Mikä oikein on kreationismin merkitys ja luomisuskon tärkeys joillekin ihmisille? Onko kysymys siitä, että omaa uskoa pönkittääkseen on etsittävä mitä mielipuolisempia "todisteita" maapallon luomisesta? Käykö niin, että jos luomiskertomus musertavien todisteiden ansiosta osoittautuukin vain kertomukseksi, niin luomistapahtuman puuttuessa usko luojaan (joka ei luonutkaan) romahtaa? Ja jottei noin kävisi, pitää taistella epätoivoisesti tiedettä vastaan?
Luomisen merkitys?
juutas
12328
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Voimme oppia jostain asiasta vain, jos se ei ole sama koko universumissa ja kaikissa sen osissa.
Suunnittelun tunnistuksella voi siis olla merkitystä vain,jos on olemassa eisuunniteltua.
Jos koko universumi on suunniteltu,
muuttuu väite "Kohde X on Suunniteltu" tietosisällöltään identtiseksi lauseen "Kohde X on */!@&^~%/&+" kanssa.
Jonkin väittäminen Suunnitelluksi on tällöin "flatus vocis" - pelkkää ääntelyä.
Oletetaan että maailma olisi luotu (tätähän ei voi sinänsä vääräksi todistaa käsittääkseni mitenkään).
Mitä tästä seuraa?
Moraalin kannalta... Ei yhtään mitään.
Uskonnon kannalta... Teistiset uskonnot ovat oikeammassa kuin ateistiset.
Arkielämän kannalta... Ei yhtään mitään.
Jos voitaisiin todistaa että maailma on luotu, seuraisi siitä vain se että teististen uskontojen edustajat pääsisivät sanomaan: sanoinpas.
Tieysti olisi äärimmäisen epätodennäköistä, etten sanoisi mahdotonta, että luomistapahtuma olisi todellakin tapahtunut juuri niin kuin esim. kristinuskossa väitetään.
Jokainen kristinuskoa kritisoinut voisi siis sanoa: sanoinpas.
Lopputulos: mikään ei muuttuisi.
Kivaa? Tuskin.
Lajitoverit heittävät hyviä kommentteja. Kiitoksia.
Jos todetaan, että maailmaa ei ole luotu, mitä siitä seuraa?
Arkielämän tai moraalin kannalta ei varmaankaan mitään.
Uskonnon kannalta? - Niin, mitä? Ainakin "luomisuskontojen" (juutalaisuus, kristinusko, islam, ym) kannalta tilanne kai olisi ongelmallinen.
Miten olisi naturalistinen luominen?
Itseeni vetoaa jotenkin alitajuisesti ajatus "jumalasta" joka kehittyy mm. evoluution avulla maailmankaikkeuteen ja lopuksi luo itsensä... :)
Hmm... Olikos se Teillhard joka heitteli tuollaisia ideoita tuossa viime vuosituhannella (loppupuolella)...
No, minusta tämä alitajuinen vetoutuminen on vähintäänkin yhtä hyvä peruste uskonnolle kuin mikä tahansa muu. Liittykää jos tunnette vetoa. :)
Muutamia huomioita.
-Kreationismi on yksi hyvin suppea luomisuskon muoto. Suurin osa luomisuskovista ei ole kreationisteja.
- Luomisusko on luultavasti vanhempi kuin luomiskertomus.
-Yleensä luomisuskolla tarkoitetaan yksinkertaisesti uskoa siihen, että universumia tai elämää ei olisi ilman Jumalaa. Tälläinen usko ei vaadi mitään lisäselvityksiä esim. luonnontieteen puolelta vaan on puhtaasti metafyysistä filosofiaa.
Mitenköhän luominen sitten on tapahtunut ilman luomista (creation)?
Kreationistit ovat ihmisiä jotka uskovat maailman olevan luodun. Vai olenko ymmärtänyt koko termin väärin? Esim. ID-liike on kreationistinen piilokristitty lahko...
