Olen taistellut erilaisten selkäkipujen kanssa jo monta vuotta. Aiemmat kipuilut kestivät noin viikon kerrallaan (noidannuolia tms), mutta nyt on mennyt pilalle jo kokonainen vuosi.
Minulla on kaksi välilevyn pullistumaa alaselässä, mutta jokainen kolmesta lääkäristäni on todennut, ettei kipu johdu niistä vaan alaselän degeneraatiosta. Tarkat magneettikuvat vahvistavat asian. Olen hakenut ratkaisua eri lääkkeillä (tulehduskipu-, kortisoni- ja relaksanttilääkkeet), yhteen väliin selkäjumpalla ja kokeillut kiropraktikkoakin. Myös totaalista lepoa on koitettu, samoin hermojuuren puudutusta.
Kaikki taivutukset ja tärinät on pitänyt eliminoida elämästä, joten vapaa-ajan laadusta on noin 80% pois. Istuminen sattuu, mikä tekee työnteosta helvettiä, vaikka teen töitä erikoistuolilla/seisten. Tällaista elämää on siis eletty vuosi odottaen parempaa. Eilen sitten taivas romahti niskaan, kun pätevä lääkäri nosti kädet pystyyn ja totesi, että leikkaukseen ei kannata lähteä. Liikkua kannattaa kivun sallimissa rajoissa.
Haluaisin kuulla mielipiteitänne asiasta. Onko tällaiseen alistuttava loppuiäkseen?
Minulla on kaksi välilevyn pullistumaa alaselässä, mutta jokainen kolmesta lääkäristäni on todennut, ettei kipu johdu niistä vaan alaselän degeneraatiosta. Tarkat magneettikuvat vahvistavat asian. Olen hakenut ratkaisua eri lääkkeillä (tulehduskipu-, kortisoni- ja relaksanttilääkkeet), yhteen väliin selkäjumpalla ja kokeillut kiropraktikkoakin. Myös totaalista lepoa on koitettu, samoin hermojuuren puudutusta.
Kaikki taivutukset ja tärinät on pitänyt eliminoida elämästä, joten vapaa-ajan laadusta on noin 80% pois. Istuminen sattuu, mikä tekee työnteosta helvettiä, vaikka teen töitä erikoistuolilla/seisten. Tällaista elämää on siis eletty vuosi odottaen parempaa. Eilen sitten taivas romahti niskaan, kun pätevä lääkäri nosti kädet pystyyn ja totesi, että leikkaukseen ei kannata lähteä. Liikkua kannattaa kivun sallimissa rajoissa.
Haluaisin kuulla mielipiteitänne asiasta. Onko tällaiseen alistuttava loppuiäkseen?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Mielestäni ei kannata vielä alistua...
Mullekin nostivat monet lääkärit kädet pystyyn etteivät osaa auttaa. Ja silti lopulta löysin avun. Google: "selkäsivut"
Toivottavasti mainitulta selkäsivuilta löytyy apu kipun hoitoon. Mutta kannattaa käydä lukemassa seuraava keskusteluketju. Asiat eivät ole aina niin musta-valkoisia...
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4500000000001491&posting=22000000015172985
Tunnen myös kaksi, joiden mielestä ei auttanut. Tutkin heidät ja ainakin lantion vika oli jälleen sama. Eli joillakin se korjaus ei pysy ekalla kerralla.
Onhan noita tapauksia, joilla kipu on pysynyt poissa vasta 6. kerran jälkeen, mut onneks noita on todella vähän... tärkeintähän on se, että oppii ymmärtämään, että mistä ne kivut johtuu.
Sanotaankin, että "vain" 75-80% saa kertahoidolla apua.
Et tuossa kerro missä vastaaottosi on.
???
Olen itseki vain entinen potilas. Lue tuolta tarinani ja tutkimuksia asiasta... eli googleta "selkäsivut".
kuin sinulla. Onko selkääsi operoitu? Minulta on kerran poistettu pullistuma. Muuten olisin ollut leikkausta vastaan, mutta tilanne oli silloin jo niin paha, ettei muuta ollu tehtävissä. Eli "suomalainen mieshän ei turhia valita" tyylillä mentiin, mutta tuli se seinä siinäkin vastaan. Ei jääny kivut leikkauspöydälle, ei.. Näkyy papereissa olevan tarinaa tuosta degeneraatiosta ja protruusiosta. Ja paikallaan olo on mahdottomuus, istui tai seisoi. Makuullaan onneksi saa olla suht rauhassa, kunhan ei liiku. Siinäpä se, onko tämä sitten tämmöstä aina. Monenlaista viäntäjää ja kiäntäjää olen testannu, si.t pantu "paikoilleen", ja monesti vaan tullut kahta kipeämmäksi...
