Turha juhlapäivä?

Nyt kun kalenterin mukaan lähestytään vanhoilta ajoilta peräisin olevaa Kaikkien pyhien juhlaa, tulinpa ajatelleeksi: kuinkahan moni uhraisi vaikka henkensä uskonsa puolesta? Onko sellainen uhrautuvuus ja vakaumukseen sitoutuminen enää muotiakaan?

Nykyäänhän elämää lyhentävien riskien ottaminen elämässä katsotaan yhteiskunnanvastaisuudeksi.

Onko uskonto vain harrastus, tuki ja elämänlaadun parantaja; oman itsen hellimistä? Onko kirkko vain pitopalvelulaitos arvokkaiden häiden ja hautajaisten kulisseiksi?

No, turha muistella kristinuskon marttyyreita. Tuleva sukupolvi tietää vain Halloweenin. Ja palestiinalaiset marttyyrit...
17426
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 17

Vanhimmat

Pyhäinpäivänä kai muistellaan myös kaikkia vainajia?

Ja juuri muuten keskusteltiin kavereiden kanssa, ettei se Halloween oikein ota tulta Suomessa :)

Aika monet muuten uhrautuvat kirkon ammatissa: ei ole mitkään päätä huimaavat palkat, ja työtä on paljon ihmisten hyvinvoinnin eteen. Hyvä esimerkki on muuten esim. lähetystyöntekijät, jotka työskentelevät alkeellisissa oloissa.

Kirkko on paljon muutakin kuin kulissi.

Äänestä
  • Vanhoina aikoina marttyyrien kuolinpäiviä vietettiin heidän SYNTYMÄpäivänään ikuiseen elämään. Olisiko tämä kaikkien "pyhien" yhteinen muistopäivä nykyäänkin käsitettävä sellaisena? Voitonjuhlasta on tullut masentava lauantai, jolloin ei voi käydä shoppailemassa...

    Halloween ei ehkä ota tulta niiden keskuudessa, jotka ovat jo ehtineet kasvaa aikuisiksi. Kahdenkymmenen vuoden päästä lapset kysyvät: "Onko todella ollut niin pimeä aika, ettei ole vietetty Halloweenia?"

    ---

    Kirkon "riviammateissa" varmaankin uhraudutaan. Osataanko nykyajan "marttyyreita" arvostaa kirkon johdossa?

    Äänestä

  • Hertta kirjoitti:

    Vanhoina aikoina marttyyrien kuolinpäiviä vietettiin heidän SYNTYMÄpäivänään ikuiseen elämään. Olisiko tämä kaikkien "pyhien" yhteinen muistopäivä nykyäänkin käsitettävä sellaisena? Voitonjuhlasta on tullut masentava lauantai, jolloin ei voi käydä shoppailemassa...

    Halloween ei ehkä ota tulta niiden keskuudessa, jotka ovat jo ehtineet kasvaa aikuisiksi. Kahdenkymmenen vuoden päästä lapset kysyvät: "Onko todella ollut niin pimeä aika, ettei ole vietetty Halloweenia?"

    ---

    Kirkon "riviammateissa" varmaankin uhraudutaan. Osataanko nykyajan "marttyyreita" arvostaa kirkon johdossa?

    Minulle pyhäinpäivä on ainakin kaikkien kuolleiden muistamista, ja niin se kai on ihan virallisestikin?

    En tiedä mitään paikkaa, missä vietettäisiin Halloweenia Suomessa? Jotkut kyllä ostavat sitä rihkamaa jonkin verran. Käsittääkseni Halloween on eri päivänäkin kuin pyhäinpäivä?

    Kirkon riviuhrautujat eivät varmasti tee työtään tunnustuksen vuoksi vaan ihmisten vuoksi :) ei silti, etteikö heille tunnustusta kuuluisi. Eri seurakunnissa on varmaan eri tilanne, toisissa on kuulemma sellainen työilmapiiri, että työ tekijäänsä kiittää (siis hyvä ja palkitseva). Toisissa taas ovat asiat huonommin ja ihmiset katkeroituvat työtaakkansa alle.

    Äänestä

  • n81 kirjoitti:

    Minulle pyhäinpäivä on ainakin kaikkien kuolleiden muistamista, ja niin se kai on ihan virallisestikin?

