Pariskunta pääsi irti adventismista!

Kertomus vapaasti kääntelemäni ja alkuperäisen voit lukea: http://www.formeradventist.com/fischer.html

Adventismin jälkeen: “Totuus” uudelleen tutkittuna
DENNIS J. FISCHER

Esipuhe
Tervetuloa tälle lyhyelle ja vilpittömälle matkalle, joka antaa sinulle sisäpiirin näköalan tämänpäivän adventismiin. Ensi silmäyksellä jotkut SPA lukijat saattavat nähdä tietyt teologiset perusasiat tässä selonteossa äärimmäisen järkyttävinä, uskomattomina ja jopa törkeän liioiteltuina. Sydämen mukainen rukoukseni on, että lukijat tutkiessaan adventismia syvällisesti, tulevat lopulta siihen tulokseen, että tässä esitetty informaatio on todellakin yhteenveto, objektiivinen ja perustuu tosiasioihin.

Tahallisen kaksiselitteisyyden ja monimutkaisuuden takia monet adventismin näkemykset ovat erittäin vaikeita tutkia, ymmärtää ja tuoda esiin (kuten heidän kantansa aborttiin, heidän muista erottuva tutkivan tuomion oppinsa jne.). Monet johtavat uskonnon selittäjät eroavat suuresti siinä, miten he ymmärtävät uskonjärjestelmänsä opilliset pilarit. On tavallista löytää vastakkaisia näkökantoja moniin Ellen Whiten kirjoitusten aiheisiin. Siksi minkätahansa ”Profetian Hengen” todisteen esitätkin adventistiopettaja pystyy esittämään toisen vastakkaisen lainauksen, joka myös on ”jatkuvana ja arvovaltaisena totuuden lähteenä”. Lyhyesti sanottuna Ellen White on ”levällään täyttäen tien laidasta laitaan” monissa avain opeissa. Niin muodoin adventismin sirpaleisuus on nähtävissä kaikkialla. Tiedetään konservatiivisten ja libraalien teologisten seurojen jäsenten kieltäytyneen syömästä yhdessä illallista, kun heidän kokouksensa oli pidetty lähellä toisiaan.

1950 alkaen Seitsemännen Päivän Adventisteillä on ollut syvä halu esiintyä evankelikaalisina. Heidän kirjansa Questions on Doctrine (oppikysymykset), joka julkaistiin 1957 ilman tekijöiden nimiä, on hyvä esimerkki tästä strategiasta esiintyä evankelikaalisena – toivoen siten poistavansa häpeällisen kulttileiman. Siitä lähtien Seitsemännen Päivän Adventtikirkko on kuitenkin virallisesti muuttanut ja poistanut avainsanoja joistakin opillisissa julkilausumissa (kuten sanat ”kaikki-riittävä” ja ”erehtymätön” poistettiin heidän julkilausumastaan Kirjoitusten arvovallasta.) Tämä toimi antoi tilaa Raamatun ulkopuolisille kirjoituksille (rinnakkaisille kirjoituksille) eli heidän kunnioitetun sanansaattajansa ja naisprofeettansa Ellen G. Whiten kirjoituksille.

Dennis J. Fischer
Päivitettu: marraskuu 2005

Adventismin jälkeen: “Totuus” uudelleen tutkittuna
Oltuani kolmannen polven seitsemännen päivän adventisti kauemmin kuin 40 vuotta vaimoni Sylvia ja minä pyysimme, että nimemme poistetaan heidän jäsenluettelostaan. Useiden pitkittämisten jälkeen College View Seventh-day Adventist Church, Lincolnissa, Nebraskasta lopulta kunnioitti meidän pyyntöämme, kahdeksan kuukauden viiveellä, 16.10.2000. Me pidämme iloiten tuota päivämäärää vapautumisen päivänä hengellisestä, psykologisesta ja taloudellisesta hyväksikäytöstä. Ankkuroituamme elämämme Uuden Liiton opetuksiin Jeesuksesta Kristuksesta, me kiitämme jatkuvasti Jumalaa ”peitteen” poistamisesta sydämistämme (2 Kor 3:15,16). Uskon muutokset eivät parhaassa tapauksessa ole traumattomia. Meidän kulkumme adventismissa koostui omistautuneesta palveluksesta sekä tässä maassa että ulkomailla. Vaimoni vietti osan varhaisista vuosistaan Bagdadissa, Irakissa, lähetystyöntekijävanhempiensa kanssa. Hänet kastettiin Jordan joessa erään matkansa aikana Pyhään Maahan. Minä palvelin SPA kirkkokuntaa valtakirjallisena kirjaevankelistana, valtakirjallisena lähetystyöntekijänä ja lailliset oikeudet omaavana pastorina. Niin muodoin meidän elämämme kuvastaa kiihkeää kirkkokunnallista identiteettiä.

Ensinnäkin, me rakastamme hellästi adventisteja. He tulevat aina olemaan sydämissämme ja rukouksissamme. Monet ystävistämme ja sukulaisistamme ovat yhä adventismin mutkikkaassa otteessa. Minä toimin aktiivisesti nettipapin virassa tavoittaen kunnioitusta herättävän Jeesuksen Kristuksen evankeliumin kanssa ahtaalla olevia adventisteja. Monet kerrat, kun olen ollut antautuneena opastamaan poislähdössä, on ollut niitä, jotka ovat uhanneet heittää minut ulos keskustelukanavilta ja viestisivuilta. Ja mikä pahinta, surullista sanoa, ovat harjoittaneet erittäin epäystävällisiä huomautuksia aina kun heidän lakihenkisyyttään on haastettu. Joskus minusta tuntuu samalta kuin Paavalista, kun hänet toistuvasti omana aikanaan heitettiin synagoogista ulos. Vaikka Jumala kutsui ja valtuutti Paavalin saarnaamaan pakanoille, hänellä oli todellisena rasituksena kamppailu hyvin tuntemiensa lakihenkisten kanssa. Nettiavaruuden laajuuden aikana monet sydämessään rehelliset adventistit huomaavat ensimmäistä kertaa, että Jeesus Kristus on todellakin Oikea Sapatin Lepo. Jeesus on vanhan liiton varjojen, jotka sisälsivät erikseen hebrealaiselle kansalle annetun juhlavan viikottaisen sapatin, toteutuma ja sisältö (katso Kol 2:16,17; 5 Moos 5:3).

Kolmannen Mooseksen kirjan 23:2-3 mukaan viikottainen sapatti oli yksi seitsemästä määrätystä juhlasta, jotka määrättiin “Israelin pojille”. Meidän ei tietenkään tarvitse elää kuin juutalaiset pelastuaksemme. Toisia uhataan ajatuksella, että he menettävät pelastuksensa, jos he lähtevät Seitsemännen Päivän Adventtikirkosta. On innostavaa tietää, että taivaassa on juhlat, kun Jeesus syntyy uuteen sydämeen.

