Charta 1
En voi olla ajattelematta erästä erikoista ihmiskohtaloa johon jouduin tahtomattani sekaantumaan viime kesänä. Se kertoo elämän kummallisuudesta, kuinka pienet asiat ajavat ihmisen suuriin ratkaisuihin. Oikeisiinko? En pysty vieläkään arvioimaan. Kuitenkin, tässä on Luigin tarina, jonkunhan sekin on kerrottava.
Marbellan saarella Sisiliassa oli ilon päivä. Signorina Marichellina oli synnyttänyt pojan signor Luighettolle, ylpeälle isälle. Poika oli se mikä oli elämän täyttymys ja onni, la dolce vita, pojassa kaikki asiaankuuluvat tavarat paikoillaan, relesi opportunito. Nimeksi annettiin Lighetton isoisän vanha nimi, Luigi. Lapsi varttui niin kuin lapsien tehtävä on. Onnellinen lapsuus Sisilian polttavan auringon alla oli nuoruusikään saavuttaessa tehnyt Luigista, onnellisen isän pojasta, hyvinmuodostuneen, ruskettuneen nuorukaisen, naistenkin silmissä, magnifico femm.
Pojasta kasvoi hiljalleen mies. Kasvaessaan olivat myös Luigin lihakset kasvaneet ja eräänä päivänä hän voiteli lihaksensa ja lopuksi koko vartalonsa rasvalla, lubricazione. Kiiltävänä, rasvaa tippuvana Luigi ihaili itseään peilistä ja pitäessään näkemästään alkoi hän rasvata itseään joka päivä. Ja niin Luigi käveli pitkin kylää rasvaa tippuen kiiltäviä lihaksiaan näytellen. Helppo oli piazzalla itseään näyttää, spaghettoa syödä ristorantessa, naisten ihaillessa, grande femmes.
Lähistöllä, vanhan kirkon kupeessa hautausmaan sivulla pappilassa, vanhapiika Gollina oli silmäillyt pitkään Luigia katseella josta ei voinut edes suntio erehtyä, vaikka edellisestä kerrasta oli jo kauan, guirbanio. Katseleminen ei ollut molemminpuolista koska Gollinan koko ja paino, grande puntato, asettivat omat esteettiset haasteensa Luigin ihastumisen tielle. Eräänä kuutamoisena yönä oli Gollina houkutellut valheella, luumuilla, vaikka ne olivatkin oikeasti vielä raakoja, grenadi, Luigin vihreäksi maalattuun makuuhuoneeseensa, tarjonnut nuorelle pojalle Vinettoa, alcomazole, jonka tämä oli pahaa aavistamattomana juonut. Häikäilemätön ihminen, cattivo, alkukantaisissa tuskissaan, käytti tietämätöntä poikaa hyväkseen. Luigi oli vain hämillään, tavallaan tuntui grande finale hyvältä, bueno. Mieleen painui lähtemättömästi kirkkaanvihreät seinät, on kuin päälle olisivat kaatuneet. Toimenpiteen jälkeen Luigi silmät heiluen, musta tukka pörhöllään, kylkiluut kipeänä, hiipi hiljaa huoneeseensa, apartamento, ja nukahti väsyneenä, buena notte, Luigi.
Oli kulunut tuosta dramaattisen yön tapahtumasta muutama kuukausi kun Gollina, valtavan kokoinen vanhapiika, kailotti, galchetti, koko kylälle olevansa siunatussa tilassa, situatione catastrofali. Koko Sisilialainen kylä kohahti kovin ja syyllistä alettiin hakea. Kyläläisiä kiinnosti lähinnä kuka oli kyennyt moiseen suoritteeseen, provokativo masturbizani, tiedettiin että helppoa se ei ainakaan ollut ollut. Italiassa kuitenkin tuo oli hävytöntä ja syyllisen pitää saada rangaistuksensa, pastorizaali grigonetto capertutti.
Kai se oli sitten Gollina joka tulevan lapsensa, bambina, isän paljasti kyläläisille. Silloin tuli Luigille kiire, tiesi että voisi seurata erilaisia rangaistuksia, holacausti primavera, amputaatioita, amputazione, joutuessaan kiinni.
