Tuosta Runotytön aiemmasta aloituksesta tuli mieleeni kysyä muutamia kysymyksiä. 1. Miten helluntailaiset suhtautuvat runouteen? Hyvä, huono vai neutraali juttu? 2. Onko Suomessa helluntailaisia runoilijoita, sellaisia, joiden kirjoja on julkaistu? 3. Ketkä ovat suosikkirunoilijasi? 4. Kirjoitatko itse pöytälaatikkoon?
Minä olin joskus aiemmin kiinnostunut runoista. Suosikkirunoilijani olivat Lassi Nummi, Edith Södergran, Saima Harmaja ja Tapio Nousiainen. Mielestäni runous on onnistuneimpina hetkinään taiteenlaji, joka on hyvin lähellä teologiaa ja musiikkia.
Raamatun Psalmien kirja, Valitusvirsien kirja sekä Korkea veisu ovat samanaikaisesti sekä runoutta, teologiaa että musiikkia; ja ne ovat alunperin olleet laulujen sanoituksia. Saarnaajan kirja sekä osittain Sananlaskujen kirja puolestaan ovat pitkälti runoutta.
Minä olin joskus aiemmin kiinnostunut runoista. Suosikkirunoilijani olivat Lassi Nummi, Edith Södergran, Saima Harmaja ja Tapio Nousiainen. Mielestäni runous on onnistuneimpina hetkinään taiteenlaji, joka on hyvin lähellä teologiaa ja musiikkia.
Raamatun Psalmien kirja, Valitusvirsien kirja sekä Korkea veisu ovat samanaikaisesti sekä runoutta, teologiaa että musiikkia; ja ne ovat alunperin olleet laulujen sanoituksia. Saarnaajan kirja sekä osittain Sananlaskujen kirja puolestaan ovat pitkälti runoutta.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Kirjoittanut juuri tuo "yksi ainoa elämä"?, tuli vaan mieleen kun XTalelle noita kirjoja katselin.
"Runo-suonia" on helareissa, onko sit kuinka kuuluja, sitä en tiedä.
Eiks POKELA ole kirjoittanut moniakin runo-kirjoja?, en nyt ole ihan saletti, mut nii muistelin.
Entisen seurakuntani joukossa oli myös pari melkoista runoilijaa, vaan toinen on jo siirtynyt ajasta iäisyyteen.
Kysyin tietoja, koska en ole mikään runouden asiantuntija, vaan ainoastaan runoudesta kiinnostunut maallikko. Vapaakirkollinen Nousiais -vainaa oli mielestäni hyvin tanakasti Pyhällä Hengellä täytetty runoilija, joka puhutteli monia, ja väkevästi. Pokelaa en tunne, mutta kysyn kirjastosta.
runokirjoja, joista sinä varmasti tykkäisit (löytyy esmes kirjastoista):
asko kariluoto : ei elämä helpolla päästä --valitut runot (hällä on tietääkseni muutakin tuotantoa..)
eero pokela: sumujen saari
eero pokela: sammakon malja
eero pokela: ristiässä
itse en ole niin kauheesti runon ystävä. minua runot koskettavat enemmän silloin, kun ne ovat saaneet musiikillisen asun.
mutta että helluntailaisia runoilijoita? noita kahta esittelemääni helluntai-runoiljaa olen lukenut ja tykännyt kovasti.
eritoten pokela on niitä ihmisiä, jotka eivät mahdu valmiisiin muotteihin ja kaipa se innostaa lukemaan hänen tuotantoaan.
pokela on tehnyt myös suosittuja kuningas kustaa -lastenkirjoja.
googlaahan...pokelaa
---
1. eipä helluntailasten suhtautuminen runouteen liene sen erilaisempi, kuin muillakaan ihmisillä.