Luomisusko on varmasti vanhempi kuin Raamatun luomiskertomus, mutta ensimmäinen luomiskertomus on varmaankin syntynyt samoihin aikoihin kuin ensimmäinen luomisusko, ja luultavasti sen luolamiehen mielessä joka alkoi ihmettelemään mistä maailma on kotoisin...
Viimeisestä pointista olen sinänsä amaa mieltä, lukuunottamatta tuota isoa J:tä, jolla käytännössä siis tarkoitetaan tiettyä jumaluutta, yleensä kristinuskon "isää".
Käytännössä kreationismilla tarkoitetaan nykyisin lähinnä yritystä sovittaa oma käsitys luomisesta luonnontieteisiin. Eli ns. "tieteellistä kreationismia".
Evoluutionäkökulmasta millään ei ole merkitystä. Ei ole väliä elätkö kuin hitler vai maailman kiltein ihminen, koska et joudu siitä kuitenkaan vastuuseen Luojasi edessä. Mutta ei luomiseen uskominenkaan ole mikään tavoite, vaan Jeesukseen uskominen, koska hän vain voi pelastaa ja antaa synnit anteeksi.
" Jeesuksen ( jumalan) olemassaoloon uskomista ei Raamattu pidä sen sanoman ytimenä toisinkuin lahkot opettavat.
Uskoivathan fariseuksetkin.
http://www.koivuniemi.com/raamattu?tila=pikahaku&hakuehto=tuntemisen kautta&kirjat=kr
Ei pelkkä kuollut usko tietenkään riitä, vaan elävä usko Jeesukseen. Elävä usko synnnyttää kuuliaisuutta Raamattua kohtaan, mutta kuollut usko pitää kaikkea pelkästään totena. Olet siis oikeassa siinä, että on eri asia uskoa Jumalaa, kuin Jumalaan. Jumalaa uskova tottelee myös häntä.
"Evoluutionäkökulmasta millään ei ole merkitystä. Ei ole väliä elätkö kuin hitler vai maailman kiltein ihminen, koska et joudu siitä kuitenkaan vastuuseen Luojasi edessä."
Kirjoitit täyttä paskaa.
Sillä on todellakin väliä ja paljon, elääkö kuin Hitler vai kuin joku paremmin toiset ihmiset ja muunkin ympäristönsä huomioon ottava ihminen. Sitä kun on koko ajan vastuussa niille toisille ihmisille joiden kanssa elää, samoin kuin elinympäristölleen. Jotkut uskovaiset pyytelevät anteeksi mielikuvitusystävältään silloinkin kun pitäisi pyytää anteeksi siltä ihmiseltä jolle on tehnyt vääryyttä. Tai pahimmassa tapauksessa perustelevat esim. lapsiin kohdistuvaa fyysistä ja henkistä väkivaltaa Raamatun teksteillä. Tuollainen käytös on mielestäni väärin, vastuutonta ja todella vastenmielistä.
"Käykö niin, että jos luomiskertomus musertavien todisteiden ansiosta osoittautuukin vain kertomukseksi, niin luomistapahtuman puuttuessa usko luojaan (joka ei luonutkaan) romahtaa? Ja jottei noin kävisi, pitää taistella epätoivoisesti tiedettä vastaan?"
Ei tarvitse taistella tiedettä vastaan, koska todellinen tiede ja Raamatun luomiskertomus pitävät yhtä. Samasta syystä todellisella tieteellä ei voi koskaan olla mitään "musertavia todisteita" luomista vastaan.
Jos Jumala ei olisi luonut maailmaa, ei sitä olisi kukaan muukaan voinut luoda. Maailmaa ei silloin olisi olemassakaan, eikä olisi mahdollista edes keskustella siitä, mitä tapahtuisi, jos maailma ei olisi luotu.
"Alussa loi Jumala taivaan ja maan." (1.Moos.1:1)