Olenko ainoa ihminen joka vihaa liikuntaa/urheilua, mutta silti harrastaa sitä?
Teen sen vain ja ainoastaan siksi etten tulisi kauheaksi läskikasaksi :(
Pelkään että joskus en enää jaksa mennä väkisin lenkille ja salille...
Olen vielä hoikka, mutta rakstaisin enemmän kuntoilun sijasta katsoa telkkua tai olla netissä,elokuvissa sipsejä ja herkkuja syöden.
Vinkkejä saada motivaatio?
VIHAAN liikuntaa
mässäilijä
83
22911
Vastaukset
- ota tavaksi
että aina kun käyt salilla saat syödä jonkun herkun tai kattoo niin ja niin monta tuntii telkkaa päiväs. mul on motivaationa et aina kun käyn lenkillä sen jälkeen saan syödä jonkun pienen herkun jos maistuu tai sit kokis lightii lenkin jälkeen tai muuta hyvää... tai sitte et jos käyt tänään lenkil tai salil ni meet illemmal kaupungil kiertelee tai teet jotain sellast mitä et normalist tekis eli samanlainen lahjonta ku koirille eli et jos koira istuu se saa keksin tai jonkun herkun. ja jos kaveris asuu lähistöl ni ota kaveri mukaan kävelemään ja saatte jutella ja pitää hauskaa muutenki ku telkkaa kattoes tai toisen luona "homehtues"
- mässäilijä
...syön kyllä jo nyt herkkuja, mutta aika kohtuudella.Se ei ole motivaatiotani nostanut..samoin liikkumassa mukana on miltei aina ystäväni tai mieheni :(
Tota kaupungilla kiertelyy voi kyllä enemmän harrastaa(naisella ei ole ikinä liikaa vaatteita) - Niina
mässäilijä kirjoitti:
...syön kyllä jo nyt herkkuja, mutta aika kohtuudella.Se ei ole motivaatiotani nostanut..samoin liikkumassa mukana on miltei aina ystäväni tai mieheni :(
Tota kaupungilla kiertelyy voi kyllä enemmän harrastaa(naisella ei ole ikinä liikaa vaatteita)Mitäs jos koittaisit löytää liikuntamuodon josta pidät. En minäkään tykkää lenkkeilystä ja käynkin sählyssä ja se on sellaista josta todella nautin ja liikunta tulee ohessa puolivahingossa. Salilla käyn myöskin ja siinä mulla motivoi se että teen sitä aika tosissaan siis haluan myös näkyviä tuloksia ja ne tulokset kyllä motivoi aina kun katsoo peiliin. Mutta liikuntaa josta en yhtään tykkää en voisi kuvitella enää harrastavani, tiedän kokemuksesta että se on tuskainen tie.
- kuntoilija68
Niina kirjoitti:
Mitäs jos koittaisit löytää liikuntamuodon josta pidät. En minäkään tykkää lenkkeilystä ja käynkin sählyssä ja se on sellaista josta todella nautin ja liikunta tulee ohessa puolivahingossa. Salilla käyn myöskin ja siinä mulla motivoi se että teen sitä aika tosissaan siis haluan myös näkyviä tuloksia ja ne tulokset kyllä motivoi aina kun katsoo peiliin. Mutta liikuntaa josta en yhtään tykkää en voisi kuvitella enää harrastavani, tiedän kokemuksesta että se on tuskainen tie.
en itsekkään pidä lenkkeilystä, mutta jotenkin se on vain rytmi ja kun miettii hyvä asioita siitä, ulkoilu raitis ilma hapenottokyky elin helpompi kevyempi hengittää ei väsy niin nopeesti, niin tietää että auttaa itseään.
joskus kun oli kovassa kunnossa niin oli endorfiinitaso sellainen että oli suoranisesti pakko liikkua esim. sauvarullaluistelua, ihanaa.
onhan näitä lajeja, uinti, sauvakävely, pallopelit, mailapelit, aerobic/step yms, pyöräily ja miksei vaellus retkeily kunhan vain syke on 120 yli, suurimman osan ajasta. - BlondiNutura
mässäilijä kirjoitti:
...syön kyllä jo nyt herkkuja, mutta aika kohtuudella.Se ei ole motivaatiotani nostanut..samoin liikkumassa mukana on miltei aina ystäväni tai mieheni :(
Tota kaupungilla kiertelyy voi kyllä enemmän harrastaa(naisella ei ole ikinä liikaa vaatteita)Liikunnan varmaan tulisi olla sellaista, josta itse pitää. Itsekkään en tykkää käydä lenkillä ainakaan juoksu- sellaisella. Kuulostaa varmaan hassulata, mutta minä nautin sen sijaan lumitöistä ja pihahommista muutenkin.
Mitäs jos sallisit itsellesi sellaista liikuntaa, josta pidät. Hyvät kengät jalkaan ja kaupungille kauppoja ravaamaan. Ota vain vähän käteistä mukaan ettei tule ylimääräistä tuhlattua. - Palkinto
Kannattaa todellakin palkita itsensä, aina kun on saavuttanut määränpään. Palkinto kannattaa määritellä ennen tulosta, jotta motivaatio on heti kohdalla. Eli esim. lenkin pituus määrittää paljonko saat vaikka suklaata syödä tai katsoa tv:tä. Kun harrastat riittävän kauan palkintoliikuntaa, huomaat jossakin vaiheessa,että enpä mä enää tarviikaan mitää palkintoa, kun se hyvä olo tuli jo tyydytettyä siellä lenkin aikana.
- Ann@
Minä olen aina inhonnut liikuntaa, poikkeuksena pyöräily. Olen kokeillut vaikka mitä: aerobiciä, kuntosalia, keppijumppaa, stepiä, kickboxingia, uintia, kävelyä... Uinnin lääkäri kielsi kovien suonenvetojen takia, koska en pysty olemaan altaassa kuin hetken.
Nyt kävelen aamuisin työmatkani, noin 30 min. Välillä se on kuin pakkopullaa, mutta lähden silti matkaan. Kuntosalilla olen käynyt laiskasti 1-3 krt/vk. Nyt ryhdistäydyin, aloitin Reductilin käytön ja kunosalilla tehdään mulle uusi tiukka ohjelma, jota teen kolmesti viikossa. Ohjaaja potkii henkisesti mua päähän s-postitse ellei nähdä salilla.- kkkk98
Pidän ajatuksesta mennä uimaan muttan pidä siitä suorituksena :-)
Joutuu touhuamaan kokoajan niin kauan kun on altaassa.
Sali sopii minulle paremmin. Voi pitää pausseja.
Pidän myös siitä että tuntuu todella siltä että on tehnyt jotain. Salin jälkeen tulee se extra pirtsakan ja raukean sekainen olo. - opetus
Tuli vain mieleen.. puhut käyväsi laiskasti jos käyt jopa 3 krt viikko. Se on jo nimittäin kohtalaisen paljon...
- hande
Terve!
En tiedä jaksaisinko minäkään käydä salilla tai lenkillä. Tai tiedän. En jaksaisi. Onneksi kuitenkaan nämä eivät ole liikunnan harrastamisessa ainoat vaihtoehdot. Mieltymykset ovat toki yksilöllisiä, mutta eiköhän sullekin löydy joku laji, josta oikeasti pidät. Minä esim. tykkään pelata erilaisia pallopelejä ja jääpelejä, joissa on joukkueen sosiaalinen lisäarvo. Herja lentää ja on hauskaa. En jaksaisi yksin vääntää verenmaku suussa, tai edes jonkun laitteen kanssa salilla. Muuten kuin silloin tällöin ja poikkeustapauksessa. Tsemppiä sulle kuitenkin, älä anna periksi! - Martin
Ymmärrän, että motivaatio on ongelma. Itse olen ihan surkea esim. pallopeleissä. Mun homma on nimittäin yksilölajit, nimittäin painonnosto. En ole ikinä jaksanut juosta pallon perässä.
Suosittelen mässäilijälle jotain sosiaalista lajia, sali ja lenkki ovat niin yksinäisiä lajeja, eli voi olla että kipinä ei riitä sen takia. Liity vaikka johonkin seuraan niin kyllä motivaatiota löytyy. - mies 31 vee
Se on varma, yritä taistella.
