Olen menossa ripille ja kysyisin teiltä arvoisat palstalaiset, onko teillä kellään tallessa vanhaa ennen Vaticanum secundumia julkaistua messukirjaa, jonka takana oli ns omantunnon tutkistelu ripille meneviä varten. Haluaisin saada sen (siis tämän omantunnon tutkistelun) käsiini ennen ensi viikon vaihdetta. Voisiko joku ystävällinen sielu laittaa sen tälle palstalle. Kiitos jo etukäteen!
Omantunnon tutkistelu
KKK
111098
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Minulla on vielä vanha rukouskirja, jonka julkaisemisen ajoista suomenkieli on paljon muuttunut. Kysymäsi teksti on kirjassani melko alussa, joten tiedossasi lienee jokin toinenkin rukouskirja, jota minä en tunne tai muista.
Parannuksen sakramenttiin valmistautumisen muut osat olen laittanut tähän vain otsikoina, pyysithän nimenomaan omantunnon tutkiskelun tekstiä.
Tekstissä on paljon hyvää, mutta nykyihmisen mielestä kenties "omituisiakin" kohtia. Ikuisena kyselijänä ryhdyin pohtimaan, olemmekohan nykyisin vaativampia myös papistomme sivistyksen ja heidän arviointikykynsä suhteen?
Nykyisin kirkossamme käytetään toisenlaista omantunnon tutkiskelua. Tämä on historiaa, joka antaa selkeän kuvan papiston tavasta pyrkiä hallitsemaan, ohjailemaan ja valvomaan ihmisten elämää. Muistakaamme, ettei kukaan voi elää meidän puolestamme. Teemme virheemme, niiden seuraukset ja niiden korjaukset ihan itse. - Historiaa pitääkin peilata aina kunkin aikakauden tapoja ja yhteiskuntaa vasten.
Toivon, etten saa ketään niskaani auttamisenhaluni vuoksi.
"PARANNUKSEN SAKRAMENTTI
Rippihartaus
Valmistusrukous
Omantunnon tutkimus
Milloin viimeksi olit ripillä? Jätitkö mitään tunnustamatta ja mistä syystä? Suorititko saamasi katumustyön?
Oletko täyttänyt Jumalan käskyt?
1. Kuinka olet suorittanut jokapäiväiset rukouksesi? Oletko lukenut kiellettyjä kirjoja, lehtiä? Pilkannut tai sallinut pilkata uskoa? Ollut taikauskoinen? Laiska uskonnon oppimisessa? Kuinka usein?
2. Oletko turhaan lausunut Jumalan tai muita pyhiä nimiä? Kiroillut? Tehnyt Jumalalle lupauksen ja jättänyt sen täyttämättä? Vannonut väärin tai tarpeettomasti? - Kuinka usein?
3. Oletko ilman syytä ollut pyhäpäivinä poissa Messusta? Myöhästynyt? Ollut Messussa tarkkaamaton? Kirkossa pälyillyt, jutellut, naureskellut? Tehnyt pyhinä kiellettyjä töitä? - Kuinka usein?
4. Oletko kunnioittanut ja rakastanut vanhempiasi, esimiehiäsi, opettajiasi? Ollut tottelematon? Vanhempiasi puutteessa auttamatta? Tuottanut heille mielipahaa? Nurkunut esivaltaa vastaan? Vastustanut verojen maksamista? Oletko täyttänyt säätysi velvollisuudet?
5. Oletko kadehtinut, vihannut, lyönyt, sortanut lähimmäisiäsi? Toivottanut pahaa, iloinnut vahingosta? Vietellyt syntiin, ketä ja mihin? Ollut estämättä muiden syntiä? Kohtuuton ruoassa, juopunut? - Kuinka usein?
6, 9. Oletko tehnyt ja millä lailla jotakin häpeällistä? Halunnut sellaista lukea, nähdä tai tehdä? Puhunut rivoja? Katsellut sopimattomia? - Kuinka usein?
