mutta...
Kirjoittanut: Erastus 25.3.2006 klo 08.17
"ja kiusaus taukoaa...tullakseen kohta uudelleen entistä viettelevämpänä, mutta"
Kilvoitella totisesti saa, jos tällätavoin menetellään...aina viettelevämpi kiusaus tulee uudelleen ja uudelleen? Olen varma, että jokainen uskovainen lankeaa lopussa ja tällaisessa taistelussa voi joutua suoranaiseen epätoivoon.
Ajatelkaamme vaikka miehen luonnollista viehtymystä katsoa seksuaalisesti haluten kaunista hyvin muodostunutta naista ja samoin nainen katselee miestä, piukkoja takapuolia jne.
Joka katselee himoiten on jo sydämessään tehnyt huorin sanoo Jeesus vuorisaarnassa. Ei tarvitse mennä edes tekojen asteelle, kun synnin kriteerit täyttyy, fantasiakin on tämän mukaan syntiä vaikkakin nykypsykologit muuta väittäisikin. Tämä on nuorille uskoville aivan mahdoton paikka selvitä puhtain paperein. Vanhoille ja kuolettuneille taas helppoa, mutta voiko tällaiset vanhukset olla tuomareina, jotka itse ovat luonnollisen elämänkaaren vapauttamia?
Teidän vanhurskautenne on oltava paljon suurempi kuin lakiin pitäytyvien tiukkojen fariseusten. Kristuksen evankeliumin salaisuus onkin juuri siinä, että saamme täydellisen lahjavanhurskauden uskosta Kristukseen. Se suurempi vanhurskaus on siis Kristuksen vanhurskaus jonka saamme uskossa.
Miten sitten kiusausten kanssa? Paavali osoittaa, että lihalla
Room 7:
"12 Niin, laki on kuitenkin pyhä ja käskysana pyhä, vanhurskas ja hyvä.
13 Onko siis hyvä tullut minulle kuolemaksi? Pois se! Vaan synti, että se synniksi nähtäisiin, on hyvän kautta tuottanut minulle kuoleman, että synti tulisi ylenmäärin synnilliseksi käskysanan kautta.
14 Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen.
15 Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen.
16 Mutta jos minä teen sitä, mitä en tahdo, niin minä myönnän, että laki on hyvä.
17 Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu.
18 Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei;
19 sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.
20 Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.
21 Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni;
22 sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin,
23 mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.
24 Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?
25 Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia."
täytämme synnin lakia. Lihamme ei peri Jumalan valtakuntaa vaan sisällinen ihmisemme joka ilolla yhtyy Jumalan lakiin perii Jumalan valtakunnan.
Uskovan tulee pyrkiä hallitsemaan lihansa kuolettamalla sitä Hengellä. Aina se ei kuitenkaan onnistu esim nuorilla kristityillä näillä seksialueilla, muttei sentakia tarvitse menettää toivoansa ja varsinkaan taivasosuuttansa. Sana sanoo Paavalin kautta
Tiitus 1:
"11 Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille
12 ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa,
13 odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä"
Armo alkaa kasvattamaan uskovaa vapaaksi vääristä himoista. Välillä voi tulla takapakkeja, mutta taas jatketaan ja mennään eteenpäin. Koko ajan tässä kaikessa uskova omistaa täydellisen vanhurskauden Kristuksessa uskon kautta.
Ja lopuksi aiheeseen liittyen vielä että myös uskovainen voi ja saa tuntea sukupuolista halua ja jopa himoa aviollisissa puitteissa.
Room 1:
"26 Sentähden Jumala on hyljännyt heidät häpeällisiin himoihin; sillä heidän naispuolensa ovat vaihtaneet luonnollisen yhteyden luonnonvastaiseen;"
Raamattu tuntee luonnollisen yhteyden, luonnollisen himon käsitteen.
Kirjoittanut: Erastus 25.3.2006 klo 08.17
"ja kiusaus taukoaa...tullakseen kohta uudelleen entistä viettelevämpänä, mutta"
Kilvoitella totisesti saa, jos tällätavoin menetellään...aina viettelevämpi kiusaus tulee uudelleen ja uudelleen? Olen varma, että jokainen uskovainen lankeaa lopussa ja tällaisessa taistelussa voi joutua suoranaiseen epätoivoon.
