Miksi Escrivalle tuli halu perustaa Opus Dein kaltainen salamyhkäinen ja ehkä hieman elitistinen järjestö hankkiutumaan akateemisesti koulutettujen läheisyyteen? Miksi Excrivalla ei ollut Äiti Teresan kaltaista halua mennä Kalkuttaan tai muualle maailman köyhien alueille tekemään "Jumalan työtään" sairaiden, vammaisten tai köyhien keskuuteen? Miksi Opus Dei piti saada mahdollisimman lähelle paavia ja päämaja Roomaan? Miksi päämajaa ei viety vaikkapa Sowetoon? Escrivan ajatus näyttää olleen, että mahdollisimman lähelle paavia kuin ikinä on mahdollista.
Opus Dein syvin olemus
Katolilainen
231828
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Miksi Ignatius perusti veljeskunnan jonka näkyvin apostolaatti olivat koulut? Miksei Filippo Neri mennyt leprasiirtolaan p. Malakiuksen tavoin? Miksi dominikaaniveljet käyttävät tunteja päivässä opiskeluun, eivätkä sisariensa ja veljiensä autonikkunoiden puhdistamiseen? Mistä johtuu että KAIKILLA veljeskunnilla on päämaja Roomassa? Voisi sillä olla jotain tekemistä sen kanssa, että Rooma on katolisen maailman keskus? Miksi kukaan ei tahtoisi läheisiä suhteita paaviin? Mikä estää akateemisesti koulutettujen (joka ei tosin ole Opus Dein ainoa markkinarako) haalimisen Kristuksen kirkkoon? Miksei äiti Teresa mennyt sinne Sowetoon?
Pyhä sylvi...
lienee tunnetuin Suomen ekumeenisista pyhimyksistä.
Opus Dei ei ole veljeskunta. Eikä sisarkuntakaan.
En sanonut viestissäni että OD on veljeskunta. Jokaisella veljeskunnalla tosin ON pääkallonpaikka juuri Roomassa. Opetelkaamme sisälukua.
Olen löytänyt tämän sitaatin Escrivan muistelmistaan. Se on Cronicasta vuodelta 1972. Voi vain kuvitella, mitä hän ajatteli Toisesta Konsiilista kun hän kirjoitti tällä tavalla.
Itse sitaatti:
"Kirkossa on menossa eräänlainen mätänemisprosessi ja joskus tuntuu, kuin Kristuksen mystinen ruumis olisi löykäävää raato"
Tätä on vaikea olla kommentoimatta.
Miksi Escriva ei olisi lähestynyt akateemisesti koulutettuja ja ylipäätään niitä, jotka voivat toiminnallaan vaikuttaa meidän länsimaisessa yhteiskunnassamme eniten? Miksi Jumalan työn tekeminen koulutettujen ja maailmanlaajuisesti ajatellen varakkaiden keskuudessa ei olisi tärkeää? Toki on Jumalan työtä auttaa näitä ihmisiä näkemään Jumalan tahto ja elämään sen mukaisesti.
Äiti Teresan tie ei todellakaan ole ainut tie tehdä Jumalan tahdon mukaisesti. Kirkon on erittäin tärkeää toimia siellä, missä tehdään päätöksiä, jotka suoraan ja epäsuorasti vaikuttavat miljoonien elämään. Jumalan äänen ja tahdon esillä pitäminen vallan keskuksissa on erittäin arvokasta ja hyvää työtä.
Onneksi Jumala on järjestänyt niin, että ihmisillä on erilaisia tapoja, taipumuksia ja mielenkiinnon kohteita, joiden puitteissa he pyrkivät edistämään Jumalan valtakuntaa.
Olen ihan samaa mieltä kanssasi! Kristittyjä tarvitaan olemaan "valona" kaikkialla - myös varakkaiden ja hyvin koulutettujen keskuudessa. Evankeliumi kuuluu jokaiselle rahoihin tai koulutustasoon katsomatta. Eikö Jeesus sanonut, että "rikkaan on vaikea päästä Jumalan valtakuntaan"? Heillekö ei kuuluisi pelastus? On hyvä, että on ihmisiä, joilla on kutsumus johdattaa heidät Vapahtajan luo. Enkä nyt tarkoita pelkästään Opus Deitä.
OD saa usein kohtuutonta kritiikkiä - se on totta - vaikka en mikään heidän faninsa olekaan. Totean vain, että kaikilla asioilla on puolensa ja värisävyjä on enemmän kuin 2-3.
