatteko Jeesuksen KristukSEN“? Myöntävästi tuohon vastaava tunnustaa vain Jeesuksen Kristuksen olemassaolon HENKILÖNÄ, mutta ei hänen ASEMAANSA. Se on siis aivan ERI ASIA kuin tunnustaa Jeesus Kristukseksi eli Messiaaksi, Lunastajaksi, syntiemme sovittajaksi.
Meediot muuten kysyvät heihin yhteydessä olevilta hengiltä juuri noin; “Tunnustatko Jeesuksen Kristuksen?“, ja saavat siihen myöntävän vastauksen, “Kyllä, olemme samalla puolella“. Näin eräs entinen meedio minulle kirjoitti. Tuo kuvannee hyvin, miten tärkeää on asian oikea ymmärtäminen. Muutoin joutuu pimeyden henkien huijaamaksi.”
ON SIIS TÄRKEÄÄ TUNNUSTAA JEESUS MESSIAAKSI, joka tuli lihaksi ( eli ihmiseksi) suorittamaan Isän antaman lunastustehtävän ristillä.
Voitto Ramu
PS,
toki on niitä jotka väittävät, kuten edellä joku, että Jeesuksen KRISTUKSEKSI tunnustaminen on eksytystä ja siten osoittavat olevansa ilman Pyhää Henkeä.
Esim. Teuvo Sunille henkien koettelu on myrkkyä (tai paremminkin Teuvoa hallitsevalle hengelle).
Teuvo väittää, että jos hän koettelee henkeä, niin hän syyllsityy Pyhän Hengen pilkaan.
Koskakohan se Teuvon kirja ilmestyy esim Venäjäksi?
Mainostaahan Teuvo Suni kirjaansa seuraavasti:
"tämä on Ilmestyskirjan jälkeen tärkein kirja."
Meinaako Teuvo, että se: "Teuvo Suni. Älä heitä pelkää" kirjakyhäelmä saapi jäädä vaan muutaman kymmenen ihmisen tiedoksi?
Kunhan tuo Suni saadaan ensiksi toimitettua Siperiaan venäjää oppimaan.
Koska sinä olet Siperiasta vapaaksi päässyt?
Näköjään tyhjät tynnyrit kolisee , hengen täyteistä tejkstiä tuo edellisen kirjoittajan teksti
"Tyhjät tynnyrit kolisee"? - Kauan eläköön Siperia!
Tapasin eestiläisen joka sodan jälkeen karkoitettiin Suomesta Venäjälle ja sieltä Siperiaan.
Kertoi että suurin haave hänellä Siperiassa oli, että saisi joskus syödä vatsansa täyteen leipää.
Mies pursusi suurta elämän viisautta-keskuetelimme pitemmän aikaa maailmanmenosta.
On se vaan törkeää, että näillä palstoilla jotkut "voitto vähä........" ja
jopa "jehova-ramut" jatkavat perättömiä syyttelyjään täällä nimeltä mainit-
semiaan lähimmäisiään vastaan, heitä harhaoppien opettamisesta syytellen.
Näin näet syyttelee täällä toisia henkilö, joka tässä jatkossa esitettyjen
linkkien takaa löytyvien tekstien selvän näytön perusteella on juuri itse
osoittautunut niiden harhaoppien kannattajaksi, joista hän toisia täällä
perättömin perustein syyttelee.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000005&posting=22000000022857399
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000005&posting=22000000022866191
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000005&posting=22000000022874348
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000005&posting=22000000025495555
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000005&posting=22000000022806922
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000005&posting=22000000022839042
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000005&posting=22000000022842849
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000005&posting=22000000025495780
Itse Voitto Ramu opettaa harhaoppia jumaluudesta,
eli
Kolminaisuusoppi Voitto Ramun mukaan, verrattuna
todelliseen oikeaan kolminaisuusoppiin.