Ajatelkaamme vaikka miehen luonnollista viehtymystä katsoa seksuaalisesti haluten kaunista hyvin muodostunutta naista ja samoin nainen katselee miestä, piukkoja takapuolia jne.
Joka katselee himoiten on jo sydämessään tehnyt huorin sanoo Jeesus vuorisaarnassa. Ei tarvitse mennä edes tekojen asteelle, kun synnin kriteerit täyttyy, fantasiakin on tämän mukaan syntiä vaikkakin nykypsykologit muuta väittäisikin. Tämä on nuorille uskoville aivan mahdoton paikka selvitä puhtain paperein. Vanhoille ja kuolettuneille taas helppoa, mutta voiko tällaiset vanhukset olla tuomareina, jotka itse ovat luonnollisen elämänkaaren vapauttamia?
Teidän vanhurskautenne on oltava paljon suurempi kuin lakiin pitäytyvien tiukkojen fariseusten. Kristuksen evankeliumin salaisuus onkin juuri siinä, että saamme täydellisen lahjavanhurskauden uskosta Kristukseen. Se suurempi vanhurskaus on siis Kristuksen vanhurskaus jonka saamme uskossa.
Miten sitten kiusausten kanssa? Paavali osoittaa, että lihalla
Room 7:
"12 Niin, laki on kuitenkin pyhä ja käskysana pyhä, vanhurskas ja hyvä.
13 Onko siis hyvä tullut minulle kuolemaksi? Pois se! Vaan synti, että se synniksi nähtäisiin, on hyvän kautta tuottanut minulle kuoleman, että synti tulisi ylenmäärin synnilliseksi käskysanan kautta.
14 Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen.
15 Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen.
16 Mutta jos minä teen sitä, mitä en tahdo, niin minä myönnän, että laki on hyvä.
17 Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu.
18 Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei;
19 sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.
20 Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.
21 Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni;
22 sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin,
23 mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.
24 Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?
25 Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia."
täytämme synnin lakia. Lihamme ei peri Jumalan valtakuntaa vaan sisällinen ihmisemme joka ilolla yhtyy Jumalan lakiin perii Jumalan valtakunnan.
Uskovan tulee pyrkiä hallitsemaan lihansa kuolettamalla sitä Hengellä. Aina se ei kuitenkaan onnistu esim nuorilla kristityillä näillä seksialueilla, muttei sentakia tarvitse menettää toivoansa ja varsinkaan taivasosuuttansa. Sana sanoo Paavalin kautta
Tiitus 1:
"11 Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille
12 ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa,
13 odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä"
Armo alkaa kasvattamaan uskovaa vapaaksi vääristä himoista. Välillä voi tulla takapakkeja, mutta taas jatketaan ja mennään eteenpäin. Koko ajan tässä kaikessa uskova omistaa täydellisen vanhurskauden Kristuksessa uskon kautta.
Ja lopuksi aiheeseen liittyen vielä että myös uskovainen voi ja saa tuntea sukupuolista halua ja jopa himoa aviollisissa puitteissa.
Room 1:
"26 Sentähden Jumala on hyljännyt heidät häpeällisiin himoihin; sillä heidän naispuolensa ovat vaihtaneet luonnollisen yhteyden luonnonvastaiseen;"
Raamattu tuntee luonnollisen yhteyden, luonnollisen himon käsitteen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
..ettei mies katsele naisen takapuolta,etupuolesta puhumattakaan.
Kautta aikojen on vastakkaiset sukupuolet katselleet toisiaan sillä silmällä.Miksi mutta miksi siitä on tehty häpeän aihe?
Ja tabu? Ollaan olevinaan niin että uskovaisilla ei muka olisi haluja pettää puolisojaan,aivan taatusti on.Mutta he tukahduttavat salaiset fantasiansa ja esittävät pyhimystä.
Tämän olen tullut huomaamaan.Eräs ystävättäreni mm.kuuluu helluntaihin ja kas kummaa-hän sanoi että hän tahtoo käydä aina välillä risteilyllä koska silloin ei seurakunnan tietoisuuteen tule se että hän käy pitämässä hauskaa ja saa kuulemma siellä ottaa vapaammin alkoholia ym.
En tahtonut ymmärtää miksi hän elää "kaksoiselämää".Sillä hän meni ihmisiä pakoon sinne laivan iloihin,mutta uskon että Jumala kyllä hänet näki.
Ja näitä on paljon keskuudessamme.
