Minä julistin heille täydellistä rakkautta. Minä julistin heille kaikkien ihmisten olevan keskenään sisaria ja veljiä. Minä kehotin heitä ymmärtämään, että kaikki ovat Yhtä ja Yksi rakkaudessa. Minä toin heille Jumalan sydämen. Minä tahdoin heidän ymmärtävän, että kaikki ihmiset siirtyvät ruumiin kuoleman jälkeen Yhteen Ylösnousemukseen.
He uhrasivat minut ja tekivät siitä uskonnon. Sekin Minun piti vielä sietää....!
Minä tulin uskonnon uhriksi!
He uhrasivat minut ja tekivät siitä uskonnon. Sekin Minun piti vielä sietää....!
Minä tulin uskonnon uhriksi!
Vastaukset 16
Vanhimmat
"Sillä monta tulee minun nimessäni sanoen: 'Minä olen Kristus', ja he eksyttävät monta."
Mark. 13:6
"Monta tulee minun nimessäni sanoen: 'Minä se olen', ja he eksyttävät monta."
Sillä "rakkaus ei muista kärsimäänsä pahaa."
>>>Sillä "rakkaus ei muista kärsimäänsä pahaa." >>>
- Tuohan selittääkin sen, että kenelläkään ihmisellä ei ole rakkautta, koska kaikki muistelevat kärsimäänsä pahaa (elleivät ole kokeneet täydellistä muistinmenetystä).
ihminen voi kyllä muistella kärsimäänsä pahaa, mutta se täydellinen rakkaus joka uskovassa on lähtöisin Jumalasta, ja on vuodatettu sydämiimme Pyhän Hengen kautta, ei muistele eikä muistuta meitä kärsimästämme pahasta.
Jos ikävät asiat ja vääryydet joiden kohteeksi olemme joutuneet, tulevat mieleen, rakkaus auttaa näkemään nuo asiat sovituksen läpi, jolloin pahuudelta katkeaa kärki. Emme siis muistele asioita pahan vallassa. Siitä kait on kyse.
Tietysti voidaan muistella asioita pahan vallassa, siis katkerina ja anteeksiantamattomina, mutta tätä ei tee Jumalan vaikuttama agape-rakkaus meissä vaan oma lihallisuutemme, jolloin pitäisi nöyrästi mennä Jumalan eteen ja tehdä parannus.
Asiahan on niin että jos joku tekee minua kohtaan väärin, se on hänen syntinsä josta hän on vastuussa, mutta jos minä en anna hänelle anteeksi silloin onkin jo kyseessä minun syntini, josta minä yksin olen vastuussa. Anteeksiantamattomuutta en voi sysätä kenenkään toisen harteille - minulle kun on Kristuksessa avattu ihana sovituksen ja armon tie.
Vielä: että Jumalan rakkaus on vuodatettu sydämiimme Pyhän Hengen kautta tarkoittaa siis jotakin paljon enemmän kuin omaa rakkauttamme ja kykyämme inhimillisesti rakastaa.
Jumala ei kehitä ja jalosta minun rakkauttani toisia ihmisiä kohtaan, ensisijaisesti, vaan antaa vajavaisen ja ehdollisen rakkauteni tilalle oman, ehdottoman rakkautensa. Ristin kautta. Kyse on vain siitä nöyrrynkö vaikeuksissa ja katkeruuden yllättäessä, vienkö ne asiat Herralle ja luovun inhimillisestä oikeudestani vihata ja syyttää, teenkö omakohtaisesti parannusta kääntyen Jeesuksen puoleen ja annan Hänen sydämenlaatunsa vaikuttaa minussa.
Silloin en muistele kärsimääni pahaa - en siis aktiivisesti MUISTELE niitä asioita, mutta toki MUISTAN ne. Ja kun ne tulevat mieleen ja niitä ajattelen en enää näekään niitä pahoina, kun rakkaus on tehnyt minussa työtä, en siis ryve pahoissa ajatuksissa, myrkyttäen omaa sydäntäni, vaan näen ne asioina joiden yli Jeesus Kristus on vuodattanut verensä. Halleluja.
Meidän ei tarvitse kiinnittää mieltämme ihmisten pahuuteen kun voimme katsella Jeesuksen hyvyyttä.
