Olen pyörinyt täällä mormonismipalstalla vaihtelevilla nimimerkeillä jo parin vuoden ajan. Olen kaivellut vanhoista kirjoituksista kaikkea, jonka olen käsittänyt todistavan mormonismin vääräksi.
Kaiken aikaa on kuitenkin ollut jonkinlainen tunne, että entä jos MAP-kirkko sittenkin on palautettu kirkko.
Nyt olen tehnyt päätökseni ja aion liittyä MAP-kirkkoon. Ensin täytynee kutsua lähetyssaarnaajat luokseni keskusteluja ja käytännön järjestelyjä varten.
Toivon että te muutkin, jotka panettelette mormonismia tutkitte oikealla ymmärryksellä ja kadutte kielteistä asennettanne. Sitten voimme yhdessä tehdä tästä palstasta todellisen mormonismipalstan antipalstan sijaan.
Kaiken aikaa on kuitenkin ollut jonkinlainen tunne, että entä jos MAP-kirkko sittenkin on palautettu kirkko.
Nyt olen tehnyt päätökseni ja aion liittyä MAP-kirkkoon. Ensin täytynee kutsua lähetyssaarnaajat luokseni keskusteluja ja käytännön järjestelyjä varten.
Toivon että te muutkin, jotka panettelette mormonismia tutkitte oikealla ymmärryksellä ja kadutte kielteistä asennettanne. Sitten voimme yhdessä tehdä tästä palstasta todellisen mormonismipalstan antipalstan sijaan.
Vastaukset 57
Vanhimmat
Unohtui yhteystiedot. Laittakaapa postia osoitteeseen: [email protected]
http://www.mormonit.fi/index.php?itemid=22
Voit myös soittaa lähetystoimistoon:
Neitsytpolku 3 A 4, 00140 Helsinki
Puh. (09)696 2750
yhteystiedot ovat oikeat. Toivottavasti moni on tosissaan!
Ihan kiva juttu jos ei ole aprillipila.
Minun tarinani ei ole.
Kirkko on unohtanut minut kokonaan - ei mitään yteydenottoa kohta vuoteen (yhtä apuyhdistyksen lähettämää joulukorttia lukuunottamatta).
Miten kaukana asuva voi elää sitä elämää, kun ei ole mitään kontakteja.
Itse asiassa en tiedä olenko edes kirjoilla tai ruksi vedetty jo yli.
Yritän olla katkeroitumatta, mutta ainakaan kirkko ei nykyään toimi kuten silloin lähes 30 v sittten, kun kaikkia jäseniä yritettiin muistaa ja pitää kiinni kirkon syrjässä.
Tällä foorumilla aiemmin joku kirjoitti ettei välttämättä tunne enää kirkkoa niin pitkän poissaolon jälkeen (12 v) siellä taphtuneiden muutosten takia.
Tarvitsen kuitenkin jotain yhteisöä varsinkin kun olen muuttanut toiselle paikkakunnalle ja kaikki muukin on vielä uutta ja outoa.
Kun olin aktiivisesti mukana, eron seuraukset tuntuivat suorastaan pelottavilta, mutta vuodet muuttavat ihmistä.
En koe mielihyvää päätöksestäni. Suurin tunne on pettymys unohtamisesta.
Tunne tyhjän päälle jäämisestä on vaan kovin rankkaa.
Kirkossa on ohjelma myös kaukana kokouspaikoista oleville. Pitäisikö jokaista vain paapoa? Emme ole liittyneet kirkkoon palveltaviksi vaan palvelemaan. Se esimerkin antoi jo Kristus.
Omassa seurakunnassani ainakin oli tosi vahva yhteys kaikkiin sen jäseniin, joten ymmärrän jos olet tottunut sellaiseen ja se nyt puuttuu.
tapani vastaavasti on suuressa seurakunnassa, jossa ei vältämättä edes tunne hyvin kaikkia.
Nyt sinun kannattaa miettiä miksi kuulut siihen kirkkoon? Niiden ihmisten vuoksi vai kirkon oppien ja uskonnon vuoksi?
Vaikuttaa että sinä pidät siitä miksi minä taas erosin =)
En kestänyt sitä että piti laukata joka kissanristiäisissä ja aina piti olla yhteydessä tai joku soitteli! Tehtäviä oli vaikka muille jakaa ja koin menettäväni kaiken kanssakäymisen muiden ihmisten kanssa kun vain todellakin piti paapoa seurakuntalaisia. se että kirkon oppia kaunistelitiin ja jätettiin kertomatta asioita ennen kastetta... Vanha laulu...
Mutta mieti mitä sanoin ja hiljenny rukoukseen =)
Varmasti löytyy ratkaisu, oli se mikä tahansa.
...sanaakaan moisesta ohjelmasta ja miten se toimisi.
...enkä koe "paapomisen tarvetta", mitä sillä tarkoittanetkaan tässä yhteydessä.
