saalis saatanalle, kun en kuulu minkään srk:n viralliseen jäsenrekisteriin?
Meinaan kerran eräs savolainen naisimmeinen, jolla on jumalaton aviomies, tuomitsi minut Helvettiin sillä perusteella, että erosin hänen seurakunnastaan. Ja kun kerroin, ettei ainakaan Jeesus minua Helvettiä varten ole pelastanut, niin hän konahti, että no jos se ei nyt olekaan noin, niin kuitenkin sä oot helpompi saalis saatanalle ulkopuolella seurakunnan.
Mitäpä uskovat mieltä tällaisesta?
Meinaan kerran eräs savolainen naisimmeinen, jolla on jumalaton aviomies, tuomitsi minut Helvettiin sillä perusteella, että erosin hänen seurakunnastaan. Ja kun kerroin, ettei ainakaan Jeesus minua Helvettiä varten ole pelastanut, niin hän konahti, että no jos se ei nyt olekaan noin, niin kuitenkin sä oot helpompi saalis saatanalle ulkopuolella seurakunnan.
Mitäpä uskovat mieltä tällaisesta?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Enpä kuulu minäkään muuhun kuin Jeesuksen seurakuntaan. En halua kuulua mihinkään lahkoon, koska niissä taivutellaan ihmistä uskomaan oppeihin, jotka lahkoisät ovat keksineet selittäessään "viisaudessaan sanaa."
Täällä Jeesuksen seurakunnassa minä olen täysin turvassa. Saatana ei uskalla lähestyä Jeesusta.
Niin, että iloitaan turvallisesta ja vapaasta elämästä Jeesuksessa.
Toisten ihmisten kautta se paholainen voi yrittää piikkejänsä ampua, mutta ne valuvat kuin vesi alas, eikä niillä ole tehoa.
Oma liha kyllä kasvamattomuuttaan toisinaan kiusaa ihmistä, mutta paholaisella ei ole asiaa Jeesuksen veren turvassa elävän ihmisen elämään. Valtava turva ja valtava vapaus
niin siksi minä puhun Jeesuksesta..
Tässä vapaudessa on kyllä näin yksikseen elellessä ne omat vaaransa, kun 'vanha vihtahousu' vahtaa kokovuorokausitoimisesti sitä heikkoa kohtaa minussa, jonka kautta se yrittää kammeta kaidalta polulta pois.
On kirjoitettu ja myös avioparit todistavat, että
kaksi pitää pahalle paremmin vastarintaa kuin yksi..
kyse ei ole srk:ntien jäsenrekistereistä.
Kyse on yksinkertaisesti siitä että Jumala on luonut lapsensa yhteyteen ja tällä yhteydellä on määrätyt periaatteet joiden mukaan se toimii.
Seurakuntien ulkopuolella oleminen ei sinänsä tee kenestäkään helpompaa saalista Saatanalle, minun mielestä, kyse on henkilön omasta uskonelämästä. Seurakunta ei koskaan voi olla henkilökohtaisen Jumalasuhteen korvike. Jos uskossa oleminen on kiinni seurakunnasta niin heikosti on asia.
Ja juuri henkilökohtaisesta suhteesta onkin kyse. Tahdommeko olla riippuvaiset Jeesuksesta omilla ehdoillamme? Seurata Häntä koko sydämestämme niinkuin itse parhaaksi näen? Itse parhaaksi näen ja omilla ehdoilla? No niin, onko se siinä tapauksessa oikeaa riippuvaisuutta ja kokosydämistä Jeesuksen seuraamista.
Minulla on käsitys että kun vilpittömästi lähdemme Herran kanssa kulkemaan Hän sitten kyllä ohjaa meille sopivan seurakuntayhteyden, jos emme ole liian ylpeitä Hänen johdatusta vastaanottamaan.
En tästä mitään ihan ehdotonta sääntöä mene tekemään. Korostan kuitenkin näkökulmaa joka sinulta ehkä on jäänyt huomaamatta?
Seurakuntaan kuulumattomuus ei sinänsä tee kenestäkään helpompaa saalista, mutta kuuliaisuuden puute tekee, ja jos se että ei kuulu seurakuntaan on kuuliaisuuden puutetta eli nöyrtymättömyyttä, siinä tapauksessa vastaan kysymykseesi: kyllä, tekee sinusta helpomman saaliin.
