Paraneeko alveoliitti?

7. Hengityselinten sairaudet. Tari Haahtela

7.5 Orgaanisten pölyjen aiheuttamat keuhkorakkuloiden reaktiot. Erkki O. Terho

Allerginen alveoliitti

Etiologia

Allergiset alveoliitit (jäljempänä alveoliitit) ovat keuhkojen allergisia sairauksia, joissa allergiset reaktiot tapahtuvat keuhkoalveoleissa ja respiratorisissa bronkioleissa. Allergeeneina ovat erilaiset biologiset pölyt, tavallisimmin homepölyt tai elimistölle vieraat proteiinit. Myös kemikaalien, kuten isosyanaattien, aiheuttamia alveoliitteja on kuvattu. Sairastumista edeltää yleensä runsas, pitkään jatkunut tai usein toistunut allergeenialtistus, ja useimmiten kyseessä on ammattitauti tai muu työperäinen sairaus. Tavallisin allergisen alveoliitin muoto maassamme on viljelijöiden homepölykeuhko, joka aiheutuu homeisten rehujen tai kuivikkeiden käsittelystä. Tauti puhkeaa yleensä sateisen kesän jälkeen karjan sisäruokintakauden aikana (loka-toukokuu), jolloin navetoissa joudutaan toistuvasti käsittelemään homeisia materiaaleja. Homeiden aiheuttamaa allergista alveoliittia on tavattu myös puunjalostusteollisuuden työntekijöillä.

Oireet

Oireet muistuttavat hengitystietulehduksen oireita. Tavallisia oireita ovat yskä, hengenahdistus ja kuume. Myös päänsärkyä, kipuja tai särkyjä raajoissa sekä pahoinvointia voi esiintyä. Oireille on tyypillistä, että ne ilmaantuvat akuuttina kohtauksena 4-8 tunnin kuluttua allergeenialtistuksesta. Hengenahdistus ei ole yleensä vinkuvaa. Potilas voi olla syanoottinen. Tauti voi myös alkaa hitaasti, ilman selviä kohtauksia, jolloin hallitsevia oireita ovat kuiva yskä, vähitellen paheneva hengenahdistus ja laihtuminen, ja myös selittämätöntä iltalämpöilyä voi esiintyä. Homepölykeuhkon mahdollisuus pitäisi aina muistaa ja thoraxkuva ottaa, jos viljelijällä alkaa talvikuukausina esiintyä toistuvasti yskä-kuume-episodeja, joihin liittyy hengityksen ahtauden tunnetta. Diagnoosin varmistamisen ja hoidon aloittamisen tulisi tapahtua paikallisessa keuhkoyksikössä, jonne potilas tulee viipymättä ohjata alveoliittia epäiltäessä.

Diagnoosi

Taudin akuutissa vaiheessa keuhkoista kuullaan pienirakkulaisia rahinoita (krepitoivia rahinoita), jotka kuuluvat parhaiten sisäänhengityksen loppupuolella, mutta vinkunoita ei yleensä kuulu. Lasko ja CRP saattavat olla koholla ja veressä voi olla leukosytoosia. Seerumista on usein osoitettavissa allergeenispesifisiä IgG-vasta-aineita ("presipitiinejä") altistetta vastaan. Tuberkuliinikoe on usein kielteinen. Thoraxkuvassa nähdään miliaarisia pienitäpläisiä infiltraatteja, ja myös läiskäisiä infiltraatteja voi esiintyä, mutta lievissä tautimuodoissa thoraxkuva voi olla normaali. Kroonistuneessa vaiheessa keuhkoissa voi näkyä diffuusia fibroosia ja kutistavia muutoksia ylälohkojen alueella. Kliinis-fysiologisesti todetaan pienentynyt keuhkojen diffuusiokapasiteetti, ventilaation ja perfuusion välistä epäsuhtaa sekä pienentynyt valtimoveren happiosapaine. Happiosapaineen pieneneminen korostuu fyysisessä rasituksessa. Spirometria viittaa estymätyyppiseen ventilaatiohäiriöön.

