Yleensä uskovaiset eivät pidä kunniallisena toimintana sitä, että joku uskovaisten ryhmä haalii jäseniä toisesta uskovaisten ryhmästä. Poikkeuksia tosin on...
Kun 1980 -luvulla elettiin juppiaikaa, trendinä oli olla nuori menestyvä pörssihai, ja kas kummaa, samaan aikaan jenkkien menestysteologia sattui saapumaan Pohjolaan.
Tuohon aikaan moni tuntemani luterilainen uskovainen siirtyi helluntaiseurakuntaan tai Vapaakirkkoon, koska menestysteologia saapui sitä kautta, ja he halusivat rahaa, mainetta ja kunniaa.
Tämä ei johtunut siitä, että he olisivat oma-aloitteisesti kiinnostuneet vapaista suunnista, vaan tuolloin menestysteologian lobbarit järjestivät yhteiskristillisiä tilaisuuksia, joiden kautta luterilaisia kalasteltiin vapaisiin suuntiin.
Sama yhteiskristillinen meno jatkui 1990 -luvulla, kun Toronton nauruherätys saapui Pohjolaan. Torontolaisuus antoi ymmärtää olevansa kaikille tarkoitettu herätys, mutta käytännössä sitä toivat maahan lähinnä vapaiden suuntien kristityt.
Torontolaisuus siirsi paljon väkeä luterilaisista piireistä helluntailaisiin, vapaakirkollisiin sekä uusiin villeihin ja vapaisiin seurakuntiin, 'kiitos' mm. Nokian herätyksen, joka oli nimellisesti luterilainen, mutta sisällöltään jotain aivan muuta.
Nykyään käsittääkseni suurin osa helluntailaisista ja vapaakirkollisista häpeää menestysteologiaa ja torontolaisuutta ja on sanoutunut irti niistä, mutta toisin oli ennen. Silloin kalasteltiin huoletta vierailla vesillä.
Mitä mieltä TE olette siitä, että yksi uskovaisten porukka haalii uusia jäseniä muiden ryhmien uskovaisista? Itse pidän sitä kieroutuneena toimintana. Evankelioinnin ja jäsenhankinnan pitäisi tapahtua uskosta osattomien parissa.
Kun 1980 -luvulla elettiin juppiaikaa, trendinä oli olla nuori menestyvä pörssihai, ja kas kummaa, samaan aikaan jenkkien menestysteologia sattui saapumaan Pohjolaan.
Tuohon aikaan moni tuntemani luterilainen uskovainen siirtyi helluntaiseurakuntaan tai Vapaakirkkoon, koska menestysteologia saapui sitä kautta, ja he halusivat rahaa, mainetta ja kunniaa.
Tämä ei johtunut siitä, että he olisivat oma-aloitteisesti kiinnostuneet vapaista suunnista, vaan tuolloin menestysteologian lobbarit järjestivät yhteiskristillisiä tilaisuuksia, joiden kautta luterilaisia kalasteltiin vapaisiin suuntiin.
Sama yhteiskristillinen meno jatkui 1990 -luvulla, kun Toronton nauruherätys saapui Pohjolaan. Torontolaisuus antoi ymmärtää olevansa kaikille tarkoitettu herätys, mutta käytännössä sitä toivat maahan lähinnä vapaiden suuntien kristityt.
Torontolaisuus siirsi paljon väkeä luterilaisista piireistä helluntailaisiin, vapaakirkollisiin sekä uusiin villeihin ja vapaisiin seurakuntiin, 'kiitos' mm. Nokian herätyksen, joka oli nimellisesti luterilainen, mutta sisällöltään jotain aivan muuta.
Nykyään käsittääkseni suurin osa helluntailaisista ja vapaakirkollisista häpeää menestysteologiaa ja torontolaisuutta ja on sanoutunut irti niistä, mutta toisin oli ennen. Silloin kalasteltiin huoletta vierailla vesillä.