    En tiedä mitään paikkaa, missä vietettäisiin Halloweenia Suomessa? Jotkut kyllä ostavat sitä rihkamaa jonkin verran. Käsittääkseni Halloween on eri päivänäkin kuin pyhäinpäivä?

    Kirkon riviuhrautujat eivät varmasti tee työtään tunnustuksen vuoksi vaan ihmisten vuoksi :) ei silti, etteikö heille tunnustusta kuuluisi. Eri seurakunnissa on varmaan eri tilanne, toisissa on kuulemma sellainen työilmapiiri, että työ tekijäänsä kiittää (siis hyvä ja palkitseva). Toisissa taas ovat asiat huonommin ja ihmiset katkeroituvat työtaakkansa alle.

    Niin, kaikkien KUOLLEIDEN. Eikö kuolleita voisi muistaa muuna päivänä kuin marttyyrien SYNTYMÄPÄIVÄNÄ?

    Halloween-krääsän myynti on jo aivan toista luokkaa kuin esim. 10 vuotta sitten, jolloin oli todellisia vaikeuksia löytää lastenkutsuihin pikku järjestäjien toivomaa rekvisiittaa. Halloween-teema putkahtaa esiin jo monessa paikassa. Pian se tulee olemaan "pakollisempi" kuin Ystävänpäivä, pakkomakeilu, jota turhempaa ei ole. Lähekkäin olevien päivämäärien takia Halloween tulee voittamaan näkyvyydellään. Joskus tullaan mainitsemaan, että Halloween-juhlan tienoille sijoittui kerran pyhäinpäivä...

    Äänestä

  • Hertta kirjoitti:

    Niin, kaikkien KUOLLEIDEN. Eikö kuolleita voisi muistaa muuna päivänä kuin marttyyrien SYNTYMÄPÄIVÄNÄ?

    Halloween-krääsän myynti on jo aivan toista luokkaa kuin esim. 10 vuotta sitten, jolloin oli todellisia vaikeuksia löytää lastenkutsuihin pikku järjestäjien toivomaa rekvisiittaa. Halloween-teema putkahtaa esiin jo monessa paikassa. Pian se tulee olemaan "pakollisempi" kuin Ystävänpäivä, pakkomakeilu, jota turhempaa ei ole. Lähekkäin olevien päivämäärien takia Halloween tulee voittamaan näkyvyydellään. Joskus tullaan mainitsemaan, että Halloween-juhlan tienoille sijoittui kerran pyhäinpäivä...

    "Halloween-krääsän myynti on jo aivan toista luokkaa kuin esim. 10 vuotta sitten, jolloin oli todellisia vaikeuksia löytää lastenkutsuihin pikku järjestäjien toivomaa rekvisiittaa."

    Se johtuu vaan siitä, että kaiken krääsän myynti on toista luokkaa kuin ennen. Mielestäni Amerikassa Halloweenin suosio johtuu "karkki tai kepponen"-jutusta. Ja on hyvin vaikea uskoa, että sellainen perinne aloitettaisiin Suomessa. Meillä on jo pääsiäinen. Ja kun ottaa vielä huomioon sen, että Amerikan ihannoinnin aikakausi on mitä luultavammin auttamattomasti ohi.

    Miten niin marttyyrien syntymäpäivä? Eikö se ole marttyyrien muistopäivä? Ja mielestäni nuo kuolleet ovat olleet mukana muisteloissa jo iät ja ajat, tässä eräs määritelmä pyhäinpäivästä:

    "Loka-marraskuun vaihteessa vietettävällä pyhäinpäivällä on perinteisesti kaksi aihetta. Se on sekä kaikkien pyhien päivä että vainajien muistopäivä. Pyhäinpäivä onkin yhdistetty alkujaan kahdesta peräkkäisestä juhlapäivästä."

    Siis varmaankin on ollut alunperin sekä pyhäinpäivä, että kuolleitten muistopäivä (Amerikassa Halloween). Nyt ne on vaan yhdistetty. Aika ekonomista :)

    Äänestä

Kyllä monet olisivat valmiit luopumaan tästä ajallisesta elämästään mieluummin kuin kieltäisivät Jeesuksen olemassaolon totuuden.

En tarkoita, että suurin osa Suomalaisista tms. vaan lähinnä sitä, että lähes kaikki uudestisyntyneet ihmiset, jotka todella ovat kohdanneet Jeesuksen ja tuntevat Jumalan henkilökohtaisesti. Tämä käsittää noin 5-10 % Suomen kansasta, ulkomaillakin luku on monissa maissa kai samaa luokkaa, mutta voi myös vaihdella paljonkin maasta riippuen.