Olin tullut juuri Mantovasta tapaamasta erästä loistavaa rumpalia, LM:ää, jonka kanssa koimme Veronan lähellä jännittäviä hetkiä, mutta jättäkäämme se seuraavaan kertomukseen, est la historia. Seisoin Milanon lentokentällä lipputiskillä kun huomasin rasvaisen tummatukkaisen ja hyvinruskettuneen nuorukaisen kiiruhtavan samalle tiskille. Jäi taakseni odottamaan mutta kun oli niin rasvainen, lubricato, ja olin juuri vaihtanut puhtaat ylle, preservativo, niin päästin hänet eteeni. Huomasin että hänen lipussaan luki AY7635 MILAN-HELSINKI. Silloin tapasin ensi kerran Luigin.
Charta 2
Istumapaikkamme, perslationi, olivat, niin kuin smurffin laissa usein käy, Luigin kanssa vierekkäin, uno tuttivo tandemito. Haaveeni rasvattomasta, non-lubricato, puhtaasta kotiinpaluusta valuivat koneen viemärijärjestelmään, toilettivo paskantize, loputtomien käytettyjen paperipyyhkeiden muodossa, moderato. Juttelimme, discuttivo, kuitenkin matkan ajan enkä antanut rasvan vaikuttaa suhteeseemme, relazione partnerato. Kuulin Luigista paljon, elämästään Sisiliassa ja aloin ymmärtää, ymarzione, häntä enemmän. Loppujen lopuksi ainoa kiusahan, giuzato, oli tuo rasva, lubricazione, italiaksi..
Lentokentällä erosimme enkä ajatellut törmääväni häneen enää. Noh, niin, capertutto perverziato.
Luigi oli naistenmies, näin voidaan sanoa. Helsingissä kierteli ravintoloita, iski naisia, teki niin kuin kunnon mies tekee, kai, gatoini zankyni. Luigilla oli naisten kanssa vain yksi pulma, problema masturbazio generale; kaikki meni hienosti niin kauan kunnes piti ryhtyä harrastamaan tuota kaikkein mieluisinta puuhaa, sexato originale. Poistaessaan vaatteensa tuli Luigin rasvattu, tirisevä lihasten peittämä vartalo, lubricato grande musclezato bodato, esiin ja siitäkös naiset pelästyivät, horrorizativo. Ei tullut sensationale sexaatiovasta mitään, naiset eivät halunneet rasvaa sänkyynsä. Sähkö- ja vesimaksut, eletrizato vezato valutatzione, ovat pyykkiä pestessä kalliita Suomessa, sitä Luigi ei ymmärtänyt, umbertonato.
Niinpä Luigista tuli epätoivoinen ihminen, desperativo homosapienzitiva. Kun hän yllättäin tapasi Marin klassisessa tanssiravintolassa, classicale ristorante rhumba, ja kaikki tuntui menevän putkeen tavalla jonka vain mies voi ymmärtää, Luigi oli onnensa kukkuloilla. Saattaessaan Maria kotiin hän avasi ovet, päästi naisen kohteliaasti ensin hissistä, frontato elevatore, viidennessä kerroksessa ja teki kaiken sen pohjatyön, jälleen, jonka vain mies voi ymmärtää. Seurustelu italian-englannin-suomella, italian-inglesia-finlandesia, sujui kiitettävästi ja lopputuloksena oli sängyn läheneminen vaatteita riisuttaessa ja valot näppärästi sammutettaessa, portamento fragmentato agressivo.
Niin nuo kaksi Helsingin yössä vuorotellen riisuivat toisiaan, stripizato partneratio, kuunvalon, la luna orientato luce, ollessa todistajana tulossa olevasta huikeasta tapahtumasta, guirbanio grande sexatio.
Yleensä kaikki onni kohtaa ihmisiä vain saduissa ja Luigin pikkuhousujen muodikas ylänappi, bambino serzo buttonatio, ei tahtonut aueta millään.
