Vastasin eräälle henkilölle ateismipalstalla tällä kirjoituksellani, jonka nyt tuon tänne. 'Väkästen' sisällä olevat tekstit/väitteet ovat toisen keskustelijan kirjoittamia, jotka siis lainasin.
>Evankelioija ei halua saada muita olemaan samaa mieltä kanssaa, vaan yksinkertaisesti kertoa ihmisille Jeesuksesta.<
Voitko siis sanoa, että evankelistalla ei saarnatessaan olisi toive siitä, että ihminen kääntyisi kristinuskoon ja omaksuisi vielä samanlaiset käsitykset uskonasioista kuin hän?
Tarkoitatko yllä olevalla sitä, että evankelista haluaa vain ihmisen uskovan Jeesukseen ja lukevan Raamattua? Ja että siinä vaiheessa, kun evankelioitava päätyy tähän tulokseen niin evankelista vetäytyy sivuun ja antaa henkilön muodostaa omat käsityksensä/tulkintansa Raamatun sisällöstä? Luulenpa tietämieni tapausten pohjalta, että suurin osa evankelistoista jää vielä taustalle mahdollisuuksiensa rajoissa esittämään omia tulkintojaan ja toivoo evankelioidun päätyvän samaan kuin hän.
>Evankeliumi ei kahlitse vaan vapauttaa.<
Evankeliumin osalta en tuohon osaa kommentoida, mutta siitä mulla on erään kristinuskon suunnan tietävänä kokemuksia, että monet evankelistat sitten ymmärtämättömästi jäävät 'ohjailemaan' henkilöä haluamaansa suuntaan.
>Tarkoitan tällä sitä, ettei KUKAAN ihminen voi pitää toista vallassaan evankeliumin avulla.<
Ihmisiä on pidetty vallassa kautta historian milloin minkäkin aatteen, ideologian, uskonnon tms. avulla. Esimerkkinä Hitler, joka kansallissosialismillaan sai Saksan kollektiiviseen hurmokseen. Väitän, että periaatteessa millä tahansa aatteella voi ihmismielen kahlita, oli se sitten evankeliumi tai muu. Se, että antautuuko ihminen toisen vietäväksi riippuu henkikön oman identiteettinsä vahvuudesta ym.
>Kyse on aina henkilökohtaisesta suhteesta Jumalaan.<
En näkisi näin. Miksi sitten seurakunnissa käydään uskon- ja oppisotia, jos kyse on henkilökohtaisesta suhteesta Jumalaanne eli henkilökohtaisesta uskosta? Miksi asioista riidellään, jos ne ovat henkilökohtaisia uskomuksia?
>Evankelioija ei halua saada muita olemaan samaa mieltä kanssaa, vaan yksinkertaisesti kertoa ihmisille Jeesuksesta.<
Voitko siis sanoa, että evankelistalla ei saarnatessaan olisi toive siitä, että ihminen kääntyisi kristinuskoon ja omaksuisi vielä samanlaiset käsitykset uskonasioista kuin hän?
Tarkoitatko yllä olevalla sitä, että evankelista haluaa vain ihmisen uskovan Jeesukseen ja lukevan Raamattua? Ja että siinä vaiheessa, kun evankelioitava päätyy tähän tulokseen niin evankelista vetäytyy sivuun ja antaa henkilön muodostaa omat käsityksensä/tulkintansa Raamatun sisällöstä? Luulenpa tietämieni tapausten pohjalta, että suurin osa evankelistoista jää vielä taustalle mahdollisuuksiensa rajoissa esittämään omia tulkintojaan ja toivoo evankelioidun päätyvän samaan kuin hän.
>Evankeliumi ei kahlitse vaan vapauttaa.<
Evankeliumin osalta en tuohon osaa kommentoida, mutta siitä mulla on erään kristinuskon suunnan tietävänä kokemuksia, että monet evankelistat sitten ymmärtämättömästi jäävät 'ohjailemaan' henkilöä haluamaansa suuntaan.