Onhan tämä nyt aivan mahdotonta, jos Herramme Jeesuksen Kristuksen pelastussanoma haluttaisiin varata ainoastaan köyhille! Totta kai Jeesus kuuluu meille kaikille, varallisuustasoon katsomatta. Kiitos Opus Deille, että he tekevät hyvää työtä varakkaamman väestönosan parissa. Uskoisin, että monesti siellä pelastussanoman tarve on suurempi kuin köyhemmillä. Varakkuus nimittäin tuo mukanaan monia lieveilmiöitä ja pinnallisuutta.
Minua sitten raivostuttaa, että Jeesusta pidetään jonain marxilaisten esi-isänä! Tällä perusteella Kristus yritettiin valjastaa taannoin Etelä-Amerikassa vapauden teologien käyttöön. Onneksi Paavi Johannes Paavali II teki lopun kommunnistien salajuonesta! Siinä olisi Kirkkomme valunut sielunvihollisen käsiin, jos Paavimme interventio ei olisi onnistunut. Kiitos Jumalalle siitä ,ettei antanut vääryyden voittaa.
ja vain ja ainoastaan se lauseosa jossa sanot, että varsinkin nuo varakkaat opparit tarvitsevat luonteensa vuoksi pelastussanomaa. Muut, Perunamies, olisit voinut jättää kirjoittamatta.
Kirjoitit: "Muut, Perunamies, olisit voinut jättää kirjoittamatta."
Tuli mileeni, että harkitsetko itse pitkään ennen kuin kirjoitat viestin tänne palstalle?
Perunamiehen kirjoituksiin on aina helppoa vastata jos on vastattava ylipäätään. En tiennytkään, että hän tarvitsee jo "puolestapuhujaa"! Ai kun on kaunis päivä!
Perunamihestä viis, sinun ajatusmaailmastasi tässä on kyse. Sanot toiselle, että tämä olisi saanut jättää kirjottamatta suuren osan kirjoituksestaan, mutta sinun omia kirjoituksiasi lukiessa tulee usein mileen, että et ole yhtään harkinnut, onko vaikkapa Jumalan tahdon mukaista kirjoittaa näin. Mutta koska en voi tietää, oletko harkinnut vai et, siksi kysyin.
on niin vähäpätöistä tekijä, ettei hän voi tietää mikä on Jumalan tahdon mukaista kirjoitusta. Mutta on hyvää, että keskustellaan taas. Niinpä kysyisin Sinulta yhden, minua jo pitkään vaivaneen asiaan. Onko olemassa vaara - luettuamme usein pitkiä, virallisia, kirkollisia sitaatteja - että noiden lakitekstien "akateemisen painon alla" Rakkauden KÄYTÄNNÖLLINEN, jokapäiväinen rooli tuntuu kutistuvan. Älä käsitä väärin. En haasta riitaa, tämä asiaa oli minua askarruttanut jo pitkään.
Ensimmäiseen kappaleeseen sen varran vastausta, että ei kenekään pitäisi mennä oman vähäpätöisyytensä selän taakse, kun on kyse Jumalan tahdon mukaisesta toiminnasta. Meillä kaikilla on omatunto, joka toimii Jumalan äänenä, jos emme sitä vaienna tai tahallamme häiritse sen toimintaa. Kyllä meillä jokaisella on velvollisuus ennen tekojamme, oli se sitten vaikka nettikirjoitus, miettiä, onko aikomamme teko Jumalan tahdon mukainen. Ja kyllä meillä on mahdollisuus saada kysymykseemme vastaus Jumalalta.
Sitten kysymykseesi. Pitkien sitaattien ongelma ei ole rakkauden käytännön painuminen piiloon tai hämärään. Pitkien opillisten tai kirkollisten sitaattien ongelma on usein se, että ne eivät ole teknisesti kovin hyvin kirjoitettuja eli niissä ei oteta huomioon viestinnän perusasioita: tekstiä ei kohdenneta vastaanottajien tietotasoon nähden oikein, väliotsikot puuttuvat tai ne eivtä houkuta lukemaan, kieli on kapulakielta, viittaukset lähteisiin laitetaan keskelle tekstiä eikä loppuun jne.
Eli ongelma on siinä, että harva jaksaa lukea "virallisia" kirkollisia tekstejä ja monet niistä, jotka jaksavat, eivät kuitenkaan ymmärrä sanomaa, koska tekstissä on mainitsemiani teknisiä ongelmia. Sisältö, ajatus, saattaa silti olla aivan kohdallaan, se ei vain välity lukijalle niin kuin kirjoittaja olisi ahlunnut.
