Ei taida olla kauhiasti suomalainen tapa mutta kun ukkini oli venäläinen, niin se aina välillä kumartui polvilleen liturgiassa. Olin niin pieni, kun se eli, että en hirveästi muista milloin piti mennä polvilleen. Mutta sen muistan, että polvilleen ei saanut koskaan mennä pääsiäisen aikaan. Osaako joku selittää tämän merkitystä?
Maahan kumartaminen
ukin tyttö
6803
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tänä päivänä ei Liturgioissa kummarreta maahan saakka (poikkeutena EPL). Sunnuntaisin ei kumarreta maahan saakka Liturgiassa.
Moi!
Pistänpä lusikkani kumarrussoppaan. Kun olin pieni - eli ei niin kovin kauan sitten (ap. Paavalin aikaan), polvistuimme aina liturgiassa "Uskon Herra ja tunnustan aikana" jopa sunnuntaisin. No, sunnuntait putosivat jossain vaiheessa pois, eli sunnuntaisin emme polvistu, paitsi kumarramme maahan asti yhdessä kohdassa liturgiaa - ehtoollisen asettamisen (tms) yhteydessä.
Muina päivinä tulisi aina polvistua luettaessa "Uskon Herra ja tunnustan" ja Lintulassa näin tehdäänkin. Erityisesti polvistumme paastoaikoina.
Mutta polvistuminen kunniaan ja takaisin! Älkäämme ylentäkö itseämme!
ennen liturgiaa; "Sinulle veisaamme, SInua ylistämme...jne" aikana/jälkeen, riippuu siitä miten pappi on ehtinyt lukea rukoukset. Toisen kerran "Uskon, Herra, ja tunnustan" jälkeen. Papisto kumartaa lisäksi kolmennen kerran, taitaa olla... Isä meidän -rukousta ennen (nyt pätkii tämän kohdalla).
Mutta. Näistäkin ollaan muutamaa mieltä. Mutta näin meillä seurakunnassa. Ja esim. Valamossa.
tämä
Omien havaintojeni mukaan nykyään useimmat Helsingin seuduilla noudattavat seuraavaa tapaa:
-Sunnuntai-liturgiassa kumarretaan maahan ja noustaan heti ylös a) epikleesin jälkeen eli kun Pyhää Henkeä on rukoiltu tekemään leipä ja viini Kristuksen ruumiiksi ja vereksi, b) ehtoolliselle osallistumista ennen luettavan rukouksen (Uskon Herra ja tunnustan...) lopuksi. Pääsiäisestä helluntaihin eivät useimmat kuitenkaan tee näitä maahankumarruksia.
-Lauantai-liturgiassa (ja kai myös muissa arkiliturgioissa, itse en ole juurikaan osallistunut) kumarretaan näiden lisäksi myös Isä Meidän -rukouksen alussa.
-EPL:ssä (paaston arkipäivinä) kumarrellaan ja polvistutaan kymmeniä kertoja eri kohdissa.
Kuitenkin joskus näkee myös sellaista (ilmeisesti ukkisi noudattamaa ja aikaisemmin kai yleisemmin käytössä ollutta) tapaa sunnuntaisinkin, että Isä Meidän -rukouksen aikana ollaan polvillaan ja samoin ehtoolliselle osallistumista edeltävän rukouksen aikana (Uskon Herra ja tunnustan...) ollaan polvillaan, mutta se on minu havaintojeni perusteella aika harvinaista. Kreikkalaiset polvistuvat koko epikleesin ajaksi (myös sunnuntaisin), mutta Suomessa en muista nähneeni sellaista, Venäjällä kyllä joskus.
Näin siis käytännössä, mutta jos mentäisiin ihan kanonien mukaan niin, maahan ei tulisi kumartaa eikä polvistua koskaan sunnuntaisin eikä pääsiäisestä helluntaihin edes arkipäivinä, koska ne ovat ylösnousemusjuhlan aikaa (sunnuntai on "pikkupääsiäinen").
Ja jos olet vieläkin kiinnostunut enemmän näistä kumartelukiemuroista :) niin vanhan tavan mukaan maahan on kumarrettu perinteisesti yllä mainittujen lisäksi myös seuraavissa kohdissa liturgiaa (nykyään varsinkin venäläiset usein koskettavat näissä kohdissa kädellään lattiaa):
-Kun diakoni sanoo ennen uskontunnustusta: "Rakastakaamme toinen toistamme, että yksimielisesti tunnustaisimme" ja kuoro vastaa "Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä...".
-Kun pappi sanoo "Kiittäkäämme Herraa." ja kuoro alkaa laulaa "Kohtuullista ja oikeaa..." ja pappi aloittaa samalla hiljaisesti rukouksen "Kohtuullista ja oikeaa...".
-Kun pappi sanoo: "Pyhät pyhille."
kiitos paljon. Olen kiinnostunut ukin tavoista ja minusta on kiva katsella vanhoja kuvia ja miettiä sen ort, tapoja. Olen kyllä itse niin ujo tai vielä niin nuori, että en uskalla oikein mitään sen tapoja noudattaa vaan teen vaan yleensä ristinmerkkejä.