Minulla on mennyt monta vuotta, etten ole lukenut runokirjoja. Tuo Pokela pitänee ottaa lainauslistalle.
tuosta runojen kirjoittamisesta kysyit..minulla on pitemmän aikaa ollut toiveena, että "minussa puhkaistaisiin runosuoni": päässäni, ja soittimissani tietysti myös, pyörii säveliä, jotka eivät ole koskaan saaneet sanoja. ainoastaan joitain pätkiä.
odotan joskus kovastikin, josko sanoja alkaisi tulla.
millä perustein näitä voidaan jakaa että kuka on vapaakirkollinen, kuka helluntailainen runoilija. Runoissa kun ei välttämättä tule esiin sellaisia korostuksia. Jeesukseen uskova on Jeesukseen uskova ja se kait on tärkeintä, runoissakin? Ei kirkkokunta mihin kukakin kuuluu. No, jotakin karkeaa jakoa tietysti voidaan tehdä...
Hilja Aaltonen on varmaan tunnetuin suomalaisen kristillisyyden runoilijoista ja lauluntekijöistä. Lisäksi tietysti tunnettu evankelista jonka puhetyyli usein oli lyyrinen, paikoitellen lähes runonlausuntaa muistuttava sisältäen kauniita kielikuvia. Monet kauneimmista hengellisistä lauluista on hänen sanoituksia. Aaltonen oli ehdottoman yhteiskristillinen eikä tahtonut karsinointia joka rikkoisi Jumalan perheväen yhteyttä. Häntä voi kuitenkin sanoa vapaakirkon piiriin kuuluvaksi runoilijaksi, koska vapaakirkon piirissä hän enimmän päivätyönsä teki ja vaikutti, luullakseni suurin osa tuotantoa on vapaakirkon kustannusosakeyhtiön (Päivä) kustantamaa.
Tapio Nousiainen tulikin jo mainittua. Nousiaisen tunnettu runoteos on Leipää ja suolaa. Runoilijana omaa luokkaansa, persoonallinen. Nousiainen liikkui sulavasti eri piireissä ja mielestäni olisi väärin nimittää häntä jonkin kirkkokunnan runoilijaksi, mutta jos johonkin karsinaan laitetaan, niin kait hänetkin pitäisi vapaakirkolliseksi runoilijaksi laittaa.
Yksi syvällisimpiä ja varmaan persoonallisimpia oli William Jokinen. Enemmän tunnettu evankelistana kuin runoilijana, mutta runoilijanakin arvostettu kyllä. Kirjoitti myös mietelmiä, aforismeja. Jos lukisin hengellistä runoutta varmaan kuuluisi ehdottomiin suosikkeihini William Jokinen. Kiertävänä evankelistana (usein veljensä Eelin kanssa) hän oli ehdottoman yhteiskristillinen ja liikkui pitämässä kokouksia monissa piireissä, oli mukana useissa herätyksissäkin. Tyyliltään hän oli persoonallinen ja painotti usein sielunhoidollista puolta, josta esimerkkinä vuonna 1939 kilvoitteleville kristityille kirjoitettu Hädässä, jossa Jokinen kiinnitti huomiota mm. seksuaalielämän kiusauksiin. Jos pitäisi johonkin karsinaan laittaa niin kyllä hänkin eniten varmaan olisi vapaakirkollinen sitten.
En siis ole mikään runouden himoharrastaja, ainoa jonka runoja olen lukemalla lukenut on Nousiainen. Sen verran olen kuitenkin tähänkin puoleen tutustunut että edellä mainittujen lisäksi suosikeitani on ehdottomasti Vilho Rantanen. Sanoisin että kotimaisen hengellisen runouden parhaita teoksia kautta aikojen on Sävel vuoritieltä (Gummerus 1947). Olen sen selailemalla lukenut joskus läpi. Myös Rantasen runoista kuten hengellisiltä runoilijoilta yleensäkin on suuri osa sävelletty. Esimerkiksi kaunis klassikko "Herää jo, kantele" (Mika Piiparisen säveltämänä). Vilho Rantasen lauluja on myöhemmin uusina versioina esittänyt Juha Korhonen (jonka isoisä Vilho Rantanen oli) bändinsä kanssa. Rantanenkin pitäisi kait luokitella vapaakirkon piiriin kuuluvaksi.