Tästä seuraa se ongelma, että kun ihmiset eivät saa riittävän laadukasta opetusta vaikka nyt siitä rakkaudesta, he alkavat miettiä ilman kirkon ohjausta, omista tarpeistaan ja haluistaan lähtien, mikä on "käytännön rakkautta". Siinä käy helposti niin, että Jumalan ääni, omatunto, vaiennetaan, koska on muita vahvoja ääniä, jotka pyrkivät vaikuttamaan ihmiseen. Pahimmassa tapauksessa ihminen uskoo oikeasti toimivansa rakkauden nimissä, vaikka hänen "rakkautensa" olisi irvikuva siitä, mitä Jeesus ja Jeesuksen kirkko rakkaudella takoittavat.
Peräänkuulutan siis paremmin kirjoitettua virallista kirkollista opetusta ihmisen omantunnontutkiskelun tueksi.
oli mieleenkiintoinen, kiitos siitä. Ymmärsin "pointtisi" omatunnostakin, joskin minä lisäisin siihen, että Jumala sallii meille erehdystäkin siitäkin syystä, koska meille on vapaa tahto valita, olla eri mieltä, tai samaa mieltä muiden kanssa. Erehtyvä, mutta ennen kaikkea rehellinen ihminen ei voinut "loukata" Jumalaa mielipiteelleen vaikka se sotiikin muiden kanssa. Mutta me loppujen lopuksi emme voi tietää, mikä on tai olisi Jumalan tahdon mukaista tekoa. Minä en menisi luottamaan niin paljon omatuntomme neuvoihin, ensisijaisesti se lähtee meistä, vasta sitten me yritämme "peilata" sen eteenpäin. Omatunto on - hyvä tai huono - sisällämme. Tietysti se on lahja ja sen pitäisi kertoa oliko ratkaisu oikea tai väärää. Sole, tässä häiritsävä on "vain" se, että se on ihmisen omatunto. Siinä on jätetty erehtymiselle aika paljon tilaa. Sanon samalla hengenvedolla, että omatunto ( tai - ) on tehnyt meistä - kaikesta huolimatta ihmistä. Joka tapauksessa kun tämä ( tai -) reagoi esim. epäoikeudenmukaisuuteen sellaisessa paikassa jossa hän ei olisi sitä odottanut ollenkaan, sallikaamme Sole sille ( tai -) että hän kiihdyttää sitä ns. kirjoitusnopeutta ja aktiivisuutta tavallista hieman enemmän. Hänen omatuntonsa on puhunut. Antakaamme hänen rehellisesti erehtyä, älkäämme pelotelko häntä Jumalalla. Hän rakasta jopa minuakin, vaikka olenkin henkeen ja vereen katkirkolainen. Jotakin sellaista oli sydämälläni.
Mielestäni ei oikein voi sanoa, että omatunto erehtyy, vaan että ihminen ei kuuntele omantunnon ääntä tai luulee jotain muuta ääntä omaksitunnoksi. Omatuntu ei ole ihmisen järjen tuotos, vaan tosiaan Jumalan ääni, joten omatunto ei erehdy. Mutta ihminen voi erehtyä omantunnon kuuntelemisessa.
Silti voidaan ihan hyvin puhua "omantunnon äänen noudattamisesta", kun ihminen noudattaa sitä ääntä, jonka uskoo olevan omantunnonääni. Tosiasiallisesti ihminen noudattaa joko omantuntonsa ääntä tai jotain muuta ääntä, jota luulee omaksitunnoksi.
Uskon, että Jumala antaa ihmiselle anteeksi sen, että hän on erehtynyt noudattamaan omanatunnonäänenä jotain muuta kuin todellista omantunnonääntä eli Jumalan tahtoa. Mutta luulen, että Jumala on paljon ankarampi niille, jotka eivät pidä esillä Jumalan ääntä, vaikka kuulevatkin sen.
Kun minä liityin katoliseen kirkkoon, isä Jan sanoi, että häntä ei kiinnosta se, mihin minä uskon, vaan se, uskonko minä niin kuin katolinen kirkko opettaa. Hänen mielestään ei pidä liittyä kirkkoon, jos ei usko sen opetusta. Uskon edelleen, että kenenkään meistä ei pidä jäädä yksin miettimään sitä, kuuleeko oikein omantuntonsa äänen, vaan meidän on kuunneltava kirkkomme opetusta, paaviamme, piispojamme, koska Jumala vaikuttaa heidän kauttaan. Jumala on heidät valinnut tehtäväänsä ja määrännyt heidät opettamaan meitä.