Keuhkokudosnäytteessä todetaan alveolien seinämien paksuntuminen soluinfiltraation seurauksena. Alveolien ja respiratoristen bronkiolien seinämissä on epitelioidisolugranuloomia, Langhansin jättisoluja ja vierasesinejättisoluja. Granuloomissa ei ole kaseaatiota. Kroonisessa vaiheessa granuloomat häviävät, ja niiden sijaan nähdään interstitiaalista fibroosia. Bronkoalveolaarisessa lavaationesteessä on todettu lymfosyyttivaltainen solulöydös.

Alveoliittidiagnoosin perusta on, että allergeenialtistus on osoitettavissa ja että potilaalla esiintyy altistukseen liittyviä kuvatun kaltaisia oireita ja thoraksin röntgenmuutoksia. Potilaalla tulisi lisäksi olla osoitettavissa häiriö alveolaarisessa hengityskaasujen vaihdossa tai restriktiivinen ventilaatiohäiriö.

Altistumisen osoittamisessa huolellinen anamneesi on tärkeä. Lisänäyttöä altistumisesta saadaan, jos potilaan seerumissa on osoitettavissa IgG-vasta-aineita altistetta vastaan. Huomattakoon, että kielteinen vasta-ainetulos ei sulje pois alveoliitin mahdollisuutta eikä myönteinen tulos yksinään oikeuta asettamaan alveoliittidiagnoosia. Altistumista voidaan selvittää myös aerobiologisilla tai mikrobiologisilla miljöötutkimuksilla. Erityisesti uudentyyppisissä, aiemmin tuntemattomissa alveoliiteissa altistumisesta tulisi olla työhygieenisiin tms. mittauksiin perustuva näyttö.

Keuhkobiopsiaa ja/tai altistuskoetta voidaan harkiten käyttää diagnostisina apukeinoina tapauksissa, joissa diagnoosi on muilla keinoin jäänyt varmistamatta. Ne tulevat kysymykseen lähinnä ammattitautidiagnostiikassa tai tutkittaessa uudentyyppisiä alveoliitteja. Varsinkin altistuskokeisiin tulisi suhtautua pidättyvästi ja noudattaa varovaisuutta niitä tehtäessä, koska tauti voi aiheuttaa pysyviä keuhkovaurioita. Epäselvissä tapauksissa myös lymfosyyttivaltainen solulöydös bronkoalveolaarisessa lavaationesteessä on diagnoosia tukeva löydös.

Normaali thoraxröntgenlöydös ei sulje pois alveoliitin mahdollisuutta, mutta tällöin taudista tulisi olla histologinen näyttö. Jos röntgenlöydöksiä ei ole, positiivinen altistuskoe ei välttämättä osoita, että kyseessä on allerginen alveoliitti.

Erotusdiagnoosi

Erotusdiagnostisina sairauksina tulevat kyseeseen lähinnä mykoplasman tai viruksen aiheuttama pneumonia, sarkoidoosi, miliaarituberkuloosi, lääkkeiden aiheuttamat keuhkoreaktiot tai "humidifier fever"- tai ODTS- oireyhtymä (kts. jäljempänä). Mykoplasmapneumonian aiheuttamat kliiniset löydökset voivat olla samanlaiset kuin alveoliitissakin. Lisäksi mykoplasmalla ja homepölykeuhkoa aiheuttavalla Micropolyspora faeni (nyk. Saccharopolyspora rectivirgula) -homeella on ilmeisesti samanlaisia antigeenirakenteita, sillä mykoplasman aiheuttamaa pneumoniaa sairastavilla on todettu vääriä positiivisia IgG-vasta-ainerektioita M. faeni -antigeenilla. Alveoliitissa oireiden ajallinen yhteys allergeenialtistukseen lienee kuitenkin erottava tekijä. Virusperäisen pneumonian poissulkemiseksi tutkimusohjelmaan kuuluvat virusvasta-ainemääritykset parinäytteistä epäiltäessä alveoliittia.