Sylvia ja minä olimme hyvin kiireisiä kasvattaessamme perhettämme (meillä on 3 tytärtä), tehdessämme täysipainoisesti työtä uskonlahkossa ja myöhemin pyörittäessämme perheen yritystä. Joku on joskus sanonut, että ”viisas mies muuttaa mieltään harvoin, mutta hullu ei koskaan”. Valitettavasti me olimme liian kiireisiä paneutumaan teologisiin aiheisiin. Saatana todella iloitsee meidän liian kiireisistä elämistämme. Loppujen lopuksi meille opetettiin jatkuvasti, että me olimme ainoat, joilla oli ”totuus”. Me olimme ylpeän tyytyväisiä, että me olimme osana taivaan erityisistä erioikeuksellisista, Jumalan lopunajan jäännöskirkko, kirkon oletettujen etuoikeuksien kanssa, joita ”ulkopuoliset” voisivat vain toivoa itselleen. Me olimme tyytyväisiä ja älyllisiä opillisessa todistuskirjoitussysteemissämme tai ”sisäisessä kaanonissamme” (pyhien kirjojen kokoelma). Ulkopuolella tämän niin kutsutun ”sisäisen kaanonimme”, joka kuvastaa vakavia hermeneuttisia (tekstintulkinnallisia) virheitä, me olimme hukassa Kirjoitusten kanssa – varsinkin Uuden Testamentin epistoloiden kanssa. Tuntui aina helpommalta katsoa nopeasti Ellen Whiten kirjoituksista kuin tutkia itse perusteellisesti Raamattua. Kotimme oli täytetty ja epätasapainoistettu Ellen Whiten kirjapinoilla. Nämä kirjat olivat kauniisti sidottuja ja värit sävy sävyyn. Jotkut hänen kirjoistaan on nykyään kirjoitetu uudelleen nykyenglanniksi. Valitettavasti tämä toiminta tekee paljon helpommaksi hänen käsistä riistäytyneen plagiarisminsa (toisten tekstin omanaan julkaisemisen) piilottelemisen.

Palavan uskomme, että hänen “inspiroidut” kirjoituksensa ovat ”jatkuvana ja arvovaltaisena totuuden lähteenä”, takia meidän aikaisempaa omistautumistamme hänen papinvirkaansa voidaan oikeutetusti sanoa Elleninpalvonnaksi ja/tai Ellenologiaksi - samanlaiseksi kunnioitukseksi kuin Mariologia katolisuudessa. Ellen Whiten ongelmallinen ja herjaava rooli lopunajan kanssalunastajattarena pelastuksessa on virallisesti vahvistettu SPA-kirkossa vaatimalla, että kastettavien pitää tunnustaa hänet ”Profetian Henkenä” ennenkuin heidät kastetaan Kristukseen. Esimerkiksi Ellen Whiten arvovaltainen ja määräävä rooli SPA:n omalaatuisten opinkappaleiden luomisessa nähdään hänen liioittelussaan neljännestä käskystä sisällyttäen lakisapatti myös ”viimeiseksi testiksi” ja ”Jumalan sinetiksi”. Todellisuudessa tällä hetkellä ei ole olemassa SPA uskonkappaleita, joita Ellen White ei olisi pyhittänyt tai luonut. Raamatulla oli aina paljon kilpailijoita myös muista adventistijulkaisuista. Kaikkina vapaahetkinä olimme syventyneinä kirjaimellisesti kirjojen, lehtien ja uutiskirjeiden massoihin, jotka laaja alaisesti määräsivät ala-kulttuuriamme. Me ajattelimme tietävämme kaiken, jos meiltä vain kysyttiin, meillä oli oikea vastaus kaikkeen.

Seitsemännen Päivän Adventismi on uskomattoman monimutkainen

Toisin kuin kristillisen uskon perusopinkappaleet Seitsemännen Päivän Adventismi on hyvin monimutkainen. Erehtymättömän suljetun teologian kanssa ei ollut yllätys, että pidimme itseämme hyveellisinä suljetuissa mielissämme. Pidettiin ansiokkaana ja jopa pelastavana tulemista ”totuuteen vakiintuneeksi”. Me säälimme noiden ”ei-adventisti”raukkojen ja ”sunnuntain pitäjien” tietämättömyyttä, heitä kuvattiin sisäpiirissä pakanoina, ulkopuosina, luopioprotestantteina, Babylonin huorina ja heidän papistoaan väärinä paimenina. Valitettavasti me jopa pilailimme ihmisistä, jotka uskoivat raamatulliseen kristillisyyteen, kuten me itse tänä päivänä. Käytimme hyväksemme tyypillisiä kulttimetodeja, Seitsemännen Päivän Adventistit käyttävät seuraavia hengellisesti loukkaavia strategioita:

Äärimmäisen määräävä tilivelvollisuus, organisaationaalinen rakenne ja suljettu uskonsysteemi. Tiedon kontrollointi, joka mustamaalaa tai eristää ulkopuoliset tiedon lähteet – varsinkin, jos on kyseessä kriittinen ryhmä.

Lannistaen kriittiset, johdonmukaiset ajatukset ja kysymykset, esimerkiksi kommenteilla kuten “Saatana on kaiken epäilyn syy, hän tahtoo pitää sinut pois totuudesta” tai “Nuo entiset pastorit ja maallikot ovat tosiasiassa täynnä ylpeyttä. He luulevat tietävänsä enemmän kuin koko kirkko”.

Kohtuuttomat rahalliset velvoitteet, jotka muodostavat kahden tason jäsensysteemin (vain kymmenyksien maksajat voivat olla kirkon viroissa tai vaikuttavassa asemassa, mitään kymmenyksiä ei voida käyttää paikallisen kirkon tarpeisiin, kuten laajentamiseen, ylläpitoon tai kirkon koulun tarpeisiin). Sataprosenttisesti kymmenystulot menevät suoraan useille hierarkian tasoille, hallinnollisille elimille. Paikallisen kirkon omaisuus on täysimittaisesti Konferenssin omistuksessa. Konferenssi valitsee pastorin ja maksaa heille palkat. Yleisesti yksi kolehti kuukaudessa sallitaan kirkon tarpeisiin – monet ei-kymmenyslahjoitukset lähtetetään myös Konferenssin kassaan. Hierarkia kontrolloi olennaisesti lähes täysin paikallisia kirkkoja.