Minä teen päätökseni omantuntoni mukaisesti, mutta silti uskon, että Jumalan meille valitsemalla piispalla on sanottavaa siihen, mikä on Jumalan tahto. Ja sitä sanottavaa kannattaa kuunnella, että ei erehdy luulemaan omantunnonääneksi jotain ihan muuta ääntä.
Ei siis ole Jumalalla pelottelua muistuttaa kirkon traditiosta ja opetusviran auktoriteetista. Uskon, että on Jumalan tahdon vastaista olla muistuttamasta niistä asioista.
kovistellen sanoa omatunnolleni, että nyt olet hiljaa. Sinusta puhuu saatana, koska väität kivenkovaa, että piispa teki väärän päätöksen isä Jania kohtaan! Toki se päätös ei ollut pedagoginen, vaan kurinpidollinen. Sole, monien omatunto puhuu tästä asiasta kollektiivisella tasolla ja melkein yhteen ääneen. Minulta puuttuu teologinen koulutus kokonaan, en pysty asettamaan ajatuksiani opillisen tuen vahvistamina taistelurivistöön. Minä vain odotan vieläkin, että yksinkertainen, paljasjalkainen, epäitsekäs rakkaus näkyisi hiippakunnan elämässä. Se yksinkertainen, maanläheinen, joka pakotti silloin oppimattomat paimenet tuolla luolassa maahan. Rakkaus joka ei eksy säädösten viidakossa, vaan epäitsekkäällä tavalla antaa sydämälle rauhallista unta. Voi olla - nyt jälkeenpäin katsottuna - että kaikki meni hakoteille tai ehkä hukkaan, koska minä olin lauantaikursilla opettanut tässä hengessä lapsille noiden 16 vuoden aikana. Joskus olin hieman poikennut etukäteen sovitusta "materiaalista" (no ei kohtalokkaasti) joskus seuranut sitä enemmän, mutta olin aina antanut etusijaa rakkauden esiintuomisessa. Elikä minun "raamini" oli rakkaus, toisten auttaminen, Marjatalta saamani opetusvihot minä olin aina valoittanut tällaisella soihdulla. Ei siksi, että nuo sivut olisivat olleet puutteeliset, ei, ne olivat valmista, tärkeää, tarpeellista kerrottava. Sanon mieluummin noin, että toisessa kädessäni oli se mainittu soihtu ja sillä tavalla olin edennyt. Toistan. Voi olla, että olin tehnyt virheitä, mutta tuntien jälkeen minulla oli aina sellainen tunne, että jotaikin ehkä meni perille. Kun tilaisuus (aika) tarjoutui, tarkistin sen. Olen ehkä yksinkertaistanut, joskus jopa värittänytkin tietyt asiat vain siksi, että he muistaisivat senkin jälkeen kun koulun ovi meni heidän perässään kiinni. Tein noin tahallani koska omalla tavallani olin yrittänyt pitää kiinni puusepän oppipojan yksinkertaisesta kehoituksestaan....vain, vain siksi. En myöhämpien vuosisatojen jälkilisäysten takia. No niin Sole, tämä oli ja on - niin kauan kun elän - minun entinen uskonnonopettajan "ars poetica". Antakoon minulle Kristus anteeksi, tarkoitukseni oli hyvää.
Kyllä saatana yrittää vaikuttaa myös sinun kauttasi niin kuin se pyrkii vaikuttamaan kaikkien muidenkin ihmisten kautta. Siksi omaatuntoaan kannattaa "kovistella" eli tutkiskella, koska voi hyvin olla, että siellä on saanut sijaa jokin muu kuin Jumalan ääni. Myös sellaisen, joka uskoo tehneensä paljon hyvää, kannattaa suhtautua epäilevästi omiin saavutuksiinsa ja edes joskus voisi asettaa kyseenalaiseksi myös omat motiivinsa - teinkö tämän sittenkään Jeesuksen tähden vai itseni tähden, saadakseni huomiota, korottaakseni itseni jne.