"Palvelemaan lähteminen" on todella vaikeaa yli 60 km:n päähän, kun yleiset kulkunevot kulkevat niin harvoin" - sunnuntaisinkin yksi vuoro, joka on perillä iltapäivällä, kun kirkon kokoukset jo ovat olleet.
Siis miten voisin palvella? En mitenkään tuon em. matkan tähden.
Seurakunnan väki vanhenee ja uusia tulee vähän.
Vanhoilla tuntuu menevän opitun kaavan mukaan - kukaan ei ole koskaan edes tarjonnut 12 vuoden aikana yöpymismahdollisuutta. Uusia jäseniä en edes tunne.
Viikko sitten kuljin kappelin ohi pitkästä aikaa, kun olin muuttoa järjestämässä ja tunteeni olivat kovin laimeat. Niin usein kun siellä kävinkin, ei tuntunut enää juuri normaalia kaupunkirakennusta ihmeellisemmältä.
Neljään vuoteen en ole edes tavannut yhtään jäsentä.
Siis selvä "luopio" - olosuhteiden pakosta.
Koko tämän ajan olen hoitanut sairasta omaistani.
Voisikohan sitä kutsua "palvelemiseksi"?
Krsituks itse sanoi, että "kaikki mitä olette tehneet yhdelle näistä vähimmistä veljistäni, sen olette tehneet minulle"...Tapani?
palvelet aina Jumalaa tehdessäsi rakkauden tekoja lähimmäisellesi.
Kukaan ei ole tilivelvollinen kirkolle, vaan ja ainoastaan Jumalalle.
Turust
12 vuotta erossa - kyllä siinä ehtii miettiä asiaa joka kantilta.
En erikoisemmin kunnostautunut palvelemisessa - ei tosin pyydettykään, kun en halunnut pitää puheita tai olisin osannut kirjoittaa, mutta niiden lukmiseen en rohjennut.
Kuuluin siihen "ryhmään", joka toisen vastaavanlaisen kanssa olivat hiljaa sivusta seuraajia. Hänkin on jo poistunut tästä elämästä.
Ei minullekaan ennen kastetta ollut selkiytynyt kaikkia asioita. Nuoret lähkärit vain oliat niin innoissaan haastamaan kasteelle ja siitä kyllä päästiin yhteisymmärrykseen jälkikäteen ...ja sen seurauksista.
Sellaista ratkaisua ei kenenkään pitäisi tehdä liian pikaisesti - silloin vain tuntui ja annettiin ymmärtää, että kaikki järjestyy ja parhain päin ja kyllä pidettiin huolta - tosin asuin silloin sillä alueella, jossa Tapani käy kokouksissa.
Kyllä ratkaisu löytyy ihan lähiaikoina, mutta "kaukana asuvien ohjelma" tuli nyt liian myöhään...jos se nyt toimii pienessä seurakunnassa.
Juuri niin: tilivelvollinen ennenkaikkea Jumalalle.
Se on uskontomme lakikivi. Sen henkí pitää uskon elävänä. Profeetta antoi viime kesänä haasteen jäsenille lukea Mormonín kirja alusta loppuun huolimatta siitä, monestiko sen oli ennen tehnyt. Monet tekivät niin, ja niin minäkin. Se on todella ainutlaatuinen kirja ja sitä kannattaa lukea mieluummin joka päivä. Se pitää yllä todistuksemme, mutta ilman sitä unohdamme paljon ennen pitkää.
Lukemani perusteella olet palvellut kyllä, ja varmasti parhaalla, sinulle tarkoitetulla tavalla.
oikea suunta on juuri se että tili tehdään Isä Jumalalle eikä map-kirkolle.
Tapanin vastaus oli yllättävän töykeä! "Mene itse ja palvele!" huh!
Siinä näkee yhden kirkon hiljaisista periaatteista: TÄrkeintä on palvella kirkkoa, kirkon antamien ohjeiden mukaan...Siitä on kyllä Kristus kaukana...Miten se menikään..."Huulillaan he minúa rakastavat, mutta sydän on kaukana..."
Itselläni oli hurja kriisi erottuani, koska kaikelta mihin olin uskonut mureni pohja täysin.
Nyt olen löytämässä Jumalan armon ja rakkauden punaisen langan. Alan ymmärtää hieman ja sitä ymmärrystä en voi sanoa että olisin koskaan saanut map-kirkosta. Siellä silmäni sokaistiin säännöillä, "pyhillä kirjoituksilla" ja "käännöksillä" ja turhalla työllä...
Siunausta sinulle, Rakkautta ja Kristuksen Rauhaa.
Ainutlaatuinen romsku, joo!
Toista todistusta Kristuksesta ei yksinkertaisesti tarvita ja sellainen onkin Jumalan pilkkaa!
Kaikki mitä tarvitaan on Raamattu ja se asiat mitä se meille opettaa.