Mutta nämä on asioita joita jokainen henkilökohtaisesti pohtii Herran kanssa. Siksi vähän ihmettelen aloitustasi? Ettei vain taustalla olisi halu näpäyttää niitä, jotka luulevat olevansa parempia kun kuuluvat johonkin srk:ntaan, tai joista ajattelet että he luulevat olevansa parempia kun kuuluvat johonkin srk:ntaan?
'näpäytysjutskaa' taustalla suinkaan ole, vaan aivan yksinkertainen kysymys aiheesta, jota olen funtsaillut silloin tällöin muutaman vuoden täällä yksikseni..
Mulla on ollut aina tapana kysyä asia suorastaan raastavalla tyylillä suoraan, eikä se 'tyyli' miellytä kaikkia..
jollakin tavalla lohduttaa, niin haluan kertoa sinulle, ettei seurakunta, josta erosin muutama vuosi sitten ollut helluntaiseurakunta..
Tällä palstallahan käsittellään helluntailaisuutta..
Minä vain omakohtaisesti pidän hengellisen kodin arvoa suurena.
Tiedän päivä päivältä tarkemmin mitä puutteita kodissani on ja myös mitä rikkauksia.
Jos minulla on pilvinen päivä, niin ehkäpä toisella perheen jäsenellä on parempi päivä ja voi tukea monin tavoin, vaikkapa vain vierailemalla.
Eikös ehtoollisen yhteyskin kerro jotain ylen suurta yhteyttä kodista jossa rakkaus pelaa.
Raamattun sana kehoittaa meitä yhteyteen ja yhteiseen rakkauteen, josta meidät tunnetaan, jopa ulkopuolella.
Miksi elää yksin, kun sisaret ja veljet ovat rakkaita ja kaipaavat yhteytensä.
Ehkä monille on tullut vaikeudet, kun itseään ei meinaa pääksi saada ja siihen ei edes Jeesus anna mahdollisuutta, sillä Hän on seurakunnan pää.
Toivon omakohtaisesti, että kykenisin jonakin ruumiin jäsenenä palvelemaan niillä lahjoilla joita olen saanut, seurakuntani kautta Jumalaa ja toisia jäseniä, niinkuin ulkopuolisiakin.
Toivon, että löydät sopivan "kodin", jossa koet olevan yksi jäsen Kristus-ruumiissa.
Olen sitä mieltä, että yksinäinen ihminen on helpompi saalis saatanalle kuin vähäinenkin "armeija".
Usein saatana koittaa tulla, kuten tuli Eevan luo, yksin ollessa ja hyvin kauniina viekoittelee, jos vain saisi yhdenkin nujerrettua.
elämässäni sen, että olen monissa asioissa ns. 'heikko luonne' ja monenlaisille houkutuksille altis. (Internetriippuvuus).
Teen myös usein vääriä ratkaisuja, joista koituu ongelmatilanteita jälkeenpäin, sillä ratkaisut esim. työasioissa eivät ns. 'sodi' Jumalan sanaa vastaan, mutta eivät siltikään ole sillä hetkellä Jumalan kuutioma juusto 'tämän päivän' tilanteeseen.
Ei rakennus mutta yhteys.
Eletään yhteydessä rakkaisiin veljiin ja sisariimme niin elämä on siunattua ja suojeltua!
Mitä hienompi rakennus, sitä enemmän "maailman huolia".
Se ei muuta asiaa suuntaan eikä toiseen.Minäkään en kuulu mihinkään seurakuntaan koska olen kuullut että kun kuuluu seurakuntaan niin olemme silloin vastuussa toisenkin synneistä!ja saastasta!
Mutta kun emme kuulu kuin Jumalalle niin me olemme vapaita kaikista kahleista.Näin esim.alkuseurakunta toimi ja meitä on paljon.
Pidä kiinni vaan omasta tahdostasi äläkä anna sitä muille.Saatanalla ei ole mitään asiaa runnoa sinua.Jeesus pitää huolen siitä.Se riittää.Hän on suojamme.Emme tarvitse seurakuntia.Sen vuoksi.
Itse en saanut seurakunnalta mitään mitä odotin.Olen odottanut ja kaivannut aitoa siskoutta ja aitoa veljeyttä jotka välittää.mutta ei niitä ole.
Sain vain vaatimuksia kuinka on pakko liittyä.Sain painostusta,ja en pidä sellaisesta.Ei oikeassa kodissakaan saa olla painostusta ja pelottelua,kiristystä ja uhkailua muusta puhumattakaan,miksi sallisimme sen käytöksen seurakunnalta??