>Tarkoitan tällä sitä, ettei KUKAAN ihminen voi pitää toista vallassaan evankeliumin avulla.<
Ihmisiä on pidetty vallassa kautta historian milloin minkäkin aatteen, ideologian, uskonnon tms. avulla. Esimerkkinä Hitler, joka kansallissosialismillaan sai Saksan kollektiiviseen hurmokseen. Väitän, että periaatteessa millä tahansa aatteella voi ihmismielen kahlita, oli se sitten evankeliumi tai muu. Se, että antautuuko ihminen toisen vietäväksi riippuu henkikön oman identiteettinsä vahvuudesta ym.
>Kyse on aina henkilökohtaisesta suhteesta Jumalaan.<
En näkisi näin. Miksi sitten seurakunnissa käydään uskon- ja oppisotia, jos kyse on henkilökohtaisesta suhteesta Jumalaanne eli henkilökohtaisesta uskosta? Miksi asioista riidellään, jos ne ovat henkilökohtaisia uskomuksia?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Evankelista , evankelioi ihmisiä.Evankelistan kutsun on saanut kutsun Jumalalta.Ja kutsu koitellaan, se koittelee oma liha, uskomattomat ihmiset, uskovaiset ihmiset, saatana jne.
Mutta hän joka kutsun on saanut Jumalalta, on saanut myös valtuudet ja se myös huomataan.
Jos evankelistan julistus, puhe, mielipiteet pohjautuu Raamattuun, Jumalan sanaan, kuten pitäisi, niin miksei niillä mielipiteillä voida ohjata kuulijaa.Perimmältään evankelista myös haastaa ihmisiä itse lukemaan/tutkimaan Raamattua ja hän luottaa että Jumala puhuu sanansa kautta ja Hän Jumala muokkaa ihmisen mielipiteet jne.
Evankelistan ja muidenkin hengellisten isien ja äitien pitää luottaa ja luovuttaa ihminen Jumalan johtoon/hoitoon.
Se ei pois sulje kysyttäessä neuvon antamista , rohkaisua, tms.
Kyllä evankeliumin tarkoitus on "sitoa ja ankkuroida" kuulija Kristukseen.Paavali toteaa, itsestään, että hän on Kristuksen orja!Tämän kaltainen "orjuus" on vapaa ehtoista orjuutta.
Samainen Paavali toteaa Galatalaiskirjeessä Vapauteen Kristus meidät vapauttaa...jne.
Oikein ymmärrettynä, ja Pyhä Henki ohjaakin oikeaan ymmärrykseen evankeliumi, ilosanoma "ohjaa" ihmistä Kristus keskeiseen elämään, Jumalan yhteyteen ja tämä kaikki on hyvää ja positiivista ihmiselle, so. Jumalan tahto....elää Hänen kanssaan.
Riitoja tulee uskovien ihmisten kanssa, se on todettu.Tämän näemme Raamatustakin.Liharuumiissa kun elämme.Kumpi saa hallita, lihan henki vai Pyhä Henki uskovassa?
Parannusta saamme tehdä Jumalan edessä sekä monesti myös suhteessa lähimmäisiin, minä ainakin.
Kuitenkin on hyvä tietää Jumalalle kelpaan Kristuksessa tällaisenaankin ja Hän, Jeesus Kristus on luvannut viedä aloittamansa työn loppuun, siihen turvaan, turvaa sinäkin.Siunausta elämääsi, täällä ajan alhossa.Kaikki parempi on edessä päin!
>Jos evankelistan julistus, puhe, mielipiteet pohjautuu Raamattuun, Jumalan sanaan, kuten pitäisi, niin miksei niillä mielipiteillä voida ohjata kuulijaa.<
Niinpä, sitä ihmettelinkin toisen keskustelijan näkemyksessä, kun hän sanoi evankelista "ei voi toisen ihmisen henkilökohtaiseen ratkaisuun millään tasolla vaikuttaa".
Mielestäni voi aivan yhtä hyvin kuin yleensäkin aikuinen ihminen voi puheillaan ja mielipiteillään vaikuttaa toisen ihmisen henkilökohtaisiin käsityksiin ja valintoihin.