Mormonit ovat harhaan johdetut mokoman opuksen avulla ja vielä muutama satu sepitetty päälle.
haetaan kokoukseen jos ei muuten pääse, vaikka kuinka kaukaa ja täällä ovat välimatkat todella pitkät.... Mutta on itse pyydettävä pappeus johtajilta. Ei täällä pääse kysymättä edes läheltäkään kirkkoon, jos ei oo autoa ja jos ei noita yleisä kulkuneuvvoja kulje ja täällä niitä ei todellakaan kulje. Kokoukset ovat tunnin kävelymatkan päässä... jos otan yleisen kulkuneuvon niin menee 2 tuntia.
Ennen asuimme 60 km päässä... onneksi oli auto. Ei siellä monikaan käväissyt.
Ei nitä yöpymistarjouksia tule, jollei kysy. Moni on niin omissaan, että ei näe eikä ymmärrä tositen tarpeita. Auto on jo niin monella, että autottomuutta EI ymmärretä.
Luopio ei ole jos ei sitä halua olla. Itse olen asunut ummikkona vieraassa maassa enkä vuosiin oli saanut mitään kokouksista...mutta uskoa riittää parempaan tulevaisuuteen.
Miksi on niin tärkeätä tietää, mitä kutsutaan palvelemiseksi mitä ei? Miten tuo matka estääpalvelemisen?? Palvelemme kukin siellä missä vaikutamme. Kirkon palvelutehtävät ovat tietenkin tärkeitä, mutta palvelutehtävät siellä missä vaikutamme ovat tärkeämpiä!
Kaikki on palvelemista jonka teemme hyvillä mielin toisten hyväksi. Kirkon palvelutehtävät ovat eri asia... ne vaativat usein läsnä oloa ja jos ei ole läsnä ei voi tehdä työtään esimlastenhuoneessa jossa olen ollut 15 vuotta! En varmaan olisi ollut niin kauan jos olisin käynyt kirkolla vain sillon tällön....
Sitäpaitsi en minäkään tunne kirkkomme uusia jäseniä vaikka, olen siellä joka sunnuntai, eikä minulla oikeastaan ole paljoa puhumista vanhojenkaan kanssa. Meillä tosin on tullut paljon jäseniä, kirkkoomme on jopa saatu toinen seurakunta.
Sinuna katsoisin muuton lähemmäksi kappelia uudeksi mahdollisuudeksi aloittaa uudelleen ....miksi ei??!!!
Muutto ei aina ole mahdollista toteuttaa kappelin sijainnin mukaan, koska se on niin monesta muusta asiasta kiinni.
Olen muuttanut vajaa kuukausi sitten - pitäisikö minun alkaa suunnitella uutta "revohkaa" tähtäimenä kappelin läheisyys voidakseni aloittaa "uudelleen"?
Siis "aloittaa uudelleen" MIKÄ?
Muutto on sitäpaitsi nykyaikana kallis juttu - Ylimääräistä on kulunut satoja euroja ja on sen lisäksi äärimmäisen stressaavaa (tutkimusten mukaan toiseksi stressaavin asia lähiomaisen kuoleman jälkeen). Kaikkine järjestelyineen aikaa kului viisi viikkoa ja olen edelleenkin väsynyt ja jopa sairastunut välillä pelkästä uupumuksesta.
... ja nyt alkasin suunnitella uutta kotiani kappelin läheltä, niinkö? Voidakseni aloittaa "uudelleen"...
Palvelemisesta:
Tarkoitin palvelemsisella nimenomaan kirkon tehtäviä - palvelemista kirkossa. Kyllä 60 km:n matka ilman autoa estää sen ja ellet sitä ymmärrä, olen todella ihmeissäni.
Kuten aiemmin kerroin lähiomaisen hoitaminen oli ympärivuorokautinen "palvelutyö" ilman minkäänlaista palkkaa. Se oli minusta todella pyytetöntä palvelua omia voimiani säästämättä ja uskon vakaasti, että sillä on arvoa millä tahansa "mittarilla" mitattuna. Se oli selvää sääätöä yhteiskunnalle enkä siitäkään ole katkera. Voin nostaa hattua itselleni, että voimia riitti niinkin paljon ja minulle rakas ihminen saattoi kokea iloa elämänsä viimeisinä vuosina kotioloissa eikä laitoksessa ilman mitään virikkeitä.
...ettäs satuinkin tälle foorumille! Tulee lunta tupaan!
Kyllä tosiaan joutuu pahaan kriisiin erotessaan.
Menettää ystävät ja elämältä putoaa pohja, kun jää yht´äkkiä tyhjän päälle. Onhan siinä itsensä kokoamista eikä se onnistu lyhyessä ajassa.
Tapanin vastaus vähän hämmästytti varsinkin kun se mitä olen seurannut tätä foorumia, hänellä on yleensä ollut neutraali, sovitteleva linja ja asenne. Nyt meni kyllä hieman "överiksi" mutta eihän uskollisinkaan jäsen voi olla täydellinen.
Ainakin vuosi sitten jossain asioissa hänellä oli huomattavan paljon enemmän pehmeyttä kannanotoissaan - tosin tällä palstalla paljon esiintyvältäkin saattavat voimat vähetä...
luet tekstiäni kuin piru raamattua.
