Unohdin eräässä viestissäni sinulle mainita MIKSI säälin sinua.
Säälin sinua koska olet langennut kristinuskovaisen (olit sitä tai et) syvimpään syntiin eli tuomitsemiseen. Siitä lähtien kun alun perin tänne tulit, olet aina tarrautunut erityisesti minun viesteihini, pyrkien etsimään niistä kaiken sellaisen millä perusteella voit pitää minua uskon vihollisena ja hyvänä vainottavana. En nimittäin ole havainnut että olisit lainkaan käynyt samalla innolla yhdenkään toisen ei-kristityn kimppuun tällä foorumilla.
Syytät minua siitä etten suvaitse ja kunnioita kristinuskoa, ja silti itse saat tehdä vapaasti vääriä johtopäätöksiä minkä suinkin ehdit. Teatraalisesti aina sormi pystyssä muistutat minun virheistäni, muttet huomaa omiasi. Esim. tämä ruumiin pahuus: lue juttuni nimellä Reinkarnaatio. Siitä selviää syvällisimmät ajatukseni ruumiista. Mutta eihän sinua kiinnostaa nähdä kuin ne juttuni jotka sinulle todistavat miten suuri ja merkittävä vihollinen olen sinun ”oikealle” uskollesi. Jota uskoa et edes ole määritellyt yhtä tarkoin kuin minä omani (toki minun on vaikea laittaa omaa näkemystäni sanoiksi, kun opillani ei ole nimeä).
Olen vertaillut kristinuskoa ja näkemääni totuuttaNI kristinuskolle negatiiviseen sävyyn, mutta erityisen suopeita eivät välttämättä ole olleet monet muutkaan täällä kirjoittavat ihmiset. Siksi tuntuukin perin kummalliselta että nimenomaan minä olen joutunut sinun hampaisiisi. Siitä voinee tehdä sen johtopäätöksen että minulla olisi saattanut olla jotain sellaista sanottavaa että sinun oma uskosi alkaa horjua. Sen takia olinkin täällä pitkään, yrittäen antaa sinulle mahdollisuuden kasvaa ja kehittyä omien pelkojesi yli. Et ottanut mahdollisuutta vastaan.
Olen myös pyrkinyt psykologiseen lähestymistapaan. Siksi sanoin että uskovat rakastuvat Jeesukseen. Minulle uskonnot ovat vain toissijaisia muotoja. Ehkä se on kamalaa herjausta ja loukkaa monta uskovaista – ehkä se on vain SINUN näkemyksesi.
Mikäli olet taas saavuttanut oman pilkallisen olotilasi, niin voit naureskella tällekin viestille ruikutuksena… Mutta sitten et edelleenkään huomaa mitä itse olet tehnyt. Kristinusko samoin kuin kaikki muut uskonnot on IDEOLOGIA, joka ei välttämättä ole kaikille niin autuaaksi tekevä oppi. Koska se on niin syvälle länsimaiseen alitajuntaan painunut ja edelleen ns. enemmistön oppi, se on päässyt aivopesemään meidät niin täysin ettemme enää tiedä millaista olisi valita vapaasti oma usko. Millaista olisi uskoa oman sydämensä äänen mukaisesti. Tai mielensä – mikä sinulle lienee kauhistus. Aivopesusta päästäkseen ihminen tarvitsee vaihtoehtoja ja ennenkaikkea mahdollisuuden ajatella itse. Jos kaiken sen ajattelutyön jälkeen haluaa vapaasti ja estoitta uskoa vaikkapa Jeesukseen, NIIN SITTEN NIIN OLKOON! Mutta se että ajatustyötä halutaan estää kaikin mahdollisin tavoin ja vallan tietyn henkilön ajatuksia vastaan hyökätään jatkuvasti ja kaikkialla, se ei ole minkään kehittyneisyyden merkki!
Itse olet valinnut vastaatko minun postauksiini, ja itse päätit tässä pari päivää sitten loukkaantua niin verisesti, että oli taas aiheellista jankuttaa ja ”juosta perässäni” valittamassa ja haukkumassa. Minä myöskin valitsin ITSE että jokaiselle pitää aina vastata, mutta se taisi olla väärä valinta, kun näkee missä nyt ollaan. En ehkä olisi edes puhunut niin paljon kristinuskon huonoista puolista, jos SINÄ et olisi täällä. Olen kyllä alkanut uskoa (heh) etteivät kaikki uskovaiset voi mitenkään olla sellaisia kuin SINÄ.
