Miten helluntailaiset ymmärtävät Paavalin ensimmäisen korinttolaiskirjeen seitsemännen luvun jakeen neljätoista? Me kansanlähetysläiset emme nimittäin mitenkään kykene ymmärtämään sitä, joten väistämme kiusallisen aiheen hattua nostamalla ja vaikenemalla tuon aiheen kuoliaaksi.
Outo kohta Raamatusta.
Basker
471623
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 47
Vanhimmat
Uskova puoliso on siunaus toiselle puolisolle. Uskova puoliso on Jumalan valtakunnan edustaja. Jopa vähäisimmässäkin seuraajassaan Kristus on läsnä. Näin ajateltuna puoliso, joka ei ole uskossa, on kuitenkin etuoikeutetussa asemassa.
Niin, mitä tarkoitit? Mielestäni tuo kohta, olkoonpa se irti kontekstistaan tai siihen liitettynä, väittää, että uskosta osaton ateistipuolisokin on pyhä sen perusteella, että hänen puolisonsa on uskossa.
edustaja. Eikö kirkon lähetystoimintaa sisältävä opetus korosta sitä, että missä Jumalan lapsi on läsnä siellä on myös Jumalan valtakunta hänen kauttaan läsnä. Kristitty on siis kirkon kärki. Eikö tämä päde myös parisuhteessa? Onhan tässä tapauksessa Jumalan lapsi ja Jumalan lapseuteen vielä kuulumaton yhdessä. Jos nyt siis uskoon kuulumaton suostuu elämään yhdessä uskovan kanssa, niin uskovan ei tule hakea avioeroa. Uskovan kautta Jumalan valtakunta on päivittäin läsnä uskoon kuulumattoman elämässä. Tämä antaa kuten aiemmin kirjoitin etuoikeutetun aseman uskolle vielä vieraalle henkilölle. Hänen kääntymisensä on aina mahdollisuuksien rajoissa. Uskova osoittaa avioliitossaan ystävällisyyttä, hyvyyttä, kärsivällisyyttä eli siis rakkautta (Gal. 5:22). Jos pakana vastustaa Jumalan pelastuskutsua eikä halua liiton jatkuvan, niin uskova voi erota. Mielen rauha on niin arvokas, ja siksi Jumalan lapsenkaan ei tarvitse loputtomasti kärsiä liitosta, joka ei yrityksistä huolimatta toimi. "Let Christ have his place in the life of the home, and his presence will sanctify the marriage relationships: his grace will enable those who seek and accept it to stand by their vows."
että paavali ei tässä tarkoita, että uskovan puoliso ja lapset olisivat ikäänkuin automaattisesti pyhiä eli läheisen uskon tähden suoraan Jumalalle kelpaavia, vaan
että uskova voi olla tosi, tosi läheisessä kanssakäymisessä ei-uskiksen kanssa. niinkuin esimerkiksi avioliitossa, tarkoitan.
jokainen kun on henkilökohtaisesti vastuussa omasta jumal-suhteestaan, eikä raamattu missään korosta sitä, että uskova ei voisi ottaa puolisokseen ei-uskovaa.
tiettyjä hankaluuksiahan tuollaisesta liitosta voi tietenkin seurata, niin että kannattaisi miettiä..mutta..
onkohan tämä kysymys mukamas KL:n väelle vaikea? uskoisko tuota?
Itse asiassa meillä päin tavataan ns. puhallella muniimme eli sivuuttaa kaikki sellaiset raamatunkohdat, joista puolijumalamme Urho Muroma, Eino Honkanen, tai Uuras Saarnivaara (Saarnavaari) eivät ole sanoneet mitään.
kyllä Raamatussa on kohta, jonka voi tulkita, ettei olisi hyvä mennä yhteen ei-uskovan kanssa...ja tosiasiahan on, että joitain ristiriitoja siitä yhteiselämässä varmasti seuraa...
kuitenkin kun lukee tuota lukua eteenpäin käy ilmi, ettei uskovan aviopuolison usko pelasta ei-uskovaa puolisoa...sillä, mistä tiedät vaimo voitko pelastaa miehesi...ja edellä sanotaan, ettei uskovan tule hyljätä ei-uskovaa aviopuolisoaan, jos tämä suostuu jatkamaan hänen kanssaan yhteiseloa. olennaiseksi näkisin noissa jakeissa sen, ettei uskovan tule jättää aviopuolisoaan, joka ei ole uskossa, jos tämä haluaa jatkaa hänen kanssaan yhteiseloa. ja onhan se tietyllä tavalla siunaus sille perheelle, kun toinen on uskossa. tämä uskossa oleva puoliso voi elämällään ja olemuksellaan olla "elävä esimerkki" toiselle siitä, miten Herra voi vaikuttaa ihmisessä ja muuttaa ihmistä toista ihmistä huomioivampaan suuntaan...
siis uskova ja ei-uskova...on itsellänikin ystäviä sekä uskovia ja ei-uskovia.
hei lukekaapa Piet. 3:1. liittyy vähän samaan aiheeseen.
ja mitä tulee uskovan avioliittoon ei-uskovan kanssa
2.Kor. 6:14-16.
kuitenkin jos on naimisissa ei-uskovan kanssa tuossa 1.Kor. luvussa 7 puhutaan siitä, ettei uskovan tule hyljätä ei-uskovaa puolisoaan...
