Näkyykö usko käytännössä? Onko monikaan pysähtynyt ajattelemaan, että uskon pitäisi näkyä myös käytännössä, siis teoissa. Puheemme kertovat rakkaudesta, mutta tekomme ovat vihaa.
On siis ristiriita puheissamme ja teoissamme.
Rakkaus on sitä mitä joku tekee, rakkaus on tekoja.
Rakkaus ei etsi omaansa.
Pitäisi siis elää toisia ihmisiä varten, mutta miten se onnistuu minunlaiseltani erakolta?
Jos olisin rohkeampi ja sosiaalisempi, olisin varmasti mukana jonkinlaisessa kristillisessä työssä.
Elämäntarkoitukseksi sopii hyvin toisten auttaminen, miettikääpä tätä!
Ylistys Jumalalle! Kiitos Jumalalle!
Siunausta kaikille!
On siis ristiriita puheissamme ja teoissamme.
Rakkaus on sitä mitä joku tekee, rakkaus on tekoja.
Rakkaus ei etsi omaansa.
Pitäisi siis elää toisia ihmisiä varten, mutta miten se onnistuu minunlaiseltani erakolta?
Jos olisin rohkeampi ja sosiaalisempi, olisin varmasti mukana jonkinlaisessa kristillisessä työssä.
Elämäntarkoitukseksi sopii hyvin toisten auttaminen, miettikääpä tätä!
Ylistys Jumalalle! Kiitos Jumalalle!
Siunausta kaikille!
Vastaukset 17
Vanhimmat
esim. niin, että uskovaiset ovat huomattavasti muuta väestöä suvaitsemattomampia vähemmistöjä kohtaan.
Lisäksi uskovaisilla on täysin luonnottomia käsityksiä niin luonnontieteiden kuin humanisminkin alalla.
Eikös humanismi ole sama kuin ateismi, eli Jumalan kieltäminen?
voihan olla ja elää ilman yliluonnollisia asioitakin aivan tasapainoisesti. Tosilla ei vain ole tarvetta miettiä näitä asioita.
Renesanssi oli sitä aikaa kun humanismi löi itsensä läpi. Juuri tuohon aikaan myös tehtiin upeimmat uskonnolliset taideluomukset. Esim. Michelangelon työt "Viimeinen ehtoollinen", Davidin patsas. Irtiotto tapahtui keskiajan uskonollisuuteen sikäli, että renesanssi näki ihmisen luovana ja toimivana olentona. Ei passiivisena, joka toimii juuri niin kuin muut käskevät.
Miksi ihmisen tarvitsee uskoa Jumalaan?
Mitä uskolta muuta haetaan kuin iänkaikkista elämää?
Mikä on iänkaikkinen elämä?
huomenna.Hyviä öitä!
juuri parhaillaan elät. Se ei välttämättä tarkoita että sinä yksilönä eläisit loputtomasti mutta elinaikasi olet joka tapauksessa osallinen iankaikkisesta elämästä: elämästä joka alkoi ennen ihmistä ja hänen tietoisuuttaan ajasta ja joka jatkuu kaikella toden-näköisyydellä senkin jälkeen kun ihminen on jopa lajina lakannut olemasta. Näin kaikki elävät olennot ovat omana aikanaan ja kukin kohdaltaan osallisia ikuisesta elämästä.
Ikuisella eli iankaikkisella elämällä tarkoitan ajasta riippumatonta, ajatonta elämää, sillä aikaa sinänsä, tietoisuudesta riippumatta ei ole olemassa.
Jeesuksen antama iankaikkisen elämän määritelmä:
Joh.17. luku
3. "Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen."
Kysymäsi asia on siis laadullinen joka perustuu tietoon eikä näkyväisiin suureisiin!
Usko on kaiken perusta elämässä! Uskon vastakohta on pelko, mietihän sitä!
Usko ja pelko ovat toistensa vastakohtia, vastavoimia, usko edustaa kaikkea hyvää ja pelko kaikkea pahaa, ne ovat kuin hissin ylös ja alas.
Jos ihmisellä ei ole uskoa Jumalaan, hänellä ei ole silloin paljon mitään.
Usko Jumalaan ja Hänen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen poistaa kaiken pelon.
Usko ilman tekoja on tyhjä usko.
Se raamatunpaikka -jos sitä tarkoitit- on Jaakobin kirjeen 2. luvun jakeessa 26 "sillä niin kuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin myös usko ilman tekoja on kuollut".
Hebrealaiskirjeen luvussa 11 kuvataan kyllä edesmenneitä pyhiä, jotka uskon kautta tekivät suuria tekoja ja kehotetaan luvussa 12 tekemään tästä asiasta oikeat johtopäätökset.
