Ehdotan seuraavaa konkretiaa kaikille työpaikoille.
a) selkeä mittari, millä tekijöillä palkka määrittyy
Esim. työaika, koulutus (esim. maisteri, kandi, tms. koulutustasot, jotka relevantteja ko. hommaan), työvuodet, tuottavuus (kriteerit kehiin).
b) parin vuoden välein tarkistetaan, onko työpaikkohtaisilla palkkamittareilla katsottuna miesten ja naisten välillä sukupuolesta johtuvia eroja.
(homma ei vaadi paljon, työpaikan laskentaekonomi vaan kehiin).
Jos on, niin nostetaan alempana olevan sukupuolen palkkoja.
Mikäli sukupuolten välillä olisi piileviä tuottavuuseroja sitten, niin nämä karsiutunevat ajan myötä esim. työhönottovaiheessa, tai sitten mittareita olisi työmaakohtaisesti hiottava.
Tämä homma saadaan tällä sitten kuntoon. Voitaisiin aloittaa vaikkapa julkiselta sektorilta. Voisi soveltaa esim. yli 50 hengen yrityksiin tms.(ei nyt välttämättä vaikkapa 2 hengen yrityksiin :-).
a) selkeä mittari, millä tekijöillä palkka määrittyy
Esim. työaika, koulutus (esim. maisteri, kandi, tms. koulutustasot, jotka relevantteja ko. hommaan), työvuodet, tuottavuus (kriteerit kehiin).
b) parin vuoden välein tarkistetaan, onko työpaikkohtaisilla palkkamittareilla katsottuna miesten ja naisten välillä sukupuolesta johtuvia eroja.
(homma ei vaadi paljon, työpaikan laskentaekonomi vaan kehiin).
Jos on, niin nostetaan alempana olevan sukupuolen palkkoja.
Mikäli sukupuolten välillä olisi piileviä tuottavuuseroja sitten, niin nämä karsiutunevat ajan myötä esim. työhönottovaiheessa, tai sitten mittareita olisi työmaakohtaisesti hiottava.
Tämä homma saadaan tällä sitten kuntoon. Voitaisiin aloittaa vaikkapa julkiselta sektorilta. Voisi soveltaa esim. yli 50 hengen yrityksiin tms.(ei nyt välttämättä vaikkapa 2 hengen yrityksiin :-).
Vastaukset 25
Vanhimmat
Itse olen opettaja eikä omalla työpaikallani ole koskaan esiintynyt sukupuolesta johtuvia palkkaeroja. Palkat määräytyvät yksiselitteisesti taulukon, koulutuksen, pätevyyden, tuntimäärän ja virkavuosien perusteella.
Miksi sitten työvoimatoimiston sivulla seisoo usean ammatin vieressä: palkka: mies: 1900 eur/kk
nainen 1959 eur/kk
Tai muuta vastavaa.
Mitä tuo tarkoittaa? Lähtökohtaisesti naisen palkka on siis pienempi?
...siinä mielessä havaitsin, että taidan kannattaa "tasa-arvosuunnitelmia" isommille työpaikoille, että ne nimenomaan ottaisivat erityisesti kantaa palkan muodostukseen.
Johtajatar tuossa alla toikin esiin sitten sen, että etenkin pienelle yksityisyritykselle on itsemurha ottaa töihin heti mammalomalle todennäköisesti jääviä ihmisiä. (Tässä katselen juuri lähipiirissä perhettä, jossa rouva etsi vakipaikan, ja on kohta kolmatta vuotta pois töistä... toinen perheenlisäys juuri tulossa ja noin sen puolesta olen iloinen - samaten olen iloinen, ettei hän työllistynyt pk-yritykseen, tuon työnantajan puolesta).
Ts. mammalomat ja isyyslomat pitäisi sitten hoitaa niin, ettei työnantajalle tule muuta kustannusta, kuin sijaisen hankinta.
(ts. jos saa määräaikaisen sijaisen halvemmalla, niin voi jopa säästää aiheessa sitten, mutta siitä ei voi olla varma, että sellainen sijainen yltää samaan työpanokseen).