Rehellistä ihmistä tuskin löytää tältä maapallolta.Uskovaiset on ihan yhtä petollista sakkia ku muutkin ellei ole petollisempia.Sillä silloin voi kätkeytyä raamatun taakse ja uskotella ja pettää itseään.
Olen sen tullut huomaamaan tämän maallisen vaellukseni aikana.
Jeesus kovistelikin eniten juuri farisealaisuutta ja tekopyhyyttä. Määrätyissä asioissa ja tilanteissa huomaan saman itsestäni, ei voi mitään. Mutta olen alkanut viimevuosina opettelemaan elämistä omana itsenäni, sellaisena kuin olen teeskentelemättä pyhempää ja parempaa kuin olen oikeasti. (liekö se sitä armon kasvatusprosessia, luulen niin)
Tätä se Jumala meiltä haluukin!Olla omana itsenämme,aitoja.Sellaisia kuin olemme.Ja jos se ei jotain miellytä se on hänen ongelmansa,ei meidän.Silloin on vastapuolella ongelma,jota ei meidän tarvi ottaa omaksi ongelmakseni.
Aion ainakin ihan julkisesti käydä tanssimassa ym.Ei tarvi salailla sen suhteen.Jos se ei jollekin sovi niin en voi mitään.Kyse on minun elämästäni ja siitä mitä minä haluan!
Eipä ne muutkaan kysele meiltä millä tavalla he saavat käyttäytyä.Se olisi aika hullunkurista.Joten miksi meidän pitää kysellä lupaa ja anella miten me saamme elää.
Jokainen elää kuten itselleen parhaaksi sopii.Sillä itseämme emme saa unohtaa,on rakastettava jokaisen itseään ennen ei voi rakastaa toista.
en allekirjoita täysin ajatustasi omalle kohdalleni "Jokainen elää kuten itselleen parhaaksi sopii" haluanhan elää Kristuksen seuraajana elämäni ja se tuo mukanaan muutakin kuin oman haluni. Uskon kuuliaisuuden sisällön.
minulla on helluntailainen ystävä, joka harrastaa samantyylistä huitelua ja aika pitkälle menevää sellaista. tiedät varmaankin, mitä tarkoitan. jutut eivät useinkaan jää pelkän tanssitaiteen tasolle!
olen kokenut, että hänellä ja Jumalalla on asiasta jotakin erimielisyyttä.
en siis minäkään allekirjoita mielipidettäsi, vaikka en niitä tiukkapipoisempia uskiksia olekaan.
mutta sen tiedän, että
kirjoituksesi maistui
pilaantuneen makealta,
melkein kuin pakkasen
paleltamat perunat.
Lunastuksen jälkeen se on Uuden Testamentin eniten opettama asia.
"Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä..." (Paavali Tiitukselle).
Kaikki kasvumme uskossa perustuu Jumalan armon kasvatustyöhön meissä; uskomme ja pyhityksemme ovat tämän armon työn näkyväisiä ilmentymiä.
//Ajatelkaamme vaikka miehen luonnollista viehtymystä katsoa seksuaalisesti haluten kaunista hyvin muodostunutta naista ja samoin nainen katselee miestä, piukkoja takapuolia jne.//
Voihan olla, että yllämainittu taistelu on Jukkafinlandinkin mielestä sitä jatkuvaa armonprosessia?
Tiededän kyllä, että kysymyksessä on koko uskonelämän tärkein prosessi, armoprosesessita puhuttaessa, mutta tympii jo uskovaisten jatkuvat jankutukset seksiästä sinne ja seksistä tänne; eikö uskovaisella sitten muita taisteluja mukamas ole? Ylihengellisyys ja materialismi, mitähän niistä sanottaisiin? Tässä uuuskarismaattisessa karusellissä voitaisiin puhua vaikkapa ylistyshimosta tai paranmtamishimosta; mutta voipa olla, että kaikki himot johtavat siihen yhteen ja samaan?
on sinulla, osaat sanoa asiat ytimekkäästi. Katsoin linkkiäsi ja huomasin että olet vähän yli 10 vuotta minua varttuneempi iältäsi. Minullakin on siis toivoa vielä että opin ehkä iän myötä jättämään liian rönsyilyn. Kirjoituksiasi on kiva lukea. Harvoin jaksan lukea pitkiä tekstejä ja kuitenkin itse kirjoitan pitkiä, se on vähän ongelmallista. Niin se kuitenkin nyt on.
