Vai onko sitä ? Onko se kemiaa vai fysiikkaa ?
Mitä on henkinen kasvu ?
hä?hä?
331366
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Sen tietää sitten kun ei enää tarvitse tuollaisia kysellä :)
No juu... Henkinen kasvu on sopeutumista, tosiasioiden tunnustamista ja kykyä toimia niiden asioiden muuttamiseksi joita oikeasti haluaa muuttaa. Turha kärvistely, valitus ja höpinä jää pois.
Onhan se sekä kemiaa että fysiikkaa myös. Sellaista kemiaa ja fysiikkaa joka entistä selkeämmin näkee oman luonteensa.
Muuttuuko aivojen kemiallinen seos vai muuttuuko sähköimpulssit jotenkin ? Mikä muutoksen aiheuttaa ?
Aivojen neuroverkko ohjelmoituu uudelleen eli tulee uusia yhteyksiä aivojen eri neuronien välille. Tämä sama tapahtuu kaikessa uuden oppimisessa.
Olen käsittänyt sen sillälailla että ihmisen oppimisessa ja sopeutumisessa on kyse synapsien muodostumisesta ja katkeamisesta. En ole kyllä mikään asiantuntija.
Synapsit on siis hermosolujen välisiä liitoksia mitä pitkin ns. aktiopotentiaalit, eli sähköiset viestit kulkee soluista toiseen.
Miten se tapahtuu ? Se kai on pääasiassa alitajuntaista. Ainakin henkisessä kasvussa.
Aivojen toiminta kehittyy. Ja kyllä, osa siitä on 'alitajuntaista' eli tiedostamatonta.
Sehän on 'pelkkää' kemiaa mutta koska se on pitkälle kehittynyttä, joten pystymme itse tarkkailemaan aivojen muutoksia ja kirjoittamaan niistä esim. tälle palstalle. Kokonaisuus on siis enemmän kuin osiensa summa. Yksittäinen aivosolu mikroskoopissa ei ole ihminen. Mutta kun solut aistivat miljoonien muiden solujen toimintaa, saamme tunteen siitä että 'Minä olen'. Näin lähestymme jumaluutta, täydellistä Itsen tuntemista - joka käytännössä lienee mahdottomuus mutta siihen pyrkiminen on elämän säilymisen ehto.
" Synapsit on siis hermosolujen välisiä liitoksia mitä pitkin ns. aktiopotentiaalit, eli sähköiset viestit kulkee soluista toiseen."
Ovat kyllä liitoskohtia, mutta sähkö ei kulje niiden välillä. Hermosolu laukaiseen aktiopotentiaalin aksonia eli viejähaaraketta pitkit. Impulssin saavuttaessa aksonin pään, sen pään rakkuloista erittyy synapsirakoon yhdisteitä, jotka sitoutuvat vastaanottaja solun dendriitteihin (tuojahaarakkeisiin) tai joskus suoraan solun soomaan. Vastaanottaja kohdissa on tietyille kemikaaleille ominaisia vastaanottoreseptoreita.
Taitaa ne elämän säilymisen ehdot olla vähän muissa pyrkimyksissä ;)
Mielenkiintoista on sekin, että ihminen pystyy itse tarkkailemaan omia ajatuksiaan ja reaktioitaan ja tekemään niistä samanaikaisesti analyysiä. On siinä liuokset liikkeessä.
Aivoissa on tiettyjä alueita, jotka käsittelevät tietoa itselleen ominaisella tavalla. Kuitenkaan mikään yksittäinen alue ei tuota tarvittavaa tapahtumaa kuten esim. muistaminen, tietoisuus jne. Useat aivojen alueet yhdessä tuottavat lopputuloksen.
Esimerkiksi läheltä kuuluva voimakas ääni. Yksinkertaistettuna sillä on kaksi pääreittiä aivoissa (todellisuudessa useita). Äänen tuottama sähköimpulssin saavuttua kuulotalamukseen sillä on kaksi reittiä jatkettavana. Toinen johtaa hetkessä amygdalaan, joka puolestaa käskyttää aivorunkoa. Aivorunko tuottaa stressihormoneja - sydämen syke kiihtyy, verenpaine nousee jne., yksinkertaisesti valmistaudutaan pakenemaan tai taistelemaan.