>hän luottaa että Jumala puhuu sanansa kautta ja Hän Jumala muokkaa ihmisen mielipiteet jne<
Miksei muuten Jumala muokannut Pyhän Henkensä välityksellä Raamatun aikaisten ihmisten mielipiteitä vaikkapa orjuudesta samanlaisiksi kuin ne nykyään uskovillakin ovat?
>Kyllä evankeliumin tarkoitus on "sitoa ja ankkuroida" kuulija Kristukseen.<
Näkisin taustalla saman seikan kuin vaikkapa mikä oli arjalaisuutta korostaneella kansallissosialismilla Hitlerin ajan Saksassa. Sen tehtävä oli 'sitoa ja ankkuroida' koko kansakunta siihen 'yhteiseen totuuteen'. Tosin evankeliumin avulla ei oo yhtä hirveitä tekoja päästy tekemään, minkä näen johtuvan evankeliumin sanomallisen sisällön erilaisuudesta kansallissosialismiin nähden.
Tosin huomautan kuitenkin, että myös kristinuskon piirissä, jossa siis evankeliumi on keskeisenä asiasisältönä on saatettu ajaa ihmisiä jopa itsemurhaan. Erään tällaisen tapauksen kertoi helluntailainen tuttuni. Väitänkin, että aatteen kuin aatteen avulla voidaan ihmisen toimesta tehdä enemmän tai vähemmän hirveitä tekoja.
>Kumpi saa hallita, lihan henki vai Pyhä Henki uskovassa?<
En tiedä. Minulle nuo erilaiset henget ovat käsitteinä aivan outoja ja pidän niitä vain ihmislajin uskonnollisuuden synnyttäminä käsitteinä.
Henkilökohtaisesta uskosta.
Miten määrittelet henkilökohtaisen uskon?
Saisiko sinun mielestäsi käsityksesi henkilökohtaisesta uskosta pohjalta uskovaisten elämään kuulua riitelyä siitä, mikä Raamatun tulkinta on oikein, mikä on Jumalan tahto ja vaikkapa vielä mikä teoria maailmankaikkeuden synnystä on oikea?
Evankelistan evankelionti on ns. herätyskokouksessa käytännön evankeliumia, Jumalan sanassa pysymistä, Kristus keskeistä.
Eikö elämässä kommunikointi/puhe ole vaikuttamista?
Politiikassa, varsinkin ennen vaaleja tämä on nähtävissä, koettavissa.
Orjuudesta esittämääsi kysymykseen, esitä kysymys Jumalalle, Hän kyllä vastaa vilpittömälle kysyjälle.
No ajat ovat muuttuneet ja ihmisetkin, tosin sen kaiken "ihmisviisauden" keskellä, monessa asiassa huononpaan suuntaan.Viittaan vain toisesta välittäminen.
Näkisit kyllä oikeassa valossa tuon sitomisen ja ankkuroitumisen jos itse vaivautuisit tutkimaan Raamattua.
Sieltä saisit myös vastauksen Pyhän Hengen toimintaan jne, joka nyt on sinulle tuntematon käsite?
Henk. koht. usko= yhden ihmisen usko Jumalaan/ Jeesukseen.
Mitä sitä riitelemään, mm. uskotaan maailman luomisen tapahtuneen , niin kuin Raamattu sen alkulehdillä ilmoittaa.
Pyrkikäämme kaikin tavoin edistämään rauhaa.
Tämä on Raamatun oppi.
Ja lopuksi, kehoitan sinua itse tutustumaan vaikkapa Uuteen testamenttiin.So. vaivan arvoista.Moi.
Terve taas!
Sen, mitä ymmärrän evankelistan työstä ja vaikutusalasta, on se, että evankelistan tehtävänä on lähinnä juuri kertoa evankeliumi niin, että mahdollisimman moni voi sen ymmärtää ja uskossa vastaanottaa. Hänen julistuksensa ydinaihe on Jeesus ja se, mitä Jeesus on puolestamme tehnyt.
Tottakai evankelista avoimesti tahtoo ihmisten kääntyvän Jumalan puoleen synteinensä ja luovuttavan elämänsä Jeesukselle. Se on hänen työnsä päämäärä, että niin moni kuin ikinä mahdollista olisi kerran Taivaassa ikuisessa elämässä.
