Siskoni vajaan vurokauden ikäinen vauva nukkui eilen pois.Oli miltei täysiaikainen,mutta edellytyksiä ei tähän maailmaan ollut?
Miten tämän tuskan kestää?miten jaksaa selviytyä arjesta.Itsellenikin syöminen jo tuottaa vaikeuksia.
Miten tämän tuskan kestää?miten jaksaa selviytyä arjesta.Itsellenikin syöminen jo tuottaa vaikeuksia.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Otan osaa.Olen joskus menettänyt vauvani samalla tavalla.Tiedän että se on alkuun vaikea edes ymmärtää.Sinun pitää vaan jaksaa olla siskosi tukena ja surra hänen kanssaan.Minun ratkasuni oli että tein heti uuden vauvan.Siitä tuli minulle ihan pakkomielle.Koskaan en ole silti unohtanut ensimmäistä poikaani.Minun vauvalleni ei ehditty tehdä hätäkastetta ja siihen aikaan nimettömien lasten hautausmaata ei vielä ollut.Hänet haudattiin seraavien hautajaisten jälkeen jonkun vieraan haudan jalkopäähän.Joten en ole edes päässyt käymään haudalla.En pääsyt myöskään hänen hautajaisiin kun olin shokissa sairaalassa.Ihmeesti sitä jotenkin selviää.Muista että tämä on myös siskollesi vaikeaa.Ole hänen kanssaan hän tarvitsee nyt tukea.Suru ei ole koskaan helppoa mutta yhdessä sureminen kyllä auttaa asiaa.Myös sinua.Voimia teille ja jaksamista.
kertomuksestasi.Tämä lapsi kastettiin yhdellä nimellä jonka jälkeen nukkui vanhempien syliin.Lapsi oli hengitys koneessa ja ei olisi selvinnyt ja jos olisi olisi leikattu väh.20-30 kertaa eikä enkelillä ollut varmaa sukupuoltakaan.
Vaikenta on käytännön järjestelyt ja siskoni on siis vielä kaukana josta tulevat perheineen vauvan tänne kotikontuun hautaamaan.Vaikeaa kun ei voi lohduttaa kuin puhelimessa.Nyt on tärketätä että siskoni toipuu leikkauksesta ja siten pääsee kotiin,onhan sairaalassa viettänyt jo puolitoista kuukautta.Haluaa jo itsekkin kotiin joka tulee olemaan rankka paikka siellä odottaa kaikki vauvan tavarat ja sänky.MUtta elämän on jatkutva ja tiedän että hän oli enkeliksi luotu ei lapseksi tähän maailmaan.
Kera runon, jonka aikoinaan kirjoitti äitini samanlaisen tilanteen sattuessa kohdalleni. Toivotan jaksamista sinulle ja läheisillesi.
Kävi lapsonen pienoinen
etsimässä
rakkautta, onnea
maailmasta tästä.
Löysi rakkauden lämpimän,
onnenkin.
Aika ei vaan ollut sopivin.
Pois nukkui luotamme
pienoinen.
Vain jätti jälkeensä kysymyksen.
Eikö mikään kaunis ole
pysyvää?
Täytyykö meidän vain
jatkaa elämää?
Ei se haittaa vaikka ei hätäkastettu. Jos oot miettinyt taivasasiaa niin minä uskon, että pienet lapset on kelvollisia taivaaseen ilman kastetta.
Jeesus sanoi sallikaa lasten tulla minun tyköni sillä sen kaltaisten on Jumalan valtakunta.
Ei pieni vauva ole vielä tehnyt mitään pahaa, se on viaton ja puhdas. Ei Jumala ole niin epäoikeuden mukainen, että ei päästäis taivaaseen esim.. niitäkin jotka kuolevat jo ennen syntymäänsä. Jeesus on ottanut hellyydellä lapset taivaaseen syliinsä ja enkeliäidit niitä siellä hoitaa. :)
siskoni myös menetti vauvansa synnytyksessä, lapsi oli vaan täysin terve ja se johtui hoitovirheestä. Toi on tosi kamalaa!!!!(kyyneleet)
Siihen tilanteeseen ei ole sanoja tai mitään ja sitten on tämä oma surukin, kun oli jo kaiken ajatellut valmiiksi. enkelivauvasta on vain valokuvat jäljellä ja ne ovatkin tosi tärkeitä.