Korinttolaiskirjeen kohta ei puhu siitä, voivatko uskova ja ei-uskova olla naimisissa. Se ei myöskään puhu hylkäämisestä. Se puhuu siitä, että ei-uskova puoliso on uskovan puolisonsa takia pyhä = Jumalalle kelpaava. Tätä en ymmärrä. Eikö pelastus olekaan henkilökohtainen asia, vaan riippuu puolisosta?
uskovan uskon kautta myös se ei-uskova on Jumalan edessä kelpaava olemaan puolisona. Näin minä sen tulkitsen. On aivan selvä että "olla pyhitetty" tässä liittyy avioliiton pyhyyteen ja liiton funktioon. Missään tapauksessa kyse ei ole pyhäksi julistamisesta pelastuksen perusteella jossa ihminen on itsessään otollinen Jumalan edessä Jeesuksen kautta koska Pyhä Henki asuu hänessä. Ei-uskovassa ei Pyhää Henkeä ole vaikka onkin uskovan kanssa aviossa. Avioliittossa ei siis ole mitään pelastavaa mekanismia että Jeesuksen pelastusteko uskovassa automaattisesti siirtyisi hänestä ei-uskovaan.
jokainen ihminenhän pelastuu vain uskomalla henkilökohtaisesti Jeesukseen Kristukseen. muuta tietä pelastukseen ei ole.
"kansanlähetykselle" vaikea sen takia,koska kiistatta kyseinen Raamatun kohta kumoaa lapsikasteen !
" kyllä Raamatussa on kohta, jonka voi tulkita, ettei olisi hyvä mennä yhteen ei-uskovan kanssa...ja tosiasiahan on, että joitain ristiriitoja siitä yhteiselämässä varmasti seuraa... "
että menisi naimisiin uskomattoman kanssa,vaan,jos ja kun jompi kumpi puolisoista tulee uskoon,niin siinä tapauksessa ei tarvitse sen takia erota,vaan puoliso on "pyhitetty" avioliittoon kelpaavaksi sen uskoon tulleen puolison kautta,ei ole siitä pyhityksestä kyse,jolla pelastutaan,vaan avioliiton pyhyydestä,jolla ei taas ole mitään tekemistä taivaspyhyyden kanssa.
Vaan jos puolisoista toinen tulee uskoon,niin se joka ei ole vielä uskossa on kelvollinen heidän solmimaansa avioliittoon,että ei sen takia tarvitse erota,vaan uskovan puolison kautta se uskomatonkin on aviliittoon pyhitetty sen uskovan puolison kautta,ei ole kyse pelastuksesta,se on jokaisen omakohtainen asia,vaan avioliiton pyhyydestä,jolla taas ei ole mitään tekemistä taivaspyhyyden kanssa!
Ei varmasti johdu siitä. KL -väki ei nimittäin ole mitään kasteintoilijoita. Kohta vain on vaikea tulkita.
selvästi määritelty asia.
Olen meinaan epätietoisuudessani tehnyt monta mokaa naissuhteissa kun 'opettajat' ovat selitelleet asiaa epämääräisesti luulojensa mukaan olettaen..
ettei tuossa kohdassa ole siitä kyse, että menisi naimisiin uskomattoman kanssa, mutta vastasinkin toden viestiin, jossa hän sanoi jotain siihen viittaavaa, ettei missään kohtaa Sanassa sanottaisi, ettei uskova voi mennä naimisiin ei-uskovan kanssa...
ymmärrän kyllä tuossa Sanan paikassa puhutaan siitä, ettei puolison, joka tulee uskoon tule hylätä ei-uskossa olevaa puolisoaan, sillä Herrahan vihaa hylkäämistä. mutta mamabeard sai minut ymmärtämään sen pyhitys-sanan siinä. eli siinö tarkoitetaan avioliiton pyhyyttä. niinkuin se on pyhä Herran edessä.
millä tulkinnalla se liittyy lapsikasteeseen?
tulihan se sieltä.
Pitäisi ko kohdassa ensin selvittää käsite "pyhä" ja vasta sitten alkaa selostaa jotain lapsikasteesta.
