Niille jotka jaksavat paneutua asioihin pintamelua pohdiskelevammin, kas tässä:
"....Kaiken tarkoitukseksi tulee lopulta vain palvella Subjektin elämyksenmetsästystä. Subjektin elämyskyky taas on luonnostaan turtuva, se kaipaa yhä räikeämpiä efektejä. Todellisuus ja Taide ruokkivat kilvan toisiaan tässä mässäilyssä. Kierre nielaisee, maailma täyttyy räjähdyksillä.
1900-luku oli maailmanhistorian toistaiseksi verisin vuosisata, eikä sen jälkeinen Taide tyydy käsittelemään tai toistamaan maailmansotien kauhudraamoja, vaan kehittää elokuvan ja television suggeroivin keinoin aina kauheampia ja sairaampia väkivallan malleja tulevan vuosituhannen kulutusautomaatti-ihmisten esikuviksi. Elokuva ja televisio ovat aikamme Narkissoksen peilejä.
On naurettavaa vakavissaan aprikoida, vaikuttavatko väkivaltaefektit katsojia raaistavasti vai opettavatko ne kenties vihaamaan väkivaltaa. Eikö realistisesti kuvattu raaka sotaelokuva saa meitä tajuamaan sodan mielettömyyden? Valitettavasti ei. Kaikki voimakkaat vaikutteet porautuvat psyykemme perimmäiseen hämärään, alkuykseyteen, jossa jakoa hyvään ja pahaan ei vielä ole olemassa. Jokainen isku sinne on isku vyön alle, se muuttaa psyykkisen pelin sääntöjä. Mitä enemmän pahaa siedämme, sitä pahempia olemme. Käsittämättömät, ilman selittävää syytä tehdyt väkivaltarikokset ja yleensä irrationaalisen, pelkästään efektuaalisen väkivallan lisääntyminen ovat ilmiö, jonka pitäisi soittaa hälytyskelloja kaikkien ajattelevien ihmisten päissä. Mutta aikamme "ajattelevat" ihmiset ovat niitä jotka vain huutavat suureen ääneen lisää vapauksia.
Ehkäpä käy niin, että länsimaisen markkinahengen määräämä maailma todella loppuu atomipommien räjäyttämiseen - sehän olisi kuin kaiken suuri synteesi ja symboli, tapahtuneen ajatushistoriallisen kehityksen kliimaksi."
Teksti on kotoisin narsissosesseistä, osoite:
http://www.geocities.com/nnarkissos
"....Kaiken tarkoitukseksi tulee lopulta vain palvella Subjektin elämyksenmetsästystä. Subjektin elämyskyky taas on luonnostaan turtuva, se kaipaa yhä räikeämpiä efektejä. Todellisuus ja Taide ruokkivat kilvan toisiaan tässä mässäilyssä. Kierre nielaisee, maailma täyttyy räjähdyksillä.
1900-luku oli maailmanhistorian toistaiseksi verisin vuosisata, eikä sen jälkeinen Taide tyydy käsittelemään tai toistamaan maailmansotien kauhudraamoja, vaan kehittää elokuvan ja television suggeroivin keinoin aina kauheampia ja sairaampia väkivallan malleja tulevan vuosituhannen kulutusautomaatti-ihmisten esikuviksi. Elokuva ja televisio ovat aikamme Narkissoksen peilejä.
On naurettavaa vakavissaan aprikoida, vaikuttavatko väkivaltaefektit katsojia raaistavasti vai opettavatko ne kenties vihaamaan väkivaltaa. Eikö realistisesti kuvattu raaka sotaelokuva saa meitä tajuamaan sodan mielettömyyden? Valitettavasti ei. Kaikki voimakkaat vaikutteet porautuvat psyykemme perimmäiseen hämärään, alkuykseyteen, jossa jakoa hyvään ja pahaan ei vielä ole olemassa. Jokainen isku sinne on isku vyön alle, se muuttaa psyykkisen pelin sääntöjä. Mitä enemmän pahaa siedämme, sitä pahempia olemme. Käsittämättömät, ilman selittävää syytä tehdyt väkivaltarikokset ja yleensä irrationaalisen, pelkästään efektuaalisen väkivallan lisääntyminen ovat ilmiö, jonka pitäisi soittaa hälytyskelloja kaikkien ajattelevien ihmisten päissä. Mutta aikamme "ajattelevat" ihmiset ovat niitä jotka vain huutavat suureen ääneen lisää vapauksia.
Ehkäpä käy niin, että länsimaisen markkinahengen määräämä maailma todella loppuu atomipommien räjäyttämiseen - sehän olisi kuin kaiken suuri synteesi ja symboli, tapahtuneen ajatushistoriallisen kehityksen kliimaksi."
Teksti on kotoisin narsissosesseistä, osoite:
http://www.geocities.com/nnarkissos
Vastaukset 1
Vanhimmat
Vaikeaa mutta mielenkiintoista. Herätti heti uteliaisuutta. Täytyy palata noihin paremmalla ajalla.