Niinpä Mari ponkaisi sängystä ylös, castrato coitus penetrato, ja valonappulasta napsautti valot päälle, marche luce. Nähdessään hyvässä valossa Marin huoneen kirkkaan vihreät seinät muistot Gollinan seinistä ja niiden katsellessa koetut muistot, memorizatio grande finale, palautuivat Luigin mieleen kasvojensa muuttuessa kummallisen epämääräisiksi punertaviksi mutta samalla aistittavissa olevalla harmaalla pohjustetuiksi, faceto rosso grevata puntato reseto il tutto.
- Aaaarrgghhhh umbernato psycopatio, huusi Luigi, katseli pakotietä joka oli ovi, kiersi sänkyä, kopsautti polvensa sängyn päätyyn ja horjahti avonaisesta ikkunasta ulos, glazato air italia.
Tässä kohdassa päätämme Italian opiskelun koska Luigi on enää vain statistina mukana kertomuksessa.
Kävellessäni Välikatua pitkin pohjoiseen kuulin vaimean tömähdyksen kadulta päin. Katsoessani äänen suuntaan näin asvalttiin ilmestyneen säännöllisen epäsäännöllisen kuopan.
- On siistit reunat, hyvin tehty kuoppa, kuulin jonkun sanovan viereltäni. Käännyin katsomaan ja siinä seisoi Mies Joka Kaivoi Viimeisen Kuopan.
- Siistit on reunat, vastasin.
Astuimme katsomaan vastasyntyneen kuopan reunalle ja kun kurkkasimme kohtuullisen syvään kuoppaan näin Luigin uudestaan, rasvoineen kaikkineen, mutta paljon huonompikuntoisena kuin viimeksi.
- Miesparka on mennyt ihan litteäksi, joku nainen sanoi takaa. Se oli Mirja, mistähän kaikki aina osaavat tulla samaan aikaan.
Malmin hautausmaalla oli aamulla melko viileää. Valkoinen arkku hiekkapolulla on matkalla kohti viimeistä leposijaansa. Arkussa Luigi, saattajina minä, Mies Joka Kaivoi Viimeisen Kuopan ja Mirja sekä neljä kantajaa. Edessä kulkee pastori.
Kuulen yhden kantajista sanovan toiselle:
- Hei, katsos mitä tuosta arkusta valuu… sehän on… jotain rasvaa…
En voi olla ajattelematta erästä erikoista ihmiskohtaloa johon jouduin tahtomattani sekaantumaan viime kesänä. Se kertoo elämän kummallisuudesta, kuinka pienet asiat ajavat ihmisen suuriin ratkaisuihin. Oikeisiinko? En pysty vieläkään arvioimaan. Kuitenkin, tässä on Luigin tarina, jonkunhan sekin on kerrottava.
Marbellan saarella Sisiliassa oli ilon päivä. Signorina Marichellina oli synnyttänyt pojan signor Luighettolle, ylpeälle isälle. Poika oli se mikä oli elämän täyttymys ja onni, la dolce vita, pojassa kaikki asiaankuuluvat tavarat paikoillaan, relesi opportunito. Nimeksi annettiin Lighetton isoisän vanha nimi, Luigi. Lapsi varttui niin kuin lapsien tehtävä on. Onnellinen lapsuus Sisilian polttavan auringon alla oli nuoruusikään saavuttaessa tehnyt Luigista, onnellisen isän pojasta, hyvinmuodostuneen, ruskettuneen nuorukaisen, naistenkin silmissä, magnifico femm.
Pojasta kasvoi hiljalleen mies. Kasvaessaan olivat myös Luigin lihakset kasvaneet ja eräänä päivänä hän voiteli lihaksensa ja lopuksi koko vartalonsa rasvalla, lubricazione. Kiiltävänä, rasvaa tippuvana Luigi ihaili itseään peilistä ja pitäessään näkemästään alkoi hän rasvata itseään joka päivä. Ja niin Luigi käveli pitkin kylää rasvaa tippuen kiiltäviä lihaksiaan näytellen. Helppo oli piazzalla itseään näyttää, spaghettoa syödä ristorantessa, naisten ihaillessa, grande femmes.