Sillä mies, joka ei usko, on pyhitetty vaimonsa kautta,(vaimo uskoo,mies ei.vaimo ei ole
miehelle uskonveli,vaan uskonsisar)
Vaimo ei usko on pyhitetty miehensä,(joka on uskossa, eli uskonveli,vaimolle)kautta...
sisaresta tai uskon veljestä kyse,vaan kun toinen tulee uskoon,niin siitä avioliitosta tulee pyhä,ja se koskee uskoon tulleen kautta sitä joka ei ole uskossa,että siitä huolimatta he voivat elää avioliitossan, eikä sentakia tarvitse sen uskovan puoliso erota,siitä joka ei ole uskossa, on kyse avioliiton pyhyydestä,ei taivaskelpoisuus pyhityksestä.
Kyllä sen uskomattoman puolisonkin tulee uudestisyntyä,nennenkuin on pyhitetty taivasta varten.
Avioliitto pyhyydellä ei ole mitään osaa taivaspyyden kanssa!
vaikka en helluntaiseurakuntaan kuulukaan.
Siitä annan teille tunnustuksen että ette yritä väkisin selittää sellaista mitä ette ymmärrä, mielestäni nöyrä "hatun nosto" on paljon hengellisempää kuin väkinäinen selittely. En muuten väitä minäkään että kyseisen jakeen täysin ymmärtäisin, siis että ymmärtäisin sillä tavalla kuin siinä on alunperin tarkoitettu. Kerron tässä vaan miten minä asiasta ajattelen ja tiedän että selitykseni on vajavainen, mutta kuitenkin...
Ensinnäkin, kyseessä EI OLE pelastusasia. Jakeesta käy selvästi ilmi että on pyhitetty TOISEN KAUTTA, ei siis itsessään. Tämä pyhitys ei koske ihmisen henkeä eikä ihmistä itseään omana persoonana muutenkaan, kyse on avioliitosta. Avioyhteydessä hän on erotettu tämän maailman synnissä tapahtuvista avioliitoista niin että tuo liitto on Herran edessä pyhä. Hän on siis pyhitetty eli erotettu tässä mielessä, puolisona, uskovan puolisonsa kautta Jumalan siunauksen alle perheyhteydessä. Tämä pyhitettynä oleminen on alati sidottu uskovaan puolisoon ja riippuvainen hänestä.
Jumalahan tahtoo että kaikki on Pyhän Hengen vaikutuspiirissä ja Pyhä Henki on läsnä vain siellä missä on Kristus, eikö niin? Olen aiemmin tällä palstalla sanonutkin että mielestäni vain se avioliitto on kristillinen jossa kumpikin puoliso on uskossa, koska ulkopuolella Jeesuksen Kristuksen ei ole mitään todellista kristillisyyttä. Nyt kuitenkin täytyy ilmeisesti vetää vähän takaisin - ainakin siinä mielessä, että vaikka Kristus ei olisi sen toisen sisimmässä niin uskovan puolison kautta avioliitto kuitenkin on kristillinen - tai ainakin pyhitetty. Tällä tavalla minä olen jakeen aina ymmärtänyt vaikka en osaa sitä niin hyvin selittää kuin tahtoisin. Uskovan puolisonsa kautta ei-uskovatkin ovat avioliitossaan pyhitettyjä niin että Herran ei tarvitse sanoa sille uskovalle: eroa puolisostasi tai saastut hänen synneistään.
Uskovassa on Pyhä Henki ja kun mies ja nainen ovat avioliitossa yhtä niin Henki uskovan puolison kautta pyhittää liiton?
Haureus on aina erityisen vakava ja saastuttava asia, esimerkiksi jos kaksi uskovaa lankeaa esiaviolliseen seksiin, koska he eivät ole liittyneet Herran edessä toisiinsa niinkuin kuuluu. Silloin he saastuttavat toisensa vaikka ovatkin uskossa!
Ei myöskään ole sopivaa että uskova ottaa puolisokseen ei-uskovan, koska ei-uskovassa on aina toinen henki ja Pyhä Henki puuttuu, vaikka sielun tasolla olisi kemiat kohdallaan ja sympatiaa yllin kyllin. Jos näin kuitenkin tapahtuu ja avioliitto Jumalan edessä solmitaan niin ei-uskova on puolisona pyhitetty. Ei-uskova ei voi uskovaa saastuttaa vaikka vielä kuuluukin Saatanan valtakuntaan eli saastaisuuden maailmaan.
Huom.:
Vaikka liitto on pyhitetty niin varmaa on että ristiriitoja ja mielipahaa tulee kun toinen ei ole uskossa eikä voi hengellisiä ymmärtää.
1.Kor.7:14 on siis niihin erityistilanteisiin joissa toinen avioliitossa ollessaan tulee uskoon. Hänen ei tarvitse eikä kuulukaan erota ei-uskovasta puolisostaan. Paavalin kirjoittama opetus uskovan kautta tapahtuvasta ei-uskovan julistamisesta puhtaaksi eli Jumalalle erotetuksi puolisona, oli varmasti lohdullinen ja on edelleen. Ei tarvitse ajatella että avioliittoni on pimeyden omaisuutta kun tuo puoliso vielä kuuluu pimeyteen. Saan rohkeasti ajatella että liittoni on Herran edessä täysin otollinen ja pyhitetty.
