En voi olla ajattelematta erästä erikoista ihmiskohtaloa johon jouduin tahtomattani sekaantumaan viime kesänä. Se kertoo elämän kummallisuudesta, kuinka pienet asiat ajavat ihmisen suuriin ratkaisuihin. Oikeisiinko? En pysty vieläkään arvioimaan.
Kuitenkin, tässä on Luigin tarina, jonkunhan kai sekin on kerrottava.
Marbellan saarella Sisiliassa oli ilon päivä. Signorina Marichellina oli synnyttänyt pojan signor Luighettolle, ylpeälle isälle. Poika oli se mikä oli elämän täyttymys ja onni, la dolce vita, pojassa kaikki asiaankuuluvat tavarat paikoillaan, relesi opportunito. Nimeksi annettiin Lighetton isoisän vanha nimi, Luigi. Lapsi varttui niin kuin lapsien tehtävä on. Onnellinen lapsuus Sisilian polttavan auringon alla oli nuoruusikään saavuttaessa tehnyt Luigista, onnellisen isän pojasta, hyvinmuodostuneen, ruskettuneen nuorukaisen, naistenkin silmissä, magnifico femm.
Pojasta kasvoi hiljalleen mies. Kasvaessaan olivat myös Luigin lihakset kasvaneet ja eräänä päivänä hän voiteli lihaksensa ja lopuksi koko vartalonsa rasvalla, lubricazione. Kiiltävänä, rasvaa tippuvana Luigi ihaili itseään peilistä ja pitäessään näkemästään alkoi hän rasvata itseään joka päivä. Ja niin Luigi käveli pitkin kylää rasvaa tippuen kiiltäviä lihaksiaan näytellen. Helppo oli piazzalla itseään näyttää, spaghettoa syödä ristorantessa, naisten ihaillessa, grande femmes.
Lähistöllä, vanhan kirkon kupeessa hautausmaan sivulla pappilassa, vanhapiika Gollina oli silmäillyt pitkään Luigia katseella josta ei voinut edes suntio erehtyä, vaikka edellisestä kerrasta oli jo kauan, guirbanio. Katseleminen ei ollut molemminpuolista koska Gollinan koko ja paino, grande puntato, asettivat omat esteettiset haasteensa Luigin ihastumisen tielle.
Eräänä kuutamoisena yönä oli Gollina houkutellut valheella, luumuilla, vaikka ne olivatkin oikeasti vielä raakoja, grenadi, Luigin vihreäksi maalattuun makuuhuoneeseensa, tarjonnut nuorelle pojalle Vinettoa, alcomazole, jonka tämä oli pahaa aavistamattomana juonut. Häikäilemätön ihminen, cattivo, alkukantaisissa tuskissaan, käytti tietämätöntä poikaa hyväkseen. Luigi oli vain hämillään, tavallaan tuntui grande finale hyvältä, bueno. Mieleen painui lähtemättömästi kirkkaanvihreät seinät, on kuin päälle olisivat kaatuneet. Toimenpiteen jälkeen Luigi silmät heiluen, musta tukka pörhöllään, kylkiluut kipeänä, hiipi hiljaa huoneeseensa, apartamento, ja nukahti väsyneenä, buena notte, Luigi.
Oli kulunut tuosta dramaattisen yön tapahtumasta muutama kuukausi kun Gollina, valtavan kokoinen vanhapiika, kailotti, galchetti, koko kylälle olevansa siunatussa tilassa, situatione catastrofali. Koko Sisilialainen kylä kohahti kovin ja syyllistä alettiin hakea. Kyläläisiä kiinnosti lähinnä kuka oli kyennyt moiseen suoritteeseen, provokativo masturbizani, tiedettiin että helppoa se ei ainakaan ollut ollut. Italiassa kuitenkin tuo oli hävytöntä ja syyllisen pitää saada rangaistuksensa, pastorizaali grigonetto capertutti.
Kai se oli sitten Gollina joka tulevan lapsensa, bambina, isän paljasti kyläläisille. Silloin tuli Luigille kiire, tiesi että voisi seurata erilaisia rangaistuksia, holacausti primavera, amputaatioita, amputazione, joutuessaan kiinni.
Olin tullut juuri Mantovasta tapaamasta erästä loistavaa rumpalia, LM:ää, jonka kanssa koimme Veronan lähellä jännittäviä hetkiä, mutta jättäkäämme se seuraavaan kertomukseen, est la historia. Seisoin Milanossa lipputiskillä kun huomasin rasvaisen tummatukkaisen ja hyvinruskettuneen nuorukaisen kiiruhtavan samalle tiskille. Jäi taakseni odottamaan mutta kun oli niin rasvainen, lubricato, ja olin juuri vaihtanut puhtaat ylle, preservativo, niin päästin hänet eteeni. Huomasin että hänen lipussaan luki AY7635 MILAN-HELSINKI.
Silloin tapasin ensi kerran Luigin.
…jatkuu…
Kuitenkin, tässä on Luigin tarina, jonkunhan kai sekin on kerrottava.
Marbellan saarella Sisiliassa oli ilon päivä. Signorina Marichellina oli synnyttänyt pojan signor Luighettolle, ylpeälle isälle. Poika oli se mikä oli elämän täyttymys ja onni, la dolce vita, pojassa kaikki asiaankuuluvat tavarat paikoillaan, relesi opportunito. Nimeksi annettiin Lighetton isoisän vanha nimi, Luigi. Lapsi varttui niin kuin lapsien tehtävä on. Onnellinen lapsuus Sisilian polttavan auringon alla oli nuoruusikään saavuttaessa tehnyt Luigista, onnellisen isän pojasta, hyvinmuodostuneen, ruskettuneen nuorukaisen, naistenkin silmissä, magnifico femm.
