Isä Manuel on sanoi kerran: on parempi olla luterilainen kuin huono katolinen?
En jaksa kaikissa asioissa noudattaa kirkon opetusta vaikka haluaisin, mutta en ole myöskään aina kirkon kanssa samaa mieltä. Silti voisin sanoa rakastavani kirkkoa. En pidä Opus Deistä enkä tule ikinä siitä pitämään. Piste. Erotako siis kirkosta ja ryhtyä luterilaiseksi? Pitäähän aina totella pappeja.
Minusta on kyllä parempi olla huono katolinen kuin hyvä luterilainen. Mutta ehkä jotkut papit haluavat kieltää minulta Kristuksen kirkon osallisuuden. Kiitos rakkaudesta.
En jaksa kaikissa asioissa noudattaa kirkon opetusta vaikka haluaisin, mutta en ole myöskään aina kirkon kanssa samaa mieltä. Silti voisin sanoa rakastavani kirkkoa. En pidä Opus Deistä enkä tule ikinä siitä pitämään. Piste. Erotako siis kirkosta ja ryhtyä luterilaiseksi? Pitäähän aina totella pappeja.
Minusta on kyllä parempi olla huono katolinen kuin hyvä luterilainen. Mutta ehkä jotkut papit haluavat kieltää minulta Kristuksen kirkon osallisuuden. Kiitos rakkaudesta.
Vastaukset 8
Vanhimmat
on se lause missä sanot: "parempi olla huono katolinen kuin hyvä luterilainen". Avataanpas tämä lause. Erilaisuudesta huolimatta on olemassa yhteinen "tekijä". Nimittäin se, että he molemmat ovat kristittyjä. Ja samalla lauseesi kivijalka alkaakin horjua. Sinun kannattaisi muistaa, tai jos et ole kuullut aikaisemmin sitä lausetta mitä rakastettu piispamme Paul oli sanonut. Ekumenia edistyy silloin kun katolilaisesta tulee parempi katolilainen ja luterilaisesta parempi luterilainen. Väittämäsi lause kielii siitä, että olet vielä nuori ja olet muovannut isä Manuelin lauseen "kovemman linjan" mukaiseksi teesiksi. Erehdynkö?
Tottakai on parempi jos katolinen on parempi katolinen ja luterilainen hyvä luterilainen. Itse tarkoitin lähinnä, että kuulun mieluummin katoliseen kirkkoon kaikkine puutteineni ja ongelmineni kuin liityn kirkkoon jonka opetukseen en usko. Ekumenia on hyvä asia, mutta (kuten meillä jokaisella) on olemassa aivan selkeät syyt miksen haluaa olla luterilainen vaan katolinen. Olet oikeassa olisin voinut kirjoittaa pelkästään luterilainen. Eli periaatteessa minun olisi pitänyt sanoa: olen mieluummin huono katolinen kuin huono luterilainen. Koska hyvää luterilaista minusta ei voisi koskaan tulla kun en usko Lutherin opetuksiin. Olen pahoillani ajattelemattomuudestani.
Elisabeth kiitos sanoistasi. Ja kiitos myös sinulle Szigethy. OD-kannanotoista on yleensäkin tullut sellainen mielikuva, että he haluavat jotenkin "ulkoistaa" epäkuuliaiset katoliset protestanttien pariin.
näkemyksemme ovat - kiitos Jumalalle - lähentyneet hieman. Ennen kun jatkan, korostan, etten halua korjata sen mitä Sinä olet kirjoittanut, vaan asetan sen viereen omani. Kun sanoit, että olet mieluummin huono katolilainen kuin huono luterilainen, se on oma asiasi, minä kunnoitan sen koska se on Sinun mielipiteesi. Lisäisin vain siihen isä Janin saarnapuheesta lauseen, jonka mukaan "katolilaisuus ei ole tehnyt maailmasta parempaa..."
Ps. Viime päivien tuskallisten epäilyksistäni huolimatta olen ja pysyn katolilaisena, ekumeenishenkisenä avoimena sellaisena. Sellaisena joka viipyy mielellään ortodoksien sielua hivelevän hymnien käskellä ja siitä elämyksestä keskustelen mieluusti luterilaisten naispappituttavieni kanssa. Tämä on minun ekumeniani. Ja miksikö näin? Koska he ovat minun sisariani ja veljieni ja ovat yhtä heikkoja ja erehtyväisiä kuin minäkin ja koska toinen voi aina oppia toiselta jos vaan sydän on avoin.
- sen hyvin vaatimaton alku. Kirkko on olemassa vain toistaiseksi, ei lopullisesti. Siinä on jatkuvasti syntiä. Rikkaruoho ja vehnä kasvavat siinä yhdessä (Matt 13:24 seur.). Kirkko palvelee Jumalan valtakuntaa eikä ole itsetarkoitus. Vasta aikojen lopulla Jumalan valtakunta toteutuu täydellisesti. Silloin ei enää tarvita kirkkoa" (Katolinen uskomme, sivu 122).