Mitä mieltä TE olette siitä, että yksi uskovaisten porukka haalii uusia jäseniä muiden ryhmien uskovaisista? Itse pidän sitä kieroutuneena toimintana. Evankelioinnin ja jäsenhankinnan pitäisi tapahtua uskosta osattomien parissa.
Vastaukset 44
Vanhimmat
..vihreempää aidan toisella puolella¤ tiesithän sinä kai sen:)
..on esim.aviomiehiä jotka kalastavat toisen miehen vaimoja ym..
..ja sitten on myös sellaisia kalastajattaria jotka niin mielellään kalastelevat toisen puolisoa..
..kautta aikojen on kalastajia riittänyt...jo raamatun ajoilta..
..ja siksi mun on ollakseni rehellinen mahdottoman vaikea ymmärtää raamattua.Se on siis niin ristiriitainen-kaikin puolin ei mitään johdonmukaisuutta..
..vaan joka sivulla on montaa eri näkemystä..ottaa siitä sitten selvän..
..tai ainakin voitais kehittää tällasille autismisille ihan omakielinen raamattu eikä noin monimutkaista luettavaa..
..idean voisin kyllä panna eteenpäin-Autisteille suunnatusta raamatusta-
Ihan oikeesti ajattelen näin ja olen aina ajatellut.Ei sille minkään maha.
Mielestäni sinä kuulut niihin ihmisiin, joista Jeesus vuorisaarnassaan sanoi: "Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan".
¤ Minä olenkin aina halunnut olla puhdassydäminen ja siksi minua onkin kartettu.Olen ollut kuin saastaa jota vältellään.Mutta en ole sen liioin antanut haitata.Rakastan yksin oloa.Äitini pruukasi sanoa:Parempi yksin kuin huonon kaverin kanssa.¤
Uskon että Taivaan Isälle kelpaan tällaisena ja se riittää.
¤¤ t: Helltyt ¤¤
Olet luopunut helluntailaisuudesta. Et ole luopunut uskosta, toivosta etkä rakkaudesta. Juuri sinun kaltaisesi ihmiset olivat Vapahtajalle rakkaita. Uskon, että sinä saat vielä jonain päivänä levätä Hänen sylissään, maassa, jossa kaikki entinen on mennyttä.
baskeri kirjoittaa herjojaan ja herättää keskustelua, lukijoita tulee paljon ja myös oikeaa sanomaa voidaan ujuttaa lukijoille viisaasti voittaen totuudella valheet.
Joo,saan levätä.En kuulu mihinkään seurakuntaan enkä liittoon.Kävin Lappeenrannassakin ollessani paljon Betanialla mutta aina jos menin rukoiltavaksi,oltiin mua jo omimassa seurakunnan jäseneksi.Sanoin: en halua liittyä.Muutaman kerran he pyysi kovasti,kehuen kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä ja sitten tunsin selvän hylkäämisen heidän taholtaan.Kun pidin oman pääni enkä antanut sitä muille:)
Todella tajusin kuinka kalastellaan ihmisiä,mutta varoituskellot soi.En mennyt kalastajan haaviin.Sillä monet on sielläkin joutuneet eroamaan.
Eräs ihminen kertoi kuinka kun yritys oli mennyt nurin,niin erotettiin helluntai-seurakunnasta.
Ja eräs jolle tuli avioero niin erotettiin-hups hei.
Koska en tuntenut kuuluvani täydelliseten sakkiin ja täydellisten seurakuntaan katsoin viisaammaksi pitäytyä omassa mielipiteessäni.Olen kuullut niin paljon kauhujuttuja helluntailaisuudesta ja mulla on paljon tuttuja jotka on eronnut sieltä,koska heitä on painostettu milloin milläkin tavalla ja uhkailtu.
Miksi mennä sutta pakoon kun tulee karhu vastaan.
EPÄONNISTUNEEN MISSIOSSAAN, (ILMEISESTI PYHÄ HENKI ON JÄTTÄNYT PORUKAN JOSTAIN SYYSTÄ) JA NYT HÄN PURKAA PETTYMYSTÄÄN TÄÄLLÄ HELLUNTAIPALSTALLA. RUKOILLAAN HÄNEN PUOLESTAAN.
ja hyvää!