Minäkin juoksi 18-25 vuotiaana kuin hullu, jopa 60km viikossa ihan kunnon juoksua. Kunto oli huipussaan. En silti ikinä saanut itseäni ihan läskittömäksi, mutta läskit ei näkynyt päällepäin.
Sitten alkoi vihlomaan polvia, tuntui ettei paikat kestä. Sitten sitä luovutti ja läskit veivät voiton. Mulla on sama homma, että en piru vie kehtais rääkkilenkeille lähteä eikä se tällä painolla hevin onnistukkaan 120kg. Yritin vuosi sitten vielä (painoin tuolloin about 140kg) ja jalat oli tulessa, 5 kuukautta neljästi viikossa 8km jaksoin, mutta läskit ei lähtenyt kokonaan, näkyy edelleen päällepäin.
Tiukemmalla ruokavaliolla tuo 120kg on nyt pysynyt, mutta pitäs varmaan mennä keskitysleirille jotta saa loputkin pois ilman liikuntaa.- kkkkk98
sellaisen että riittää kun saa sen extra energian ja pirteyden mitä liikunta antaa eikä edes yritä vetää jotain mahdottomia tavoitteita mitä ei voi koskaan saavuttaa?.
- nikki
mitäs jos tarkkailisit syömistäsi myös liikunnan ohella. Hampurilaiset ja muut valmisruuat, huonot rasvat, sokerit, nopeat hiilihydraatit kuten pullat ja piparit pois ja runsaasti kasviksia ja hedelmiä ja kotimaisia marjoja tilalle niin ja ruisleipää. Suola on pahin lisäaine. Limsat ja makeat mehut pois, alkoholi lihottaa senhän jo tiedät.
- pisteri
nikki kirjoitti:
mitäs jos tarkkailisit syömistäsi myös liikunnan ohella. Hampurilaiset ja muut valmisruuat, huonot rasvat, sokerit, nopeat hiilihydraatit kuten pullat ja piparit pois ja runsaasti kasviksia ja hedelmiä ja kotimaisia marjoja tilalle niin ja ruisleipää. Suola on pahin lisäaine. Limsat ja makeat mehut pois, alkoholi lihottaa senhän jo tiedät.
Onneksi puuttuu tuo taipumus että pitää saada nopeasti jotain "herkkua". Tiedä sitten mistä johtuu, ehkä edellinen kirjoittaja tietää paremmin kun itse siitä kärsii - ja lienee selvittänyt asiaa. Voi olla kaikennäköistä taustalla tai sitten vain kemiallinen balanssi epätasapainossa - silloin vaan nappia huuleen niin se on sillä parannettu.
- jasa
Niin..läskithän ei lähde yltiöpäisellä riehumisliikunnalla. Mitä pitempi liikuntasuoritus ja alhaisempi syke alussa, niin sitä parempi rasvanpoltto. Tietenkin sitten kunnon kasvaessa voi tehoja ja sykettä liikuntasuorituksessa nostaa. Vihje: käytä sykemittaria!
- mies 31 vee
nikki kirjoitti:
mitäs jos tarkkailisit syömistäsi myös liikunnan ohella. Hampurilaiset ja muut valmisruuat, huonot rasvat, sokerit, nopeat hiilihydraatit kuten pullat ja piparit pois ja runsaasti kasviksia ja hedelmiä ja kotimaisia marjoja tilalle niin ja ruisleipää. Suola on pahin lisäaine. Limsat ja makeat mehut pois, alkoholi lihottaa senhän jo tiedät.
Tuommoisella terveellisellä ruokavaliolla olen saanut pysymään painon (120kg) balanssissa, mutta sitä on vieläkin liikaa. Kyllä 100kg pitäs saada rikki sentään.
- laihtuu ihan
hyvin, vaikka liikunta kyllä auttaa painonpudotuksessa. Neuvoisin jo menemään mukaan painonvartijoihin. Sieltä saat hyvät ohjeet, ja nälkää ei todellakaan tarvitse kärsiä. Kun on laihtunut parikymmentä kiloa, alkaa elämä ja liikuntakin maistua ihan eri tavalla.
- mässäilijä
Olen ollut erillaisissa jumpissakin(spinning,body pump...) ja sitten niissäkin käyminen tuntui ihan vessalta.
Noita joukkuepelejä en ole pelannut...voiko lähemmäs 30wee nainen enää aloittaa esim.sähly harrastusta?- ei kai
jonkun aloittaminen ikää katso. Itse aloitin sählyn lähempänä neljääkymmentä. Koeta vaan etsiä suunnilleen oman tasoisesi porukka.
- mässäilijä
ei kai kirjoitti:
jonkun aloittaminen ikää katso. Itse aloitin sählyn lähempänä neljääkymmentä. Koeta vaan etsiä suunnilleen oman tasoisesi porukka.
Tiedätkö mistä pk seudulla voisi etsiä aikusten aloittelijoiden porukkaa?
- Sinun lajisi?
Sitä minäkin aion harrastaa tänäkesänä.
Tyttäreni suositteli.
Minulla kolmannen asteen nivelrikko.Mummeli 67.v - mässäilijä
Sinun lajisi? kirjoitti:
Sitä minäkin aion harrastaa tänäkesänä.
Tyttäreni suositteli.
Minulla kolmannen asteen nivelrikko.Mummeli 67.v..vinkistä :)
Voisihan tuota kokeilla. - ---
mässäilijä kirjoitti:
..vinkistä :)
Voisihan tuota kokeilla.vesijuoksu oli ainakin minulla se laji, joka synnytti kipinän muuhunkin liikkumiseen. Se on yksi parhaita lajeja kalorinpolttoon ja esim. ystävän kanssa vesijuostessa on kiva höpöttää samalla. Jos koet, että laji on omasi, kokeile ohjattujakin vesiliikuntamuotoja.
- Pullopersesika
Tuskinpa tuohon sinällään muuta voisi kommentoida, kuin ettet vaan ole vielä löytänyt "sitä oikeaa" liikuntamuotoa.
Lisäksi olet ehkä aloittanut kovemmalla vauhdilla kuin kehosi sietää. Se voi viedä hommasta maun.
Tunnut olevan vielä mukavuudenhaluinenkin. Kokeile jotakin aivan leppoisaa, kuten kävelyä. Pyydä ystäväsi mukaan, kuuntele samalla musiikkia, whatever. Pääasia että liikuntatapahtumasta muodostuisi miellyttävä kokemus.
Itse en eläisi päivääkään ilman treeniä: mahdollisiman rääkkäävää ja mielellään vielä kovaa kontaktia. Jos jää pari päivää väliin, tuntuu että pää hajoaa. Ilmeisesti sidoksissa elimistön omiin mielihyväaineisiin.. "Piikki" on saatava.
;)- kkkkk98
Mun mielestä ihmiset näissä lähes kaikissa vastauksissa on asettaneet itselleen kaikenlaisia ihan äärimmäisiä tavoitteita ja käytäntöjä.
"SE KESKITIE" - Anonyymi
Tai syömishäiriö ja ahdistus liikkumattomuudesta?
- Nikke Naputtaja
Muutama asia tuli mieleeni:
Mässäilynhimosi saattaa johtua siitä, että saat normaalin ruoan mukana liian vähän joitain hivenaineita, lähinnä joitain metalleja. Vaje ilmenee makeanhimona. Jos saat oikeasti elimistösi tarvitsemat hivenaineet tasapainoon, makeanhimo todennäköisesti loppuu siihen.
Valitse liikuntalaji oikein. Jos huomaat pitäväsi jostain lajista, pidä se. Parempi tietysti, jos sinulle sopii useampi laji, jolloin voit vaihdella.
Liiku siten, että et liiaksi kipeydy, eikä muutenkaan tule huono olo. Jos saat huonoja fiiliksiä liikkumisesta, silloin olet tehnyt jotain väärin tai yli. Huonot fiilikset taas johtavat helposti siihen, että seuraavilla kerroilla ryhtymiskynnys on entistä korkeampi.