Ensimmäiseksi lainatun Voitto Ramun kirjoittaman
viestin otsikon:
"VÄÄRIN arvattu
Kirjoittanut: Voitto Ramu 3.11.2006 klo 06.46"
sisältämässä viestissä Voitto Ramu väittää:
""Ennen ihmiseksi tuloaan Taivaassa Jeesus ei ollut "Jumalan
Poika" Jumalan pojaksi Hän tuli siinä vaiheessa kun Hän sikisi
Pyhästä Hengestä ja syntyi Neitsyt Mariasta,- eli syntyi ihmi-
seksi lunastustehtävää varten."
Toiseksi lainatun Voitto Ramun kirjoittaman viestin otsikon:
"Jeesus herätti itsensä kuolleista.
Kirjoittanut: Voitto-Ramu 17.2.2007 klo 04.46"
sisältämässä viestissä Voitto Ramu väittää:
"Ei taivas siis ollut "Jumalasta tyhjä" vaikka Jumala
oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa."
Kolmanneksi eli Voitto Ramun kirjoittaman viestin jo
toiseen kertaan lainatun viestin otsikon:
"VÄÄRIN arvattu
Kirjoittanut: Voitto Ramu 3.11.2006 klo 06.46"
sisältämässä viestissä Voitto Ramu väittää:
"ELI, mentyään takaisin taivaaseen Jeesus ei ole siellä enään
Jumalan Poika, vaan JUMALA. Eli lyhyesti: Täällä maanpäällä
Jeesus oli Pojan asemassa ja Jumalan Poika, koska oli Jumalasta
siinnyt. Täällä maanpäällä Jeesus oli siis Jumala ja ihminen
samalla kertaa. Taivaassa Hän ei enää ole ihminen eikä Poika,
vaan Jumala."
Nyt sitten vähän analyysiä edellä lainattujen johdosta:
Voitto Ramun mukaan Jumalalla ei siis ollut Poikaa sitä ennen
kuin Jeesus syntyi ihmiseksi. Taivaassa oli näin ollen vain
Jumala yksin.
Voitto ramun mukaan Jumala sai Pojan itselleen vasta siinä
vaiheessa, kun Jeesus sikisi Pyhän Hengen vaikutuksesta Marian
kohdussa, ja syntyi ihmiseksi.
Taivaassa olevasta Jumalasta tuli siis Voitto Ramun opetuksen
mukaan Isä vasta sen seurauksena, kun Jeesus syntyi ihmiseksi.
Tapahtuma ei Ramun mukaan myöskään merkinnyt sitä, että itse
Isä Jumala olisi syntynyt ihmiseksi.
Ramun mukaan tapahtuma merkitsi paremminkin sitä, että Jumala
jakaantui Jeesuksen ihmiseksi sikiämisen yhteydessä kahdeksi
eri persoonaksi, sillä Ramun mukaanhan:
"Ei taivas siis ollut `Jumalasta tyhjä´ vaikka Jumala
oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa."
Jumala, jolla ei siis ollut Ramun mukaan Poikaa ennen Jeesuksen
ihmiseksi sikiämistä, jakaantui Ramun mukaan kahdeksi persoonaksi
eli Isäksi ja Pojaksi vasta tässä vaiheessa.
Jeesuksen maan päällä ollessa Jumala siis oli kahdessa eri persoo-
nassa yhtä aikaa, eli "Jumala oli Kristuksessa" maailmaa sovittamassa,
ja samalla ja samaan aikaan Isänä Jumalana taivaassa.
Mutta Ramun mukaan Jumalan oleminen kahtena eri persoonana loppui
tosi lyhyeen, sillä (Ramun yllä lainattua tekstiä toistaen):
"...mentyään takaisin taivaaseen Jeesus ei ole siellä
enään Jumalan Poika, vaan JUMALA. Eli lyhyesti: Täällä
maanpäällä Jeesus oli Pojan asemassa ja Jumalan Poika,
koska oli Jumalasta siinnyt. Täällä maanpäällä Jeesus
oli siis Jumala ja ihminen samalla kertaa. Taivaassa
Hän ei enää ole ihminen eikä Poika, vaan Jumala."