Kas, taisit sohaista muurahaispesään (enkä itse edes ymmärrä miksi kiehuu).
Paavalillahan oli se periaate, että hän ei julistanut eikä perustanut seurakuntia siellä, missä joku toinen oli sen jo tehnyt (Rm. 15:20). Voimme siis päätellä, ettei seurakunnan alkuvaiheissa kuvaamasi kaltaista kalastelua ollut havaittavissa.
Itse olen alusta alkaen vierastanut päivinämme niin yleisesti vallalla olevaa puuhastelua ja kokemushakuisuutta hengellisessä toiminnassa (josta näyttää tulleen itsetarkoitus ja lahjojen tavoittelusta ja korostamisesta niin tärkeä asia, että lahjojen Antaja on jäänyt toiselle sijalle, jos sillekään). Paljon olen joutunut kipuilemaan mihin kokouksiin ohjaisin synnin tuntoon tulleita ihmisiä, että he saisivat kuulla Kristuksen evenkeliumia ja tervettä opetusta. Elämme vaikeita aikoja, joista Paavali ennusti selvin sanoin monille seurakunnille. Timoteukselle osoittamissaan kirjeissä hän erityisesti käsitteli näitä tulevia aikoja, jolloin monet luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja.
Vapaissa suunnissa on ollut nähtävissä sellaista toimintaa, että ihmisiä kalastellaan kokouksiin jonkun nimekkään julkkiksen avulla, kun ilmoituksissa kerrotaan hänen olevan kokouksissa mukana. Näin ihmiset menevät katsomaan julkkista eivätkä etsimään syntisten Ystävää. Toki samanlaista toimintaa lienee havaittavissa kirkonkin piirissä, mutta en ole yhtä mittavana mainontana tällaista havainnut.
Ihmettelen aloituksesi alla olevia kirjoituksia. Ei näitä totuuksia maton alle voida lakaista huutamalla ja aloituksen tuomitsemalla. Totta tässä, että "se koira älähtää johon kalikka kalahtaa". Meillä ihmisillä on lähes parantumaton tapa -jonkun asian sattuessa meihin- ruveta puolustus- tai hyökkäyskannalle sen sijasta, että tutkisimme itseämme ja nöyrtyisimme myöntämään virheitämme. Niitä on meissä kaikissa.
Hyvää pyhäpäivää Sinulle Basker.
MUSTAMAALATA YHTEISÖJÄ JOIDEN KAUTTA JUMALA TOIMII MM:
Rakas lukija tutustu elävään Jumalaan:
http://www.nokiamissio.com/
väitätkö ettei suomalaisista 90% elä kuin pakanat ja ole evankeliumin tarpeessa? Kyllä seurakuntia tarvitaan lisää, kun kastekirkko ei pelasta kuin ehkä 1% vaikka verorahoja tuhlaakin runoiltoihin ym turhiin hömpötyksiin, ja piispat eivät tunne Jumalaa vain kirkkonsa kuivat käsikirjat.
Vastaan Sinulle aivan henkilökohtaisesti. Lopeta jaarittelut ja ota yhteys minuun osoitteella
[email protected] tai postitse Jukka Virtanen 09120 Karjalohja
Jutellaan sitten hetkinen näistä asioista. Tulet vain pois salaisesta tuntemattomuudestasi ja otat yhteyttä niin saat vastauksia. Odotan yhteydenottoasi. Itse toimin julkisesti ja omalla nimelläni ja toimintatapani ovat seurakuntien tiedossa.
keskustella ajan sallimissa puitteissa, en hyväksy sen enempää uskovien kuin uskomattomienkaan parjaustoimintaa. toisekseen nimellä keskustelu ei ole tärkeää vaan asiasisältö. voi olla tietoturvariski laittaa nimensä nettilevitykseen.