Kyllä sinulla varmaan niitä jees-ihmisiäkin riittää, niin että luulisi maailmaan ja tällekin foorumille mahtuvan edes yksi ihminen joka ei usko kuten sinä. Ja jonka silti voi jättää rauhaan. Mutta ehkä et pysty siihen. Ehkä minä en pysty siihen että vaiti vain antaisin sinun mekastaa ja vääristellä (niin juuri, tämä sinun lempisanasi!) kaikki kotiisi päin.
Mieti jokaikistä syytöstä jonka olet minua kohtaan esittänyt, ja mieti mahtaisiko niillä sanoilla olla sinulle mitään sanottavaa. Ennenkaikkea älä tukahdu oman erinomaisuuden tunteesi alle.
Jatkossa jos vielä olen niin uskoa täynnä että tulen tänne, niin en vastaa sinun viesteihisi. Kai minullakin on oikeus mielenrauhaan, ja liennytykseen. Löydän kristinuskosta paljon paljon hyvää heti kun en ala kiistellä SINUN kanssasi!
Kuitenkin haluan uskoa että ihmisistä löytyy jotain todellista hyvääkin. Eikä vain esitystä hyvänä olemisesta. Elävä usko tekee ihmisestä rauhan rakentajan ja lähimmäisensä ystävän. Edelleenkin: hedelmistään puu tunnetaan. Ja Jeesus ON fiksu kaveri – oli häntä oikeasti tai ei.
Säälin sinua koska olet langennut kristinuskovaisen (olit sitä tai et) syvimpään syntiin eli tuomitsemiseen. Siitä lähtien kun alun perin tänne tulit, olet aina tarrautunut erityisesti minun viesteihini, pyrkien etsimään niistä kaiken sellaisen millä perusteella voit pitää minua uskon vihollisena ja hyvänä vainottavana. En nimittäin ole havainnut että olisit lainkaan käynyt samalla innolla yhdenkään toisen ei-kristityn kimppuun tällä foorumilla.
Syytät minua siitä etten suvaitse ja kunnioita kristinuskoa, ja silti itse saat tehdä vapaasti vääriä johtopäätöksiä minkä suinkin ehdit. Teatraalisesti aina sormi pystyssä muistutat minun virheistäni, muttet huomaa omiasi. Esim. tämä ruumiin pahuus: lue juttuni nimellä Reinkarnaatio. Siitä selviää syvällisimmät ajatukseni ruumiista. Mutta eihän sinua kiinnostaa nähdä kuin ne juttuni jotka sinulle todistavat miten suuri ja merkittävä vihollinen olen sinun ”oikealle” uskollesi. Jota uskoa et edes ole määritellyt yhtä tarkoin kuin minä omani (toki minun on vaikea laittaa omaa näkemystäni sanoiksi, kun opillani ei ole nimeä).
Olen vertaillut kristinuskoa ja näkemääni totuuttaNI kristinuskolle negatiiviseen sävyyn, mutta erityisen suopeita eivät välttämättä ole olleet monet muutkaan täällä kirjoittavat ihmiset. Siksi tuntuukin perin kummalliselta että nimenomaan minä olen joutunut sinun hampaisiisi. Siitä voinee tehdä sen johtopäätöksen että minulla olisi saattanut olla jotain sellaista sanottavaa että sinun oma uskosi alkaa horjua. Sen takia olinkin täällä pitkään, yrittäen antaa sinulle mahdollisuuden kasvaa ja kehittyä omien pelkojesi yli. Et ottanut mahdollisuutta vastaan.
Olen myös pyrkinyt psykologiseen lähestymistapaan. Siksi sanoin että uskovat rakastuvat Jeesukseen. Minulle uskonnot ovat vain toissijaisia muotoja. Ehkä se on kamalaa herjausta ja loukkaa monta uskovaista – ehkä se on vain SINUN näkemyksesi.