Nämä nyt tuli mieleen.
Voi voi... Tiedän kyllä että helluntailaisten piirissäkin on hyviä runoilijoita ja vanhemman polven saarnamiehissä on joitain jotka on julkaisseet oikein kelvollisia tekstejä, mutta kun ei tule nyt yhtään nimeä mieleen...
Yksi on sellainen kuin Vilho Pietiläinen, jolta on ilmestynyt teos Salin ikkuna kirkas (Ristin voitto 1989), mutta en tiedä kuinka edustava on helluntailaisena runoilijana.
Vilho Hartonen on vanhemman polven helluntailaisista julistajista yksi niitä joita pidän arvossa. Saattaa olla että kirjoitti runojakin joitain?
Yleensäkin 1910 - 50-lukujen herätyskristillisistä julistajista aika monet taisi kirjoittaa lauluja, jotkut vähemmän, jotkut enemmän, koska kotimainen hengellinen musiikki kitarakuoroineen muotoutui herätyskristillisissä piireissä noina vuosina.
PAAVO VIRTANEN kirjoitti joitakin kauniita lauluja ja suomensi niitä. Myöhemmin hän toimitti näitä lauluja, esimerkiksi Vaeltajan lauluja (94 laulua, Ristin voitto 1969), josta sittemmin taisi ilmestyä ainakin kakkososa, ehkä peräti kolmaskin? Siinä kokoelmassa pääosa on varmaan helluntailaisten tekijöiden tuotantoa ja monet laulut runoinakin ihan kelvollisia tekstejä.
bass´n helenin solisti, joka on sanoittanut paljon myös bändinsä lauluja, on minun kategoriassani nykyajan vilho hartonen. harri on helluntailainen, joka ei tosin pitäydy helluntaikirkkojen saleissa, vaan on yhtä kysytty muillakin areenoilla.
anna-mari kaskista voisi taas kutsua tämän päivän hilja aaltoseksi. A-M on luterilaisia.
iki-huippua pekka simojokea ei voi ohittaa tässä keskustelussa!! pekkakin on luterilaisia, joka vaeltaa myös sujuvasti keikkailemaan kirkosta toiseen.
kun tässä oikein alkaa miettimään tämän päivän gospel-nikkareita, niin listallehan ei tule loppua. tässä yksi väkevä julistaja: jukka leppilampi - yes!
Laitoin parta sinun kirjoittamasi runon
minulle silloin, se on aloitukseni
"Rakkaani" alla
t.runis
Jos olisin meri...
ei ole henkilökohtaisia suosikkejani, mutta joitain niillä on sellaisia jotka "kolahtaa" minuunkin, eniten pidän levystä Unplugged. Palavien sydänten maa on kaunis, eikö vain? Siinä on sanat jotka toimii myös runona ja aina ajankohtainen sanoma!
Pro Fidellä oli uransa alussa progevuosina mielenkiintoisia tekstejä.
Ja onhan niitä tosiaan paljonkin hyviä lauluntekijöitä, joiden sanoitukset ei ole pelkkiä rimmaavia sanoja toistensa perässä vaan välittävät ihan oikeasti sanomaa, kokemusta, tunteita ja niin kuin runot aina sitä jotakin "sanojen takana" olevaa, jota ei voi esittää suorasanaisesti selostamalla.
Anna-Mari Kaskisen sanoittama MINUN KÄTENI SOI oli nuorena uskovana yksi ehdottomia suosikkejani. Muutama kyynel siinä vierähti silmäkulmaan kuunnellessa. Yli 8 minuuttia kestävä kappale löytyy Jukka Leppilammen ja Outi Terhon (nykyisin Outi Müller) samannimiseltä äänitteeltä.
Tässä katkelma:
En oppinut käsiä käyttämään
ne olivat kömpelöt, kovat.
Niitä Luojalle lähdin näyttämään:
- Katso millaiset käteni ovat.
Mitä tahansa tahdon koskettaa,
se musertuu kätteni alla.