Ruokavaliossasi saattaa olla korjattavaa. Hanki tietoa vaikkapa Montignacin ruokavaliosta ja sovella sitä. - noin, se kertoo
vain siitä, ettet ole löytänyt omaa lajiasi.
Itsekin olin aiemmin laiska liikkuja. Syksyllä aloin harrastaa hölkkää (minulla puolikävelyä) ja motivoin itseni aloittamiseen hankkimalla mahdollisimman laadukkaat juoksutrikoot. Vähän ensin hävetti, kun kunto oli niin heikko.
Lumen tultua aloitin hiihdon. Sama juttu, nyt hankin makean hiihtoasun ja sen kanssa huvitti lähteä lenkille. Nykyään hiihdän monta kertaa viikossa lyhyehköjä lenkkejä (40 min/5 km) ja saan mielihyvää jo siitä, että kuntoilu on helppoa. Hiihtolenkki taittuu ihan itsestään. Saan raitista ilmaa luonnossa, eikä se edes maksa mitään.
Kesällä aion aloittaa uudestaan monta vuotta sitten harrastamani golfin peluun. Siinä on myös yksi painonhallinnan kannalta tehokas liikuntamuoto, koska tulee käveltyä useita kilometrejä matalalla sykkeellä ja kesto on aika pitkä. Saa raitista ilmaa, näkee kauniita maisemia, saa vähän älyllistä haastetta ja jopa haastetta psyykelle (miten otan vastaan huonot lyönnit). Lisäksi se on vielä sosiaalinen laji.
Toinen mieluisa kesäharrastus on ollut melonta. Siinäkin pääsee ulkoilmaan ja maisemat näkee vähän eri perspektiivistä kuin esim. kävellessä tai juostessa. Lisäksi se on mukavan hiljainen laji.
Joten kyllä noita lajeja maailmasta löytyy vaikka kuinka paljon. Sen kun lähtee avoimin mielin kokeilemaan.Tämä on nyt oikeastaan paremminkin yleisesti kaikille vastaus. Entäpä miten aloitat uutta liikuntalajia jos se ei ole mahdollista siksi ettei paikkakunnalla järjestetä mitään? Asun reilun 1000 asukkaan kunnassa opiskeluni takia 7 päivää viikossa, eikä täällä ole juuri mitään harrastusmahdollisuuksia. Luistelu, hiihto, lenkkeily. Ei mitään muuta. Täällä ei ole kuntosalia, ei mitään kerhoja tai aerobicejä minne mennä. Siinäpä sitten oletkin ihmeissään kun kaverit lähinnä kiireisiä perheenäitejä, että miten saat itsesi motivoitua liikkumaan edes jotenkin.
Tuo onkin jännä juttu tuo että miten liikkumiseen voi tavallaan jäädä koukkuun, ja vieläpä nopeasti. Kävin jo tänään hiihtämässä 5km aamupäivällä, ja taas pitäisi päästä. Vaan kun ei halua missata saunavuoroaan :)- kkkk98
Santtumaaru kirjoitti:
Tämä on nyt oikeastaan paremminkin yleisesti kaikille vastaus. Entäpä miten aloitat uutta liikuntalajia jos se ei ole mahdollista siksi ettei paikkakunnalla järjestetä mitään? Asun reilun 1000 asukkaan kunnassa opiskeluni takia 7 päivää viikossa, eikä täällä ole juuri mitään harrastusmahdollisuuksia. Luistelu, hiihto, lenkkeily. Ei mitään muuta. Täällä ei ole kuntosalia, ei mitään kerhoja tai aerobicejä minne mennä. Siinäpä sitten oletkin ihmeissään kun kaverit lähinnä kiireisiä perheenäitejä, että miten saat itsesi motivoitua liikkumaan edes jotenkin.
Tuo onkin jännä juttu tuo että miten liikkumiseen voi tavallaan jäädä koukkuun, ja vieläpä nopeasti. Kävin jo tänään hiihtämässä 5km aamupäivällä, ja taas pitäisi päästä. Vaan kun ei halua missata saunavuoroaan :)miksi en muuttaisi pikkupaikkakunnalle. Ellei sitten salia voisi rakentaa jotenkin muuten. Hiihto, juoksu, pyöräily ym aerobiset lajit vaan ei anna itselle mitään. Voishan siellä kai halkoja hakata :-).
Eikä tähän mitään koukkuun jää, riippuu minkälaisia tavoitteita asettaa. Pari vuotta sitten kävin 3-4 kertaa salilla vuoden ajan kun tavoite oli todella saada painoa ylös.
Se vain oli liian rankkaa. Nykyään saattaa olla kuukaudenkin tauko ilman suurempia tunnontuskia.
Kroppa vaan alkaa ilmoittelemaan jo parin viikon kuluttua että nyt pitäis saada liikuntaa - ja koska se yleensä järjestyy salille lähtö käy automaagisesti.
Maksan sen kuukausimaksun juoksevasti vaikken kävisikään salilla. Olen maksanut jo vuosia.
Olen siis tavallaan maksimoinut saatavuuden.
Ei jää ainakaan siitä kiinni ettei "muka" ole rahaa:-).
- .........
En tiedä kauan olet liikuntaa harrastanut. Itse halusin 5 vuotta sitten laihtua 7 kiloa, joten siinä vaiheessa kuntosalilla käynti oli vähän kuin pakkoa. Olen yrittänyt pitää kuntoa yllä tällä samalla tavalla, salilla vähintään 3 kertaa viikossa.
Joskus olen kyrsiintynyt kokonaan ja ollut tekemättä mitään pisimmillään kolmeen kuukauteen. Mutta kappas! Rupesi jo tuntumaan siltä että nyt olisikin päästävä tekemään jotakin!
Luulen, että jos keho tottuu liikkumiseen, se osaa kaivata sitä. Itselläni on välillä kuukauden pätkiä etten tee mitään ja kun taas se tunne tulee että on lähdettävä, lähden.
Ennen harrastin liikuntaa ulkonäön takia, nykyään se on stressinpoistokeino ja hyvänolon tuoja.
Itse olen sohvan tehokuluttaja ja karkkien mutustaja, mutta sopivassa suhteessa molempia on minulle paras vaihtoehto.
Eiköhän se kehokin sano milloin pitää ottaa rennommin. Ota sitten rennommin. Katsele kuukausi pari, jos se keho rupeaisi vaikka ilmoittelemaan kun olisi taas tarve päästä liikkumaan. Jos ei, kokeile jotakin uutta lajia. Itselleni ei sovi mikään ohjattu tunti, mutta sali on sitten eriasia.- kkkk98
koska näin itsekin sen näen ;-)
100% mukana
- sullivan
minä myös vihaan liikuntaa. harrastan sitä vain pakosta. sen sijaan sohvalla makoilu jne. on lempipuuhaani. hankale homma sillä ei tule mieleenkään yhtään urheilulajia josta tykkäisin. tuskin sellaista onkaan kun en ole vieläkään löytänyt omaa lajiani.
- liikuntaa..
vaikka kyllä pitäisi.olen hurjan ylipainoinen enkä viitsi mennä lenkille koska läskit löllyy ja olen naurettavan näköinen urheiluvaatteissa ja saan osakseni ivallisia katseita ja naurua.viime kesänäkin kun vihdoin sain patistettua itseni lenkille niin sitä naurun remakkaa jouduin kuuntelemaan teini ikäisiltä ja vähän vanhemmiltakin joten lannistuin kerrasta ja kävelin suorinta tietä grillille ja annoin piupaut koko kuntoilu yritykselle.painoa on tullut viimekesästä noin 18 kiloa ja liikkuminen alkaa olla muutenkin työlästä ja raskasta.verenpaineeni on korkea ja kolestroli arvot hirvittää lääkäriäni.en voi sille mitään kun sorrun täytekakkuihin ja pizzoihin.vaikka söisinkin salaattia ja vähäkalorista ruokaa tuntuu että nälkä vain yltyy ja voisin syödä vaikka hevosen näin kuvannoillisesti.ehkä pitäisi liittyä painonvartioihin mutta pelkään jo etukäteen että sorrun herkkuihin ja saan haukut valmentajalta joka johtaa siihen että syön taas suruuni :(
- kOTIKUNTOILIJA .