Hänen ihmeellisen verensä turvissa saat siunata loukkaajiasi. Se on suurenmoinen voitto. Se osoittaa jotakin sellaista mihin emme itse kykene, ja se osoittaa nimenomaan että Jeesus on todellinen ja kykenevä - ihmeitä tekevä Vapahtaja kaikkialla missä emme ole kiinni omissa kyvyissämme ja teoissamme, vaan kuuliaisesti antaudumme Hänelle.
On ihanaa ammentaa sitä rakkautta, joka ei muistele kärsimäänsä pahaa.
Se on sydämenyhteyttä Jumalaan, joka Jeesuksen ristintyössä antoi anteeksi syntimme eikä enää niitä muistele! Siinä on lähtökohta. Eläkäämme sitä todeksi - oman katkeruutensa luovuttaminen tekee kyllä kipeää, varsinkin kun koemme että meillä on oikeus syyttää ja olla katkeria, ja ehkä sanomme itsellemme ettemme kykene antamaan anteeksi, mutta: kristinuskossa onkin kyse juuri siitä että kyvyttömyydessämme heittäydymme Kristuksen varaan.
Ihmiselle se on mahdotonta, mutta Jumalalle kaikki on mahdollista.
Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo.
Jeesus Kristus on uskon alkaja ja sen täyttäjä.
Jeesukseen katsovan uskon kautta saamme elää todeksi Jumalan mahdollisuuksia vajavaisuudessamme, hengellisten rikkauksien ja hyvinvoinnin, sisäisen parantumisen maailmaa, joka meille on yltäkylläisesti Kristuksessa annettu.
Voi, kunpa enemmän ottaisimme tämän todesta!
Kun kohtaamamme kärsimykset ja vääryydet nousevat mieleen älkäämme alkako rypeä niissä ja hokea itsellemme kuinka paljon pahaa olemme joutuneet kärsimään, niin että se myrkyttää mielemme, vaan katsokaamme niihin asioihin ja tekoihin armon todellisuudesta käsin, nähden ne yksinkertaisesti asioina joiden yli on Jeesus Kristus vuodattanut kallisarvoisen sovintoverensä. Tällöin koet vapautumista ja puhdistumista. Voit jopa rukoilla satuttajillesi kaikkea hyvää ja huutaa murtuneella sydämellä Herran puoleen että Hän heitä armahtaisi.
Hyvää asiaa tuo mitä kirjoitat. Kai tuo asia, että ei muistele kärsimäänsä pahaa, on samalla lailla tahdon asia kuin rakkauskin. Ei siis mitään sellaista saippuaoopperoiden esittelemää tunnehuumaa, vaan arkipäivän todellisuudessa pienten tekojen tekemistä, toisen ihmisen huomioon ottamista. Sitä että esittää asiat toisen ihmisen kannalta hyväntahtoisesti, kun voisi olla pahantahtoinenkin.
Kaikki ihmiset eivät ole samalla tavalla sosiaalisia ja ylisosiaalisia kuten eräät. En ole erityisen sosiaalinen luonne ja rakastan mieluummin kaukaa kuin läheltä. Monet ihmissuhteet mm. omaisiin onnistuvat parhaiten puhelimen avulla satojen kilometrien päästä. Läheisyys näissä mainituissa ihmissuhteissa on vaivalloista ja ahdistaa kaikkia osapuolia. Pitkän välimatkan säilyessä voin hyvin unohtaa nuo pahat teot ja laiminlyönnit, mutta läheisyys tuo helposti vanhat asiat mieleen. Kyllä minä silti rukoilen heidän puolestaan ja siunaan heitä ja ehkä vanhemmiten menetän muistiani enemmän niin että lakkaavat nuo vanhat asiat ahdistamasta.
Oma mielipiteeni on se, että useimmiten asioista keskusteleminen avoimesti ja asioiden selvittäminen auttaisi näissä anteeksiantamisissa ja vääryyksien unohtamisessa. Mutta jos omat vanhemmat sulkeutuvat oman virheettömyytensä taakse ja syyllistävät lapsensa, niin miten tällainen anteeksiannetaan, unohdetaan ja vielä rakastetaan. Jumala saa ihan vapaasti auttaa, kiitos!
...ja nämä ovat todella kipeitä asioita tällaiset. Vaikka et varsinaisesti tapahtumia kuvaile niin rivien välistä välittyy se kipu ja konflikti joka teillä on.