Sarkoidoosi voi erehdyttävästi muistuttaa alveoliittia, mutta alveoliitissa ei ole varmuudella kuvattu mediastinaalisia imusolmukesuurentumia. Miliaarituberkuloosia sairastavat ovat nykyään yleensä huonokuntoisia vanhuksia, joilla on korkea kuume. Lääkkeiden aiheuttamat keuhkoreaktiot erottuvat alveoliiteista yleensä anamneesin perusteella. "Humidifier fever"- tai ODTS-oireyhtymä muistuttavat oireistoltaan ja kliinisiltä löydöksiltään allergista alveoliittia, mutta keuhkojen röntgenmuutoksia ei ole todettu. Tämän vuoksi pelkästään diffuusiokapasiteetin pieneneminen allergeenialtistuksessa ei riitä varmistamaan, että kyseessä on allerginen alveoliitti, ellei altistavasta ympäristöstä ole aikaisemmin löytynyt vastaavanlaista tapausta, jossa thorakskuvin on todettu alveoliittiin sopivia röntgenmuutoksia.

Hoito ja ennuste

Ensisijainen hoito on allergeenialtistuksen lopettaminen ja uuden samanlaisen altistuksen välttäminen. Jos uutta altistusta vältetään, syrjäytyvät pääasialliset oireet ja kliiniset löydökset yleensä muutamien viikkojen, röntgenlöydökset ja karkeammat keuhkojen toiminnan häiriöt muutaman, tavallisesti 3-6 (12) kuukauden kuluessa ilman lääkehoitoakin. Kaikissa tapauksissa keuhkojen toiminta ei palaudu ennalleen, vaikka uutta altistusta vältettäisiin. Jos allergeenialtistus saa jatkua, on taudin uusiutumisen vaara suuri. Toistuvat akuutit vaiheet johtavat keuhkojen pysyvään vajaatoimintaan. Kroonistuminen voi johtaa keuhkofibroosiin, emfyseemaan ja cor pulmonaleen. Myös kuolemaan johtaneita tapauksia on kuvattu.

Akuutissa vaiheessa potilaalle on syytä antaa 28-35-prosenttista happea, jos ahdistus ja hypoksemia on voimakasta. Kortikosteroidit nopeuttavat jonkin verran toipumista, mutta niillä ei näytä olevan sanottavampaa vaikutusta pitkäaikaisennusteeseen. Koska ne saattavat jossain määrin ehkäistä keuhkofibroosin kehittymistä, on perusteltua hoitaa alveoliittipotilasta akuutissa vaiheessa kortikosteroideilla, ellei vasta-aihetta ilmene. Aloitusannokseksi sopii aikuisille 40-60 mg prednisolonia ja hoidon kokonaispituudeksi - annosta vähitellen pienentäen - 4 viikkoa. Kortikosteroidihoidon turvin ei allergeenialtistusta tule jatkaa, koska tauti voi edetä oireita aiheuttamatta. Kortikosteroidihoidon aloittaa keuhkoyksikkö - avohoidossa tehdyt steroidihoitokokeilut häiritsevät diagnostiikkaa.

Jos kyseessä on työhön liittyvä alveoliitti, on potilasta akuutin vaiheen jälkeen pidettävä ko. työhön kykenemättömänä niin kauan, kuin taudin oireita on eikä keuhkojen toiminta ole palautunut normaaliksi tai sairautta edeltäneelle tasolle, eli em. 3-6 kuukautta. Muussa kuin työperäisessä alveoliitissa voidaan potilasta pitää vastaavan ajan ruumiilliseen työhön kykenemättömänä. Ellei allergeenin eliminaatio tai ratkaiseva vähentäminen työympäristön ilmasta onnistu, pitäisi sairastunut työntekijä siirtää mahdollisuuksien mukaan toisenlaisiin työtehtäviin. Muissa kuin työperäisissä alveoliiteissa ei allergeenilähteen poistaminen sairastuneen ympäristöstä tuota yleensä vaikeuksia. Tautia aiheuttaneeseen työympäristöön palatessaan tulisi sairastuneen käyttää työssään P2-luokan hengityssuojainta. Mikäli tauti varotoimista huolimatta uusiutuu, voidaan sairastunutta pitää ko. työhön pysyvästi kykenemättömänä.