Sain vain sen käsityksen edellisestä tekstistäsi että satuit kävelemään kappelin ohi ja kun olit muuttanut ajattelin, että nähtävästi muutit lähemmäksi kappelia, en arvannut että olit käymässä kaukaisen sukulaisesi luona etkä tavallisella kotimatakalla ...anteeksi virhe oli tietenkin minun.
Ei sinun tarvitse muuttoa ajatella vain muuttaaksesi lähemmäskappelia. Itse olem muuttanut kuusi kertaa lähimmän 12 vuoden aikana perheen kanssa, joten tiedän millasita muutto on.
Miten ihmeessä sait käsityksen, että en sitä ymmärtäisi että 60 km matka eikä autoa on este... juuri sitähän sanoin. Mutta ei ne kirkon palvelutehtävät ole pelastavia sakramenttejä. Kyllä varmasti löytyy ymmärrystä, että ei voi olla johto tehtävissä jos on vaikea matka! Onko sitä joku vaatinut? Jokainen kantaa kekoon korren jonka jaksaa kantaa ei enempää vaaditakkaan!
Joka tapauksessa oli hieno juttu, että hoidit sukulaistasi, kuten sanoit millä mittarilla tahansa mitattuna. Mutta onko pakko mitata?
Lukisin mielelläni jonkun aktiivimormonin vastaavan tällä palstalla, miten 60 kilometrin päässä asuvan seurakuntalaisen odotetaan kantavan kortensa yhteiseen kekoon. Ymmärsin, että häntä ei vaadita sitoutumaan johto tehtäviin, siis erikseen kirjoitettuna. Mihin tehtäviin hänen tulisi sitoutua? Miten seurakunta neuvoo häntä käytännössä tekemään nämä tehtävänsä?
- huh huh, onneksi en enää itse ole mormoni.
Meillä oli lähes 70 km seurakuntakeskukseen matkaa. Vanhempani kuljettivat joka perjantai partioon ja kirkon muihin toimintoihin. Muistanpa jopa että 70-luvulla mentiin kanootilla jonnekkin bussipysäkille, josta sitten dösällä kirkkoon sunnuntaisin, kun ei ollut varaa polttoaineeseen. Tänä päivänä vanempani sekä sisarukseni ovat aktiivisa jäseniä. Enkä kyllä muista että kukaan meistä olisi marissut aikoinaan... minua lukuunottamatta;) Jokainen taapertaa uskonsa mukaan.
Sitä et aluksi kertonut. Teet koko ajan hyvää, kun autat äitiäsi. Ihmettelin vain sitä, että tunnuit vaativan kirkon taholta palveluksia. Uskoisin, että niitä saisit, kun osoittaisit niitä haluavasi. Olemmme monesti arkoja ottamaan yheyden henkilöön, joka on ollut kauan osallistumatta. Kunnioitan ihmisten omia valintoja enkä tyrkytä, jos he haluavat olla omissa oloissaan. "Kannettu vesi ei kaivossa pysy." Olemme jokainen ensisijassa itse vastuussa aktiivisuudestamme ja siitä, että meillä on "öljyä lampussa".
Kyllä viestissäsi oli varsin toisenlainen sävy.
Kyllä jokainen palvelee jotakin, vaikkei sitä heti sinulle luettelekaan.
En voi ymmärtää sitä käsitystä että ihminen ei muka tee mitään jos ei se tee sitä mormonikirkossa!
Ei se tarkoita sitä että maataan kotona ja ihmetellään.
JOs vaikka autat vanhuskselle ostokset muovikassiin kaupassa niin se on palvelemistä!
Kyllä sinun se pitäisi tajuta, Tapani.
Mutta hyvin taas tuli esiin opeteltu asennevamma että jos ei ole kirkossa ja tee kirkossa mitä kirkko käskee, se on tyhjää.
ei ollut osuva.
"Sitä saa mitä tilaa"...Kyllä provosoit vastaukseni omalla vähättelylläsi gretalle.
olen tosiaan aivan samaa mieltä, että mormonin kirjassa esiintyvä henki pitää mormonismi-uskoa yllä.
mitä enemmän sitä lukee, sitä vahvemman otteen henki sinusta saa.
tapanin viesti tuossa yllä kertoo hyvin selkeästi, kuinka raamatun henki, Pyhä Henki, on toinen henki. se on Jumalan henkeyttämä ja se varsinainen ainutlaatuisuus.
mornonin kirjassa ei ole mitään ainutlaatuista. samanlaisia, raamattua sivuavia ja suorastaan värentäviä kirjoja, on maailma pullollaan.
on ihan oikein, kun tunnustat, tapani, että juuri mormonin kirja on lakikivesi.
Tässä ei nyt kysytty sitä, miten hienosti oma perheesi on hoitanut jäsenyysvelvoitteensa vaan sitä, miten autoton seurakunnan jäsen, joka asuu 60 kilometrin päässä voi yltää samaan, kuin oma esimerkiksi kelpaava perheesi.