Minulla on kanssa pullistuma leikattu kaksi vuotta sitten ja muistoksi jäi hermovaurio vika molempiin jalkoihin. Lääkkeet on aika ruhtinaalliset, jatkuva särky päällä välillä huonommin, välillä vähän paremmin. Istua en minäkään pysty pitkiä aikoja ja menen eteenpäin puudutuksilla.
Minullekin sanottiin että tämän kanssa on vain opittava elämään. on nautittava niistä asioista mitä pystyy nyt tällä hetkellä tekemään eikä kelata niitä mihin ei pysty.
Tsemppiä sinulle
Vatsasta menee ristiselkään hermot. Jos on pahasti vikaa on takana usein vatsa-ongelmat. Ruoka-aine herkkyyksiä. Ja sinulla b-12 vitamiinin puute. Eikä se ruisjauhokaan sula.
suhteelisuudentaju,taitaa lähteä liiasta b-vitamiinista.
Analyysisi pitää paikkansa,jos ei kysyjä tästä tajua ei mahda mitään.Niinkuin huomasit kun ei joku sekptinen tajua,niin heti ollaan vähättelemässä.Onneksi meitä näkijöitä riittää.
On hienoa että löytyy niitä ihmisiä jotka myös tietävät ja arvostavat. Ja ne arvostavat vielä enemmän jotka ovat neuvoilla tai hoidolla suuren avun saaneet. Itse liputan olen paremmassa kunnossa kuin 10 v sitten. Vatsa, selkä ja jalat ovat kunnossa. On tehty jäsenkorjausta, energiahoitoa, katsottu vitamiinit ja hiv. aineet. Vikoja on ollut enemmän kuin lääkäri määrää. Ja olen tässä suorittanut henkilökohtaista mestaritutkintoa, kun olen saanut itseni kuntoon ja aika monta kanssa ihmistä. Ne jotka eivät halua parantua. Kärsikööt ja syökööt pillereitä. Niitä jotka apua haluavat sitä myös etsivät. Olen puhunut.
Taitaapi itse Holma olla tämä hoidettu.Kerroit että tutkit heidät(eli ,mitä siis meinaat?)Jos olet se hoidettu ,aika naurettavaa touhua.Etkö muuten saa itseäsi riittävästi esille.Sanon sinulle nyt niinkuin ennenkin,hanki oma elämä!
SÄÄLITTÄVÄÄ TODELLA SÄÄLITTÄVÄÄ,varohan ettet itse tosiaan kohta joudu hoidettavaksi,mutta hoidettava alue taitaa olla korvienvälissä,olisi kannattanut miettiä sitä jo paljon aiemmin.Voihan se valkotakkinen löytää sen sinun SI-nivelesi sieltä korvienvälistä,se ei todellakaan olisi mikään ihme.Olisi kiva kun voisi keskustella tällä palstalla ilman sinun SI-niveltäsi.¨Mitä oikein haluat todistaa noilla jutuillasi ja kenelle.Tällä palstalla keskustellaan asiallisesti ja toivon sen sellaisena säilyvän,mutta heti kun sinä astut kuvioon menee se vitutukseksi(anteeksi kielenkäyttöni)mutta jospa näin ymmärtäisit paremmin.Luovuta jo,kaikki tietävät kuka olet.
Olen myös taistellut samojen vaivojen kanssa. Vaivat alkoivat samalla lailla noidannuolien ym. muodossa useiden vuosien aikana. Sitten pullistui välilevy joka operoitiin reilut 2 vuotta sitten. Pullistuma uusiutui ja koska se oli samassa välissä, lääkäri ei suositellut uutta leikkausta, koska olisi voinut mennä huonommaksi.
Kaikenlaista skolioosia ja si-nivelen menemistä pois paikoiltaan on diagnosoitu ym.
Eli nyt on mennyt sellaiset vähän yli 3 vuotta, että on pitänyt välttää näitä samoja tärinöitä ja taivutuksia ja käytännössä pitänyt suuri osa harrastuksista lopettaa ja ammattiakin pitänyt vaihtaa raskaista selälle käyvistä töistä vähemmän raskaiksi, mutta ei istumatyöksi, koska siihen en pysty.