Lähistöllä, vanhan kirkon kupeessa hautausmaan sivulla pappilassa, vanhapiika Gollina oli silmäillyt pitkään Luigia katseella josta ei voinut edes suntio erehtyä, vaikka edellisestä kerrasta oli jo kauan, guirbanio. Katseleminen ei ollut molemminpuolista koska Gollinan koko ja paino, grande puntato, asettivat omat esteettiset haasteensa Luigin ihastumisen tielle. Eräänä kuutamoisena yönä oli Gollina houkutellut valheella, luumuilla, vaikka ne olivatkin oikeasti vielä raakoja, grenadi, Luigin vihreäksi maalattuun makuuhuoneeseensa, tarjonnut nuorelle pojalle Vinettoa, alcomazole, jonka tämä oli pahaa aavistamattomana juonut. Häikäilemätön ihminen, cattivo, alkukantaisissa tuskissaan, käytti tietämätöntä poikaa hyväkseen. Luigi oli vain hämillään, tavallaan tuntui grande finale hyvältä, bueno. Mieleen painui lähtemättömästi kirkkaanvihreät seinät, on kuin päälle olisivat kaatuneet. Toimenpiteen jälkeen Luigi silmät heiluen, musta tukka pörhöllään, kylkiluut kipeänä, hiipi hiljaa huoneeseensa, apartamento, ja nukahti väsyneenä, buena notte, Luigi.
Oli kulunut tuosta dramaattisen yön tapahtumasta muutama kuukausi kun Gollina, valtavan kokoinen vanhapiika, kailotti, galchetti, koko kylälle olevansa siunatussa tilassa, situatione catastrofali. Koko Sisilialainen kylä kohahti kovin ja syyllistä alettiin hakea. Kyläläisiä kiinnosti lähinnä kuka oli kyennyt moiseen suoritteeseen, provokativo masturbizani, tiedettiin että helppoa se ei ainakaan ollut ollut. Italiassa kuitenkin tuo oli hävytöntä ja syyllisen pitää saada rangaistuksensa, pastorizaali grigonetto capertutti.
Kai se oli sitten Gollina joka tulevan lapsensa, bambina, isän paljasti kyläläisille. Silloin tuli Luigille kiire, tiesi että voisi seurata erilaisia rangaistuksia, holacausti primavera, amputaatioita, amputazione, joutuessaan kiinni.
Olin tullut juuri Mantovasta tapaamasta erästä loistavaa rumpalia, LM:ää, jonka kanssa koimme Veronan lähellä jännittäviä hetkiä, mutta jättäkäämme se seuraavaan kertomukseen, est la historia. Seisoin Milanon lentokentällä lipputiskillä kun huomasin rasvaisen tummatukkaisen ja hyvinruskettuneen nuorukaisen kiiruhtavan samalle tiskille. Jäi taakseni odottamaan mutta kun oli niin rasvainen, lubricato, ja olin juuri vaihtanut puhtaat ylle, preservativo, niin päästin hänet eteeni. Huomasin että hänen lipussaan luki AY7635 MILAN-HELSINKI. Silloin tapasin ensi kerran Luigin.
Charta 2
Istumapaikkamme, perslationi, olivat, niin kuin smurffin laissa usein käy, Luigin kanssa vierekkäin, uno tuttivo tandemito. Haaveeni rasvattomasta, non-lubricato, puhtaasta kotiinpaluusta valuivat koneen viemärijärjestelmään, toilettivo paskantize, loputtomien käytettyjen paperipyyhkeiden muodossa, moderato. Juttelimme, discuttivo, kuitenkin matkan ajan enkä antanut rasvan vaikuttaa suhteeseemme, relazione partnerato. Kuulin Luigista paljon, elämästään Sisiliassa ja aloin ymmärtää, ymarzione, häntä enemmän. Loppujen lopuksi ainoa kiusahan, giuzato, oli tuo rasva, lubricazione, italiaksi..
Lentokentällä erosimme enkä ajatellut törmääväni häneen enää. Noh, niin, capertutto perverziato.