Jospa tuolta 60 kilometrin päästä ei ole sopivaa vesireittiä, että hän voisi meloa kirkkoon kanootilla?
Jos vaikka olisikin ja kunto riittäisi, niin miten kelirikkoaikana ja talvella?
Ei tosiaankaan ollut melottavaa vesireittiä, vaikka vesistöä tienoolla onkin.
60 km on pitkä matka bussillakin, kun reitti kiersi sivukylillä ja tuonkin matkan taittamiseen kului puolitoista tuntia ja lopultakin...vaikea sanoa miten paljon kilometrejä lisää tuli noiden mutkienkin takia.
Tätähän onkin täällä monen vaikea ymmärtää - yllättävän vaikeaa.
Jos jotain olisin pyytänyt noutamaan, matkat jo sinällään olisivat vieneet lähes neljä tuntia kolme tuntia kirkonmenoja päälle.
Kyllä sellainen auttaminen olisi kysynyt kenen tahnasa autoa käyttävän jäsenen uskoa ja kärsivällisyyttä ja juuri sen takia, koska ajatus oli jo sinällään kohtuuton, en edes tiedustellut asiaa.
Inhimillisempää olisi jonkun asiaa ymmärtäneen ollut tarjota yöpymismahdollisuutta, koska kappelin lähellä asui varakasta väkeä, joiden asunnoista olisi varmasti löytynyt soppi yhdelle pitkämatkalaiselle yhdeksi yöksi.
Aina vain kysyttiin - niin kauan kun muistettiin: "milloin tulen kirkkoon" ja johonkin ilta- tai juhlatilaisuuteen.
Niin yksinkertaista ja kuitenkin vaikeatajuista näille, jotka "piehtaroivat" omassa erinomaisuudessaan mallijäseninä valmiina tuomitsemaan epäaktiivisuuteni.
Nyt joku varmaankin toeteaa: järjestelykysymys...
Muuton jälkeen matka piteni vielä 20 km:llä.
Siis 80 km yhteen suuntaan? Eikö se ole kohtuutonta toteuttaa yhden päivän aikana?
Minulle se on peräti mahdotonta!
liittää yhteen molemmat puolet holvista ja tekee sen lujaksi. Se ominaisuus juuri Mormonin kirjalla on. Se ei kumoa Raamattua vähimmässäkään määrin, mutta selventää monia kohtia ja tekee lujaksi uskon Kristuksen todellisuuteen.
Mormonin kirja on todella ainutlaatuinen. En tiedä mitään, joka olisi edes lähellä sítä Raamattua lukuunottamatta.
>Mormonin kirja on todella ainutlaatuinen. En tiedä mitään, joka olisi edes lähellä sítä Raamattua lukuunottamatta.
Tolkienin Taru sormusten herrasta on aika lähellä mielikuvitushahmoineen.
lainkaan Mormonin kirjaa!
Olen kyllä lueskellut sitä satua aina Lähi-Idästä lähdöstä Amerikkaan ja seikkailuista ja sodista siellä. Onhan se toki erityyppistä kuin Tolkienin jutut, mutta satuseikkailua kumminkin.
ole paljon ymmärtänyt lukemastasi! - Arvelen sinun silti ymmärtäneen enemmänkin, mutta torjuntasi on saanut vallan. Olen lukenut Mormonin kirja monesti kannesta kanteen enkä millään tavalla voi sitä pitää "satuseikkailuna".
Jos joku ottaisi Tolkienin kirjat uskonnollisena totuutena, hänelle voisi käydä samoin kuin sinulle.
Olen lukenut Taru Sormusten Herrasta useampaan kertaan ja mielestäni moiset vertaukset loukkaavat Tolkienia. Täysin aiheetonta. Kyseessä on kielitieteiden professori! Kyseessä on akateminen, viisas, erittäin sivistynyt mies, joka tutki aiheita pitempään kuin joku Smith oli elänyt ennen Mormonin kirjan julkaisemista (joku Rigdon tai Cowderykin painivat aivan eri sarjassa, jos heitä tahdotaan käyttää).
Tolkien kehitti useita kieliä ja ainakin kahteen niistä täydelliset kielioppinsa sekä äännejärjestelmänsä (mitään tälläistä Smith ei villeissä kuvitelmissakaan yrittänyt). Taru Sormusten Herrasta ottaa kantaa poliittisiin aiheisiin sekä sivuaa syvällistä teologiaa (tai pikemminkin uskontotiedettä) modernistisella tasolla - kts. esim. Tom Bombadil - ja esittää paitsi monipuolisia henkilöhahmoja, myös kansojen ja ihmisryhmien historioita, jotka monimuotoisuudessaan vastaavat henkilökuvauksia (ja voidaan useiden kriitikkojen mukaan nähdäkin psykologisina kuvauksina pikemminkin kuin historiankirjoituksena).
Taru Sormusten Herrasta esittää yhden kertomuksen johon kytkeytyy muita historiallisia kertomuksia, kun taas Mormonin kirja käy pääosin läpi pitkän historian, johon liittyy yksittäisiä kertomuksia.