HEI!
ÄLÄ SINÄ VÄLITÄ MITÄ MUUT SANOVAT,SINÄ OLET SINÄ JA SILLÄ SIPULI!
ÄLÄ MENETÄ TOIVOASI LIIKUNNAN SUHTEEN!
EI ULKONÄKÖ RATKAISE,JOS JOKU IRVII,NIIN HYMYILE KAUNIISTI TAKAISIN,PISTÄ VAIKKA TEKO HYMY HUULEEN ,TAPASIN KERRAN YHDEN SYMMPPIS TYYPIN ,HÄN OLI TOIDELLA YLIPAINOINEN JA EN OLE KELLÄÄN NÄHNYT SULOISENPAA HYMYÄ KUN NÄIN HÄNELLÄ. - Horatio Caine
Et taida oikeasti edes haluta laihtua, jos lenkille lähteminenkin jää sen takia, että muut (mielestäsi) naureskelevat kuntoilullesi?
Luulisi, että jos tuodellakin haluaa laihtua, tuollaisesta muiden ihmisten naureskelusta luulisi vain tulevan sellainen "prkl! mähän näytän teille että pystyn laihtumaan ja oon vähän ajan päästä timmimmässä kunnossa kun te ikinä!" -asenne. Luulisi, että tuossa vaiheessa alkaisi olla jo pakko pudottaa painoa ja mitä pahemmaksi annat tilanteen mennä, sitä vaikeampaa laihdutuksen aloittaminen varmasti on. Ei siis muuta kun ruokavalio kuntoon ja reippaasti liikuntaa erimuodoissaan.
Siihen kysytään vain ja ainoastaan tahdonvoimaa. Siihen pystyy jos sitä haluaa. Löytyykö sitä siis?
Toivottavasti.
Onnea yritykselle. - kkkkk
kkkk
- vartija
Painonvartijoissa ei IKINÄ tule haukkuja! Ohjaaja on myös itse laihduttanut/laihduttaa painonvartijoissa, ja ryhmässä on taatusti samassa tilanteessa olevia. Paikkareita kutsutaan täällä Pullukkakerhoksi, se kertoo jo jotain..? ;)
- Ex-laiheliini
Horatio Caine kirjoitti:
Et taida oikeasti edes haluta laihtua, jos lenkille lähteminenkin jää sen takia, että muut (mielestäsi) naureskelevat kuntoilullesi?
Luulisi, että jos tuodellakin haluaa laihtua, tuollaisesta muiden ihmisten naureskelusta luulisi vain tulevan sellainen "prkl! mähän näytän teille että pystyn laihtumaan ja oon vähän ajan päästä timmimmässä kunnossa kun te ikinä!" -asenne. Luulisi, että tuossa vaiheessa alkaisi olla jo pakko pudottaa painoa ja mitä pahemmaksi annat tilanteen mennä, sitä vaikeampaa laihdutuksen aloittaminen varmasti on. Ei siis muuta kun ruokavalio kuntoon ja reippaasti liikuntaa erimuodoissaan.
Siihen kysytään vain ja ainoastaan tahdonvoimaa. Siihen pystyy jos sitä haluaa. Löytyykö sitä siis?
Toivottavasti.
Onnea yritykselle.Kyllä huomaa ettet itse ole koskaan ollut lihava.
Lihavuus on siitä juuri petollinen olotila, että se ruokkii itse itseään. Mitä enemmän sukulaiset ja muut arvostelevat lihomistasi, sen epätoivoisemmaksi tulet ja alat syödä vain lisää.
Samoin käy lenkkipolulla, lihavan ihmisen kuntoilu tuntuu muutenkin suorastaan kiduttamiselta ja jos siihen vielä toiset ilkkuvat päälle, ei todellakaan jää yhtään motivaation murenaa jäljelle.
Miksi ihmeessä kukaan haluaisi tehdä jotain joka tuntuu kamalalta ja saat vielä haukut niskaasi?
Selittelyltähän tämä kaikki kuulostaa, mutta tiedän mistä puhun sillä olin parikymppiseksi asti kuin huippumalli, rakastin liikkua koska se oli niin helppoa ja tulokset näkyivät heti.
Sitten masennuksen takia lihoin muutamassa kuukaudessa satakiloiseksi enkä sen jälkeen ole saanut itseeni sitä liikkumisen intoa mikä ennen oli. Joka kerta kun olen yrittänyt, olen lihonut vielä lihavammaksi kuin aloittaessani olin. Joten enää en viitsi edes yrittää.
Olen nyt kolmekymppinen ja tiedän etten tästä laihdu, mutta yritän vain olla lihomatta lisää.
Haluan vain sanoa kaikille, että jos näette lihavan ihmisen yrittämässä tehdä jotain asian eteen, älkää ihmeessä ilkkuko, sillä todennäköisesti koko homma menee vituilleen ilmankin teidän "apuanne". - teeppäs tälleen:
!Kauppalapun kanssa kauppaan!-elä osta herkkuja, vain sen listan mukaan
!syö, ennekuin menet kauppaan
!lisää kasviksia, vihanneksia,hedelmiä-ihania rehupusseja on kaupan altaat notkollaan
!pidä ruokapäiväkirjaa-se auttaa, jos syöt liian vähän, et laihdu
!mene www,nutris.fi sivulle, siellä on valmis ohjelma, tee se suunnitelma, ei maksa paljoa, ei tartte lähteä kotoo punnituksiin
!liiku ensin viisi minuuttia, käänny takasi, sitten 10minuuttia, käänny takasin, jokapäivä lisäät 5 min edelliseen, ei maistu pakkopullalta.
!tavalliset vaatteet käy ensin
! elä ota kävelylle rahaa mukaan, kipikapi grillin ohi
!kyllä se siitä!
TSEMPPIÄ! - Bogxing
Horatio Caine kirjoitti:
Et taida oikeasti edes haluta laihtua, jos lenkille lähteminenkin jää sen takia, että muut (mielestäsi) naureskelevat kuntoilullesi?
Luulisi, että jos tuodellakin haluaa laihtua, tuollaisesta muiden ihmisten naureskelusta luulisi vain tulevan sellainen "prkl! mähän näytän teille että pystyn laihtumaan ja oon vähän ajan päästä timmimmässä kunnossa kun te ikinä!" -asenne. Luulisi, että tuossa vaiheessa alkaisi olla jo pakko pudottaa painoa ja mitä pahemmaksi annat tilanteen mennä, sitä vaikeampaa laihdutuksen aloittaminen varmasti on. Ei siis muuta kun ruokavalio kuntoon ja reippaasti liikuntaa erimuodoissaan.
Siihen kysytään vain ja ainoastaan tahdonvoimaa. Siihen pystyy jos sitä haluaa. Löytyykö sitä siis?
Toivottavasti.
Onnea yritykselle.Asiaa tahdon voimasta kirjoitit....mutta mutta
itse nyrkeilin 15v 8sm kult, 1pm kult ym ym.
Omaa lujuutta ja tahdon voimaa tarvitsin per...ti.
Nyt jo lopettaneena kilot nousseet 120kg ja pitäisi saada itseni laihtumaan ja aloittaa kuntoilu uudelleen mutta se se tahdon voima on tosi pahasti hukassa saat..a kun sen saisin takaisin niin tapahtuu mutta hakusessa on....kuunnelkaa te muut laihduttajat edel. kirjoittajaa tahdon voimasta siinä on ase laihtumiseen ja moneen muuhunkian tilanteesees..
ps:itse en lukeudu paljon kirjoiteltuihin huippu urheilijoijin joilla on ongelmia "siviilissä" minulla koti ym asiat kohdallaan mutta läsieni kanssa nyt taistelen mutta aijon voittaa.. - Anonyymi
Minusta vahvasti tuntuu etteivät ne teinit nauraneet sinulle, luulit vain koska satuit kävelemään samaan aikaan ohi kun he nauroivat..
