Rakkaat ystävät, minkälainen olisi uusi uljas uskontomme? Kaikesta päätellen me tarvitsemme jonkinlaisen opin, johon turvaudumme täällä, välillä kovassakin, elämisen haasteellisuudessa. Mitä arvoja se noudattaisi? Mitä käskyjä se meille antaisi? Ja minkälainen olisi se Jumala niin kuin me sen yksilöllisesti ymmärtäisimme? Mitä Hän edustaisi meille? Miten olisimme uskossamme kehittyviä? Palataan hetkeksi ihmisyyden ytimeen, alkulähteelle. Syntymiseen, tarkoitukseen. Palatkaamme henkeen, joka on meidän kaikkien voiman lähde. Onko uusi uskonto riisuttu malli kristinuskosta. Itse olen valmis tähän ajatukseen. Ihminen saa olla íhminen, päättää itsestään, mutta kukaan toinen ei saa sanoa edes puolta sanaa, miten toisen pitäisi elämäänsä elää ja miten uskoaan kokea.
Olenko puhunut nyt ihan tyhmiä?
Olenko puhunut nyt ihan tyhmiä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
>>Olenko puhunut nyt ihan tyhmiä?
Ihan viisaita. En vaan jaksa nyt ajatella enempää. =)
Itse lähtisin varmaan riisumaan kaikki uskonnot kaikenlaisesta sälästä mikä enemmän erottaa kuin yhdistää ihmisiä. Kuinka paljon sitten itsekustakin uskonnosta lähtee pois, on vaikeampi asia...
Tv:ssä tuli aikoinaan sarja Dharma & Greg. Jos kaikki materialistisen USA:n kulttuuriin liittyvät hömpötykset unohdetaan, niin siinä sarjassa oli välillä tosi hyvä ekumeeninen meininki kaikenlaisten aatteiden ja varsinkin ihmisten välillä. Dharma-tyttö lämmitti kovasti tällaisen vanhan kitisevän jäärän sydäntä!
Jokainen tietää huonot puolet suuruskonnoista. Mietitäänpä siis vaihteeksi hyviä puolia vaikka aakkosjärjestyksessä:
Buddhalaisuus: filosofinen, rauhallinen, suhteellisuudentajun säilyttävä, järkevä.
Hinduismi: Jumalaa rakastava (bhakti), kokonaisvaltainen (jooga yms.), rauhallinen.
Islam: nöyrä (Jumala yli kaiken), filosofinen.
Juutalaisuus: nöyrä, runsas symboliikka (jota mietiskellä).
Kristinusko: nöyrä, lähimmäisen rakastaminen, seurakuntalaisten tasa-arvoisuus.
Sitten on tietysti vielä kaikenlaista uuspakanuutta, shintolaisuutta ja mormonismia jne. Kaikki nämä voisi kaiketi ottaa oikeastaan ihmismielen suunnattoman rikkauden hedelminä, jos vain osaa olla liiaksi uppoamatta siihen omaan uskoonsa niin että muista uskonnoista tulee vihulaisia ja mörköjä.
Minä vakaasti uskon että kaikki paras kaikissa uskonnoissa on niin yleismaailmallista ja yleisinhimillistä, että periaatteessa olisi ihan sama minkä uskonnon valitsee omien näkemystensä kanavaksi! On siis makuasia mitä tietä kulkee.
Mutta niille (minullekin, kenties) joille mikään uskonto ei oikein istu - puristaa, kiristää, hankaa, hinkaa ja kutittaa... - onkin sitten edessä joko kaikkien uskontojen yhteensulauttaminen tai niistä kokonaan luopuminen. Se tietysti väistämättä johtaa oman uskon/non kehittymiseen, sillä eihän siitä perhanasta ikinä eroon pääse vaikka voissa paistettaisiin. En minä ainakaan tunne ketään joka ei uskoisi mihinkään.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000012&posting=20500000000075380
Tästä on liennytys kaukana... Tulipa sitten tuollakin käytyä ja tämäkin nähtyä. En malta olla sanomatta että "olisin voinut ilkeämpi olla, yritin silti aina sovinnolla kuitenkin".
Huh huh...
Lisäys Tellun listaan:
-uuspakanalliset luonnonuskonnot: kunnioitus ja pyrkimys elää tasapainossa ympäröivän luonnon kanssa, elämän juhlistaminen, naisen aseman yhdenvertaistaminen (tytöt huom.;)
Kokonaan uskonnosta luopuminen lienee mahdotonta, miksei siis loisi omaa uskomusjärjestelmää. Pois vanhat luutuneet, toisten kehittämät uskonnot, oma uskonto -paras uskonto! =)
Naurattaa tuo aloitukseni, sillä niin sekavaa tekstiä, ettei siitä saa selvää hevonenkaan! Ei ihme, kun yötä myöten netissä notkuu.
Hulluja on monenlaisia. Minä olen yhenlainen..
Jokainen etsii "samaa" omalla tavallaan.
Kuuntele vain sisintä, äläkä muita. Se on aina oikeassa. Älysi käytöllä joudut harhaan varmasti. Älä yritäkään käyttää aivojasi muuhun kuin yhteyden ottamiseen "keskusyksikköön" josta totuus kumpuaa.