Kielellinen manipulaatio kuvaten uudet “sisäiset” tai “talon-sisäiset” merkitykset tavallisille sanoille tai ylenmääräisen sanavaraston käyttö, jotta saadaan henkilö ovelasti haluamaan sisäpiiriläiseksi pääsemistä. Suurelta osin näillä harhaan joutuneilla kieliongelmilla on juurensa heidän väärässä Raamatun selityksessään. Toiset, kuten erikoisoppien ”tutkiva tuomio” ja ”suljettu ovi” sanasto, ovat puhtaasti kuvastumia heidän ala-kulttuuristaan. Nuorena pastorina, isänä ja osaston johtajana minulla ei ollut juuri aikaa ajatella minkään kyseenalaistamista, kun saarnasin viikottain perfektionistis (täydellisyyden tavoittelu) tyyppisiä saarnoja vastaanottavalle kuulijakunnalle. Herra on armollisesti antanut minulle anteeksi. Todella, Jumala pelastaa meidät menneisyydestämme Hänen valtakuntansa etenemiseksi. Lisäksi Hän laittaa ennalleen nuo vuodet, jotka heinäsirkat söivät – mikään ei häviä. Jumalalle kunnia!

Informaatio on väline, joka oikeuttaa ja parantaa elämät

Vihdoin tyhjässä pesässä löysimme lisäaikaa kristillisen uskon perusteiden tutkimiseen. Pian me huomasimme, että uskon vilpittömyys ei mitenkään korvaa raamatullista totuutta. Poislähtöön adventismista tarvittiin useiden vuosien ahkera rukoilu ja keskittynyt Raamatun tutkiminen. Vaikka olimme syvällä adventismissa, tiesimme vähän siitä, mitä oli menossa. Oli hyvin vaikeaa saada informaatiota mistään, mitä kirkon hierarkia ei nähnyt sopivaksi paljastaa. Kaikki tämä muuttui tietysti internetin synnyttyä. Online-uskonnon tuleminen on yhtä merkittävää kuin kirjapainotaidon tulo keskiajan Eurooppaan. Uskonnollisen kirjallisuuden dramaattisesti noustessa, kyberkristityt löytävät uuden arvostuksen henkilökohtaisessa vapaudessa Kristuksessa. Kyberavaruus sallii meille kaikkien uskovien pappeuden – yhtäläisellä pelikentällä. Informaatioteknologia on väline, joka antaa valtaa ja parantaa elämää jopa yhteisömme alemmissa sosiaaliluokissa. Vaikka kyberavaruus ei korvaa henkilökohtaisia suhteita, se mahdollistaa meille merkittävän maailmanlaajuisen kristittyjen yhteisön (kuten Former Adventist Fellowship www.formeradventist.com jne.). Internet oli merkittävä ja arvokas väline totuuden etsimisessämme.

Laajasti ottaen Seitsemännen Päivän Adventistit tietävät hyvin vähän historiastaan, opeistaan, organisaatiorakenteestaan ja hallintomenettelyistään. Kun kyselevä jäsen päättää, että edes yksi opillinen pilari ei ole raamatullinen, se selkästi luo huolen, että muutkaan opetukset eivät ehkä läpäise sen paremmin tutkimusta. Synnyttyään milleriittojen petokseen 1840-luvun alkupuolella adventismi pian sen jälkeen tyrkytti laajan lajitelman kulttinäkemyksiä pettyneille kannattajilleen:

Erityinen tutkivan tuomion oppi heidän uskonsa keskusytimessä opettaa, että sovitus ei tullut täytetyksi ristillä – ensin viivytettynä 1800 vuotta se käy yhä vielä läpi täyttämisprosessia (todella anti-evankeliumia).

“Suljetun oven” oppi, joka myöhemmin hylättiin, että armo loppui syntisiltä 22.10.1844.
Vain 144.000 ihmistä pelastuisi – myöhemmin hylättiin, kun jäsenten määrä ylitti tuon numeron.
Sielun uni/ konditionalismi / annihilationismi oli tuotu varhaisten SPA pioneerien James Whiten ja Joseph Batesin yhteyksistä liberaaliseen Christian Connection Kirkkoon.

Sunnuntaina jumalanpalvelusta pitävät tulevat ehdottomasti saamaan pedon merkin.
Lopullinen testi tulee olemaan juutalainen sapatin vietto – vaikka sanaa ”sapatti” ei ole koko 1. Mooseksen kirjassa eikä Ilmestyskirjassa. Adventistit väittävät ehdottomasti, että molemmat kirjat merkittävästi tukevat heidän sapattinäkemyksiään. Jeesus ei ole heidän lopullinen testinsä. Sensijaan he varoittavat, että viimeinen testi on vain jumalanpalveluspäivä – luoden näin erottavan seinän kristillisyyteen. Lopullinen testi keskittyy luodun ympärille eikä Luojan itsensä.

Että laki (toora) on jaettu kahteen osaan poimi ja valitse taktiikalla tyrkytettäesä sapattilaisuutta kristityille.
Tulevan ”kansallisen sunnuntailain” yhteydessä kaikille uskollisille sapatinviettäjille langetetaan kuolemantuomio. He varoittavat, että lopullisessa kriisissä ”sunnuntain pitäjät” tulevat tosiasiallisesti tappamaan ”sapatinpitäjät”.

Saatana kantaa meidän syntimme, kuten häntä kuvaava vuosittaisen sovituspäivän syntipukki. Täten saatanalla on merkittävä pelastava rooli meidän pelastuksemme suorittamisessa, koska hänen täytyy kärsiä kaikkien meidän taivaassa tarkasti merkittyinä olevien syntiemme takia (Suuri Taistelu, s 422 & 485, Testimonies for the Church, painos 5 sivu 475)

Areiolaisuus, josta pidettiin kiinni 1890-luvun puoliväliin saakka, opettaa, että Kristus oli luotu tai “sai alkunsa Isästä” kuten Ellen White sanoisi. Nykyiset SPA uskomukset on muokattu heidän areiolaisten uranuurtajiensa toimesta. Siispä jotkut heidän oppinsa ovat yhä tämän harhaopin pilaamia.

Myöhäissade tai Pyhän Hengen vuodatuksen oleminen vielä tulevaisuudesa on helluntain kieltämistä.
Heidän naisprofeetalleen, sanansaattajalleen ja kanssaperustajalleen Ellen G. Whitelle on annettu Raamatun ulkopuolinen arvovalta – julistettu olevan ”Profetien Henki”. Hän pysyy adventismin silmäteränä.
Että langennut ihminen voi saavuttaa täydellisyyden jumalallisella myötävaikutuksella ja virheettömänä pitää kymmenen käskyä – osana pelastusta (katso COL sivu 69 = Ellen Whiten kirja Christ's Object Lessons). Toisin sanoen he uskovat, että Jumala autaa meitä pelastamaan itse itsemme.