Muistutan kuitenkin, että anteeksiantamuksessa ei ole oikeastaan kyse sinun ja vanhempiesi suhteesta, siis silloin kun on kyse anteeksiantamuksesta heitä kohtaan. Anteeksiantamuksessa niitä kohtaan jotka ovat sinua vasten rikkoneet on kyse sinun ja Jumalan välisestä suhteesta ensisijaisesti. Hassua. Mutta niin se vain on. Eikä toisin voi ollakaan.
Kaikessa ja kaikkialla elämme kristittyinä suhteessa rakastavaan Jumalaan. Jokaisen ihmissuhteen keskellä. Jokaisen tilanteen keskellä. Jokainen ihmissuhdekin on siis samalla suhde Jeesukseen koska Hän on meidän kanssamme siinä suhteessa.
Hänen rakkauttaan katsellen voimme antaa anteeksi.
On tärkeää ettei asioita yritetä unohtaa tukahduttamalla ja hautaamalla ne käsittelemättä. Tässä tehdään monta kertaa virheitä. Jos asiat huiskaistaan maton alle niin siellä ne pullottavat ja oireilevat sitten jollakin tavalla, vaikka emme ymmärtäisi mistä oireilumme johtuu.
Saamme käsitellä asiat Jeesuksen kanssa!
Anteeksiantaminen on tahdonpäätös ja sen kautta tunne-elämäkin voi vähitellen parantua, kunhan annamme Jumalalle LUVAN parantaa. Sanoudumme irti kaikesta katkeruuden ja syyllistämisen hengestä Jeesuksen nimessä. Hänen sylissään saa itkunsa itkeä.
Kun olemme niin paljon anteeksisaaneet, Matt. 18:21-35.
Eräs asia jota Pyhä Henki on minulle vähän avannut, puhuttelee sisintäni näiden kysymysten äärellä kovasti, tällainen: Jos minulla on anteeksiantamattomuutta YHTÄKIN ihmistä kohtaan, se heijastuu väistämättä KAIKKIIN ihmissuhteisiini.
Kyse on sinun ja Jeesuksen välisestä asiasta. Käsittele tätä kipuasi Hänen kanssaan. Hän ei väheksy eikä aliarvioi kokemaasi loukatuksi tulemisen tunnetta. Hän ei sano että kokemasi asiat on niin mitättömiä että toki ne voi antaa anteeksi. Ei, kun Jeesus sanoo että meidän tulee antaa anteeksi niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet (Isä meidän -rukouksen tuttu kohta!), niin se tarkoittaa että meitä vastaan on TODELLA RIKOTTU. Se ei ole Jumalan edessä vähäpätöinen asia ja Hän ymmärtää ihmisen kivun. Juuri sen vuoksi tulee antaa anteeksi, koska se on turvautumista Jumalaan, totuudessa.
Kun juttelet näistä asioista Jeesuksen kanssa suostu hyväksymään että kaikki asiat on juuri sillä tavalla kuin Hän sanoo niiden olevan ja käsittele totuudessa jokainen sisimmästäsi nouseva asia, jonka Pyhä Henki tuo valoon.
Jumalalla on hyvä tahto sinua kohtaan.
Voimaa ja jaksamista!
....anteeksiantamuksessa niitä kohtaan jotka ovat sinua vastaan rikkoneet on kyse sinun ja Jumalan välisestä suhteesta ensisijaisesti.Hassua....siis toisin sanoen:rakasta Jumalaa,itseäsi ja lähimmäistäsi. Tarkoitan että jos sinä jostain syystä "vihaat" itseäsi,kuinka voit rakastaa lähimmäistäsi ja jumalaa?
saarnattu Matt.22:39 sanojen pohjalta, jossa Jeesus heti Jumalan rakastamisen jälkeen antaa toisen suuren, edelliseen käskyyn kiinteästi liittyvän: "Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi." Näin muodostuu rakkauden kaksoiskäsky. "Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi. Ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi."
Kristillisessä kentässähän on omat muoti-ilmiönsä ja trendinsä jotka vaihtelevat aika ajoin kuten kaikessa yhteisöllisessä toiminnassa. Yksi trendikäs slogan, joka tuli suosituksi 1990-luvulla kun kiinnostus sielunhoidollisiin asioihin levisi seurakunnissa, oli juuri tämä: Jos ei rakasta itseään ei voi rakastaa myöskään lähimmäistään. Asiassa on tietenkin perää mutta niinkuin kaikessa tässäkin voidaan vetää överiksi, jolloin reilu kuuliaisuus ja parannuksentekeminen sivuutetaan ihmiskeskeisellä psykologisoinnilla, haavojen parantumisen sijasta lähdetään hemmottelemaan ja paapomaan haavoittunutta itseä. Kaikkia trendejä olisi siis hyvä peilata Jumalan sanaa vasten jotta säilyy tasapaino ja terve ymmärrys.