Nyt alkaa siltä tuntua, että kai tähän on loppuiäkseen alistuttava. Liikunta juuri niissä kivun sallimissa rajoissa on oikeastaan ainoa mikä auttaa.
Myös minulle on sanottu, että asian kanssa on vain opittava elämään. Nykyään jo pystynkin nauttimaan asioista, joita pystyn tekemään ja yritän olla ajattelematta asioita joita en pysty.
Myönnän että ei ole aina helppoa. Itkua ja hammasten kiristelyä on aika ajoin ja siitä ikävä kyllä saa osansa myös perheen jäsenet. On myös lähdetty lääkärin vastaanotolta useampaan otteeseen kyyneleet silmissä kun saanut taas kerran murskaavan arvion: saatat olla kymmenen vuoden päästä EHKÄ terve, mutta voi myös olla, että et.
Ei silti kannata kirvestä kaivoon heittää. Selkäkivut ovat niin yksilöllisiä.
Jaksamista Sinulle kipujen kanssa!
Minulla myös degenaariota, pullistumaa (prolapsi ja protpruusio), skolioosia, luupiikkiä - kovasti olen kipuillut, varsinkin vuosi 2001 oli helvettiä, jopa vakava itsemurhayritys kipujen takia. Sitten pääsin kipupolille, tehtiin puudutus (auttoi viisi päivää selvästi) pari kertaa, akuneulojakin kokeiltiin. Lääkitys Tramalista alkaen. Neurokirurgi lupaili, että muutaman vuoden päästä helpottaa ja yksityinen ortopedi (pätevä, auttanut aikaisemmin tosi hyvin) vastasi: "kipua ei voi leikata." Keskussairaalan fysiatri varoitti leikkauksen riskeitä: arpikudoksesta, jopa mahdolllisista hermovaurioista. Hermoratatutkimuksessa havaittiinkin S1-alueelta peräisin oleva vasemman jalan hermovaurio.
Ensimmäisen kerran selkä "romahti" 30-vuotiaana. Sain lääkitystä, tukiliivit ja fysikaalista hoitoa. Sieltä sain niin hyvät jumppaohjeet, että vieläkin (50-vuotiaana) jumppaan noin puoli tuntia joka ilta (samalla seuraan iltauutiset tv:stä).
Vanha viisaus on se, että selkä ajan mittaan hoitaa itse itseään ja että pahimmat kipujaksot (jos todella ei ole leikkaustarvetta) pitäisi päästä yli lääkkeillä, puudutuksilla, fysikaalisella hoidolla, tukiliivillä, joskus jopa selkämanipulaatiolla (siinä vaiheessa, kun ei enää ole akuuttia pullistumaa). Itse käyn muutaman kerran OMT-fysioterapeutilla tai koulutetulla osteopaatilla.
Selkä on rajoittanut ja rajoittaa elämääni edelleen. Kaikki raskas ja kyykistelyä vaativa työ on pitänyt jättää, istua voi vain lyhyehkön aikaa kerrallaan (oli helvettiä matkustaa lentokoneessa 6 tuntia, ei ikinä toiste!). Nukkuminen on välillä vaikeaa (minulla myös molemmat olkapäät kipeät eikä selän takia pysty nukkumaan selällään eikä mahallaan), on tuettava itseään tyynyillä ja aika ajoin käytettävä kipulääkkeitä ja lihasrelaksantteja. Vuoden kestäneen kipuvaiheen aikana jäin kiini myös unilääkkeisiin, onneksi nyt sain mahdollisimman "luomut" sellaiset kun kävin yksityisellä "unilääkärillä" (wwww.unettomat.net).
Tukiliivejä käytän pakollisilla matkoilla, aina on lääkkeet mukana, samoin jumppamatto. Kävely tekee hyvää, niinpä pari kolme kävelylenkkiä päivittäin. Elämä on rajoittunutta, mutta kun pahin kipu laantuu, alkaa nauttia siitä mitä vielä voi tehdä ja niistä hyvistä hetkistä jolloin on lähes kivuton.
Sinniä tämä selän kanssa eläminen vaatii, mutta jotenkin tähän tottuu - kun saa pahimmat kivut pois. Niiden poistamisen puolesta kannattaa taistella! Nykyäänhän on myös kipupumppumahdollisuus noiden puudutusten lisäksi.
...tuosta hoitolistasta. Sen vuoro on sitten, kun selkä jo on aika hyvässä kunnossa.