Että luotu arkkienkeli Miikael on itseasiassa Jeesus Kristus (Jehovan todistajien kaltainen näkemys). Tämä näkemys vaarantaa vakavasti Jeesuksen Kristuksen jumaluuden.
Meidän syntimme, jotka kerran on tunnustettu ja annettu anteeksi, voivat vainota meitä jälleen ja tulla pidetyksi meitä vastaan kunnes niiden ”poispyyhkiminen” tapahtuu erityisen 1844 alkaneen tutkivan tuomionsa loppuvaiheessa; on olemassa sananmukaisesti massoittain muita vääriä opetuksia, tapoja ja julkaisemattomia vaatimuksia, jotka vaalivat täysimittaista legalismia (hyviin tekoihin perustuvaa pelastumista) ja luovat epävarmuutta ihmisen identiteetistä Kristuksessa.

Seitsemännen Päivän Adventtikirkkoa ei perustettu virallisesti kuin vasta 1863. Siitä lähtien adventismi on alkuunpannut monia vastenmielisiä jälkeläisiä kuten Urantia Foundation, Shepherd`s Rod, Pilgrim`s Rest ja pahamaineinen Branch Davidian (Daavidin Oksa). Meistä tuntuu todella mahdottomalta, että miten me olemme voineet uskoa kaikkiin näihin asioihin niin monet vuodet. Me ylistämme Herraamme Jeesusta mittaamattoman kalliista vapauttamisestamme legalismin orjuudesta ja siteistä. Tutkittuamme perin pohjin Ellen Whiten kirjoitukset, me olemme tulleet siihen johtopäätökseen, että hänen työtään voi parhaiten kuvata ”moniarvaus”tyyppiseksi inspiraatioksi. Hänen laajasti plagioidut kirjoituksensa kattavat kaiken kasvisruokavalion nauttimisesta (tiukan kaksi ateriaa päivässä ruokavalion, joka ei salli edes pientä ruuanmurua aterioiden aterioiden välillä) itsetyydytyksen julistamiseen samaksi kuin ”itsetuho”. Useat hänen ”inspiroiduista” kirjoistaan ovat innostavia ja tiedottavia, ovathan monet hänen kirjoituksensa kokoelmia kopioiduista tai uudelleen kirjoitetuista ajatuksista eri alojen epähengellisiltä kirjailijoilta, kuten kasvatus, terveys, historia, lääketiede ja hänen aikansa uskonto. Uskomalla, että ”pienempi valo” johdattaa meidät jotenkin ”suurempaan valoon” on kuin yrittäsi löytää aurinkoa sähkölampun avulla. Pyhä Henki on täysin kykenevä, tahtova ja innokas johtamaan meidät raamatulliseen totuuteen. Jeesus ei ole vain osa elämäämme (älyllisenä myönnytyksenä) kuten me aikaisemmin koimme, vaan Hän on meidän elämämme keskipiste. Meillä on täysin uusi identiteetti Kristuksessa. Onneksi Jeesus ei jättänyt meitä sinne, mistä löysi meidät. Omalla ajallaan Jumala kutsui meidät ulos adventismista.

Kristus näyttäytyy vähemmän tärkeänä monissa heidän opeissaan

Vaimoni ja minä olemme mitä kiitollisimpia monien kristittyjen kirjailijoiden ja henkilökohtaisien ystävien merkittävistä oivalluksista.The Former Adventist Fellowship (www.formeradventist.com) oli myös merkittävä ja erinomainen lähde. Ennen kaikkea ja parhaana kaikesta, erehtymättömät Pyhät Kirjoitukset ja niiden alkuperäislähteet tarjoavat meille vertaansa vailla olevan, kaikkiriittävän ilmoituksen kristillisestä uskosta ja sen harjoituksesta (2 Tim 3:15-17). Kaikki Kirjoitukset ovat täysin inspiroituja – tarkoittaen ”Jumalan henkäystä”. Todellakin Jumala on Raamatun perimmäinen kirjoittaja, sillä Hänellä oli täydellinen kontrolli inspiroimistaan kynäilijöistä. Usein jopa yksi sana Raamatun kohdassa tekee eron elämän ja kuoleman välillä. Adventistit toisaalta pitävät kiinni ajatusinspiraatiosta. Tämä sanaton näkemys sallii monet virheet ja vastakkaisuudet, kuten Ellen Whitellä on kirjotuksissaan.

Uusen Testamentin myöhempänä, selvempänä, ylimpänä, syrjäyttävänä ja lopullisena ilmoituksena täytyy antaa selittää Vanhaa Testamentti – ei toisinpäin. Kasvaessani adventistina Pohjois Dakotassa muistan hyvin vanhemman saksaa puhuvan SPA evankelistan, joka painokkaasti ilmoitti, että Kirjoitusten jakaminen Vanhaan ja Uuteen Testamenttiin oli täysin ”ihmistekoa”. Samoin liitot, Seitsemännen Päivän Adventistit pitävät Uutta Liittoa vain uudestaan lämmitettynä Vanhana Liittona. Vaikka Kristus näyttäytyy vähäarvoisempana monissa heidän opeissaan tähän päivään saakka – he kiistävät sen vauhdikkaasti. Tosiasia on, että monet heidän opeistaan oli muotoiltu areiolaisten perustajien aikana. Tämä harhaoppinen perintö jatkaa pilaamistaan ja tekee heidän tänä päivänä pitämistään 28 perusopinkohdista monet pulmallisiksi. Esimerkiksi, on erittäin vaikeaa – jollei jopa mahdotonta – heille nostaa Kristus tärkeän sapattilain yläpuolelle.

Ellen White ankarasti julisti “Minä näin, että pyhä Sapatti on ja tulee olemaan erottava seinä todellisen Jumalan Israelin ja epäuskoisten välillä. Ja jos joku uskoisi ja pitäisi Sapatin ja sitten luopuisi siitä, he sulkisivat Pyhän Kaupungin portit itsensä edestä yhtä varmasti kuin Jumala hallitsee ylhäällä taivaassa” (A Word to the Little Flock, sivu 18). Onneksi uuden liiton aikana ei ole ”jakavaa seinää” (Ef 2:14,15) Tämä on etupäässä tyypillistä uudelle liitolle. Valitettavasti Seitsemännen Päivän Adventistiymmärryksen mukaan Jeesus Kristus ei ole yhdistävä tekijä Jumalan valituille. Sen sijaan juutalainen Sapatti on. Huomaa, että Ellen White ylläolevassa tiedonannossaan painokkaasti ilmoittaa, että entiset sapatinpitäjät jätetään ”Pyhän Kaupungin porttien” ulkopuolelle. Lähes jokaisessa uskonnollisessa keskustelussa adventistin kanssa tulee puhe automaattisesti kääntymään lain noudattamiseen, ei Jeesuksen olemiseen sijaissovittaja ja pelastaja. Jos epäilet, kokeilepas! Me lepäämme missä Jumala lepää – Kristuksessa ja Hänen täytetyssä työssään (katso Hebrealaiskirje 4). Jeesus Kristus on meidän Tosi Sapatin Lepomme.