7, 10. Oletko näpistellyt? Varastanut? Mitä? Pitänyt muiden varastamaa? Jättänyt velkasi maksamatta? Vahingoittanut vierasta tavaraa? Ollut sydämetön vaivaisille? Tuhlaavainen? Laiska?
8. Oletko valehdellut? Puhunut pahaa, mikä ei ollut totta (parjaus)? Julkaissut muiden vikoja (kunnianloukkaus)? Kielimällä luonut eripuraisuutta?
K i r k o n k ä s k y t . Oletko aina pitänyt paastot? Käynyt vuotuisella ripillä ja Pääsiäisen aikaan p. Kommuniolla? Kannattanut varoillasi Kirkkoa ja papistoa? Muistanut, että Adventtina ja Paastona häät ja meluiset huvit ovat kielletyt?
Pääsynnit
Katumus
Päätös
Tunnustus
Synninpäästö
Pyhän Ripin jälkeen
Täydenteko"
Kirjallisuus: Rukouskirja, kokoili mgre A. Carling. Toinen, lisätty painos. Kustantaja (lienee) Maunu Tavastin kirjallinen piiri, perustettu 1946. Julkaisu nro 4. Sivut 52-60.
Siunauksellista paastonaikaa!
Elisabeth
Kyllä Carlingin kysymykset olivat kaikki ihan tarpeellisia ja ajankohtaisia. Vai onko kirkon moraaliopetus sitten jotenkin radikaalisti muuttunut. Jos, niin minä en ainakaan ole siitä tietoinen.
"Tekstissä on paljon hyvää, mutta nykyihmisen mielestä kenties "omituisiakin" kohtia. Ikuisena kyselijänä ryhdyin pohtimaan, olemmekohan nykyisin vaativampia myös papistomme sivistyksen ja heidän arviointikykynsä suhteen?"
Mitä tarkoitat tällä? Sitäkö, että emme enää "alistu" pappien opetukselle ja kirkon käsitykselle hyvästä elämästä? Sitäkö on tämän "nykyisin"?
"Nykyisin kirkossamme käytetään toisenlaista omantunnon tutkiskelua. Tämä on historiaa, joka antaa selkeän kuvan papiston tavasta pyrkiä hallitsemaan, ohjailemaan ja valvomaan ihmisten elämää. Muistakaamme, ettei kukaan voi elää meidän puolestamme. Teemme virheemme, niiden seuraukset ja niiden korjaukset ihan itse."
Minkälainen omantunnontutkiskelu siis "nykyisin" on käytössä "kirkossamme"? Kun katselen NYKYISIÄ omantunnontutkiskeluja eri puolilta maailmaa, niitä on hyvin monenlaisia, monet myös ovat hyvin samanlaisia kuin tuo Carlingin.
Mikäköhän tehtävä papistolla olisi (liturgian lisäksi) ellei uskovien opettaminen ja kasvattaminen hyveelliseen, kirkon uskon mukaiseen elämään, heidän vetämisensä kannustuksin ja kehotuksin pois synnistä (joka on todellista). Me niin mielellämme kutsumme pappejamme isiksi? Mitä isät sitten ovat elleivät juuri tätä? Etkö voi uskoa pappien vilpittömään hyväntahtoisuuteen?
Miten niin kenenkään ei tarvitse elää toisten puolesta? Mitä Jeesus teki? Hän jopa kuoli toisten puolesta, sinun ja minun! Kenen virassa ja missä tehtävässä papit ovat?
Totta, eivät papit voi tulle meille kotiin ja ruveta tiskaamaan tai näyttämään mallia paremmasta elämästä meidän sijallamme, mutta on väärin kuvitella, että me pystyisimme kaikkeen ryhdistäytymiseen itse, ilman, että Jumala itse toimii meissä. Ja tämän saman Jumalan asialla toimivat papitkin, ja tätä samaa Jumalaa he julistavat ja Hänen sakramenttiensa viettämisen kautta he tarjoavat meille mahdollisuuden päästä yhä lähemmäs Jumalan valtakuntaa. Kiitos siitä.
ei missään mielessä usko Kirjaimeen.
