"Mr & Mrs Smith"
Eli elokuva.
Erikoinen elokuva. Tässä aviopuolisot ovat toisistaan tietämättöminä palkkamurhaajia, ja jossakin vaiheessa saavat molemmat käskyn tappaa toisensa.
Molemmat ovat nk. palkkamurhaajien eliittiä ("eliittiä" en tohdi palkkamurhaajia kutsua oikein eliitiksi).
Entä elokuva nk. tasa-arvon kannalta, jota feministit sanovat aina miettivänsä. Luullakseni feministit pitävät tuota elokuvan nais-sankaria esikuvanaan. Itsenäinen, täysin omillaan tuleva nainen (siltähän se aina näyttää). Lisäksi tämä sankari ei pitänyt lapsista ollenkaan. Eikä osannut laittaa ruokaa miehelleen.
Erikoista elokuvassa oli myös se, että naisen palkkamurhaajatoimisto oli täysin 100 % naistyöntekijöiden ylläpitämä. Itse kiinnitin tähän huomiota. (Toisaalta tuo on juuri sitä, mitä itse toivoisin naisilta enemmän, keskinäistä solidaarisuutta enemmän, 100% naistoimintaa, en toki tuollaisissa aihepiireissä. (Mutta tuo (naisten keskinäinen solidaarisuus) on taas naisten oma asia.))
Entä huumori mikä elokuvassa oli. Tuo huumori oli sellaista, että mies teki tuossa huumorin. Mies oli niissä kohdissa, missä huumoria oli mukana, niin mies oli siinä päähenkilö. Jos nainen olisi tehnyt vastaavat teot, ei se olisi ollut hauskaa. Se olisi ollut epäkorrektia. Siitä olisi tullut paha olo.
Mies osaa nauraa itselleen, ja suvaitsee, että nainen nauraa miehelle myös. Mies osaa tehdä itsestään pellen, että saa naisen siten nauramaan. Naisen ei mielestäni tarvitse tehdä itsestään pelleä, että siten viihdyttäisi miestä. (toki myönnän, että itsensä tuntevat naiset osaavat myös nauraa itselleen ja kertoa hyviä vitsejä, olen huomannut)
Elokuva oli siitä erikoinen, että siinä kuoli satapäin miehiä, mutta ei yhtään naista. Mutta se on hyvä asia. Jos asia olisi ollut toisinpäin, olisi tuo ollut tökeröä. Vastenmielistä.
Mies osaa uhrautua naisen puolesta.
Tuli muuten mieleen toinen hieman samantapainen, sarja "Rouva Presidentti". Itse katsoin vain mielenkiinnosta tuon sarjan yhden jakson, viime jakson. Siinä "Rouva Presidentti" sanoi pienelle tyttölapselleen että "Käyn laittamassa pahat sedät kuriin". Tämä on juuri tuota. Juuri tuota.
Tulee mieleen, mitenhän paljon itsieensä naisiin vaikuttaa kaikki nuo elokuvat ja sarjat. Osaako nainen noiden jälkeen vielä toimia itsenäisesti. Kaikki nuo sarjathan ja elokuvat ovat miehen käsialaa. Ottavatko naiset nuo elokuvien ja sarjojen sankarinaiset esikuvikseen? - Itse sanoisin, että metsäänpä menette. (Itseäni ei ainakaan kiinnosta tuollaiset miehen käsikirjoittamat feministihupakot.)
Entä oliko elokuva hyvä?
(On muuten erikoista ja jäin pohtimaan tuota. Mikä on käsikirjoittajien vastuu vastakkaiseen sukupuoleen? - Itse en osaisi käsikirjoitta elokuvaa naisista, en ryhtyisi moiseen touhuun edes. Jos minä käsikirjoittaisin elokuvan naisen elämästä, joku nainen samaistuisi minun käsikirjoittamaan naishahmoon, olisiko se sitten hyvä vai huono asia? Hoh, onpa vaikea asia. En tohdi ottaa vastuuta itselleni moisista käsikirjoituksista.)
(Toinen asia. Itse tekisin elokuvat täysin eritavalla. On surullista lukea Hollywoodin surullisista parisuhteista jotka päättyvät usein eroihin. Kovin on yleistä siellä päin.)
