Tervehdys, rakkaat ystävät!
Perheessämme puuhastellaan kovasti tulevaa palmusunnuntaita, josta olen päättänyt olla nostattamatta enää riitaa. Vaimo on luterilainen, syntyjään helsinkiläinen, ja hänen mielestään on niiiiiiin viehättävää pukea pikku tyttäremme noidaksi ja lähettää hänet "virpomaan" kavereiden kanssa.
Hoh-hoijaa taas, ennestään meillä on vain poikia eikä tätä ongelmaa ollut. Eihän tämä maailman suurin kysymys ole, enkä ole edes paikan päällä palmusunnuntaina, mutta jotenkin kyllä riepoo...
Mitenkähän tämä on muissa "ekumeenisissa" (saas nähdä, tarttuuko tähän joku...) perheissä järjestetty? Virpomisen merkityksen olen tietysti tuhanteen kertaan selittänyt vaimolle ja lapsille, mutta, huokaus, seinä on seinä on seinä.
Kilvoittelua on näköjään sekin, että kerran vuodessa saa olla tylsä ilonpilaaja!
Makarios
PS. Kiitos kaikille, jotka osallistuivat säikeeseen luterilaisen kirkon kerhoista. Asia järjestyi meillä niin, ettei tytär sitten halunnutkaan mukaan.
Perheessämme puuhastellaan kovasti tulevaa palmusunnuntaita, josta olen päättänyt olla nostattamatta enää riitaa. Vaimo on luterilainen, syntyjään helsinkiläinen, ja hänen mielestään on niiiiiiin viehättävää pukea pikku tyttäremme noidaksi ja lähettää hänet "virpomaan" kavereiden kanssa.
Hoh-hoijaa taas, ennestään meillä on vain poikia eikä tätä ongelmaa ollut. Eihän tämä maailman suurin kysymys ole, enkä ole edes paikan päällä palmusunnuntaina, mutta jotenkin kyllä riepoo...
Mitenkähän tämä on muissa "ekumeenisissa" (saas nähdä, tarttuuko tähän joku...) perheissä järjestetty? Virpomisen merkityksen olen tietysti tuhanteen kertaan selittänyt vaimolle ja lapsille, mutta, huokaus, seinä on seinä on seinä.
Kilvoittelua on näköjään sekin, että kerran vuodessa saa olla tylsä ilonpilaaja!
Makarios
PS. Kiitos kaikille, jotka osallistuivat säikeeseen luterilaisen kirkon kerhoista. Asia järjestyi meillä niin, ettei tytär sitten halunnutkaan mukaan.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Itselläni on ortodoksinen puoliso kuten itsekin olen, lapsemme luonnollisesti ovat ortodokseja, joten kuvaamasi kaltaista tilannetta ei meillä tunneta. Iteänikin kyllä ärsyttää suunnattomasti joka pääsiäisen aikana medioissa (lähinnä TV) näytettävät pikkunoidat, jotka lähtevät kerjäämään pääsiäismunia ja rahaa. Samanaikaisesti parhaimpiinsa puetut, kasvonsa hyvin huuhdelleet ortodoksilapset eivät juurikaan ylitä uutiskynnystä omilla virpomis reissuillaan.
Sinun kohdallasi on tämä ärsyttävyys vielä kongreettisempaa, kuin minulla. Sattuuhan se aivan perhepiiriin. Enpä osaa muuta sanoa, kuin jokaisella meillä on oma ristimme kannettavana (ehkä tämä on yksi sinun risteistäsi) sinun on vain opittava sitä kantamaan siten, että se sinua rasittaisi mahdollisimman vähän. Toisaalta olet mielestäni oppinut sen tosiasian, mitä useampi kantaja, sitä kevyempi kuorma. Siunausta sinullekin.
ortodoksiperheidenkin lapsiin. Ei siinä tarvita toisuskoista äitiä lapsia noidiksi, tipuiksi tai pupuiksi pynttäämässä.
"Noitavirpomista" opetetaan nykyään lastentarhoissa ja alakouluissa. Jos opettaja jonkin asian hyväksyy, niin siinä vanhemmat kyllä jäävät toiseksi. Naapurit sitten suhtautuvat kierteleviin pikkunoitiin vaihtelevalla tavalla kuka ihastellen, kuka tylysti oven heidän edestään sulkien.