Mikäli olet taas saavuttanut oman pilkallisen olotilasi, niin voit naureskella tällekin viestille ruikutuksena… Mutta sitten et edelleenkään huomaa mitä itse olet tehnyt. Kristinusko samoin kuin kaikki muut uskonnot on IDEOLOGIA, joka ei välttämättä ole kaikille niin autuaaksi tekevä oppi. Koska se on niin syvälle länsimaiseen alitajuntaan painunut ja edelleen ns. enemmistön oppi, se on päässyt aivopesemään meidät niin täysin ettemme enää tiedä millaista olisi valita vapaasti oma usko. Millaista olisi uskoa oman sydämensä äänen mukaisesti. Tai mielensä – mikä sinulle lienee kauhistus. Aivopesusta päästäkseen ihminen tarvitsee vaihtoehtoja ja ennenkaikkea mahdollisuuden ajatella itse. Jos kaiken sen ajattelutyön jälkeen haluaa vapaasti ja estoitta uskoa vaikkapa Jeesukseen, NIIN SITTEN NIIN OLKOON! Mutta se että ajatustyötä halutaan estää kaikin mahdollisin tavoin ja vallan tietyn henkilön ajatuksia vastaan hyökätään jatkuvasti ja kaikkialla, se ei ole minkään kehittyneisyyden merkki!
Itse olet valinnut vastaatko minun postauksiini, ja itse päätit tässä pari päivää sitten loukkaantua niin verisesti, että oli taas aiheellista jankuttaa ja ”juosta perässäni” valittamassa ja haukkumassa. Minä myöskin valitsin ITSE että jokaiselle pitää aina vastata, mutta se taisi olla väärä valinta, kun näkee missä nyt ollaan. En ehkä olisi edes puhunut niin paljon kristinuskon huonoista puolista, jos SINÄ et olisi täällä. Olen kyllä alkanut uskoa (heh) etteivät kaikki uskovaiset voi mitenkään olla sellaisia kuin SINÄ.
Kyllä sinulla varmaan niitä jees-ihmisiäkin riittää, niin että luulisi maailmaan ja tällekin foorumille mahtuvan edes yksi ihminen joka ei usko kuten sinä. Ja jonka silti voi jättää rauhaan. Mutta ehkä et pysty siihen. Ehkä minä en pysty siihen että vaiti vain antaisin sinun mekastaa ja vääristellä (niin juuri, tämä sinun lempisanasi!) kaikki kotiisi päin.
Mieti jokaikistä syytöstä jonka olet minua kohtaan esittänyt, ja mieti mahtaisiko niillä sanoilla olla sinulle mitään sanottavaa. Ennenkaikkea älä tukahdu oman erinomaisuuden tunteesi alle.
Jatkossa jos vielä olen niin uskoa täynnä että tulen tänne, niin en vastaa sinun viesteihisi. Kai minullakin on oikeus mielenrauhaan, ja liennytykseen. Löydän kristinuskosta paljon paljon hyvää heti kun en ala kiistellä SINUN kanssasi!
Kuitenkin haluan uskoa että ihmisistä löytyy jotain todellista hyvääkin. Eikä vain esitystä hyvänä olemisesta. Elävä usko tekee ihmisestä rauhan rakentajan ja lähimmäisensä ystävän. Edelleenkin: hedelmistään puu tunnetaan. Ja Jeesus ON fiksu kaveri – oli häntä oikeasti tai ei.
Vastaukset 46
Vanhimmat
:D sanon nyt viidennenkymmenennen kerran: minulla ei ole mitään sinua vastaan, olen vain vastannut juttuihisi, että mitkä asiat niissä kristinuskosta eivät mielestäni pidä paikkaansa. Sanot että minä en kestä kritiikkiä, sanoisin että se olet sinä. Kysyt mikset saa kertoa uskostasi ja kristisoida muitten uskoa, sitten kun minä vastaan sinulle ja kerron omasta uskostani, ENKÄ kritisoi sinun omaasi, mutta kritisoin käsityksiäsi toisten uskosta, niin menet ihan sekaisin :
Olen pahoillani, jos olen jotenkin haukkunut sinun uskoasi, se ei ole ollut tarkoitukseni.
Enkä ole sanonut koskaan, että minun uskoni olisi ainoa oikea usko, ja ainoa kerta kun puhuin omasta uskostani, oli silloin kun kysyit siitä. En ole kertaakaan vaatinut sinua kääntymään tms, olen päinvastoin yrittänyt sanoa, että sinun uskosi on yhtä hyvä kuin kenen tahansa muun.
Enkä usko, että olet minulle mikään vihollinen :
"Minulle uskonnot ovat vain toissijaisia muotoja. Ehkä se on kamalaa herjausta ja loukkaa monta uskovaista –"
En ole sanonut koskaan noin. Etkä sinäkään ole aiemmin sanonut noin- olet sanonut paljon tylymmin.
"Kristinusko samoin kuin kaikki muut uskonnot on IDEOLOGIA, joka ei välttämättä ole kaikille niin autuaaksi tekevä oppi."
