Kristillinen uskokin on siirtymässä jälkikristilliseen aikaan. Se pirstaloituu. Yhä useammin ja useammin kuulee sanaparin "Minun Jumalani". Sanotaan, että "Minun Jumalani" ei tuomitse, tai "Minun Jumalani" on rakkaus, nehän ne yleisimmät fraasit ovat.
Sopii kuitenkin kysyä, mikä se sellainen Jumala on, johon ihmiset voivat sisäänrakentaa haluamiaan ominaisuuksia ja josta he voivat poistaa ei-toivottuja ominaisuuksia.
Eikö -jos nyt puhutaan nimenomaan kristinuskon Jumalasta- Hän olekaan enää itse itsensä ilmoittava Jumala? Pitääkö ihmisten määritellä Hänet? Eikö Hänelle kuulukaan tuomio, eikö Hän ole kiivas, eikö Hän ole hirmuinen Jumala samalla kertaa kun Hän on myös armelias ja rakastava?
Kyllä, kristinuskon Jumala on myös pyhyys, kuluttava tuli, kiivaus. Se Jumala, jota moni pitää kristinuskon Jumalana, mutta jota kutsutaan Minun Jumalakseni, on epäjumala.
Jumalaa ei voida ikäänkuin valinkauhalla valaa meidän haluamaamme muottiin, eikä Totinen Kaikkivaltias ole ihmisten muovailuvahaa, josta voidaan ottaa jotain pois ja johon voidaan jotain lisätä - kuten ei ole Hänen Sanansakaan.
Siitä Sanasta me tunnemme Hänen luonteensa ja ominaisuutensa, ja vain siitä. Omassa luonteessamme tai mielikuvituksessamme ei ole mitään, millä voisimme Häntä koskettaa. Me emme Häntä määrittele, mutta Hän tutkii meidät.
Niinkö halpana me pidämme Hänen armonsa, että omavaltaisesti päätämme jakaa Minun Jumalani nimissä sitä kenelle tahansa, heillekin, jotka eivät usko tai välitä? Eikö se armo ollutkin niin kallista, että se maksoi tosi Jumalalle kaikkein rakkaimman, mitä Hänellä oli, Hänen oman poikansa hengen?
Armo ei ole halpaa. Se on ilmaista niille, jotka sen arvon ymmärtävät. Meidän tehtävämme ei ole heittää ketään taivaaseen, ei varsinkaan väkisin.
Sopii kuitenkin kysyä, mikä se sellainen Jumala on, johon ihmiset voivat sisäänrakentaa haluamiaan ominaisuuksia ja josta he voivat poistaa ei-toivottuja ominaisuuksia.
Eikö -jos nyt puhutaan nimenomaan kristinuskon Jumalasta- Hän olekaan enää itse itsensä ilmoittava Jumala? Pitääkö ihmisten määritellä Hänet? Eikö Hänelle kuulukaan tuomio, eikö Hän ole kiivas, eikö Hän ole hirmuinen Jumala samalla kertaa kun Hän on myös armelias ja rakastava?
Kyllä, kristinuskon Jumala on myös pyhyys, kuluttava tuli, kiivaus. Se Jumala, jota moni pitää kristinuskon Jumalana, mutta jota kutsutaan Minun Jumalakseni, on epäjumala.
Jumalaa ei voida ikäänkuin valinkauhalla valaa meidän haluamaamme muottiin, eikä Totinen Kaikkivaltias ole ihmisten muovailuvahaa, josta voidaan ottaa jotain pois ja johon voidaan jotain lisätä - kuten ei ole Hänen Sanansakaan.
Siitä Sanasta me tunnemme Hänen luonteensa ja ominaisuutensa, ja vain siitä. Omassa luonteessamme tai mielikuvituksessamme ei ole mitään, millä voisimme Häntä koskettaa. Me emme Häntä määrittele, mutta Hän tutkii meidät.
Niinkö halpana me pidämme Hänen armonsa, että omavaltaisesti päätämme jakaa Minun Jumalani nimissä sitä kenelle tahansa, heillekin, jotka eivät usko tai välitä? Eikö se armo ollutkin niin kallista, että se maksoi tosi Jumalalle kaikkein rakkaimman, mitä Hänellä oli, Hänen oman poikansa hengen?
Armo ei ole halpaa. Se on ilmaista niille, jotka sen arvon ymmärtävät. Meidän tehtävämme ei ole heittää ketään taivaaseen, ei varsinkaan väkisin.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Tämä oli ilmeisesti sitten sinun Jumalasi?