Sulle sisko neuvoja minulta siskolta. Itse laitoin siskoni vertaisryhmään, jotka olivat kokeneet saman menetyksen samoihin aikoihin. nyt ne tapailevat toisiaan ja siitä on ollut tosi paljon hyötyä minun siskolleni.
Sitten käytännön vinkki: tällaisessa tapauksessa loppuu äitiysloma, niin menkää ehdottomasti vaikka yksityisen psykiatrin luokse, koska vain psykiatri pystyy kirjoittamaan näitä pitkäaikasia sairaslomia. Ja tk lääkäri saattaa vain tokaista, että suru ei ole sairaus, eli duuniin.Inhimillisemmäm kohtelun saa psykiatrilta, eikä ole pahitteeksi jutella hänen kanssaan.
kirjoittele sinä sisko mulle siskolle kuulumisia, se ois ainakin tosi kivaa ja vaihdella siskojen kokemuksia ja näkemyksiä tästä asiasta
uutinen on että sisko on työtön ja työhön paluuta ei tarvitse sressata.Vanhemmille on muutamia vertaistuki ryhmiä netissäkin ja ajattelin heille niitä antaa jos olisi apua.
Pääasia on että tukea jaksetaan antaa ja kuunnella.
minun siskolle kävi aluksi sillein, että se ei halunnut kulkea ihmisten ilmoilla, vaan vältteli ihmisiä. Sitten tulee ihan varmasti masennusta ja epätoivoa ja jopa kuolemaajatuksia...Alussa voi olla helpompikin kirjoitella netissä, mutta sitten sellainen ihmisten kohtaamis vertaistuki on tosi tärkeää. Siinä näkee oikeasti ne ihmiset ja he ovat siinä ja selvinneet jotenkin.
Työttömyys tilanne voi olla tässä tilanteessa hankala? Mutta jos on harrastuksia ja sosiaalisia suhteita, niin aina parempi.
Tsemppiä - sisko
Todella surullista.
Olen seurannut sivusta monien ystävieni tuskaa kun se kauan odotettu ja kaivattu rakas enkelilapsensa siirtyy sinne taivaan kotiin.
On todella raskasta seurata ihmisten tuskaa ja kärsimystä.
Olen ikäväkseni joutunut olemaan mukana työssäni psykiatrisella puolella, niiden vanhempien kanssa joilla se lapsi jo on, mutta äiti ei voi syystä tai toisesta hyväksyä sitä hartaasti odotettua rakastaan. Moni heistä yrittää tahtomattaan satuttaa tai vahingoittaa tätä pienokaista, tai jopa riistää heiltä hengen tiedostamattaan.
Ikäväkseni olen tämän joutunut todistamaan että äiti on rakkaalta lapseltaan hengen riistänyt, ja pitänyt ja hoitanut tätä kuitenkin vielä useita päiviä ihan niinkuin ei mitään olisi sattunutkaan.
Uskon kuitenkin että näillä tahallisilla ja tahattomilla enkeliksi siirtyneiden lapsien kohtaloilla on oma tarkoituksensa.
Siellä nämä kullat ovat turvassa ja ilman tuskaa, oivatpa he nukkuneet pois tavalla tai toisella.
Toivon taivaanisän siunausta ja voimia teille kaikille joiden oma enkeli on siirtynyt todellisuudesta taivaan kotiin.
Oli surullista lukea tekstisi.
Itse olen kahden lapsen äiti ja mikään ei tunnu pahemmalta kuin oman lapsen kuoleminen.
Kenenkään äidin ei pitäisi kokea lapsensa menetystä..Eikös se ole lasten "tehtävä" saattaa vanhempansa haudan lepoon eikä toistepäin??
"...Osa autua on, osa autuas on
osa autuas lapsilla on.
Kerran taivahassa koti kaupungissa.
Osa autuas lapsilla on.
Puhdas kulta on tie jota astelevat
kera laulaen enkelien.
Karitsan siellä kasvoja katselevat
veri uhria syntisien.
Osa autuas on, osa autuas on,
ILO lasten on lausumaton.
Kerran taivahassa koti kaupungissa.
Osa autuas lapsilla on."
Otan osaa siskosi ja teidän kaikien läheisten suureen suruun.Tuo pieni enkeli on taivaankodissa
eikä hän ikinä joudu kokemaan mitään tuskaa eikä murhetta.Voimia lapsen vanhemmille