Jukka Virtanen
[email protected]
mies, joka luottaa Jumalan huolenpitoon ja varjelukseen nettiyhteyksiä myöten.
En väitä, olen kanssasi samaa mieltä; kansamme tarvitsee kipeästi evankeliumin julistusta. Ymmärsit ehkä kirjoitukseni väärin tai ilmaisin itseäni väärin. Herran tuntemus on lähes kadonnut maastamme ja vähän on niitä, joilla on henkilökohtainen suhde ylösnousseeseen Herraan.
Kirjoituksellani tarkoitin mm. sitä, että en pidä oikeana vallitsevaa ilmiötä, jossa juostaan uskoon tulleita julkkiksia tai valovoimaisia saarnaajia kuulemassa sen sijasta, että sisimmän syvin jano olisi kohdata kokouksissa syntisten Vapahtaja Jeesus; ei ulkonaisten ihmeiden ja merkkien tekijänä vaan mielenmuutoksen ja kääntymyksen kautta uuden sydämen ja iankaikkisen elämän antavana Herrana.
Mitä tulee päiviemme kokouskäytäntöihin, tapahtumiin ja opetukseen sekä uskovaisiksi itseään kutsuvien elämäntapoihin, niin Paavalin sanat Timoteukselle ovat mitä vakavammin otettavat (1 Tim. 4:1-3, 2 Tim. 3:1-8).
Itse elän uskossa Herraan Jeesukseen s.o Hän minussa ja minä Hänessä. Pidän Jumalan Seurakuntaa universaalisena, johon kuuluvat kaikki elävät ja jo pois nukkuneet Kristuksen omat. Raamatustani en löydä tukea monelle erilliselle paikallisseurakunnalle samalla paikkakunnalla vaan Jumalan tahto on, että paikallisseurakunta on selkeästi maantieteellisin rajoin rajattu universaalisen Kristuksen seurakunnan paikallinen kokonaisuus. Koska olen liikkeellä tästä lähtökohdasta käsin, en kalastele uskovaisia paikkakunnalla mihinkään (uskon)suuntaan; odotan vaan Jeesuksen rukouksen täyttyvän kullakin paikkakunnalla asuvien uskovaisten kesken, että "he yhtä olisivat niin kuin me olemme yhtä". Käyn eri uskonsuuntien alla kokoontuvien veljien ja siskojen luona ja heidän kokouksissaan, siunaan heitä ja pidän heitä Kristuksen omaisuutena ja pyhinä.
Me voimme käytännössä yhdistyä vain sillä tavalla, että opimme tuntemaan syvästi Jeesuksen Kristuksen henkilökohtaisesti ja elämällä sellaisessa rakkauden yhteydessä Häneen, että haluamme tehdä Hänen tahtonsa omassa elämässämme ja rakastaa toisiamme Lunastuksen perustuksella. Älkäämme rakentako muulle perustukselle kuin tälle Kalliolle, sillä muille perustuksille rakennettu rakennus ei tule kestämään ajan myrskyissä (Mt.7:24-27 ja sanojana itse Jeesus).
Asenteesi on terveellä pohjalla, ja totta on, mitä Paavali sanoo. Arvatenkin tartuin tosiaan arkaan aiheeseen, kun katson, minkä vihamyrskyn nostatin. Aika monta kalamiestä on jopa pistänyt aiheesta uuden aloituksenkin.
parempi on saada uusia uskovia kuin seurakunnasta toiseen juoksevia tyytymättömiä jäseniä. Tietysti jokaisella on oikeus kuulua ja liittyä minne haluaa ja joskus esim avioerotilanteessa se on tarpeellistakin vaihtaa ympyröitä. Missä olet noin outoa seurakunta vaihtoa kokenut ja miksi se sinua loukkaa jos joku ihminen haluaa kuulua luterilaiseen kirkkoon ja joku toinen vapaakirkkoon, eikös se ole jokaisen oma asia ja samaan taivaaseen ne kaikki menee kuitenkin, että se yhteiskristillisyys on kyllä kristillisyyden siunatuin muoto mielestäni, eikä lahkolaisuus.