Aloitus innosti minua kirjoittamaan tästä tärkeästä aiheesta, en ole mikään pikakirjoittaja ja tässä päivä on vierähtänyt kirjoitellessa, käyn vielä kirjoitusvirheet läpi ja jossakin vaiheessa ehkä tässä illalla isken megapitkän kirjoitukseni keskusteluun, jaksaa joku lukea tai ei.
Laitan tähän muutaman pienen katkelman maistiaisiksi:
- - -
Asiakokonaisuus josta kirjoitat on laaja ja siihen sisältyy raamatullisestikin monia näkökulmia joista aihetta voidaan lähestyä. Yritän nyt kuitenkin kirjoittaa eräästä keskeisimmästä asiasta käytännön tasolta.
Kristillisyyshän ei pohjimmiltaan ole oppia, ei ainakaan käsitteellisenä, teologisena rakennelmana, vaan henkilökohtaista suhdetta, rakkauselämää.
Usko on käytännön tasolla pohjimmiltaan riippuvaisuutta, itsensä antamista toisen varaan. Kristuksen varaan. Antautua Hänen pelastettavakseen ja pyhitettäväkseen on parasta mitä ihmisen elämässä voi olla.
* *
Luulen että suurin houkutus on itseriittoisuus. Sanomme kyllä että tarvitsemme Jeesusta kaikkeen ja että Hän on Herra. Kuitenkin saatamme nousta uuteen päivään omin voimin, heitämme pikaisen rukouksen "Herra siunaa ja varjele" ja lähdemme sitten päivän töihin.
Missä on Jumalan kasvojen etsiminen? Syvä kaipaus päästä jo heti aamulla kokemaan antautumista Hänen varaansa? Jeesuksen ihanaa suloisuutta?
Itseriittoisuuden ansaan - en keksi nyt parempaakaan ilmausta - lankeaminen on tavallaan maaperä kaikille muille lankeemuksille. Ehkä on jopa niinkin, että Jumalan TÄYTYY sallia itseriittoiselle kristitylle lankeemuksia toisensa jälkeen, jota tämä havahtuisi syvemmin etsimään Jeesusta itseään?
Se on sitä armonprosessia juuri.
* *
Kristillisyyden ydin on Jeesuksen onnistuminen. Hän on erikoistunut tällaisiin toivottomiin tapauksiin. Ristin valossa en ole toivoton. Jumala voi onnistua kanssani - sillä Hän on jo onnistunut. "Se on täytetty".
Jumala pärjää kanssani silloinkin, kun en itse enää pärjää ja tahtoisin masentuneena heittää elämäni yli laidan, saalistavien petojen hampaisiin.
Masennuskin on ylpeyden seurausta. En kyennyt olemaan niin erinomainen kuin olisin halunnut. Silloin Jumala murtaa rakkaudellaan. Tulee lähelle. Hän sanoo:
"Pysähdy ja katso minuun. Anna minun voittaa itsesäälisi, masennuksesi ja itsetuhoisuutesi. Tee valinta ja käänny ylpeydestä, kapinallisuudesta ja uhmasta - minun puoleeni. Minä rakastan ja pärjään kanssasi, minä kykenen kyllä selvittämään nuo asiat, jos vain suostut."
Kun Jumala antaa anteeksi saamme itsekin antaa anteeksi itsellemme. Saamme suostua Jumalan rakkauden hoidettaviksi.
* *
Raamattuhan sanoo, kuten Jukka edellä mainitsi tuon ihanan raamatunkohdan, että armo kasvattaa.
Mutta mihin? Sama kohta jatkaa, muistinvaraisesti: hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot sekä elämään siveästi.
Siihen armo siis kasvattaa. Armo ei kasvata hyväksymään maailmallisuutta eikä epäsiveyttä: näihin minä aina lankean ja tulen lankeamaan, eipä sille mitään voi, hyväksyn sitten itseni tällaisena ja luotan että pelastun helmasynneistäni huolimatta. Ei näin. Armo kasvattaa päinvastoin synnin hylkäämiseen, pyhitykseen, lujittumiseen Kristuksessa.
Mutta kuinka se tapahtuu?
Uuden testamentin selkeä opetus on että armo, kaikki Jumalan armo, on Jeesuksessa Kristuksessa. Kristuksessa. Siis Hänessä!
Jumala kykenee kasvattamaan meitä armollaan.
Vastaus on Hänessä.