Kaikki ymmärretään Kirkon elävän (sic!) tradition "sisällä".
Jeesus KUOLI meidän puolestamme, että me eläisimme. Elisabeth sanoi aivan oikein: kukaan ihminen ei voi elää toisen puolesta. Sellainen yritys päättyy tavalla tai toisella onnettomasti. Kaikkivaltias tietenkin VOISI, mutta ei halua. Miksiköhän?
Olen myös pohdiskeleva suomalainen. Siinä kaikki. Älköön kukaan yrittäkö tulkita tai asettaa minun ajatuksikseni jotain muuta kuin mitä kirjoitin. Kiitos.
Kiitos valosta, suolasta, pippurista...
(Ja anteeksi, jos mielestäsi kirjoitin jotenkin väärin. Omasta puolestani yritän pitää mielessä toivomuksesi.)
että Elisabethille pitäisi suoda hyvin suuri palstatila jotta hän voisi selittää Sinulle roomalainen, miksi hänelle on niitä Sinun ihmettelemäsi näkemyksiä, joihin minä liitän omia, vähepätöisiä ajatuksiani - kokonaan. Siksi hän vastasi Sinulle lyhyesti, koska hän huomasi, että näkemyksesi heijastavat erilaista kokemusmaailmaa.
Kirjoituspätkäni oli tarkoitettu Ajattelevalle roomalaiselle.
Sinä ja minä olemme jo "vanhoja" tuttuja - keskusteluystäviä.
Vastasin roomlaiselle, koska olen nyt sattumoisin koneen äärellä pitemmän aikaa, ja vilkaisen aina työni välillä, onkos jotain kommentoitavaa tai vastailtavaa.
Ajattelevalla roomalaisella taitaa olla sama pahe kuin minullakin: hän haluaa opettaa... (hymyä).
Juuri tuota tekstiä olen kaivannut. En nimittäin koskaan ripillä muista syntejäni, joten rippi-isäni kehotti minua kirjoittamaan ne muistiin. Tästä saan hyvän rungon.
Tuo omantunnon tutkistelu sopinee paremmin lapsille ja nuorille kuin aikuisille. Useimmat sen kysymykset ovat hyvin selkeitä, jotkut asiat vain ovat nyky aikuisille outoja, niin kuin esim tuo: "Oletko lukenut kiellettyjä kirjoja?" (Kiellettyjen kirjojen luettelo lienee rukouskirjan ilmestymisen jälkeen poistettu.) Jos taas on kysymys lapsista, niin tietysti vanhemmat ovat voineet kieltää heiltä jotain aineistoa.
Outo oli mielestäni myös kysymys "Oletko täyttänyt säätysi velvollisuudet?" Emme enää elä sääty-yhteiskunnassa, eikä monikaan enää ole isäntä, emäntä tai palvelija. Vai tarkoitetaanko tässä ns. siviilisäätyä: naimisissa, naimaton, leski?
Seksuaalisia tekoja koskevat kysymykset ovat liian epämääräisiä, mutta niidenkin luonne selittyy sillä, että lasten ja nuorten ei edes oletettu tietävän paljoakaan näistä asioista.
Siinä tarkoitetaan hengellistä säätyä, siis onko papiston jäsen, sisar/ veli, munkki/nunna vai maallikko. Jokaisella on omat velvollisuutensa. Esim. kaikki papit ovat sitoutuneet rukoilemaan ne hetkipalveluksen rukoukset. Sitä varmaan haettiin. Tosin kyllä varmaan yhteiskunnassakin jokaisen olisi hyvä muistaa mikä on oma velvollisuus omaa työnantajaa/työntekijöitä kohtaan. Valtiosta ja kanssaeläjistä puhumattakaan.
