Kun kuolema tulee, yksinkertaisesti vain nuppi pimenee. Ei muuta.
Ajatus pysähtyy, sen jälkeen ei ole olemassa tietoisuutta.
Taivasta eikä myöskään Helvettiä ei ole. Eikä myöskään mitään silmien ohi vilistävää elämän filminauhaa.
Vastauksena kysymykseen "mitä kuoleman jälkeen?": Vain ennen kuolemaa voi olla jotain, sen jälkeen ei mitään. Kuolema on kuin viimeinen päätepysäkki. Sen jälkeen matka ei enää jatku. Kun aivot kuolee, ajatustoiminta loppuu ja se oli sitten siinä.
Ajatus pysähtyy, sen jälkeen ei ole olemassa tietoisuutta.
Taivasta eikä myöskään Helvettiä ei ole. Eikä myöskään mitään silmien ohi vilistävää elämän filminauhaa.
Vastauksena kysymykseen "mitä kuoleman jälkeen?": Vain ennen kuolemaa voi olla jotain, sen jälkeen ei mitään. Kuolema on kuin viimeinen päätepysäkki. Sen jälkeen matka ei enää jatku. Kun aivot kuolee, ajatustoiminta loppuu ja se oli sitten siinä.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Muuten sellaista asia kuin "kuolemanrajakokemus" ei olisi olemassakaan, ja oheinen linkki olisi pelkkää kaunista satua. Se vain sattuu olemaan kliinisesti dokumentoitu:
http://www.near-death.com/experiences/evidence01.html
En oikein viitsisi sekaantua uskovaisten todisteluihin. Mutta eiköhän kuka vaan saada "kuolemaan" niin, että harhanäkyjä syntyy. Vaikkapa kuristamalla tai aiheuttamalla muuten riittävä hapenpuute. Sitten vaan tekohengitystä ja sähköpläjäys sydämeen - Ja Hups! Taivaassa (tai helvetissä) tuli käytyä. Kokeilkaa jos ette usko - ai niin mutta tehän uskotte ;-)
vaan ihmiset aivan kaikilta elämän aspekteilta kokevat kuolemakokemuksia. Niitä on myös tutkittu sekä psykologisesti että lääketieteellisesti, ja asia on paljastunut paljon monisyisemmäksi kuin sekä uskovaiset että materialistit sen olettavat olevan. Varmuudella tiedämme, että anoksia (hapenpuute) tai hyperkarbia (hiilidioksidin ylimäärä vedessä) ei kuolemakokemusta aiheuta, eivätkä kyseessä myöskään ole hallusinaatiot.
Merkillisintä asiassa tuntuu olevan, että tuonpuoleinen ei ole lainkaan sellainen kuin mitä uskovaiset sen olettavat olevan - vaan vielä paljon ihmeellisempi. Sensijaan se on pitkälti sellainen, mitä saadaan, kun termodynamiikan, kvanttimekaniikan ja suhteellisuusteorian sivupolkuja aletaan soveltamaan aineettomalle ja hiukkasettomalle systeemille.
Koskee muuten sitten ateisteja myös. Ateisteilla on kuitenkin yksi etulyöntiasema uskovaisiin nähden: ateistin kadotus on tyhjä, harmaa olemattomuuden ja yksinäisyyden tila (limbus) - ateistihan ei usko helvetin olemassaoloon. Uskovainen kohtaa kadotuksen sitten klassisena Danten helvettinä...
Kuolemassa energia vapautuu...
Tietoisuus loppuu ja ydin jatkaa muualla.
se mitä on sisin, on määrittämätöntä, se on ikuista.
Ydin räjähtää triljooniin osiin ja vaikuttaa kaikkeen.
Olla ei missään,
olla kaikkialla
Olla maailmankaikkeus!
Mistä tiedät? Ne jotka on kuoleman porteilla käyneet, kertovat jotain ihan muuta.
Mikään ei ole totta mitä ei voi todistaa. Kuoleman portilla käyneet eivät ole vielä kuolleet, koska heillä edelleen esiintyy aivotoimintaa. He eivät siis tiedä kuolemasta vielä mitään. Mikäli aivotoimintaa ei enää esiinny, on kuolema jo tapahtunut eikä paluuta enää ole.
EEG näyttää lattanaa viivaa ja ihminen on kuollut. Finis. Kaputt. Silti heiltä raportoidaan kuolemakokemuksia. Miksi?
