Suomen rannikoille ei koskaan tehty ristiretkiä vaan niillä kuten ahvenanmaalla oli jo vanhaa skandinaavista perinnettä viikinkiajoilta. Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa viikinkipäälliköt ottivat itselleen kunnian alueensa kristillistämisestä ja lähetystyön sallimisesta ym.
Suomen rannikoille nousi kivikirkkoja ulkomaisin voimin (perimätieto kertoo kookkaiden miesten ja kirkonrakentajien tulosta) ja väkivalta suuntautui Hämeeseen ja Karjalaan (metsäkulttuureihin), koska rannikolla oli eri kulttuuri jo silloin. Viikinkien idäntie ja rooli merellä sekä rannikoilla koski myös Suomea.
Suomen rannikoille nousi kivikirkkoja ulkomaisin voimin (perimätieto kertoo kookkaiden miesten ja kirkonrakentajien tulosta) ja väkivalta suuntautui Hämeeseen ja Karjalaan (metsäkulttuureihin), koska rannikolla oli eri kulttuuri jo silloin. Viikinkien idäntie ja rooli merellä sekä rannikoilla koski myös Suomea.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kyllähän Turun seudulla kristillinen käännytystyö oli väkivaltaista 1100-luvun lopulla tai 1200-luvun alussa.
Sitä vastoin Vakka-Suomi ja ehkä Satakunta kuului Sveanmaan kulttuurin ja hallinnon piiriin kai jo 800-luvulta lähtien. Sinne kristinusko lienee tullut rauhanomaisesti joskus 1000-luvulla tai viimeistään seuraavalla vuosisadalla, kuitenkin ennen virallisia ristiretkiä.
Niinkin pohjoiseen kuin Kemiin Lännen kristinusko levisi jo 1200-luvulla. Sinne rakennettiin tällöin kirkko.
Jos ihan tarkkoja ollaan niin kirkko rakennettiin Keminmaahan. Roomalais-katolinen kirkko perusti vuonna 1329 Kemin seurakunnan joka käsitti tuolloin Simon, Kemin, Tervolan,Rovaniemen ja Kemijärven (tai näitten nykyisten kuntien alueet).
Kirjoitit:
"Näinhän se on.
miksu35. 31.3.2006 klo 14.36
...
Sitä vastoin Vakka-Suomi ja ehkä Satakunta kuului Sveanmaan kulttuurin ja hallinnon piiriin kai jo 800-luvulta lähtien...."
Ei ole mitään siihen viittaavaa, että olisi ollut olemassa "Svean valtakuntaa" tai sen vaikutusta Suomessa.
Ensimmäinen luotettava todiste Länsi-Suomen yhteydestä nykyisen Ruotsin alueella olleisiin valtarakenteisiin on Ruoptsin piispojen eli Upsalan arkkihiippakunnan alaisten hiippakuntien piispojen luettelu 1250-luvulta, jossa Turun/Suomen piispa mainitaan.
Kivikirkot rakenneet vasta 1300-luvulla, jolloin täällä oli oltu kristittyjä hyvin pitkään.
Viittaamaasi "perimätietoa" ei ole, kuten ei skandinaavista asutusta Suomen rannikolla ennen 1250-lukua.
Suomen kivikirkot ovat pääosin 1500-luvulta, vastahan se selvitettiin että niiden ajoitus on tähän asti ollut päin mäntyä. Ovat vain vähän karkearakenteisia ja vanhahtavan mallisia kun tänne ei uusimmat tuulet ja taitavimmat rakentajat koskaan saapuneet.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ristiretket_Suomeen
Tämä väite ei kestä kriittistä tarkastelua.
Sillä kivikirkot rakennettiin vasta paljon myöhemmin, ne on rakennusteknisesti vanhaa tekniikkaa.
Mitään siirtolaisuutta ei voida osoittaa Suomeen, väite on näitä "niin täytyy" olla Ruotsinkielisten luomia ...
Kookkaita miehiä ja väkeä oli jo huomattavasti aiemmin Suomessa, hautojen perusteella jo pronssikaudella ja se koski myös Hämettä sekä Pohjanmaata.
Viikingeillä ei ole olut roolia Suomessa, Suomi on ainoa alue Euroopassa joka ei koskaan kärsinyt Viikingeistä.
....viikinkejä sensijaan kävi Suomessa kärsimässä nolon lopun kun ryöstely ei onnistunutkaan ja tuli "Lallin kirvestä".
Saagoissa kerrotaan sotaretkestä Suomeen, joka epäonnistui.
Olaus Magnus kertoo suomalaisten puolustaneen rannikoitaan mm. merkkituli-hälytyksillä ja ratkujoukolla joka odotti vihollislaivastoa aina sopivassa maihinnousupaikassa.
"Viikinkiretkistä" Englantiin ja Irlantiin on uskottavia kuvauksia, ja niissa hyökkäys perustuu useimmiten yllätykseen.
Länsi-Eurooppaan tehtiin ryöstöretkiä Skandinaviasta, Unkarista ja arabimaista, koska feodaalihallitsijat pitivät kansan aseettomana. Suomi, Skandinavia ja pakanalliset maat Baltiassa ja Venäjällä olivat aseistautuneiden vapaiden miesten aluetta, eikä siellä niin vaan rosvoiltu.
"Varjageilla" olikin idäntiellä toinen taktiikka kuin lännessä: Integroiduttiin paikalliseen systeemiin, sen soturi-kauppias -luokkaan. Asetuttiin kaupunkeihin, joissa kaikki asukkaat olivat tulleet jostakin toisaalta.
Nestori kertoo varjageissa olleen svealaisia, gotlantilaisia, jopa englantilaisia. Suomensukuiset kauppias-soturit, jotka olivat peräisin Venäjän alkuperäiskansoista, olivat Nestorin mukaan "kolbjaageja". 'Kolb' on nuija tai kiila.
Vatjalaisilla on yhä nimityksenä 'vaaja/kiila' -sanasta johdettu kansallisuusnimi.
Suomesta on todennäköisesti osallistuttu aktiivisesti retkiin, sillä yleisen käsityksen mukaan suurimmat lännen-retket olivat tanskalaisten kuninkaiden organisoimia valloituksia, joihin kuulutettiin osallistujia kaikkialta Itämeren piiristä, kenellä vain oli miekka ja laiva.
Eräs englantilainen tutkija on etsinyt merkkejä suomalaisista Tanskan kuninkaiden valloitusporukoista ja maahan asettuneiden "tanskalaisten" joukosta. Eräitä viitteitä onkin.
asuttamista autioilla rannikoilla ja erilaisten tulija ryhmien kesken tarkoitinkin.
Merkkitulia käytettiin keskiajalla ja myöhemminkin itärannikolla, tosin niistä eivät kerro suomalaiset vaan...
Suomalaiset siis ovat sukulaisia venäläisten kanssa eivätkä skandinaaveja?