George Werwer kuvaa lähimmäisen rakastamista - niinkuin itseä rakastetaan - hyvin käytännöllisesti eräässä kirjassaan, kun hän sanoo että terve itserakkautemme alkaa toimia välittömästi herättyämme. Puemme vaatteet ylle, teemme aamupalaa eli huolehdimme ruumiimme tarpeista, ehkä pesemme hampaat jne. Samoin tulisi rakastaa lähimmäistä: nähdä huolta hänen tarpeidensa tyydyttämisen eteen (ravinto, vaatteet). Kuten Johannes kirjoittaa, että älkäämme rakastako vain sanallisesti, jolloin se on turhaa höpinää, vaan osoittakaamme välittämistä käytännössä. "Lapsukaiset, älkäämme rakastako sanalla tai kielellä, vaan teossa ja totuudessa." (1.Joh.3:18).
Lähimmäisen rakastaminen on käsky, ja siihen sitten kuuluu että itseäkin pitää rakastaa.
Ei voi laiminlyödä lähimmäisiä, kävellä heidän tarpeiden ohi ja olla tarkoituksellisen ilkeä, ja sitten Jumalan sanaan vedoten hurskaasti puolustella itseään: kuinka voisin toisia rakastaa, kun en rakasta itseänikään. Silloin Jeesuksen sanoja (Matt.22:39) käytetään ehdottoman väärin.
Käskyn noudattamiseen eli käytännölliseen rakastamiseen kuuluu ajallisten fyysisten tarpeiden lisäksi tietenkin myös emotionaalisten tarpeiden (ystävyys, välittäminen) huomioiminen, sekä ennen kaikkea hengelliset, iankaikkisuustarpeet: löytää pelastus ja elää yhteydessä Jumalaan.
Jos olemme rakastaneet itseämme oikealla tavalla, eli olemme ottaneet vastaan Jumalan tarjoaman pelastuksen Jeesuksessa, myös lähimmäistä pitää rakastaa tahtoen pelastusta hänellekin. Tällöin olemme Jumalan toimivan rakkauden virrassa joka myös itseämme sisältäkäsin hoitaa ja parantaa.
Lähimmäisen rakastaminen on siis käsky.
On totta että ihmisillä on paljon syviä vammoja, sisäisiä haavoja. On itsevihaa ja sairaalloista itsensä syyttämistä, jopa itsetuhoisuutta, omien tarpeidensa mitätöimistä. Uskovan kohdalla nuo asiat voivat ikäänkuin muuntua kätkeytyen hurskauden alle. Itsensä mitätöiminen voi johtaa valikoivaan Raamatun lukemiseen. Eräskin uskova kun häntä mielisairaalassa käytiin katsomassa ei suostunut lukemaan Raamatusta mitään muuta kuin kohtia joilla sai itseään moitittua ja tuomittua. Näistä tällaisista Jumala tahtoo parantaa.
Muistetaan että rakkaus itseä kohtaan ei ole oman haavoittuneen minänsä paapomista eikä itserakasta itselleen haalimista vaan on antautumista Jumalan rakkauteen, siis antautumista Jeesukselle, jossa on kaikki pelastuminen ja parantuminen.
Tällaista mietintää tässä aamutuimaan. Kiitos viestistä. Totta on että itseäänkin pitää rakastaa, kyetäkseen rakastamaan toisia.
Itsensä rakastaminen on siis tavallaan käsky myös? Jos mitätöin ja halveksin itseäni minun pitää siitä tehdä parannus ja hyväksyä että Jumala rakastaa ja minut hyväksyy vaikka minusta ei tuntuisikaan siltä. Se on tahdonpäätös, omaksua tosiasia mitä Jumala sanassaan sanoo.
Tunteeni eivät ole totuuden mittari.