Niin, hyväksyn sen, mutta mikset sinä hyväksy sitä, että jotkut todella haluavat olla kristittyjä. Ei minulla ole mitään ongelmaa muitten uskontojen kanssa, olen hyvin kiinnostunut niistäkin, ollut aina, ja minusta ne ovat yhtälailla hienoja. Ja toinen jutu mitä olen yritttänyt sinulle kertoa, on ettei kristinusko ilmene edes kaikilla samallalailla, vaan se ilmenee jokaisella henk.koht. erilaisella lailla, se muuttuu ja kehittyy -> se ei ole mikään kuollut ja jähmettynyt vaan elävä.
"itse päätit tässä pari päivää sitten loukkaantua niin verisesti, että oli taas aiheellista jankuttaa ja ”juosta perässäni” valittamassa ja haukkumassa."
Innostuin vaan :) anteeksi jos tyylini kirjoittaa ei miellytä sinua, tunne on molemminpuolinen. Ja jos "juoksin perässäsi valittamassa ja haukkumassa", niin oliko se ihme, kun niin tylyjä juttuja kirjoitit jo siinä ensimmäisessä viestissä "Lue Raamattua" : yritin jo selittää, mikä siinä oli minusta typerää, mutta ilmeisesti ei mennyt perille.
Ja aina vaan syytät minua siitä, etten anna sinun uskoa niinkuin haluat :( mitä ihmettä se oikein on. Kun olen niin monta kertaa sanonut, että usko miten uskot, se on hienoa jne.
Olipas kiukkuinen viesti.
Olen seuraillut teitä kahta muutaman päivän ja tullut siihen tulokseen, että teistä kahdesta olet juuri sinä se, joka lähetät aina jonkun piiloviestin provosoidaksesi toista.
Nytkin 'Itkeäkö vai nauraa' ei vastaa kirjoituksesi tyyliä lainkaan. Kirjoitus sinällään on sovitteleva, mutta otsikko ei. Muistan kun yksi pressa aikoinaan sanoi, että älkäämme antako provosoitua itsemme. Siinä lienee järkeä, mutta toisaalta, kun inhimillisiä ihmisiä ollaan. Eli kovuudestakin tulee pehmeys esiin ja se viehättää ainakin minua suunnattomasti! En tiedä, näin minä tulkitsen kirjoitteluanne.
Ja mikä se sitten on rakkautta mikä ei, mietitään sitä nyt kaikki(?)
on aivan tarpeeton tällä palstalla.
Mielipidepalsta on juuri mielipiteille tarkoitettu, sori vaan.
Olen jo pyytänyt anteeksi tyyliäni, jos ei miellytä niin se ei ole minun ongelmani vaan asianomaisen.
Olen ihan vilpittömästi tyyni kuin viilipytty ja hyvin sovitteleva. En silti ala teeskentelemään että olisin jotain muuta mieltä kuin olen. Ja tyylini on vaan ehkä joitakin provosoiva, mutta en tarkoita sillä mitään, vaan ehkä minulla sitten on vaan outo huumori.
Ja olen tullu siihen tulokseen, että provokaatio on kai keskustelussa sallittua :) mutta ei toisen avoin, ruma mollaaminen. Mutta toisilla on tyylitaju erimoinen.
Olet siinä oikeassa, että ihmisillä, ja varsinkin IHMISYYDELLÄ on monta puolta, ja askel viisauteen on tiedostaa ja hyväksyä ne kaikki.
...pitäisi olla neutraali ja eikä ottaa kantaa asioihin?
On järjetöntä, että palstalle eniten kirjoittava ja voimakkaita omia mielipiteitä esittävä henkilö on samalla sheriffi.
Tämä palsta ei tarvitse sheriffiä.
juuri sinunlaistesi takia.
toi sääli ole rakkautta?
Sääli ei ole rakkautta. Kukaan ei varmasti halua, että häntä säälitään.
Empatia on eri asia.
Eikös anteeksianto ole sääliä ja eikö Jumala anna synnit anteeksi, jos uskoo Jumalaan? Onko Jumala sitten sairas, kun Hän antaa synnit anteeksi?
Voi synnit antaa anteeksi empatiastakin, tai rakkaudesta. Sääli on negatiivista, voivottelua ja toisen asettamista alemmaksi ja itsensä asettamista ylemmäksi. Rakkaus ja empatia ovat positiivisia, toisen tasavertaisuutta ja antamista ja auttamista ja tukemista.