Itse en kuulu mihinkään seurakuntaan enkä silti ole pakana.ei seurakunta ketään uskovaiseksi tee.ja jos on seurakunnan jäsen,niin silloin kantaa vaan muidenkin saastat ja demonit,sukukiroukset ym.on paljon puhtaampaa olla irti kaikesta.näin ei tarvi enää muiden saastoja kantaa.
Kirjotit veljeni asiaa ja yhdyn sanomaasi. Onhan Raamatussakin 'julkkiksia' tullut uskoon ja heillä on oma jukisuusarvo. Mm Portto-Raahab ja nainen Sykarin kaivolla.
Sinänsä asiassa ei ole pahaa kun vain perimmäinen motiivi on kirkastaa pelastusta ja Kristusta Jeesusta.
Toisen apajalla pyytäminen on raukkamaista. Ei koskaan saa kalastaa sieluja kristillisestä seurakunnasta vaan aina maailmasta.
Eiks niin?
Baskerin aloitus oli asiaa!
Ei helevetti.. täällähän ihan kunnolla pilataan karjalohjan mainetta.. Tiedoksi kaikille: karjalohjalta löytyy kyllä muitankin kuin uskoon hurahtaneita äijiä..
http://www.kaantopiiri.org/
http://www.tacf.org/
http://www.kaantopiiri.org/suomi/linkit/linkit.htm
http://www.nokiamissio.com/
http://helsinki.nokiamissio.fi/
http://kokkola.nokiamissio.fi/
http://tampere.nokiamissio.fi/
Täällä harvoin vierailleena ihmettelen suuresti hellareitten suhtautumista ihan asialliseen ja ajankohtaiseen kysymykseen.
Taitaa olla siellä "kiellettyjen aiheiden" listalla vastauksista päätellen.
"""Mitä mieltä TE olette siitä, että yksi uskovaisten porukka haalii uusia jäseniä muiden ryhmien uskovaisista?"""
Kuka on siunannut tälläisen toiminnan, jostain se siunaus tulee. Onko tämä helluntai-illuminaatin suunnittelema toteutus?
on työtä kaikille seurakunnille liikaakin, lisää hyviä seurakuntia kaivataan alueelle.
Uskovien haalimisesta en osaa sanoa, mutta käsittäisin, että jokainen maassamme toimiva kristillinen seurakunta pyrkii julistamaan oman valonsa mukaisesti evankeliumia.
Jos se saa vastakaikua kuulijoissa, niin eikö se ole aika johdonmukaista, jos tällainen ihminen voi jopa liittyä kyseiseen seurakuntaan, jossa on kokenut saaneensa tervettä ja tasapainoista Sanaa, jossa Jeesus Kristus on keskipisteenä.
Maassammehan vallitsee uskonnonvapaus, joka oikeuttaa ihmiset myös valitsemaan itselleen sellaisen seurakuntayhteyden, jonka kokee oikeaksi.
Aika merkillistä, jos uskovien valinnan perusteena on jokin menestysteologian kaltainen huuhaajuttu.
Itse en ole koskaan kokenut menestysteologiaa, enkä torontolaisuutta raamatullisiksi asioiksi.
Minuun ei tee vaikutusta muu kuin Kristus-keskeinen ristin evankeliumi, joka kutsuu syntisiä seuraamaan Jeesusta.
On hälyttävää, jos raha, maine ja kunnia saavat ihmisten mielissä sen paikan, joka kuuluu vain Jeesukselle. Tällöin ihmisten motiivit ovat tarkistuksen tarpeessa, jos Jeesus on laitettu jonnekin nurkkaan vain pahan päivän varalle.
Minulle on aivan sama, mihin seurakuntaan uskova kuuluu, jos vain kuuluu Jeesukselle. En jaksa huolestua, jos seurakuntani jäsen siirtyy johonkin toiseen seurakuntaan, jos hän pitää kiinni Jeesuksesta ja Hänen armostaan ja totuudestaan.