Oma tyttönikin (nyt 20v) kävi aikoinaan noidaksi pukeutuneena kaverinsa kanssa virpomassa ja kuljetti kahta pikkuveljeään mukanaan. Toisen hän oli pukenut noidan mustaksi kissaksi, toisen pääsiäisjänikseksi. Onnistunut naamiaispuku takasi kuulemma parhaimman virpopalkan. Virpovitsan koristeilla ei hänen mukaansa ollut niin väliä, vaikka toisin luulisi.
Otin silloin sen kannan, että kirkossa siunattuja, paperiruusuin koristelemiamme virpovitsoja eivät pikkunoidat saaneet mukaansa. Niillä virvottiin kotiväki ja mummi ja kummit. Silloin oltiin aivan tavallisissa asuissa eikä naamiaispuvuissa ja virpopalkan sai vasta pääsiäisenä.
Ihan hyvä juu tuo tekemäsi kompromissi. Onneksi meidän lapsemme inhoavat kaikkia naamiaispukuja yleensäkin. Säästyy tältä harmilta...edes...
Kiitokset Yhdelle Ortodoksille (vai taipuuko se "Yxille"?) hyvästä kommentista.
Monta kertaa on käynyt mielessä, että ortodoksi-isälle on langetettu turhan suuri vastuu. Äiti on aina äiti, ja uskonasiatkin periytyvät luontevimmin äidin kautta (näinhän se on juutalaisillakin) - taikka mummon. Tilannetta hankaloittaa meillä se, että läheisiä ortodoksisukulaisia ei elossa ole.
Makarios
Lapsia EI TODELLAKAAN kiinnnosta mitkään selitykset mistään jerusalemiin ratsastuksesta. Lapsia kiinnostaa vain ja ainoastaan palkkio tehdystä työstä!!! Itse olin useasti lapsena pukeutuneena noidaksi eikä asia ole vaikuttanut uskonnolliseen vakaumukseeni millään muodoin!
Eli antakaa lasten itse valita pukeutua vaiko ei!!!
Turha jeesustelu on vain ja ainoastaan vanhempien itsetietoisuuden pönkitystä!!!
Lapselle voi aina selittää, minkä takia mitäkin tehdään. Joskus tapahtuu ihme, ja jotain jää jopa korvien väliin.
Ei ole samantekevää, jos kaikesta juhlaperinteestä tehdään markkinakrääsällä täyteentungettua omituista mössöä.
Mikään juhla ei maistu kohta enää miltään; onhan pääsiäismämmitkin lusikoitu jo helmikuussa.
Omilla lapsilla (poikia) ei ole ollut hinkua noidiksi, eikä onneksi rohkeutta lähteä pitkin vanhustentaloja rahaa ja karkkia vinkumaan. Oman mummonsa virpoivat, siinä kaikki.
Täällä alkaa vanhustentaloilla olla suoranainen ongelma, kun aamun kolmaskymmenes virpoja jo rimputtaa saman mummon ovella - hävittömimmät eivät anna edes vitsaakaan.
>>>Vaimo on luterilainen, syntyjään helsinkiläinen, ja hänen mielestään on niiiiiiin viehättävää pukea pikku tyttäremme noidaksi ja lähettää hänet "virpomaan" kavereiden kanssa.
...etten ymmärtänyt kommenttiasi ollenkaan. En edes sitä, oliko se sutkaus vai solvaus. Voisitko hieman keriä sitä auki?
Makarios
"pukea pikku tyttäremme noidaksi ja lähettää hänet 'virpomaan'"
Eikö tämän toiminnan tarkoituksena ole makeisten ja pikkurahan kerjääminen?
Jos ei, niin mikä sitten?
Kuitenkin olen taipuvainen ymmärtämään viestisi niin, ettet taida ymmärtää lapsista mitään. Toivottavasti elämä opettaa sinut joskus näkemään myös oikeaa elämää.
Makarios
minusta on lähinnä verrattavissa kerjäämiseen. Itse en lapsiani lähettäisi - noidaksi pukeutuneena tai ei - soittelemaan viattomien ihmisten ovikelloja. Kun nykyajan tenaville ei kelpaa karkki; katsotaan kuin halpaa makkaraa suu mutrussa, jos täti tai setä antaa karkkia. Pitää olla rahaa, vähintään 2 ekee. Ja se on muuten aikamoinen menoerä, rahoittaa tälläinen kerjäysoperaatio.