Elokuva olisi ollut parempi, jos naishenkilö ei olisi tappanut miestään siinä lopussa. Loppu oli hyvin vastenmielistä katsottavaa.
Eli elokuva.
Erikoinen elokuva. Tässä aviopuolisot ovat toisistaan tietämättöminä palkkamurhaajia, ja jossakin vaiheessa saavat molemmat käskyn tappaa toisensa.
Molemmat ovat nk. palkkamurhaajien eliittiä ("eliittiä" en tohdi palkkamurhaajia kutsua oikein eliitiksi).
Entä elokuva nk. tasa-arvon kannalta, jota feministit sanovat aina miettivänsä. Luullakseni feministit pitävät tuota elokuvan nais-sankaria esikuvanaan. Itsenäinen, täysin omillaan tuleva nainen (siltähän se aina näyttää). Lisäksi tämä sankari ei pitänyt lapsista ollenkaan. Eikä osannut laittaa ruokaa miehelleen.
Erikoista elokuvassa oli myös se, että naisen palkkamurhaajatoimisto oli täysin 100 % naistyöntekijöiden ylläpitämä. Itse kiinnitin tähän huomiota. (Toisaalta tuo on juuri sitä, mitä itse toivoisin naisilta enemmän, keskinäistä solidaarisuutta enemmän, 100% naistoimintaa, en toki tuollaisissa aihepiireissä. (Mutta tuo (naisten keskinäinen solidaarisuus) on taas naisten oma asia.))
Entä huumori mikä elokuvassa oli. Tuo huumori oli sellaista, että mies teki tuossa huumorin. Mies oli niissä kohdissa, missä huumoria oli mukana, niin mies oli siinä päähenkilö. Jos nainen olisi tehnyt vastaavat teot, ei se olisi ollut hauskaa. Se olisi ollut epäkorrektia. Siitä olisi tullut paha olo.
Mies osaa nauraa itselleen, ja suvaitsee, että nainen nauraa miehelle myös. Mies osaa tehdä itsestään pellen, että saa naisen siten nauramaan. Naisen ei mielestäni tarvitse tehdä itsestään pelleä, että siten viihdyttäisi miestä. (toki myönnän, että itsensä tuntevat naiset osaavat myös nauraa itselleen ja kertoa hyviä vitsejä, olen huomannut)
Elokuva oli siitä erikoinen, että siinä kuoli satapäin miehiä, mutta ei yhtään naista. Mutta se on hyvä asia. Jos asia olisi ollut toisinpäin, olisi tuo ollut tökeröä. Vastenmielistä.
Mies osaa uhrautua naisen puolesta.
Tuli muuten mieleen toinen hieman samantapainen, sarja "Rouva Presidentti". Itse katsoin vain mielenkiinnosta tuon sarjan yhden jakson, viime jakson. Siinä "Rouva Presidentti" sanoi pienelle tyttölapselleen että "Käyn laittamassa pahat sedät kuriin". Tämä on juuri tuota. Juuri tuota.
Tulee mieleen, mitenhän paljon itsieensä naisiin vaikuttaa kaikki nuo elokuvat ja sarjat. Osaako nainen noiden jälkeen vielä toimia itsenäisesti. Kaikki nuo sarjathan ja elokuvat ovat miehen käsialaa. Ottavatko naiset nuo elokuvien ja sarjojen sankarinaiset esikuvikseen? - Itse sanoisin, että metsäänpä menette. (Itseäni ei ainakaan kiinnosta tuollaiset miehen käsikirjoittamat feministihupakot.)
Entä oliko elokuva hyvä?
(On muuten erikoista ja jäin pohtimaan tuota. Mikä on käsikirjoittajien vastuu vastakkaiseen sukupuoleen? - Itse en osaisi käsikirjoitta elokuvaa naisista, en ryhtyisi moiseen touhuun edes. Jos minä käsikirjoittaisin elokuvan naisen elämästä, joku nainen samaistuisi minun käsikirjoittamaan naishahmoon, olisiko se sitten hyvä vai huono asia? Hoh, onpa vaikea asia. En tohdi ottaa vastuuta itselleni moisista käsikirjoituksista.)