Toinen reitti kuulotalamuksesta aistikuorialueelle. Täältä tulee tarkempaa tietoa äänen syystä. Esimerkiksi katse suuntautuu äänen suuntaan tai olio jähmettyy paikoilleen ja yrittää havannoida ääntä uudelleen. Mikäli muuta hälyttävää/vaaraa ei havaita aistikuorialueelta tulee signaaleja amygdalaan, jotka puolestaan hillitsevät stressihormoni tuotantoa.
Kokemus tallentuu uusien synapsien muodossa eri puolille aivokuorta. Mm unen aikana tapahtuu samaisten aivopiirien toimintaa, joka vahvistaa aikaisemmin syntyneitä yhteyksiä. Oliolla ei ole varaa oppia asiaa montaa kertaa, joten muistijälki syntyy kerrasta. Toisenlaiset muistot eivät ole olion henkeä uhkaavia ja siksi, jos muistoja syntyneitä yhteyksiä ei käytetä uudelleen ne häviävät vähitellen antaen tilaa uusille kytköksille.
Jotta asiaa edes jotenkin pystyisi käsittelemään naturalistisesta näkökulmasta olisi syytä tutustua muutamiin juttuihin. Opettele aivojen pääalueet, opettele tunnetuimmat kemiallisetaineet ja niiden oletetut vaikutukset ja lisäksi lue alan kirjallisuutta.
http://www.biomag.helsinki.fi/brain.html
http://www.biomag.hus.fi/braincourse/L1.html
Populaarikirjallisuutta:
Antonio Damasion kirjat - Terra Cognita
Joseph Ledoux - Terra Cognita
Daniel Schacter - Terra Cognita
Daniel C. Dennett - Art House
Susan Aldridge, Masennus ja Stressi - Art House.
Oliver Sacks, Mies joka luuli vaimoaan hatuksi - Tammi.
Tarkoitin itsensä ja halujensa, oman paikkansa löytämistä siten, että se antaa syyn jatkaa elämää ja huolehtia omista lapsista ja läheisistä. Biologisesti elämän jatkuminen on tietysti kiinni sukusolujen hedelmöittämisestä mutta inhimillinen (yhteisöllinen) elämä on sen varassa, että kuuntelemme toisiamme ja yritämme pitää koossa sellaista yhteisöä, jossa kaikilla on mahdollisuus toteuttaa henk.koht. pyrkimyksiään muiden pyrkimyksiä jalkoihinsa tallaamatta.
Kyllä, tietoisuus on ihmeellinen prosessi.
Eihän nuo fysikalistiset höpinät kerro itse ilmiöstä (henkinen kasvu) yhtään mitään. Sama jos kysytään millainen kappale viulukonsertto on ja vastauksena annetaan jotain analyysejä siitä kuinka hevosen häntäjouhella hangataan lampaansuolta.
Tuo pelasti päivän.
"analyysejä siitä kuinka hevosen häntäjouhella hangataan lampaansuolta"
Käkäkäkäkä :D.
Mutta voihan sitä toki analysoida, miten tuo lampaansuoli värähtelee kun sitä hangataan ja miten se saa ilman värähteleen. Ja sitten ilman värähtely kulkee meidän korvaan missä kuuloreseptorit reagoi niihin tuleviin ärsykkeisiin ja lähettää aivoihin sähkösiä potentiaaleja. Ja sitä voi tutkia miten viestit kulkee aivoalueista toisiin. Ja lopultakin se kappale on mun mielestäni meidän "korvissa" erilainen kun joku muu just siks, että se aktivoi hermosoluja vähän eri tavalla kun joku muu kappale.
Ei sillälailla ehkä kovin havainnollisesti voisi puhua siitä kappaleesta mutta voisi se silti olla mielenkiintoista.