Suomessa on muuten kerjääminen kielletty.
Oman suvun ja perheen kesken voi harrastaa ihan mitä tahansa.
Sivulausessa; mua ottaa päähän tämän trulliperinteen ja virpomisen sekoittaminen. On se kumma, ettei mene kaaliin se, että on kyse kahdesta eri asiasta. Piste.
Me kaikki kerjäämme jotain. Lasten karkinnälkä on minusta paljon viattomampaa kuin se oikeassaolemisen himo, mihin me täällä syyllistymme; varsinkin kun se ilmenee lyönnein vyön alle (en puhu nyt sinusta).
En minäkään pidä kahden perinteen sekoittamisesta. Lienemme siis samaa mieltä ja olemme saanet kerjuullemme täyttymyksen. Yritän kuitenkin asettua myös pienen lapsen ja ei-ortodoksisen äidin asemaan ja olla tänä vuonna kehittämättä asiasta jokavuotista jerikoani. Kiinnostuksesta halusin tietää, miten kysymys on muissa "sekaperheissä" ratkaistu.
Makarios
Luulen, että useimmille lapsille - varsinkin pienimmille - on tämä vain jännä seikkailu. Virpojen tekeminen, noidiksi pukeutuminen ja pikkuveljien mukana raahaaminen on lapsia yhdistävää toimintaa ja siksi minusta se on hieno asia. Meidän pihassa asiat hoituivat siten, että lapset jakautuivat 3-4 ryhmään ja soittivat pihan ympärillä asuvien lapsiperheiden ovikelloja. Kiertäminen lopetettiin kun mentiin kouluun ja sen jälkeen kukaan ei ole enää soittanut ovikelloa - valitettavasti. *Oman pihan* lapset olisivat edelleen tervetulleita, vaikka meidän lapsemme ovat jo aikuisia.
>>>näkemään myös oikeaa elämää.
Meillä täällä Pohjanmaalla noista kahden eri perinteen kiusallisesta risteytymisestä jäi omaa trullien lisäksi se, että trullit onneksi kulkevat alkuperäisenä ajankohtana eli pääsiäislauantaina.
Vierasta on ainoastaan tuo virpominen. Ainakaan vielä 70-luvulla trullit eivät virponeet, vaan yleensä lauloivat jonkin herttaisen laulun. Siitäkin voisi päätellä, ettei kulttuurien sekoittuminen johdu jo aiemmin tapahtuneen Karjalan siirtolaisväestön muutosta, vaan päiväkotitädeistä ja median, erityisesti valtakunnallisen television vaikutuksesta.
Mutta kuten totesin, valtakunnallinen rummutus ei ole onneksi täällä kyennyt murtamaan trullien liikkumisen ajankohtaa. Trullien eli noitien liikkumisella pääsiäislauantaina - mutta vain silloin - on kyllä hengellinenkin ajatus.
Olisi tietenkin ollut parempi, etteivät kulttuurit olisi yhdistyneet lainkaan.
Vieläkö siellä piiskataan lapset Suurena perjantaina? Onneksi SE tapa ei sentään ole sekoittunut pääkaupungiseudun urbaanikulttuuriin...
:=D
lastentarhan opettajat ja alakoulujen opettajat ovat avainasemassa. Heidän tulisi kertoa, että trullit eli pääsiäisnoidat kuuluvat pääsiäislauantaihin, mutta virpominen palmusunnuntaihin, ja että virpojina ovat lapset eikä noidat.
kuitenkaan. Antaa lasten olla lapsia ja tehdä lasten juttuja kavereiden kanssa. Voipi olla, että poisjääminenkin saattaisi aiheuttaa lasten keskuudessa pienimuotoista kiusaamista (jos lapsi kertoo oikean syyn poisjäämiselleen) vaikka tietystikään näin EI saisi olla. Lapset vaan on lapsia ja kovin suorasanaisia. :) Hyvää ja kaunista pääsiäistä kaikille!
Johan pomppas! Anna lasten olla lapsia ja keskity vain omaan pikkuriikkiseen maailmaasi. Luulis aikuisella miehellä olevan tärkeämpääkin tekemistä.