Ilmankostutinkuume

Ilmankostutinkuume ("Humidifier fever") on lähinnä kirjapainojen ja toimistojen työntekijöillä esiintyvä mikrobien saastuttamien ilmankostutusjärjestelmien aiheuttama oireyhtymä. Kyseessä on allergista alveoliittia muistuttava keuhkorakkuloiden kuumeinen reaktio. Tautia aiheuttaneesta ilmankostutusvedestä on eristetty homeita, bakteereja ja ameeboja. Taudin aiheuttajiksi on epäilty lähinnä ameeboja tai bakteeriperäisiä endotoksiineja, eikä tautimekanismi vaikuta allergiselta.

Oireet, jotka muutoin ovat samanlaiset kuin allergisessa alveoliitissa, ovat pahimmillaan työviikon alkaessa, mutta lievittyvät viikonloppua kohti. Ilmiö on samanlainen kuin puuvillatyöntekijöiden byssinoosissa ("monday sickness"). Alveoliitissa ei todeta vastaavaa oireiden lieventymistä allergeenialtistuksen jatkuessa. Joissakin tapauksissa ilmankostutinkuumeen oireistoon on liittynyt lisääntynyttä virtsaamisen tarvetta. Tutkimuslöydökset ovat samanlaiset kuin alveoliitissa, mutta ilmankostutinkuumepotilailla ei ole raportoitu keuhkojen röntgenmuutoksia.

Ilmankostutinkuume vaikuttaa taudinkulultaan hyvänlaatuisemmalta kuin allerginen alveoliitti: pysyviä keuhkovaurioita ei ole kuvattu. Hoitona on oireita aiheuttavan altisteen poistaminen elin- tai työympäristöstä. Käytännössä tämä merkitsee ilmankostutusjärjestelmän perusteellista puhdistamista ja tarvittaessa järjestelmän muuttamista. Turvallisimmiksi on todettu höyrytysperiaatteella toimivat kostutusjärjestelmät. Vaarallisimpia ovat sellaiset ilmankostutusjärjestelmät, joissa kostutusvesi otetaan huoneilmasta talteen ja käytetään uudelleen kostutukseen. On syytä huomata, että huonosti puhdistetut ilmankostutusjärjestelmät voivat aiheuttaa myös varsinaista allergista alveoliittia. Siksi ilmankostutinkuumepotilaille tulee tehdä perusteelliset sairaalatutkimukset paikallisessa keuhkosairauksien klinikassa.

Orgaanisten pölyjen aiheuttama oireyhtymä

Orgaanisten pölyjen aiheuttama toksinen oireyhtymä ("organic dust toxic syndrome, ODTS") on työperäinen kuumeinen yleissairaus, johon ei välttämättä liity keuhkorakkuloiden reaktiota. Sitä esiintyy äkillisen, poikkeuksellisen voimakkaan orgaanisille pölyille altistumisen jälkeen. Sairastumista edeltävää allergiselle alveoliitille tai ilmankostutinkuumelle ominaista herkistymistä ei tarvita. Tavallisimmin oireyhtymä liittyy viljan käsittelyyn. Niinpä sitä on kuvattu erityisesti viljavarastojen työntekijöillä ja viljelijöillä. Kotimaisen tutkimuksen mukaan noin 14 %:lla viljelijöistä on ollut tällaisia työhön liittyviä kuumereaktioita, useimmiten vilja- tai heinävaraston siivouksen, kotieläintöiden, puinnin, viljan- tai heinänkuivurin siivouksen tai rehuviljan jauhatuksen yhteydessä. Viljavarastojen työntekijöistä tällaisia kuumereaktioita on tavattu noin 30 %:lla.