Luigi oli naistenmies, näin voidaan sanoa. Helsingissä kierteli ravintoloita, iski naisia, teki niin kuin kunnon mies tekee, kai, gatoini zankyni. Luigilla oli naisten kanssa vain yksi pulma, problema masturbazio generale; kaikki meni hienosti niin kauan kunnes piti ryhtyä harrastamaan tuota kaikkein mieluisinta puuhaa, sexato originale. Poistaessaan vaatteensa tuli Luigin rasvattu, tirisevä lihasten peittämä vartalo, lubricato grande musclezato bodato, esiin ja siitäkös naiset pelästyivät, horrorizativo. Ei tullut sensationale sexaatiovasta mitään, naiset eivät halunneet rasvaa sänkyynsä. Sähkö- ja vesimaksut, eletrizato vezato valutatzione, ovat pyykkiä pestessä kalliita Suomessa, sitä Luigi ei ymmärtänyt, umbertonato.
Niinpä Luigista tuli epätoivoinen ihminen, desperativo homosapienzitiva. Kun hän yllättäin tapasi Marin klassisessa tanssiravintolassa, classicale ristorante rhumba, ja kaikki tuntui menevän putkeen tavalla jonka vain mies voi ymmärtää, Luigi oli onnensa kukkuloilla. Saattaessaan Maria kotiin hän avasi ovet, päästi naisen kohteliaasti ensin hissistä, frontato elevatore, viidennessä kerroksessa ja teki kaiken sen pohjatyön, jälleen, jonka vain mies voi ymmärtää. Seurustelu italian-englannin-suomella, italian-inglesia-finlandesia, sujui kiitettävästi ja lopputuloksena oli sängyn läheneminen vaatteita riisuttaessa ja valot näppärästi sammutettaessa, portamento fragmentato agressivo.
Niin nuo kaksi Helsingin yössä vuorotellen riisuivat toisiaan, stripizato partneratio, kuunvalon, la luna orientato luce, ollessa todistajana tulossa olevasta huikeasta tapahtumasta, guirbanio grande sexatio.
Yleensä kaikki onni kohtaa ihmisiä vain saduissa ja Luigin pikkuhousujen muodikas ylänappi, bambino serzo buttonatio, ei tahtonut aueta millään.
Niinpä Mari ponkaisi sängystä ylös, castrato coitus penetrato, ja valonappulasta napsautti valot päälle, marche luce. Nähdessään hyvässä valossa Marin huoneen kirkkaan vihreät seinät muistot Gollinan seinistä ja niiden katsellessa koetut muistot, memorizatio grande finale, palautuivat Luigin mieleen kasvojensa muuttuessa kummallisen epämääräisiksi punertaviksi mutta samalla aistittavissa olevalla harmaalla pohjustetuiksi, faceto rosso grevata puntato reseto il tutto.
- Aaaarrgghhhh umbernato psycopatio, huusi Luigi, katseli pakotietä joka oli ovi, kiersi sänkyä, kopsautti polvensa sängyn päätyyn ja horjahti avonaisesta ikkunasta ulos, glazato air italia.
Tässä kohdassa päätämme Italian opiskelun koska Luigi on enää vain statistina mukana kertomuksessa.
Kävellessäni Välikatua pitkin pohjoiseen kuulin vaimean tömähdyksen kadulta päin. Katsoessani äänen suuntaan näin asvalttiin ilmestyneen säännöllisen epäsäännöllisen kuopan.
- On siistit reunat, hyvin tehty kuoppa, kuulin jonkun sanovan viereltäni. Käännyin katsomaan ja siinä seisoi Mies Joka Kaivoi Viimeisen Kuopan.
- Siistit on reunat, vastasin.
Astuimme katsomaan vastasyntyneen kuopan reunalle ja kun kurkkasimme kohtuullisen syvään kuoppaan näin Luigin uudestaan, rasvoineen kaikkineen, mutta paljon huonompikuntoisena kuin viimeksi.
- Miesparka on mennyt ihan litteäksi, joku nainen sanoi takaa. Se oli Mirja, mistähän kaikki aina osaavat tulla samaan aikaan.
