Mulle tuli eräässä hyvässä kaupassa Nissanin pick-up joten se oli käytännössä mulle ilmainen. Laiton sen lehteen , pyysin 1500mk (markka)tarkoituksena päästä siitä helposti eroon. No mutta mitä tapahtuikaan. Tuli kymmenkunta soittoa, jossa kyseltiin aivan käsittämättömiä ja tivattiin viimeistä hintaa,vaikka autoa ei olltu edes nähty. Neljä henkilöä vaivautui paikanpäälle kitisemään ja "potkimaan renkaita" Tosi hermostuttavaa kuunneltavaa, muka ammatti miehiltä. Mun pinna paloi kaikkien kanssa, eikä kauppoja syntynyt. Runsas kuukautta myöhemmin otin asian puheeksi erään ystäväni kanssa, joka oli ollut aikoja sitten automyyjänä. Hän sanoi, että pyydän liian pientä hintaa, siksi se ei mene kaupaksi.Ihmettelin asiaa, mutta otin selvää mitä niistä yleensä pyydetään. Laiton uudelleen lehteen, mutta laitoin hinnaksi 7500mk. Tuli kolme asiallista soittoa. Ensimmäinen henkilö, joka tuli katsomaan osti auton tikimisen jälkeen 5500mk:lla. Mua kummastuttaa, että eikö niin sanotut ammattimiehet hoksaa tilaisuutensa tulleen, vaan päästävät hyvät kaupat sivu suun?
merkillinen
kaupankäynti
41708
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Markka on kuule jo poistunut aikoja sitten käytöstä.
Miksi nyt tulla poraamaan????
Tottapa puhelet. Hinnan ja tavaran täytyy kohdata, muuten ihmiset epäilevät hommassa olevan koira haudattuna. Käytettyjen autojen kauppa ylipäätään on sellaista nuhraamista, että siitä pysyttelisi mieluiten kaukana.
Mulla oli aikoinaan vm-93 uutena ostamani Toyota Corolla 1,6 XLi. Jouduin lama-aikana työttömäksi sitten, ja pakko oli vuoden 1995 alussa laittaa autopeli myyntiin. Uutena auto maksoi markkoina noin sata tonnia, laitoin 30 tkm ajetulle pyynnöksi 80 tmk. No, muutama epäilevä renkaapotkija kävi, he olivat siistejä virkamiehen oloisia tyyppejä, ei tullut kauppoja. Noh, yllättäen tuli puhelu, epäilin ettei tule taas mitään. No, sovittiin treffit huoltikselle, tyyppi tuli. Ulkoasu resuinen, nahkavartiset saappaat, paskaiset farkut, nuhjuinen vanha maihari-takki, ajamaton sänkinaama irwin-tyylisillä viiksillä. Koeajoi auton, kiersi pari kertaa ympäri, avasi konepellin, katsoi huoltokirjan ja totesi: "Olikos se pyyntösi 80 tonnia? Eikös sitä viime tingassa anneta hieman alennusta? Tarjoan sulle 77 tonnia käteen, tehdäänkö kaupat?" Tuossa tilanteessa en kauaa miettinyt, annoin palaa ja kaupat tehtiin sitten pankin tiloissa, kaveri nosti käteisellä tililtään tuon summan, ojensi setelit käteeni, ja meikä sitten kiikutti ne läheiseen omaan pankkiini. Nopeaa touhua, ja kaverin ulkonäkö oli siis sellainen etten olisi koskaan uskonut! Hän ei ollut mikään spurgu vaan rakennusalan ammattimies, ja näin häntä vuosien päästä vielä ja ajeli edelleen Corollalla, tyytyväisenä.
Tässä vinkki myös automyyjille liikkeissä: asiakasta ei ole karvoihin katsominen!
Minä ja minun kolmas persoona ! hahahahha