'Olkaa hellän sääliväisiä toisianne kohtaan'! Tämä ei tarkoita itsensä korottamista. Tämä sääli on rakkautta. Näin olen asian ymmärtänyt, mutta sanoilla on meille erilaisia merkityksiä..
Nämä kaksi naista kyllä ovat 'hellän sääliväisiä toisiaan kohtaan'. ;-)
Ei, mutta itse kyllä olen ylpeä molempien puolesta, että Suomesta löytyy näin itsenäisesti ajattelevia ja persoonallisia naisia. Nostaisimmeko vihdoinkin egon kunniakorokkeelle, paikalle, jolle se oikeasti kuuluu?
Sanoisitko paikankin, että voisin tarkistaa mitä sanaa alkukielessä käytetään?
Kiitos.
Rakkaudessa on *yleensä* kyse sympioosista eli kumpikin saa suurinpiirtein saman summan tätä "r a k k a u t t a", mutta kristillinen rakkaus taas on vertauskuvannolisesti, kuten Jeesus Kristuskin aikanaan käytti vertauskuvainnoilista kieltä, niin rakkaus suhde on kuin l o i s e l i ö n ja elävänkasvin sinetöity k u o l e m a. Miten s y n t i ä voi olla olemassa, jos maailma on i r r a t i o n a a l i n e n ?
Mutta tämä kirjoituksesi on niin hyvä, etten voi olla vielä kommentoimatta tuon ensimmäisen kommenttini lisukkeeksi. Se oli muuten huumoria ja syntyi heti kirjoituksesi ekasta lauseesta.
Hyvää jatkoa, Tellu.
Älä hukkaa koskaan tätä näkemyksiesi lahjaa.
Mitä järkeä on tuollaisissa henkilökohtaisuuksiin menevissä viesteissä. Ok, jos toinen kirjoittaa paikkansapitämätöntä, esim., niin voithan mainita ja aiheeseen liittyen kommentoida, mutta kokonaan oman otsikon avaaminen yhden henkilön persoonasta ei varmasti kuulu palstan aihepiiriin.
Kirjoitus olisi ollut ehkä vähän asiallisempi, jos olisit kirjoittanut sen arvostelemasi henkilön kirjoituksen perään, mutta että ihan oma uusi otsikko...HUH HUH!
P.S. En viitsinyt edes lukea kirjoitusta kuin vain silmäilin sen nopeasti läpi varmistuakseni kirjoituksen tasosta.
olet kohtuuton, sillä kukapa/ketkäpä aina ruikuttavat henkilökohtaisuuksia täällä. Että voi voi kun hyökätään..
Mutta oma tarkoitukseni ei ole olla puolueellinen suuntaan tai toiseen, vaan kertoa, mitkä mielipiteet minä itse allekirjoitan. Tämä kait palstan tarkoitus.
Mielestäni vastasin Tellun kirjoitukseen. En sinun. Sinä sen sijaan näytät vastaavan niin kuin olisin sinulle kirjoittanut.
Ja kommentoin kanssa. Teen sen silloin, kun näen asian tarpeelliseksi.
Ko. henkilö jolle sydämistynyt vuodatukseni meni, on yrittänyt kaikin tavoin tehdä selväksi että meidän kahden välisemme hänen puoleltaan alkunsa saanut HENKILÖKOHTAINEN taisto on nimenomaan uskontoon liittyvä asia. Hänen mielestään hänen pitää esiintyä kristittyjen esisuojelijana MINUA VASTAAN, ja minusta se on naurettavaa. En ymmärrä ollenkaan mikä uhka nimenomaan minä olen hänelle.
Koska en ole kristitty, en jaksa loppumattomiin olla vainottavana ja toista poskea kääntelemässä. Loppuu posket kesken. Koska ko. henkilö on vielä kaiken kukkuraksi seriffi, ymmärtänet että voin tuntea itseni todella alakynteen jääneeksi ja haluan puolustautua.
Uskon kanssa sillä ei tietysti taidakaan olla mitään tekemistä. Tämä on puhtaasti psykologinen juttu. Yhtä hyvin voisimme kiistellä millä tahansa osastolla. Olen pahoillani että tämä on mennyt tällaiseksi täällä, ja yritän omalta osaltani kokea katharsiksen ja lopettaa riidat vaikka kuinka provosoitaisiin.
Kun kaksi eri elämänkatsomustapaa "törmää" toisiinsa, ei oikein voi välttyä siitä, että henkilökemiat ja henkilökohtaisuudet tulevat mukaan kuvaan.