Se ei siis kuitenkaan anna lupaa ajatella että voinhan minä nyt ottaa itselleni ei-uskovan puolison kun liitto Herran edessä tulee pyhäksi minun uskoni kautta! Tuollainen olisi Jumalan sanan väärinkäyttöä lihallisten mielitekojen hyväksi.
nyt ymmärrän tuon jakeen paremmin...
tosiaan 2.Kor.6:14-16. puhutaan siitä, ettei uskovan tulisi ottaa puolisokseen ei-uskovaa...
mutta kiitos Herralle, että tuo jae 1.Kor.7:14. avautui nyt paremmin. näin sitä uskonveljet ja -siskot voivat olla rakennukseksi toisilleen...kiitos mamabeard.
t.sisko Herrassa
Entäpä sellainen uskova
joka on lankennut esiaviolliseen seksiin
seurustelun aikana uskovan kumappanin kanssa
niin onko heidän parempi erota
vai mennä yhteen?
Onko he jo sitoutuneet toisiinsa
muutoin kuin haureuden kautta
ja voiko se olla sitoutumista ollenkaan?
Ei voi sanoa että on parempi erota tai parempi mennä yhteen. Mielestäni asiaa ei voi ratkaista pelkästään sen perusteella. Että jos on sortunut haureelliseen sukupuoliyhteyteen niin täytyy sitten ehdottomasti mennä yhteen, tai täytyy ehdottomasti erota. Lankeemus ei ole riittävä syy kumpaankaan ratkaisuun.
Toinen ei siis voi kiristää toista avioliittoon tapahtuneen perusteella. Ja samoin toinen ei voi hylätä toista tapahtuneen perusteella.
Tärkein ohje minkä antaisin on, että kumpikin syvästi katuu Herran edessä lankeemustaan ja pyytää sekä Jumalalta että toisiltaan anteeksi, ja sitten katsovat mitä tapahtuu. Joka tapauksessa sukupuoliyhteys tekee ihmiset tietyssä mielessä vastuullisiksi toisistaan, niin ajattelen, että kumpikaan ei voi kevyesti siitä lähteä omille teilleen.
Olen taipuvainen ajattelemaan jopa niin että uskovan miehen velvollisuus tällaisessa tilanteessa on ottaa se nainen puolisokseen. Mutta kuten sanoin asiaa ei saa käyttää kiristyskeinona. Näitä pitää kysellä Herran edessä ja täytyy tosiaan toivoa että kumpikin on Jumalan edessä täysin rehellinen ja vilpitön.
Siinä määrin rinnastaisin haureudessa tapahtuvan sukupuoliyhteyden avioliittoon, koska kuitenkin on kyse ruumiillisesta toiseen liittymisestä joka kuuluu ainostaan liittoon, että jos siitä suhteesta ei avioliittoa synny ja uskovina on haureudessa eletty, niin kummallakaan ei sitten enää ole oikeutta avioliittoon. Saattaa tuntua rankalta mutta mielestäni on niin tärkeästä ja pyhästä asiasta kyse että suuri vääryys Jumalan taivasta kohtaan on se kevytmielisyys millä tavalla näihin asioihin nykyään seurakunnissakin suhtaudutaan.
Näkemykseni on, täsmennän vielä: uskova joka eroaa puolisostaan, tai ei ole vielä ollut avioliitossa mutta on langennut esiaviolliseen seksiin ja jättää kumppaninsa, ei ole oikeutettu avioliittoon enää, mutta Jumala on kuitenkin armollinen. Tämä on minun henkilökohtainen näkemykseni jota en missään tapauksessa julista Jumalan sanana, tutkikoon jokainen sisimmässään Herran edessä: Jumala voi armossaan kyllä johdattaa hänelle vielä puolison, ehkä jopa sen puolison joka Hänellä oli tuota henkilöä varten varattuna ennen hairahdusta, jos tällainen henkilö on Jumalalla suunnitelmissa, mutta se avioliitto ei enää perustu ihmisen oikeuteen vaan silkkaan Jumalan armoon.
Siksi ne asiat pitää jättää Jumalan käsiin. Jos Hän armossaan näkee hyväksi johtaa puolison sellaiselle joka haureuden kautta on tavallaan tehnyt itsensä avioliittoon kelpaamattomaksi, niin kiitos Hänelle. Mutta älköön ihminen suin päin lähtekö juoksentelemaan ja etsimään seuraavaa partneria tai siis puolisoehdokasta, ajatellen että kun olen syntini anteeksi saanut niin se siitä ja sitten uusi pimu tai kundi kuvioon. Asia ei todellakaan mene niin.