Taru Sormusten Herrasta on 1900-luvun puolesta välistä/alkupuolelta, kun taas Mormonin kirja on 1800-luvun alulta. Välissä on siis reilut sata vuotta. Mormonin kirja käsittelee aikansa teologisia kysymyksiä (lisäksi siellä on tietenkin myös muutamia aiheita, joita ei voida pitää tuolloin erityisen ajankohtaisina, ja jotka eivät vastaa mihinkään 1800-luvun alkupuolella yleisesti esitettyyn kysymykseen) kun taas Taru Sormusten Herrasta ainoastaan viittaa (eikä missään nimessä ainakaan kiistatta suoranaisesti käsittele) teologisiin kysymyksiin, jotka nekin (jos niitä nyt ylipäätään kirjasta löytyy, kuten jotkut kriitikot väittävät) ovat kovin yleismaailmallisia - selkeämmin sieltä löytyy poliittisia viittauksia itä-länsi asetelmassa, reaktio kommunismin nousuun sekä asekehittelyyn (joku näkee sormuksessa ydinaseen symbolin, mutta tällä ei ole todellisuuspohjaa).
Mormonin kirjan kieli on melko lailla aikansa kirjallisen kielen mukaista ja varsinkin aikansa uskonnollisen rekisterin mukaista, kun taas Taru Sormusten Herrasta käyttää aidon arkaaista kieltä, vanhempaa kuin Mormonin kirjan kieli.
Mormonin kirjassa paha voittaa, kun taas Taru Sormusten Herrasta päättyy kaikin puolin onnellisesti ja siten romanttisen latteasti (mutta voi Mormonin kirjan loppuakin pitää ainakin jossain määrin kuluneena, mutta realistisempi se on joka tapauksessa).
Jos Mormonin kirjaa lähtee katsomaan kaunokirjallisena tuotoksena, se on kaikin puolin kehno. Siinä ei ole varsinaisesti mitään seikkaa, minkä turvin sitä voisi pitää hyvänä kaunokirjallisuutena. Vaikka Taru Sormusten Herrasta on kärsinyt paljosta kritiikistä, se edustaa ainakin kaunokirjallisessa genressään ehdotonta valiota - ja minun mielestäni myös genrensä rajojen ylitse.
Yhtä ajattelemattomasti voisi joku verrata Kalevalaa ja Mormonin kirjaa ja siten pakottaa minut tutkimaan hieman asioita, mutta jos nyt jätetään tälläiset ansiottomat vertaukset sivuun, ja haetaan jotain varteenotettavampaa?
Olet kyllä aivan oikeassa, mutta vertaaminenhan ei tarkoita sitä, että tuotokset olisivat samanarvoisia. Voisi Mormonin kirjaa Kalevalaankin verrata. Vertausta voi sitä paitsi tehdä monessa mielessä.
Pysyn kuitenkin sanojeni takana ja pitäisin valitettavana, jos joku pitäisi Tarua sormusten herrasta uskonnollisena totuutena ja alkaisi toimia sen mukaan. Mormonin kirjan kohdallahan niin on monille käynyt ja seuraukset ovat valitettavat.
"Tolkienin Taru sormusten herrasta on aika lähellä mielikuvitushahmoineen."
sekä
"Jos joku ottaisi Tolkienin kirjat uskonnollisena totuutena, hänelle voisi käydä samoin kuin sinulle."
Taru Sormusten Herrasta ei ole lähellä Mormonin kirjaa. Jos joku ottaisi Tolkienin kirjat uskonnollisena totuutena, tämä henkilö ei olisi lähellä tapani1:stä, eikä hänellä kävisi kuten tapani1:lle.
Oletko lukenut kyseisiä kirjoja?
Anteeksi, en tiennyt että otat Taru sormusten herrasta-kirjan uskonnollisena totuutena;-)
Kyllä meillä voi pyytää vaikka pappeuden haltijoita tulemaan joskus sakramentin kanssa.... ja kyllä kotikäynneillä olisi käytävä kaukana asuvien luona... ei meilläkään usein käyty, mutta sitä kivempi oli kun joku tuli!
Ei saa antaa sen vaikuttaa omaan uskoonsa... ei käytännönasioilla ole mitään uskon kanssa tekemistä.
Ei esimerkiksi sihteerin tai kirjastonhoitajan hommiin vaadita kovinkaan paljoa muuta kuin kirkolla käymistä... eikä kaikilla ole pakko olla kirkolla jotakin tiettyä kutsumusta... onhan se kurjaa jos ei ole mitään, mutta ei sille mitään voi jos matkat on pitkät.
Kun matkat ovat pitkät on mieli pidettävä positiivisena kaikesta huolimatta.
joopa, tais olla aprillipila tuokin.
Jos Sinusta tuntuu siltä - ihan kuinka vain.
Kukin saa uskoa tai olla uskomatta.
Olen aika harvoin vieraillut tällä foormilla, mutta se ei tarkoita, että alkaisin sepittelemään...