Silloinhan me taas kerjäisimme pahoinpitelyä ym.ym.hylkäämistä.
Näin ajattelen nyt.Ja olen vuosia ajatellut.Huomenna voi olla toisin.Mutta nyt ei ole huominen.Nyt on nyt.
teidän kaikkien lohduttavista ja myös ajatuksia herättävistä mielipiteistänne.. ;)
Kun et ole luopunut Jeesuksesta olet Hänessä. Ei siihen vaikuta se, ettet kuulu mihionkään seurakuntaan., kun olet joskus eroinnut sellaisesta. Minä olen eronnut hellareista ja olen uskossa yhä, koska en ole luopunut Kristusesta! Ei meitä myöskään pysty vihtahousu riistämään Jeesuksesta, ellemme sitä itse tahdo, että luopuisimme Elävästä toivosta!
olen joskus kuullut jonkun sanovat (paikallis-)seurakunnattomana vaeltamisensa olevan Jumalan tahdon.
onkohan Jumalalla tässäkin asiassa kaksi vastakkaista tahdonilmaisua?
varsinaiseen kysmykseesi vastaukseni on: et ole, kai.
kohdallani Jumalan tahto..
Hellureihin mie en ole kelvollinen ja vapikseen liittyminen ahistaa.. Ev.luth. ei tule enää kysymykseenkään mm. kasteopillisten ristiriitojen vuoksi..
mielenkiintoinen on tuo kelvollisen asema.
koetko, että et täytä seurakuntaväen vai Jumalan asettamia vaatimuksia?
uskoontulon ja kasteen osaltahan asia on srk:n 'mittarissa' OK, mutta kun se tupakka palaa, niin en ole sovelias sitten joissain seurakunnissa ees 'pöntön' taakse todistamaan..
En ole kyllä uskonut tuota 'pönttöhommaa' aivan yhellä syömisellä, vaan olen mennyt silleen extempore-tyylillä todistamaan aina silloin, kun siihen on tarjoutunut tilaisuus.. ;)
ehdollistaminen seurakunnissa.jos et ole kuin me odotamme sinun olevan,niin ei ole asiaa joukkoomme.esim.tupakoivat saavat yleensä siirtyä pastorin silmien alta vek,koska pastori ei siedä itsessään olevia syntejään ja esim.tupakoija nostaa ne esiin osoittamalla avoimesti että tupakoi.Siis:seurakunta on tarkoitettu vain täydellisille pers oonille,joilla ei ole minkäänlaisia syntejä:))
seurakunta ei ole paikka jonne on asiaa tavallisilla kahvinjuojilla muusta puhumattakaan.ja sielä on ihan oma jengi ja sisäpiiriseurat joten mikäli haluaa kuulua joukkoon on paras olla kuulumatta.liittymättä.
ei se tee ihmistä sen huonommaksi päinvastoin vahvistaa ja ihmisestä tulee itsenäinen ja ei tarvi toisiin takertua.niin Jumala tahtoo.hän ei halua että roikumme ihmisissä.ja palvomme epäjumalia.
ei ole riippuvainen kuivattujen tupakkapensaan lehtien polttamisesta syntyvän savun keuhkoihin imemisestä.
toisinsannoin, mitähän se tupakanpoltto onkaan loppujen lopuksi muuta, kuin epäjumalanpalvelusta?
mutta se tapa istuu tiukasti minussa, kuin täi tervassa.
Karkit eivät tehoa, sillä pastillit menevät mahaan yleensä yhellä syömisellä.
ole.
naapurini, joka imi pari-kolme toppaa päivässä, pystyi omaksi ihmeekseen lopettamaan tupakoinnin diabeteksen, ja sen myötä parin lisätaudin, iskettyä.
nyt mies, joka on pidellyt kymmeneniä tupakkalakkoja elämänsä aikana, on ollut savuton jo 3 vuotta.
kunhan lopetat polttelun, huomaat, kuin järjetön tapa se oli!
Itse otin paperini pois hell srksta kymmenisen vuotta sitten ja koin suuren vapauden!!!
Toki srkyhteyttä joskus kaipaakin, mutta en näitä mesontamenoja, joita alkaa olla pienemmästä suurempaan.
Kunnon kotia on vaikea löytää!
Tuskimpa taistelujani olisi vähemmän ollut srk-jäsenyydessä ja selvinnyt olen, luulen niin. Usko Herraan kun on omakohtainen juttu kaikkinensa.