En oikein tiedä kuinka tämän selittäisin. Kyllä meidän pitää kiusausta vastaan taistella. Mutta. On ihan eri asia taistella kiusausta vastaan katsellen himonsa kohdetta ja juuttuen asiaan jota vastustaa, kuin vastustaa kiusausta katsellen Herraan ja antautuen Hänen varaansa.
Antautuminen ei koskaan ole täysin kivutonta. Se on kuolemista pois omasta tahdostaan ja siksi se on ristin tie.
Kun olemme tämän läksyn oppineet alkavat syvemmin avautua ne ihanat ja ihmeelliset siunausten maailmat, joista mm. efosalaiskirjeen alussa mainitaan, että Isä on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa.
Ydin on itseriittoisuutemme murtamisessa. Siinä että saamme olle Kristuksen voittamat päivittäin - myös kiusauksissamme.
Kun armo siis on Kristuksessa se avautuu käytännön tasolla Jumalan voimaksi vain ristin kautta. Kääntäessäni katseen maailmasta ja sen houkutuksista Jeesukseen, saan Hänen rakkaudelleen antautuen kokea, että Hän minussa voittaa lihani vaatimukset, joita en itsessäni voi voittaa.
Usein haluaisimme että tietyt pahat tapamme tulevat voitetuiksi. Meillä ei ole mitään sitä vastaan että Jumala voittaisi inhottavat himot jotka rasittavat elämäämme. Mutta haluammeko että Jumala voittaa meidät itsemme? Kaiken tahtomme, niin ettemme enää voi tehdä mitään päätöksiä omien oikeuksiemme perusteella, vaan olemme luovuttaneet kaikki oikeudet Herralle?
Kun Jeesus saa voittaa sydämemme itselleen myös syntikiusausten voittaminen tulee sitten huomattavasti helpommaksi. Silloin emme enää yritä ponnistella omin voimin. Tiedämme mistä löytyy apu. Vapahtajasta ja Hänen läsnäolostaan.
* *
Armon prosessia tämä on ja kasvun tietä. Kyllä me aika ajoin hairahdumme vielä kasvaneinakin kristittyinä, mutta monet lankeemukset jäävät ja vähenevät, kun opimme kristillisen elämän ydintä, rakkaussuhdetta Kristukseen. Käytännöllistä antautumista riippuvaisuuteen, jossa Jeesus tulee kaikeksi kaikessa.
Kuten Watchman Nee mielestäni aivan oikein sanoo:
"Meille on suureksi avuksi ja varjellumme monesta hämäännyksestä, jos aina pidämme kiinni siitä tosiasiasta, että Jumala vastaa ainoastaan yhdellä tavalla meidän kysymyksiimme, nimittäin ilmaisemalla meille entistä enemmän Poikaansa."
Monta kertaa ja monessa kohtaa hairahdumme, erehdymme, mutta jos ja kun olemme valinneet Jeesuksen vanhurskaudeksemme, emmekä tahdo elää synnissä, saamme Hänen armossaan aina voiman nousta.
Emme jää liejuun makaamaan emmekä itsesyytöksiin rypemään vaan jatkamme eteenpäin entistä päättävämmin.
"Älä enää syntiä tee, ettei sinulle jotakin pahempaa tapahtuisi."
Älä anna itsellesi lupaa helmasynteihisi. Asioihin joihin olet lankeillut. Tee parannus. Mene niiden asioiden kanssa Herran luo, myönnä että ne on syntejä ja tee päätös ettet enää suosi niitä elämässäsi.
Joka syntinsä tunnustaa ja hylkää, se saa armon: anteeksiantamuksen, ja Jeesuksen veren kautta puhdistettuna VOIMAN päästä tästä elämäntavasta ja houkutuksesta eroon.
Vaikka myöhemmin sitten lankeaisit samaan asiaan uudelleen, tee jälleen päätös, nouse ja jatka matkaasi armoon turvaten.
Synnin hylkääminen ei tarkoita ettemme koskaan enää voi langeta siihen. Mutta se tarkoittaa että emme tahdo langeta. Emme ruoki sitä himoa elämässämme tietoisesti.
Olemme tehneet päätöksen ja hylänneet tuon asian, keskustelleet siitä Jeesuksen kanssa ja tahtoneet heittäytyä Hänen haavoihinsa.