Mutta - palkkausmittarit reippaasti käyttöön joka vähänkään isommassa yrityksessä - ja automaattinen "sukupuolitarkistus" sitten mittarien mukaan vaikkapa lakisääteiseksi? Se olisi ihan jees tasa-arvojuttu.
...käsittääkseni tuo olisi jopa lainvastaista (ainakin toisin päin...)
Tarkoitatko työvoimahallinnon valtakunnallisia sivuja vai jonkin paikallisen työvoimatoimiston sivuja? Voitko laittaa linkkiä?
Siis miten niin "ainakin toisinpäin"?
Kävin katsomassa työkkärin sivuilla, ne ovat muuttuneet. Vuosi pari sitten siellä oli vielä tuo
Palkkaus: nainen: xxxx summa
mies: xxxx summa
Ja naisen palkka oli pienempi, oliko peräti luokanopettajalla.
Se oli ihan tämä ainoa ja oikea www.mol.fi
Ne ovat kyllä muuttuneet. Katos vaan...:/
...se naisen palkka oli suurempi :-)
Käsittääkseni olisi jossain määrin lainvastaista ilmoitella noin.
Ainut lakiperuste voisi olla ehkäpä julkisen sektorin homma, jossa ARMEIJAN käynyt mies omaisi enemmän työkokemukseksi laskettavaa taustaa, mikäli nainen ja mies olisivat muuten vastaavalla koulutustasolla ja työkokemuksella.
Olen ollut kunnallisella opetusalalla 1980-luvun alusta alkaen enkä ole koskaan kuullut tai todennut, että olisi olemassa eri palkkataulukot miehille ja naisille. Vain virkanimike, koulutuspohja, pätevyys, tuntimäärä, työvuodet ja mahdolliset erityistehtävät ovat vaikuttaneet palkkaan.
..luulisin,että laskentaekonoomilla on kivempaakin tekemistä kuin värkkäillä kaikenmaailman mittareita..
..eikö lainsäätäjä voisi asettaa lain, joka yksiselitteisesti sanoo, miten palkka muodostuu, jolloin rikosprosessin voi nostaa jokainen, joka tuntee, että lakia on rikottu..
..lain nimi voisi olla vaikka tasa-arvoisen palkanmuodostuksen perusteet, siinä määriteltäisiin tasan tarkkaan ja yleispätevästi, kuinka homma hoidetaan..
...näinkin on - tosin tuo työpaikkakohtaisten mittarien tekeminen ei ehkäpä ole niin vaikeaa, miltä se tuntuu.
Se on sitten vaikeampaa säätää laki, joka esim. valtakunnallisesti määrää jotain tarkempia palkan perusteita (muuta kuin minimipalkan). Muuta kuin tasolla, että työpaikkakohtaiset palkkakriteerit suuremmissa firmoissa työntekijöille voisivat olla jollain tavalla määritellyt.
..olisiko lain säätäminen sittenkään niin vaikeaa, eikö palkka ole verraten yksinkertainen asia, jos siitä ei tehdä kovin vaikeaa..
..samalla voitaisiin palkkauskäytäntöjä yksinkertaistaa ja saataisiin kenties uusi talouspoliittinen instrumentti käyttöön..
..toki kolmas maailmansota voisi syttyä siitä, mitä ammattiyhdistysliike asiasta sanoo tai miten yhteistyö poliittisen järjestelmän ja ammattiyhdistysliikkeen välillä saataisiin kysymyksessä aikaan..
...etenkin on toimittava sen mukaan, että firma voi maksaa liksaa sen mukaan kuin tuottaa - ja että yritysriskit voivat joskus realisoitua -> mikä näkyy sitten esim. kyvyssä työllistää.
Julkissektorin puolella sitten homma toiminee paremmin enemmän säänneltynä. Tosin sitten voipi joskus käydä, että julkiselle on tietyillä aloilla vaikea saada silloin työvoimaa, kun saman alan osaamista vaativalla yksityisellä ovat hyvät ajat.