- taiu
On se parempi että sulla on joku motivaatio kuin ei mitään. Koita eri lajeja, ehkä joku natsaa.
- poi
siitä salinjälkeisestä olotilasta? on pirteämpi ja eufoorinen samaan aikaan.. Vihaatko muutenkin elämää?
- pohjan akka
Olen aina ollut vähän urheiluun nuivasti suhtautuva, mutta nyt keski-ikäisenä on pakko liikkua terveytensä vuoksi. Olen miettinyt tuota liikunnan miellyttäväksi saamista. Minmun keinoni ovat: liikkuminen luonnossa, siinä tulee olennaisemmaksi asiaksi itse luonto ja rauhoittuminen...liikkuminen tulee sivutuotteena. Toinen hyväoivallykseni on se, että liikunnan ei tarvitse välttämättä olla mikään åperinteinen laji. Olen aina inhonnut myös siivoamista, mutta nyt kun olen oivaltanut kuinka voin yhdistää kuntoilun ja siivoamisen, niin ne yhdessä tuntuvat oikein järkevältä puuhalta. Olen siis alkanut siivota melkein kuin koko höperö tornionlaaksolainen sukuni. Se on kamalaa siivoamista, se on elämäntehtä'vä ; ) Olen hoksannut olennaisen jujun, on tärkeää pysyä liikkeessä...oli itse liikkumisella varsinaisesti mieltä eli ei. Haravointi, lumen siirtely paikasta toiseen, kaupassa käynti jalan....ne kuluttavat kaloreita jopa enemmän kuin varsinaiset liikuntalajit. Polttopuiden tekohan on pääministerinkin kuntoiluharraste, muun ohessa ; )
Neuvoni on: koita tehdä liikkumisjutuistasi muutenkin hyödyllisiä, se lisää mielekkyyttä. - liikunta vain lihottaa
Liikunnasta sen verran niin liikunta osalla ihmisistä vain lihottaa. Olen maajoukkueurheilja eli kasa SM mitaleita ja Pm mitaleita kipossa nauhat rutussa ja voisi jotain sanoa urheilun 2laihduttavuudesta". Ei se laihduta. Se liikunta vain pahimmillaan lisää ruokahalua. jos todella haluaa laihtua niin liikunta tulee rajoittaa maks 30-45 minuuttiin päivässä ja maltillisilla tehoila eli sykeet alle 120.
- homma etenee
eli kyllä se kuulkaa on niin, että mitä suurempi syke, sitä enemmän palaa rasvaa. 120 syke on vain liikunnanohjaajien viime vuosina keksimä taso, jonka voimalla saadaan useampi ihminen harrastamaan liikuntaa, kun ajatellaan että eihän se läskin kulutus nyt niin mahdottoman paljon revittelyä tarvitse.
- hiphei
homma etenee kirjoitti:
eli kyllä se kuulkaa on niin, että mitä suurempi syke, sitä enemmän palaa rasvaa. 120 syke on vain liikunnanohjaajien viime vuosina keksimä taso, jonka voimalla saadaan useampi ihminen harrastamaan liikuntaa, kun ajatellaan että eihän se läskin kulutus nyt niin mahdottoman paljon revittelyä tarvitse.
Asiaa!! Mä en käsitä mistä on keksitty just nuo matalat sykkeet.. Mitä korkeampi syke, sitä enemmän kuluttaa. Ei se matala syke kuluta rasvaa enempää, korkeampi syke vaan kuluttaa molempia, rasvaa JA hiilihydraatteja!! Jos tekee mieli liikkua kovalla sykkeellä, ei sitä kannata tiputtaa, jotta rasvaa palaisi.. Aivan huuhaata!!
- kannalta
Eipä siitä liikunnasta ole paljoa hyötyä laihdutuksen kannalta, koska saat saat juosta yhden viinerin sisältämän energiamäärän kuluttamiseksi pitkän aikaa... Parempi vain kiinnittää huomio ruokailutottumuksiin. Itse pidän kerran viikossa herkkupäivän, muuten puputan salaattia, syön hedelmiä, kokoviljatuotteita ja tutkin tarkasti kaikki tuoteselosteet ja lasken jokaisen kulutetun kalorin. Kilot ovat pysyneet näin kurissa jo monta vuotta.
- Fiksuilia
Kyllä se on huuhaata ne viljatuotteet... Nimittäin jos haluaa syödä terveellisesti niin liha kuuluu ehdottomasti mukaan... Lihaa vaan ei kannata käristää pannulla voin seassa... Niin ja liikuntaa kannattaa harrastaa... Se pitää paikat kunnossa... En nytten todellakaan tarkoita että juostaan monta kymmentä kilometriä päivässä, vaan sitä että pidetään lihaskuntoa yllä...
- mässäilijä
herkutteluani ;)
Halusin vain vinkkejä saada motivaatio, jota minulla ei koskaan ole ollut.
Enkä laihduta...olen jo hoikka/laiha.
Kyllä tuo liikunta on terveellistäkin...mutta miten saada siihen innostus? kun ei nappaa, niin ei nappaa :D
- pikkupulska tyttö
Mulla oli sama juttu. Lääkäri määräs diapammia muuhun vaivaan mutta siitä tuli halu lähtee käveleen. Kantsii kokeilla. Tost aineesta ei taila kärytä douppingtesteissäkään jos menohaluni lisääntyvät huippu-urheiluun saakka.
- loginomi
ja kulutus tasapainoon; nykyaikana se vaatii " elämän sakkokierroksia" eli kuntoliikuntaa! Katso esim. Laaja haku: loginomi lihavuus, siellä meiksin stori!
- mässäilijä
Kyllä mä tiedän, että kulutus ja ravinnon saanti pitää olla balanssissa. Kuten aloituksessani kerron olen vielä hoikka...mistä saada motivaatio on se juju ;)
- onkelmia
mässäilijä kirjoitti:
Kyllä mä tiedän, että kulutus ja ravinnon saanti pitää olla balanssissa. Kuten aloituksessani kerron olen vielä hoikka...mistä saada motivaatio on se juju ;)
väärällä palstalla. Tämä on laihdutuskeskustelu, ei itsekehujuttu. Narsisteille onoma palsta - tai vaikka ei olisikaan, ei minua kiinosta. Täällä puhutaan laihtmisesta ja sen ongelmista
- vertahikeäjakyyneliä
Liikunta on persiistä, tai ainakin monesti siltä tuntui, siihen asti kunnes löysin Pilateksen tuossa muutama kuukausi sitten. Ja on se vaan hitto, kuinka se on tehokasta - näkyy ja tuntuu sekä sisälle että päällepäin jo muutaman viikon venyttelyn jälkeen.
Tätä kannattaa kokeilla, jos liikuntaharrastukseen lähteminen tuottaa vaikeuksia. Tätä voi tehdä rauhassa kotona, suht. pienissäkin tiloissa. Ja kannattaa ostaa wsoy:lta nyt keväällä ulos tullut kirja, se on tosi selkeä ja siinä on hyvät ja tehokkaat harjoitusohjelmat. Parempi on kuin dvd:t.
Tää ei oo mikään mainospätkä, mutta asia on vaan niin, että harvempi laji on meikäläiseen oikeasti iskenyt niin paljon kuin Pilates. - mustiainen
Et todellakaan ole ainoa liikuntaa vihaava.
Itse en voi sietää liikuntaa.
Joukkuepeleissä suutun kun en osaa mitään ja ylisporttiset trikootytöt ärsyttää.
Kävely/lenkkeily on tylsää.. kuntosalit ahdistaa.. voisin jatkaa listaa ikuisesti.
Liikun pakosta jonkiverran.. en ole lihava johtunee terveellisestä ruokavaliosta..
Mutta liikunta...grrrr.- hmm
Jos liikunnasta ei nauti, silloin liikkuu väärin. Näin yksinkertainen asia on. Syy siihen ettei liikunnasta nauti voi vaihdella, tavallisimpia ovat itselleen sopimaton laji, liian korkea/alhainen tempo. Myös epärealistiset ajatukset itsestään voivat muuttaa liikunnan tuskasksi, kuten jos suuttuu siitä ettei osaa mitään vaikka on aloittelija.
