Vastasin eräälle henkilölle ateismipalstalla tällä kirjoituksellani, jonka nyt tuon tänne. 'Väkästen' sisällä olevat tekstit/väitteet ovat toisen keskustelijan kirjoittamia, jotka siis lainasin.
Tarkoituksena on herättää keskustelua asioista, jotka muun muassa näen uskonnoissa ongelmallisina.
>Evankelioija ei halua saada muita olemaan samaa mieltä kanssaa, vaan yksinkertaisesti kertoa ihmisille Jeesuksesta.<
Voitko siis sanoa, että evankelistalla ei saarnatessaan olisi toive siitä, että ihminen kääntyisi kristinuskoon ja omaksuisi vielä samanlaiset käsitykset uskonasioista kuin hän?
Tarkoitatko yllä olevalla sitä, että evankelista haluaa vain ihmisen uskovan Jeesukseen ja lukevan Raamattua? Ja että siinä vaiheessa, kun evankelioitava päätyy tähän tulokseen niin evankelista vetäytyy sivuun ja antaa henkilön muodostaa omat käsityksensä/tulkintansa Raamatun sisällöstä? Luulenpa tietämieni tapausten pohjalta, että suurin osa evankelistoista jää vielä taustalle mahdollisuuksiensa rajoissa esittämään omia tulkintojaan ja toivoo evankelioidun päätyvän samaan kuin hän.
>Evankeliumi ei kahlitse vaan vapauttaa.<
Evankeliumin osalta en tuohon osaa kommentoida, mutta siitä mulla on erään kristinuskon suunnan tietävänä kokemuksia, että monet evankelistat sitten ymmärtämättömästi jäävät 'ohjailemaan' henkilöä haluamaansa suuntaan.
>Tarkoitan tällä sitä, ettei KUKAAN ihminen voi pitää toista vallassaan evankeliumin avulla.<
Ihmisiä on pidetty vallassa kautta historian milloin minkäkin aatteen, ideologian, uskonnon tms. avulla. Esimerkkinä Hitler, joka kansallissosialismillaan sai Saksan kollektiiviseen hurmokseen. Väitän, että periaatteessa millä tahansa aatteella voi ihmismielen kahlita, oli se sitten evankeliumi tai muu. Se, että antautuuko ihminen toisen vietäväksi riippuu henkikön oman identiteettinsä vahvuudesta ym.
>Kyse on aina henkilökohtaisesta suhteesta Jumalaan.<
En näkisi näin. Miksi sitten seurakunnissa käydään uskon- ja oppisotia, jos kyse on henkilökohtaisesta suhteesta Jumalaanne eli henkilökohtaisesta uskosta? Miksi asioista riidellään, jos ne ovat henkilökohtaisia uskomuksia?
Tarkoituksena on herättää keskustelua asioista, jotka muun muassa näen uskonnoissa ongelmallisina.
>Evankelioija ei halua saada muita olemaan samaa mieltä kanssaa, vaan yksinkertaisesti kertoa ihmisille Jeesuksesta.<
Voitko siis sanoa, että evankelistalla ei saarnatessaan olisi toive siitä, että ihminen kääntyisi kristinuskoon ja omaksuisi vielä samanlaiset käsitykset uskonasioista kuin hän?
Tarkoitatko yllä olevalla sitä, että evankelista haluaa vain ihmisen uskovan Jeesukseen ja lukevan Raamattua? Ja että siinä vaiheessa, kun evankelioitava päätyy tähän tulokseen niin evankelista vetäytyy sivuun ja antaa henkilön muodostaa omat käsityksensä/tulkintansa Raamatun sisällöstä? Luulenpa tietämieni tapausten pohjalta, että suurin osa evankelistoista jää vielä taustalle mahdollisuuksiensa rajoissa esittämään omia tulkintojaan ja toivoo evankelioidun päätyvän samaan kuin hän.
>Evankeliumi ei kahlitse vaan vapauttaa.<
Evankeliumin osalta en tuohon osaa kommentoida, mutta siitä mulla on erään kristinuskon suunnan tietävänä kokemuksia, että monet evankelistat sitten ymmärtämättömästi jäävät 'ohjailemaan' henkilöä haluamaansa suuntaan.
>Tarkoitan tällä sitä, ettei KUKAAN ihminen voi pitää toista vallassaan evankeliumin avulla.<
Ihmisiä on pidetty vallassa kautta historian milloin minkäkin aatteen, ideologian, uskonnon tms. avulla. Esimerkkinä Hitler, joka kansallissosialismillaan sai Saksan kollektiiviseen hurmokseen. Väitän, että periaatteessa millä tahansa aatteella voi ihmismielen kahlita, oli se sitten evankeliumi tai muu. Se, että antautuuko ihminen toisen vietäväksi riippuu henkikön oman identiteettinsä vahvuudesta ym.
>Kyse on aina henkilökohtaisesta suhteesta Jumalaan.<
En näkisi näin. Miksi sitten seurakunnissa käydään uskon- ja oppisotia, jos kyse on henkilökohtaisesta suhteesta Jumalaanne eli henkilökohtaisesta uskosta? Miksi asioista riidellään, jos ne ovat henkilökohtaisia uskomuksia?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kristinusko ei ole tarkoitettu kunkin yksilölliseksi suhdepeliksi, vaan koska kaikissa luoduissa on Jumalan kosketus, "kipinä", seurakunnat matkaavat Hänen luokseen "lauttana", yhdessä, laivassa, jonka kyljessä lukee: ihminen.