Pääasiallisin oire on kuume, johon saattaa liittyä vilunväreitä, nuhaa, kurkunpään ärsytystä tai karheutta, päänsärkyä, lihasten tai nivelten särkyä, yskää tai silmien ärsytysoireita. Myös ihon kutinaa tai punoitusta on kuvattu. Tässäkin oireyhtymässä oireet ilmaantuvat tavallisesti useiden tuntien kuluttua pölyaltistuksesta.

Hengityksen toimintakokeissa ei välttämättä todeta muutoksia. Mikäli niitä esiintyy, ne ovat samankaltaisia kuin allergisessa alveoliitissa. Keuhkojen röntgenmuutoksia ei ole todettu. Bronkoalveolaarisen huuhtelunesteen (BAL) solulöydöstä hallitsevat liuskatumaiset leukosyytit ja makrofagit. Tautimekanismia ei tunneta, mutta aiheuttajaksi on esitetty mm. endotoksiineja.

Erityistä hoitoa ei ole, eikä sairaalatutkimuksia yleensä tarvita. Oireet syrjäytyvät noin vuorokauden kuluessa. Ennuste vaikuttaa hyvältä, mutta pitkäaikaiset seurantatutkimukset puuttuvat. Toistuvat ODTS-episodit saattavat periaatteessa johtaa krooniseen bronkiittiin tai ne voivat edeltää allergista alveoliittia. Siksi oireyhtymää aiheuttavissa altistustilanteissa tulisi käyttää tehokasta hengityssuojainta. Mikäli kuume-episodeihin liittyy selvää hengenahdistusta ja keuhkoista kuullaan rakkularahinoita, on syytä ottaa thorakskuva ja lähettää potilas paikalliseen keuhkoklinikkaan allergisen alveoliitin poissulkemiseksi.

Tämä tiedosto oli kohdassa:

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4500000000000608&posting=22000000011487537

Tässä faktatietoa:


Allerginen alveoliitti on keuhkokudoksen granulomatoottinen (lukuisia granuloomia eli tulehdussolukertymiä käsittävä) tulehdusreaktio eloperäisiin pölyihin ja kemikaaleihin. (Kava ym. Duodecim 1994;110 (17):1593.) Alveoliitissa allergiset reaktiot tapahtuvat keuhkorakkuloissa (keuhkoalveoleissa) sekä respiratorisissa bronkioleissa, jotka ovat keuhkokudoksen pienempiä ilmakanavia ennen alveoleja. Sairauden voivat aiheuttaa monet homeet (Aspergillus fumigatus, Sporobolomyces, Rhodotorula ja Penicillium) ja homeita muistuttavat bakteerit, aktinomykeetit eli sädesienet. (Nordman 1996, 76, Pohjola 1999, 11.) Seurin (2004) mukaan alveoliitissa muodostuu keuhkokudokseen immunologinen reaktio, joka johtaa keuhkokudoksen solun ulkoisen nestemäärän lisääntymiseen, kaasujen vaihdon heikkenemiseen ja jatkuessaan keuhkokudoksen sidekudoksen lisääntymiseen ja altistuksen jatkuessa jopa kuolemaan. (Seuri 2004, henkilökohtainen tiedonanto.)