Kyse ei siis ole pelkästä kuoleman porteilla käymisestä, vaan aktuaalista kuolemasta ja aivotoimintojen lakkaamisesta. Heidät on kuitenkin onnistuttu palauttamaan henkiin eikä kuolema ole vielä muodostunut irreversiibeliksi.
Esitin tuolla edellä, että selittäisitkö oheisessa linkissä esitetyn asian:
http://www.near-death.com/experiences/evidence01.html
Notta eihän tosta savonkiälisestä linkistä mittään tajuva, vai Lontoon kirkonkylälläkö ne tuollaasta hölööttää.
Ehkä siellä aivoissa pysyy asiat jonkinaikaa muistissa vaikka aivotoiminta on pysähtyneenä. Jos aivotoiminta saadaan ajoissa käynnistettyä niin ehkä aivot eivät ole ehtineet vielä pilaantua käyttökelvottomaksi. Mistä voidaan tietää, että kuoleman kokemukset ovat tapahtuneet juuri silloin kun aivot eivät ole toimineet? Varmaankin aivot ovat vähän sekaisin tuollaisen uudelleenkäynnistymisen jälkeen ja se saattaa aiheuttaa erilaisia harha-aistimuksia ja muuta kuolemankokemukseksi tulkittavaa.
Tuon linkin takaa löytyy Pam Reynoldsin tapaus. (Reynolds on oikea ihminen, muusikko, ja hänen omat kotisivunsa löytyvät osoitteesta http://www.geocities.com/pamreynoldsus/ )
Pam Reynoldsin tapausta pidetään ns "smoking gun evidencenä" kuolemakokemustutkimuksessa - sen takia, että se a) on hyvin perusteellinen ja b) siksi, että se on läpikotaisin kliinisesti dokumentoitu. Tiedämme, mikä oli edeltävä tila, tiedämme, mitä tapahtui, ja tiedämme, miten Reynolds "kuoli" ja miten hänet "herätettiin henkiin".
Aivokuolema tarkoittaa määritelmällisesti sähkökemiallisen toiminnan lakkaamista koko aivojen alueelta (EEG täysin lattana ja ei havaittavissaolevia aivoaaltoja).
Pam Reynoldsin tapaus on lyhykäisyydessään seuraava. Hänellä oli vaikea aivokasvain, ja hänet piti leikata niin, että hänen koko elintoimintonsa ajettiin alas, ruumiinlämpö laskettiin noin 20 C tienoille. Hänet siis kliinisesti "tapettiin" ennen leikkaukseen ryhtymistä. Aivoista laskettiin veri pois, silmät ja korvat tukittiin, ja korviin pantiin naksuttimet naksuttamaan tasaista ääntä niin, että kaikki aistiärsykkeet eliminoituvat. Aivoja monitoroitiin koko ajan, ja ne eivät osoittaneet mitään elonmerkkejä.
Se, mitä sitten seurasi, oli todella mielenkiintoista. Reynoldsille tapahtui ensin ruumiistairtautuminen ja hän aluksi seurasi leikkauksen edistymistä ylhäältäpäin. Hän kykeni jälkeenpäin muistamaan monia yksityiskohtia, jotka voitiin verifioida että näin oli todella tapahtunut. Hän muunmuassa osasi identifioida kaikki leikkauksessa käytetyt instrumentit oikein - ne toimitettiin saliin suljetuissa sterilointipusseissa, eikä hän mitenkään kyennyt näkemään niitä. Samoin hän kykeni identifioimaan sahan ääneksi luonnollisen D-sävelen. Tämän jälkeen hänelle tapahtui varsinainen kuolemakokemus. Ei enää pelkkä kuoleman_raja_kokemus, vaan kuolemakokemus, sillä kliinisessä mielessä hän oli kuollut (joskaan ei peruuttamattomasti). Tällöin hän kohtasi, paitsi Jumalan, myös lukuisia kuolleita sukulaisiaan. Hän joutui lopulta palaamaan ruumiiseensa, ja hänelle sanottiin, että se tuntuisi "kuin hyppäisi jäävesialtaaseen"; tämä oli myös hänen kokemuksensa.
Tätä kokemusta olisi helppoa pitää pelkkänä kauniina satuna - ellei se todella olisi niin hyvin verifioitu kuin mitä se on, ja jolleivät hänen lausuntonsa leikkauksesta, siinä käytetyistä instrumenteista ja itse leikkaushenkilökunnasta (jota hän ei mitenkään olisi kyennyt aistein havaitsemaan) pitäisi lähes juridisella todistajanlausuntotasolla paikkaansa!
