Elämme ajassa, jossa merkille pantavalla tavalla uskovaisten piireissä tavoitellaan Herran voimavaikutuksia, etsitään ihmeitä ja antaudutaan puuhasteluihin Hänen puolestaan (puuhasteluja nimitetään harhaanjohtavasti hengelliseksi työksi ja sodankäynniksi). Olemme kiinnostuneita Herrasta.
Kysyt ehkä, että mitäs tuo tarkoitti, onko muka kiellettyä olla kiinnostunut Herrasta? Ei ole, mutta jos uskot Herraan on Sinun uskallettava pitemmälle.
Paavali kirjoitti: "Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu..." (Gal. 2:19-20). Tässä astutaan kiinnostumista pitemmälle, nimittäin samastumiseen Herran kanssa.
Hengellisen elämämme tosi kasvamisen kannalta on välttämätöntä allekirjoittaa kuolintodistus taipumuksellemme syntiin, s.o minun on tuomittava ja luovuttava oikeudesta omaan itseeni. Tämä ei tapahdu yrittämällä elää niin kuin Jeesus eli, ei kilvoittelemalla seuratakseni Häntä eikä hartain rukouksin. Jos minä tulen tällaiseen siveelliseen ratkaisuun että luovun oikeudesta itseeni ja käyttäydyn sen mukaan, niin silloin kaikki se, mitä Jeesus teki puolestani ristillä tulee todeksi minussa. Vapaehtoinen antautumiseni Jumalalle tekee Pyhälle Hengelle mahdolliseksi lahjoittaa minulle osallisuuden Jeesuksen Kristuksen pyhyyteen.
"...enkä enää elä minä...". Yksilöllisyys säilyy, mutta elämän päälähde -hallitseva mielenlaatu- on perinpohjaisesti muuttunut. Inhimillinen olemus säilyy, mutta vanha saatanallinen oikeus omaan itseeni on tuhottu.
"...ja minkä minä nyt elän lihassa sen minä elän Jumalan Pojan uskossa..." Se ei ole elämää jota ikävöin eläväni eikä elämää jota rukoilen eläväni, vaan se on käytännöllisti todeksi tullutta Kristuksen tosi elämää kuolevaisessa lihassani, elämää jonka muut voivat nähdä ("niin loistakoon teidän valonne ihmisten keskellä, että he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa"). Tässä ei ole kysymys uskosta uskoon vaan uskosta, jonka Jumala on lahjoittanut, se on Jumalan Pojan uskoa.
Samastukaamme Herraan.
Kysyt ehkä, että mitäs tuo tarkoitti, onko muka kiellettyä olla kiinnostunut Herrasta? Ei ole, mutta jos uskot Herraan on Sinun uskallettava pitemmälle.
Paavali kirjoitti: "Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu..." (Gal. 2:19-20). Tässä astutaan kiinnostumista pitemmälle, nimittäin samastumiseen Herran kanssa.
Hengellisen elämämme tosi kasvamisen kannalta on välttämätöntä allekirjoittaa kuolintodistus taipumuksellemme syntiin, s.o minun on tuomittava ja luovuttava oikeudesta omaan itseeni. Tämä ei tapahdu yrittämällä elää niin kuin Jeesus eli, ei kilvoittelemalla seuratakseni Häntä eikä hartain rukouksin. Jos minä tulen tällaiseen siveelliseen ratkaisuun että luovun oikeudesta itseeni ja käyttäydyn sen mukaan, niin silloin kaikki se, mitä Jeesus teki puolestani ristillä tulee todeksi minussa. Vapaehtoinen antautumiseni Jumalalle tekee Pyhälle Hengelle mahdolliseksi lahjoittaa minulle osallisuuden Jeesuksen Kristuksen pyhyyteen.
"...enkä enää elä minä...". Yksilöllisyys säilyy, mutta elämän päälähde -hallitseva mielenlaatu- on perinpohjaisesti muuttunut. Inhimillinen olemus säilyy, mutta vanha saatanallinen oikeus omaan itseeni on tuhottu.
"...ja minkä minä nyt elän lihassa sen minä elän Jumalan Pojan uskossa..." Se ei ole elämää jota ikävöin eläväni eikä elämää jota rukoilen eläväni, vaan se on käytännöllisti todeksi tullutta Kristuksen tosi elämää kuolevaisessa lihassani, elämää jonka muut voivat nähdä ("niin loistakoon teidän valonne ihmisten keskellä, että he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa"). Tässä ei ole kysymys uskosta uskoon vaan uskosta, jonka Jumala on lahjoittanut, se on Jumalan Pojan uskoa.
Samastukaamme Herraan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
seuraamaan. Hänen sanansa kuuluivat yleensä nän: "Tule ja seuraa minua." En ole löytänyt sellaista kohtaa, jossa hän kehoittaisi minua tai meitä ihailemaan itseään. Seuraamaan Kristus meitä kehoittaa.
Uusi testamantti puhuu myös paljon siitä, että Kristuksen tulisi saada asua meissä! Miten tämä tapahtuu? Ottamalla Kristuksen vastaan omakohtaisena Herrana ja Vapahtajana, hän tulee meihin ja on meissä oleva. Tämä jumaluuden ja ihmisyyden yhteen liittyminen on melkoinen salaisuus. Paljossa on pitkäänkin uskon tiellä vaeltanut vajaa ja puuttellinen, mutta Kristuksessa hyväksytty ja Jumalalle kelpaava.
ihailla, vaan samaistua Herraan. Muuttua vähitellen hänen kaltaisekseen. Ykä-P
Luin Jukan tekstin huolella. Ei sitä tarvitse korjailla. En ole Jukan kanssa eri mieltä. Sanoin vaan saman kuin Jukkakin, mutta vain niin kovin lyhyesti.
Itse suoritan itsekriittisen tekstini tarkastelun, ennenkuin suuntaan nuoleni
"lähetä viesti"-palkkiin. Usein huomaankin että tekstissä voi
joku kohta vaikuttaa hieman vaikeaselkoiselta ja siinä kohtaa
pääsee tietsikan txt:nkäsittelyominaisuus oikeuksiinsa, elikä
tää oli sun tekstissä se kohta, olisiko ehkä selkeämpi näin:
"Uskon tiellä pitkäänkin vaeltanut on paljossa vajaa ja puuttellinen, ..."
Hyvaää jatkoa ja Siunausta kaikille uskosta kirjoittaville!
Olet ihan oikeassa. Aina ei tule katsottua huolella, mitä kulloinkin kirjoittaa. Hyvä kun kykenit lukemaan!
viime aikoina pohtinut. Ollut "sillä paikalla" ja miettinyt, miten kuvastan Kristusta elämässäni. Kun tarkastelen omaa uskoani niin mietin, onko se ulkoa opittuja fraaseja vai itse henkilökohtaisesti omaksuttua uskoa. Onko Jeesus minussa vai minä Jeesuksessa. Jos Jeesus on minussa, alan suurella kiihkolla puolustamaan Häntä, koska koen ulkoa uhkan, joka voi viedä uskoni. Mutta, jos olen Jeesuksessa, mikään pilkka ei pääse minuun asti, vaan jää Jeesukseen ja Hän puolustaa minua.
Tämä ei tarkoita, etteikö meidän tulisi ottaa Kristus sydämiimme, vaan olotilaa se jälkeen.