Jeesuksen Kristuksen vanhurskauttama, armossa pelastettu nousee jälleen. Hän voi langeta mutta hän ei jää kuraan makaamaan. Hän tahtoo katsoa Mestarinsa verihaavoihin.
* *
Vihollisen taktiikka on seuraava. Ensin se saa katseemme kääntymään Jeesuksesta syntiin ja maalailee sen mahdollisimman houkuttelevin värein. Kiusaus tuntuu yhä houkuttelevammalta, ja alamme manipuloituina ajatella että eihän se niin vaarallista ole. Kyllä Jumala heikkouteni ymmärtää. Vihollinen kuiskii: kyllä kyllä, ei tämä nyt niin kovin vakava asia ole.
Lankeemuksen jälkeen toimintatapa muuttuu. Vihollinen käyttää valtaansa syyttäjänä ja yrittää kiusata kristityn järjiltä, jos se suinkin on mahdollista!
Siis vaihe 1.
Synti ei ole vakava asia. Älä ole tiukkapipoinen. Nautinnot kuuluvat elämään. Anna itsellesi lupa. Kyllä Jumala sinua ymmärtää.
Sitten vaihe 2., lankeemuksen jälkeen:
Olet tehnyt hirvittävän synnin. Tuskin olet oikeasti uskossakaan. Jumala ei anna sinulle anteeksi. Olet syntiesi saastuttama, pahojen tottumustesi orja.
Jos jäämme syyttämään itseämme ja kelvottomuuden tunne jää päälle, lankeamme myöhemmin helposti uudelleen. Ja tunnemme olemme jälleen kelvottomammaksi.
Ystävät, katse Jeesukseen! Hän on voittaja!
* *
Jumala ei tahdo että lankeat. Syntisi satuttaa Häntä syvästi. Mutta jos kuitenkin lankeat Hän tahtoo että nousisit jälleen.
JUMALA EI KOSKAAN MENE SYNTIESI PUOLELLE SINUA VASTAAN.
Mitä se tarkoittaa? Jos olet langennut, Jumala on sinun puolellasi syntiäsi vastaan. Sielunvihollinen on syntisi puolella sinua vastaan rusikoiden armotta, mutta ei Jumala.
Syyttävä ääni korvassasi ei ole Jumalan ääni. Vihollinen on syyttäjä.
Jos olet langennut vaiheeseen yksi tartu nyt Jeesuksen käteen ja anna Hänen auttaa, jotta et joutuisi vihollisen pettämänä vaiheeseen kaksi, itsesyytösten kurimukseen, toivottomuuden ja masennuksen suohon.
Jumalalle tuottaa pahaa mieltä että lankeat, sillä Hän rakastaa sinua. Jos kuitenkin olet langennut, miksi jatkaisit Jumalan mielipahaa syyttämällä itseäsi? Ota vastaan Hänen anteeksiantamuksensa, sillä Hän rakastaa sinua edelleen.
Tee parannus ja jatka matkaa.
Kohtaa myös lankeemuksesi seuraukset rehellisesti. Jos lankeemuksessasi olet vaikuttanut muihin ihmisiin ja saanut vahinkoa aikaan, kysy Herralta rehellisesti kuinka sinun kuuluu toimia suhteessasi heihin.
Syntien tunnustaminen Jumalalle ei pyyhi pois velvollisuutta pyytää anteeksi myös ihmisiltä joita vastaan on rikkonut. Tässä asiassa ei kuitenkaan voi piirtää mitään kaavaa. Ole rehellinen ja rukoile Jumalaa, niin Hän antaa sinulle viisautta toimia oikein.
Anteeksiantamus antaa voiman kohdata myös ne ajalliset seuraukset joita synnistä saattaa olla.
* *
Monta kertaa pyydämme voimaa kiusausten voittamiseen. Ikäänkuin Jumala haluaisi lisätä omaa voimaamme, omaa itsekuriamme ja luonteenlujuuttamme. Tie voittoon ei kuitenkaan ole voimassamme vaan heikkoudessamme.
Antautua Jumalalle sellaisena kuin olen. Hän ottaa minut vastaan.
Siinä on voima!
