1844 päivän adventistit

1844 pettymys ja varhaisadventismi
Kirjoittanut: jarlau 27.3.2006 klo 18.55

   
   VARHAISADVENTISMI JA 22.10.1844 PETTYMYS

Adventti (lat.“adventus“) tarkoitetaan paitsi lähestyvän joulun odotusta, myös Kristuksen toista tulemusta.

“Adventismi” sanan ensimmäisiä käyttäjiä olivat babtistisaarnaaja William Millerin (1782-1849) perustaman liikkeen kannattajat. Nämä julistivat Kristuksen tuloa tapahtuvaksi vuonna 1844.

Nykyisin adventismilla ja adventisteilla tarkoitetaan “seitsemännen päivän Adventtikirkon” maailmanlaajuista seurakuntaa. Lopunajan Kristuksen seurakunnan luonteeseen kuuluu Jeesuksen odotus. Apostolinen alkuseurakunta odotti Jeesusta palaavaksi jo omana aikanaan. (Joh 14:3, Ilm 22:12,20) Paavali hillitsi odottajia; (2 Tess 2:3-4) Adventismi jatkaa alkuseurakunnan perinteitä Herran tulon saarnaamistyössä.

Martin Luther oli varhaisimpia adventisteja. Tutkittaessa Lutherin muistiinpanoja havaitaan hänen tukineen Herran paluun yksityiskohtia, ja ymmärtäneen Herran paluun olevan lähellä. Adventtipostillassa (1522) Luther selitti taivaiden voimien järkkymistä, (Luuk 21:26) ja uskoi sen tarkoittavan helmikuussa 1524 tapahtuvaa planeettojen kohtaamista. Planeettojen kohtaamista yleisesti pelättiin odottaa. Luther piti mahdollisena että hän näkee maailman lopun. Luther näki itsensä lopunajan “evankelistana,” viimeisenä Kristuksen paluuta kuuluttavana torvena. (Matt 24:31, Ilm 11:15) (Arffman 1996, s. 53)

Raamatun tutkimuksen valo on kuitenkin paljastanut ettei Raamatun ilmoittamissa profetioissa päästä ajassa kalenterin mukaan vuotta 1844 pidemmälle. (Matt 24:36) Jeesuksen ilmoittamia ajan merkkejä, profetioita tarkkailemalla lopun lähestymistä voidaan ymmärtää. (Mark 13:24-37, Ilm 13)
Ellen G White, joka näki lopun odotuksen, iloitsi Herran puoleen kääntyvistä, vaikka vastusti aina lopunajan aikalaskelmia. Ellen G White sai profetian lahjan vuonna 1844 suuren pettymyksen jälkeen. Ellen G White oli erotettu metodistikirkosta omien käsityksiensä vuoksi. Kun milleriläinen liike (n.100 000 jäsentä) hajosi pettymyksen jälkeen kolmannes heränneistä jatkoi uskon tiellä, ja adventtikirkko perustettiin 1860 luvun puolessa välissä. Millerin lopun odotuksen liike koostui useiden seurakuntien jäsenistä; Metodisteista, episkopaaleista, babtisteista, presbyteereistä, kongregationalisteista, luterilaisista, reformoiduista, ym. Heillä ei ollut aikomusta perustaa omaa yhtä kirkkoa. Pohjois-Amerikassa vaikuttivat silloin monet kristilliset piirit, jotka olivat paenneet Euroopasta keskiajan uskontopakkoa. Amerikan perustuslaki 1776 takasi uskonnonvapauden.

Babtisti William Miller perusti aikalaskelmansa Raamatun aikaprofetiaan 2300 illasta ja aamusta. (Dan 8:14) Miller löysi varman ja oikean Raamatun profetian, osasi laskea sen vuosissa, mutta erehtyi hiukan profetian tulkinnassa. Miller luuli “pyhäkön puhdistamisen” tarkoittavan maan puhdistamista ja siten Herran paluuta.
Ellen G White joka jatkoi uskonpuhdistuksen perinteitä, sai profetian lahjan kautta uutta valoa, jonka avulla profetia selitettiin loppuun asti. Selvisi että pyhäkön puhdistaminen tarkoittaa taivaallisen pyhäkön puhdistamista. Vanhan liiton pyhäkköpalveluksen suuri sovituspäivä oli esikuvaa pyhäkön puhdistamisesta. (Hebr 8:5) Koko VT:n pyhäkköpavelus oli vertauskuvaa oikeasta taivaallisesta pyhäkköpalveluksesta!
Taivaan Pyhäkkö on Ylipappimme Jeesuksen Kristuksen palveluspaikka Jumalan oikealla puolella. (Hebr 8:1-2, 9:11-12, 7:24-25)