Mutta mihin katosi musiikki?
Eli onko todellisuus pelkkää fysiikkaa??
Kuinka fysiikalla kuvaillaan merkityksiä ja niiden suhteita??
Puhtaaksiviljelty materialismi ei toimi.
Ei musiikkia ole olemassakaan ilman niitä aistivia aivoja. Kuten EeroR kuvasi jokin kappale värähtelee tietyllä taajuudella, joka saa ilmamolekyylit värähtelemään myös.
Aivojen ymmärtäminen on aikamoinen urakka. Hermosoluja on sata miljardia ja niiden välisiä kytkentöjä on 1000 biljoonaa.
ettei musiikkia ole olemassakaan ilman niitä aistivia aivoja sellaisille uskiksille, joiden ruumiin kuollessa vapautuneet sielut näkevät, kuulevat, tuntevat ja ajattelevat edelleenkin.
En ole koskaan väitellyt uskovaisen ja oman maailmankatsomukseni eroista, luuloista, perususkomuksista. Tai olen kerran vuosia sitten, mutta opponentilta ei löytynyt avointa suhdetta tapaan katsella maailmaa - keskustelu meni samanlaiseksi, kuin yrittäisi tikkaria ottaa lapselta. Eteen nousee äärimmäinen puolustusmuuri.
Omasta kokemuksestani voin väittää, että naturalistinen tapa nähdä ja pohtia maailmaa on tyydyttävämpää, mielenkiintoisempaa ja ihmeellisempää, kuin yksikään uskonto voi minulle tarjota. (Montakohan vastalausetta saan, mutta korostan tätä omana mielipiteenä).
Selitäpä se.
http://www.near-death.com/experiences/evidence01.html
pelkkä jutsu vaiko jutsun sisältävä do?
jos sielut eivät pysty ruumiin rajoituksista vapautuneina aistimaan myös infrapunaisia ja ultravioletteja nähtävyyksiä. Esimerkiksi.
Fysiikkakaan olemassa ilman aivoja.
...törmännyt todelliseen "sieluun".
Lainaus:
"Dr. Fenwick describes the state of the brain during a NDE:
"The brain isn’t functioning. It’s not there. It’s destroyed. It’s abnormal. But, yet, it can produce these very clear experiences ... an unconscious state is when the brain ceases to function."
Ei ole pystytty osoittamaan, että kokemukset todella tapahtuvat tuona hetkenä. Se kokemus on voinut syntyä hetkeä ennen tietoisuuden sammumista tai sen jälkeen.
Toisekseen mihin kokemus tallentuu, jos ei aivotoimintoja ole?
Päästit varsinaisen viisauden. Fysiikka onkin menetelmä jolla tutkitaan luonnon ominaisuuksia.
Minäkin päästän yhtä syvällisen viisauden alapäästäni = Prööhhh...
ne pystyvät! Tästä on maininta monessa kuolemakokemuksessa.
siis se, että kokemus todellakin tapahtuu tuona hetkenä (kun aivoissa ei ole sähköistä eikä kemiallista toimintaa) eikä sitä ennen eikä sen jälkeen Pim van Lommel et al tutkimuksessa 2001, joka tehtiin sydänpysähdyspotilailla. Tutkimus on julkaistu The Lancetissa.
Yksi hurjimmista teorioista on, että tietoisuus ei sijaitse aivoissa, vaan itse maailmankaikkeuden rakenteessa, kvanttitasolla - ja että aivot ovat vain pelkkä materian käyttöliittymä tähän universaaliin tietoisuuteen. On olemassa tutkimustietoa, joka todellakin tukee tätä teoriaa. Mutta jos se olisi tosi, koko materialistisen monismin paradigma menisi uusiksi.
Mihin kokemus tallentuu? Niin, missä ylipäänsä muistimme ja muistomme sijaitsevat? Sijaitsevatko ne aivoissa vaiko jossakin muualla? Tätä ei ole vielä tähän mennessä selvitetty.