Tunne-elämäkin voi parantua vain Sanan alamaisuudessa koska Raamattu on totuuden sana, ja Pyhä Henki totuuden Henki, joka parantaa aina totuuden kautta puhtaudessa. Hän ei tule paapomaan synnillisen ihmisen haavoja ja itsekkyyttä.
Rakkaus on tekoja...
TÄRKEIN rakkaus on rakkaus Jumalaa kohtaan ja se lähtee Jumalan tarpeiden tyydyttämisestä. Mikä on Jumalan ensisijainen tarve sinua kohtaan? Saada osoittaa sinulle pelastavaa rakkauttaan. Kun rakastaminen siis on tekoja eikä tunteilua, ensimmäinen ja tärkein rakkaudenteko on antautua olemaan Jumalan rakastama, suostua myöntämään että Hän rakastaa juuri minua ja tahtoo minusta huolehtia. Otamme vastaan pelastuksen lahjan Jeesuksessa ja antaudumme kokonaan Hänelle, koska tiedämme että Hänen tahtonsa on paras.
Näin Jumalan rakastaminen ja terve itsensä rakastaminen liittyvät kiinteästi yhteen. Kun alamme kokea oikeaa arvoamme Jeesuksessa, kuinka syvästi Jumala meistä välittää, siitä seuraa sisäistä parantumista. Tämä johtaa syvempään välittämiseen myös lähimmäisestä. Mutta jos emme koe olevamme rakastettuja emmekä arvosta itseämme vaikea voi olla lähimmäistäkään uhrautuvasti rakastaa, silti itsevihamme ei anna meille kristittyinä oikeutusta vihata lähimmäistä. Jumala tahtoo parantaa kaikessa - avain siihen on että suostumme etsimään Hänen tahtoaan ja antaudumme siihen mitä Hän puhuu.
Taidolliset sielunhoitajat voivat tässä olla avuksi. Sielunhoitoa ja terapiaa todella tarvitaan, ne ovat tärkeitä ja kiitos Jumalalle että on uskovia joille Hän on antanut armoitusta näissä palvella, kunhan se on Kristuskeskeistä eikä johda Raamatun totuuksien ohittamiseen ihmiskeskeisellä, humanistisella psykologisoinnilla.
Hyvää tiistaipäivää.
Hyvin olet sisäistänyt Ison Kirjan aivopesuohjelman vai mistä sinulla mamma riittää aina tuota tekstiä. Sanoja on paljon, mutta Ydin puuttuu.
Jos joskus vastaisit lyhyemmin, niin ehkä joku jaksaisi lukea!?Kuka tietää???
että tiivistämisen taitoa minulta puuttuu. Ehkä sitä voisi sanoa saarnataudiksikin. Saarnataudilla kait tarkoitetaan että on niin ihastunut omaan puhumiseensa että jatkaa vielä kun on varsinainen asia sanottu. Enpä tiedä. Aiheesta mielestäni kirjoitan ja omalla tyylillä. Jokaisella oikeus kirjoittaa yhtä hyvin pitkiä kuin lyhyitä. Itselle ainakin hedelmällistä asioita pohtia ja luulen että se jota asia kiinnostaa jaksaa kyllä lukea, emmehän me niin hektisiä ole ettei ole hetki aikaa pysähtyä? Jos kirjoitukseni ei sinua kiinnosta onhan täällä muita keskustelijoita joiden teksteistä voit saada haluamiasi asioita irti.
Kyseinen kirjoitus jota sanot uskomattomaksi lätinäksi on ihan käytännössä koettua ja opittua. Jos se on Jumalan kanssa opittua niin toki se on sopusoinnussa Ison Kirjan kanssa, mutta aivopesuohjelman sisäistäminen? Haluan päivä päivältä paremmin sisäistää mitä on tosi elämä Jumalan seurassa ja kuinka Hän vaikuttaa ja ohjaa, en siis opiskele Raamatusta joitain asioita kuin mekaanisesti pääntietona, sellainen ei minua kiinnosta. Aivopesuohjelma on sikäli kaunis termi, että se kuvaa Jeesuksen veren vaikutusta, kiitos siitä: Hänen sovintoverensä kautta Pyhä Henki pesee ja puhdistaa uskovaa ihmistä Jumalan syväpesuohjelmalla. Siinä rapisee aivoista vanhat luutuneet, maailmalliset käyttäytymismallit, mainittakoon mm. epäusko ja katkeruus.