Ei olisi (ollut) uskonsotiakaan ilman ihmisiä, jotka vakaumuksiaan kannattavat.
"Henkimaailman" asiat tässä toimivat vain ihmisten välityksellä. Esim, islam ja helluntailaisuus voivat joutua konfliktiin vain ihmisten kautta. Keskustelijoiden persoonia on vaikea häivyttää myöskään täällä. Jos kaksi keskustelijaa kestää keskinäisen julkisen kädenväännön (alatyylistä solvausta tosin emme sietäisi), so what?
Mielestäni siinä, että tuli avatuksi uusi keskustelu tästä asiasta, ei ole moittimista. Jos joku asia askarruttaa, miksei sitä voisi ottaa puheeksi? Kysehän oli palstan aihepiirin mukaisesti uskonnollisista ja/tai muista elämänkatsomusmielipiteistä.
Olen aina inhonnut konfliktitilanteita yli kaiken. En kertakaikkiaan tiedä miten menetellä niissä. Pitäisikö yrittää pysytellä väen vängällä rauhallisena, vaikka verenpaine nousee niin että korvissa viheltää? Pitäisikö antautua kiihkeään mittelöön muistaen kuitenkin että tämä on vain pintaa, ja syvällä sisimmässämme me kaikki kuitenkin olemme YHTÄ (kuten uskon), joten on naurettavaa ainakaan alkaa vihata toista. (Olen pyrkinyt vähintään siihen, että en vihaa, vaikka vihastun!)
On tietysti hienoa, jos tämä kiistely on tällaista virtuaalista. Meillä piskuisessa maassamme menee hemmetin hyvin, kun emme käy asein toistemme kimppuun uskonto syynä tai tekosyynä!
Ja toisaalta oppiihan tässä yhtä sun toista, itsestäänkin. Aina se ei ole mairittelevaa.
Nytkin pohdin esim. sitä luenko vastaisuudessa neiti 81:n tekstejä vai en, tai vastaanko hänelle, kun se ei oikein meiltä kahdelta näytä saavan aikaan muuta kuin pahaa hajua tänne... No, onhan siinä lystiä sitten sivusta ihmettelijöille. Tällä hetkellä olen kuitenkin jäähyllä hänen suhteensa ja katson sitten jatkossa mitä tuleman pitää.
Niin se rauha... ei se ole samaa mieltä olemista. Se on kykyä mennä edes hiukan toisen pöksyihin ja ymmärtää häntä ja tiedostaa että meillä kaikilla on erilaiset näkemyksemme. Mutta helpompaa tuntuu olevan nähdä omat peikkonsa kilpakumppanissa.
Oman analyysini mukaan n81 näkee minussa hyvien ystäviensä vainoajan (tottakai läheisiään puolustaa, mutta siinä voi myös ylireagoida), ja minä näen hänessä vapaan ajattelun vihollisen (mikä tietysti on hoopoa, sillä kukaanhan ei täällä pakota ketään mihinkään).
Minulle on joskus käynyt niinkin, että eräistä henkilöistä, joiden kanssa sukset alussa olivat aivan kauhistuttavasti ristissä, on tullut hyviä ystäviä ja mitä omituisinta: konkreettisia tukijoita tärkeissä elämäntilanteissa!
Itse olen usein jopa hakeutunut verbaalisiin konflikteihin; myös muualla kuin netissä. Yleensä syynä on ollut oikeudenmukaisuuden puolustaminen tilanteessa - ei oman edun tavoittelu. Maailma olisi mikä on ilman minuakin, mutta kun kerran olen olemassa, voin pyrkiä muuttamaan sellaista, minkä koen vääräksi. Ja verenpaine nousee silti, vaikka päätään aukookin. Hyvä periaate tuo vihastumisen asteeseen rajoittuminen. Toki voi raapaista tulitikun, mutta ei sillä roskakatosta kannata sytyttää, vaikka se lemuaakin. Nimittäin tulitikun raapaisu poistaa hajun muutennkin (ainakin WC:ssä)... Tuota noin, taisi mennä juttu mauttomaksi ja haisevaksi.
Vanha intiaanisanalasku sanoo, että pitää olla ensin kaksi kuukautta toisen mokkasiineissa, ennen kuin ryhtyy tuomitsemaan häntä.