Pojasta kasvoi hiljalleen mies. Kasvaessaan olivat myös Luigin lihakset kasvaneet ja eräänä päivänä hän voiteli lihaksensa ja lopuksi koko vartalonsa rasvalla, lubricazione. Kiiltävänä, rasvaa tippuvana Luigi ihaili itseään peilistä ja pitäessään näkemästään alkoi hän rasvata itseään joka päivä. Ja niin Luigi käveli pitkin kylää rasvaa tippuen kiiltäviä lihaksiaan näytellen. Helppo oli piazzalla itseään näyttää, spaghettoa syödä ristorantessa, naisten ihaillessa, grande femmes.
Lähistöllä, vanhan kirkon kupeessa hautausmaan sivulla pappilassa, vanhapiika Gollina oli silmäillyt pitkään Luigia katseella josta ei voinut edes suntio erehtyä, vaikka edellisestä kerrasta oli jo kauan, guirbanio. Katseleminen ei ollut molemminpuolista koska Gollinan koko ja paino, grande puntato, asettivat omat esteettiset haasteensa Luigin ihastumisen tielle.
Eräänä kuutamoisena yönä oli Gollina houkutellut valheella, luumuilla, vaikka ne olivatkin oikeasti vielä raakoja, grenadi, Luigin vihreäksi maalattuun makuuhuoneeseensa, tarjonnut nuorelle pojalle Vinettoa, alcomazole, jonka tämä oli pahaa aavistamattomana juonut. Häikäilemätön ihminen, cattivo, alkukantaisissa tuskissaan, käytti tietämätöntä poikaa hyväkseen. Luigi oli vain hämillään, tavallaan tuntui grande finale hyvältä, bueno. Mieleen painui lähtemättömästi kirkkaanvihreät seinät, on kuin päälle olisivat kaatuneet. Toimenpiteen jälkeen Luigi silmät heiluen, musta tukka pörhöllään, kylkiluut kipeänä, hiipi hiljaa huoneeseensa, apartamento, ja nukahti väsyneenä, buena notte, Luigi.
Oli kulunut tuosta dramaattisen yön tapahtumasta muutama kuukausi kun Gollina, valtavan kokoinen vanhapiika, kailotti, galchetti, koko kylälle olevansa siunatussa tilassa, situatione catastrofali. Koko Sisilialainen kylä kohahti kovin ja syyllistä alettiin hakea. Kyläläisiä kiinnosti lähinnä kuka oli kyennyt moiseen suoritteeseen, provokativo masturbizani, tiedettiin että helppoa se ei ainakaan ollut ollut. Italiassa kuitenkin tuo oli hävytöntä ja syyllisen pitää saada rangaistuksensa, pastorizaali grigonetto capertutti.
Kai se oli sitten Gollina joka tulevan lapsensa, bambina, isän paljasti kyläläisille. Silloin tuli Luigille kiire, tiesi että voisi seurata erilaisia rangaistuksia, holacausti primavera, amputaatioita, amputazione, joutuessaan kiinni.
Olin tullut juuri Mantovasta tapaamasta erästä loistavaa rumpalia, LM:ää, jonka kanssa koimme Veronan lähellä jännittäviä hetkiä, mutta jättäkäämme se seuraavaan kertomukseen, est la historia. Seisoin Milanossa lipputiskillä kun huomasin rasvaisen tummatukkaisen ja hyvinruskettuneen nuorukaisen kiiruhtavan samalle tiskille. Jäi taakseni odottamaan mutta kun oli niin rasvainen, lubricato, ja olin juuri vaihtanut puhtaat ylle, preservativo, niin päästin hänet eteeni. Huomasin että hänen lipussaan luki AY7635 MILAN-HELSINKI.
Silloin tapasin ensi kerran Luigin.
…jatkuu…
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sinulla on todella kauniita tarinoita ja minä tahdon niitä lisää. Taidanpa jo luottaa siihen että kerrot tarinan loppuun:))))
tuo nyt sillälailla kaunis... mutta rasvainen, lubricato. Jos jaksat lukea toisen osan, päätösjakso, grande finale, niin se tulee. Tänään on vähän kiireitä, katsotaan. Minuakin jännittää miten se jatkuu... ainoastaan viimeinen lause on valmiina.
La Luna ei pettänyt tänäkään aamuna.
Pitänee ostaa pizzaa illaksi. Voisi olla Alla Pollo jos Luigi sattuisi tänne nurkille tulemaan.
JO ITAALIALISIN tarinan pläväytit
T:VARPU
Buengirno amoretto mi gazelle... on se italia ja italialaiset kanssa jännä urheilulaji. Alla pollo pernadi gondolieren varalta on hyvä olla jos seura on oikea. Ootko muuten kuullut sen Fat Ladyn, en muista oikeaa nimeä, versiota tuosta La Lunasta? On se vaikuttava kokemus. Yks kapakka lähellä stadin keskustaa soittaa sen aina viimeisenä biisinä... se ajaa asiakkaat takuuvarmasti äkkiä pihalle.
Monserrat Caballer´a (hiukan sinne päin toi nimi, en muista kuinka oikein kirjoitetaan), niin tiedät skibaleen ja tädin juu. Suomeksi levyttänyt Anneli Saaristo ja Tuula Amberla nimellä Kuun poika. Tykkään siitä kovin, se on yksi mun "kylmät väreet" kappaleita. Monserrat on pullea täti, joka lauloi mm. Freddie Mercuryn kans Barceloooonaaaa.
varmuudella, nimi tuntuu tutulta. Voit vaan kuvitella kun baari on täynnä juopuneita aamuyön tunteina ja sitten se alkaa soimaan...