Kiistatta SPA oppi kuolleitten tilasta on yksi heidän pettävimmistä uskomuksistaan. Sielun uni ja konditionalismi yhdessä heidän erikoisen tutkivan tuomion teoriansa kanssa vaikuttaa Kristuksen olemukseen, ihmisen olemukseen ja pelastuksen olemukseen (pelastusoppi). Tämä on edelleen selittämässä valikoivat abortit, joita joissain adventistisairaaloissa tehdään. Ilman uskoa ihmisen dualistiseen (kaksinaiseen) luontoon, ruumiiseen ja sieluun, ei ole vaikeaa adventisteille nähdä sikiö lähinnä ”ruumiin kudoksena”, joka voidaan imeä viemäriin. Selvästi tällä harhaan joutuneella ja moraalittomalla näkemyksellä on ihmiselämän pyhyyttä vähentävä vaikutus. Järjenvastaista, kuinka adventistit voivat väittää suureen ääneen olevansa ”käskyjen pitäjiä”, kun he epäonnistuvat jopa kuudennen käskyn noudattamisessa? Rehellisesti on sanottava, että he ovat ripustautuneet neljännen käskyn ympärille (kolmas käsky joissakin kristittyjen yhteisöissä). Mielenkiintoista, että iso osa seitsemännen päivän adventisteista on pro-life (elämän puolesta/aborttia vastustava), mutta heidän kirkkonsa virallinen kanta on pro-choice (valinnan puolesta/aborttia puolustava). Tämä vahvistaa tosiasian, että on monia tunnontarkkoja, rehellisiä adventisteja, jotka vastustavat Pääkonferenssinsa hierarkisia julkilausumia ja kantoja.

Voidaan väittää, että SPA painotus ruumiilliseen terveyteen juontaa heidän näkemyksestään ihmisen luonnosta – ruumiin kokonaisuus on kaikki, mitä heillä todella on. Adventistit rajoittavat sielun vain henkäykseksi (ilmaksi) tai elämän periaatteeksi (elämän kipinäksi) heidän sieraimissaan, joka palaa automaattisesti kuolemassa Jumalan luo. He uskovat lisäksi, että ruumis tulee olemattomaksi ja silti jollainlailla nukkuu. Tosi elämässä henkilö, joka nukkuu ei ole ”kuollut kuollut” kuten adventistit sanovat. Jokin, jota ei ole olemassa missään muodossa, ei todellakaan odota mitään – vielä vähemmän ylösnousua. Heidän näkemyksensä ei tarjoa todellakaan mitään persoonallisuuden jatkuvuutta. Parhaimmillaaninkin he ovat vain Jumalan muistissa kuin pudonnut varpunen. He uskovat myös kuolevansa kuin eläimet, ainoana erona on, että he ovat Jumalan muistissa. Heille sielu ei ole erillinen olemus, jonka Jumala kutsuu kotiin kuolemassa. Apostoli Paavali taas vahvistaa selkeästi, että ”haluaisimme mieluummin muuttaa pois ruumiista ja päästä kotiin Herran tykö.” (2 Kor 5:8)

Seitsemännen Päivän Adventistit toistuvasti epäonnistuvat käyttämään hyödyksi ja/tai jättävät ottamatta huomioon hyväksytyt hermeneutiikan (tekstintulkintaopin) periaatteet sanojen ja paikkojen määrittämisessä, kuten hauta, kuolema, perikato, Aabrahamin helma, vaiva, ikuinen, iankaikkinen, tuonela ja helvetti. Raamatullisesti kuolema määritellään eroksi Jumalasta (Aatamin lankeaminen). Kielellisesti samat sanat Kirjoituksissa eivät aina tarkoita samaa asiaa eri aikaraameissa. Konteksti (tekstiyhteys) yhdessä muiden asiaankuuluvien käännöstyökalujen kanssa täytyy ottaa huomioon, kun pyritään teologiseen päätelmään. Tekstiä korjaavalla käännössysteemillään he jatkuvasti ottavat mukaan valikoivia ja haitallia todistustuksia todistamaan Raamatun ulkopuolisia hypoteesejä (olettamuksia). Valitettavasti tämä puutteellinen metodologia on jatkuvasti heidän Raamatun selittäjiensä ja samoin historioitsijoidensakin käytössä. He rutiininomaisesti analysoivat historiallisia asiakirjoja ja Raamatun kohtia kulttisten olettamustensa valossa. Tärkein tavoite on oikaista historiallinen tieto niin, että se tukee heidän maailmankuvaansa.

Aatamilla oli yhä fyysinen ruumiinsa heti lankeemuksensa jälkeen, mutta hänen sielunsa kärsi eron tai kuoleman kuten Jumala oli luvannut, jos hän ei tottele. Adventismi yrittää tehdä Jumalasta valehtelijaa, kun Hän varoitti Aatamia ja Eevaa synnin välittömistä seurauksista ” päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman” (1 Moos 2:17). Mielenkiintoista, että adventisti ovat yhtä mieltä käärmeen kanssa ”Ette suinkaan kuole” (1 Moos 3:4). Virallisesti adventismi kieltää tosiasian, että Aatami ja Eeva kuolivat sinä päivänä kuin he olivat totttelemattomia. Eläimistä poiketen ihminen on luotu Jumalan kuvaksi – luomisen kohokohdaksi. Muistakaa, että luomisessa Luoja oli henki ei ruumis. Aatami oli muotoiltu jumalallisen Luojansa ”henki” muotoon. Siksi me näemme ihmisen dualistisen luonnon luomisessa – ruumis ja sielu – tuotu ilmi heti 1 Mooseksen kirjan alussa. Toisin kuin eläimille, Jumala erityisesti ”puhalsi” sielun tai hengen ihmiseen. Ihmiset ovat mitä kunnioitetumpia Jumalan, Suunnittelijan, kaiken elämän Luojan itsensä kuvia.