Malmin hautausmaalla oli aamulla melko viileää. Valkoinen arkku hiekkapolulla on matkalla kohti viimeistä leposijaansa. Arkussa Luigi, saattajina minä, Mies Joka Kaivoi Viimeisen Kuopan ja Mirja sekä neljä kantajaa. Edessä kulkee pastori.
Kuulen yhden kantajista sanovan toiselle:
- Hei, katsos mitä tuosta arkusta valuu… sehän on… jotain rasvaa…
Vastaukset 11
Vanhimmat
Hienoa!...ja järkyttävää...Muuten tuo Mirja? Samako?
se sama tyyppi. Mutta tapasin Miehen Joka Kaivoi Viimeisen Kuopan viime viikolla ja hänellehän nykyään kummia kuuluu...
jo pelkäsin, että tähänkö tämä kaikki loppuu, mutta onneksi Mies Joka Kaivoin Kuopan on vielä hengissä!
Huomenta Kuunkulkija, nyt jo valveilla?
koetaan herätys yleensä vain kerran mutta minäpäs koen valaistuksen joka aamu. Laskin justiinsa että tällä viikolla on ollut 5 tuntia keskinääräinen nukkumisaika. Näkisitpä meikäläisen nyt niin uskoisit kaikkiin kertomuksiin kaksisarvisista... Yleensä on kauhea paniikki päällä aamuisin mutta kun on flunssa päällä niin ajattelin saattaa rauhassa kotona pari mitoituspiirrosta loppuun ja sitten vasta aiheuttaa liikenteessä vaaraa muille.
hauska tarina (ei ku siis traaginen)! Lisää, tahtoo! Ja italiaakin oppi tässä samassa :)
olen ryhtynyt rasvaamaan itseäni aamuisin ja traditioon kuuluu itsensä ihaileminen peilistä. Myös olen erityisesti keskittynyt vartaloni ongelmakohtiin joita toistaiseksi ei ole löytynyt koska kokonaisuudessaan se on ongelma. Pitäisi löytää uusi body. Kirpputoreja kierreltyäni ei sellaista vielä ole löytynyt joten ostan rasvaa lisää.
Sua ei sitten saa kiinni....mistään...
liukas kuin ankerias... aina välttelemässä vastuuta.
oli lukioaikoina sellanen kaveri, ystävä (ja on vieläkin, mutta kaukana nykyään), joka kertoi mulle aina tarinoita. Ne tarinat ei olleet omakeksimiä vaan ne oli elokuvista, mitä hän oli katsonut tai kirjoista, mitä hän oli lukenut. Hän on todella hyvä ja elävä tarinankertoja! Kuuntelin niitä juttuja haltioituneena aina. On olemassa monia kirjoja ja elokuvia, joista en ole varma olenko itse lukenut/katsonut sen vai hänkö sen on mulle kertonut. Tuli tämä noista sun jutuista vaan mieleen, sulla on nimittäin vähän samanlainen tapa kertoa.
Juups mutta tuo rasvaus on varmaan hyvä juttu, ainakin näin talvella, eipähän pääse iho kuivamaan, jatka samaan malliin ;) Bodyja saa muuten naisten alusvaateliikkeistä..
rasvata kieleni..tulis juttua paremmin ulos... ne sanat kun on mun sormissa kiinni...vai pitäskö rasvata sormet..kuinkas käviskään....? Niih..
on hieno taiteenlaji. Siihen moni ei pysty. Jutun mutkat ja ydinkohdat on jotenkin oltava selvillä jo pari lausetta aikaisemmin ja se vaatii nopeata aivotoimintaa. Ja loputonta joka hetki luovaa mielikuvitusta. Itse pidän irlantilaistyyppisestä livetarinoinnista, sellaisesta missä ei alleviivata vitsikohtaa vaan kuulija tajuaa sen muutaman sekunnin viiveellä. Ne jäävät myös kaaliin ja sitten jossain kohtaa aina väärässä paikassa tulevat mieleen ja muut ihmettelevät että onko toi hullu kun se yhtäkkiä rupesi nauramaan.