Ei tällä kertaa tämän pidempää. Lopuksi kysymys sinulle, Sepe:
Mikä sinun mielestäsi on se Ydin, joka minulta puuttuu?
Mitkä ovat ne asiat joita sinä mieluiten lukisit, asiat jotka koet tärkeiksi ja omalta kannaltasi niin todellisiksi, että sellaiset ovat mielestäsi täyttä asiaa?
"Ja minä kerroin heille rikkaasta miehestä, jolla on kova tuska helvetin liekeissä, mutta he eivät halunneet kuunnella. Minä tein nuorista ruoskan ja ruoskin rahanvaihtajat pois Herran huoneesta, mutta he eivät ymmärtäneet. Kirosin hedelmättömän viikunapuun, ja julistin fariseukset kyykäärmeiden sikiöiksi; he eivät kestäneet kovaa puhettani.
Kun oli kulunut lähes 2000 vuotta, minusta tehtiin hippi ja suuri humanisti, sillä ihminen ei muutu. Ihminen ei halua kuulla Jumalan tuomioita, hän haluaa kuulla, miten kaikki pääsevät taivaaseen. Hän haluaa minut suureksi siunaajaksi, joka tekee portin leveäksi ja tien laveaksi. Eikä hän tule koskaan ymmärtämäänkään, että Minä Olen myös Herra Sebaot."
Totta, näin on, että Jeesus on uskonnon uhri. Jokaisen tulisi kiittää häntä ja iloita hänen valtavasta armostaan, mutta mitä he tekevät. Ovat olevinaan oikeassa ja kiistelevät opinkappaleista, eivätkä Jeesusta muista.
Miten sait muuten tuon viestin. Antoiko Herra sen sinulle.
> He uhrasivat minut. <
Jeesus uhrasi itsensä ihmisten, sinun ja minun, syntien tähden.
Se ei ole uskontoa ja uskonnollisuutta vaan todellisuutta joka voidaan kokea Jeesuksen nimessä ja veressä. Hänen sovintoveressään on puhdistus ja uusi elämä, syntyminen Jumalan lapseksi, tuleminen Hänen valtakuntansa kansalaiseksi.
Tämän valtakunnan kansalaiset ovat sisaria ja veljiä keskenään.
Ulkopuolella sovituksen ihmiset kulkevat pimeydessä ja ovat syntiensä orjia. Kuinka Jumala tahtoisikaan tehdä heidät lapsikseen! Mutta on vain yksi tie, se tie jota Jeesus julisti: Jumalan armo Hänen sovintoveressään, ruumiinsa ja verensä kautta, lunastuksen ihme.
Kaikki henget jotka "Jeesuksen nimessä" julistavat jotakin muuta tietä, ovat eksytyksen ja uskonnollisuuden henkiä. Vietteleviä ja lumoavia demonihenkiä jotka manipuloivat ihmisen sielunelämää luoden kaikenlaisia keinotekoisia tuntemuksia ja tajunnantiloja kosmisesta harmoniasta ym.
Eräs hollantilainen opettaja kertoo kirjassaan Kauko-ohjattu kuinka sai automaattikirjoituksen kautta yhteyden "avaruuden veljiin ja siskoihin", ja ensimmäinen olento jolta hän kanavoi viestejä ilmoitti nimekseen "Jeesus nasaretilainen". Viestit olivat todella kaunista puhetta kaikkien ykseydestä ja harmoniasta jne. jne.
Tämä henkilö kuvitteli todella olevansa tekemisissä sen Jeesuksen kanssa josta Raamattukin puhuu! Kunnes hänelle selvisi että hän oli okkultismin kautta antautunut Saatanan ja hänen demonihenkiensä johdettavaksi ja petkutettavaksi.
Taistelu pimeydestä valoon oli raskas, mutta Jeesuksen - TODELLISEN JEESUKSEN - sovintoveren kautta tuli voitto.
Suosittelen lukemaan. Toinen samanaiheinen kirja on Pimeää valoa, en muista tekijää. Ja sitten Rabi Maharaj'n kirja Gurun kuolema, jossa tämä entinen hinduguru kuvaa vapautumistaan, kuinka hänelle selvisi että Khrsna on demonihenki. Olen keskustellut Rabin kanssa ja ollut hänen kanssaan erään pienen kaupungin kaapelitelevisiossa lähetyksessä, kun hän oli käymässä Suomessa.
Todellinen rakkaus löytyy ristiltä.