Ei aivan niinkään. Kyllä mainitsemani Jumalan ominaisuudet ovat niitä, joita monikin kristillinen kirkkokunta liittää Hänen olemukseensa sen perusteella, että Raamatussa näin ilmoitetaan. Uskoisin siis, etten ole tässä suhteessa aivan yksin muodostamassa kuvaa Jumalasta.
Halusin vain sanoa, että moni uskovaiseksi kristityksi itseään nimittävä kaventaa Jumalan olemusta määritellen Hänet sillä tavoin kuin häntä itseään miellyttää.
Siksi ei esim. puhuta tuomitsevasta tai pyhästä Jumalasta. Hänet halutaan tehdä ikään kuin kosmiseksi joulupukiksi, joka hyväksyy kaiken, välittämättä siitä, mitä Hän itsestään Sanassaan sanoo. Ja puhuin siis nimenomaan kristityiksi itseään kutsuvien jumalakuvasta.
että tuolla ulkona on useampi miljardia jumalaa. Kenenkään muun jumala ei ole aivan sama kuin sinun jumalasi. Jonkun Jumala armahtaa homot, toisen Jumala laittaa homot Helvettiin. Jonkun Jumala armahtaa vain kun häneen uskoo, toisen Jumala vaatii myös elämään kiltisti. Jne. Jne.
...jokainen luo päässään kuvan omasta jumalastaan. juuri nämä naispappeus ja homoliitto jutut paljastavat kuinka paljon joidenkin mielipiteet jumalasta eroavat toisistaan. mutta kuinka tämä on mahdollista jos jumala on vain yksi? niinpä...
Jumalalle on kaikki mahdollista! Meidän ihmisten tarvitsee miettiä vain omaa suhdettamme Jumalaan, onneksi!
One Love.
Minä näen asian näin.Mutta olen myös hetki hetkeltä vakuuttuneempi siitä,ettei tästä maailmasta löydy kahta ihmistä,jotka uskoisivat t ä s m ä l l e e n samalla tavoin.
Dilemma...(?)
Jo raamatussa tulee esille sanat, Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit!
Ei Jumala olekaan muovailuvahaa, mutta Jumala ei ole antanut itsestään yksiselitteistä kuvaa, jotta voisimme luottaa ns. lopulliseen ja täydelliseen Jumalkuvaan. Ihmisellä on vain ihmisen rajallinen tietoisuus ja ymmärrys. Mielestäni on turhauttavaa keskustella siitä mitä Jumala ehdottomasti on. Pitäisi mieluummin keskustella, mitä annettavaa Jumalalla on meille kaikille täällä maan päällä. Kuolemanjälkeinen elämä tulee ajallaan, mutta nyt olisi keskityttävä tähän päivään. Jumala on rakkaus ja tämän rakkauden voima on ihmisen kaikkea yhteistäkin ymmärrystä ja kokemusmaailmaa suurempi. Jopa kärsimyksestä voi löytää taivaan! Ja tämä taivas on Jumalan suuri rakkaus!
Mainitsemasi Jeesuksen sanat liittyvät jumalaSUHTEESEEN, ei jumalaKUVAAN.
Tietenkään ihminen ei voi ymmärtää täysin Jumalaa. Kuitenkin Hänestä voidaan tietää JOTAIN, nimittäin se, mitä Hän itsestään selväsanaisesti Raamatussa kertoo, mutta EDES siitä tiedosta eivät kaikki halua hyväksyä kaikkea.
Näihin päiviin asti kristikunta on painottanut sitä, että Jumala ilmoittaa itsensä sekä yleisessä ilmoituksessa (luonto, omatunto), että erityisessä ilmoituksessa (Raamattu). Nyt erityistä ilmoitusta ollaan hylkäämässä.
Minun mielestäni taas Raamatun ilmoituksesta ei olla luopumassa, vaan päinvastoin, sitä tutkitaan yhä tarkemmin ja tarkemmin. Jotta saataisiin totuus sieltä ilmi, eikä enää uskota vanhoihin väärinkäsityksiin/valheisiin.
En minäkään tarkoittanut sillä, että jokainen näkee Jumalan eri tavoin sitä, ettei Raamatussa ole mitään perää. Olen vain sitä mieltä, että kaikki ihmisen sanat ovat vajavaisia kuvailemaan Jumalaa, ja siksi Hänestä onkin niin monia eri kuvauksia ja mielikuvia. Enkä siis usko, että mikään niistä on väärä, vaan kaikki ovat oikeita, he vaan näkevät sen puolen Jumalasta, jonka heidän olemuksensa sallii nähdä. Tässä siis se, miten ihmisen sisin vaikuttaa hänen jumalakuvaansa. Mutta kuten sanoit, tämäkin on vain yksi mielipide, ja on varmasti vajavainen siinä missä muutkin :)
Jumalaa ei voi oikeasti määritellä, joten kaikki määritelmät mitkä hänestä on ikinä tehty, ovat täysin ihmisen pääkopan sisällä syntyneitä ja ihmisen psyykestä johtuvia.