"Pim van Lommel et al tutkimuksessa 2001, joka tehtiin sydänpysähdyspotilailla. Tutkimus on julkaistu The Lancetissa. "
Uhrasin vapaa-aikaani tuohon nde-kokemuksien tutkimuksiin. Luin tuon Lancetin artikkelin ja otan nyt muutamia Pim van Lommelin sanomia asioita tähän sekä mitä tutkimustuloksista kerrotaan. Lisäksi selasin läpi PubMed-haulla vastaavia julkaisuja sekä keskustelin CSICOP:in keskustelupuolella asiasta sekä heidän artikkeleitaan luin läpi.
Ja tämä kirjoituksesi:
"Yksi hurjimmista teorioista on, että tietoisuus ei sijaitse aivoissa, vaan itse maailmankaikkeuden rakenteessa, kvanttitasolla - ja että aivot ovat vain pelkkä materian käyttöliittymä tähän universaaliin tietoisuuteen."
On new age-hömppää. Tällaista alalla ei harrasteta, mutta parapsykologian harrastajien piireissä kylläkin
Ensinnäkään kyse ei ole kuoleman kokemuksesta vaan lähellä kuolemaa käyneiden ihmisten haastatteluja.
Tuohon rajakokemukseen liittyy surisevia, soivia ääniä, miellyttäviä tuntemuksia, leijumista, ruumista irtautuminen, liikkumista valoa kohti tunnelin läpi, elämänsä näkeminen filminauhana, edesmenneiden ystävien, sukulaisten, kristuksen tapaamisia ja haluttomuus palata takaisin ruumiiseensa.
Lancetissa P. van Lommel kertoo, että 344 sydäkohtauksesta elvytettyä potilasta 12% tai 18% näistä oli kokenut rajatilakokemuksen. Prosenttilukujen heitto johtuu siitä miten tila on määritelty. (Kas kummaa...?)
Toisaalla taasen Susan Blackmore (josta olitte alempana keskustelleet) (Blackmore 2004;362) mainitsi, että n. 15% rajatilalla käyneistä kertoo kokemuksen olevan helvetillinen.
Nuo kokemukset - siis hyvät 18% ja huonot 15% tekee yhteensä karkeasti 33%. Loput, lähes 70%, eivät olleet kokeneet mitään. (Vakuuttavaa sielutodistelua).
P. van Lommel sanoo:
"neurophysiological processes must play some part in NDE. Similar experiences can be induced through electrical stimulation of the temporal lobe (and hence of the hippocampus) during neurosurgery for epilepsy, with high carbon dioxide levels (hypercarbia), and in decreased cerebral perfusion resulting in local cerebral hypoxia as in rapid acceleration during training of fighter pilots, or as in hyperventilation followed by valsalva manoeuvre."
Siis neurobiologiset tekijät ovat hänenkin mielestään ainakin osittain mukana. Sekä noita ilmiöitä saadaan vastaavasti aikaan muilla menetelmillä #sähköinen stimulaatio#. Aivojen hapenpuute eli hiilidioksidipitoisuuden nousu ym.
Lisäksi (en lainannut) hän esittää, että tietyt päihteet aiheuttavat samanlaisia olotiloja. Erona se, että päihteet tuottavat pirstaloituneen kokemuksen, kun taas NDE on selkeämpi.
Ja lainaus jatkuu:
"Also, we can't assume that only those who report NDEs had an NDE. Nor can we be sure, of course, that those who report having had an NDE actually had one. Two of the participants first reported having an NDE two years after their close call with death. It is possible they constructed a false memory. "
Nyt ei ollakaan varmoja, että potilaat ovat todella kokeneet nämä kokemukset tai jos ovat, niin eivät ole kertoneet. Lisäksi viitataan valemuiston syntymiseen, kun kokemustarina kerrottiinkin hieman jälkikäteen kahdessa tapauksessa.
Lommel kollegoineen havaitsivat myös yhtäläisyyden siinä, että jos on nuori, kokee todennäköisemmin NDE:n ja väittää "may also be partly due the fact that younger brains are more likely to have better short term memory functions than older brains."