Jos todella tutustuu kristinuskoon, ei voi sanoa muuta, kuin että se on viisas usko, ihmisiä, maailmaa ja taivaita rakastava. Kaiken se kestää, rakkaus. Ihmisen rimpuloiminen tuota kaikkea vastaan on minulle mysteeri ja siitä kumpuaa myös kaikki kristinuskon nimissä tehty järjettömyys. Väkivallalla, henkisellä tai fyysisellä, ei ole MITÄÄN SIJAA kristinuskossa.
puhua henkilökohtaisesta uskosta, että kaikki saisivat Raamatun pohjalta muodostaa omat tulkintansa ja näkemyksensä vaan on mahduttava jonkun tahon (jonka uskotaan olevan Jumalan asettama) asettamiin raameihin?
>Väkivallalla, henkisellä tai fyysisellä, ei ole MITÄÄN SIJAA kristinuskossa.<
Kutsuisin muun muassa lasten helvetillä pelottelua, jota kristinuskon piirissä esiintyy henkiseksi väkivallaksi.
Aivan. Usko ei ole individualistisen henkilökohtainen. Noihin raameihin kuuluu lähinnä se, että rakastaa. Itseään, toista ihmistä, luomakuntaa sekä Jumalaa ja nimenomaan Jumalaa itsessään, toisessa ja luomakunnassa. Intohimoisesti ja täydesti. Siinä se.
JA:
Helvetillä pelottelu ei myöskään kuulu kristinuskoon. "Kristinuskon piirissä" tapahtuu paljon höppänää.
Ns. viimeinen tuomio tulee olemaan yllätyksiä täynnä :)
Raamatullisiin tosiasioihin.
Tietenkin sinä lupaat yhtä ,eli sen mitä koet voivasi luvata.
Totuus on toisenlainen kuitenkin ja sinulla ei ole minkäänlaisia valtuuksia siinä.
Se mitä luulit totuudeksi ,ei ole sitä mikä on totuus.
Oletko siis valmis kohtaamaan totuuden ja jos olet niin koska?
Aika on rajallinen.
Mihin asti pitää leikkiä "näin se menee" ja missä astuu hetki jolloin leikki on loppu?
No, jokainen joutuu vastaamaan itsestään ja ihmiset ketkä lukevat kommenttejasi,heidänkin tulee ymmärtää että he kantavat vastuuta itsestään ja sinun puheillasi ei pitkälle pötkitä.
Eikös ole kiva törmätä totuuteen?
Se ei mielytä mitenkään ja silti se on ja pysyy.
Mainitset viestissäsi useammakin kerran sanan 'totuus' ja annat ymmärtää, että tiedät totuuden.
Voisitko siis kertoa minulle, mikä on totuus?
Totesin, että helvetillä pelottelu ei kuulu kristinuskoon. En minä luvannut mitään kenellekään! Enkä sanonut, etteikö jonkinlaista helvettiä olisi olemassa. Paikka, jossa olennoilta puuttuu yhteys toisiinsa ja Jumalaan on helvetti. Yksinäisyys on helvetti ihmisen kaltaiselle luodulle, koska ihminen on Jumalan kuva ja kantaa sisällään Häntä ja ihmisyyttä. Jokainen meistä.
Kristinuskon sanoma on sama, kuin Jumalan olemus: ehdoton rakkaus. Siis rakkaus ilman ehtoja.
Olen valmis kohtaamaan totuuden, jota en täydellisesti koskaan tule elämässäni tuntemaan, tänään. Oletko sinä valmis kohtaamaan ne yllätykset, jotka sinua aivan varmasti ikuisuuden kynnyksellä odottavat?
>Olen valmis kohtaamaan totuuden, jota en täydellisesti koskaan tule elämässäni tuntemaan, tänään. Oletko sinä valmis kohtaamaan ne yllätykset, jotka sinua aivan varmasti ikuisuuden kynnyksellä odottavat?<
Kokemuksieni perusteella kaltaisesi uskovat mielestäni ymmärtävät uskonnon idean oikein.
kysymykseen:
On kyse valtapelistä siten että "minä olen oikeassa".
Valitettavasti totuus ei ole ihmisessä vaan Jumalassa.
Kuka totuutta rakastaa, hän ei alistu ihmisten uskoihin vaan Kristinuskoon joka Raamaussa on.
Ihminen on aina yrittänyt omia uskon jotta voisi sen kautta vaikuttaa muihin.
Ihmisen yksi synneistä on vallanhalu.Sitä näkee piispoissamme kun he joutuvat tutkimaan totuutta ja sitten hyväksymään ihmisuskontoa.
Valitettavasti kirkko alkaa olla kovin kaukana todellisuudesta.
>Ihminen on aina yrittänyt omia uskon<
Mitä tarkoitat? Eikö meillä kaikilla kuitenkin ole omanlaiset uskomuksemme? Uskomme erilaisiin asioihin. Ja nähdäkseni kaikilla on enemmän tai vähemmän henkilökohtaiset, omat uskonkäsitykset. Mitä siis tarkoittaa ikäänkuin vielä edellisen 'päälle' uskon omiminen?
>kun he joutuvat tutkimaan totuutta<
Tutkimaan totuutta? Tietävätkö he tutkivansa absoluuttista totuutta? Eivätkö he vain tutkiskele erilaisía asioita muodostaen niistä sitten henkilökohtaiset ja mahdollisesti kirkon oman 'totuuden' eli opin, jonka he sitten uskovat olevan totuus? Minä ainakin olen luullut niin.
>ihmisuskontoa<
?? Mitä tarkoittaa?
>Valitettavasti kirkko alkaa olla kovin kaukana todellisuudesta<
Nähdäkseni paremminkin lähestynyt todellisuutta aikojen saatossa.