Mistä voidaan tietää, että kokemukset ovat tapahtuneet juuri silloin, kun aivot _eivät_ ole toimineet? Juuri tuon takia, että Reynolds raportoi autenttisesti tapahtumia siltä ajanjaksolta, jolloin hänen elintoimintonsa oli kertakaikkiaan ajettu alas. Samoin lukuisissa muissa kuolemakokemuksissa tulee esiin se, että itse kuoleman hetki tuntuu siltä "kuin tökkeli kiskaistaisiin irti" eli se on totaalinen tajunnan alasajo, mutta tämän jälkeen tietoisuus itse pääsee irti egon kahleista. Lukuisissa muissakin kuolemakokemuksissa raportoidaan autenttisia tapahtumia siltä ajanjaksolta, kun aivot ovat kertakaikkisen poissa pelistä. Tämä asia käsitellään aika hyvin van Lommelin työryhmän tutkimuksessa 2001.
Samoin tuo, että kun aivot "käynnistyvät uudelleen" on selkeästi erilainen tapahtuma kuin itse kuolemakokemus. Tämä tulee myös esiin van Lommelin tutkimuksessa.
Suosittelen, että opiskelet englantia, jos todella olet kiinnostunut aiheesta. Suomeksi materiaalia on hyvin vähän.
jotka ovat totta siitä huolimatta ettei niitä voi tieteellisesti todistaa.
Tässä suomeksi Leo Näreahon näkemyksiä kuurojen kuolemanrajakokemuksista.
http://www.paranet.fi/paradocs/tutkimuksia/nareaho2003.pdf
Vaikka urli olikin hiukan arveluttava, itse dokkari oli hyvä, ja siinä käytiin suomeksi aika hyvin läpi sitä, mitä löytyy ulkomaisilta sivuilta.
Asiaa tutkitaan - ja mitä enemmän sitä tutkitaan, sitä oudompia asioita löytyy.
Tuossa dokumentissa oli mielestäni aika tieteellinen ote. Muistin väärin tuon kuurojutun siinä taisi olla kyse sokeista ja niiden kokemuksista.
Näreaholta on pari kirjaakin, mutta teksti oli minulle hiukan liian tieteellistä ja raskasta.
Vielä hengissä ollaan, vaikka en muutamaan päivään ole päässyt tänne kirjoittelemaan. Nyt olen taas raahautunut tänne työpaikalle ja tauolla haaskaan aikaani netissä.
Tuo suomenkielinen linkki osoittaa, että teorioita löytyy puolesta ja vastaan. Esim: Seuraava lainaus kyseisen linkin Googlen tuottamasta html-versiosta. "Jansen väittää, että ketamiinilla, joka on lyhytvaikutteinen hallusinogeeninen nukutusaine, voidaan tuottaa
kaikki rajakokemukselle tyypilliset piirteet. Tutkimukset ovat osoittaneet, että monet tekijät, jotka
esiintyvät myös kuoleman lähikokemuksen yhteydessä (esim. veren kohonnut
hiilidioksidipitoisuus) aiheuttavat glutamaatti-nimisen välittäjäaineen erityksen nopean
lisääntymisen aivosoluissa. Tämä ylikiihottaa aivosoluja, mikä johtaa ns. eksitotoksiseen prosessiin
ja siten neuronien kuolemaan. Ketamiini voi tukkia ne aivosolujen reseptorit, joihin glutamaatti
kiinnittyy ja näin estää solujen tuhoutumisen. On osoitettu, että aivoissa on myös omia, ketamiinin
tavoin toimivia glutamaatin-estäjiä. Nämä, samoin kuin ketamiini, ovat siis hallusinogeenisen
rajakokemuksen fysiologinen syy, vaikka aivojen kannalta niiden tarkoitus on estää solukuolema."
Tutkimukset ovat pahasti kesken ja aihetta on hyvin vaikea tutkia. Ehkä näitä erilaisia teorioita sopivasti yhdistelemällä vielä joskus löytyy totuus. Toistaiseksi ei voida todistaa kumpaakaan teoriaa oikeaksi. Tapaukset, joissa esiintyi havaintoja leikkaussalin toiminnoista aivotoiminnan ollessa pysähtyneenä ovat äärimmäisen harvinaisia. Muutama tapaus miljardien nykylääketieteen aikana eläneiden joukosta voi hyvinkin olla sattumaa.