Kysymykseesi vastaan siis että se on henkilökohtainen kysymys jossa kummankin täytyy tutkia omaa sisintään. Mitä kaikkea muuta tuohon suhteeseen liittyy kuin seksuaalinen lankeemus. Onko lankeemuksen myötä tapahtunut jotakin. Onko tullut sellaisia haavoja ja/tai katkeruutta joko lankeemuksen seurauksena tai muuten että onnistumisen mahdollisuudet näyttävät huonoilta. Tässä pitää olla rehellinen itselleen ja rehellinen toiselle ja uskovina ennen kaikkea rehellisiä Jumalan edessä.
Lopuksi kysyt että onko haureudessa tapahtuva seksi sitoutumista ollenkaan? Ei, se on kyllä tietyssä mielessä vastuulliseksi tulemista toisesta mutta ei vielä sitoutumista. Itse asiassa se on sitoutumisen vastakohta eli irrallisuutta. Todellinen syvä sitoutuminen voi tapahtua vain Jumalan yhteydessä, ei Häntä ja Hänen suunnitelmaansa vastaan rikkomalla. Jumala ei koskaan sitouta uskovia toisiinsa synnin ja saastaisuuden kautta.
Haureuden henki haluaa kyllä sitouttaa ihmisiä toisiinsa ohi Jumalan ja tehdä heistä toisilleen epäjumalia niin etteivät he enää kykenisi kuulemaan Jumalan ääntä.
noin se menee,tuo oli aika hyvin sanallisesti tuotu esiin asian ydin,ei siis ole toisen ,uskomattoman puolison taivaskelpoisuus pyhityksestä kyse,vaan avioliiton pyhyydestä.
Ja olen myös sitä mieltä,että kun uskomattimat ihmiset avioituu keskenään,niin siinä ei ole mitään pyhää,kristillisessä mielessä,vaikka heidät Jumalan sanalla siunataankin avioliittoon,se on pelkkää muotomenoa jolla ei ole kristillistä sisältöä.vaan on "epäpyhä# liitto,ja niin on myös heidän lapsensa epäpyhiä. Eikä missään nimessä lapsikaste voi pyhittää heidän lapsiaankaan,koska eivät itsekkään ole uskossa,eikä siis pyhiä,ja vain lapsen uskovaisen isä tai äidin kautta lapsikin vasta pyhittyy,lapsen pyhyys on siis sidottu vanhempien pyhyyteen,muutoin koko liitto lapsinneen on epäpyhä,eikä siis voi kukaan epäpyhässä liitossa pyhittyä lapsikasteen kautta.
Moraalisesti epäpyhäkin avioliitto on "pyhä",eli,tabu",jolla ei ole mitään osaa taivaspyhitykseen.
koska siinä on tapahtunut vietteleminen syntiin,he ovat tehneet synnin,ei niinkään se ,joka ei ole uskossa,vaan uskovainen osa puoli on tullut houkutelluksi lankeemukseen,uskovaisen osapuolen tulisi mennä tuhlaajalapsen tavoin itseensä,ja palata seurakuntayhteyteen mielemmuutoksessa,ja hylätä ei luvallinen suhde siihen uskomattomaan,silloin hänelläkin olisi mahdollisuus vielä tulla uskoon,muutoin hän on viettelijä,josta Jeesus sanoo,että "olisi parempi ripustaa myllynkivi kaulaan ja upottaa meren syvyyteen."
Kuitenkin Jeesuksen veri on voimallinen tekemään ihmeitä,jos vain tunnustamme syntimme,on Hän uskollinen ja vanhurskas,niin että antaa syntimme anteeksi,sillä kukapa muutoin kestäisikään ?
Tunne aviopereja jotka ovat rikkoneet tässä kohden Raamatun opetuksia ja menneet naimisiin ei uskovan kanssa,mutta ovat tänään ihanasti uskossa kuitenkin,mutta se ei ole hetikään itsestään selvyys,että niin voisi meneteelä,asiat on aina yksityis kohtaisa,ei ole mitään takuuta,että niin voisi menetellä taktikoiden, ikään kuin armolla ratsastaen, Jumala tuntee sydämet!
lain kohta tuntuisi olevan sopiva nykyisinkin:
2. Moos. 22:16
"Jos joku viettelee neitsyen, joka ei ole kihlattu, ja makaa hänet, maksakoon hänestä morsiamenhinnan ja ottakoon hänet vaimokseen."
Ei siis koskisi jo neitsyytensä menettäneitä!
Sanot että olet taipuvainen ajattelemaan
että uskovan miehen VELVOLLISUUS on tällaisessa
tilanteessa ottaa nainen puolisokseen
mutta mikään kiristys ei ole oikein
olen samaa mieltä
mutta että kummallakaan ei ole oikeutta
muuhun avioliittoon, koska sukupuoliyhteys
on jo tavallaan tehnyt heistä jo avioparin?
