Haluaisin tietää, onkohan muitakin joiden elämästä huono olotila tekee vaikeaa. Olen nuori 21-vuotias opiskelija ja voimat alkaa olla lopussa jatkuvaan huonoon oloon. Kärsin päivittäin päänsärystä, tiedän ettei se ole migreeniä, koska muutamia vuosia sitten sairastin oikeasti migreeniä. Päänsärky on erityyppistä. Minua huimaa usein ja viime vuoden puolella jouduin olemaan viikkoja sairaslomalla sen vuoksi, mitään syytä huimaukseeni lääkärit eivät löytäneet. Viime vuoden puolella masennuin myös keskivaikeasti, johon syön edelleen lääkkeitä vaikkakin olen parantunut masennuksestani hyvin. Masennuksen mukana tuli flunssa kierre. Olin kahdenviikon välein flunssassa. Lääkärini mielestä siinä ei ollut mitään outoa ja eikä ole edelleenkään, että sairastan usein. Huimaus ja päänsärky tuovat mukanaan myös muuten etovaa oloa, joka vaikeuttaa mm. syömistä, koska aina syömisen jälkeen on huono olo. Veriarvoni ovat normaalit ja tutkimuksissa ei muutenkaan ole ilmennyt mitään. Näkö on hiukan heikentynyt, mutta silmälasit eivät ole parantaneet tilannetta. Ulkoilen voinnistani riippuen, mutta valitettavasti lempiharrastukseni uiminen on saanut jäädä vähemmälle koska en kykene huonossa olotilassani uimahallille menemään. Alan kyllästyä, koska kaikki on vaikeaa. Lisäksi minua väsyttää jatkuvasti, riippumatta siitä kuinka paljon nukun. Syön vitamiini lisää, joten vitamiinien puuttestakaan tämä ei johdu. Tuntuu että viimeinen tikki oli se kun sain pahan ihottuman kasvoihini, eikä sillekkään löytynyt syytä. Tämä on kai sitten se minun normaali olotila, ainakin se on jo jatkunut liian kauan ja näyttää edelleen jatkuvan. Muita samasta ongelmasta kärsiviä?
Miten jaksaa kun voi pahoin?
Väsynyt
1244
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Valitettavasti mä en osaa sanoa mitään noihin sun oireisiin..mutta ei tuo ystävä mielestäni normaalia ole. Tietysti olisi huojentavaa, jos kipuun löytyisi fysiologinen, selkeä syy. Ilmeisesti olet lääkärissä juossut vaivan takia? oletko pyytänyt toista mielipidettä? Oletko ollut neurologisissa kokeissa?
Aina selkeää syytä ei kuitenkaan löydy. Mutta kun kipu muuttuu krooniseksi, ja alkaa haitata normaalia suoriutumista päivän puuhista, ei oikeastaan ole väliä onko sitä syytä vai ei. Kipu on todellista sulle ja se häiritsee sun elämää. Silloin pitää siihen saada apua. Mielestäni ei riitä, että tutkimusten jälkeen lääkäri toteaa vain että "sori, en mä löydä mitään vikaa". Jonkun tulisi ottaa vastuu kuntoutumisesta ja hoidosta, ja ohjata edes seuraavaan paikkaan.. Onhan olemassa monenlaisia vaihtoehtohoitoja, psykologeja (myös kipupsykologeja), neurologeja, terapeutteja jne jne.
Tiedän, että kuntoutusalan opiskelijana mielipiteeni ja ajatukseni edustavat varmaan sitä ruusuista täydellistä maailmaa, joka harvoin toteutuu. Valitettavasti usein jo muutenkin uupunut ihminen joutuu taistelemaan hoitoonpääsynsä eteen. Ei tästä viestistä nyt varmaan ihmeemmin apua ole, mutta haluan toivottaa voimia, ja muista, että sulla on täys oikeus saada apua. Älä luovuta ja jää yksin kipujen tai huonon olon kanssa. Jos ei muu auta, niin käy vaikka oman koulusi terveyhuoltoon ilmoittamassa että nyt ei enää jaksa, asia pitää saada selviämään johonkin suuntaan, tai pärähtää pinna. Vaadi saada apua. Pyydä tukea myös läheisiltä ja ystäviltä. Älä vähättele oloasi.
Tsemppiä!