Syytä kannattaa pohtiä, sillä sopiva liikunta on aina nautinto. - liikkumaton
hmm kirjoitti:
Jos liikunnasta ei nauti, silloin liikkuu väärin. Näin yksinkertainen asia on. Syy siihen ettei liikunnasta nauti voi vaihdella, tavallisimpia ovat itselleen sopimaton laji, liian korkea/alhainen tempo. Myös epärealistiset ajatukset itsestään voivat muuttaa liikunnan tuskasksi, kuten jos suuttuu siitä ettei osaa mitään vaikka on aloittelija.
Syytä kannattaa pohtiä, sillä sopiva liikunta on aina nautinto.Ärsyttävää tuo jatkuva "et vain ole löytänyt lajiasi" tai "jos et nauti liikunnasta, liikut väärin" blaa blaa blaa. Paskapuhetta. Jos inhoaa liikuntaa, niin inhoaa. Ei ole lajia tämän auringon alla jota en inhoaisi, koska minulla on luontainen vastenmielisyys kaikkea liikkumista ja aktiivisuutta kohtaan. Olen lapsesta asti ollut lukutoukka, haaveilija, nysvännyt sisällä nenä kirjassa kun ikätoverit ovat riehuneet pihalla. Ei ole lajista kiinni, liikkuminen vain on täysin vastenmielistä. Liikkuminen on tylsää ja ajanhukkaa, joka on pois muilta tärkeämmiltä asioilta kuten lukemiselta (olen erittäin vahvasti intellektuellia tyyppiä, fyysinen puoli on täysin nollissa). Joukkuelajit ne vasta kamalia on, en voi sietää "tiimityöskentelyä". Olen erakko, lukutoukka. Turha väittää minulle että lajista se vain on kiinni!
- musiikkia
hmm kirjoitti:
Jos liikunnasta ei nauti, silloin liikkuu väärin. Näin yksinkertainen asia on. Syy siihen ettei liikunnasta nauti voi vaihdella, tavallisimpia ovat itselleen sopimaton laji, liian korkea/alhainen tempo. Myös epärealistiset ajatukset itsestään voivat muuttaa liikunnan tuskasksi, kuten jos suuttuu siitä ettei osaa mitään vaikka on aloittelija.
Syytä kannattaa pohtiä, sillä sopiva liikunta on aina nautinto.Siis jos ihminen ei pidä liikunnasta, hän ei pidä. Ei se sillä parane, että tietää sen olevan terveellista.
Jos nyt oletetaan vaikka, että käyrätorven soittaminen olisi terveellistä. Mikään muu ei. Kaikki ne, jotka eivät jaksaisi motivoitua torvensoittoon vähintään tuntia päivässä, lihoisivat. Soittaisitko itse ilolla vai pelkästään terveyden takia vai voisiko joskus jäädä jopa väliin? Jos epäilet, mitä vastaisit, hanki joku soitin ja kokeile pitkäjännitteistä soittoharrastusta.
Se ei sitten ole syy, ettei ole musikaalinen. Onhan meissä paljon myös todella epämotorisia ihmisiä eivätkä hekään saa mitään vapautusta liikunnasta sillä perusteella. - hmm
musiikkia kirjoitti:
Siis jos ihminen ei pidä liikunnasta, hän ei pidä. Ei se sillä parane, että tietää sen olevan terveellista.
Jos nyt oletetaan vaikka, että käyrätorven soittaminen olisi terveellistä. Mikään muu ei. Kaikki ne, jotka eivät jaksaisi motivoitua torvensoittoon vähintään tuntia päivässä, lihoisivat. Soittaisitko itse ilolla vai pelkästään terveyden takia vai voisiko joskus jäädä jopa väliin? Jos epäilet, mitä vastaisit, hanki joku soitin ja kokeile pitkäjännitteistä soittoharrastusta.
Se ei sitten ole syy, ettei ole musikaalinen. Onhan meissä paljon myös todella epämotorisia ihmisiä eivätkä hekään saa mitään vapautusta liikunnasta sillä perusteella.En todellakaan väittänyt että kaikkien pitäisi harrastaa liikuntaa vaan että kun kerran harrastaa liikuntaa kannattaa se tehdä niin että siitä nauttii. Jos pysyy terveenä ilman liikuntaa on sekin ihan OK. Viestini oli lähinnä suunnattu niille jotka mainostavat harrastavansa liikuntaa vaikka vihaavat sitä, ja samasta viestistä ilmenee että he ovat kokeilleet vain muutamia lajeja. Koska lajeja kuitenkin on kymmenittäin en oikein jaksa uskoa etteikö löytyisi jotain sopivaa lajia jos tosiaan haluaa liikkua.
Mitä vertaukseen tulee niin en ole musikaalinen enkä soita mitään instrumenttia. Jos kuitenkin todettaisiin että musiikilla on valtavan suuria terveysvaikutuksia ja päättäisin siksi itsekin ruveta musisoimaan uskon kyllä että löytäisin jonkun instrumentin josta voisin kiinnostua, koska erilaisia soittimiakin on niin monenlaisia. Tuskin ainakaan ryhtyisin soittamaan joka päivä käyrätorvea ja kiroisin että 'v**** mä vihaan tätä' kokeilematta ennakkoluulottomasti eri soittimia.
Lopuksi vielä pahoittelen jos suoraviivainen ilmaisutapani on aiheuttanut joillekkin virkamieskielenkäyttöön tottuneille mielipahaa. - Anonyymi
liikkumaton kirjoitti:
Ärsyttävää tuo jatkuva "et vain ole löytänyt lajiasi" tai "jos et nauti liikunnasta, liikut väärin" blaa blaa blaa. Paskapuhetta. Jos inhoaa liikuntaa, niin inhoaa. Ei ole lajia tämän auringon alla jota en inhoaisi, koska minulla on luontainen vastenmielisyys kaikkea liikkumista ja aktiivisuutta kohtaan. Olen lapsesta asti ollut lukutoukka, haaveilija, nysvännyt sisällä nenä kirjassa kun ikätoverit ovat riehuneet pihalla. Ei ole lajista kiinni, liikkuminen vain on täysin vastenmielistä. Liikkuminen on tylsää ja ajanhukkaa, joka on pois muilta tärkeämmiltä asioilta kuten lukemiselta (olen erittäin vahvasti intellektuellia tyyppiä, fyysinen puoli on täysin nollissa). Joukkuelajit ne vasta kamalia on, en voi sietää "tiimityöskentelyä". Olen erakko, lukutoukka. Turha väittää minulle että lajista se vain on kiinni!
Nimenomaan, liikkumaton! Ihan kuin olisin itse tuon kirjoittanut, kaikki liikunta on vastenmielistä, mielummin lukisin tai laskisin matikkaa tai pelaisin tietokoneella. Liikkumaan lähteminen vaatii aina henkisiä voimia niin paljon että koko päivän voimat menee siihen, liikunnassa tulee vain huono olo ja sen jälkeen on vielä kamalampi olo, tekee sitten kuinka pienellä temmolla tahansa.
- noora
Olen koko ikäni harrastanut liikuntaa ja pidän liikunnasta mutta mulle tuottaa ongelmia se etten millään jaksaisi lähteä salille tai jumppaan. Sitten kun pääsen sinne asti olen innoissani ja sen jälkeen on hyvä olo. Onko muilla samanlaista?
- meikä
tulen kipeeks, jos en liiku. Silti inhoan liikkeelle lähtemistä. Silloin vielä kun jalat kesti juoksin päivittäin, pahimmillaan pari kahdenkymmenen kilsan lenkkiä. Lähdin aamuyöllä, kun muut nukkuivat. Palasin takaisin kun aamu-tv aloitti lähetyksen.
Sitten poksahti nilkka, enkä ole kunnolla voinut juosta viiteen vuoteen. Seuraavaksi aloin polkea hulluna kuntopyörää. Nytkin on menossa kuukausi, että kilometrejä tulee vajaa 800. Ekalla viikolla käytin sotkemiseen 12 tuntia. Syke oli 140 -160. Väsyhän siinä tuli ja nyt on ollut pakko hellittää.