Lähinnä olen seurannut keskusteluja ottamatta kantaa.
Unohda koko juttu, jos se helpottaa.
Kaikkea hyvää kuitenkin jatkossa!
Lue huolella antamani sähköpostiosoite niin selviää miten tosisani olin.
Ketjun aloittaja sanoin liittyvänsä MAP-kirkkoon ja sinä nimellä greta kerroit eroavasi siitä.
Ota nyt tuosta sitten selvää.
. . . No ainakin sait nimim. gretan heräämään ja kirjoittamaan, mutta hän ilmeisesti sekoitti itsensä sinuun.
Ketjun toiseessa viestissä sen aloittaja antaa e-mailosoitteensa, johon ilmeisesti odottaa minun jatkavan, mutta hän aloitti ketjun päätöksellään ja minä lopetan.
Minä kunnioitan hänen päätöstään ja se mitä itse teen on oma asiani enkä jatka siitä kertomista tällä foorumilla.
Täällä on ilmennyt huomattavan paljon epäilyä ikäänkuin olisin sepittänyt tarinani. Se kuitenkin on vain yksi poikkeustapaus.
Kovalla kiireellä luetaan viestejä ja ryhdytään ottamaan kantaa.
Näistä asioista voisi mielestäni puhua aivan rauhallisesti, mutta koska vastustusta on niin paljon...siitäkö johtunee, että ilmenee epäilyä ja väärinkäsityksiä.
Kaikkea hyvää kaikille "puolesta/vastaan" kirjoittajille.
...toivottaa nimim. "greta".
Tuo "oletpas tosi uskottava" viesti oli ketjun aloittajalle eikä sinulle, ellette ole sama henkilö, sitä ei voi nähdä. Miksi vastasit siihen niin loukkaantuneesti, on kummallista, ellet kerran kirjoittanut ketjun aloitusviestiä.
Tarkista itse paremmin ketjupuun rakenne ennen kuin vastailet. Hyvää jatkoa.
Anteeksi jos olen sekoillut vaan en viitsi moista jäädä murehtimaan ja tällä foorumilla kinastelemaan.
Ilmoitin jo aiemmin päättäväni tämän keskustelun omalta osaltani.
..."ettäkö sama henkilö". Et tosiaan voi nähdä, kun sinulla ei ole "röntgensilmiä" kuten ei kenelläkään "epäilevällä Tuomaaalla" - ei myöskään tämän viestin kirjoittajalla.
Siis älä enää vaivaudu pohtimaan asiaa. Unohda koko juttu, mutta sen voin sanoa, että ko. ketjua en ole aloittanut.
Jos joku on tehnyt päätöksensä, hänellä on omat syynsä ja minä todella toivon vilpittömästi, että hän löyttää sen mitä on etsinyt ja iloa ja onnea elämäänsä.
Minä lupaan sinulle tarkistaa "kaikki ketujupuun rakenteet".
Sinulle toivon enemmän uskottavuutta. Map-kirkko joka tapauksessa korostaa rehellisyyttä elämän joka osa-alueilla ja se on todella hieno periaate - sitä ei käy kieltäminen. Täällä - ikävä kyllä esiintyy niin monenkirjavaa väkeä ja todella usein jää miettimään millainen persoona kirjoittaja on.
Aurinkoista kevättä sinulle ja kaikkea hyvää elämääsi! LOPPU!
olin minä.
>Jos joku on tehnyt päätöksensä, hänellä on omat syynsä ja minä todella toivon vilpittömästi, että hän löyttää sen mitä on etsinyt ja iloa ja onnea elämäänsä.
Et siis tainnut huomata yhtä juttua. Luepa sähköpostiosoitteeni takaperin...
Siis "aprilli-iloa" tai jotain siihen suuntaan.
Seurasin jo aiemmin eikö kukaan muu huomaa...tai jos huomasi, ei viitsinyt vaivautua ottamaan kantaa,joka olikin viisaasti tehty.
Se oli siis aprillipila? Niinhän?
..joka tapauksessa herätti keskustelua, muuta pilanakin "mautonta", joskin pahempaakin olen täällä huomannut.
Jos se tuotti sinulle iloa, niin vähästäpä sitä saat, mutta laiteetaan jo "piste" (.) tälle ketjulle.
Ehkäpä piankin saamme jonkin uuden aiheen!
Hyvää kevättä joka tapuksessa kaikille täällä vierailijoille!
Ei tietenkään aprilli-iloa vaan aprilliaoli. Onko takaperin lukeminen noin vaikeaa;-?
No tuottihan se pikkuisen iloa, kun Tapani meni retkuun muutamaksi minuutiksi...
niille, jotka ottavat yhteyden antamieni osoitetietojen kautta, jotka olivat:
http://www.mormonit.fi/index.php?itemid=22
Voit myös soittaa lähetystoimistoon:
Neitsytpolku 3 A 4, 00140 Helsinki
Puh. (09)696 2750
Minä olen saanut paljon iloa kuulumisestani Kristuksen palautettuun kirkkoon. Ilon täyteys on luvattu silloin, kun henki ja ruumis ovat erottamattomasti yhteen liittyneinä, jos vielä saan elää korkeimmassa kirkkaudessa.