Saatanalla ja hänen joukoillaan ei ole koskaan hyvää päivää

Tärkeä kirkon kokous, Khalkedonin konsiili vuonna 451, oli paljolti kokoontunut korjaamaan sielun unen ja annihilaation (tyhjäksi tekemisen) oppeja. Vuosisatoja myöhemmin suuri uskonpuhdistaja John Calvin omisti ensimmäisen kirjansa paljastamaan tämän kristillisen uskon harhan. Tyhjäksi tekemisen teoria (annihilaatio), jossa pahat tulevat olemattomiksi joko kuolemassa tai ylösnousemuksessa, tuli esiin aluksi Arnobiuksen, neljännen vuosisadan ”kristillisen” Raamatun selittäjän toimesta (kts. Baker´s Dictionary of Theology, sivu 184). Saatana ei vieläkään halua syntisten olevan huolissaan iankaikkisesta rangaistuksesta – epäpyhä elämä huipentuu paremminkin pikaiseen ranneläpsäykseen. ”Rangaistuksen suuruus vastaa synnin suuruutta. Nyt synti Jumalaa korkeinta persoonaa vastaan on ääretön; mitä korkeampaa persoonaa vastaan on synti tehty, sitä vakavampi synti on ja Jumala on ääretön suuruus. Siksi ääretön rangaistus on ansaittu synnista häntä vastaan” (Thomas Aquinas, Summa Theologiae; Blackfriars ed., 1a2ae.87.4). Mielenkiintoisesti ja hätkähdyttävästi Kirjoitukset kuvaavat, miten pahat anovat tyhjäksi tekemistä pyytäessään kallioiden ja vuorten kaatumista päälleen piilottaakseen heidät ”Karitsan vihalta” (Ilm 6:16). Huolimatta hätääntyneistä pyynnöistä itsemurhaa ja/tai tyhjiin häviämistä ei sallita ”iankaikkisen rangaistuksen” (Matt 25:46) tilalle.


Pääväite on, että Jumala on liian rakastava ja ystävällinen ulottaakseen oikeuttaan ikuisuuteen. Tämä näkemys opettaa väärin, sillä vaikutuksella, että Jumala ei pidä syntiä lopultakaan niin isona juttuna. Siitä seuraava hätäratkaisu (annihilaatio) pahojen elämän lopussa, voi johtaa ihmisen hyväksymään helposti hedonistisen (vain nautintoja arvokkaana pitävän) elämäntyylin. Jos tuollainen katoava kohtalo on totta, useat haluaisivat mieluummin omaksua maailmallisen elämäntyylin (Saarn 8:15) vain syödä, juoda ja olla iloinen tänään ja nopeasti hävitä olemattomiin huomenna. Tyhjiin häviäminen ei ole äärimmäinen rangaistus. Paremminkin tyhiin häviäminen on rangaistuksen loppu. Jumalattomat helvetissä haluaisivat tyhjiin häviämisen olevan totta. Helvetin pahin ominaisuus on sen kesto. Ilmiselvästi tällä näkemyksellä elämän ajan turmeltuneet pahuuden nautinnot voittaisivat kovimman rangaistuksen, jonka pahin rikollinen voi saada kestettäväkseen, hetkellisen, ajallisesti rajatun tyhjiin häviämisen. Tosin Raamattu opettaa, että me voimme voittaa taivaan ja välttää helvetin.

Jumala ei ota pahuutta kevyesti. Pääsyy miksi meidän Pelastajamme kertoi meille niin paljon helvetistä on, että Hän ei halua kenenkään joutuvan sinne. Jeesus Kristus puhui helvetistä neljä kertaa useammin kuin hän puhui taivaasta. Se paljastaa Hänen suuren rakkautensa meitä kohtaan. Niillä, jotka päätyvät helvettin ikuiseen kärsimykseen ei ole mitään puolustusta. He itse asiassa toimittavat itse itsensä ikuiseen piinaan. Todellisuudessa taivas olisi helvetti jumalattomille. ” Mutta me olemme turvallisella mielellä ja haluaisimme mieluummin muuttaa pois ruumiista ja päästä kotiin Herran tykö” (2 Kor 5:8). Siksi Hän lupasi tuomitulle varkaalle ” tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa" (Luuk 23:43). Siksi Paavali kuvaa ruumiista lähtemistä Kristuksen kanssa ”monin verroin paremmaksi” kuin ruumiissa viipymistä (Fil 1:23). Ja siksi Kirjoitukset puhuvat kuolleista ihmisistä sieluina ”alttarin alla” (Ilm 6:9) ja ” täydellisiksi tulleina vanhurskasten henkinä” (Heb 12:23) [Robert A. Peterson; Two Views of Hell, sivu 171].

Adventistit haluavat sanoa jatkuvasti “minun Jumalani on liian rakastava ja lempeä. Hän ei ikinä kiduttaisi ikuisesti jumalattomia”. Olemalla uskomatta, mitä Jumala sanoo kuolemasta ja kuoleman jälkeisestä, adventistit tekevät Jumalasta oman kuvansa. Siksi he tietämättään palvovat epäjumalallista jumaluutta, joka sopii heidän humanistiseen käsityskykyynsä. Jumalan ylintä valtaa ei oteta huomioon, kun jokin ei sovi heidän esoteerisiin (salaisiin/suppealle piirille tarkoitettuihin) näkemyksiinsä. Luomalla oman Jumalan, he voivat mukavasti ottaa sivuaskelia missä tahansa asiassa, missä jokin uhkaa heidän teologista mukavuusrajaansa. Mikä häpeämätön jumalanpilkka väittää, että joku tietää Jumalan ajatukset ja tavat. Tarkastellaanpa saatanan masentavan surkeaa tilaa. Jumala on asettanut saatanan ja hänen enkelinsä tietoisen kidutuksen alle siitä lähtien kun heidät heitettiin taivaasta. Ja huomaa tämä, saatanalla ja hänen joukollaan ei ole koskaan hyvää päivää. He ovat olemassa ilman toivoa päästä alkuperäiseen tilaansa. Heidän jatkuva toivottomuutensa ja ahdistuksensa on esimakua helvetin todellisuudesta, jota he pian saavat kokea iankaikkisesti. Onko Jumala ”liian rakastava ja lempeä” salliakseen saatanan ja hänen enkeliensä kärsiä siitä lähtien, kun heidät karkotettiin taivaasta?

Edelleen saatana tietää mikä mahtava, sanoin kuvaamaton loisto on taivaassa. Ajatus sen menettämisestä on suurempi kuin ajatus saamisesta. Jos SPA-olettamukset ovat tosia, saatanan pitäisi olla hävinnyt olemattomiin tai pyyhitty pois heti kapinansa jälkeen taivaassa, koska Jumala on ”liian rakastava ja lempeä” tuottaakseen hänelle jatkuvasti sellaista intensiivistä tuskaa ja epämukavuutta jo tuhansiksi, ehkä miljooniksi vuosiksi. Adventistien oppi on hyvin Jumalan motiiveita ja oikeudenmukaisuutta kyseenalaistava ja niihin luottamaton. Itseriittoisesti he suunnittelevat asettavansa Jumalan syytteeseen tuhannen vuoden aikana, osoittamaan ja tarkastamaan hänen merkintöjensä oikeellisuuden. SPA-näkemyksen mukaan Jumala on riippuvainen pelastetuista ihmisistä osoittamaan hänen vanhurskaan luonteenlaatunsa ja oikeudenmukaisuutensa oikeaksi, kun he pikkutarkasti käyvät läpi taivaassa olemattomien ihmisten kaikkia mehukkaita yksityiskohtia. Adventistit elävästi otaksuvat, että osanotto tämäntyyppiseen karmeaan, yksityiskohtaiseen pelastumattomien tutkimiseen, helpottaa heidän suruaan ja yksinäisyyttään taivaassa. Toisin sanoen maailmankaikkeuden teatterin valokeila kohdistuu ihmisiin eikä Jeesukseen Kristukseen tuhatvuotiskauden aikana. Tämä on vain yksi esimerkki SPA-opetuksen Herramme ja Pelastajamme, Jeesuksen Kristuksen, kunnian ja arvon vähentämisestä.