Mutta inhoan lihomista. Olen joskus painanut lähes 120, laihdutin siitä parhaimpina juoksuaikoinani 72:een. Maratoneja juoksin monta kymmentä, aina alle kolmen tunnin, paras 2.42 ja jotain. Nyt on painoa 85, ihan sopivasti melkein 190 pitkälle keski-ikäiselle äijälle, mutta haaveilen vieläkin jostain 75 kilosta.
Sen olen huomannut, että kilot eivät enää vanhemmiten lähde niin herkästi kuin nuorempana.
Koskaan en ole varsinaisesti kuitenkaan ole nauttinut liikunnasta. Vasta suorituksen jälkeinen fiilis on se mahtava, joka ehkä saa rehkimään.- sohvaperuna
toi on jo sairasta!jos liikunta on noin kamalaa,en taida edes aloittaa!olen normaalipainoinen keski-ikäinen sohvaperuna ja omatunto soimaa kun en liiku kuin nimeksi.ajattelin,et täs iässä tarvis ruveta jotain tekeen ettei ihan rapistu.ei vaan saa itseään liikkeelle kun soffalla on niin lokoisaa.en kyllä ymmärrä et liikunnasta voi tulla tollanen pakkomielle,eikö liikunnan pitäis olla nautinnollista ja mielekästä?eikö painon hallinnassa ole tärkeämpää katsoa mitä suuhunsa ahtaa kuin hulluna liikkua kuluttaakseen kaloreita?taidan jäädä soffalle vartoileen et lumet sulaa ja lähden sit pyöräileen ihan vaan huvikseni ja nauttiakseni luonnosta ja liikkumisesta.ei liikunta saa olla pakonomaista suorittamista..
- annabelle
Kun pystyt kurittamaan itseäsi( teet jotain vastenmielistä itsesi hyväksi) ja elämään kurinalaisesti.Olisipa mullakin noin kova luonne.Mä olen ainaki 20 kg ylipainoinen ja yritän liikkua ja olen jatkuvasti jostain kipeenä sen takia kun tää läskikasa rasittaa mun niveliä ja hengästyttää mut pyörryksiin.Nilkat polvet ja rytmihäiriöt häiritsevät mun elämääni.Sokeritautia on suvussa joten senkin takia pitäis saada painoa pois.Käyn hiihtämässä ja uimassa ja kuntosalilla mutta työni vuoksi en pysty kovin säännölliseen harrastamiseen.Rakastan hyvää ruokaa ja olen mielestäni terveellisen ruuan ystävä...help..
- annabelle
Mä muuten rakastan liikkumista.olen aina ollut liikkuvainen ja tanssin jopa siivotessani.Hiihtäminen vie mut ulos luonnon rauhaan ja nautin tuulen puhalluksesta kasvoillani.Hiljaisuus on nautinto nykyään..yksinäisyys on ylellisyyttä ison perheen äidille.Mikä siinä liikunnassa inhottaa?onko se liian rajua että tulee kipuja?mulla on aina voittajan olo kun olen voittanut laiskuuteni ja päässyt ton kynnyksen yli pihalle.Jos en jaksa niin istun tv:n ääressä ja nautin sit siitä.Tää on mun elämä ja haluan nauttia siitä.Liika pingottaminen voi viedä ennenaikaiseen hautaan.
- mässäilijä
annabelle kirjoitti:
Mä muuten rakastan liikkumista.olen aina ollut liikkuvainen ja tanssin jopa siivotessani.Hiihtäminen vie mut ulos luonnon rauhaan ja nautin tuulen puhalluksesta kasvoillani.Hiljaisuus on nautinto nykyään..yksinäisyys on ylellisyyttä ison perheen äidille.Mikä siinä liikunnassa inhottaa?onko se liian rajua että tulee kipuja?mulla on aina voittajan olo kun olen voittanut laiskuuteni ja päässyt ton kynnyksen yli pihalle.Jos en jaksa niin istun tv:n ääressä ja nautin sit siitä.Tää on mun elämä ja haluan nauttia siitä.Liika pingottaminen voi viedä ennenaikaiseen hautaan.
...kai se on vain niin, että jotkut ovat vähemmän aktiivisia fyysisesti, kun toiset.
Minulla on aina pinna kireällä liikkumisen, siivouksen tai muun fyysisen suorituksen jälkeen(lukuunottamatta seksi, joka on kyllä muutakin kun fyysinen suoritus)
Olen hiukan sellainen boheemi. Rakastan nukkumista, löhöilyä(rannalla makaan aina varjossa, kun muut riekkuvat mukuloiden seassa vedessä). Erilaisten asioiden tutkiminen ja ajatusten vaihto samaisista aiheista toisten aiheesta kiinnostuneiden kanssa on parasta vapaa aikaa mitä voi olla. Niin ja tietysti maalaaminen, luonnoslehtiseen suttaaminen.
No, tuntuu että meitä liikunnan vihaajia on aika harvassa...
Onneksi ihmiset ovat erillaisia, sehän on rikkaus se.
Taidan jatkaa pakkolikkumista terveyden takia :( - annabelle
mässäilijä kirjoitti:
...kai se on vain niin, että jotkut ovat vähemmän aktiivisia fyysisesti, kun toiset.
Minulla on aina pinna kireällä liikkumisen, siivouksen tai muun fyysisen suorituksen jälkeen(lukuunottamatta seksi, joka on kyllä muutakin kun fyysinen suoritus)
Olen hiukan sellainen boheemi. Rakastan nukkumista, löhöilyä(rannalla makaan aina varjossa, kun muut riekkuvat mukuloiden seassa vedessä). Erilaisten asioiden tutkiminen ja ajatusten vaihto samaisista aiheista toisten aiheesta kiinnostuneiden kanssa on parasta vapaa aikaa mitä voi olla. Niin ja tietysti maalaaminen, luonnoslehtiseen suttaaminen.
No, tuntuu että meitä liikunnan vihaajia on aika harvassa...
Onneksi ihmiset ovat erillaisia, sehän on rikkaus se.
Taidan jatkaa pakkolikkumista terveyden takia :(on jokaisella erilaiset ja myös luonne ja tyyli.Jokainen olkoon onnellinen omalla tyylillään.Tiedän ihmisiä joilla on korkea verenpaine ja kolestrooli vaikkei ne oo ikinä läskiä nähnytkään.Tiedän lihavia ihmisiä jotka nauttii elämästään.onhan maailmassa toki paljon muitakin asioita kuin ulkonäkö, jotka tuo iloa.Toki terveenä on enemmän voimia tehdä kivoja asioita.ei tukehdu kengän nauhojen sitomiseen.Mulla vatsa on jo pienentynyt niin että saan kengät jo istumatta jalkaan.lapset kannustaa mua liikkumaan.siitä tulee endorfiiniä elimistöön ja hyvä fiilis.vaatteet ei enää kiristä.KESÄ TULEE!Johtuuko se kireys mahdollisesta verenpaineesta?Tuleeko hikinen olo?Mä oon kans agressiivinen siivotessani koska siihen tarvitaan oikeesti adrenaliinia et se tapahtuu.sit on hyvä olo kun saa valmiiksi.
- jkl
Ei tarvii poppakonsteja. Lopeta iltanapostelu.Aamusta myslii vaikka viilin kera. Laihduin ilman liikuntaa 13kg.Peili on hyvä. Alasti eteen ja haukkuun itseä. Toimii. Mä rakastan itseäni nyt ja vaatteetkin on tehny musta JUST.
- annabelle
Mä kans katsoin peiliin ja revin läskejäni ja sanoin niille et mä inhoon teitä.Haluun päästä eroon teistä.Mä vihaan läskiä.Hävitä kaapista kaikki lihottava ja kaupasta et tuo mitään lihottavaa.syö 2 tunnin välein jotain kevyttä ettei veren sokeri laske liikaa niin selviät siihen asti kun vatsalaukku on kutistunut,menee noin viikko tai kaks.Hiilihydraatit on pahoja ja rasva.Olen syönyt voimariinia tähän asti ja nyt vaihdoin takasin keijuun..kyl se tästä pikkuhiljaa.6000 kcal vähemmän energiaa viikossa poistuu yksi kilo rasvaa elimistöstä.tsemppiä
- walker
vastaajat olla jotain himokuntoilijoita ja veren maku suussa treenajia. Itse harrastan pelkästään kävelyä, viikonloppuisin sauvoilla ja arkena työmatkat ilman.