Ihmisille pitää sallia vapaus tehdä omat valintansa omassa elämässään, sillä kaikkihan on vapaaehtoista. Ei ketään pidä pakottaa mihinkään.
Seurakuntien ei koskaan pitäisi sortua kilpailemaan uskovista, sillä kuitenkin loppujen lopuksi, mehän teemme työtä saman Herran palvelijoina.
Mitä ihmeen virkaa on taistella toisiamme vastaan, jos kerran yhteinen vihollinen on nimeltään Perkele, joka haluaa juuri sitä, että uskovat moittisivat ja vikoilisivat toisiaan?
Jeesuksen harras halu on, että uskovat rakastavat ja kunnioittavat toisiaan yli seurakuntarajojen.
En pidä kalastelua hyväksyttävänä, mutta en myöskään kannata sitä, että uskovien valinnan vapautta rajoitetaan tai estetään.
Tuota rahaa en ole havainnut kiistakysymykseksi uusissa seurakunnissa, mutta joissain jäykistyneissä vanhoissa se kaihertaa, kun pohditaan miten kannatus saadaan kasvuun, kun ihmiset eivät penseinä enää anna sekä haluavat muuttaa eläviin seurakuntiin ja vievät tuet mukanaan. Silloin pitäisi herätä etsimään Jumalan tahtoa seurakunnan tilaan.
Menestysteologiaa en ole suomessa havainnut, mutta menehtymisteologiaa kylläkin enemmän.
Kyllä vanhemmilla kirkoilla on selvä itsetutkistelun paikka, jos takaovi vetää ja porukkaa lappaa ulos.
Ev.lut.-kirkon prosentuaalinen osuus Suomen kansalaisista vähenee koko ajan. Veikkaanpa, että liberaaliteologialla on osuutensa hävikissä. Jos Raamatusta ei jätetä jäljelle muuta kuin kannet ja konjunktiot, niin paljonko sitä tulee ravituksi. Sanottakoon, että kirkossa on vielä paljon hyvää ja elävääkin, ei silti.
Sama itsetutkailuhan se koskee myös ns. vapaita suuntia. Mikään ei ole itsestäänselvyys, kun ajatellaan jäsenten seurakuntauskollisuutta.
Jumalan virta kyllä löytää uudet uomansa, jos vanhat uomat kuivuvat ja tukkeutuvat.
Menestysteologia tosiaan pysyköön Jenkkilässä. Siellähän raha on kaiken a&o, joka asema kuuluu Raamatun mukaan Jeesukselle.
Samoilla linjoilla liikutaan! Siunausta kaikessa työssäsi.
Kiitos samoin. Jeesuksen siunausta sinulle ja työllesi!
että monissa paikallisseurakunnissamme ns."kalastellaan" edelleenkin porukkaa siihen "omaan leiriin", niinkuin tehtiin -80 luvun jälkeen..
Varsinkin pienissä vastaperustetuissa seurakunnissa tämä on tyypillistä myös tämänpäivän todellisuudessa vaeltaessamme.
Eikä siihen suinkaan helluntailaiset yksinään syyllisty, vaan näitä "kalastelijoita" löytyy myös vapaakirkollisista sekä adventisteista. Ja sanoisin, että nämä kaksi viimeksi mainittua ovat helluntailaisia aktiivisemmat näissä toimissaan.
Ja tällaista minä ihmettelen kyllä kovastikin, että miksi nämä - jo Kristukselle voitetut sielut - olisi vielä uudelleen "voitettava" kalastajan "omaan leiriin", kun Isä Jumala on johdattanut heidät siihen paikkaansa, jonka he itse kokevat omaksi kotiseurakunnakseen!
Ei tartte sitten ihmetellä, miksi erinimisten seurakuntiemme välisissä suhteissa ilmenee kitkaa ja yhteistyömuodot yhteiskristillisissä jutuissa jäävät pelkästään puheen pölinäksi..