Minun käteni kylvää kuolemaa,
ja se rakastaa rikkomalla.
On siis paras, kun käteni taskuun jää.
Kädet huolella kätken ja peitän,
niin ne eivät tuhoa enempää.
Niiden päälle nyt multaa heitän.
Näin Luojani silmissä kyyneleet,
en jälkeäkään syytöksestä:
- Anna minulle kädet likaiset.
Minä tahdon ne hoitaa ja pestä.
Mitä tapahtui silloin, tiedä en.
Tuulet alkoivat huminoida.
Ne pyyhkivät lian ja katkeruuden.
Minun käteni alkoivat soida.
Kävin lukemassa.
Olen edelleen sitä mieltä että on parhaita tuotoksiani eikä mitenkään väkisin väännetty, taisi syntyä muutamassa minuutissa.
Sellaista se on. Jossakin toisessa elämäntilanteessa syntyy sitten toisenlainen teksti.
Kyllä minä ihan vilpitön olin siinä mitä kirjoitin.
Kaikkea hyvää sinulle runis, omaan henkiökohtaiseen elämääsi.
Jeesuksen läsnäoloa ja iloa sinulle myös.
ja muistatko? tänään on pojan syntymäpäivä
Terkut
kuitenkaan en pidä runoista
jotka "VYÖRYVÄT PÄÄLLE",
ja ovat paljastavia ja
intiimejä ja jossa
sekoitetaan Jumala ja
intohimot. yksityisyys
on yksityisyyttä,
tulee tympeä olo
kun peitteen alustatkin
pitää julkaista.........
valitan, mutta en aploderaa
runotytölle.
pidän kiinalaisesta runoudesta
erikoisesti, koska heidän
runoilunsa on moniulotteista ja
ja miettimistä antavan
hienoa!
Runo ei ollut minun kirjoittamani
vaan minulle kirjoitettu
en kaipaa ihmisten aplodeja
ja jos jotain kirjoitan
niin kirjoitan sen mieluiten Herralle
en ihmiselle - enää
Jeesus on voittaja!
Kun Mama kerran tarkoittaa äitiä, niin voisi luulla, että sinulla on jonkinnäköinen lesbokiintymys äiti Partaseen.
No johan vitsin murjaisit
*hekottaa*
kyllä tämä parta
on mies eikä nainen
olen sen kyllä nähnyt
kumpiko sukupuoli sie olet?
Toitko saamasi rakkausrunon tänne näytteille?
Eiköhän ne rakkausrunot ole kahdenkeskeistä
kirjeenvaihtoa, eikä kaikkien ihmisten
katseltavaa? Tämä vaan siksi, ellet tiennyt.
Ihmettelin ihan samaa asiaa. Mutta meitä ihmisiä on moneen junaan. Toisaalta jos runon kirjoittaja ei pahastu runon julkistamisesta niin mikäs siinä sitten.
Itse olen tuhonnut kaikki vanhat rakkauskirjeet ym. ex-rakkaan minulle lausumat äänikirjeet.
Tämä kyseinen runonkirjoittaja
olisi ehkä itsekin julkaissut runon
koska siinä on niin paljon muutakin
kuin henk.kohtaista
Runo on myös kaunis ajatus siittä
miten puhdasta ja aitoa kahden ihmisen välinen
rakkaus kauneimmillaan voi olla
kun Herra saa olla ensimmäisellä sijalla
ja kuinkahan monella
tämänkin palstan kirjoittajalla niin on?
Jumala meitä armahtakoon!
Pokelan lisäksi, on Jaakko Sahimaa,Sinikka Auvinen,Veli Pöllkki,Asko Kariluoto ,Helli Kaikkonen,Marjatta Viikilä ym.
Kustannusliike Ristin Voitto sittemmin Aika Oy
on kustantanut ja kustantaa runoja.
Vapaa Kirkon kustanus Päivä; on julkaissut
Tapio Nousiaisen, Vilho Rantasen,Hilja Altosen ym
runoja.