En liiku esim. viikonloppuisin siksi, että minun pitää liikua vaan siksi, että haluan nauttia luonnosta ja ulkoilmasta. Välillä kävelen todella verkkaisesti ajattelen omia asioitani enkä ota mitään paineita siitä, miten tehokkaasti ja millä sykkeellä pitäsi liikkua.
Jos minulla olisi joku ihme suorituspakko tässä liikunta-asiassa niin olen varma, että en jaksaisi rääkätä itseäni ja noudattaa tiukkoja aikatauluja.
Liikun ulkona pelkästään siksi, että tarvitsen sitä psyykkisesti ja fyysinen puoli hoituu ainakin jotenkin siinä samalla. Huom. olen normaalipainoinen ja syön myös sipsejä ;).- herra iso herra
Ihme hiihtäjiä kaikki. Ite olen vaan koneella päivittäin ja juon olutta. :P. Vaaka kyllä kummasti menee ylöspäin kun käy siinä.
- Kati
Sama vaiva mullakin kunnes päätin että mun pitää löytää jokin kuntoilulaji, josta mä oikeasti tykkäisin!
Tanssimattoilu osoittautui sellaiseksi ja sen kanssa kyllä saa kilot kariseen.
Ryota on mun idoli:
http://www.youtube.com/w/DDR:-Amazing-four-year-old-kid.?v=Rpcw-O0_-mo&search=dancemat - nyrkkeilyä=)
nih, kunto nousee kuulkaas kohisten;D
- tanssityttö.
Rakastan tanssia ja syön mitä HUVITTAA!
Revi siitä...!- vain tansseissa
Joo, tanssi on hyvä laji. Ja miksi:
a. hyvää ja monipuolista liikuntaa
b. sosiaalinen
c. parhaimmillaan todella eroottinen laji
- Anonyymi
Käyn lenkillä?!
Käyn salilla?!
Käyminen ei todista mitään!
Tekemisen eri ulottuvuudet ratkaisevat onko käymisellä merkitystä.- Anonyymi
Eräs foorumin nykyinen vakiokirjoittaja puhuu hikimurheilusta ja huippumurheilusta. Hikimurheilu on sitä, että "käy lenkillä ja juoksee" ja "käy salilla, käyttää laitteita ja nostelee painoja".
Hiki toimii todisteena siitä, että käymisellä on merkitystä. Vakiokirjoittajan mukaan hikoilemista kuitenkin pitää välttää, ja minkä vuoksi? Hikoilemisen vuoksi, sillä kokonaisuudesta muodostuu raskas ja vastenmielinen kokemus, jonka jälkeen iho on nihkeän nahkea ja edellyttää peseytymistä. Myös sydän ja keuhkot tekevät enemmän työtä kuin normiaskareissa tai levätessä. Useat ihmiset, varsinkin urheilulliset ihmiset sekä lääkärit, ovat liikkumisasiasta tyystin eri mieltä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eräs foorumin nykyinen vakiokirjoittaja puhuu hikimurheilusta ja huippumurheilusta. Hikimurheilu on sitä, että "käy lenkillä ja juoksee" ja "käy salilla, käyttää laitteita ja nostelee painoja".
Hiki toimii todisteena siitä, että käymisellä on merkitystä. Vakiokirjoittajan mukaan hikoilemista kuitenkin pitää välttää, ja minkä vuoksi? Hikoilemisen vuoksi, sillä kokonaisuudesta muodostuu raskas ja vastenmielinen kokemus, jonka jälkeen iho on nihkeän nahkea ja edellyttää peseytymistä. Myös sydän ja keuhkot tekevät enemmän työtä kuin normiaskareissa tai levätessä. Useat ihmiset, varsinkin urheilulliset ihmiset sekä lääkärit, ovat liikkumisasiasta tyystin eri mieltä.Eri mieltä? Mistä?
Labran tippaiitan mukaan minä olen hillitön kuntoilija?
Hukkaan viikoittain eläkeläisukon aikaa salitreeniin yhteensä noin 10 tuntia.
Hiki tulee vain keskiviikkoisin koska se on aerobinen päivä.
Varsinaiset lihaskunto ja -voimatreenit eivät nosta hikeä pintaan mutta syke nousee.
Hauraan vanhuksen verenpaineet, kolestrolit, sokerit yms. ovat viitearvojen optimien tuntumassa. Lihaskunto ja voimataso kestää vertailun suhteessa nuorempiinkin.
Mitä muuta voisi toivoa?
Matkaa treenipaikalle on noin 400m ja suihkuttelen vasta kotona.
Koska menen salille oin klo9:n tienoissa niin treenin jälkeinen suihku käy aamupesusta.
Matka tietenkin jalan kelistä riippumatta.
Jos hikoilisin kunnolla niin kävisin salin saunassa tai ainakin suihkussa mutta varsikaan talvisin ajatus ei kiehdo. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eri mieltä? Mistä?
Labran tippaiitan mukaan minä olen hillitön kuntoilija?
Hukkaan viikoittain eläkeläisukon aikaa salitreeniin yhteensä noin 10 tuntia.
Hiki tulee vain keskiviikkoisin koska se on aerobinen päivä.
Varsinaiset lihaskunto ja -voimatreenit eivät nosta hikeä pintaan mutta syke nousee.
Hauraan vanhuksen verenpaineet, kolestrolit, sokerit yms. ovat viitearvojen optimien tuntumassa. Lihaskunto ja voimataso kestää vertailun suhteessa nuorempiinkin.
Mitä muuta voisi toivoa?
Matkaa treenipaikalle on noin 400m ja suihkuttelen vasta kotona.
Koska menen salille oin klo9:n tienoissa niin treenin jälkeinen suihku käy aamupesusta.
Matka tietenkin jalan kelistä riippumatta.
Jos hikoilisin kunnolla niin kävisin salin saunassa tai ainakin suihkussa mutta varsikaan talvisin ajatus ei kiehdo.Mistä puhut ja kenelle?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mistä puhut ja kenelle?
Rautalankaa! Hikoilun ja treenitehon yhteys. Teho ja hikoilun määrä eivät välttämättä ole suorassa suhteessa keskenään! Riippuu liikunnan tyypistä ja suoritustavasta!
Selvitin asiaa omien kokemusteni perusteella.
Ketjusta on poistettu 12 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Miehille kysymys
Onko näin, että jos miestä kiinnostaa tarpeeksi niin hän kyllä ottaa vaikka riskin pakeista ja osoittaa sen kiinnostukse1374053- 891989
Olen tosi outo....
Päättelen palstajuttujen perusteella mitä mieltä minun kaipauksen kohde minusta on. Joskus kuvittelen tänne selkeitä tap151881Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornosta
https://www.kymensanomat.fi/paikalliset/8081054 Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornon hallussapi571507Haluaisin jo
Myöntää nämä tunteet sinulle face to face. En uskalla vain nolata itseäni enää. Enkä pysty elämäänkin näiden kanssa jos541442Ylen uutiset Haapaveden yt:stä.
Olipas kamalaa luettavaa kaupungin irtisanomisista. Työttömiä lisää 10 tai enempikin( Mieluskylän opettajat). Muuttavat1331395VENÄJÄ muuttanut tänään ydinasetroktiinia
Venäjän presidentti Vladimir Putin hyväksyi tiistaina päivitetyn ydinasedoktriinin, kertoo uutistoimisto Reuters. Sen mu991312- 741216
- 951087
Hommaatko kinkkua jouluksi?
Itse tein pakastimeen n. 3Kg:n murekkeen sienillä ja juustokuorrutuksella. Voihan se olla, että jonkun pienen, valmiin k1181060