Kaikkein varmimmin kannattaa suhtautua omiin motiiveihinsa kyseenalaistavaksi, jos huomaa vetoavansa "rakkauteen". Oliko kyseessä Jeesuksen tarkoittama rakkaus, joka ei todellakaan tarkoita kaiken hyväksymistä, vai se rakkauden irvikuva, jolla pyritään puolustamaan sitä, että ihminen ei noudata Jumalan tahtoa ja torjuu kirkon opetuksen Jumalan tahdosta "rakkauteen" vedoten?
Jokaisen meistä, niin sinun kuin minunkin, on syytä tutkia omaatuntoamme eikä olla varma, että kuulemme aina todellisen Jumalan äänen. Voi olla, että kuulemme sen, mitä haluamme kuulla, ja se ei ole aina Jumalan ääni. Mutta siitä huolimatta Jumala yrittää koko ajan viestittää meille tahtonsa. Sen ymmärtämiseksi hän on asettanut meille paavin, piispat ja papit.
että myös paavin, piispojen ja pappien täytyy tutkistella omaatuntoaan, sisäisiä vaikuttimiaan jne. Sillä uskoessaan tekevänsä hyvää ihminen tekee joskus elämänsä kohtalokkaimmat erehdykset. Otathan huomioon, miten monet hirmuteot on tehty "hyvässä tarkoituksessa".
Omia motiiveja sietää miettiä. Kun vetoaa "oikeaoppisuuteen", onko takana farisealaisuus vai publikaanin asenne - muistat kai mitä Jeesus sanoi näistä. Kun tuomitsen veljeni, onko syynä tosiaankin itseni korottaminen toisen kustannuksella?
Samalla tavalla niin szigethyn, paavin, piispojen kuin minunkin pitää tutkia motiiveitamme ja sitä, kuuntelemmeko omaatuntoamme vai jotain muuta ääntä.
Ja pahan tekeminen "hyvässä tarkoituksessa" on mahdollista meille kaikille, niin szigethylle, piispalle kuin minulle ja kaikille muillekin.
Epäilemättä joskus oikeaoppisuuteen vetoaminen saattaa liittyä fariseuksen ajatusmaailmaan (publikaanista en oikein tiedä...). Mutta välttämättä kyse ei ole siitä. Kyse voi olla myös rakkaudesta Jeesuksen opetukseen, siitä, kuinka Jeesus vaati, että häntä rakastavat tekevät hänen tahtonsa mukaan. Uusi testamentti opettaa huomattavan selvästi, että jos näkee veljen tai siskon tekevän Jumalan tahtoa vastaan, hänelle on siitä huomautettava. Raamatun mukaan tämä ei ole tuomitsemista.
Se, mistä kaikkein vihaisin olen Suomen OD-pappien kohdalla, on, että he ajoivat Juventuksen siihen kammottavaan fundamentalistiseen kiihkoon, jota täällä eräät kirjoittajat uhkuvat. Nämä nuoret opparioppia imeneet aikuiset halveksivat Vatikaani II:sta, he halveksivat sitä aggiornamentoa, joka pyrki tekemään kirkosta uskottavan.
Järkevälle, ajattelevalle nuorelle ei ole enää sijaa eikä hän löydä keskustelevaa, elämän edessä avointa ja uteliasta nuorten yhteisöä tässä hiippakunnassa, kiitos Opus Dein.
Järjestö itse ensimmäisenä myöntää, että sen
"korostukset EIVÄT sovi KAIKILLE".
OD:n käsiin ei siis todellakaan pitäisi uskoa hiippakunnan johtoa tai nuorisotyötä. Jos nuorille on tarjolla VAIN OD-henkistä toimintaa kirkossa, niin minä sanon, että kirkko PETTÄÄ nuoret.
Vastaako OD:n IHMISKUVA kristillistä, katolista ihmiskäsitystä syvimmillään? Mielestäni ei. Ja jos niin on, OD pettää sen piiriin tulevat nuoret.
Ja nythän olen ansainnut ekskommunikaation, koska olen rohjennut arvostella OD:ta. Tästä piispa varoitti aikoinaan hiippakuntalehdessä. Olisi hauska tietää, onkohan missään muussa hiippakunnassa lausuttu moista uhkausta! Ainakin katolilaiset näyttävät arvostelevan sitä ihan vapaasti muualla maailmassa. Suomella ei ole mitään diktatorista perinnettä, joten tämä on kaikkein epätodennäköisin paikka kehitellä OD:lle turvapaikka, missä sitä ei kritisoida.
..Kun ei kardinaaliksi ja Paaviksi päässyt naisena?!
ihan noin raadollinen oli? Hänellä oli KUTSUMUS. Näin yksinkertaista se taitaa olla.