Tuntuuko pahalta, että vaikka periaatteessa uskoo kaikkien yhteyteen, tuntee samalla kiukkua ja kyllästymistä toista ihmistä kohtaan? Älä luovu ihanteestasi, mutta älä syyllistä itseäsi "negatiivisista" tunteistasi. Jospa ihmiskunta on makrokoossa samanlainen kuin ihmisyksilökin: hyvää ja pahaa, tasapainoa ja heilahtelua, toivoa ja epätoivoa, ymmärtämistä ja suvaitsemattomuutta? On kestettävä itsensä kokonaan, maailmakin kaikkinensa.
vakaumuksellinen uskovainen tai kukaan muukaan kykenee murtautumaan ulos uskomuksiensa vankilasta ja sanomaan:
"hei, tuohan on mielenkiintoinen ajatus tai näkökulma , kerro lisää" eli haluaisi kokea keskustelun oppimiskokemuksena.
Liian usein keskustelut juuttuvat pelkkään omien näkökulmien puolustamiseen. Mutta ehkä se peilaa vaan todellisuutta.
Parhaita on keskustelut joissa syntyy vuorovaikutusta suuntaan ja toiseen eli keskustelu jollain tavoin rikastuttaa kumpaakin tai useita ja sen voi kokea myönteisenä!!
Jos kokee jonkun hyökkäävänä se on kuitenkin vain subjektiivinen näkökulma. Oikeasti tuo toinen haluaa tulla yhtä lailla kuulluksi ja ymäretyksi kuin itse.
Jos yhtäkkiä jossakin päätettäisiin, että tämä räjähtelevä uskontopalsta yhtäkkiä suljettaisiin, useimmat - muuten keskenään hyvinkin erimieliset henkilöt - esittäisivät yksimielisesti lujasanaisen protestin.
Heh.
Minä näen sinussa ihmisyyden vihollisen, koska et suostu näkemään jonkin asian toista puolta. Se on mustavalkoajattelun tielle lähtemistä.
Mistä tiedät, ovatko minun hyvät ystäväni kristittyjä tahi vaikka saatananpalvojia? Taas yksi harhaluulo sinun taholtasi.
Ja kuten sanoin jo aiemmin, tosi kypsää kiukutella ja sitten olla vastaamatta. Siis tosi. Siksi että "tämä meni jo niin pahaksi". Minusta ei mennyt ollenkaan, nythän vasta päästiin jutussa alkuun :)
Juuri tuota muuten minäkin vastustan, elämän puolten erittelyä, ja jonkin asian sanomista hyväksi ja jonkin pahaksi. Minusta se ei ole ollenkaan paha asia, vaikka välillä tunteekin vihaa, se on puhdistavaa kun vaan ei tee vihan tekoja. Ja en nyt sanoisi, että vihaa olen Tellua kohtaan tuntenut, kylläkin raivopäisesti vastasin yhden kerran, mutta mielestäni sekin oli sellaista poisitiivista raivoa, enkä tahtonut loukata kyllä, vaan rakentaa keskustelua.
Negatiivisetkin asiat ovat ihan luonnollisia ja hyviä. Omalla tavallaan :) ja kahden kauppa on kolmannen korvapuusti- kaikella on siis puolensa. Ja niitä ei edes saisi sanoa puoliksi, se on liian erottelevaa, koska kaikki on kuitenkin yhtä suurta kokonaisuutta eikä mitään voi eritellä.
Oliko tässä taas mitään järkeä? :) tuntuu etten osaa selittää mitä ajattelen, ja sitten kun kaikki aina käsittää väärin tarkoitukseni.-
Tästä tulee ihan henkilökohtaisuuksiin menevä, asiaton puheenvuoro.
Tunnusta pois: sinulla olisi täällä melko tylsää ilman Tellua.
No miksei. Kyllä minä varmaan keksisin muutakin tekemistä... tämä palsta on minulle sellaista hermolomaa, jossa saa ajatella, mutta myös rentoutua noista kiireistä ja paineista ja hälystä IRL.
Mutta en minä tokikaan toivo, ettei Tellua olisi, en koe häntä häiriköivänä enkä pahana, vaan tosi hyvänä väittelykumppanina :)
sympatiaa :)
Kummallista vain on, jos vastaat eri kirjoituksen perään kuin mihin viittaat. Ainakaan minä en nähnyt mitään järkeä sinun vastauksessasi, jos se minulle oli osoitettu. Kyllä minä peräänkuulutan jotain logiikka, enkä tarkoita että vastaamiseen pitäisi lupia kysellä.
