En ole onneksi itse kokenut sitä, että oma lapsi olisi kuollut. Mutta sen verran voin kuvitella, että tällainen kirjoittelu puoleen/toiseen ei ole kovinkaan hauskaa.
Ovatko nämä samoja ihmisiä, jotka itkivät, kun prinsessa diana kuoli, itkivät naama turvoksissa ja kuljettivat jonnekkin kukkia! Todellakin nykyään muotia tämä kollektiivinen sureminen, vaikka koko ihmistä ei tuntisi, tietäisi. Itse en ole koskaan sitä ymmärtänyt!
Olen kamalaa, kun lapsi kuolee - mutta maailmassa todellakin kuolee miljoonia lapsia, ketään ei kiinnosta! Kun julkisuuden henkilön läheinen kuolee tms., heti ollaan "ottamassa suru itselle" ...
Hän tekee työtään myös tanssimalla ohjelmassa, minusta siinä ei ole mitään "macabre", että hoitaa työnsä. Antakaa ihmisten olla rauhassa.
Ovatko nämä samoja ihmisiä, jotka itkivät, kun prinsessa diana kuoli, itkivät naama turvoksissa ja kuljettivat jonnekkin kukkia! Todellakin nykyään muotia tämä kollektiivinen sureminen, vaikka koko ihmistä ei tuntisi, tietäisi. Itse en ole koskaan sitä ymmärtänyt!
Olen kamalaa, kun lapsi kuolee - mutta maailmassa todellakin kuolee miljoonia lapsia, ketään ei kiinnosta! Kun julkisuuden henkilön läheinen kuolee tms., heti ollaan "ottamassa suru itselle" ...
Hän tekee työtään myös tanssimalla ohjelmassa, minusta siinä ei ole mitään "macabre", että hoitaa työnsä. Antakaa ihmisten olla rauhassa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Julkimoita pitää palvoa loppuun asti. Mielestäni ikävintä on olla olematta analyyttinen. Miten vastaavat tapaukset voisi estää jatkossa? Naiset vaan parkuu ja valittaa, mutta voisi olla järkevää parantaa nuortenmiesten masennustilastoa!
ja pyydä poistamaan kaikki surunvalittelut jos ne niin kovasti ärsyttävät. Mitä pahaa siinä on jos ihmiset kollektiivisesti osoittavat myötätuntoaan ihmiselle joka työnsä puolesta sattuu olemaan julkisuudessa?
Jos ei haluta kuulla tällaista niin etunenässä saisivat sitten tiedotusvälineet poistaa kaikki lööpit sun muut eikä sitten tarvita tavallisia ihmisiä mollata ja syyttää jostakin.
Mutta entä viestit "mihin se kuoli" jne.?? Ai niin, mutt onhan ihmisillä Oikeus tietää?!
ihan ok. ja se,että ollaan hengessä mukana,mutta kun samassa hengenvedossa tuomitaan,että tanssi punaiset helmat liehuen ja miksi ohjelma annettiin tulla ym.
Eikö surussa mukanaolo ole sellaista, että hyväksytään myös poikkeamat siitä omasta tiukasta mielipiteestä. Jos äiti päätti,että hän haluaa tehdä osuutensa oli sitten shokissa tai ei,niin kunnioittakaamme sitä päätöstä ja ollaan mukana tukena. ei tuomita.
Surunvalittelut ovat keino purkaa omaa ahdistusta tällaisen tapahtuman edessä. Jos olet vähänkään lukenut tuota surunvalittelulinkkiä, niin huomaat että siellä on paljon äitejä. Oman lapsen kuolema pelottaa kaikkia äitejä ja miksei myös isiäkin. Se on äitien pahin painajainen. Kun sitten lukee, että joku toinen äiti on menettänyt lapsensa, valtaa suunnaton ahdistus ja haluaisi tehdä edes jotain lapsensa menettäneen äidin hyväksi. Kirjoittaminen tänne auttaa omaan ehdistukseen - vähäsen.
Ilmeisesti olet melko nuori, koska et ymmärrä tätä.
Kyse ei todellakaan ole pelkästään julkisuuden henkilöstä vaan äitien ja isien pelosta, että oma lapsi kuolee. Ja ne joilla ei ole omia lapsia mutta silti tuntevat empatiaa myös kirjoittavat tänne. Missä on sinun empatiasi? Onko sinulla edes sellaista?
Suurin osa tänne kirjoittaneista tuntee myös surua kaikkien maailmassa kuolleiden lapsien puolesta, mutta milläs ilmaiset surusi? Erilaisille järjestöille tietenkin voi lahjoittaa rahaa lasten aseman parantamiseksi, mutta siitä tuskin tullaan palstoille ilmoittamaan. Sehän se vasta olisikin makaaberia.
Julkisuuden henkilössä meillä on nimi, jolle kohdistaa surunvalittelumme... ja samalla oma ahdistuksemme.
Tällä palstalla joku jo vertasi tapahtunutta Estonian uppoamiseen ja Konginkakankaan onnettomuuteen vaatien maikkarin päätä pölkylle. Jotain järkeä kai saa vielä vaatia.
minun ei vain tarvitse kuuluttaa sitä keskustelupalstoilla, tiedostan ja tajuan sen muutenkin!
Ymmärrän vanhempien pelon lastensa puolesta, mutta siltikään en ymmärrä tällaista käyttäytymistä; en sitäkään, kun ihmiset vie kukkia, kynttilöitä ja itkee siellä, vaikka kyse on ventovieraista ihmisistä. Ja tämä systeemi tuli "muotiin" jossain vaiheessa, oisko just prinsessan kuoltua.
Ja koska en ole tottunut siihen, se antaa sellaisen pinnallisen, "katsokaa, miten MINÄ välitän ja suren"- fiiliksen.
Tietysti voin olla väärässä ja kyseessä vain iän tuomaa kyynisyyttä - tai sitten ei!