Voitto Ramun mukaan taivaassa ei siis enää ole olemassa "Jumalan Poikaa",
eikä näin ollen myöskään "välimiestä Jumalan ja ihmisten välillä", eli
ei kirkastettua "ihmistä Jeesusta Kristusta". Ei siis ihmistä eikä edes
Jamalan Poikaa, vaan ainoastaan Jumala yksin.
Kun Marcellos Ankyralaisen oppi Konstantinopolin kirkolliskokouksessa
hylättiin, se hylättiin siksi, että Marcellos katsoi Jeesuksen erillisen
persooonallisuuden loppuvan siinä vaiheessa, josta apostoli Paavali
opettaa.
Paavali näet opettaa, että sen jälkeen kun kaikki on alistettu Pojan
valtaan, silloin itse Poikakin alistuu sen valtaan joka on alistanut
kaiken Hänen alleen. Paavalin mukaan lopputulos merkitsee "Jumalan
olemista kaikki kaikissa."
Marcellos tulkitsi tuon apostoli Paavalin opetuksen merkitsevän sitä,
että Pojan alistuminen Isän valtaan merkitsee jopa Pojan itsenäisen
persoonallisuuden loppumista. Poika ei Marcelloksen mukaan kylläkään
suinkaan katoa olemattomiin, vaan sen sijaan vetäytyy takaisin Isään
Jumalaan eli Isän persoonallisuuden sisälle.
Marcelloksen mukaan tuo vetäytyminen tapahtuu vasta sitten, kun kaikki
on alistettu Pojan valtaan, ja kaikki viholliset kukistettu, jopa siis
kuolemakin, sillä Paavalin mukaan vihollisista viimeisenä kukistetaan
juuri kuolema.
Voitto Ramun opin mukaan Jumalan Pojan itsenäinen olemassaolo, siis
jopa ihmisenä ja Jumalan Poikana olemassaolo ei pääty vasta silloin,
milloin Macellos sen oletti päättyvän, vaan Voitto Ramun mukaan se
päättyi jo siinä vaiheessa kun Herra Jeesus ylösnousemuksensa jälkeen
otettiin takaisin taivaaseen.
Näin ollen, jos Marcelloksen oppi (siitä, että Jumalan Pojan itsenäinen
olemassaolo Poikana kerran päättyy) oli syytä Konstantinopolin kirkollis-
kokouksessa tuomita, paljon suuremmalla syyllä on aihetta tuomita tämä
Voitto Ramun oppi, jonka mukaan Jumalan Pojan Poikana olo on jo päättynyt
hänen taivaaseen ottamisensa yhteydessä.
-----------
Kun Voitto Ramu on väärin perustein toisia syyttäessään syyttänyt heitä
jopa siitä, etteivät syytetyt ole kaikessa olleet valmiit yhtymään niin
sanottuun Atanasiuksen uskontunnustuksen sisältöön, niin katsotaanpa nyt,
miltä Voitto Ramun oma oppi Atanasiuksen tunnustuksen valossa näyttää.
Atanasiuksen uskontunnustus ensiksikin sanoo:
"Sellainen kuin on Isä, sellainen on myös Poika ja Pyhä Henki: Isä on
luomaton, Poika on luomaton ja Pyhä Henki on luomaton."
Edellä lainattu kohta sisältää sanat:
"Poika on luomaton",
mutta Voitto Ramu väittää nimenomaan, että Jumala "loi" Jeesuksen.
Atanasiuksen uskontunnustus sanoo:
"Isä on ikuinen, Poika on ikuinen ja Pyhä Henki on ikuinen, eikä kuitenkaan
ole kolmea ikuista, vaan yksi ikuinen, niin kuin ei myöskään ole kolmea
luomatonta eikä kolmea ääretöntä, vaan yksi luomaton ja yksi ääretön."