Mitä tarkoitat 'vihan teoilla'? Miten 'ilman puhdistuminen' vihaa ilmaisemalla tarkoittaa? Onko tämä 'totta' sinusta? Minä en ole mistään löytänyt tieteelistä tutkimusta, joka osoittasi sinne päinkään, että vihan ilmaisu vähentäisi vihaamista ja vihan ilmaisuja, päin vastoin. (Suuttumuksena ilmaiseminen sanallisesti ja asiaa selvitellen on eri asia.)
Jos negatiivinen on 'hyvää omalla tavallaan' niin mikä on sitten negatiivista oikeasti.
Rakentava raivo? Mitä se on? On olemassa aika tuhoisaa raivoa, jonka selittämättömiksi jääviä jälkiä voi vain ihmetellä ja kuitenkin, 'raivoaja' on mielestään, omasta mielestään, ollut 'oikealla asialla', muutenhan hän olisi jättänyt tekonsa tekemättä.
Joo, olet erittäin oikeassa, en ollut tarpeeksi selvä.
Siis mitä tarkoitan sillä, että viha on myös positiivista? Sitä, että viha on ihan luonnollinen ihmisen tunne, ja sitä ei tule tukahduttaa vaan sitä pitää oppia purkamaan asiallisesti, juuri niinkuin sanoit, sanallisesti ja asiaa selvitellen. Jos ei pysty myöntämään sitä, että itsessäkin on vihaa ja muita negatiivisia tunteita/puolia, niin ei pysty niitä myöskään rakentavasti ilmaisemaan, vaan ne purkautuvat yleensä jollain ei-toivotulla tavalla (projisoimalla viha muihin, tai pakkoneuroosina, tai aggressiivisina tekoina). Vihasta voi myös oppia, kun sitä käsittelee rakentavasti. Miksi tunnen vihaa? Mitä kohtaan tunnen vihaa? jne.
Viha ja muut tunteet voivat toimia myös ihmisen energiana, toiminnan moottorina. Esim. jos tunnen vihaa vääryyksiä kohtaan, alan toimia niin, että vääryydet poistuvat. Toki tässäkin tarvitaan vihan käsittelyä, ettei toiminta mene överiksi ja vääryyden vastustaja tee itsekin vääryyttä.
Siis, viha ei ole negatiivinen siinä mielessä, että se pitäisi tukahduttaa. Sen kanssa tulee oppia elämään.
Oliko yhtään ymmärrettävämpää?
...nuori nainen,joka haluaa päteä tällä palstalla lapsellisine uskovaisen mielipiteineen.
Olisi kohtuullista muita ja aidosti järkeviä keskustelijoita kohtaan se,että seriffinä toimisi
palstalla elämää jonkin verran nähnyt ja sitä myös ymmärtävä henkilö(jos seriffi nyt ylipäänsä palstalla pitää olla).
"(jos seriffi nyt ylipäänsä palstalla pitää olla)."
ei tarvita tällä palstalla.
Yksistään sinun takiasi pitää olla.
Yksistään sinun takiasi pitää sheriffi olla. Nykyinen on hyvä ja pätevä.
Närästääkö IDIOOTTIA?
Mielipiteesi on kyllä jo selvä kaikille.
Se ei vain kiinnosta ketään.
vainoharhaisuus jälleen kerran?
Mene hyvä mies lääkäriin.
Nämä aloituksen viimeiset viestit tekivät minut hyvin surulliseksi. Haluan kysyä kaikilta, jotka siihen osallistuivat, että onko pakko?
Jos on, niin ei sitten kait mitään :(
Mutta olen varma, että ei ole pakkoa tälläiseen!
Älä sössötä pikkuinen.
Sinulle sen sijaan suosittelen ko. psykiatria, kun tuntuu tuo persoona olevan hukassa.
Säälittävä vesseli haukkuu seriffiä kerran toisensa jälkeen, ja alkaa välittömästi pillittämään kun joku hieman kuittaa. Menisit hoitamaan kasvukipusi toiseen foorumiin, senkin pelastusarmeijan värväri!
Sheriffi pystyisi kertomaan, että nimimerkin "on" viesti otsikolla "n81" tuli eri IP-osoitteesta kuin mistä tämä viesti tulee.
Mutta sheriffin kädet ovat sidotut kertomaan yhtikäs mitään IP-numeroista.
Olet naurettava pelle!
Jaa, no minä en ole se joka "nimettömänä" gölöttää muille.
Voit puolestani hajota IP-osoitteisiisi, veli.
Olet naurettava JA lapsellinen pelle!