Mikä estää näitä kahta menemästä
avioliittoon jos kumpikin kuitenkin rakastavat toisiaan?
Sain muutamia vuosia sitten vähän toisesta kohtaa erään neuvon. Paikka oli: 2.Kor.6:14 Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa; sillä mitä yhteistä on vanhurskaudella ja vääryydellä? Tai mitä yhteyttä on valkeudella ja pimeydellä?
Tapaamani henkilö, uskovaiseksi tunnustautuva, halusi ottaa eron puolisostaan juuri tuon Raamatun kohdan perusteella. Sanoin sitten hänelle, että otappa nyt kuitenkin huomioon 1Kor.7, niin kyseinen henkilö ei hyväksynyt selostustani avioliiton jatkamisesta ja päätyi eroon.
Olen miettinyt myös näin:
Kun nainen tulee uskoon ja ei ole ollut neitsyt
enää, niin eikö hän uudestisyntymän kautta
ole uudestaan neitsyt?
ja sitten jos hän lankeaa uskossa
olon aikana, niin eikö hän silloin
menetä uudestisyntyneen naisen
puhtauden ja neitsyydeen?
eli uskova mies joka
tekee myös haureuden makaamalla
uskovan naisen kanssa
niin mielestäni hänen kuuluu
ottaa myös vastuu siittä
koska nainen on ollut
" uudestisyntynyt neitsyt "
Vain?
Eikö uudessa liitossa sama koske myös miestä?
niitä surullisimpia harhatulkintoja, joita meidän piirissä on ennenmuinoin viljelty paljonkin. Kontextistä irtirepäistyjä lauseita on käytetty lyömäaseena toisia kohtaan... motiivina oman erinomaisuuden korostaminen.
Miksi valikoit kenelle vastaat?
kysyin selvän ja asiallisen kysymyksen
Hylkääminen on niin totta tänä päivänä
ja myös uskovien parissa
eli saamme jokainen katsoa omaan sydämeen
ja kysyä itseltämme:
seuraammeko tänä päivänä Jumalan tahtoa ja Sanaa
vai kuljemmeko oma nenä suunnan näyttäjänä...
lihallinen neitsyys ei näytä kovinkaan paljon Jumalalle mitään merkitsevän, sillä Jeesus opetti: "Ei liha mitään hyödytä."
Sen sijaan mielen vilpittömyyttä Jumalan sana arvostaa, ja apostolit yrittivät huolehtia, ettei seurakuntalaisten mieli turmeltuisi, eli toisin sanoen kukaan sitä raiskaisi:
2. Kor. 11:3
"Mutta minä pelkään, että niinkuin käärme kavaluudellaan petti Eevan, niin teidän mielenne ehkä turmeltuu pois vilpittömyydestä ja puhtaudesta, joka teissä on Kristusta kohtaan."
Varmaan mieleltään "niin kuin neitsyet" -henkilöitä tässäkin tarkoitetaan:
Ilm. 14:4
"Nämä ovat ne, jotka eivät ole saastuttaneet itseään naisten kanssa; sillä he ovat niinkuin neitsyet. Nämä ovat ne, jotka seuraavat Karitsaa, mihin ikinä hän menee. Nämä ovat ostetut ihmisistä esikoiseksi Jumalalle ja Karitsalle",
tämä jae kumoaa lapskasteen merkityksen uudestisyntymmisenä täysin !
Lapset jotka syntyy mainituista avioliitoista olisivat muussa tapauksessa kuin epäpyhässä liitossa syntyneet lapset, mutta nyt he ovat pyhiä,koska toinen puolisoista on uskossa,eikä tämä Sana sovellu kuin tälläisiin perheisiin joissa toinen vain on uskossa,ei siis koske uskostaosattomien avioliitossa syntyneitä lapsia,ja juuri tämä mitätöi lapsikasteen uudestisynnyttäjänä,koska lapsi tulee pyhäksi vasta jos jompikumpi on uskossa,siis lapsi on pyhä vanhempiensa kautta,ja siinä on se totuus,että jomman kumman vanhemman on oltava uskossa,muutoin lapsi ei voi olla pyhä,vaan on epäpyhä siihen saakka kunnes on ikänsä puolesta valmis ymmärtämään Sanan saarnan ja uskon kautta ottamaan vastaan pelastus henkilökohtaisesti.
Siihen saakka lapsi on epäpyhä,mutta niinhän ovat lapsen vanhemmatkin,että ei siinä mitään helvetin tuomioita leiju sen perheen yllä joka ei usko.
Jos sitten jompi kumpi vanhemmista tulee uskoon,lapsetkin "pyhittyvät" samantien, Näin lapset on sidottu vanhempien uskoon,eikä siis millään kasteella heitä voi pyhittää,ja siksi juuri ei Ramatussa mainita ainuttakaan lapsikaste tapausta,ainoastaan vanhemmat tulivat uskoon ja heidän uskonsa kautta lapsetkin tulivat pyhiksi.