Kiitos Herrallemme Jeesukselle näistä Baskerin kaltaisista keskustelunavaajista, jotka rohkenevat kääntää seurakuntiemme matot rullalle. Aamen!
on paljon helpompaa ja innostavampaa kääriä rullalle naapuriseurakunnan matot, kuin omansa.
en tuedä, mihin baskeri nojaa väitteensä luterilaisten helluntailaisiin siirtymisestä. helluntaiseurakuntien jäsenmäärät kun eivät muutamaa poikkeusta lukuunottamatta ole kasvaneet viimeisen kymmenen vuoden aikana.
jos saan sanoa mielipiteeni aitauksesta toiseen siirtymisestä, niin luulenpa, että liikenne on suuntautunut lähinnä "vanhoista kirkoista" torontolaisuuden melskeessä syntyneisiin ns. seurakuntiin.
nähkääs, kun asia on niin, että hyvin harva helluntaikirkko lähti torontolaisuuteen mukaan. kyse ei siis voi olla mistään massavaelluksesta helluntailaisuuteen. jos nyt baskerin asuinpaikkakunnalla (tai "muutaman tutun helluntailaisen") on niin käynyt, niin voiko tuosta nyt sitten taas tehdä yleistystä?
vähän raapaisin eriseurakuntien matonallla olevaa pintaa.. Samoin en mie yleistääkseni asiasta kirjoitellut..
Olet oikeassa. Se toronlaisuusjutska oli varsinainen lihakirves uskonsuunnissa. Mutta on seurakuntiemme toiminnoissakin kyllä jotain häikkää, kun porukat jäävät monesti sille "omalle" tielleen..
kaupungin toinen pienehkö seurakunta oli kuoleentunut. osa porukasta etsi Herraa ja alkoi ylistys ja rukousillat torstaisin. Herra ilmestyi väkevästi, väkimäärä näissä kokouksissa lisääntyi. mutta sitten vanhemmisto kielsi illat kirkossa. vähän ajan kuluttua ylistysporukka perusti paikkakunnalle oman karismaattisen seurakunnan ja merkittävä osa elävistä kristityistä meni siihen. vanhat kuoleentuneet jäivät riitelemään keskenään. minusta ratkaisu oli ainoa mahdollinen.
"Herra ilmestyi väkevästi" kätkee joskus sisälleen jos jonkinlaista harhaa.
yleensä ko. "väkevien ylistysporukoiden" vaikutuksesta seurakuntiin on tullut väkevää hajaannusta. aivan kuten tässä tositapauksessakin on käynyt ilmi.
väkevien ylistäjien mielestä suuri osa seurakuntaa vanhimmistoineen päivineen oli kuoleentunut ja riitaisa. oletan kuitenkin, että seurakuntaan tuli riitaisuutta aimo annos väkevän ylistysporukan myötä!
siinä mielessä karismaattisen ja väkevän ylistysporukan lähtö oli hyvä ratkaisu.
luulen, että vastaus häikkään löytyy ilmestyskirjan luvuista 2 ja 3.
saalemin jäsen kävi ylistyskokouksissa ja tuntee asian, toinen ystäväni johti uutta seurakuntaa, siirtyi sittemmin toiseen seurakuntaan lapsityön vuoksi, yksi ystäväni on edelleen mukana, mutta alkuperäinen seurakunta on varsin kuollut, enää ei järjestetä evankeliointitilaisuuksia ostoskeskuksissa kuin ennen, uusi seurakunta toimii kadulla, koska se porukka teki sitä ennenkin. ihmettelen tode, kommenttejasi kun et mistään mitään tiedä...
'tode' taitaa olla sitä vanhoillishelluntailaista kaartia, jotka ajattelee kaikesta negatiiviselta kantilta katsellen. Yleensä nämä ovat asioista sitä mieltä, että: kun ei ole ennenkään tehty, niin eipä ole syytä ottaa huomioon uusia ajatuksia nuoremmilta..