Sillä olin jäsen jonkin aikaa, mutta sitten kun älysin erota, alkoi elämäkin maistua. Ja minusta tuli ILOINEN! Mormonikirkossa olin aina masentunut. Kontrasti on valtava.
Ellen olisi kokeillut mormonikirkkoa, kuka tietää, olisinko koskaan tajunnut, miten ihanaa elämä voi olla?
ihanuutesi on aitoa. Synnissä eläminenkin voi tuottaa hetkellistä vapautumisen tunnetta, mutta ennen pitkää tulee takapakkia. Jos olet mielestäsi löytänyt enemmän todellista iloa tuottavan uskonnon, niin sitten vain onnittelen. Siinä tapauksessa olit ottanut kirkkomme totuudet vastaan muulla tavalla kuin totuuden Hengessä. Lue tästä OL 50 luku.
"Jumalattomuus ei koskaan ole ollut onnea!"
Ja kaikki vain siksi koska itse luit huolimattomasti. Olisi riittänyt, jos olisit myöntänyt sen. Aika lapsellista ruveta kiukuttelemaan kaikesta mahdollisesta asiaankuulumattomasta. Passiivinen aggressiivisuus ei ole kaunista käytöstä (uskonnosta riippumatta).
noin mustavalkoista. Teksteistäsi luulisi sinun olevan joku selvänäkijä, mutta koska sellaisia ei olekaan, puhut vain pöpejäsi. Taidat nauttia kovasti, kun mielestäsi ymmärrät Jumalan tarkoitusperät niin täydellisesti...
Hetkellisestä nautinnosta ei ole ainakaan minun kohdallani kyse, sillä kirkosta eroamisestani on jo pitkälti yli 20 vuotta. Elän mielestäni juuri nyt elämäni huippuaikaa.
Mistähän synneistä mahdat muuten puhua? Olen raivoraitis ja papin vihkimä, en harrasta vilppiä, pornoa tai muutakaan sellaista. Pyrin elämään siten, etten vahingoita muita (henkisesti tai fyysisesti) ja pyrin myös tuottamaan muille iloa.
Ellei tämä riitä luojalle, niin se kai on sitten Hänen ongelmansa.
Muuten, enpä ole huomannut, että juuri mormonit loistaisivat paremmuudellaan mitenkään ja erottuisivat siten ihmismassasta erityisen edukseen.
Opin ja liittojen kirjalle annan piut paut, sillä sen ovat selvästikin Smith, Rigdon ja Cowdery (kenties joku muukin) tehtailleet omiin tarkoitusperiinsä.
Anteeksi kiukustumiseni ja riehumiseni sekä huolimattomuuteni; myönnän: olin tosi huolimaton!
Anteeksi lapsellisuuteni, kun aloin kiukuttelemaan kaikesta mahdollisesta asiaankuulumattomasta.
Anteeki myös passiivinen agressiviisuuteni - rumaahan se on tosin aktiivinenkin agressiivisuus (uskonnosta riippumatta).
Anteeksi, että eksyin tälle foorumille.
En kuitenkaan pyydä anteeksi olemassaoloani nyt enkä myöhemmin!
P.S. Todella lapsellinen oli myös ketjun aloittaja, joka sai "retkuun" niinkin neutraalin ja sovittelvan persoonan kuin Tapani.
Tosin pitkän linjan aktiivisena jäsenenä hän varmaasti osaa luovia tässä viidakossa ja välttää karikot. Kaikkea hyvää elämääsi!
Älä nyt hermostu vaikka sainkin sinua aprillattua. On minuakin onnistuttu jekuttamaan, mutta iloinen elämänasenne ja huumori auttaa paljon;-)
Ketjun aloittaja kirvoitti ajatuksia puolesta ja vastaan, vaikka viesti olikin aprillipila.
Olen ylipäätään kirjoittanut niin vähän tänne, että jossain vaiheessa haksahdin...
Tämä nyt on kuitenkin kaikkea muuta kuin asiallinen foorumi, jossa on vain pieni joukko aitoja kirkon jäseniä, joilla on todellisuuspohjaista tietoa kirkosta. Täällähän voi harjoittaa jos jonkinlaista pelleilyä ja jekutusta.
Vaan poistun nyt täältä olosuhteiden pakosta - joksikin aikaa...
Let´s take it easy!
Sinä jaksat mielikuvituksessasi hekumoida kaikilla niillä synneillä, joita arvele mormonikirkosta eronneiden ryhtyneen harrastamaan. Voin vakuuttaa sinulle, etta ei ole mitään erityisen kiihottavaa kerrottavaa ainakaan omasta puolestani. En ole yltänyt hurjimmissakaan kuvitelmissani samaan, minkä Joseph Smith, Brigmah Bojong ja kumppanit toimeenpanivat "profeetan käden alla".