Tulehdusreaktion seurauksena alveolien seinämät paksuuntuvat (tulehdussolukertymät, granuloomat). Seurauksena on hapen siirtymisen vaikeutuminen alveoleista niitä ympäröivään kapillaarisuonistoon. Kroonisessa vaiheessa granuloomat (tulehduskertymät) häviävät ja tilalle ilmaantuu sidekudosta, fibroosia, alveolien välitilaan. Seurauksena on keuhkokudoksen jäykistyminen, joka huonontaa keuhkojen ilmapumppaustoimintaa entisestään. Tulehdus ja fibroosi aiheuttavat valtimoveren hapen pitoisuuden vähenemisen, erityisesti ponnistellessa, kun ilmapumpun kyky toimittaa lisääntyvän lihastyön vaatimaa lisähappea kudoksiin heikkenee. Näitä ilmiöitä voidaan mitata valtimoveren happipitoisuusmäärityksin ja keuhkojen diffuusiokapasiteettitutkimuksin. Keuhkokudoksen jäykistyminen keuhkorakkula-tulehduksen ja fibroosin vuoksi pienentää hengi-tystilavuuksia, joka huonontaa keuhkojen ilmapumpputoimintaa. Näitä ilmiöitä voidaan mitata mm. spirometrian avulla. (Haahtela, Mönkäre, Torvela, Vilkka: Duodecim 1992; 108 (17):1487.)

Allergiseen nuhaan, allergiseen alveoliittiin ja astmaan liittyy immunologisia mekanismeja, joiden vuoksi sairaudet saattavat jatkua altistumisen loputtuakin. Jotkut sairastuneista eivät parane kokonaan vaan nuha ja astmaoireisto jäävät pysyviksi ja allerginen alveoliitti voi toistua uudelleen kosteusvauriomikrobeille altistuttaessa. (Nordman 2002. Sisäilmaseminaari luentomoniste.)


Alveoliitin oireita ovat yskä ja hengenahdistus, jotka vaikeutuvat liikkuessa, ja kuumeilu. Alkuvaihe muistuttaa flunssaa. Yleisiä ovat myös päänsärky ja nivel- ja lihaskivut. Oireet tyypillisesti vaikeutuvat 4 – 8 tunnin kuluttua allergeenialtistuksen jälkeen. Valtimoveren happipitoisuus voi laskea niin matalalle, että potilas on syanoottinen (”sininen”). Keuhkokuvassa voi olla maitolasimaisia samentumia. (Terho 1997, 388-390.) Tauti useimmiten paranee, mutta erityisesti toistuvasti uusiutuessaan (altistusten jatku-essa tai toistuessa) voi johtaa korjautumattomaan keuhkofibroosiin (sidekudoksen muodostumiseen muun kudoksen tilalle ja joukkoon), joka johtaa keuhkojen toiminnan py-syvään huononemiseen. (Haahtela, Mönkäre, Torvela, Vilkka: Duodecim 1992; 108 (17):1487.)


ODTS (organic dust toxic syndrome eli orgaanisen pölyn aiheuttama toksinen oi-reyhtymä) tarkoittaa äkillisten, voimakkaiden orgaanisen pölyn altistumisten yhteydes-sä ilmaantuvaa oireyhtymää, johon ei välttämättä liity keuhkorakkuloiden reaktioita. Tilaan liittyy allergista alveoliittia muistuttavia oireita kuitenkin ilman radiologisia (röntgenkuvassa havaittavia) muutoksia keuhkokuvissa: kuumeilua, vilunväristyksiä, lihas- ja nivelkipuja, pahoinvointia, hengenahdistusta ja yskää. Tilan aiheuttajaksi on epäilty bakteeriperäisiä endotoksiineita. Sairauden mekanismia ei kunnolla tunneta. Ennuste vaikuttaa hyvältä. Toistuvat episodit voivat johtaa krooniseen keuhkokatarriin, tai ne voivat edeltää allergista alveoliittia. (Terho 1997, 391.)

ODTS oireyhtymästä ei yleensä aiheudu pysyviä muutoksia keuhkojen toimintaan, mutta tutkimuksia pitkäaikaisvaikutuksista ei ole tehty (www.ktl.fi Tietoa terveydestä 22.1.2004). Arvellaan, että keuhkojen toiminta huononee, jos sairautta ei hoideta, voi olla pysyvä keuhkotoiminnan heikkeneminen. (Pohjola 1998, 11; Haahtela ym. 1993, 44.)