Edellä lainattu kohta sisältää sanat:
"Poika on ikuinen",
mutta Voitto Ramu väittää nimenomaan, ettei Poika suinkaan ole ikuinen.
Jumalan Poikaa ei Ramun mukaan ollut ennen Jeesuksen ihmiseksi syntymistä,
ja Ramun opetuksen mukaan Jumalan Poikaa ei myöskään taivaassa enää ole,
vaan Poika on muuttunut samaksi kuin Isä Jumala.
Atanasiuksen uskontunnustus sanoo:
"Isää ei kukaan ole tehnyt, luonut eikä synnyttänyt. Poika on yksin Isästä,
häntä ei ole tehty eikä luotu, vaan hän on syntynyt."
Edellä lainattu kohta sisältää sanat:
"Poika on yksin Isästä, häntä ei ole tehty eikä luotu, vaan hän on syntynyt."
mutta Voitto Ramu väittää nimenomaan, että Jumala alkuaan "loi" sen olennon,
josta sitten vasta ihmiseksi syntymisensä yhteydessä tuli Jumalan Poika.
Atanasiuksen uskontunnustus jatkaa
"Pyhä Henki on lähtöisin Isästä ja Pojasta, häntä ei ole tehty eikä luotu eikä
hän ole syntynyt, vaan hän lähtee. Isä on siis yksi, ei ole kolmea Isää, Poika
on yksi, ei ole kolmea Poikaa, Pyhä Henki on yksi, ei ole kolmea Pyhää Henkeä.
Tässä kolminaisuudessa ei ole mitään aikaisempaa eikä myöhempää, ei mitään
suurempaa eikä pienempää, vaan kaikki kolme persoonaa ovat yhtä ikuisia
ja keskenään samanarvoisia, näin on siis palvottava niin kuin on sanottu -
kolminaisuutta joka on yksi, ja ykseyttä joka on kolminaisuus."
Edellä lainattu kohta sisältää sanat:
"Tässä kolminaisuudessa ei ole mitään aikaisempaa eikä myöhempää, ei mitään
suurempaa eikä pienempää, vaan kaikki kolme persoonaa ovat yhtä ikuisia
ja keskenään samanarvoisia,..."
Sanat siis merkitsevät, ettei kolminaisuudessa ole yksikään persoona toistaan
aikaisempi eikä myöhempi, eli Isä ei ole Poikaa aikaisempi, eikä vastaavasti
Poika Isää myöhempi. Persoonat ovat yhtä ikuisia, eli Poika on yhtä ikuinen
kuin Isäkin.
Mutta mitä sanookaan Voitto Ramu? Ramu väittää, ettei kolminaisuudessa ollut
Poikaa ennen Jeesuksen sikiämistä ihmiseksi, eli Ramun mukaan pyhä kolminaisuus
siis syntyi vasta meidän nykyisen ajanlaskumme alussa.
Samoin Voitto Ramun mukaan hänen kolminaisuutensa eli tämä Ramun ikioma kolmi-
naisuus oli kovin lyhytaikainen. Kun se näet päättyi Jeesuksen taivaaseen menoon,
jonka jälkeen kolminaisuudessa ei Ramun mukaan Poikaa enää edes ole, Voitto Ramun
opin mukaan Jumalan kolminaisuus kesti varmuudella vain alle 35 vuotta.
----------
Tässä vielä vertailukohteeksi koko
"Athanasiuksen uskontunnustus"
Sen, joka tahtoo pelastua, on ennen kaikkea
pysyttävä yhteisessä kristillisessä uskossa.
Sitä on noudatettava kokonaisuudessaan ja
väärentämättä. Joka ei niin tee, joutuu epäi-
lemättä iankaikkiseen kadotukseen.