Muistakaa, adventistien Jumalan oleminen “liian ystävällinen ja rakastava” ei koskaan sallisi saatanan ja hänen enkeliensa kestää sellaista vakavaa, jatkuvaa kärsimystä kaikki nämä monet, monet vuodet. Voin melkein kuulla adventistiystävien sanovan ”Miten rakastava Jumala voi tehdä sellaista taivaan aikaisemmalle johtajalle?”. Edelleen he mielellään jatkaisivat ”Vain tyranni tekisi sellaisen kauhean teon!” Rakkaat ystävät, me palvelemme riippumatonta ja oikeudenmukaista Jumalaa. Me voimme todellakin luottaa täysin Raamattuun! Muut tulevat jatkamaan Kirjoitusten kirjaimellisen tulkinnan kieltämistä, koska he eivät tahdo kohdata kirjaimellisia totuuksia, joita se avaisi. Inhimillisesti puhuen Jumalan tiet eivät ehkä aina näytä mielestämme oikeilta tai houkuttelevilta. Toisaalta, miksei vain voi uskoa, mitä Hän sanoo? Mihin näkemykseen kuolemasta saatana haluaa sinun uskovan (ole nyt rehellinen)?

Me kestämme, koska Jumala suojelee meitä

Lahjamme ikuisesta turvasta Kristuksessa pitäisi olla mitä vakavin seikka (1 Joh 5:11-13). Meitä on varoitettu olemasta ”toivon niin” kristittyjä, vaan on oltava ”tiedän niin” kristittyjä. ”Sillä ei Jumala armolahjojansa ja kutsumistansa kadu.” (Room 11:29) Apostoli Johannes vahvistaa meidän ikuisen varmuutemme Kristuksessa sanoen selvästi ”Tämän minä olen kirjoittanut teille, jotka uskotte Jumalan Pojan nimeen, tietääksenne, että teillä on iankaikkinen elämä.” (1 Joh 5:13) Edelleen Jeesus ilmoittaa ”Minun lampaani kuulevat minun ääntäni, ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua. Ja minä annan heille iankaikkisen elämän, ja he eivät ikinä huku, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni. Minun Isäni, joka on heidät minulle antanut, on suurempi kaikkia, eikä kukaan voi ryöstää heitä minun Isäni kädestä. Minä ja Isä olemme yhtä." (Joh 10:27-30) Nämä tekstinkohdat sekä monet muut todellakaan eivät esitä sellaista, että meidän ikuinen varmuutemme Kristuksessa on vain ”olettamusta”, kuten adventistit haluavat meille kertoa. Pelastusvarmuutemme tässä ja nyt on elintärkeä hengelliselle elämällemme. Ilman sitä meidän kasvumme on kehitysvammaista ja me olemme ahdistuneita lamauttavien epäilysten kanssa.

Onneksi me emme enää kuulu “vuoristorata”-uskontoon, joka opettaa, että jokainen synnin teko langettaa pois armosta. Tämä tarkoittaa, että seitsemännen päivän adventistit elävät pelastuksen menettämisen pelossa useita kertoja päivässä. Ottakaamme sen sijaan vastaan lupaus “varmasti luottaen siihen, että hän, joka on alkanut teissä hyvän työn, on sen täyttävä Kristuksen Jeesuksen päivään saakka." (Fil 1:6) Loppujen lopuksi me olemme armosta pelastettuja syntisiä. Evankeliumin ydin on varmuus, että me voimme olla juuri tällä hetkellä oikeassa suhteessa Jumalaan (vahinko, että englannin kielessä yleisessä käytössä olevaa right with God ilmaisua vastaavaa ei ole suomen kielessä, koska tuo ilmaus ”oikeassa suhteessa” kuulostaa liian ulkopuoliselta, pitäisi olla ”oikealla tavalla kiinniliimautuneena Jumalassa” – ”oikein yhtä Jumalassa” tyylinen ilmaus). Tämä on hyvä uutinen todella! Aidosti voimme luottaa Jumalan Sanaan. Kukaan tosiuskova ei koskaan menetä pelastustaan. Varmasta kristityt lankeavat ajoittain vakavasti ja perin pohjin, mutta eivät täysin ja lopullisesti. Me kestämme, koska Jumala pitää meistä kiinni. Kristillisyys tosimielessä ei ole uskonto vaan paremminkin sukulaisuussuhde Jeesuksen Kristuksen kanssa. Taivaallisen Isän suurin huoli on kapinoivan synnin ongelma.

Kirjassaan Chosen by God tohtori R. C. Sproul kiteyttää hyvin: “Suhteessa pelastusvarmuuteen maailmassa on pohjimmiltaan neljänlaisia ihmisiä. Niitä ihmisiä, jotka tietävät, etteivät ole pelastuneita. Niitä ihmisiä, jotka ovat pelastuneita, mutta eivät tiedä että ovat. Niitä ihmisiä, jotka ovat ovat pelastuneita ja tietävät sen. Niitä ihmisiä, jotka eivät ole pelastauneita, mutta jotka ”tietävät” olevansa pelastuneita." (sivu 163) Tosiaan, pelastus on hyvin henkilökohtainen asia. Me emme voi huijata Jumalaa millään. Tohtosi Sproul jatkaa ”Väärä varmuus johtuu pääasiassa väärästä ymmärryksestä, mitä pelastus vaatii ja tuo mukanaan”(s. 164). Apostoli Pietari antaa meille tärkeän valtuutuksen ”Pyrkikää sentähden, veljet, sitä enemmän tekemään kutsumisenne ja valitsemisenne lujaksi; sillä jos sen teette, ette koskaan lankea” (2 Piet 1:10) ”Pelastusvarmuuden puuttuminen on vakava este hengelliselle kasvulle. Henkilö, joka ei ole varma armon tilastaan on sielussaan altis epäilyksille ja peloille. Häneltä puuttuu hengellisen elämän ankkuri. Hänen epätietoisuutensa tekee hänestä epävarman Kristuksen kanssa kulkemisessaan.” (168)