Se, että kaikki ihmiset ajattelisivat kaikessa evankelistan lailla, ei ole realistista, eikä tarpeellistakaan, sillä mielipiteiden yhdenmukaisuus toisarvoisista asioista ei ole välttämätöntä. Kukin uskova etenee uskossaan omaan tahtiin ja Raamatun asiat valkenevat kullekin yksilöllisesti. Tärkeintä on, että uskova kysyy ja etsii kaikessa Jumalan johdatusta ja tahtoa.
Evankelista on kutsumuksensa mukaisesti yleensä henkilö, joka liikkuu ja kiertää eri paikkakunnilla julistamassa sanomaa Jeesuksen rakkaudesta niille, jotka eivät ole sitä vielä kuulleet. Hän jättää paikkakunnan muutaman päivän kuluttua suunnistaakseen sitten taas muualle.
Evankelista on myös henkilö, joka pyrkii innostamaan uskovia evankelioimaan ei-uskovia ihmisiä. Evankelista ei niinkään jää paikkakunnalle valvomaan työnsä jälkivaikutuksia, vaan jättää uskoontulleet henkilöt paikallisseurakunnan hoitoon ja hoivaan.
Evankeliumi on oikein ymmärrettynä vapauttava sanoma Jumalan armosta ja rakkaudesta ihmistä kohtaan. Sama armo ja rakkaus, joka Jeesuksen ansiosta tarjotaan meille, kantaa meidät loppuun asti. Jumala on uskollinen ja Jeesus on varsinkin uskovien Vapahtaja. Eli Jeesus ei jätä uskovaa, vaikka uskova kompastelisikin, vaan pysyy vierellä ja auttaa ihan arkielämän keskellä. Uskovan sydämen halu on, että Jeesus istuu hänen sisimpänsä valtaistuimella, jossa ennen istui oma minä eli Minä Itse.
Minusta on ainakin tosi turvallista, että Jeesus on minun elämäni Herra. Olen tosin hyvin huono palvelija, mutta kaiketi opin koko ajan jotain lisää, sillä olenhan myös Jeesuksen opetuslapsi.
Varsinkin joutuessani elämässäni tienhaaroihin eli valintatilanteisiin, pyydän Häneltä johdatusta ja luotan, että hän tietää, mikä minulle on parasta.
Toivottavasti osasin yhtään kirjoittaa aiheesta, enkä aiheen vierestä.
Toivotan sinulle kaikkea hyvää elämässäsi, eli, että sinun käy hyvin ja olet onnellinen!
Toki ymmärrän, että elämänkatsomuksestaan (uskonasiat jne) voi kertoa muille, mitä siis muun muassa evankelistat ja lähetyssaarnaajat tekevät.
Kuitenkin näidenkin olisi hyvä muistaa, että loppuviimein elämänkatsomukselliset asiat ovat henkilökohtaisia valintakysymyksiä. Aina ei tätä periaatetta voi todeta asian henkilökohtaisuutta kunnioitetun. Erityisen paheksuttavana pidän sitä, kun esimerkiksi on menty läheisensä menettäneen luo 'lohduttamaan' ja samalla kertomaan uskonkäsityksistään. Siinä käytetään henkilön lievästi ilmaisten heikkoa hetkeä mielestäni törkeästi hyväkseen.
Kristinuskonkin parissa toivoisin evankelistojen ym. enemmän miettivän sitä, missä menee soveliaisuuden raja oman elämänkatsomuksensa levittämisen suhteen. Varmaan kaikki ovat siitä yhtä mieltä, että tuputtamista tai pakkosyöttöä se ei saisi olla.
Tuohon, että olisit hyvin huono 'palvelija' totean omana näkemyksenäni, että ainakin keskustelijana olet hyvinkin fiksu ja asiallinen. En siis kutsuisi sinua huonoksi 'palvelijaksi' tai kristityksi.
Niin, evankelistat ja lähetyssaarnaajat tekevät kutsumuksensa mukaista työtä, julistaen evankeliumia.
Varmasti he tekevät sen puutteellisesti, koska puutteellisia ovat.