Yhteinen kristillinen usko on tämä:
Me palvomme yhtä Jumalaa, joka on kolminainen,
ja kolminaisuutta, joka on yksi Jumala, per-
soonia toisiinsa sekoittamatta ja jumalallista
olemusta hajottamatta.
Isällä on oma persoonansa, Pojalla oma ja Py-
hällä Hengellä oma, mutta Isän ja Pojan ja
Pyhän Hengen jumaluus on yksi, yhtäläinen on
heidän kunniansa ja yhtä ikuinen heidän majes-
teettisuutensa.
Sellainen kuin on Isä, sellainen on myös Poika
ja Pyhä Henki: Isä on luomaton, Poika on luoma-
ton ja Pyhä Henki on luomaton.
Isä on ääretön, Poika on ääretön ja Pyhä Henki
on ääretön.
Isä on ikuinen, Poika on ikuinen ja Pyhä Henki
on ikuinen, eikä kuitenkaan ole kolmea ikuista,
vaan yksi ikuinen, niin kuin ei myöskään ole
kolmea luomatonta eikä kolmea ääretöntä, vaan
yksi luomaton ja yksi ääretön.
Samoin on Isä kaikkivaltias, Poika kaikkivaltias
ja Pyhä Henki kaikkivaltias, eikä kuitenkaan ole
kolmea kaikkivaltiasta, vaan yksi kaikkivaltias.
Samoin Isä on Jumala, Poika on Jumala ja Pyhä
Henki on Jumala, eikä kuitenkaan ole kolmea Ju-
malaa, vaan yksi Jumala. Samoin Isä on Herra,
Poika on Herra ja Pyhä Henki on Herra, eikä
kuitenkaan ole kolmea Herraa, vaan yksi Herra.
Niin kuin kristillinen totuus vaatii meitä tun-
nustamaan kunkin persoonan erikseen Jumalaksi
ja Herraksi, samoin yhteinen kristillinen usko
kieltää meitä puhumasta kolmesta Jumalasta tai
Herrasta.
Isää ei kukaan ole tehnyt, luonut eikä synnyttä-
nyt. Poika on yksin Isästä, häntä ei ole tehty
eikä luotu, vaan hän on syntynyt.
Pyhä Henki on lähtöisin Isästä ja Pojasta, häntä
ei ole tehty eikä luotu eikä hän ole syntynyt,
vaan hän lähtee. Isä on siis yksi, ei ole kolmea
Isää, Poika on yksi, ei ole kolmea Poikaa, Pyhä
Henki on yksi, ei ole kolmea Pyhää Henkeä.
Tässä kolminaisuudessa ei ole mitään aikaisempaa
eikä myöhempää, ei mitään suurempaa eikä pienem-
pää, vaan kaikki kolme persoonaa ovat yhtä ikuisia
ja keskenään samanarvoisia, näin on siis palvot-
tava niin kuin on sanottu - kolminaisuutta joka
on yksi, ja ykseyttä joka on kolminaisuus.
Sen joka tahtoo pelastua, on siis ajateltava
kolminaisuudesta näin.
Saavuttaaksemme iankaikkisen pelastuksen meidän
on kuitenkin myös vakaasti uskottava, että meidän
Herramme Jeesus Kristus on tullut ihmiseksi.
Oikea oppi on tämä: Me uskomme ja tunnustamme,
että meidän Herramme Jeesus Kristus on Jumalan
Poika, Yhtä lailla Jumala ja ihminen:
Isän luonnosta ennen aikojen alkua syntyneenä
hän on Jumala, äidin luonnosta ajassa syntynee-
nä hän on ihminen. Hän on täysi Jumala, ja täy-
si ihminen järjellisine sieluineen ja ihmisruu-
miineen.
Jumaluudessaan hän on samanarvoinen kuin Isä,
ihmisyydessään vähäarvoisempi kuin Isä.
Vaikka hän on Jumala ja ihminen, ei kuitenkaan
ole kahta Kristusta, vaan yksi.
