STEPHEN KING - HOHTO

...lukea. Kubrikin Hohdossa on erilainen loppuratkaisu, mutta se toinen Kingin itsensä ideoima versio on alkuperäistarinalle uskollisempi.

En nyt viitsi kertoilla miten loppuratkaisut eroavat toisistaan, koska se vaikuttaa lukukokemukseen.

Suurin ero versioiden välillä on lähinnä siinä, että King ei missään vaiheessa kyseenalaista hotellin yliluonnollisia tapahtumia, mutta Kubrikin Hohdossa jätetään katsojan päätettäväksi ovatko yliluonnollisuudet todellisia vai delirium tremensistä johtuvia harhoja.

En ole katsonut kyseistä leffaa, mutta kirjan olen lukenut. Mielestäni Hohto kuuluu kauhukirjojen ehdottomiin klassikoihin, joten kaikkien joita vähänkin kauhu kiinnostaa suorastaan täytyy lukea Kingin Hohto. Se on klassikko. Sitä paitsi se on ihan hyvä kirja muutenkin, suosittelen todella.

Kirjan loppuratkaisu on minusta monin verroin elokuvaa parempi, se saattaa tarinaan mielestäni lopun toisella tavalla kuin elokuva, joka jättää loppuratkaisun avoimeksi. Esim. kokin rooli, joka kirjassa on yhtenä avaintekijänä monessa suhteessa on elokuvassa minimisoitu turhaan ja lopussahan hän kuolee, mitä ei tee kirjassa. Myös muita asioita on kirjan ja elokuvan välillä muutettu.

Elokuva on toki klassikko, ja sellaisena pysyy osittain Jack Nicholsonin loistavan roolisuorituksen takia, mutta kirja on moninkerroin parempi. Mutta niinhän se aina on, loistavasta kirjasta saadaan toki kökkökin elokuva, mutta ei (koskaan) toisinpäin.

Kingin itsensä mielestä Kubrickin Hohto oli huono ja jätti hänen "taideteoksensa" torsoksi. Senpä takia hän ohjasi itse 1997 uuden version, jossa naispääosassa oli Rebecca Mornay, miespääosailijaa en muista. Kun oli jo nähnyt Kubrickin version, ei voinut kuin todeta, että King ei ole mikään elokuvaohjaaja, siksi paljon hän kopioi Kubrickia ja muutenkin leffa oli tasapaksua mössöä.

Kirjasta olen vaatimattomasti sitä mieltä, että se on ihan tyypillinen King-dekkari tyypillisine mystiikkoineen ja kliseisine kauhujuttuineen. Ja loppu on sitä kaikkein tyypillisintä alkuaikojen Kingiä.

Kubrick näki tusinakirjassa loistavan käsikirjoituksen rungon, jonka hän valmisti yhdessä amerikkalaisen kirjailijan Diane Johnsonin kanssa Lontoossa. Varsinkin leffan loppupuolella hän muutteli Kingin juttuja aika tavalla.

Minun mielestäni Kubrick loi mystisestä juoppohulluustarinasta kauhuelokuvien timantin, jonka loppu ei sotkeennu mystiikan myrkkyhuuruihin, vaan jättää avoimeksi rationaalisetkin vaihtoehdot.