Siksi voitiin sanoa,että perhekunnittain tultiin uskoon,ei suinkaan lapsikasteen kautta.
Kerrataan vielä tämä, kun siis jompi kumpi ,isä tai äiti tuli uskoon,siitä voitiin sanoa ,että koko perhekunta tuli Herraan uskovaksi,lapsetkin pyhittyivät uskoon tulleen myötä,täysin ilman mitään kasteita joka olis kohdistunut lapseen,ainoastaan uskova vanhempi kastettiin,niin siinä pyhittyi kaikki muut perheen jäsenet,toinen puolisoistakin.
Mutta ei tuo pyhäksi tuleminen tarkoita suinkaan,että ei sen joka ei tullut uskoon ,siis toinen vanhemmista vielä pelastu siinä pyhittymisessä,vaan jokaisen perheessä tulee oikeasti uudestisyntyä,ennenkuin ovat taivaskelpoisia, lapset ovat taivaskelpoisia ,olivat sitten uskovan tai ei uskovan perheen lapsia,he ovat Kristuksen työn perusteella vahurskautetut ja osalliset Jeesuksen verestä sellaisinaan,siihen ikään asti,että ymmärtävät evankeliumin Sanan.
Tämä pyhittyminen toisen uskoontulon perusteella on sitä pyhyyttä mitä aviliittokin on,ei sillä ole mitään tekemistä Jumalan ,pelastavan pyhittymisen kanssa. Vaan koska avioliitto on pyhä,ja se on vasta sitten pyhä,kun jompi kumpi tai molemmat vanhemmat tulevat uskoon,uskomaton avioliitto ei ole koskaan Raamatun tarkoittamalla tavalla pyhä,ainoastaan moraalisesti koskematon,siis tabu. Se on kuitenkin epäpyhä,siihen asti kun toisen vanhemman usko voi sen pyhäksi tehdä.
Että tässä valossa lapsikaste on mitä suurinta taikauskoa ja turhaakin turhempaa tekouskonnollisuutta.
vaikka ei ollut puhe asiasta ollenkaan.
hauskaa tuo loputon vänkääminen.. ja nimenomaan ne
jotka ei ole varmat omasta kannastaan...
Miten niin ei ollut puhe?
Aihe liityy tiiviisti lapsen pyhittymiseen,nimenomaan vanhempien uskon kautta,eikä lapsikasteen kautta.
Ilmeisesti olet lapsikasteen luomassa valhe uskossa,kun noin otti itseesi?
Olen kuule varma Raamatun kannasta kasteeseen nähden,omaa kantaa minulla ei olekkaan näisssä asioissa,uskon Raamattuun,niikuin nyt tässäkin, 1Kor 7:14 nimenomaan on kyse uskosta,lasen pyhityksestä,joka todistaa lapsikasteen mahdottomuuden,koska lapsen pyhitys on kytketty vanhempain uskoon,joko isän tai äidin kautta tulee lapset pyhiksi,muutoin he olisivat epäpyhiä,ei siis lapsikaste niitä pyhitä,eikö vaan ole selvä asia yhteys?
Mutta ellet tätä käsitä,niin sille en voi mitään,niin se vaan on Raamatun mukaan!
Ei minun ,eikä sinun kannalla ole mitään merkitystä,vaan se,mitä Sana sanoo,siis Jumala !
eikä ole ihan varma mikä niistä 3.sta. oli se 'oikea'.....
Ilmeisesti olet aikuiskasteen luomassa valhe uskossa,kun noin otit itseesi? voisin noin tietysti sinulle sanoa,mutta jääköön nyt.....
entäs se ristin ryovärin 'pyhittyminen' kasteessa?
Jeesus on sama eilen -tänään,ja huomennakin,eikö olekin?
kasteessa pyhittymisestä mitään kyllä puhunut,ainoastaan sitä,että lapsikaste ei pyhitä lasta,vaan laps tulee pyhäksi uskovaisen vanhempansa kautta,enkä mä mitään oo itseeni ottanut,olen kyllä Raamatullisen uskovienkasteella kastettu sillä ainoalla yhdellä Raamatun opettamalla kasteella,ei ole kasta eikä kolmea,on vain uskovien upotuskaste,heitä jo harhasi,jos luulet lapsikasteella taivaan saavuttavasi.Siunausta "luupiälle"!
ymmärrä miten tuo liittyy oikeasti lapsikasteeseen.
Eiväthän luterilaiset lapsikastajat jätä lapsiaan kastamatta vaikka molemmat vanhemmmat olisivat pyhiä.