Yhdeksi hän ei ole tullut siten, että jumaluus
olisi muuttunut ihmisyydeksi, vaan siten, että
Jumala on omaksunut ihmisyyden.
Yksi hän ei ole sen vuoksi, että luonnot olisivat
sekoittuneet toisiinsa, vaan siksi, että hän on
yksi persoona. Sillä niin kuin järjellinen sielu
ja ruumis yhdessä ovat yksi ihminen, niin Jumala
ja ihminen ovat yksi Kristus.
Hän on kärsinyt meidän pelastuksemme tähden, as-
tunut alas helvettiin, noussut kuolleista, astunut
ylös taivaisiin, istunut Isän oikealle puolelle,
ja sieltä hän on tuleva tuomitsemaan eläviä ja
kuolleita. Hänen tullessaan kaikkien ihmisten
on noustava kuolleista ruumiillisesti ja käytävä
tilille siitä, mitä ovat tehneet. Hyvää tehneet
pääsevät ikuiseen elämään, pahaa tehneet joutuvat
ikuiseen tuleen.
Tämä on yhteinen kristillinen oppi. Se joka ei
usko sitä vakaasti ja vahvasti, ei voi pelastua."
Raimo Poutiaisen nimeä eniron hakusarakkeeseen syötettäessä, eniro avaa vastaukseksi seuraavan otsikon, nimeltään "Henkien koetteleminen - Suomi24 Keskustelu". Eniron esiin tuoman otsikon alta löytyy Voitto Ramu nimisen (nyt jo lähes pari vuotta sitten edesmenneen) henkilön useita kristittyjä suoranaisilla val- heilla rienaava seuraava teksti, lainattuna otsikon takaa löytyvän viestiketjun eräästä tekstistä, jonka on kirjoittanut Voitto Ramu. Tämä otsikon alta löytyvä, Voitto Ramun kirjoittamasta tekstistä lainattu kohta kuuluu: "Marjakangas ja Raimo Poutiainen, joiden oppi ei ole minkään tunnustuskunnan opin mukainen. Lisäksi mm: Brabhamilainen Pentti Heiska, Teuvo ..." :Koko eriron avaama otsikko avautuvaan linkkiin kuuluu kokonaisuudessaan: "Henkien koetteleminen - Suomi24 Keskustelu Marjakangas ja Raimo Poutiainen, joiden oppi ei ole minkään tunnustuskunnan opin mukainen. Lisäksi mm: Brabhamilainen Pentti Heiska, Teuvo ... keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000005&posting=22000000015021422 · suomi Välimuistissa · Samankaltaisia sivuja" Koska on täysin selvää, että Voitto Ramun kirjoittama teksti on törkeä valhe, eli se on kirjoitettu mollaustarkoituksessa, tarkoitteenaan mollata kyseisiä nimettyjä henkilöitä,katson oikeaksi paljastaa kyseisen Voitto Ramun "kaksinaamaisuuden" seuraavan tekstin avulla: Voitto Ramu oli eläessään lisäksi "kaksinaamainen". Tällä tarkoitan sitä, miten ilmeisen kaksinaamaisesti hän moitti toista henkilöä seliaisista asenteista joita hän omalla kohdallaan piti kunnianaan. Eräässä tekstissä eräs kirjoittaja otti (Voitto Ramun kaksinaamaisuuden paljastaakseen) kantaa siihen, keitä olivat ne kaksi henkilöä, joita Ramu syytti siitä, ettei heidän oppinsa ole minkään oppikunnan opin mukaista. Tekstin kirjoittaja vihjaisi tietävänsä kolmannenkin henkilön, jonka kohdalla on aivan samoin: ""Ei ole Poutiainen todellakaan ainoa, sillä minä tiedän Poutiaisen ja Weijon lisäksi vielä kolmannenkin henkilön, joka oikein rinta rottin- gilla on uhonnut, ettei hänen oppinsa ole minkään oppisuunnan