Minä julistin heille täydellistä rakkautta. Minä julistin heille kaikkien ihmisten olevan keskenään sisaria ja veljiä. Minä kehotin heitä ymmärtämään, että kaikki ovat Yhtä ja Yksi rakkaudessa. Minä toin heille Jumalan sydämen. Minä tahdoin heidän ymmärtävän, että kaikki ihmiset siirtyvät ruumiin kuoleman jälkeen Yhteen Ylösnousemukseen.
He uhrasivat minut ja tekivät siitä uskonnon. Sekin Minun piti vielä sietää....!
Minä tulin uskonnon uhriksi!
He uhrasivat minut ja tekivät siitä uskonnon. Sekin Minun piti vielä sietää....!
Minä tulin uskonnon uhriksi!
Vastaukset 4
Vanhimmat
hyvä huomio
Pahoittelen kristittyjen puolesta, että he muistuttavat sinua tapauksestasi patsailla ja muilla kuvilla.
Muistaakseni sen puun alla rukoillessasi, hyväksyit kohtalosi. Isäsi olisi sen pystynyt estämään, muttei halunnut.
...täydellinen rakkaus?
Sitäkö että uhraa henkensä tietäen että kolmantena päivänä nousee kuitenkin kuolleista ja sen jälkeen pääsee taivaan riemuihin?
Kyl mäki kuolisin oikein mieluusti, ja kestäisin kidutukset ja kauhut jos tietäisin herääväni kuolleista kolmantena päivänä.
Ja saisin sen seurauksena kantaa "täydellisen rakkauden" sädekehää pääni päällä.
Mikä estäis? Kaikessa karmeudessaan hieno kokemushan se lopulta olisi!
Kerrohan nyt millä tavalla Jeesuksen kärsimyksiä voisi edes verrata tavallisten nykypäivän monien monien miljoonien ihmisten kärsimyksiin, joilla ei ole toivoa herätä kuolleista kolmantena päivänä?
On monia hirvittäviä kärsimyksiä joita Jeesus ei raamatun mukaan kärsinyt.
Joutuiko hän esim. lapsena vauvasta asti jatkuvan sadistisen raiskauksen kohteeksi.
Eikö hän saanut nauttia Marian hellasta huomasta, eristyiskohtelusta koko lapsuutensa erityisesti siksi koska Maria tieti Jeesuksen erityislaatuisuuden?
Ja onko kukaan tullut ajatelleeksi Joosefin roolia Jeesuksen kasvatti- isänä? Joosefin on täytynyt olla erityisen hyvä ja suvaitsevainen mies, hellä isä koska suvaitsi vaimolleen _avioliiton ulkopuolisen_ lapsen.
Niin, Jeesushan oli tosiaan _avioliiton ulkopuolinen_ lapsi jossa aviorikoksen toinen osapuoli oli Pyhä Henki!
Mutta taas asiaan... joutuiko Jeesus esim. kokemaan sen että vatsa viilletään auki ja hänen kantamansa sikiö revitään ulos, kuten monissa sotakertomuksissa kerrotaan tapahtuneen monille viattomile siviileille esim. Vietnamin sodan aikaan?
Joutuiko hän kokemaan sen että hänen kuolemansa jälkeen hänen irtileikattu päänsä on vain sen arvoinen että sillä voidaan pelata jalkapalloa vähän aikaa ja sen jälkeen heittää kaatopaikalle kuten joidenkin tämän jumalanluoman maailman maiden vankiloissa?
Joutuiko hän näkemään rakkaan perheensä nääntymisen nälkään, aidsiin tai johonkin muuhun epidemiaan, kuten monille tuhansille ihmisille tänäkin päivänä tapahtuu ympäri maailmaa vain siksi että ovat sattuneet syntymään tiettyyn paikkaan tiettynä aikana?
Joutuiko hän kuolemaan mutavyöryssä, tulivuorenpurkauksessa tai lumivyöryssä tukehtuen liejuun, lumeen tai palaen kuoliaaksi ilman että kukaan koskaan tulisi häntä löytämään, tai kukaan edes tajuaisi kaivata?
Joutuiko hän kokemaan mitä on hätä oman lapsen vuoksi? Käsittääkseni Jessellä ei ollut omia lapsia.
Joutuiko hän koskaan elämään vaikkapa 50 vuotta täysin yksin erakkona, ja sitten kuollen yksin siten ettei kukaan edes tiennyt että sellainen henkilö kuin tämä erakko oli edes olemassa? Joutuiko hän muumioitumaan omassa paskaisessa suurkaupungin yksiössään kuolleena vuosikausia ennenkuin joku pelkän etovan löyhkän perusteella viitsi mennä katsomaan ilmaisjakelulehtiröykkiöiden takaa että mikä kammottava muumio se sieltä oikein löytyy?
Jouduttiinko hänet hautaamaan ilman yhtäkään surijaa?
Joutuiko hän kuolemaan siten että kukaan ei koskaan edes tiennyt että sellaista, sitä tiettyä sitä yhtä persoonaa oli edes olemassa?
Tässä maailmassa on ihmisiä jotka kuolevat ilman että kukaan tiesi heidän olemassaolostaan koskaan.
***** Jeesuksella ei kovin paljoa liene valittamista näiden asioiden suhteen. ;-P *****
---
Niihin satoihin ja tuhansiin järkyttäviin ja täysin kohtuuttomiin ihmiskohtaloihin verrattuna joku saakelin ristinkuolema on sama kuin hyttysen pisto!
Erityisesti se mielessä pitäen, että kuolija tietää heräävänsä kolmantena päivänä taas henkiin.
Millaista EPÄTOIVOA joutuu kokemaan Jumalan poika?
Miten joku, joka tietää olevansa Jumalan, Kaikkivaltiaan poika, voisi koskaan kokea oikeasti epätoivoa? Eikö hän aina tiedä kuitenkin pelastuvansa milloin mistäkin ihan vain siksi koska on Jumalan poika?
Täysin absurdi käsitys on käsitys Jumalan Pojan epätoivosta.
---
Että älä sä siellä ruikuta, "Jeesus Kristus"!
Ryhdistäyty, Jesse! Ryhdistäyty! Ota itsees niskasta kii!
Ja jos et nyt ihan koko maailmaa sentään viitsi pelastaa niin lopeta nyt ainakin tuon ristinkuolemasi ihannoiminen! Ristillä kuoleminen ei ole lähimainkaan hirvittävin tapa kuolla eikä likimainkaan kauhistuttavin tapa kantaa ihmisten syntitaakkoja.
Päinvastoin, sillä Lusifeerillä taitaa olla paljon ankeammat oltavat mitä tulee ihmisten syntitaakkojen kantamiseen. Se Lusiferhan se pääasiallinen syntipukki ihmisten syntitaakkojen kantamiseen on vuosisatojen aikoina ollut eikö? Ei suinkaan mikään Jeesus. Siis niiden syntitaakkojen jotka meidän ihmisten pitäisi kantaa ihan itse.
Omat mokamme, omat virheemme, itse tehdyt väärät valintamme ja niiden seuraukset, kaikki rikkomuksemme, typeryytemme ynnä ääliömäisyytemme, jotka itse olemme päättäneet tehdä.
En yhtään ihmettele jos Lucifer on burn outissa...