Mutta kyllähän esim. myyntihenkilön palkan on määräydyttävä ihan eri pohjalta kuin vaikka kirjastonhoitajan...
..tietenkin eri alat päällisin puolin näyttävät erilaisilta, mutta yhteisiä tekijöitä löytyy kaikissa työtehtävissä, esimerkiksi käytetty työaika, suoritteiden määrä, koulutuksen pituus ja taso..
..nähdäkseni ei tarvita edes kummoista mielikuvitusta mittariston aikaansaamiseen, sen sijaan käytännön toteutus voi kohdata ongelmia..
..resurssien oikein kohdistumisen kannalta joku kytkentä kysyntään pitäisi olla keskeisellä sijalla, epäilen, että monissa palkkamittaristoissa tämä on autuaasti unohdettu asia..
...voinemme luetella joukon abstrakteja kriteerejä.
Se on sitten eri asia, miten ne painottuvat eri työtehtävissä.
Esim. miten laskemme kirjastovirkailijan tuottavuuden? (esim. sitenkö, että onko hän käyttänyt uskollisesti koko budjetin hankintoihin?, vaiko säästänyt?, vaiko lainaajamääristä?...).
..kun taas tietyn alan myyntihenkilön tuottavuus lienee paljon helpompi laskea.
Alakohtaisiakin mittareita toki tarvitaan - esim. jos yrityksessä on vain yksi laskentaekonomi, niin silloin hänen palkkauksensa varmaankin yleensä lienee linjassa alan kanssa muutoin.
Samaa mieltä kanssasi kysynnästä. Palkan olisi jossain määrin voitava myös laskea, mikäli esim. henkilön tuottavuus laskee, myös esim. kysynnän vähenemisen takia. Tällaisella palkkajoustoilla ilmeisesti vähennettäisiin mm. tarvetta määräaikaisuuksille jne.
..niinpä, tuota palkkajoustoahan nykyään puuhataan kuin matoa koukkuun, mielestäni se kuitenkin pitäisi ratkaista pikemmin jonkinlaisella puskuroinnilla kuin inhakapitalistisella palkkaan puuttumisella..
..sitten on tietysti näiden mittareiden taso, millä tasolla niitä värkkäillään, voisivathan mittarit olla laadittu vaikka toimialakohtaisiksi, niin päästään yksilöiden kimpusta pois..
..mittareiden pitää olla myös kannustavia, jollakin ylemmällä kuin yksilötasolla, jotta kannustavuus saadaan koskemaan kökö lössiä, ei vain jotakin onnetonta kirjastovirkailijaa..
..sama koskee kansantaloutta, joku ruoskamittari pitää sillekin keksiä, ei työntekijää saa ruoskia, ihmisen kiduttaminen on kielletty muilta kuin amerikkalaisilta..
Julkisella sektorilla on käynnistynyt prosessi nimeltä työn vaativuuden arviointi. Koskee siis mm. opetus-, sosiaali- ym. aloja. Siinä on paljon vielä avoimia kysymyksiä, mutta pyrkimyksenä lienee se, että myös kunta-alalla voidaan maksaa henkilökohtaisia palkanlisiä esim. tehtävän vaativuuden perusteella. Nyt on vain kyse siitä, miten työn vaativuus mahdollisimman relevantisti vaikkapa humanistisella alalla arvioidaan.
En ole yksityiskohtaisesti vielä perehtynyt asiaan, mutta netistä kyllä löytyy paljonkin tästä työn vaativuuden arvioinnista.
...Suomessa vähän seurailin sivusta kyseisenlaista prosessia juuri (eräänlaisena epävir. terapeuttina).
a) ne, joiden työ ei näytä kovin vaativalta eivät näytä pitävän tuommoisesta arviointiprosessista
b) arvioijilla on taipumus joutua/päästä sairaslomalle... työn vaativuuden arviointi ei taida olla kovin helppo prosessi.
Julkisella varmaan paras strategia tälle olisi ottaa se arvioija ainakin vähän kauempaa...