opin mukainen. Mahdatko sinä tietää kuka tuo mies on, joka tuossa tähän alle lainatussa viestissä uhoaa seuraavasti: (Ramun tekstiä:) "Mulla on se etu takanani, että mun ei tarvi kuunnella mitään oppikuntaa." Ja uskon- ja oppisuuntien muodostavien ihmisten opinnäkemyksistä ja mielipiteistä tämä sama Voitto Ramu uhosi, ettei hän anna niille "mitään arvoa", kirjoittamalla seuraavasti: (Ramun tekstiä:) "Ihmisten opeilla ja mielipiteillä ei ole mitään arvoa." Eli mahdatkos tietää ja tunnistaa kuka tuo mies on, joka tuolla lailla noin hävyttömän nurjamielisesti kaksia puntareita käyttää? Eli syyttelee lähimmäisiään seillaisista asenteista joita omalla kohdallaan pitää kunnianaan. Eikös ole sinunkin mielestäsi häpeällisen epärehellinen ja kaksi- mielinen mies? "" Tässä tosite toisesta tekstistä, josta ilmeni, kuinka Ramu jatkuvasti ennenkin oli toistanut tuota "mantrahokemaansa", kuten tämä aikai- semmasta kirjoituksesta poimittu esimerkki osoittaa: "" ei minkään mukaista Kirjoittanut: Voitto Ramu 30.1.2006 klo 17.56 Poutiaisen kotisivulta poimittua: "rehellisyys on johtanut kaikkien tunnustuskuntien näkemyksistä poik- keaviin, sitoutumattomiin ja täysin vapaisiin katsantokantoihin" "Päivitän tekstieni sisältöä sitä mukaa kun koen mietteitteni edistyvän" Sen lisäksi, että Ramu tarkoitteellisesti vääristeli kyseiseltä kotisuvulta `muka ulkomuistista´ lainaamiaan tekstejä, hän tosiasiassa paljasti jat- kuvasti tuon oman törkeän kaksinaamaisuutensa. Tässä näet hänen tekstiään eräästä ketjusta, jossa hän puhuu itsestään: "" paineet laskettu Kirjoittanut: Voitto Ramu 28.1.2006 klo 18.50 paineet on laskettu jo aikoja sitten. Olempa vaan kirjoitellut sitä mitä Raamattu sanoo. Ihmisten opeilla ja mielipiteillä ei ole mitään arvoa. Mulla on se etu takanani, että mun ei tarvi kuunnella mitään oppikuntaa ja uskallan siis kirjoittaa omalla nimelläni."" Näin siis mies itsestään edellä. Verratkaapa nyt hänen negatiivisessa mielessä Poutiaisen kotisivulta muka lainaamaansa tekstiä siihen, mitä hän sanoo itsestään: Poutiaisen tekstistä negatiivisesti, eli yrittäen moittien mollata: "rehellisyys on johtanut kaikkien tunnustuskuntien näkemyksistä poikkeaviin, sitoutumattomiin ja täysin vapaisiin katsantokantoihin" Mutta itsestään täysin positiivisesti, eli kehuen: "Mulla on se etu takanani, että mun ei tarvi kuunnella mitään oppikuntaa ja uskallan siis kirjoittaa omalla nimelläni." Se mikä tälle `kaksien puntarien käyttäjälle´, eli nurjamieliselle toisten henkilöiden rienaajalle oli muka itselleen "etu", se sama seikka oli hänen mielestään hänen vastustajilleen, joita hän yritti näilläkin keinoin mollata, "haitta". Että tällaista oli se tämän miehen `vanhurskaus´. ----------- Lisäksi on paikallaan myös paljastaa, minkälainen oli tämän kyseisen Voitto Ramu nimisen henkilön edustama kolminaisuusoppi, verrattuna oikeaan kolminaisuusoppiin: " http://koti.mbnet.fi/rape1941/kolminai.htm "