Kyllä usko näkyy käytännössä. Missään muualla se ei näykään. Käytännön arkielämä osoittaa mihin sinä oikeasti ja todella uskot, ei se mitä sinä suullasi höpötät.
Tämä käytännön koetinkivi pätee kaikenlaiseen ihmisen uskoon: niin uskonnolliseen- kuin mihin tahansa uskoon. Hetken aikaa voi tietenkin teoillaankin teeskennellä mutta tuskin sitä kukaan jaksaa kovin pitkää aikaa tehdä, vaan käytäntö kyllä näyttää ennenpitkää sen, mihin ihminen oikeasti ja todella uskoo.
Olipa lohdullisen ihanaa lukea että on muitakin erakoita, kuin vain minä.
Tekoja rakkaudessa, rakkautta teoissa....voi miten erilaisia asioita mahtuukaan.
Sinun ei muuten tarvitse yrittää puristaa itseäsi mihinkään muottiin - kerron ei onnistu.
Katso itseäsi rehellisesti ja lähde siitä.
Jeesus - Sinä (sinussa). Sinä - Jeesus (Jeesuksessa). Tämä on se lähtöviiva josta jokaisen on lähdettävä, tämä on se syntymä se oivallus yksilöllisyydestä ja vain terveestä itsensä hyväksynnästä käsin voit tehdä työtä.
Daavid ei voinut taistella Saulin haarniskassa, hän valitsi omat työkalut (se linkojuttu) ja voitti Goljatin.
Sinä olet suurenmoinen luomus, minä olen sinut itse valmistanut sanoo Jeesus. Hyväksy ja kunnioita sitä rajallista ihmisyyttä joka sinä olet.
Viivy Herran edessä ja Odota. Hiljenny rukoilemaan ja ylistämään ja Odota. Tutki sanaa ja Odota. Hän valjastaa sinut kun pysyt hetken paikallasi.
Rohkeutta Kristuksessa kun PyhäHenki antaa siihen voiman. Sosiaalisuutta tulee, sinä tulet vielä itkemään kuumia ja tuskaisia kyyneleitä pelastumattoman tyhjän-jankuttajan puolesta, joka ei ymmärrä kääntyä ja herätyksen aika on, sokeasilmäisen puolesta polvirukousta, ja kuitenkin on niitä jotka menevät Herran ohi. Ystäväni Kristuksen ihmisrakkaus luo sosiaalisuutta ei meidän omamme.
Ihmisenä minulle on aivan sama vaikka kaikki loikkaisivat mereen, rannalla katselisin että on sitä hulluutta monenlaista. Mutta Jeesus, Jeesuksen Hengen rakkaudessa tuska olisi liian suuri etten puhkeaisi suureen huutoon rannalla ja etten julistaisi vangituille vapautusta ja kuolemaan tuomitulle elämää anteeksisaamisen ja parannuksen teon nimeen.
Ajattelen että usko käytännössä on Jeesuksen toiveiden kuulemista ja niitten toteen saattamista.
Tahdon vain sanoa hyvää huomenta ja kiittää kirjoituksestasi.
Ensiksikin: kirjoituksesi oli hyvä! Kiitos siitä.
Toiseksi:Rakkaus lähimmäisiä kohtaan on hyvin antelias ja kekseliäs ja Antajastansa johtuen kestävää, jonka seikan olet ymmärtänytkin. Rakkaus haluaa antaa. Sanon sen uudelleen! rakkaus haluaa antaa, antaa ja vielä antaa! Tiedämme Jumalan rakastavan meitä, koska Hän antoi ainoan Poikansa, ts. Hän antoi kalleinpansa.
Sinä olet osoittanut Jumalan rakkautta antamalla meille tuon kirjoituksesi. Olet siis "auttamattoman ihanasti" mukana tässä Jumalan rakkauden työssä. Se seikka, että emme itse näe tekojemme arvoa johtuu Jumalan armeliaisuudesta meitä kohtaan.
Kirjoituksesi henki kosketti minua. Tahdon sanoa Sinulle ja muillekin ikäänkuin syrjässä pidetyille, että Jumalalla on aikansa; aika pitää sivussa ja kasvattaa sekä oikeaan aikaan asettaa kasvattamansa lapsi tehtäviin, jotka on suunnitellut juuri häntä varten. Laululintu oppii tuon korvillemme suloisen laulun pimeään häkkiin peitettynä. Ole turvallinen ja rohkea; ajallansa Hän asettaa Sinut valmistamaansa tehtävään (ja paljon Hän onkin saanut jo muokkaustyötään sydämessäsi tehdä). Nimittäin, Isäsi rakastaa lähimmäisiäsi niin paljon, että Hän on valmis tekemään Sinusta ja antamaan Sinut murretuksi leiväksi ja virkistäväksi viiniksi kärsiville ihmisille ympärilläsi.