Äänestä
  • Aika kiinnostavaa, että vastasit noin. Laskisitko itsesi kuuluvan sellaisiin henkilöihin?

    Äänestä

  • Hertta kirjoitti:

    Aika kiinnostavaa, että vastasit noin. Laskisitko itsesi kuuluvan sellaisiin henkilöihin?

    Ainakaan nyt tässä tilanteessa en voisi ymmärtää mitä pitäisi tapahtua, että kieltäisin oman Vapahtajani Jeesuksen Kristuksen Jumaluuden. Mieluummin sallisin, että minut teloitettaisi.

    Äänestä

  • Jaska kirjoitti:

    Ainakaan nyt tässä tilanteessa en voisi ymmärtää mitä pitäisi tapahtua, että kieltäisin oman Vapahtajani Jeesuksen Kristuksen Jumaluuden. Mieluummin sallisin, että minut teloitettaisi.

    Nimimerkkisi juontuu Jaakobista (Jaakko), jonka Herodes Agrippa mestautti miekalla.

    Äänestä

  • Hertta kirjoitti:

    Nimimerkkisi juontuu Jaakobista (Jaakko), jonka Herodes Agrippa mestautti miekalla.

    Kuuntelin viime torstaina Markku Koiviston ja Riku Rinteen vetämää sanan ja rukouksen iltaa. Kuulin asiasta myös tarkennusta radiosta saatuihin tietoihin paikanpäällä olleilta. Siellä Markku Koivisto oli kysynyt, että vieläkö löytyy sellaisia nuoria, jotka olisivat valmiit vaikka kuolemaan Jeesuksen todistuksen tähden. Koivisto oli kohdistanut kysymyksen nimenomaisesti nuorille ja pyytänyt sellaisia alle kolmekymppisiä, jotka olisivat valmiit vaikka kuolemaan Jeesuksen tähden näyttämään kantansa saapumalla eteen. Rukoushuoneen etuosaan oli yleisön joukosta saapunut noin 200 17-30 vuotiasta nuorta ilmaisemaan sitä, miten tärkeä asia Evankeliumi heille henkilökohtaisesti on.

    Eikö tämä ole aika hienoa, että normaalista Nokian viikottaisesta kokouksesta oli löytynyt noin 200 nuorta ihmistä, jotka olisivat valmiit tarvittaessa vaikka kuolemaan Jeesuksen todistuksen tähden.

    Äänestä

  • Jaska kirjoitti:

    Kuuntelin viime torstaina Markku Koiviston ja Riku Rinteen vetämää sanan ja rukouksen iltaa. Kuulin asiasta myös tarkennusta radiosta saatuihin tietoihin paikanpäällä olleilta. Siellä Markku Koivisto oli kysynyt, että vieläkö löytyy sellaisia nuoria, jotka olisivat valmiit vaikka kuolemaan Jeesuksen todistuksen tähden. Koivisto oli kohdistanut kysymyksen nimenomaisesti nuorille ja pyytänyt sellaisia alle kolmekymppisiä, jotka olisivat valmiit vaikka kuolemaan Jeesuksen tähden näyttämään kantansa saapumalla eteen. Rukoushuoneen etuosaan oli yleisön joukosta saapunut noin 200 17-30 vuotiasta nuorta ilmaisemaan sitä, miten tärkeä asia Evankeliumi heille henkilökohtaisesti on.

    Eikö tämä ole aika hienoa, että normaalista Nokian viikottaisesta kokouksesta oli löytynyt noin 200 nuorta ihmistä, jotka olisivat valmiit tarvittaessa vaikka kuolemaan Jeesuksen todistuksen tähden.

    Kristinuskon todellinen sanoma on käsittääkseni hyvin pelkistetty ja "eteenpäin" vievä.

    Onko se teologia, joka on kesyttänyt uskon?

    Ensimmäiset marttyyrit eivät varmaan uhranneet ajatustakaan esim. kolminaisuusopille (sitähän kehiteltiin vasta ensimmäisinä vuosisatoina); ensimmäiset uskontunnustukset olivat hyvin yksinkertaisia, esim. muistaakseni tyyliin: "Jeesus on Herra".