Tämä ei tarkoita, ettei Jumalaa ole, vaan että ihminen luo itse kuvan Jumalasta.
Niin kuin luomme kuvan kaikesta ympärillämme olevasta. Kuva on sitä todenmukaisempi, mitä paremmin tunnemme kuvan kohteen. Täysin todenmukainen se ei koskaan tule olemaan, osa kuvasta johtuu aina omista aivoistamme.
Ja koska kukaan ei voi tuntea Jumalaa, niin silloin suurin osa Jumalan kuvasta on meidän aivojemme luomaa.
Onko Jumalaa olemassa. Kristityt ja Juutalaiset pitävät niin. Onko esim. lestadiolaisten jumala ja jehivien jumala ja kaikki mitä voi vaan olla?
Olen ns. tapakristitty, enkä usko kristilliseen jumalaan. Kuulun kirkkoon ja voin laulaa virsiä, mutta en lue rukouksia. Silti uskon, että on jokin , en tiedä mikä, joka meidät on tänne laittanut. Eikä missään muualla ole älyllistä, meidän tiedossammw.
"Onko esim. lestadiolaisten jumala ja jehivien jumala ja kaikki mitä voi vaan olla?"
Jos oletetaan, että Jumala on, niin eihän siitä VOI olla yhtä ja ainoaa kuvaa. Kuitenkin kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että Jumala on sellainen, mitä emme voi käsittää, jotain ihan muuta siis.
Joten ei ole ihme, että ihmiset määrittelevät Jumalan kaikki omalla laillaan, jos sitä ei voi tyhjentävästi ihmismieli määritellä.
En minäkään usko samallalailla kuin kaikki muut kristityt, tuskin on kahta, jotka uskovat samallalailla. Mutta uskon, että uskon samaan Jumalaan, vaikka näenkin Hänet hieman erilailla. Kuva Hänestä, se on minun itse luomani ja kuvittelemani, koska en ole Häntä koskaan nähnyt.
Mutta sitä en tiedä onko Jumalaa :) uskon, että on.
Sanoit, että Jumalaa ei voi oikeasti määritellä. Noilla sanoilla tulit samalla määritelleeksi Jumalan. Lauseesi sotii itseään vastaan, on sisäisesti loogisessa ristiriidassa. Miten muuten SINÄ voit varmuudella sanoa, ettei Jumalaa voi määritellä?
Kuinka moni muuten todella TAHTOISI kuvailla Jumalaa sanomalla, että Hän tuomitsee, että Hän on ihmisen ulottumattomissa oleva pyhyys, että ihminen ei ole arvollinen lähestymään Häntä, että Hän ylläpitää helvettiä...? Luonnollinen uskonnollisuus mieluiten vaikenisi Hänen tästä puolestaan.
Silti juutalaisuuden ja kristinuskon kantaisät määrittelivät Hänelle näitä negatiivisina pidettyjäkin ominaisuuksia. Heille oli ulkoa ilmoitettu niin, heillä ei ollut lupa kieltäytyä sellaisen tiedon jakamisesta.
Kristinusko lähtee siitä, että ihminen ei voi määritellä Jumalaa, vaan Jumala määrittelee itse itseään Raamatussa, sen verran kuin haluaa. Se, mitä sieltä opimme, on yliluonnollisen antamaa tietoutta, ei ihmisen määritelmää - ja USKON varassa, ei tiedon.
Mielestäsi Jumala ei ilmoita itsestään mitään. Onko Hän siis välinpitämätön vai kykenemätön Jumala? Jumala, joka kyllä välittää luoda maailman, mutta ei välitä kertoa itsestään luoduilleen, on itsekeskeinen, despoottinen narsisti. Jumala, joka kyllä kykenee luomaan maailman, muttei ilmoittamaan itsestään luoduilleen, on impotentti, vajaa Jumala.
Jos uskot, ettei jumala määrittele itseään, kerro, kumpaan edellämainituista jumalakuvista uskot.
Joo, mutta vaikka Jumala kuinka kertoisi itsestään, silti me näemme Hänet omista lähtökohdistamme käsin!
Siis, mietipä sitä, että vaikkapa jotain tapahtumaa todistaneet ihmiset kertovat siitä ihan eri lailla. Tämä tapahtuma on täysin järjellä käsitettävä ja ns. normaali. Silti siitä on niin monta näkemystä kuin on ihmisiäkin.
Väitätkö sinä silti, että kaikki ihmiset näkevät esim. Raamatun samalla lailla? Tai muut asiat, millä Jumala itsensä ilmaisee.