Jumalan rakkaus on vuodatettu sydämiimme Pyhän Hengen kautta. Siis Jumalan rakkaus. Mutta yritämme rakastaa oman rakkautemme voimalla joka on rajallinen ja katsoo ihmisiin. Odotamme että Jumala kehittäisi ja jalostaisi omaa rakkauttamme että kykenisimme rakastamaan jalommin, puhtaammin ja pyhemmin, ihmisiä erottelematta. Meistä ei kuitenkaan ole siihen itsessämme. Siksi Jumala ei ole niinkään kiinnostunut jalostamaan meidän kykyämme rakastaa, vaan Hän tarjoaa heikkouteemme ja kyvyttömyyteemme Hänen rakkautensa.
Jos vain alamme enemmän kiinnostua Jeesuksesta ja rakastua Häneen huomaamme että kaikki se, mitä omistamme Pyhässä Hengessä kokonaan riippuvaisina Kristuksesta ja Hänen teostaan, tulee meille voimaksi, se avautuu aivan uudeksi elämäntavaksi, rakkauselämäksi Herrassa.
Näin riippuvaisuus Jeesuksesta, äärimmäisen heikkouden osoitus, siis tosiasian myöntäminen etten itsessäni omin voimin kykene mihinkään kelvolliseen ja pyhään, johtaa pyhien asioiden toteutumiseen, armossa.
Tämä voima on aivan erilaista kuin omien ponnisteluiden ja lakihenkisten yrittämisten voima.
* *
Kun uskova ryhtyy omalla tahdonlujuudellaan ja hyvillä päätöksillään vastustamaan kiusausta hän on ehkä alitajuisesti jo antanut itselleen luvan. Kun voimani loppuvat ja kiusaus jossakin kohtaa, muutaman kuukauden, viikon, päivän, tunnin tai minuutin taistelun jälkeen käy ylivoimaiseksi, sitten lankean. Voidaksemme hurskaasti sanoa Jumalalle: Herra sinä näet että yritin, yritin tosissani mutta voimani loppuivat, kiusaus oli liian voimakas.
JEESUS ON VOIMAKAS.
"Rakkaani on minun ja minä hänen - hänen joka paimentaa liljojen keskellä." (Korkea Veisu).
Anna itsesi kokonaan Jeesukselle.
Ja saat kokea mitä tarkoittaa ja pitää sisällään ihana evankeliumin totuus, että Jeesus Kristus on antanut itsensä kokonaan sinulle.
Kokonaan sinulle.
Halleluja!
* *
Kukaan ei ole täysin terve. Maailma ja synti on rikkonut kykyämme rakastaa, iloita, kokea syvää rauhaa vastoinkäymisissä, olla pitkämielinen toisia ja heidän heikkouksiaan kohtaan, osoittaa ystävällisyyttä ihmisiä luokittelematta, tehdä kaikenlaista hyvää. Sellainen elämä olisi Jumalan mielen mukaista mutta vähänpä siihen kykenemme.
Kärsimättömyytemme ja rakkaudettomuutemme voi kaiken lisäksi pukeutua hurskaalta näyttävään muotoon - lyömme lähimmäistä Raamatulla. Ahdistamme häntä legalistisella eli lakihenkisellä ja tekoihin keskittyvällä julistuksella, ja jos hän suuttuu meihin, paukautamme: omapahan on vikasi että menet helvettiin, minä ainakin varoitin.
Tällainen puoskarointi ja epäraamatullinen julistus on osoitus oman sielumme sairaudesta, ja samalla syvästä tarpeestamme olla Herran rakkauden hoidossa - kiintyä Häneen.
Kiitos Jumalalle. Hän haluaa sinua ja minua hoitaa.
Eräs vanha lähetystyöntekijä sanoi osuvasti: Menkää ja julistakaa evankeliumia. Sanat sanottuaan hän oli hetken aikaa hiljaa, ja lisäsi sitten: Tarpeen tullen käyttäkää myös sanoja.
Evankeliumin sanallinen julistus on tietysti tärkeää ja usein teemme virheitä koska olemme vajavaisia. Se ei ole vaarallista. Jos olemme liikkeellä vilpittömin mielin, kyllä Jumala voi siunata tekemämme kylvön virheistä huolimatta. Älä lannistu.
MUISTA KUITENKIN. Jumala ei ole ensisijaisesti tehnyt sinusta ahkeraa palvelijaa, jolta Hän odottaa tekoja. Hän on tehnyt sinusta rakkaan lapsensa. Rakkaan lapsensa.
Enemmän kuin tekojasi Herra kaipaa sydäntäsi.
- - -
No niin, siinäpä se tulikin tiivistettynä. :-)
Siunattua lauantai-illan jatkoa.