    Äänestä

  • Hertta kirjoitti:

    Kristinuskon todellinen sanoma on käsittääkseni hyvin pelkistetty ja "eteenpäin" vievä.

    Onko se teologia, joka on kesyttänyt uskon?

    Ensimmäiset marttyyrit eivät varmaan uhranneet ajatustakaan esim. kolminaisuusopille (sitähän kehiteltiin vasta ensimmäisinä vuosisatoina); ensimmäiset uskontunnustukset olivat hyvin yksinkertaisia, esim. muistaakseni tyyliin: "Jeesus on Herra".

    Palstatuttavani Hertta on aina kirjoittanut mielestäni älykkäästi, mutta myös piikikkäästi tarvittaessa.
    Hän on kuitenkin kirjoittaja, jonka kanssa mielestäni voi loukkaantumatta olla myös täysin erimieltä. Tähän tällä ja muillakin palstoilla pitäisi pyrkiä, mikäli kuvittelemme olevamme sivistyneitä keskustelijoita anonyymeinä.

    Itse olen "vetänyt tovin henkeä", koska keskustelu
    ei ollut enään keskustelua, vaan lähes poikkeuksetta henkilöön kohdistuvaa perusteetonta pilkkaa.

    Jaska on iloinen vahvistus elävän evankeliumin
    levittäjänä ja selventäjänä. Sinusta huomaa, että röörit on auki Jumalan rakkaudelle ja sen vaikutuksille ja olet kaikista ahdistuksista vapaa. Pidä tuo mitä sinulla on, niin moni muukin rohkaistuu ympärilläsi ja saattaa löytää elämän todellisen tarkoituksen.

    Luen ilolla näitä Hertan nykyisiä pohdintoja, joista on aistittavissa hengellistä jalostumista
    oivaltaa relevantteja kokonaisuuksia.
    Tässä!
    >>>Kristinuskon todellinen sanoma on käsittääkseni hyvin pelkistetty ja "eteenpäin" vievä.

    Onko se teologia, joka on kesyttänyt uskon?

    Ensimmäiset marttyyrit eivät varmaan uhranneet ajatustakaan esim. kolminaisuusopille (sitähän kehiteltiin vasta ensimmäisinä vuosisatoina); ensimmäiset uskontunnustukset olivat hyvin yksinkertaisia, esim. muistaakseni tyyliin: "Jeesus on Herra".

    Äänestä

tapaa tuollaista putkinäköä. Halloween! Voi hertan
pieksut. Ala vaan katsella kiinalaisten juhlakalenteria.

Äänestä
  • Ymmärsitkö lukemasi?

    Äänestä

  • Hertta kirjoitti:

    Ymmärsitkö lukemasi?

    "Ymmärsitkö lukemasi?"

    se ymmärsi.

    Äänestä

  • Hertta kirjoitti:

    Ymmärsitkö lukemasi?

    ymmärtää kun jokainen kappale on eri planeetalta.

    Äänestä

  • Jerry Falwell kirjoitti:

    ymmärtää kun jokainen kappale on eri planeetalta.

    Ja jokainen planeetta on eri kappale.

    ---

    Oletko niitä, jotka keskustelupalstalla jaksavat lukea A4- arkillisen johdonmukaista (ainakin hyvin aasinsilloin varustettua) asiatekstiä? Jos, niin annan sinulle täyden tunnustuksen.

    ---

    Luulenpa, että ymmärrät kyllä, mutta et aina jaksa ymmärtää.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Hertta kirjoitti:

Nyt kun kalenterin mukaan lähestytään vanhoilta ajoilta peräisin olevaa Kaikkien pyhien juhlaa, tulinpa ajatelleeksi: kuinkahan moni uhraisi vaikka henkensä uskonsa puolesta? Onko sellainen uhrautuvuus ja vakaumukseen sitoutuminen enää muotiakaan?

Nykyäänhän elämää lyhentävien riskien ottaminen elämässä katsotaan yhteiskunnanvastaisuudeksi.

Onko uskonto vain harrastus, tuki ja elämänlaadun parantaja; oman itsen hellimistä? Onko kirkko vain pitopalvelulaitos arvokkaiden häiden ja hautajaisten kulisseiksi?

No, turha muistella kristinuskon marttyyreita. Tuleva sukupolvi tietää vain Halloweenin. Ja palestiinalaiset marttyyrit...

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu