Jollei ihminen ymmärrä mieltään ja tietoisuuttaan niin ei ymmärrä uskoaankaan, sen subjektiivisia kokemuksia ja niiden tulkintaa.
Kokeminen on todellisuutta kokijalle siten, miten kokija sen tulkitsee, mutta onko tulkinta oikea yleispätevästi, tai vain pääasiassa tulkitsijaa tai hänen läheisiään hyödyntävää.
Se on siis realiteetti kokijalle, mutta ei sellainen realiteetti jolla olisi merkitystä sille, että se olisi totuus jonka kaikkien pitäisi omaksua koska tuo totuus on kuitenkin vain kokijan uskoa sen totuudeksi.
Väite Jumalasta usein kuuluu, ettei mikään tieteellinen, tai inhimillinen toiminta voi saavuttaa oikeaa tietoa siitä.
Tuo tieto siis voi säteillä vain Jumalasta, ja ihminen (uskovainen) saa sen ilmoituksen kautta.
Sen voi saavuttaa vain mielestään he, jotka uskovat, näin heidän mielensä toimii.
Kuitenkaan mikään ei kerro eikä todista luonnossa luojasta, se ikään kuin asustelee jossakin "avaruudessa ylhäällä", jota ei omamme kosketa muuten kuin ainutkertaisissa selittämättömissä ilmoituksissa "profeettojen" kautta?
Aikoinaan mielen sairauksia ei tunnettu ollenkaan, vaan niiden tuottamien harhojen ja äänien uskottiin tulevan jumalilta, ja siksi näitä sairaita kutsuttiin usein "pyhiksi ihmisiksi", saivathan he näkyjä ja kuulivat ääniä suoraan jumalilta, näin siis uskottiin.
Terve ihminenhän ei yleensä harhoja,ääniä ja näkyjä näe kuin yleensä korkeintaan unissaan.
Se ei tarkoita kuitenkaan, ettei terveellekin ihmiselle niitä voisi aiheuttaa, suggestion, stressin, pitkäaikaisen valvomisen, rasituksien jne, seurauksena.
Niistä on esimerkkejä todellisuudessa rajattomasti, eli ihmisen meli pystyy harhoja ja näkyjä todistetavasti tuottamaan, joita eräät uskovaiset ehkä sitten kokevat "Jumalaltaan, tai Pyhältä Hengeltään" saanneensa ja uskovat myös niin.
Tästä on hyvä esimerkki Matti A Miettisen väitöskirja "uskonnollisista ihmeparantumisista" 1989.
Jonka aineisto kerättiin helluntaiherätyksen järjestämisistä parannuskokouksista 1980.
Otos oli 611 henkilö jotka ilmoittivat yhteensä 1403 parantumiseen liittyvää uskonnollista kokemusta, joista 60% myönteisiä, lopuissa toive ei täyttynyt.
Väitetyt ihmeparantumiset tutkittiin mahdollisimman tarkaan ja yhdestäkään ei löytynyt lääketieteellisesti mitään ihmettä.
Siis 1403 uskonnollista kokemusta jonka mieli tuotti, ja joilla ei ollut mitään todellisuuspohjaa itse todellisuudessa.
Näitä hurmostilanteita voi verrata joukko suggestioon jollaissa ihmismieli tuottaa helposti harhaisia kokemuksia, jos joku uskoo joukkohypnoosiin, tai hypnoosiesityksiin niin kysehän on suunnilleen samanlaisesta mielen manipuloinnista joita niissä tapaa.
Yleensä kun viellä tiedetään tälläisiin uskonnollisiin hurmostilaisuuksiin osallistujien halu ja tarve uskoa, saada ja tuntea uskonnollisia kokemuksia, ei siis ihme jos mieli niitä myös tuottaa, varsinkin kun näillä on usein tarve viellä itsepetoksiin uskonsa vahvistamiseksi.
Joidenkin ihmisten mieli tuntuu tarvitsevan jumalia joille voi puhua, esittää toiveita, anoa anteeksiantoa, saada armoa jne.
Mitä enemmän mieli on kriisissä erilaisten pelkotilojen, avuttomuudentunteen, yksinäisyydentunteen, syyllisyydentunteen, hädäntunteen jne, sitä suurempi jumalan-tarve tuntuu olevan, ja sehän on aivan inhimillinen tarve jonka ihmisen mieli silloin myös tuottaa.
Niillä ei ole mitään tekemistä "Hengen tai jumalien lahjoilla" tälläisille "valituille ihmisille", se on mielen "lahja" näiden ihmisen selviytymiselle elämässään, jota tosin he eivät ymmärrä vaan tulkitsevat sen omalla ymmärryksellään.
Mielen työnä on tiedon käsitteleminen, mieli on ruumiin ohjausjärjestelmä, ja voidakseen suorittaa tehtävänsä sen on kerättävä, eriteltävä, varastoitava, muuneltava ja kaikentavoin työstetävä saamaansa tehtävään liittyvää tietoa.
Kun siis "uskonnollinen kokemus", jota uskoon tulo on tuottaa mielihyvää, helpotusta ahdistukseen, anteeksisaamisen toiveen, ehkä armon kokemuksen, koetaan se positiivisena kokemuksena, siis mielihyvänä, jos tuo kokemus tulkitaan saadun "Hengen tai Jumalan" kautta ei ihme jos uskosta tulee tärkeä apu kokijalle hänen elämässään, niin tärkeä että se voi pelastaa sen itsetuholta, silloin mieli on luonnut tarpeen uskoa myös niin.
Silti se on vain ihmisen mielen toimintaa, ei yliluonnollista toimintaa.
William James määrittelee uskonnon, "että uskonnolla hän tarkoittaa henkilökohtaisia tunteita, toimintoja ja kokemuksia heidän tuntiessaan olevansa yhteydessä johonkin, minkä he kokevat jumaluudeksi.
Sanalla jumalallinen hän päättää tarkoittaa sellaista perimmäistä todellisuutta, johon ihminen suhtautuu ylevästi ja vakavasti, ei sadatellen eikä pilaillen.
Uskonnon takaa löytyy aina jonkun, tai joidenkin voimakas henkilökohtainen kokemus".
Mutta me tiedämme, että ihmisen mieli pystyy tuollaisen kokemuksen tuottamaan, koska se on mielen työtä ja mieli työskentelee yksilön selviytymisen puolesta, siksi heillä on uskonsa, se auttaa heitä selviytymään kun ongelmia ilmaantuu, ellei mieli sitä ennen pirstoidu ja sairastu.
Uskon tarve on siis "piilossa" mielemme syövereissä ja jos ei tunne eikä tunnusta omaa mieltään ja sen toimintatapaa, ei ymmärrä eikä tunnusta uskon tarvettaankaan, vaan haluaa määritellä sen toisin, yliluonnollisten kokemusten kautta, ehkä se on helpompaa niin omalle mielelleen, itsepetoskin on ihmiselle inhimillinen ja tunnettu piirre.
Kokeminen on todellisuutta kokijalle siten, miten kokija sen tulkitsee, mutta onko tulkinta oikea yleispätevästi, tai vain pääasiassa tulkitsijaa tai hänen läheisiään hyödyntävää.
Se on siis realiteetti kokijalle, mutta ei sellainen realiteetti jolla olisi merkitystä sille, että se olisi totuus jonka kaikkien pitäisi omaksua koska tuo totuus on kuitenkin vain kokijan uskoa sen totuudeksi.
Väite Jumalasta usein kuuluu, ettei mikään tieteellinen, tai inhimillinen toiminta voi saavuttaa oikeaa tietoa siitä.
Tuo tieto siis voi säteillä vain Jumalasta, ja ihminen (uskovainen) saa sen ilmoituksen kautta.
Sen voi saavuttaa vain mielestään he, jotka uskovat, näin heidän mielensä toimii.
Kuitenkaan mikään ei kerro eikä todista luonnossa luojasta, se ikään kuin asustelee jossakin "avaruudessa ylhäällä", jota ei omamme kosketa muuten kuin ainutkertaisissa selittämättömissä ilmoituksissa "profeettojen" kautta?
Aikoinaan mielen sairauksia ei tunnettu ollenkaan, vaan niiden tuottamien harhojen ja äänien uskottiin tulevan jumalilta, ja siksi näitä sairaita kutsuttiin usein "pyhiksi ihmisiksi", saivathan he näkyjä ja kuulivat ääniä suoraan jumalilta, näin siis uskottiin.
Terve ihminenhän ei yleensä harhoja,ääniä ja näkyjä näe kuin yleensä korkeintaan unissaan.
Se ei tarkoita kuitenkaan, ettei terveellekin ihmiselle niitä voisi aiheuttaa, suggestion, stressin, pitkäaikaisen valvomisen, rasituksien jne, seurauksena.
Niistä on esimerkkejä todellisuudessa rajattomasti, eli ihmisen meli pystyy harhoja ja näkyjä todistetavasti tuottamaan, joita eräät uskovaiset ehkä sitten kokevat "Jumalaltaan, tai Pyhältä Hengeltään" saanneensa ja uskovat myös niin.
Tästä on hyvä esimerkki Matti A Miettisen väitöskirja "uskonnollisista ihmeparantumisista" 1989.
Jonka aineisto kerättiin helluntaiherätyksen järjestämisistä parannuskokouksista 1980.
Otos oli 611 henkilö jotka ilmoittivat yhteensä 1403 parantumiseen liittyvää uskonnollista kokemusta, joista 60% myönteisiä, lopuissa toive ei täyttynyt.
Väitetyt ihmeparantumiset tutkittiin mahdollisimman tarkaan ja yhdestäkään ei löytynyt lääketieteellisesti mitään ihmettä.
Siis 1403 uskonnollista kokemusta jonka mieli tuotti, ja joilla ei ollut mitään todellisuuspohjaa itse todellisuudessa.
Näitä hurmostilanteita voi verrata joukko suggestioon jollaissa ihmismieli tuottaa helposti harhaisia kokemuksia, jos joku uskoo joukkohypnoosiin, tai hypnoosiesityksiin niin kysehän on suunnilleen samanlaisesta mielen manipuloinnista joita niissä tapaa.
Yleensä kun viellä tiedetään tälläisiin uskonnollisiin hurmostilaisuuksiin osallistujien halu ja tarve uskoa, saada ja tuntea uskonnollisia kokemuksia, ei siis ihme jos mieli niitä myös tuottaa, varsinkin kun näillä on usein tarve viellä itsepetoksiin uskonsa vahvistamiseksi.
Joidenkin ihmisten mieli tuntuu tarvitsevan jumalia joille voi puhua, esittää toiveita, anoa anteeksiantoa, saada armoa jne.
Mitä enemmän mieli on kriisissä erilaisten pelkotilojen, avuttomuudentunteen, yksinäisyydentunteen, syyllisyydentunteen, hädäntunteen jne, sitä suurempi jumalan-tarve tuntuu olevan, ja sehän on aivan inhimillinen tarve jonka ihmisen mieli silloin myös tuottaa.
Niillä ei ole mitään tekemistä "Hengen tai jumalien lahjoilla" tälläisille "valituille ihmisille", se on mielen "lahja" näiden ihmisen selviytymiselle elämässään, jota tosin he eivät ymmärrä vaan tulkitsevat sen omalla ymmärryksellään.
Mielen työnä on tiedon käsitteleminen, mieli on ruumiin ohjausjärjestelmä, ja voidakseen suorittaa tehtävänsä sen on kerättävä, eriteltävä, varastoitava, muuneltava ja kaikentavoin työstetävä saamaansa tehtävään liittyvää tietoa.
Kun siis "uskonnollinen kokemus", jota uskoon tulo on tuottaa mielihyvää, helpotusta ahdistukseen, anteeksisaamisen toiveen, ehkä armon kokemuksen, koetaan se positiivisena kokemuksena, siis mielihyvänä, jos tuo kokemus tulkitaan saadun "Hengen tai Jumalan" kautta ei ihme jos uskosta tulee tärkeä apu kokijalle hänen elämässään, niin tärkeä että se voi pelastaa sen itsetuholta, silloin mieli on luonnut tarpeen uskoa myös niin.