Ja eihän se Jumala ole sitä Raamattua kirjoittanut, vaan ihmiset. Ja minä ainakin uskon, että vaikka ihminen olisi kuinka Pyhän Hengen vallassa, hän on silti vain ihminen, ja näkee itsensä ilmoittaneen Jumalan eri lailla kuin kukaan muu.
Mutta vaikka sinä olisit eri mieltä, ja uskot, että Raamattu on erehtymätön, silti et voi kumota sitä, että Raamatun ihmiset näkevät eri lailla.
Siis, pointtini ei ollut, ettei Jumala ilmaise itseään, vaan se, että ihmiset näkevät ilmoituksen eri tavoin.
Oliko heille ilmoitettu niin, vai näkivätkö he Jumalan ilmoituksen omalla tavallaan?
Huomasitko siis väitteessäsi loogisen ristiriidan, ja miten sen selvität?
Puhuin tästä jo tuossa yhdessä kohdassa.
Siten, että minäkin näen Jumalan omalla tavallani, joka ei ole sen oikeampi tai väärempi kuin muidenkaan. Vain erilainen. Koska todella, ääretön/käsittämätön Jumalakin on käsite. Ja silloin käsitän Jumalan. Mutta jos häntä ei voi käsittää niin kuinka se on mahdollista.
Kerronpa sen: elämän suurimmat totuudet ovat paradokseja, joita ei voi ymmärtää.
Onko siis Jumala niin kykenemätön tai haluton, ettei voi ilmoittaa itseään SELVÄSTI ja YKSISELITTEISESTI ihmisille? Mitä iloa sellaisesta Jumalasta on, joka kyllä tietää, että ihmiset tulkitsevat Hänen ilmoitustaan eri tavoin, mutta joka ei pysty ilmoittaman itseään niin selvästi kuin Hän haluaisi? Melkoinen hutilus.
Kristinuskon Jumala kylläkin ilmoittaa selväsanaisesti olemuksensa ja tahtonsa. Raamatun kirjoittajien persoonallisuus tuo teksteihin eroja tyylillisesti muttei sisällöllisesti.
Missään kohdin ei esim. ole niin, että uudempi kirjoittaja väittäisi valheeksi vanhemman kirjoittajan sanomisia Jumalan olemuksesta. Ei, hän yhtyy niihin ja ilmoittaa jopa jotain uutta lisäksi.
Paradokseista olen kirjoittanut täällä aiemmin usein, viimeksi (muistaakseni) otsikolla Jumalan paradoksaalinen kauneus. Sanahan tarkoittaa NÄENNÄISTÄ ristiriitaa, sellaista, joka NÄYTTÄÄ sisältävän ristiriidan, mutta tarkemmin tutkittuna ei sitä tee.
"Kristinuskon Jumala kylläkin ilmoittaa selväsanaisesti olemuksensa ja tahtonsa."
No, jos se on niin selväsanaista, niin miksi kaikki sitten näkevät sen erilailla? Sinulle se on selvää, no minullekin se on yhtä selvää, mutta silti emme välttämättä ole Raamatun sisällöstä samaa mieltä :
Yritän sanoa sitä, että ehkä se on tarkoitettukin niin. Ettei ole yhtä ainoaa vastausta. Siis ihmisen näkökulmasta, koska ihminen ei koskaan pysty sitä koko vastausta näkemään, vaan vain yhden puolen siitä.
Vastaus mihin? Ihmisen tärkeimmät kysymykset koskevat pelastumista helvetistä ja sitä, miten Jumalan nimi tulisi korkeimmin kirkastettua. Vastaus niihin kysymyksiin löytyy Jeesuksesta, hänen elämästään, kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan.
On muitakin kysymyksiä, eikä kaikkiin niihin ole kerrottu vastausta, vaikka kaikkiin niihin vastaus onkin olemassa. Kysymyksiimme tullaan kerran vastaamaan, jos Jumala niin parhaaksi katsoo.
Et täysin ymmärtänyt, mitä tarkoitin selväsanaisella vastauksella. Mikä mahdollisesti voi olla epäselvää Jumalan olemuksessa ja tahdossa? Onko kenties olemassa esim. kristittyjä, joiden mielestä Jumala ei ole kaikkivaltias TAI rakastava TAI tuomitseva?
Jos jokin onkin epäselvää, älä syytä siitä Jumalaa. Hän on yksi, Hänen tahtonsa on yksi. Syytä ihmiskuntaa, jonka on moninainen. Ne taas, joille Jumala antaa ymmärryksen tajuta ja uskoa Hänen tahtonsa, ovat Hänen laillaan yksi sielu ja yksi sydän.