(Toinen asia. Itse tekisin elokuvat täysin eritavalla. On surullista lukea Hollywoodin surullisista parisuhteista jotka päättyvät usein eroihin. Kovin on yleistä siellä päin.)
Elokuva olisi ollut parempi, jos naishenkilö ei olisi tappanut miestään siinä lopussa. Loppu oli hyvin vastenmielistä katsottavaa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itse toki tiedän että sarjat ja elokuvat ovat miesten käsikirjoittamia ja tuottamia ja suhtaudunkin niihin lähinnä miesten fantasioina ja projisointeina.
Hollywoodissa on miesten valta. On ollut aina. Elokuvateollisuus on niin valtava bisnes ettei sinne tarvita naisia räpelöimään. Mutta niin, en suhtaudu vakavasti yleensäkään mihinkään amerikkalaiseen tv-ohjelmaan enkä elokuvaan, en ota niistä mallia. Onhan niitä surullisia esimerkkejä kuten Sinkkuelämää, mikä ei todellakaan ole mikään feministinen manifesti. Miehän sitäkin sarjaa on tuottamassa (ja käsikirjoittamassa?)
http://www.imdb.com/name/nm0823015/
hollywood elokuvissa ole tapana, että paha saa aina lopussa palkkansa?
Muutoin en tuollaisesta tusinakamasta jaksaisi suuria analyyseja tehdä. Markkinointitutkimuksella tutkaistaan, että mikä myy ja sitä tehdään. Teollisuutta siinä missä muukin teollisuus. Ei siellä hallivuudissa kovin syvällisiä mietitä elokuvia tehdessä. Joskus kerran vuodessa tuotetaan joku ulkomaalaisen tekele, jossa on olevinaan jokin sanomakin.
Tuossa jaksossa, minkä katsoin, niin siinä presidentin aviopuoliso (eli mies) pohti sitä tilannetta kun vaimoaan pyydettiin presidentiksi.
Siinä 3 miestä tuli pyytämään tuota naista presidentiksi.
Siis kolme miestä. Minä kuvittelin tuon tilanteen, ja minua harmittaisi tuon miehen puolesta. Tuossakin pätkässä tuo mies ikäänkuin jäi syrjään ja kaikki puhuivat vain vaimostaan, kuitenkaan kukaan ei sanonut vastaan. Siis kolme miestä pyysi miehen vaimoa presidentiksi.
Tuossa huoneessa oli neljä miestä ja kaikki siirsivät suuren työtaakan naiselle. Yksi epäröi varmasti hieman.
Ja sitten tuo nainen riemuitsee suuresti että Jeeeeee.
Itseäni ei tulisi mieleenkään pyytää ketään naista ryhtymään presidentiksi. Käsittämätön idea.
En ymmärrä niitä miehiä, ketkä oman vastuunsa siirtävät naiselle.
Tämä kyllä alkaa olemaan aika yleistä tässä nyky-yhteiskunnassa.
Itse ajateltuna itseni tilanteeseen, jossa neljä naista pyytäisi minua johtajakseen, niin tuollainen tilanne olisi vastenmielinen. Jos minä asettuisin presidenttiehdokkaaksi, en tahtoisi naisten ääniä itselleni ollenkaan.
Päätöksen teko.
Olen pohtinut edellämainittua omassa parisuhteessani. Moni varmaan kuvittelee, että meillä vain minulla on sanavaltaa ja teen kaikki ratkaisut vain minä itse.
Ovat väärässä.
Meidän perhe kestää minkä tahansa kriittisen arvostelun, ja pystyy perustelemaan kaikki vastaväitteet.
Ja jokainen joka tuntee meidät ovat sanoneet että meillä on hyvä suhde keskenämme.
Miksi?
Amerikkalaiset nyt tiedetään. Eihän heillä ole mitään uutta ja raikasta kerrottavaa. Tietysti jos nainen on presidenttinä niin sitä hurraa-huudetaan. Ovatko nämä presidentin kannattajat vielä homoseksuaaleja? Eipä olisi yllätys. Kuten sanoin, amerikkalaisilla ei ole mitään uutta kerrottavaa. On kai se nyt sitä paitsi hurraa huutojen paikka jokaiselle fiksoituneelle mammanpojalle kun nainen, domina, on vallassa. :/