Kyllä edelleen pysyn sillä kannalla, että viimeistään siinä vaiheessa kun aivot ovat lopullisesti mädäntyneenä maakuopassa, kaikki loppuu zip vaan. Se ei toistaiseksi selviä muuten kuin kokeilemalla. Dokumentointi jäisi kuitenkin tekemättä jos sitä kokeilemaan ryhtyisi, joten ihmiskunta ei siitä kokeilusta mitään hyötyisi.
Jos asiaa ei voida tieteellisesti todistaa, ei voida tietää onko asia tosi vai epätosi. On syytä olettaa, että asia on epätosi, kunnes toisin todistetaan. Muutenhan kuka tahansa voisi keksiä väitteitä, jotka todeksi oletettuina aiheuttaisivat tarpeetonta reagointia asiaan joka myöhemmin epätodeksi todettaisiin.
Valitettavasti jos tieteen käsitettä ei laajenneta niin tieteeltä puuttuvat mittarit näissä asioissa. Vaikka sinä et haluakkaan uskoa tähän rajatilakokemukseen, niin lukaiseppa vielä kerran kaikki ... nimimerkin viitteet niin kyllä niissä aika selvästi tulee ilmi että henkilö on kuollut rajatilakokemuksissa.
Jos tsekkaat asian IANDS:n ja NDERFin sivuilta ja luet Karl Jansenin ketamiinitutkimuksista tämän asian suhteen, niin tilanne ei ole lainkaan niin yksioikoinen.
Ketamiinilla on kyllä kyetty toteuttamaan kuolemakokemuksen KALTAISIA tiloja - tai pikemminkin osia niistä, ja kokemus ruumiistairtautumisesta, mutta ei milloinkaan täyttä kuolemakokemusta. Samoin ketamiinilla ja muilla psykoaktiivisilla aineilla tuotetut kokemukset ovat hyvin kaoottisia ja usein ahdistavia, mitä taas aidot kuolemakokemukset eivät ole (vaikka toisinaan voivat olla helvetillisiä). Tuo hyperkarbia (CO2-pitoisuuden vaikutus) suljettiin pois van Lommelin tutkimuksessa sydänpysähdyspotilailla 2001.
Varmaa on, että kuolemakokemuksiin liittyy biokemiallinen komponentti, mutta iso kysymys on, että onko löydetty vain se mekanismi, jolla tietoisuus eroaa ruumiista kuoleman hetkellä.
Samoin iso - oikeastaan kaikkein suurin - kysymys on, tekevätkö aivot tietoisuuden vai tekeekö tietoisuus aivot. Eli sijaitseeko tietoisuus, muistot, havainnot jne aivoissa itsessään, vai ovatko aivot vain aineen käyttöliittymä universaaliin tietoisuuteen (vrt. radiovastaanotin tai X-pääte) ja tietoisuus sekä muistot ja havainnot sijaitsevatkin itse maailmankaikkeuden rakenteessa, kvanttitasolla.
Iso kysymys on vielä se, että
* miten ja miksi kuolemakokemus tapahtuu nimenomaan juuri sinä aikana, jolloin aivoissa ei ole mitään fysikaalis-kemiallista toimintaa? * (van Lommel et al)
ja
* miten kuolemakokemuksen läpikäyneet saattavat tehdä tuolta ajalta havaintoja, joilla on juridisen todistajalausunnon vaatima tarkkuus ja objektiivisuus? * (Long et al)
Vaikka luonnontieteiden de facto paradigma onkin materialistinen monismi, sana "tieteellinen" ei tarkoita samaa kuin "materialistinen". Jos on olemassa ilmiö, jota ei kyetä selittämään materialistisesti, mutta joka silti on olemassa, sen tieteellinen selittäminen vaatii tällöin materialismin paradigman hylkäämistä. Sääli vain, että silloin koko tieteen filosofinen pohja menee pitkälti uusiksi.
Tiede ja materialismi eivät siksi ole synonyymejä. Samoin mikään asia ei ole epätosi, kunnes toisin todistetaan, vaan todistamaton. Todisteen olemattomuus ei ole olemattomuuden todiste - ja todisteita sattuu kaupan päälle olemaan - ks. tuo linkki tämän threadin yläpäässä tapauksesta Pam Reynolds.