Silti se on vain ihmisen mielen toimintaa, ei yliluonnollista toimintaa.
William James määrittelee uskonnon, "että uskonnolla hän tarkoittaa henkilökohtaisia tunteita, toimintoja ja kokemuksia heidän tuntiessaan olevansa yhteydessä johonkin, minkä he kokevat jumaluudeksi.
Sanalla jumalallinen hän päättää tarkoittaa sellaista perimmäistä todellisuutta, johon ihminen suhtautuu ylevästi ja vakavasti, ei sadatellen eikä pilaillen.
Uskonnon takaa löytyy aina jonkun, tai joidenkin voimakas henkilökohtainen kokemus".
Mutta me tiedämme, että ihmisen mieli pystyy tuollaisen kokemuksen tuottamaan, koska se on mielen työtä ja mieli työskentelee yksilön selviytymisen puolesta, siksi heillä on uskonsa, se auttaa heitä selviytymään kun ongelmia ilmaantuu, ellei mieli sitä ennen pirstoidu ja sairastu.
Uskon tarve on siis "piilossa" mielemme syövereissä ja jos ei tunne eikä tunnusta omaa mieltään ja sen toimintatapaa, ei ymmärrä eikä tunnusta uskon tarvettaankaan, vaan haluaa määritellä sen toisin, yliluonnollisten kokemusten kautta, ehkä se on helpompaa niin omalle mielelleen, itsepetoskin on ihmiselle inhimillinen ja tunnettu piirre.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Itämaisessa uskontofilosofiassa kerrotaan ihmisen mielen perimmäisen luonteen olevan puhdas ja kirkas, jota kuvataan vaikkapa sanalla timanttisielu.
Syynä siihen, että ihminen ei löydä todellista luontoaan pidetään erilaisten aistinautintojen tuottamaa harhaa.
Mitä tämän päivän ihmismieleen tulee sitähän nykypäivänä suurimmaksi osaksi ruokkii kaikenasteiset asitinautinnot, joita etsitään hektisistä kokemuksista, taiteilijoiden tuottamasta viihdetarjonnasta. Ja kaikenasteiset urheilulajit sankareineen näyttävät olevan suurimmalle osalle kansalaisista sitä parasta nautintoa.
Ja huipputaiteilijoiden perässä juostaan faneina
paikasta paikkaan ja jopa pyörtyillään heitä kuunnellessa.
Heidän kuviaan liimaillaan seinille, pukeudutaan kuten he jne., ja tämänkaltainen ihmispalvonta täyttää hyvinkin uskonnolliset tunnusmerkit.
Jos tuonne hypnoosin puolelle mennään, jokainen kuka haluaa voi opetella hypnoosia, eli hän pystyy saattamaan lähimmäisensä hypnoottiseen tilaan.
Mitä hypnoottisen tilan perimmäinen luonteeseen tulee tieteilijämme eivät ole pystyneet sitäkään ratkaisemaan.
Mitä tulee uniin, niidenkään luonnetta ja tarvetta tieteilijämme eivät pysty selittämään.
Ja mitä kätkeytyy sanaan tietoisuus, länsimaisilla tieteilijöillämme ei näytä olevan siitä aavistustakaan.
Mitä ihmismielen voimaan tulee sanoihan Jeesuskin aikanaan, että ettekö tiedä kuinka suunnattoman suuri voima teihin on pantu asumaan.
Länsi-ihmisen käsitys voimasta on, että ei ole muuta voimaa ihmisessä kuin solu- ja lihasenergiaa.
Yhteiskunnallistettuna ihminen on koneiston ratas, jonka voi aina korvata toisella.