Viime aikoina olen nimenomaan tämän palstan vuoksi alkanut kerrata e.m. kirjan lukuja. En muistanutkaan, kuinka hedelmällinen kirja on.
Sama kirja tuo eteemme ajatuksen: Kuka voi väittää, ettei joku mielenlaadultaan kuulu kirkkoon ja siten Jumalan valtakuntaan, siihen tulevaan? Ja vielä, kun kirkkoisä Augustinuskin sanoi: "Monet ulkopuolella olevat ovat sisäpuolella, ja monet sisäpuolella olevat ovat ulkopuolella".
Papeillemme, ainakin ilmeisesti valtaosalle, on aina mieluista, jos seurakuntalaiset eivät esitä vaikeita tai heidän mielestään "kumouksellisia" kysymyksiä. Onhan meillekin aina helpompaa ottaa kaikki vastaan liiaksi pohtimatta, hyväksyen. Tai, ellei hyväksyen, niin ainakin vaieten. Mutta eihän se voi olla kirkon opetuksen tarkoitus!
Kirkon sisäinen kritiikki on oikeutettua, koska jokainen kristitty on vastuussa koko kirkosta. Hänellä ei ole vain oikeus, vaan tietyissä tapauksissa myös velvollisuus sanoa, mikä hänen mielestään ei ole kohdallaan. - Nuokin ovat e.m. kirjan ajatuksia ja samasta luvusta kuin alkukin.
En tiedä, mikä on johtanut saamaasi isä Manuelin mielipiteeseen. Opus Deillä on tunnetusti tapana hyväksyttää kaikki kyselemättä. Kenties voisit puhua jonkin toisen papistoomme kuuluvan kanssa? En tietenkään voi "mainostaa" ketään erityisesti, mutta kyselemällä toisilta seurakuntalaisilta, löydät varmaan oikean henkilön.
Kestävyyttä! Sinua ei kukaan voi heittää yli laidan. Tässä samassa veneessä keikumme.
Lienee olisi hyväksi, jos kaikki olisimme hieman parempia kristittyjä.
Ja jos islaminuskoiset olisivat hieman parempia muslimeja, buddhalaiset hieman parempia buddhalaisia.
Mutta asian ydin taitaapi olla siinä yksinkertaisessa totuudessa, että meidän kaikkien pitäisi pyrkiä olemaan hieman parempia ihmisiä...
Ennen kuin liityin katoliseen kirkkoon, minua opettanut isä Adrian Borst totesi myös, että on parempi olla hyvä luterilainen kuin huono katolilainen. Mutta sinua ei todellakaan kukaan kehota eroamaan katolisesta kirkosta, olitpa sitten hyvä tai huono katolilainen. Isä Adrian korosti, että katolisesta kirkosta luterilaiseen siirtyminen on ihan eri luokan asia kuin se, että on luterilainen, koska on pienenä kastettu luterilaiseksi. Edellisessä tapauksessa (kun eroaa itse) syyllistyy harhaoppisuuteen ja eriseuraisuuteen, jälkimmäisessä tapauksessa taas on harhaoppinen ja eriseurainen paljolti ilman omaa syytä.
Kunhan jaksat vain yrittää (ja ravata ripittäytymässä) niin kyllä se siitä.
Pitää muistaa, että me ehtoollisella saamme nauttia todellisen ja konkreettisen Kristuksen. Siitä ei kannata jäädä paitsi. Ripissä, ehtoollisessa ja rukouksessa me saamme armolahjoja mitkä auttavat meitä lähenemään Jumalaa kohti. Muista, että meillä on koko elämämme aikaa yrittää ja ennenkaikkea turvautua Herran apuun... :)
Vastaukseni sinulle on: pysy katolilaisena! En tiedä, mitä isä Manuel tarkoitti. Voisiko olla, että "kun on enemmän saanut, enemmän vaaditaan"? En tiedä.
Isä Jan Koolen oli syntinsä ripissä tunnustavaa kohtaa armollinen. Hän sanoi useammankin kerran, että "askel kerrallaan". Se lohdutti ja auttoi pääsemään eteenpäin uskon tiellä!
Ei katolilaiselta vaadita, että pitäisi Opus Deistä tai joistain sääntökunnista. Riittää, että on halu kasvaa kristittynä ja katolilaisena. Jumala auttaa sitten käytännön toteutuksessa. Eikä lankeemuksilta välty kukaan. Toisaalta ei aina ole tarvis langetakaan...
Pysy siis katolilaisena, yep.