Eli kokemus sittenkin tallentuu aivoihin normaalisti. (Aivot tuottavat kokemuksen, joten ne myös tallentavat sen).
Haastateltujen mielestä tietoisuus VOI sijaita muualla kuin aivoissa. Tähän mm. Raymond Moody tarttuu ja on VARMA, että tietoisuus sijaitsee muualla kuin aivoissa.
Dr. Karl Jansen puolestaan on tehnyt nukutuksia ketamiinilla ja tutkinut LSD:tä ja PCP:tä ja että nämä tuottavat samoja kokemuksia yhtälailla.
Susan Blackmore:
"we do not yet know whether NDEs take place just before the crisis, during it, just after it or even during the process of trying to describe it to someone else. If clear consciousness were really possible with a completely flat EEG, this would indeed change our view of the mind/brain relationship, but so far this has not been conclusively demonstrated (Blackmore 2004: 364)."
Vuonna 2004 ei ollut vielä kukaan pystynyt vahvistamaan, että kokemukset todella syntyivät, kun EEG-käyrä oli todellakin vain pelkkä viiva.
Pim van Lommel esitti tutkimuksensa 2001.
Sitten lainaus:
" Raymond Quigg Lawrence (Blinded by the Light) thinks that NDEs are the work of Satan. Perhaps. Or, they may be telepathic communications from doctors, nurses, or others in attendance when the subject is near death. Or, they may be mixed memories composed after waking up and hearing others talk about what was happening while one was near death. Or, they may be recollections of subconsciously recorded data overheard while in a groggy state. At this point in our knowledge, to claim that NDEs provide proof that the soul exists independently of the body seems premature."
Eli ei olla löydetty todisteita sielusta (lyhyesti sanottuna).
Lähteet:
Lancet, December 15, 2001
Blackmore, Susan J., Consciousness (Oxford University Press, 2004).
Jansen, Karl. Ketamine: Dreams and Realities (The Multidisciplinary Association for Psychedelic Studies, 2001).
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/entrez/query.fcgi?cmd=Retrieve&db=pubmed&dopt=Abstract&list_uids=16186035&itool=iconabstr&query_hl=2&itool=pubmed_docsum
Uusien aivopartikkeleiden käynnistymisellä.
Tähän tarvitaan paljon tietoa. Tarkoittaa, ettei ajeta samoissa raiteissa.
Etsijä kokee erilaisia mielenmaisemia, koska tuntemiseen on tullut mukaan
ennen käyttämättömiä neuroneita, synapseja.
Vain rohkea ja ennakkoluuloton tyyppi voi lähteä henkisen kasvun tielle tosimielessä.
Tässä sukupuolella ei ole määräävää asemaa...tuntuu kun naiset
enemmän nykyään toteuttavat ehkä enemmän henkisen kasvun tietä.
Katson, että uskonto voi rajoittaa henkisen kasvun toteutumista.
On kyseenalaistettava monia "totuuksia"!
"Katson, että uskonto voi rajoittaa henkisen kasvun toteutumista.
On kyseenalaistettava monia "totuuksia"! "
Totta. Kaikki totuudet on kyseenalaistettava. Henkistä kasvua ei tapahdu, jos piiloutuu "totuuksien" taakse. Koskee myös tieteen totuuksia.
Joh. 3:6
"Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki."
Ja uskossa ja kastettuna ollaan synnytty uudestaan taivaasta.
Hengen ruokaa on Raamatun Sana. Aloitetaan maidolla josta sitten kun pystytään, syödään kiinteää ruokaa aina vaan sen mukaan minkä pystyy sulattelemaan.
Tosin kasvua tulee vain jos myös nielee eikä vain pureskele.
Ja mitä kasvaneempi Hengessä, sitä enemmän elämä muuttuu Hengelliseksi ja Henki maailma tulee lähemmäs.
Snellman-korkeakoulun,
Henkisen kasvun korkeakoulun kotisivu:
http://www.snellman-korkeakoulu.fi