>< Suhteellisuudentaju
Elohiiri 26.3.2006 klo 11.37
Itämaisessa uskontofilosofiassa kerrotaan ihmisen mielen perimmäisen luonteen olevan puhdas ja kirkas, jota kuvataan vaikkapa sanalla timanttisielu Syynä siihen, että ihminen ei löydä todellista luontoaan pidetään erilaisten aistinautintojen tuottamaa harhaa.>nykypäivänä suurimmaksi osaksi ruokkii kaikenasteiset asitinautinnot, joita etsitään hektisistä kokemuksista, taiteilijoiden tuottamasta viihdetarjonnasta. Ja kaikenasteiset urheilulajit sankareineen näyttävät olevan suurimmalle osalle kansalaisista sitä parasta nautintoa.
Ja huipputaiteilijoiden perässä juostaan faneina
paikasta paikkaan ja jopa pyörtyillään heitä kuunnellessa.
Heidän kuviaan liimaillaan seinille, pukeudutaan kuten he jne., ja tämänkaltainen ihmispalvonta täyttää hyvinkin uskonnolliset tunnusmerkit.>Jos tuonne hypnoosin puolelle mennään, jokainen kuka haluaa voi opetella hypnoosia, eli hän pystyy saattamaan lähimmäisensä hypnoottiseen tilaan. >Mitä hypnoottisen tilan perimmäinen luonteeseen tulee tieteilijämme eivät ole pystyneet sitäkään ratkaisemaan.>Mitä tulee uniin, niidenkään luonnetta ja tarvetta tieteilijämme eivät pysty selittämään.
Ja mitä kätkeytyy sanaan tietoisuus, länsimaisilla tieteilijöillämme ei näytä olevan siitä aavistustakaan.>Ja mitä kätkeytyy sanaan tietoisuus, länsimaisilla tieteilijöillämme ei näytä olevan siitä aavistustakaan.>Mitä ihmismielen voimaan tulee sanoihan Jeesuskin aikanaan, että ettekö tiedä kuinka suunnattoman suuri voima teihin on pantu asumaan.
Tuo kaikki on vain sinun subjektiivista kuvitelmaasi. Näin sanot uskosta ja näin voi sanoa sinun sepustuksestasi vielä paljon paremmalla syyllä. Jeesuksen ylösnousemus ei ole subjektiivinen käsitys vaan ihmeellinen historian tapahtuma, joka on dokumentoitu. Se vahvistaa Jeesuksen sanat joiden mukaan hän nousee kuolleista koska hänellä on siihen valta ja sillä osoittaa valtansa ulottuvan kauemmas kuin siihen mitä näemme.
on tässä kaksi "subjektiivista kuvittelijaa".
Et kuitenkaan perustele väitettäsi kuin ilmeisesti Raamatuun vetoamalla "Jeesuksen ylösnousemuksella", mutta sehän on sama kuin perustelisi satun todelliseksi satukirjalla.
mikä mielestäsi ei itse jutussasi pitänyt paikkaansa, siihen et vaivautunut vastaamaan ollenkaan, mutta sehän on tyypillistä hihhulointia.
Oikea Jumala Hän on vain yksi - itse Totuus! Häntä tulisi etsiä ja rakastaa!
>>Oikea Jumala Hän on vain yksi - itse Totuus! Häntä tulisi etsiä ja rakastaa!
Hän on vain yksi - itse Totuus! Häntä tulisi etsiä ja rakastaa!
>>oliota joka on melikuvituksesi varassa
sanan merkitys on yksi asia, toinen asia on onko vastinetta todellisuudessa, tuo sinun on pelkkä fraasi ennen kuin sen sellaiseksi todistat.
Mutta miten tämä liittyy tuhon avaukseen muuten kuin että höpötät omia uskomuksiasi mitä mieleesi tulee?
>
>>että pidät jotakin totuutena joka on sinun mielikuvituksesi
>>Mistä ihmeessä sinä tiedät mitä minä pidän totuutena??>Oletko sinä ainut maailmassa joka tiedät totuuden? Kun moitit toisia aina tyhmäksi.
Oikea Jumala kun on sama asia kuin Totuus, Sinulle se on mahdotonta myöntää? Sinä jopa suutut siitä? Miksi ihmeessä?
>>Oikea Jumala kun on sama asia kuin Totuus, Sinulle se on mahdotonta myöntää? Sinä jopa suutut siitä? Miksi ihmeessä?
>>siitä mitä itse väität tollo
>