En kadehdi sitä, joka joutuu tuon arvioinnin käytännössä toteuttamaan. Jos arvioija on työyhteisön jäsen, hän joutuu varmasti epäillyksi tietynlaisista sympatioista tai antipatioista joitakin henkilöitä kohtaan. Jos taas arvioija tulee ulkopuolelta, on vastassa todennäköisesti epäluuloinen yhteisö: "Mitä tuo luulee meidän työstämme tietävänsä?"
..mielestäni arvioinnit pitäisi tehdä objektiivisesti, mitattavasti ja työyhteisön ulkopuolisen arvioitsijan tekemänä, jos ylipäätään..
..tosin koulutusjärjestelmässämme evoluutio on tiettävästi ohittanut jo opettajankin, eikös oppilaat arvostele ja opetakin itse itsensä..??
Vaikeus lieneekin siinä, millä tavalla kasvatus- tai sosiaalityön kaikkia puolia voidaan objektiivisesti mitata.
Itsearvioinnista sen verran, että onhan se hyvä oppilaankin jollain tavoin miettiä omia taitojaan ja osaamistaan. Kukaan ei varsinaisesti itseään opeta, mutta oppimista kyllä tapahtuu itsenäisestikin. Opettajan tehtävä on ratkaista, millä tavalla joku asia parhaiten menee perille. Joskus voi luento olla paikallaan, usein kuitenkin se, että laittaa oppilaat itse työstämään ja hoksaamaan asioita.
Anteeksi virhe. Tarkoitin siis että näin oli ennen muinoin: ammatti xyz
palkkaus
miehet: 1959 eur/kk
naiset 1900 eur/kk
En voi uskoa että muka näin harhoja silloin, vaan mistä sen tietää. Kukaan muu ei muista?
Mutta ne kyvyt eivät ole tasapuolisesti jakautuneita!
Parhaiten palkittu työntekijä firmassamme on naismaisteri, jolla on laaja ystävä ja asiakaspiiri, joiden ongelmat hän tietää ja osaa antaa niihin kelpo vastaukset. On meillä muitakin hyviä työntekijöitä, mutta asiakkaat eivät pidä heistä yhtä paljon. Jos työntekijä saa asiakkaat tulemaan ja viihtymään ja lisää firman liikevaihtoa, hänelle kannattaa ja pitääkin maksaa enemmän kuin niille, joiden työ on sinänsä hyvää, mutta ei yhtä tuloksekasta. Tämä koulutuksesta riippumatta.
Meillä tuijotetaan liikaa siihen, miten joku on alle kaksikymppisenä menestynyt koulussa, ja mitä hän on opiskellut. Tiedollinen valmius on tietysti ehdoton edellytys, mutta persoonalliset ominaisuudet ja erilaiset taidot, joita liikesuhteiden hoitamiseen tarvitaan ovat kullanarvoisia nekin. - Pärstäkertoimesta puhuvat ne, jotka näyttävät nyrpeää naamaa - jokainen asioi mieluummin iloisen ja ystävällisen henkilön kanssa, joka saa asiakkaan tulemaan uudelleenkin.
...mutta mikäli tuo työntekijä tuottaa enemmän tulosta, voitaneen häntä siitä palkitakin?
Esim. jo tuo perusteesihan on eksplisiittinen syy maksaa ko. maisterille parempaa palkkaa.
Esim. ohjelmistoalalla on toisaalta todettu, että parhaille ohjelmoijille, jotka voivat olla todella 10-20 kertaa tuottavampia, kuin edes keskiverto-ohjelmoija, harvoin maksetaan kykyerojensa edellyttämää palkkaa...
Tuossahan kannattaa ottaa tuo asiakaskontaktikyvykkyys erääksi palkan mittariksi sinänsä.
tuo koulutus. Ei sillä ole välttämättä mitään tekemistä työntekijän tuottavuuden kannalta. Tuotantopalkka ja tulospalkka ovat oikeat vaihtoehdot. Itse asiassa koulutustasojen vaatimisen kanssa tulisi olla tarkkana, ei se takaa mitään ihmisen innovaatiokyvystä, motivaatiosta ja tuloksentekokyvystä. Nykyään kouluihinkin pääsee niin perhanan moni.