Asutpa missä päin tahansa niin voin kertoa, että jokaisella uskovalla on varsinaista Jumalan kutsua odotellessa töitä yllin kyllin. Ne ovat hyvin käytännöllisiä töitä. Tänään esimerkiksi käyn hakemassa lapsen tarhasta, kun äidillä on käynti tutkimuksissa Kätilöopistolla. Muuta työtä ei tälle päivälle ole, jos ei päivä tullessansa tuo. Joskus muuten saa suuriakin tehtäviä; muutama päivä sitten olin pihalla neljän lapsen vahtina että vanhemmat saivat hetken olla kahden (näin suurista tehtävistä rupeaa helposti kerskumaan). Tällä haluan sanoa, että on suurta käydä orpoja, yksinäisiä, sairaita ja leskiä katsomassa, auttaa kodin hoidossa, käyttää kaupassa, katsoa lasten perään, jutella hetkisen asiasta mistä jutun juurta syntyy, leikkaa pihanurmikon jne.
Hmmm, osasinkohan nyt oikein sanoa mitä sydämessäni liikkui? Hyvää tiistaita kaikille.
" - - voin kertoa, että jokaisella uskovalla on varsinaista Jumalan kutsua odotellessa töitä yllin kyllin. Ne ovat hyvin käytännöllisiä töitä. Tänään esimerkiksi käyn hakemassa lapsen tarhasta, kun äidillä on käynti tutkimuksissa Kätilöopistolla. Muuta työtä ei tälle päivälle ole, jos ei päivä tullessansa tuo. Joskus muuten saa suuriakin tehtäviä; muutama päivä sitten olin pihalla neljän lapsen vahtina että vanhemmat saivat hetken olla kahden (näin suurista tehtävistä rupeaa helposti kerskumaan). Tällä haluan sanoa, että on suurta käydä orpoja, yksinäisiä, sairaita ja leskiä katsomassa, auttaa kodin hoidossa, käyttää kaupassa, katsoa lasten perään, jutella hetkisen asiasta mistä jutun juurta syntyy, leikkaa pihanurmikon jne."
Suoraan sanoen tuo "uskovan" marttyyriasenne ihan tavalliseen naapuriapuun kuvastaa Jukkaa hyvin: hän se on niiiiiin uskovainen, että vahtii jopa naapurien lapsia! Toivon mukaan arvon viettelijä-Jukka älyää olla tuputtamatta oppejaan viattomille lapsille. Muuten; lasten kanssa työskentelevän kuuluu esittää ote rikosrekisteristä - onhan se esitetty?
Siis: moni meistä auttaa naapureitaan, ystäviään , venmtovieraitakin - ja hyvä niin. Sen avaun antamiseen ei tarvitse olla uskis. Jeesustelun sotkemista noihin asioihin olisi hyvä rehellisen ihmisen karttaa.
Ehdottaisin sinulle jotakin. Uusi testamentti opettaa meitä rakastamaan lähimmäistä niin kuin itseämme. Ole itsellesi hyvä. Lue parhaimmat ja lohduttavimmat tekstit myös itsellesi. Sijoita itsesi evankeliumin tekstissä esiintyvän ihmisen osaan, jota Kristus auttoi ja armahti. Kiitä Jeesusta hänen sinulle osoittamastaan armosta ja hyvyydestä. Kun olet Herran hyvyydestä saanut armon osallistua, niin siitä seuraa se, että sinä osoitat hyvyyttä, laupeutta, armahtavaisuutta eli siis rakkautta myös toisille.
Toisaalta on asia myös niinkin, että perintönä me olemme saaneet erilaisia luonteenpiirteitä ja lahjoja. Yhdelle on annettu enemmän ns. sosiaalista lahjakkuutta. Hän viihtyy ja sopetuu hyvin tehtävissä, jotka vievät hänet palvelemaan toisia ihmisiä muodossa tai toisessa. Toiselle on annettu ehkä näitä ominaisuuksia hieman vähemmän, mutta joitakin muita vastaavasti enemmän. Näin kai se on elämässä. Me olemme yksilöitä. Olemme yksilöinä Jumalalle rakkaita. Toinen ei voi ottaa minun paikkaa eikä sinun. Kiitetään Herraa yhdessä.