ODTS:ään ei liity allergisen alveoliitin tapaan keuhkokudoksen solujen ulkoisen nestemäärän lisääntymistä eikä sidekudoksen kertymistä. Tyypillinen ODTS ilmentymä on ns. puimurikuume, jossa viljelijä saa puimakauden ensimmäisinä päivinä joko puinnin jälkeen illalla tai yöllä kuumeisen reaktion, joka muutaman päivän työskentelyn jälkeen loppuu eli toinen puimaviikko menee jo ongelmitta, mutta seuraavana vuonna sama on edessä. Nykyisin ODTS termin käyttö sairaustiloja kuvaavana diagnoosina on laajentunut koskemaan myös kosteusvauriorakennuksissa ilmaantuvia tiloja, joissa altistuksiin liittyy lämpöilyä, väsymystä, ja erilaisia keuhko-oireita, mutta lievempänä kuin ODTS:ssa. (Seuri 2004, henkilökohtainen tiedonanto.)





Ja vielä ammattiastmasta:
Ammattiastman oireet voivat vaivata vuosia altistumisen loputtuakin, sillä alun perin vain altistuksen yhteydessä ilmaantuva astmatulehdus voi kroonistua vaikeaksi ja krooniseksi astmaksi. Taudin varhainen toteaminen onkin tärkeää ennusteen kannalta: mitä pikemmin sairastunut saadaan altistuksesta pois ja astmatulehdus hoidetaan kunnolla, sen parempi on sairauden ennuste; alkuvaiheessa hyvin hoidettu työperäinen astma saattaa jopa parantua. (Nordman, Hytönen, Keskinen 1999, 373.)


Meidän homesairaiden on ehdottomasti pysyttävä poissa hometiloista loppuelämämme. Keuhkot rauhoittuvat välillä, mutta tulehtuvat heti uudelleen hometiloissa. Olin 1999 neljä kuukautta kortisonikuurilla. Menin työhön "kortisonin suojassa" keuhkolääkärini määräyksellä, kun ylihoitaja uhkaili irtisanoa minut, jollen palaa työhön kolmen kuukauden sairausloman jälkeen. Menin työhön ja kolme viikkoa kortisonikuurin loppumisen jälkeen keuhkoni tulehtuivat JÄLLEEN homeisella työpaikallani. Tätä työkokeilua yritettiin koko vuosi 2000, tammikuuhun 2001, jolloin taas sairastuin mentyäni hyväkuntoisena työhön talviloman ja joululoman jälkeen.

Sairaus tulee AINA takaisin hometiloissa. Alveoliitin ja ODTS:n diagnosointi voi olla vaikeaa jos on parantunut pitkällä sairauslomalla. Minulle on tehty kaksi kertaa keuhkotähystys, kun epäiltiin alveoliittia. 1.kerta kun olin ollut kolme kuukautta sairauslomalla ja olin syönyt neljä kuukautta kortisonia ja 2. kerta: olin syönyt antibioottia ja kuusi viikkoa kortisonia. Ei löytynyt alveoliittia eikä ODTS:aa.

Siinähän sitten Allergiasairaala selvittää tuottaako immuunijärjestelmäsi pääasiassa astma vai alveoliitti/ODTS oireilua tai molempia, joka sekin on mahdollista.

Allergisen alveoliitin toteamiseen on olemassa kansaninväliset kriteerit.
Mikäli kysymyksessä on akuutti allerginen alveoliitti tarvittavat keuhkotutkimukset tulee suorittaa aina altistuksen jälkeen huomioimalla myös parin kolmen vuorokauden kuluttua altistuksesta tulehdusreaktioon osallistuvien lymfosyyttien paikalletulo, eli keuhkojen tulehdusreaktio kiihtyy.
Ja allergisena reaktiona akuutti allerginen alveoliitti saattaa aiheuttaa myös pysyviä keuhkovaurioita, eli tulehdusreaktion kohteeksi joutuvat solut eivät enää toivu tulehduksesta.