Carlingin aikana sanaa 'sääty' käytettiin paljon nykyistä yleisemmin. Tuolloin sen merkitys oli ehkä sama kuin nykyään yhteiskunnallisen luokan tai yhteiskunnallisen aseman. Säädyn mukaan toimiminen tarkoitti siis sitä, että täytti velvollisuutensa siinä yhteiskunnallisessa roolissa, jossa toimi ja johon oli 'kutsuttu'. Kyseessä ei siis ollut pelkästään hengellinen sääty. Työläinen täytti säädylleen kuuluvat velvoitteet, kun hän oli ahkera ja tunnollinen, kotiäiti, kun hän hoiti kodin hyvin, opiskelija, kun hän opiskeli ahkerasti jne. Jos joku ei toiminut tämän mukaan, hän toimi yhteiskuntaa vastaan ja - katolisen yhteiskunta- ja moraaliopin mukaan - teki siis yhteiskunnallisen synnin. Carlingin kysymys liittyy tähän.
Omantunnon tutkistelu vuodelta 1949 on tietysti käyttökelpoinen. On sitten toinen asia, onko se riittävä siihen, että parannuksen sakramentissa todella haluamme parantaa elämämme Jumalan tahdon mukaiseksi.
Jos joskus alat miettiä tätä, voisit etsiä käsiisi Katolisen tiedotuskeskuksen julkaisun ”Parannuksen teko” (v. 1984). Siinä on kolmen ja puolen sivun pituinen ehdotus omantunnon tutkisteluksi, siis rippipeili sekin mutta Carlingin rukouskirjassa olevaa laajempi. Minun mielestäni se on myös haastavampi ja vaikeampi ja toisaalta antoisampi siinä suhteessa, että synti nähdään muunakin kuin yksittäisinä tekoina.
Tämä rippipeili on jaoteltu
1) valmistaviin kysymyksiin (kolme kysymystä, jotka koskevat asennoitumista itse rippiin),
2) pääkohtaan ”Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi”:
neljä kysymystä, jotka keskittyvät samoihin teemoihin kuin Carlingin kolme ensimmäistä kysymystä. Näkökulma on enemmän asennoitumisessa kuin yksittäisissä teoissa ja laiminlyönneissä (jotka ovat silti mukana nekin),
3) pääkohtaan ”Tämä on minun käskyni, että te rakastatte toisianne, niin kuin minä olen teitä rakastanut”:
kymmenen kysymystä, joissa käsitellään Carlingin kohtia 4,5,7,9,10. Näissä kysymyksissä on laaja näkökulma elämäämme perheessä, omassa elinyhteisössämme, työssämme ja koko ihmiskunnassa. Niissä kysytään mm. suhtautumisestamme erilaisuuteen ja puutteenalaisiin, kysytään pyrkimyksistämme ihmissuhteissamme (ihmisten käyttäminen omiin tarkoituksiin, riidanhalu, kateus, kostonhimo/ sovinnollisuus, totuudellisuus, oikeudenmukaisuus, keskinäisen rakkauden edistäminen),
4) pääkohtaan: ”Jolla on minun käskyni ja joka ne pitää, hän on se, joka minua rakastaa”.
Tämä pääkohta on syvin, ehkä vaikein ja parannuksen sakramentin tarkoitusta ajatellen rakentavin. Se kysyy koko elämämme suuntaa viiden kysymyksen kautta. Kysymykset sisältävät myös Carlingin kohdat 6 ja 9, mutta ne kysyvät enemmän kuin ”miten monta kertaa sitä ja sitä”. Pohdittavana on koko suuntautumisemme, asenteemme elämään, sen tuomiin vastoinkäymisiin ja vaikeuksiin, ja toisaalta itseemme, omaan nautinnonhaluumme, kunnianhimoomme, turhiin pelkoihimme ja ulkokultaisuuteemme.
Oma mielipiteeni on, että Carlingin kysymykset eivät riittävästi ota esiin sitä, että ihmisen tulee pahan karttamisen ohella aktiivisesti pyrkiä hyvän edistämiseen maailmassa.