Kiva kun jaoit mittavat metafyysiset pohdiskelusi meidän muiden kanssa, Teukka. Ihan hieno ajatus kaiken kaikkiaan, etkä ole sen kanssa mitenkään yksin. Sinulla on kuitenkin yhteinen ongelma muiden kuolemanjälkeis-teoreetikoiden kanssa: ellet ole jo kertaalleen kuollut, sinulla ei ole mitään ensikäden tietoa asiasta.
Niille, jotka pohdiskelevat asiaa tästä zip-loppuu -näkökulmasta, mietiskeltävää: pidetään jo varsin yleisenä tosiasiana tieteellisestäkin näkövinkkelistä (okkultistithän tästä ovat puhuneet jo iät ja ajat), että kaikki on energiaa eri tasoilla ja värähtelytaajuuksilla. Energia ei katoa zip-vaan, energia vaihtaa muotoa. Tätä on hyvä miettiä, kun oikein ahdistaa.
Och när vi är alla ju döda
och kalciumortofosfat
och slut är vårt jordiska möda
och tömt är det fröjdernas fat -
då själen, så fin
har kvar energin
tack vare för kinetiska gasteorin!
Sadassa grammassa Ingmanin täysmaitoa on energiaa 270kj. Se kulkee verenkierron mukana aivoihin joiden toiminta muuntaa sen lämpöenergiaksi. Heinä tarvitsee kasvaakseen lämpöä, lehmä syö heinän ja tuottaa siitä maitoa. Kun kuolema tulee, energian syöttö aivoihin loppuu ja aivot lakkaavat toimimasta. Ajatukset eivät ole energiaa vaan niiden muodostamiseen tarvitaan aivotoimintaa joka kuluttaa energiaa. En ymmärrä miten energia tähän aiheeseen liittyy. Energia ei katoa mihinkään mutta Tietoisuus ja ajatukset katoavat. Oikeastaan ei voi puhua edes katoamisesta vaan loppumisesta, koska kadonnut voi edelleen olla olemassa vaikka sijaintia ei tiedetä.
Oletko lukenut kirjoja rajatilakokemuksista? Kannattaa lukea muutama, niin ajattelusi kuolemasta ja sen jälkeisestä elämästä voi muuttua.
Tässä alla muutama kirjavihje. Kun olet nuo lukenut niin jatketaan keskustelua.
Philippe Labro(Tuntemattoman rajalla),
Morch-Nielsenin "Valoa elämään",
Diane m. Kompin "Ikkuna taivaaseen",
Sielujen matka : elämää elämienvälillä / Michael Newton
Sielujen kohtalo : lisää elämästä elämien välillä / Michael Newton
Sinun on ajateltava pidemmälle, ei vain lukio-fysiikkaa (energia=lämpö&liike). Tarkoitin että on hiljalleen muuttumassa hyväksytyksi teoreettiseksi tosiasiaksi että myös sellaiset asiat kuten ajatus ja aine ovat energiaa, kuitenkin hyvin eritasoista kuin vaikkapa kuvaamasi lämpöenergia.
Kun asiaa ajattelee eteenpäin huomaa, että mikään maailmassa ei itse asiassa tunnu katoavan mihinkään, ainoastaan muuttavan muotoa. Asioiden ollessa näin, tuntuisi melko absurdilta ajatukselta, että tietoisuus ainoana asiana maailmassa katoaisi pois olemassaolosta puf-vain.
Tämä katoamisen ajatus juontaa kuitenkin juurensa nykyisestä länsimaisesta kahtiajaosta, joka tekee selkeän ruumis-mieli -erottelun. Ymmärrän, että sen valossa "mielen kuolemisen" täytyy tuntua hyvin ahdistavalta tosiseikalta.
"Tämä katoamisen ajatus juontaa kuitenkin juurensa nykyisestä länsimaisesta kahtiajaosta, joka tekee selkeän ruumis-mieli -erottelun. Ymmärrän, että sen valossa "mielen kuolemisen" täytyy tuntua hyvin ahdistavalta tosiseikalta. "
Myös ihmisten hallinnan kannalta lopullinen kuolema on hyvä asia. Ihmiset saadaan pelkäämään ja pelkäävää ihmistä on helpompi hallita. Mikäli elämä kuoleman jälkeen olisi yleisesti tunnustettu tosiasia, niin esim lintuflunssalla pelottelu ei uppoaisi kansaan. ;-) Sille uutiselle kohautettaisiin vain hiukan olkapäitä ja se siitä flunssasta.