Jos nyt olisikin niin, että vain muutama tuttuni olisi vaihtanut seurakuntaa, mutta asia ei ole niin. Olen asunut useilla paikkakunnilla Suomessa ja Ruotsissa ja siellä, missä menestysteologia ja torontolaisuus ovat nousseet, uskovia luterilaisia on siirtynyt vapaisiin suuntiin, joihin myös uudet pirstaleseurakunnat lasketaan. Samanlaisia tietoja olen lisäksi myös kuullut eri puolilta Suomea. Ei mitään joukkopakoa, mutta havaittavaa loikkarointia kyllä. Ja mattoja on tullut muuten ihan ensiksi tullut rullailtua KL :ssä...
.........
tode olet siitä, että kaikki tällainen "elämys"-hakuien kristillisyys, jossa haetaan kokemuksia, johtaa ajattelun ja ymmärtämisen väheksymiseen ja sitä kautta yltiöpäiseen sekoiluun.
Sen jälkeen saa jumalan nimissä tehdä mitä vaan, ja kaikki muut ovat vanhoillisia jarruttajia.
Oletko koskaan pohtinut kokemuksien korostamisen vaikutusta?
Miksi meillä korostetaan ylipäätään kokemuksia?
Mitä hyötyä siitä on?
Kun oikein pitkälle ajatellaan , on se harhaoppia, koska Jumala ei halua meidän kokevan kokemuksia, vaan korostaa uskon merkitystä.
Kokemuksethan eivät ole enää uskoa, vaan jo koettua.
Esim sähkö. Kun sinulle julistetaan evankeliumia sähkön voimasta, voit uskoa sen, mutta jos tartut johtoihin kiinni saat väkevän kokemuksen, ja voit vaikka kaatua sen voimasta, Silloin suhteesi sähköön ei ole enää uskon asia, vaan olet kokenut sen jo tässä elämässä. Voiman kosketuksen!
noinhan se menee.
ai olenko koskaan pohtinut kokemuksien korostamisen vaikutusta?
olen kasvanut seurakunnassa, jossa ei ole niin kovasti perehdytty kokemusperäiseen kristillisyyteen ja voisi sanoa, että ollaan menty liiankin kauas siitä aidosta kokemuksellisuudesta, jonka voisi sanoa olevan jopa jossakin määrin tärkeää uskovalle ihmiselle.
kun asiaa oikein tässä alkaa miettimään, niin tämänhetkiseen tilanteeseen elämystenhakurintamaan nähden, on ihan varmasti ollut hyvä, että on pysytelty "järjen valossa".
usko ilman tekoja on kuollut Jeesus opetti, Jeesus nimenomaan uskoi, teki ja koki asioita, näin tulee meidänkin tehdä. Voit kokea iloa, jos uskot Jumalan sanaan, ilo Herrassa on meidän väkevyytemme. Ihmeet ja merkit seuraa uskoa ja sitä Pyhän Hengen suloisuuttakin saa kokea. On liian paljon saatanan sitomia kärsiviä epäuskoonsa vajonneita uskovia omavanhurskauden kaapuun pukeutuneita. Sellainen ei pelasta uskomattomia, heillä on omiakin murheita, miksi ottaa vielä kristittyjen taakat harteilleen?
...jo aiemmin mainitusta "yhteiskristillisyydestä"..
täällä meilläpäin se sama "srk", joka aloitti toimintansa "yhteiskristillisesti", on taas aloittanut *yhteiskristilliset* tilaisuutensa.
hupaisaa tilanteessa on, että uudelleen tormistautunut "srk" on saanut vanhat kantaseurakunnat entistä läheisempään yhteishenkeen. kovasti tuntuu luterilaisella kirkkoherralla olevan tarvetta neuvonpitoon helluntai-kirkkoherran kanssa ja päinvastoin!
minun nähdäkseni kirkherrojen ensisijaisena huolena ei ole vierailla vesillä kalastaminen, vaan lampaiden hengellinen terveydentila.
http://www.rukousystavat.fi/mparan.html
http://www.rukousystavat.fi/illat.html
http://tampere.nokiamissio.fi/