Mitä tuohon ODTS:ään tulee, altistuksen jälkeinen oireilu on samankaltaista kuin akuutissa allergisessa
alveoliitissakin sillä poikkeuksella, että lääketiedegurujemme mielestä ODTS-reaktio ei koskaan aiheuta keuhkoissa soluvaurioita.
Ja ennen ns. Terhon kriteereitä (1980-luku) ODTS-tyyppistä oireiua pidettiin allergisen alveoliitin esiasteena.
Ja allerginen alveoliitti voi olla myös krooninen, eli hitaasti etenevä.

Mitä allergiseen astmaan tulee, altistuksen päälläollessa pikkuhiljaa vain alkaa henkeä ahdistaa aamuyskän ja yskän säestämänä.
Ja kun altistus ylläpitää jatkuvaa tulehdusta keuhkoputkissa kyllä käveleminen ja rappujen nouseminenkin aiheuttaa hengenahdistusta.

Kerroit, että rasitus ei enää aiheuta sinulle hengenahdistusta.
Se on osoitus keuhkojesi tervehtynmisestä.

Kun kysyit, että onko nyt niin, että rutkimuksissa ei enää nähdä lepotilassa uinuvaa AKUUTTIA allergista alveoliittia sanoisin, että niinhän siinä 3,5 kk:n jälkeen käy, mikäli esim. HRCT:ssä ei näy keuhkovaurioita ja keuhkojesi diffuusiokapasiteetti on normaalilukemissa, eli yli 75 %.
Ja kroonista allergista alveoliittia sinulla ei ole toipumisestasi päätellen.

Kysyit, että paraneeko alveoliitti?
Sen tiedämme, että krooninen ei parane.
Akuutin suhteen olen kysellyt sitä huippulääketiedeguruiltamme mm. ODTS-guru Erkki O. Terholta, vaan vastausta en ole saanut?

Kun itselleni määrältään melko pieni homeitiöaltistus laukoo yhä edelleen keuhkotasoisia homeflunssia eipä tuo näytä menneen ohi vaikka työpaikka-altistuksen päättymisestä on nyt kulunut kuusi vuotta.
Havaitsin vain, että niitä työpaikalla esiintyviä homeita on lukemattomissa muissakin rakennuksissa, homekirjaston kirjoja myöten, vanhoissa liikennevälineissä ja mikä pahinta myös lumettoman ajan luonnossa.

Työpaikka-altistusaikanani minulla ei ésiintynyt myöskään hengenahdistusta eikä yskää. Homeflunssa saattoi jälkitautina laukaista keuhkoputkitulehduksen (ei limaisuutta), joka ilmeni oksennusfrekleksiin päättyvänä yskänä.
No nykyisin altistuksen jälkeen räkä lentää niin nenästä kuin keuhkoputkistakin.

Pysyhän eetterissä. Sinulla tulee olemaan mielenkiintoista kerrottavaa meille muille homeallergikoille koskien Allergiasairaalan tutkimuksia, jonka lääketieteellisenä pääguruna toimii professori Tari Haahtela, jonka homeallergiaan ja muihinkin allergioihin liittyviä jutusteluja voi lueskella vaikkapa Astma- ja allergialiiton julkaisemasta lehdestä.

Olen sen ainakin kuullut, ja tiedän, että jos hometta on veressä, niin sitä ei sieltä pois saa. Muuton jälkeen kunnon pitäisi kuitenkin alkaa parantua, toisilla eri tahtia.

seuraavalla sivulla on tietoa aveoliitista:
http://therapiafennica.fi/wiki/index.php?title=Allergiset_keuhkosairaudet

Jospa tuo homeongelma korjattaisiin meidänkin koulussa. Kaikki sen tietävät, että hometta on, mutta kukaan ei ota sitä tosissaan. =(

"kukaan ei ota sitä tosissaan".

Mikään ei ole näköjään muuttunut hometutkimuksissa lähes kymmenessä vuodessa.Vuosia sitten Pellervolehden omalääkäri palstallaan kirjoitti,että kymmenen vuoden kuluttua lähes jokaisella on allergialääkkeet!?Miksi,sopii kysyä?