Adventistiuskon puolustajat eivät voi antaa sielujen olla taivaassa ennenkuin heidän “tutkivan tuomion” tapahtumasarjansa puhdistaa heidän nimensä. Juuri kun adventistit tarvitsevat Jeesusta eniten pian ennen Hänen loistavaa ilmestymistään, Hän ei ole heille saatavilla heidän epäraamatullisen olettamuksensa mukaan. Tämä esoteerinen (suppean piirin) näkemys todellisuudessa opettaa, että langennut ihminen ennen kirkastamistaan, tulee pystymään olemaan Jumalan kasvojen edessä ilman välittäjää sen perusteella, että hän on saavuttanut täydellisyyden tilan. Raamattu selvästi opettaa, että jokainen tulee viettämään tietoisuuden tilassa ikuisuuden joko taivaassa tai helvetissä. Suurin osa siitä, mitä helvetistä tiedämme on Jeesuksen itsensä opettamaa. Huomioi Hänen selvä viestinsä “Ja nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään." (Matt 25:46)

Muuten Uuden Testamentin kirjoittajilla, Jumalan innoittamina, oli käytettävissään tarkat koinee kreikan (kreikan yleiskieli hellenistisellä ja roomalaisajalla) sanat, joita he tarvitsivat koskien sitä, missä me tulemme tajuissamme viettämään ikuisuutemme. Tarkoituksellinen rinnastus Jeesuksen yllälainatussa lauseessa, on liian selkeä ohitettavaksi huomaamatta. Todellakin tämä kohta kuvaa loppumatonta tilaa kaikille. Sama sana iankaikkinen kuvaa sekä taivasta että helvettiä. Kuinka laatusana ”iankaikkinen” voisi olla oikein koskien taivasta ja väärin koskien helvettiä? ”Nuo jotka opettavat sielujen unta ja konditionalismia (ehdollinen kuolemattomuusoppi) tietävät, että se on vastoin monia Kirjoituksia, kuten on elävästi esitetty SPA:n Clear Word Bible:ssä yli 50 kohdassa lisäämällä, poistamalla tai muuttamalla kirjoitusta niin, että lukijat eivät ymmärrä, mitä Jumala sanoo ihmisestä ja kuolemasta (Verle Streifling, Ph.D.; The Nature of Man and Death, sivu 7).

Kaikeksi onneksi meidän ei tarvitse loputtomasti selittää pois, mitä Jeesus tarkoitti “iankaikkisella”. Koska Jumala on ylin Kirjoitusten luoja, niin on ilmiselvää, että alkuperäinen raamatullinen kieli oli Sallimuksen päättämänä paras tiedonantoon ihmisperheelle. Me voimme aina luottaa kohtiin, kun hermeneuttista (tekstintulkinnallinen) rakennetta ja kontekstia (tekstiyhteys) on täysin sovellettu. Tärkeintä on ymmärtää, mitä kohta ei sano ja mitä se sanoo. Tämä esimerkki korostaa sen tärkeyttä, että kristilliset opetukset sopivat nätisti yhteen kuin valmis palapeli. Laajemmin nähtynä väärentämätön kristillinen opinkappale liittyy leviten paljastamaan yksimielisyyden pelastuksen perustuksissa. Johtuen Raamatun ulkopuolisesta auktoriteetistaan, joka perustuu Ellen Whiten runsaisiin kirjoituksiin, seitsemännen päivän adventistit eivät virallisesti usko Kirjoitusten kaikkiriittävyyteen ja erehtymättömyyteen. Siksi heitä ei voi pitää todellisina protestantteina. Käsittäkäämme kokosydämisesti protestanttisen uskonpuhdistuksen tunnusmerkit; nimittäin sola scriptura (yksin Raamattu), sola fide (yksin usko), sola gratia (yksin armo) ja solo Christo (yksin Kristus). Evankeliumi plus jotain muuta ei enää ole Herramme ja Pelastajamme, Jeesuksen Kristuksen evankeliumi.

Koettelematon usko ei ole uskomisen arvoista ja koettelematon usko ei ole elämisen arvoista. Usko ei tavallisesti pysy paikoillaan. Se kasvaa, kehittyy, taantuu, polkee paikallaan ja vaihtuu. Omalla ajallaan Jumala kutsui meidät ulos adventismista elämäämme varten tekemiensä pyhien suunnitelmien mukaisesti. Matkamme adventismista ulos täydentyi sillä raamatullisella huomiolla, että Jeesus Kristus on todellakin meidän Todellinen Sapatin Lepomme (Kol 2:16,17; Heb 4:9,10; Gal 3:11, 19, 23-25; 5:1,18; Fil 3:9, 10; Room. 10:4). Jeesuksen Kristuksen uudessa liitossa meillä on korkeammat normit vanhurskaudelle kuin vanha liitto pystyi tarjoamaan. Hänen meissä asuvan Henkensä kautta me olemme uusia luomuksia ”joka on teille annettu sinetiksi lunastuksen päivään saakka” (Ef 4:30). Me emme enää pidä keskipisteenä auringon häipyviä varjoja, vaan kaikki odotukset ylittävää Pojan loistoa. Meitä ei enää pelasta auringonlaskukalenteri. Sapattilaki ei voinut pelastaa meitä eikä tarjota jumalallista lepoa sieluillemme, mutta Todellinen Sapatti pelasti meidät suuren armonsa kautta. Jumalalle kunnia!

Kun olimme muuttuuneet totuuden kautta, me haimme virallista jäsenyyttä First Evangelical Free Church (ensimmäinen evankeelinen vapaa kirkko). Käytyämme vaadituilla oppitunneilla ja kun meidät oli haastateltu, meidät hyväksyttiin vanhemmistoon. Me olemme yhä iloiset ja rikkaasti siunatut uudessa kirkkoperheessämme – viisi vuotta siellä oltuamme. Kuljemme valossa, sanat eivät pysty kuvaamaan iloamme ja rauhaamme, jonka olemme löytäneet Jeesuksessa Kristuksessa. Pelastajamme on armollisesti vakuuttanut ”Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä." (Matt 11:30). Me rakastamme ja palvelemme mahtavaa Jumalaa. Kyllä, todellakin, on elämää adventismin jälkeen

nettiosoitteita:
www.ellenwhite.org
www.formeradventist.com
www.lifeassuranceministries.org
www.sdaoutreach.org
www.truthorfables.com

Lukijalle: kommenttisi ja kysymyksesi ovat aina tervetulleita. Lähetä sähköpostia tai kirje:

DENNIS FISCHER MINISTRIES
4820 South 54th Street
Lincoln, Nebraska 68516-1817 USA
E-mail: [email protected]