Kaipaan kotiin. Tahdon takaisin Isän luo.
Joka ilta luen iltarukouksessani, että olisin valmis tulemaan kotiin.
Sen jälkeen, kun minulle selvisi, kuka ja mikä minä todellisuudessa olen - pieni pisara Pyhää Henkeä, kaikkivaltiaan Isämme arvokas lapsi - olen joka päivä kaivannut kotiin. Minulla on hirveä koti-ikävä.
Tiedän, että olen täällä maan päällä omasta tahdostani, ja tiedän, että olen täällä oppimassa ja kokemassa, mutta silti... Nyt kun muistan, mistä olen tullut ja tiedän alkuperäni - tiedän, että olen ollut olemassa jo ennen kuin sain lihallisen ruumiin, ja tiedän olevani olemassa sen jälkeen, kun saan luopua siitä, kaipuu takaisin Isän luo rakkauteen ja kirkkauteen on hirveä.
Kotiinkaipuu on kuin Tolkienin haltioiden kaipuu merelle ja Amaniin. Kun se kerran on herännyt, sitä on mahdotonta enää koskaan tukahduttaa.
Mutta tiedän, että lähtömme päivä on yksin Isukin kädessä, ja vain hänen päätettävissään. Sitä ennen ei auta kuin vain elää hyvä elämä ja ottaa kaikesta opikseen.
Joka ilta luen iltarukouksessani, että olisin valmis tulemaan kotiin.
Sen jälkeen, kun minulle selvisi, kuka ja mikä minä todellisuudessa olen - pieni pisara Pyhää Henkeä, kaikkivaltiaan Isämme arvokas lapsi - olen joka päivä kaivannut kotiin. Minulla on hirveä koti-ikävä.
Tiedän, että olen täällä maan päällä omasta tahdostani, ja tiedän, että olen täällä oppimassa ja kokemassa, mutta silti... Nyt kun muistan, mistä olen tullut ja tiedän alkuperäni - tiedän, että olen ollut olemassa jo ennen kuin sain lihallisen ruumiin, ja tiedän olevani olemassa sen jälkeen, kun saan luopua siitä, kaipuu takaisin Isän luo rakkauteen ja kirkkauteen on hirveä.
Kotiinkaipuu on kuin Tolkienin haltioiden kaipuu merelle ja Amaniin. Kun se kerran on herännyt, sitä on mahdotonta enää koskaan tukahduttaa.
Mutta tiedän, että lähtömme päivä on yksin Isukin kädessä, ja vain hänen päätettävissään. Sitä ennen ei auta kuin vain elää hyvä elämä ja ottaa kaikesta opikseen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tuo on yksi syy, miksi emme muista sitä, ketä olemme ja mistä olemme tulleet, vaan miksi uskomme olevamme vain ruumiimme.
Jos muistaisimme todellisen olemuksemme, emme pystyisi elämään tätä elämää lainkaan. Kotiinkaipuu ja koti-ikävä olisi niin hirvittävä, että olisimme koko ajan suisidiaalisia, emmekä pystyisi elämään tätä elämäämme lainkaan. Tämä muuten on lähes jokaisen kuolemakokemuksen seuraus; kaipuu takaisin kirkkauteen.
Olemme paljon arvokkaampia ja kalliimpia taivaalliselle Isällemme kuin mitä yksikään sielun kiistävä ateisti - tai helvetillä pelotteleva raamattu-uskovainen - edes kuvitteleekaan. Me olemme tulleet tähän maailmaan vapaaehtoisina, olemme täällä kasvamassa rakkauteen ja olemme kokemassa sitä, mitä emme Taivaan kotonamme koe - pelkoa, kylmyyttä, rakkaudettomuutta, koettelemuksia, vaikeuksia ja ahdistusta, jotta tietäisimme ja voittaisimme ne.
Kuolemaa ei tule pelätä. Se on lahja, ja merkki siitä, ettei meidän tarvitse olla täällä ikuisesti, vaan saamme palata Isän luo.
Tavikset palaavat automaattisesti Isän luo, ja heitä odottaa riemukas kotiinpaluu. Mutta ne meistä, jotka ovat eläneet pahaa tai huonoa elämää - eläneet hedonistisesti, piittaamattomasti, vihaten ja syyllistyen seitsemään kuolemansyntiin piittaamatta rakkauden kaksoiskäskystä ja kultaisesta säännöstä - joutuvat kohtaamaan tekojensa seuraukset täysimääräisesti. Ja Kristuksen armo ja katumus on ensisijaisesti heitä varten.
Isämme on toki iloinen, kun joku niistä 99:stä taviksesta, paimenta seuranneesta lauman lampaasta, palaa kotiin. Mutta vielä iloisempi hän on siitä, kun se eksynyt lammas, se sadas, löytyy ja palaa Kristuksen armon avulla kotiin syvyyden kuilusta. Eiväthän terveet kaipaa lääkäriä, vaan sairaat.
Sitä ennen on kuitenkin syytä elää - ja täysillä, ja rakastaen lähimmäisiämme. Tämä elämämme on elämistä varten ja kotiinpaluu on sitten aikanaan.