Jos ajatus ja tietoisuus ovat energiaa, kuoleman koittaessa ne muuttavat muotoaan. Sen jälkeen ne ovat yhä energiaa mutta eivät ajatuksen ja tietoisuuden muodossa. Mikään ei siis katoa tässäkään tapauksessa. Energia saattaa myöhemmin taas jonkun aivoissa muuttua ajatukseksi, jonka sisällollä ei ole mitään yhtäläisyyttä edellisen ajatuksen kanssa. Samoin voi käydä myös tietoisuutena olleelle energialle, joka saattaa luonnon kiertokulun mukana kulkeutua vaikkapa lehmän suoliston ja monen muun mutkan kautta useiden muutosten jälkeen takaisin tietoisuudeksi, mutta se ei ole enää se sama tietoisuus.
Kaikki taivaat on keksiny vaan jotkut kuolmaa pelkäävät muinaiset papit.. Oikeasti se on samanlaista kun ennen syntymääsi.
helvetin yksinkertasesti ja hyvin sanottu.
Terve, Vellu! Paljonko muistat ajalta kun olit noin 1kk ikäinen? Entä paljonko muistat ajasta ennen syntymääsi?
...tämän nykytietämyksen perusteella !?!
Näiden uudelleenelävien sielujen lähdettähän ei liene vieläkään paikallistetun...sillä yksilöiden määrähän tiettävästi kasvaa Telluksellamme,kö ?!?
Dilemma...ei toki uskoville ?!?
DUH !!!
lol
;-)
"
...tämän nykytietämyksen perusteella !?!
Näiden uudelleenelävien sielujen lähdettähän ei liene vieläkään paikallistetun...
"
Eiköhän se lähde ole jumala.
"
sillä yksilöiden määrähän tiettävästi kasvaa Telluksellamme,kö ?!?
Dilemma...ei toki uskoville ?!?
"
Onko tuossa jokin ongelma? Jos on niin voisitko valoittaa mikä?
kasvu fyysisesti lihan mukaan saattaa merkitä hengellisen yhtenäisyyden hajottamista osiin, "kappaleiksi hakkaamista". Ajatelkaapa vain ensimmäistä Aadamia; me kaikki olemme olleet hänessä yhtä ja elämän virroissa ja lihallisissa mieliteoissa meitä on kylvetty, kynnetty, puitu, jauhettu ja seulottu läpi monenlaisten myllyjen sekä myllerrysten.
Tällaisia asioita nousee aina mieleeni lukiessani tätä Jeesuksen vertausta pahasti käyttäytyvästä kanssapalvelijasta:
Luuk. 12. luku
45. "Mutta jos palvelija sanoo sydämessään: 'Herrani tulo viivästyy', ja rupeaa lyömään palvelijoita ja palvelijattaria sekä syömään ja juomaan ja päihdyttämään itseänsä,
46 niin sen palvelijan herra tulee päivänä, jona hän ei odota, ja hetkenä, jota hän ei arvaa, ja hakkaa hänet kappaleiksi ja määrää hänelle saman osan kuin uskottomille."
Näihin uskon asioihin en ota kantaa. Kuten sanottu, ne ovat uskon asioita, eivät tieteellisesti todistettuja.
koska ei ole olemassa mitään vastausta, sitten sen kokee. Mutta tämä oman elämän läpikäynti "pikafilmininä" on kyllä totta, se että kykenee niin räpäyksessä nähdä koko elämänsä ja "tuntea" se samalla, ei vain nähdä, se oli kokemus jonka muistan varmasti lopun elämääni. Omaa elämää en siis nähnyt vaan "tunsin" koko elämänitapahtumat yhdessä räpäyksessä, eipä tuollaista osaa kuvailla ennenkuin sen kokee.
Toinen on kyllä tämä, jotenki ihmetyttää omas elämäs tämä että liian hyvin asiat aina loksahtavat paikoilleen, liian "suunnitellusti", en tiedä mutta vahva tunne on että elämä on paljon enemmän mitä me pienet ihmiset pystymme edes kuvitella, ei meidän käsitysmaailma kykene siihen. Enkä ole uskovainen, hyvä etten kirkostakin eronnut 30v miehenalku, kaikkea elämässä nähnyt ja kokenut ikäisekseni.