Viimeisenä aikana eksytykset tulevat lisääntymään. Kannattaa lukea Baskerin viesti kontrastina aloitukseen, vaikka onkin aika rankkaa tekstiä. Aloitustekstissä ja Baskerin viestissä kärjistyy uuden aikakauden kaikkiallisen Kristushengen ja todellisen evankeliumin mukaisen Kristuksen ero.
Jumala tahtoo pelastaa ihmisen synneistään, ei synneissään. Olen samaa mieltä kuin eräs ystäväni joka ennen uskoontuloaan oli 7 vuotta New Age -liikkeessä mukana USA:ssa: nuo valosta ja kaiken kattavasta, kaiken hyväksyvästä kaikki yhteen sulauttavasta rakkaudesta puhuvat henkilöt kuvittelevat olevansa nöyriä, vaikka heidän elämässään vaikuttaa syntisen ihmisen hirvittävä ylpeys, nöyrtymättömyys Jumalan ainoan totuuden edessä.
Jeesus Kristus on Herra.
Olipa viisaasti sanottu munkin mielestä. Jospa se oli ns."profetia"?!
Olen lukenut tuon kauko-ohjattu kirjan. Harvinaisen surkea teos, mutta toisaalta opettavainen. Miten jotkut ovat niin tyhmiä etteivät hanki mitään tietoa henkimaailmaan liittyvistä asioista,kuten kirjoittaja.
Toiset yhtä tietämättömät eli uskovat, sitten käyttävät näitä kirjoja lyömäaseena niitä vastaan joilla yhteys hyvään henkimaailmaan ja tietoakin paljon enemmän. Tuollaisia kirjoja ei kannata lukea koska ne eivät anna asioista tietoa, vaan lisäävät tietämättömyyttä ja pelkoa.
Toinen kirja oli Majabacka "totuuden etsijän tie". Kerrassaan uskomaton teos, tekijällä ei ollut minkäänlaista käsitystä asioista joista puhui. Jokaine sivu kuhisi asiavirheitä ja tiedon puutetta. Kaikkea nämä uskovaisten kustantamot painavatkin!
15 vuotta asioita tutkineena ja 6 metriä kirjoja keränneenä voin sanoakin jo tietäväni joitain.
tietämistä?
Juu, minullakin oli noin kahdeksan metriä kirjoja ja asioita tutkineena luulin tietäväni paljonkin. Mutta on kaksi eri asiaa tietää asioita erillään Jumalasta tai tietää niitä Hänen yhteydessään.
Nyt en enää suhtaudu niin kritiikittömästi henkimaailmaan kuin ennen, enkä ota vastaan tietona kaikkea ylevältä ja hienolta tuntuvaa, olkoon se sitten teosofian, kristillisyyden tai minkä tahansa nimisenä esitettyä, olen niiden asioiden kanssa Herran edessä ja Häneltä kyselen mikä totta ja mistä on kysymys.
Kun oppii Jeesuksen tuntemaan niin siinä moni asia selviää jo luonnostaan.
Ei tulisi enää mieleenkään opiskella niitä "todellista henkistä tietoutta" ja "sisällistä Kristusviisautta" uhkuvia höpinöitä, joita ennen ihan vilpittömästi kuvittelin syväksi totuudeksi.
Kun pääsin kokemaan tosi yhteyden Jumalaan Jeesuksen sovintotyön kautta, roskakoriin lensi ja osan myin antikvariaattiin, kahdeksan metriä kirjoja, en enää kaikkea edes muista, parapsykologisia tutkimuksia, Castanedaa, Krisnamurtia ym.
Kuten Ingerlise Provstgard (jos muistin nimen oikein) kirjassaan Kauko-ohjattu täysin oikein ja omaan kokemukseensa perustuen toteaa valkoisen ja mustan magian välillä ei todellisuudessa ole juurikaan eroa, kun ajatellaan voimaa joka niissä toimii, lähde on täysin sama eli sielunvihollisen henkimaailma. Kyllä vihollinen mielellään tekeytyy hyväksi ja esiintyy hyvänä henkimaailmana jos sillä tavalla paremmin saa jonkun pysymään Jeesuksesta erossa. Totuus kun on että Saatana on voitettu vain ja ainoastaan Jeesuksessa Kristuksessa.
Jos et ole tätä oppinut kirjoistasi, niin turhaksi on jäänyt tietosi.