Herran paluun odotus oli suuri tapahtuma, joka aiheutti paljon polemiikkia ja mediauutisia. Elämä pysähtyi. Viljelijät jättivät satonsa korjaamatta. Teollisuutta pysähtyi, kauppaliikkeitä suljettiin odottamaan Jeesusta. Poliitikot pitivät rippipuheitaan julkisesti, ja pyysivät esirukouksia sieluilleen. Rikkaat lahjoittivat rahaa köyhille. 100 000 ihmistä kokoontui odottamaan Jeesusta. He rukoilivat ja ylistivät kirkoissa ja kokouspaikoissaan. Missään dokumenteissa joita mm. sanomalehdet kirjoittivat, ei kuitenkaan mainita valkeita maailman lopun odotusvaatteita. Valkeat maailmanlopun odotusvaatteet on mielikuvituksen tuotetta.

Jeesuksen odotus on tietenkin oltava lopun ajan seurakunnan tuntomerkki. Tämän päivän Raamatun ymmärryksen valon mukaan on selvää ettei aikamääriä kalenterin mukaan voida Herran paluun tapahtumalle asettaa.

Lisää tärkeätä aiheesta:
http://www.netikka.net/jarinraamattuhotelli
- “Ylipappimme Jeesus Kristus. Johdanto aikaprofetian 2300 iltaa ja aamua ymmärtämiseen” Osasto 10.
- “Aikaprofetia 2300 iltaa ja aamua” Os. 10.
- “Profeetallinen aikalaskenta vuosi = päivä periaatteella” Os. 10.
- “Profetian Hengen lahja./ Väärät profeetat/ Ellen G White” Os. 10.
- “Tutkiva tuomio. Taivaallinen oikeudenkäynti” Os. 14.
- “Profetiat jotka toteutuvat parhaillaan” os. 10.
- “Uusi ja vanha liitto” Os. 15.
- “Koska maailmanloppu tulee?” Os.9.
- “Jeesuksen tulo. Herran päivä. Toinen adventti” Os.9.
- “Ajan merkit ja lopun ajan lähestyminen” Os. 9.
- “Aikamme nyt. Mitä Jeesus ajastamme sanoi?” Os. 9.
- “Jeesuksen tulo. Näkyvällä vai näkymättömällä tavalla?” Os.9.
- “Pilkkaajat lopun aikana.” Os. 9.
- “Adventtikirkon synty” Os. 7.
- “Vapahtajamme Jeesus. Puolustajamme tuomiolla” Os. 3.

Jumalan siunausta
jari laurila

Miksi tällaista toistat? Tämähän on sinun vanhaa tekstiäsi.

"Martin Luther oli varhaisimpia adventisteja."

Jokainen uskova ihminen on odottanut Jeesusta takaisin siitä lähtien, kun Hän nousi taivaaseen, mutta yrität tuolla lauseellasi esittää, että adventismi on Lutherin jalanjäljillä ja uskonpuhdistuksen jatkumo ja Luther muka olisi seitsemännen päivän adventisti, jos eläisi nykypäivänä.

Kun väität adventistien olevan luterilaisempia kuin luterilaiset massakirjoituksissasi, niin lainataanpa vähän Lutheria:

Luther kirjoitti ruuista "On totta, että olemme vapaita ja että meidän haltuumme on annettu ruoka, liha, kala, munat ja voi. Sitähän ei voi kukaan kieltää. Jumala on antanut meille vapauden se on totta. Kuitenkin meidän täytyy kyetä käyttämään vapautta oikein ja suhtautumaan heikkoon veljeen toisin kuin uppiniskaiseen. Ensiksi: jos et voi kieltäytyä ilman vahinkoa tai olet sairas, niin voit hyvin syödä, mitä sinua haluttaa, pahentukoon tästä ken tahtoo. Ja vaikka koko maailma siitä pahentuisi, et kuitenkaan tee syntiä siinä. Toiseksi: kun sinua tahdotaan pakottaa, kuten paavi on tehnyt narrimaisilla kuolleilla laeillaan: sinä et saa perjantaina syödä lihaa vaan kalaa, paaston aikana et saa syödä kalaa etkä munaa etkä voita jne., niin sinä et saa millään tavalla antaa riistää itseltäsi sitä vapautta, johon Jumala on sinut asettanut. Uhmallakin sinun on toteutettava tällaisten käskyjen vastakohtaa ja sanottava: niinpä juuri koska sinä minua kiellät syömästä lihaa ja rohkenet tehdä minun vapaudestani lain, juuri sen takia minä tahdon uhallakin syödä. Samoin sinun tulee tehdä hänelle kaikissa muissakin asioissa, jotka ovat vapaita. Ottakaamme esimerkki. Jos paavi tai joku muu tahtoisi pakottaa kantamaan kappaa, sitä eikä mitään muuta, niin tahtoisin heitä uhmaten panna kapan pois. Mutta koska se on vapaassa vallassani, niin tahdon sitä kantaa, jos minua huvittaa. Jollei, panen sen pois. Kolmanneksi on muutamia, jotka vielä ovat uskossa heikkoja, mutta jotka olisivat neuvottavissa ja jotka mielellään uskoisivat, kuten mekin, mutta heidän tietämättömyytensä estää heitä ja jos tämä heille saarnattaisiin, kuten meille on tapahtunut, liittyisivät he meihin. Sellaisia hyväntahtoisia ihmisiä kohtaan meidän täytyy käyttäytyä aivan toisin kuin noita uppiniskaisia kohtaan. Heitä kohtaan meillä täytyy olla kärsivällisyyttä, niin että pidättäydymme omasta vapaudestamme, kun se ei tuota meille vahinkoa eikä vaaraa, ei ruumiin eikä sielun puolesta. (Luther Martti. VALITUT TEOKSET III. Toimittanut Lennart Pinomaa. WSOY Porvoo 1959 s. 387-388)

Omantunnonvapaus oli Lutherille tärkeä varjeltava ja jos paavi tai Ellen tai ellenisti olisi häneltä kieltänyt kahvin ja lihan, niin sitä olisi sitten keitetty oikein urakalla ja juotu ja syöty niin, että napa rytkyy.

"Samoin kuin armo tehdään mitättömäksi (Room. 11:6), jos siihen tahdotaan liittää ihmistekojen ansio, samoin se kumotaan, jos se tahdotaan irroittaa Kristuksen sijaishyvityksestä, ilman tätä hyvitystä kuviteltu armo on non-ens (jotakin, jota ei ole olemassakaan), joka siihen uskoo, ´uskoo tyhjään´ (Luther, St.L.XI, 1085 s; W.A. 10 3, 160 s.)

Vieläkö maittaa olla luterilainen, vai viekö Ellenin haamu voiton?

Tässä vielä Lutherin vastaus sinun törkään tapaasi käyttäytyä ja väittää harhaopin arvostelijoita pilkkaajiksi ja hulluiksi:
"Luther sanoo: ´Opin arvosteleminen ja erottaminen on joka ainoan kristityn velvollisuus, vieläpä niin, että se on kirottu, joka hiuskarvankaan verran loukkaa tätä oikeutta´." (Pieper, s.126-127)

Elleniä ja Lutheria ei voi mitenkään samaistaa. Sen sijaan adventisti, joka on tullut uskoon, nähnyt adventismin harhat ja eronnut adventtikirkosta muistuttaa Lutheria. Lutherkin tuli uskoon ja alkoi nähdä katolisen kirkon harhat ja taistella niitä vastaan.

samasta aiheesta.Vastaus pysyy tietenkin samana,kun siihen ei ole tullut muutoksia.Että silleen!Vastasi Jarin pikku apulainen,kun johtaja itse oli varattu.

niin usein kun kysytään kirjoitti:

samasta aiheesta.Vastaus pysyy tietenkin samana,kun siihen ei ole tullut muutoksia.Että silleen!Vastasi Jarin pikku apulainen,kun johtaja itse oli varattu.

A)=> Jari vastaa KUN kukaan ei kysy.

B)=> Jari ei vastaa kysyttyihin kysymyksiin.

C) => Eipä silti, eivät muutkaan adventisti vastaa kysymyksiin.

>>

Jari lupaa vastauksia mutta valehtelee mielellään.
Ne asiat joihin Jari vastaa, eivät kiinnosta ketään ja ne asiat joista ihmiset ovat kiinnostuneita ja kysyvät, niihin Jarilta ei saa suoraa vastausta.

LOKAKUUN 22 PÄIVÄ, 1844 ON TOSIASIALLISESTI ADVENTTITEOLOGIEN HYVÄKSYMÄ PÄIVÄMÄÄRÄ, joka on
SPA:n opin keskeisimpiä OPINKOHTIA.

Oikeammin voitaisiin puhua "LOKAKUUN 22 PÄIVÄN 1844 ADVENTISTEISTA"