Se on tietysti huono juttu, jos he tekevät karkeita mokia, sillä vaikutukset voivat olla jopa peruuttamattomia. Mielestäni henkilö, joka tekee hengellisessä työssä selvän virheen, jonka myös itse huomaa tehneensä, tulisi myös pyytää nöyrästi ja aidosti anteeksi. Anteeksipyyntö on vaikeaa, sillä siinä joutuu nöyryyttämään itsensä, mutta aito anteeksipyyntö puhuu varmasti paljon enemmän kuin sata hiottua saarnaa. Tällaista omien virheiden tunnustamista pitäisikin olla kristittyjen keskuudessa enemmän. Siis myös julkista tunnustamista.
Taidoton ja tahditon evankeliointi voi karkottaa ihmiset Jeesuksen luota pois, vaikka Jeesus onkin aivan valtavan armollinen ja rakastava persoona.
Myös lohdutus pitäisi olla aina puhtaasti myötätuntoista vierellä oloa, joskus sanatontakin.
Mielestäni en pidä sellaista lohdutusta kuitenkaan vääränä, jos lohduttaja pyytää lupaa rukoilla (siis omissa oloissaan) murheellisen puolesta. Sanaton empatia on usein paras ja puhuttelevin lohdutus. Pitää olla hyvin selvillä lohdutettavan mielenliikkeistä, jos aikoo ottaa uskonasiat puheeksi. Hienotunteisuus pitäisi olla itsestäänselvyys.
Sanojen pitäisi olla aina tekojen mukaisia. Mielestäni sellaista uskovaa kuunnellaan, joka elää itse niinkuin puhuu. Tällöin harvatkin sanat voivat olla siunaukseksi kuulijoille. Tuputtamistilanne koetaan silloin, jos kuulija ei ole yhtään sillä "aaltopituudella", että sanoma voisi mennä perille. Tällöin on parempi vaieta ja palata ehkä myöhemmin asiaan. Kaikki on kiinni mielestäni siitä, onko Jumalan Pyhä Henki tehnyt kuulijan sisimmässä valmistavaa työtä. Pakkosyöttö ei ole hedelmällistä.
Pyytäisin anteeksi herätysliikkeeni parissa tehtyjä virheitä, jos sillä olisi mitään merkitystä, mutta ymmärrän, että kukin voi pyytää anteeksi vain omia virheitään.
Kirjoittamisiin ja kaikin puolin hyvää jatkoa sinulle!
Kirjoituksesi ovat hyviä, mutta yksi kohta hieman "tökkäs" mulla, tällä kohtaa:
"siinä joutuu nöyryyttämään itsensä, mutta aito anteeksipyyntö puhuu
varmasti paljon enemmän kuin sata hiottua saarnaa."
Nimittäin mielestäni se olisi oikeammin sanoa "nöyrtya
Jumalan tahdon mukaiseen anteeksipyyntöön..." Mulla on sellainen käsitys,
että nöyryytys ei koskaan ole kovin hyvällä tavalla ihmisen
hengellisen kasvun kannalta rakentavaa.
Siksi, jos meidän täytyy kanssamatkaajiamme ojentaakin jostain asiasta,
se pitäisi pyrkiä tekemään ilman nöyryyttämistä, niin että ko. henkilö
omasta tahdosataan nöyrtyy tekemään parannuksen...
Korjasit aivan oikein ja hyvä, että huomautit väärästä sanavalinnasta. Kiitos!
Vielä yksi tapa voisi ehkä olla: "...joutuu nöyrryttämään itsensä...", joka sanamuoto tosin ei ole juurikaan käytössä. Sinä sanoit sen oikein.
”Tee evankelistan työ”
”SAARNAA SANAA, ASTU ESIIN SOPIVLLA JA SOPIMATTOMALLA AJALLA,
NUHTELE,
VAROITA,
KEHOITA,
kaikella pitkämielisyydellä ja opetuksella.
Sillä aika tulee, jolloin he EIVÄT kärsi tervettä OPPIA,
vaan omaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja
kääntyvät taruihin.
Mutta ole sinä raitis kaikessa, kärsi vaivaa, TEE EVANKELISTAN TYÖ, toimita virkasi
täydellisesti” 2.Tim 4:2-5