Minä näin, miten ensimmäisen päivän aamuna ihminen päätti olla vapaa ja hyvä, kaunis ja onnellinen. Ei enää mikään Jumalan kuva, vaan ihminen. Mutta, koska kuitenkin piti uskoa johonkin, hän uskoi vapauteen ja onneen, tavaran paljouteen ja yltäkylläisyyteen, rahakukkaroon ja edistykseen, suunnitteluun ja sen luotettavuuteen. Sillä oman turvallisuuden vuoksi hän oli täyttänyt maan jalkojensa alla ohjuksilla ja ydinräjähteillä.
Toisena päivänä minä näin, miten kalat kuolivat teollisuusvesissä, linnut kemiallisten tehtaiden myrkkyihin, jotka oli tarkoitettu tuhohyönteisten tappamiseen, jänikset teiden lyijypilviin, sylikoirat makkaran kauniin punaiseen väriin, sillit meren jäteöljyyn ja ydinjätteisiin valtameren pohjassa, sillä ydinjäte oli vielä aktiivista.
Kolmantena päivänä minä näin ruohon kuihtuvan kentiltä ja lehtien puista, sammaleen kallioilta ja kukkien puutarhasta. Ihminen teki itse ilmaston
ja jakoi sateen tarkan suunnitelmansa mukaan. Säätimessä, joka sateen jakoi, sattui vain olemaan
pieni virhe. Kun virhe löydettiin, oli jo liian myöhäistä. Kauniin joen kuivuneessa uomassa lepäsivät laivojen hylyt.
Neljäntenä päivänä minä näin neljän miljardin ihmisen kuolevan. Toiset kuolivat sairauksiin, jotka ihminen oli itse viljellyt, sillä joku oli unohtanut sulkea tautisäiliön, joka oli valmiina seuraavaa sotaa varten. Toiset kuolivat nälkään, koska eräät heistä olivat kätkeneet viljasiilojen avaimet. Minä kuulin heidän kiroavan Jumalan, jonka olisi pitänyt taata heille onni. Olihan hän sentään rakastava Jumala.
Viidentenä päivänä minä näin viimeisten ihmisten painavan punaista nappia, sillä he tunsivat olevansa uhattuina. Tuli verhosi maapallon, vuoret paloivat, meret haihtuivat höyrynä ilmaan ja kaupunkien betoniluurangot seisoivat mustina ja savuavina. Taivaan enkelit näkivät, kuinka sinisestä planeetasta tuli punainen, sitten likaisenruskea ja lopulta tuhkanharmaa.
Kuudentena päivänä sammui valo. Tomu ja tuhka peittivät auringon, kuun ja tähdet.
Seitsemäntenä päivänä oli rauha. Maa oli autio ja tyhjä ja pimeys oli rotkojen ja halkeamien yllä, jotka olivat repeytyneet maan kuivaan kuoreen. Ja ihmisen henki häilyi kuolleena haamuna kaaoksen yllä.
Toisena päivänä minä näin, miten kalat kuolivat teollisuusvesissä, linnut kemiallisten tehtaiden myrkkyihin, jotka oli tarkoitettu tuhohyönteisten tappamiseen, jänikset teiden lyijypilviin, sylikoirat makkaran kauniin punaiseen väriin, sillit meren jäteöljyyn ja ydinjätteisiin valtameren pohjassa, sillä ydinjäte oli vielä aktiivista.
Kolmantena päivänä minä näin ruohon kuihtuvan kentiltä ja lehtien puista, sammaleen kallioilta ja kukkien puutarhasta. Ihminen teki itse ilmaston
ja jakoi sateen tarkan suunnitelmansa mukaan. Säätimessä, joka sateen jakoi, sattui vain olemaan
pieni virhe. Kun virhe löydettiin, oli jo liian myöhäistä. Kauniin joen kuivuneessa uomassa lepäsivät laivojen hylyt.
Neljäntenä päivänä minä näin neljän miljardin ihmisen kuolevan. Toiset kuolivat sairauksiin, jotka ihminen oli itse viljellyt, sillä joku oli unohtanut sulkea tautisäiliön, joka oli valmiina seuraavaa sotaa varten. Toiset kuolivat nälkään, koska eräät heistä olivat kätkeneet viljasiilojen avaimet. Minä kuulin heidän kiroavan Jumalan, jonka olisi pitänyt taata heille onni. Olihan hän sentään rakastava Jumala.
Viidentenä päivänä minä näin viimeisten ihmisten painavan punaista nappia, sillä he tunsivat olevansa uhattuina. Tuli verhosi maapallon, vuoret paloivat, meret haihtuivat höyrynä ilmaan ja kaupunkien betoniluurangot seisoivat mustina ja savuavina. Taivaan enkelit näkivät, kuinka sinisestä planeetasta tuli punainen, sitten likaisenruskea ja lopulta tuhkanharmaa.
Kuudentena päivänä sammui valo. Tomu ja tuhka peittivät auringon, kuun ja tähdet.
Seitsemäntenä päivänä oli rauha. Maa oli autio ja tyhjä ja pimeys oli rotkojen ja halkeamien yllä, jotka olivat repeytyneet maan kuivaan kuoreen. Ja ihmisen henki häilyi kuolleena haamuna kaaoksen yllä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kuka voisi sen paremmin sanoa...tähän kaikkeen IHMINEN kyllä pystyy.
Älä syyllistä ihmiskuntaa joidenkin pahojen poikien teoista. Olen elänyt kiltisti, kuten moni muukin suomalainen. Jos naapuri tappaa, en minä ole tappanut.
Tarkoitin sitä valtavaa rahanahneutta, joka meissä (eräissä ainakin) on ja miten luonto alistetaan sumeilematta sen alttarille. Emme näe, miten luonto kärsii meidän valintojemme seurauksena ja vähitellen sahaamme omaa oksaamme siinä elämänpuussa.