Heidän mielestään lapset ovat aina tuomittuja.
heitä jo harhasi,jos luulet lapsikasteella taivaan saavuttavasi/////////////
heitä jo harhasi,jos luulet aikuiskasteella taivaan saavuttavasi,,,,,,,,voisin tietysti vastata,mutta en taida viitsiä ??
30 vuotta sitten ,kun tulin uskoon,olin valmis minäkin taittamaan peistä monista asioista,
nyt en ole enää niin 'varma',muustakuin yhdestä asiasta,ja se on, Jeesus on minun Vapahtajani ja Pelastajani.. ja eikohän siinä olekkin se oleellinen?siunausta.
mikään kaste ei ihmistä pelasta!
vain uskomalla Jeesukseen Kristukseen ihminen pelastuu!!!
Minä en tiedä mitä ko. kohta tarkoittaa. Ehkä samasta syystä kukaan ei ole pitänyt raamattutuntia aiheesta - emme riittävän hyvin ymmärrä mitä Paavali haluaa sanoa. Tässä kohtaahan hän muistuttaa, että "sanon minä eikä Herra" (jae 12:ko se oli).
Minunkin täytyy vaan nostaa pipoani ja lähteä kaupungille. Hyvää päivää!
Miksi sinä nyt noin "tietämättömäksi" heittäydyt,onhan se selvää Jumalan sanaa,ja sinäkin sen ymmärrät,aivan varmasti,tuo kohta on ollut aivan liian kauaan tietämättömyyden tekoverhon takana,että oli hyvä kub Baskeri toi asian esille,koska se selvittää monia asioita,mm. lapsikasteen epäraamatullisuuden,kerralla,jos vain haluamme myöntyä Paavalin opetuseen,kyllä Raamattu on Jumalan sanaa,vaikka Paavali nyt joskus vaatimattomasti asioita esittääkin,ei hän oleisi tuota kirjoittanut,jos ei asiaa olisi juuri noin ymmärtänyt,ja hänellä oli kyllä aina Herran Henki,ja Hengen johdossa kirjoitti Kristukselta saadun evankeliumin.
Täydellistä Herran siunausta päivääsi !
Uskovaisen ei ole siis pakko erota uskottomasta puolisostaan. Uskova voi siis antaa anteeksi uskottoman puolison uskottomuuden. Mutta mitäpä sitten sille voi jos uskoton puoliso eroaa uskovaisesta ja aviossa uskollisesta? Kyse on siis siitä, että vaikka puoliso on aviossa uskoton, niin uskollisen puolison ei ole pakko hylätä uskotonta puolisoa, vaikka laki toisaalla sanoo, että huoruuden tähden voidaan erota uskottomasta puolisosta. Paikassa ei ole kyse pyhyydestä Jumalan edessä, vaan paikassa puhutaan avioliiton pyhyydestä. On muuten tapauksia. Että kun aviossa uskollinen puoliso on antanut uskottomalle puolisolle aviovuoteen häpäisyn anteeksi, niin uskoton puoliso on tullutkin synnintuntoon ja päässyt kiinni pelastukseen Kristuksessa. Näin siis voi olla, kun lyöjälle kääntää lyötäväksi toisenkin posken, niin lyöjä voi parantua viettinsä hallitsemattomuudesta. Paikka on erittäin syvällinen avioliiton selonteko niistä vaikeista tilanteista, joita voi tulla ja on tullutkin esiin uskovaistenkin perheissä.
Tämä keskustelu laajenee miellyttävällä tavalla.
Niin, tiedän minäkin ainakin yhden tapauksen jossa Jumala anteeksiantamuksen kautta käänsi voitoksi sen minkä Saatana oli suunnitellut tappioksi. Nyt nämä puolisot yhdessä tekee kristillistä avioliittotyötä.
On muuten hyvä ottaa huomioon aina tekstiyhteys ja lukea jaejaksot kokonaisuudessaan sekä muutenkin ajatella kyseisen kirjeen sisältöä ja asiayhteyksiä. Joissain jakeissa voi olla opetusta joka puhuu sellaisenaan ja yksi jae siis voi jo itsessään olla Jumalan sana johonkin kohtaan, joskus siis on hyvä lukea jakeet erillisinä pohtien juuri sitä jaetta rukoillen mitä Herra puhuu, mutta pitää myös lukea kokonaisuutena. Jos ottaa vaan erillisiä jakeita joutuu helposti harhaan ja monia kummallisia harhoja on syntynyt kun otetaan yksi jae yhdestä kohtaa ja toinen toisesta kohtaa omien mieltymysten mukaan ja niistä rakennetaan oppi.
Nyt pitää lähteä asioita hoitamaan...
Hyvää päivänjatkoa kaikille keskustelijoille.
ja hellenistiseen ajatus- ja aatemaailmaan. Tämän päivän kristillisistä käsityksistä erottaa 2000-vuoden, monien tuhansien kilometrien ja valtavien kulttuurierojen "taival" Paavalin ajoista.